Labor court dismisses union appeal claiming local vacation pay agreement violated national collective agreement terms.

Virka- ja työehtosopimuksen määräyksen mukaan paikallisista olosuhteista johtuvista perustelluista syistä voidaan seurakunnan työpaikkojen turvaamiseksi paikallisella lomarahasopimuksella poiketa kirkon yleisen virka- ja työehtosopimuksen lomarahaa koskevista määräyksistä. Näyttämättä oli jäänyt, että sopijapuolten tarkoituksena olisi ollut virka- ja työehtosopimuksen määräyksen sanonnan hyväksyessään sitovasti sopia paikallisen lomarahasopimuksen solmimisen edellytyksistä. Paikallisen lomarahasopimuksen tekeminen oli siten jätetty paikallisten osapuolten harkintaan.

Seurakuntayhtymä ei ollut rikkonut valtakunnallista sopimusta paikallisen lomarahasopimuksen solmiessaan eikä kirkon sopimusvaltuuskunta ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Kantaja Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto SVTL ry Vastaajat Kirkon sopimusvaltuuskunta Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymä

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kirkon sopimusvaltuuskunnan ja toiselta puolen Kuntaalan unioni r.y:n sekä Seurakuntien Viran ja Toimenhaltijain Liitto SVTL:n välillä 3.12.1993 allekirjoitetussa lomarahaa koskevaa paikallista sopimustoimintaa seurakunnissa tarkoittavassa virka ja työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Paikallinen poikkeaminen virka- ja työehtosopimuksen määräyksistä

1 §

1 mom. Paikallisista olosuhteista johtuvista perustelluista syistä voidaan seurakunnan työpaikkojen turvaamiseksi paikallisella virka- ja työehtosopimuksella poiketa Kirkon yleisen virkaehtosopimuksen 1994 ja Kirkon yleisen työehtosopimuksen 1994 lomarahaa koskevista määräyksistä jäljempänä tässä sopimuksessa sanotulla tavalla.

2 mom. Mitä tässä sopimuksessa on sanottu seurakunnasta tahi seurakunnan viranhaltijasta tai työntekijästä, koskee vastaavasti kirkkoa ja seurakuntain yhtymää tahi niiden viranhaltijaa tai työntekijää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymän ja toiselta puolen Kunta-alan unionin sekä Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto SVTL:n välillä 8.3.1994 allekirjoitetussa lomarahaa koskevia poikkeusjärjestelyjä vuonna 1994 tarkoittavassa virka- ja työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Sopimuksen tarkoitus

Lomarahajärjestelyjä koskevan 3.12.1993 allekirjoitetun virka- ja työehtosopimuksen nojalla allekirjoittaneet ovat tehneet seuraavan sopimuksen.

2 § Lomarahaa koskevat järjestelyt

Kirkon yleisen virkaehtosopimuksen 100 §:n 1 momentissa ja Kirkon yleisen työehtosopimuksen 45 §:n 1 momentissa sanotusta poiketen lomarahaa maksetaan lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1993 31.3.1994 seuraavasti: Kohta 1. 1/3 lomarahasta luovutaan vastikkeetta Kohta 2. 1/3 lomarahasta maksetaan Kohta 3. 1/3 lomarahasta vaihdetaan vapaaseen

Seurakunta ja viranhaltija ja työntekijä voivat kuitenkin sopia kohdan 2 vaihtamisesta vapaa-aikaan. Sovittaessa lomarahan vaihtamisesta vapaaaikaan käytetään oheista lomaketta. Lomarahavapaan antamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vuosiloman antamisesta on määrätty. Vuosiloman pidentämistä koskevia määräyksiä ei kuitenkaan lomarahavapaaseen sovelleta.

3 § Sopimuksen voimassaolo

Tämä sopimus on voimassa allekirjoituspäivää seuraavasta päivästä 30.11.1994 saakka. Mikäli taloudellinen tilanne vaatii, palataan lokakuun aikana neuvotteluihin 1.4.1994 - 30.11.1994 määräytyvän lomarahan osalta. Neuvottelumenettelystä ja työrauhasta on voimassa, mitä Kirkon pääsopimuksessa on määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto SVTL on vaatinut työtuomioistuinta julistamaan Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymässä 8.3.1994 tehdyn lomarahaa koskevan paikallisen virka- ja työehtosopimuksen pätemättömäksi. Seurakuntayhtymän tuli maksaa lomarahat täysimääräisinä seurakuntayhtymän viranhaltijoille ja työntekijöille.

Edelleen liitto on vaatinut Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymän ja kirkon sopimusvaltuuskunnan velvoittamista maksamaan hyvityssakkoa edellisen 3.12.1994 solmitun virka- ja työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja jälkimmäisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Lisäksi Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto SVTL on vaatinut kirkon sopimusvaltuuskunnan sekä Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymän velvoittamista korvaamaan Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto SVTL:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto SVTL on lausunut, että 3.12.1993 tehdyn lomarahaa koskevaa paikallista sopimustoimintaa seurakunnissa tarkoittavan virka- ja työehtosopimuksen mukaan oli voitu poiketa lomarahaa koskevista kirkon yleisen virkaehtosopimuksen 1994 ja kirkon yleisen työehtosopimuksen 1994 määräyksistä. Mainitun niin sanotun poikkeussopimuksen 1 §:n 1 momentin mukaan oli ollut oikeus sopia paikallisesti lomarahasta, mikäli tämä oli ollut tarpeen työpaikkojen turvaamiseksi.

Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymässä oli tehty paikallinen sopimus lomarahasta 8.3.1994. Tällä paikallisella sopimuksella oli poikettu virka- ja työehtosopimusten lomarahaa koskevista määräyksistä. Seurakuntayhtymässä tehty lomarahasopimus ei täyttänyt poikkeussopimuksen asettamia edellytyksiä; seurakuntayhtymässä ei ollut ollut tarpeen työpaikkojen turvaamiseksi tehdä lomarahasopimusta.

Paikalliset lomarahasopimukset oli tarkoitettu tehtäviksi niissä seurakunnissa, joiden taloudellinen tilanne oli ollut sellainen, että mikäli lomarahat olisivat tulleet maksettaviksi, olisi jouduttu työntekijöitä ja viranhaltijoita lomauttamaan tai irtisanomaan. Tätä oli tarkoitettu, kun kyseessä oli ollut oikeus solmia lomarahasopimus työpaikkojen turvaamiseksi.

Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymässä taloudellinen tilanne ei ollut ollut sellainen, että vaihtoehtona paikalliselle lomarahasopimukselle olisi ollut henkilöstön irtisanominen ja lomauttaminen. Seurakuntayhtymässä lomarahasopimuksella oli pyritty henkilöstöön kohdistuviin säästöihin.

Seurakuntayhtymässä tehty paikallinen lomarahasopimus rikkoi lomarahaa koskevaa paikallista sopimustoimintaa seurakunnissa tarkoittavaa virka- ja työehtosopimusta. Näin ollen virheellisellä perusteella tehty paikallinen lomarahasopimus oli julistettava pätemättömäksi ja seurakuntayhtymän tuli maksaa lomarahat täysimääräisinä seurakuntayhtymän viranhaltijoille ja työntekijöille.

Kirkon sopimusvaltuuskunta ja seurakuntayhtymä oli tuomittava maksamaan hyvityssakkoa, koska valvontavelvollisuus oli laiminlyöty ja koska oli tieten rikottu lomarahaa koskevan paikallista sopimustoimintaa seurakunnissa tarkoittavan virka- ja työehtosopimuksen 1 §:n määräystä.

KIRKON SOPIMUSVALTUUSKUNNAN VASTAUS

Vaatimukset

Kirkon sopimusvaltuuskunta on kiistänyt kanteen, vaatinut ensisijaisesti sen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä sekä Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto SVTL:n velvoittamista korvaamaan kirkon sopimusvaltuuskunnan oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Kirkon sopimusvaltuuskunta on lausunut, että seurakuntayhtymän talousarviota laadittaessa tehtävät ratkaisut, joilla sen taloudelliset resurssit suunnattiin kulloisiakin tarpeita tasapuolisimmin ja tarkoituksenmukaisimmin palvelevalla tavalla, kuuluivat seurakuntayhtymän yksinomaiseen toimivaltaan. Yksityissektorilla tätä toimivaltaa vastasi yrityksen oikeus tehdä itsenäisesti yritys- ja liikkeenjohtoon kuuluvat ratkaisut. Tätä oikeutta ei voitu rajoittaa virka- ja työehtosopimuksilla. Lomarahasopimus oli tehty talousarvion perustelujen mukaisesti vaihtoehtona lomautuksille ja talousarvion saattamiseksi tasapainoon. Kirkon sopimusvaltuuskunnan asiana ei ollut valvoa seurakuntayhtymän itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluvia ratkaisuja.

Väite, ettei purettavaksi vaadittua sopimusta ollut tehty työpaikkojen turvaamiseksi, vaan pelkästään säästämismielessä, ei pitänyt paikkaansa. Lomarahasopimus oli hyväksytty sillä nimenomaisella ehdolla, että seurakuntayhtymä pidättäytyi taloudellisista syistä tapahtuvista irtisanomisista ja lomautuksista.

Seurakuntayhtymällä oli ollut paikallisista olosuhteista johtunut perusteltu syy tehdä lomarahasopimus lomautusten välttämiseksi. Näin ollen seurakuntayhtymä ei ollut syyllistynyt virka- tai työehtosopimuksen rikkomiseen.

Kirkon sopimusvaltuuskunnan valvontavelvollisuus koski virka- ja työehtosopimusten sekä niiden perustana olevien lakien noudattamista. Sillä ei ollut velvollisuutta eikä oikeuttakaan valvoa seurakunnan budjettivallan käyttämistä. Seurakuntayhtymän taloudellinen tilanne oli ollut poikkeussopimuksessa tarkoitettu paikallisista olosuhteista johtuva perusteltu syy lomarahasopimuksen tekemiseen vaihtoehtona lomautuksille. Kirkon sopimusvaltuuskunta ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

VALKEAKOSKEN JA SÄÄKSMÄEN SEURAKUNTAYHTYMÄN VASTAUS

Vaatimukset

Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymä on vaatinut ensisijaisesti kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä sekä Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto SVTL:n velvoittamista korvaamaan Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymän oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymä on lausunut, että 8.3.1994 allekirjoitettu paikallinen lomarahasopimus oli tehty asianmukaisten neuvottelujen jälkeen sopimuksen tekemiseen valtuutettujen neuvottelijoiden kanssa. Sopimus oli lomautusten välttämiseksi tehty sellaisten edellytysten vallitessa, joita oli tarkoitettu pääsopijajärjestöjen välisessä 3.12.1994 allekirjoitetussa sopimuksessa. Seurakuntayhtymä ei ollut menetellyt kummankaan sopimuksen vastaisesti. Kanteen vaatimus paikallisen sopimuksen julistamisesta mitättömäksi oli perusteeton.

Lomautukset olivat käyneet tarpeettomiksi, kun sopimus lomarahojen leikkaamisesta ja vaihtamisesta vapaaksi oli saatu aikaan. Ilman paikallista sopimista seurakuntayhtymä ja sen seurakunnat olisivat joutuneet lomauttamaan henkilöstönsä talousarvion perusteluissa sanotulla tavalla.

Seurakuntayhtymällä oli itsenäinen valta käyttää taloudelliset resurssinsa olosuhteiden, toiminnallisten tarpeidensa ja taloutensa järkevän hoidon edellyttämällä tavalla. Vaikka seurakuntayhtymä oli luonnollisesti velvollinen suorittamaan henkilöstölleen virka- ja työehtosopimusten mukaiset etuudet, näillä sopimuksilla ei voida rajoittaa seurakuntayhtymän oikeutta sopeuttaa toimintojen ja niissä tarpeellisten työsuoritteiden määrää taloutensa kestokyvyn sekä talousarviovuoden puitteissa että myös pitemmällä tähtäimellä.

KUNTA-ALAN UNIONIN LAUSUMA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 32 a §:n nojalla varannut Kunta-alan unionille tilaisuuden esittää asiassa lausumansa.

Kunta-alan unioni on lausunut muun ohella, että Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymässä 8.3.1994 seurakuntayhtymän, Kunta-alan unionin ja Seurakuntien Viranja Toimenhaltijain Liitto SVTL:n välillä solmittua lomarahaa koskevaa paikallista virka- ja työehtosopimusta ei voida evankelisluterilaisen kirkon virkaehtosopimusta koskevan lain 15 §:n ja työehtosopimuslain 11 §:n nojalla julistaa purkautuneeksi, koska kanteessa ei vaadita purkamista sillä perusteella, että joku tämän sopimuksen osapuolista tai siihen sidotuista olisi mainittujen 15 §:n tai 11 §:n edellyttämällä tavalla rikkonut mainittua sopimusta.

Ilman oikeustoimilain 3 luvun 28-33 §:ssä mainitun perusteen olemassaoloa ei virka- tai työehtosopimusta voida julistaa pätemättömäksi, varsinkaan kun Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto SVTL ei ollut mihinkään tällaiseen pätemättömyysperusteeseen edes vedonnut. Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymässä tehtyä paikallista virka- ja työehtosopimusta ei voida julistaa pätemättömäksi siinäkään tapauksessa, että paikallisen sopimuksen osapuolten katsottaisiin menetelleen valtakunnallisen lomarahaa koskevan sopimuksen vastaisesti. Sopimuksen pätemättömäksi julistaminen edellä mainituilla perusteilla ei ollut lakiin perustuva vaatimus, vaan evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimusta koskevan lain 10 §:n 2 momentin ja 13 §:n sekä työehtosopimuslain 7, 8 ja 9 §:ien perusteella valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä voi seurauksena olla hyvityssakko.

Paikallisen sopimuksen osapuolten ei voida katsoa menetelleen vastoin lomarahaa koskevan valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen 1 §:n 1 momentin määräystä solmiessaan paikallisen lomarahaa koskevan sopimuksen 8.3.1994. Lomarahaa koskevasta paikallisesta sopimustoiminnasta seurakunnissa tehdyn valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen 1 §:n 1 momentille ei ole ollut tarkoitettu annettavaksi sellaista sisältöä, että lomarahaa koskeva paikallinen sopimus olisi mahdollista tehdä ainoastaan siinä tilanteessa, että seurakunnalla olisi varmuudella sopimuksen tekemisen ajankohtana olemassa joko laillinen irtisanomis- tai lomautusperuste.

Valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen 1 §:n 1 momentissa oleva maininta siitä, että paikallinen sopimus voidaan tehdä työpaikkojen turvaamisen tarkoituksessa ei yksiselitteisesti kytkenyt paikallista sopimusta työsopimuslain irtisanomis- tai lomautusperusteiden olemassaoloon. Valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen sanamuodon tarkoituksena oli ohjata paikallisia osapuolia siinä, minkä tyyppisissä tilanteissa paikallista sopimustoimintaa oli tarkoitettu toteutettavaksi. Sen sijaan sopimusosapuolet eivät olleet sopimusneuvottelujen yhteydessä sopineet tai tarkoittaneet sopia siitä, että paikallisen sopimuksen tekeminen olisi selkeästi sidoksissa nimenomaan lomautus- tai irtisanomisperusteen olemassaoloon sopimuksen tekohetkellä.

Sopimuksen sanamuoto, sopimuskohtaan liittyvät neuvottelut ja sopimuskohdan tarkoitus huomioon ottaen valtakunnallisen lomarahaa koskevan virka- ja työehtosopimuksen 1 §:n 1 momentissa oli tarkoitettu sopia siitä, että lomarahaa koskeva paikallinen virka- ja työehtosopimus voitiin tehdä silloin, kun seurakunnan taloudellinen tilanne oli niin heikko, että taloudellisen tilanteen jatkuminen ennallaan tai sen heikkeneminen entisestään uhkaisi seurakunnan palveluksessa olevien työntekijöiden työpaikkoja välittömästi tai lähitulevaisuudessa. Työpaikkojen turvaamisedellytyksellä ei ollut tarkoitettu sitä, että irtisanomisperusteen tai lomautusperusteen olisi välittömästi oltava olemassa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kirkon sopimusvaltuuskunta sekä Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymä ovat vaatineet kanteen tutkimatta jättämistä siltä osalta kun vaatimukset kohdistuvat seurakuntayhtymän itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluviin ratkaisuihin. Seurakuntayhtymän oikeutta suunnata taloudellisia voimavarojaan talousarviota laatiessaan ei voida vastaajien mukaan rajoittaa virka- ja työehtosopimuksella.

Vastaajien vaatimus ei koske kanteen tutkimisen, vaan sen hyväksymisen edellytyksiä. Näin ollen kirkon sopimusvaltuuskunnan sekä Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymän esittämä oikeudenkäyntiväite hylätään.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Lomarahaa koskevaa paikallista sopimustoimintaa seurakunnissa tarkoittavan virka- ja työehtosopimuksen 1 §:n 1 momentin mukaan paikallisista olosuhteista johtuvista perustelluista syistä voidaan seurakunnan työpaikkojen turvaamiseksi paikallisella virka- ja työehtosopimuksella poiketa kirkon yleisen virka- ja työehtoehtosopimuksen 1994 lomarahaa koskevista määräyksistä. Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymässä on mainitun määräyksen nojalla 8.3.1994 tehty paikallinen virka- ja työehtosopimus.

Erimielisyydessä on ensinnäkin kysymys siitä, mitä sopijapuolet ovat tarkoittaneet sopimusmääräyksen sanonnalla "työpaikkojen turvaamiseksi". SVTL:n tulkinnan mukaan paikallisen sopimuksen solmiminen edellyttää konkreettisen lomautus- tai irtisanomisuhan olemassaoloa, kun taas kirkon sopimusvaltuuskunta ja asiassa kuultavana ollut Kunta-alan unioni ovat katsoneet, että kyseisellä määräyksellä ei ole tarkoitettu asettaa ehdottomia sopimisedellytyksiä, vaan ainoastaan ohjata paikallisia osapuolia, joille viime kädessä on jäänyt harkintavalta sen suhteen, sovitaanko lomarahoista paikallisesti vai ei.

Määräyksen sanamuodosta ei ole johdettavissa kumpaakaan käsitystä yksiselitteisesti tukevaa tulkintaa. Sopijapuolten tarkoituksen selvittämiseksi työtuomioistuimessa on kuultu todistajina edellä tarkoitetusta sopimuksesta neuvottelemassa olleita SVTL:n toiminnanjohtajaa, Kuntaalan unionin neuvottelupäällikköä ja Akava ry:tä neuvotteluissa edustanutta Suomen Kirkon Pappisliitto ry:n toiminnanjohtajaa.

SVTL:n toiminnanjohtaja on kertonut, että seurakunnat olivat saneeraamassa henkilöstöään ja tämän vuoksi liitto on poikkeusjärjestelyin pyrkinyt turvaamaan jäsentensä työpaikkoja. Sen vuoksi liitto on edellyttänyt "työpaikkojen turvaamiseksi" -sanamuodon ottamista sopimukseen. Paikallinen sopiminen saattoi todistajan mukaan tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun seurakunnan verotulot eivät riitä varsinaisiin käyttömenoihin. Kuitenkin harkinta paikallisen lomarahasopimuksen tarpeellisuudesta on jätetty paikallisille osapuolille, mutta liiton jäsenneuvonnassa on korostettu taloudellisen tilanteen selvittämisen merkitystä. Valtakunnallisesta virka- ja työehtosopimuksesta neuvoteltaessa ei ollut lähemmin pohdittu sitä seikkaa, edellyttikö paikallinen lomarahasopimus irtisanomis- tai lomautusperusteiden olemassaoloa sopimuksen tekohetkellä.

Kunta-alan unionin neuvottelupäällikkö on kertonut, että valtakunnallinen sopimus on saanut riidanalaisen sanamuotonsa Kunta-alan unionin vaatimuksesta. Unioni ei ollut nähnyt mahdolliseksi tehdä kirkon sopimusvaltuuskunnan kanssa sellaista sopimusta, jolla voitaisiin sitovasti turvata työpaikat, koska päätösvalta on paikallisella työnantajalla. Tämän vuoksi unioni suostui paikalliseen sopimismahdollisuuteen, mutta piti tärkeänä, että sopimisen tarkoitus kirjataan valtakunnalliseen sopimukseen tavalla, joka ohjaa seurakuntien käyttäytymistä asiassa. Jäsenille annetuissa ohjeissa korostettiin erityisesti, että oleellista on työnantajan kanssa yhdessä selvittää, onko taloudellinen tilanne huomioon ottaen perusteltu syy sopimuksen solmimiseen, mutta lopullinen harkintavalta tässä suhteessa jäi paikallisille osapuolille. Kunta-alan unioni ei ole tulkinnut sopimusta niin, että paikallinen sopiminen edellyttäisi käsillä olevaa lomautus- tai irtisanomistilannetta.

Suomen Kirkon Pappisliiton toiminnanjohtaja on todistajana kertonut, että Akava ei ollut yhtynyt lopulliseen sopimukseen muun muassa siksi, että Akavan tulkinnan mukaan paikallisen lomarahasopimuksen solmiminen esti työvoiman vähentämisen. Akavan mielestä seurakuntien henkilöstörakennetta olisi sen sijaan tullut uudistaa siten, ettei työpaikkojen turvaaminen olisi seurakuntatyön edelle menevä asia. Todistajan mukaan paikallisen sopimuksen tekeminen aina edellyttää yhteisesti todettua tarvetta, mutta siinä vaiheessa, kun Akava oli hylännyt sopimusluonnoksen, ei ollut ollut esillä se seikka, edellyttikö paikallisen lomarahasopimuksen tekeminen välittömän lomauttamistarpeen olemassaoloa.

Näin ollen ja kun ei ole väitettykään, etteikö sopiminen olisi tapahtunut muutoin 3.12.1993 solmitussa valtakunnallisessa sopimuksessa määritellyissä rajoissa, 8.3.1994 tehtyä paikallista lomarahasopimusta ei ole pidettävä kanteessa tarkoitetuilla perusteilla pätemättömänä. Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymä ei siten ole rikkonut valtakunnallista sopimusta kyseisen paikallisen lomarahasopimuksen solmiessaan, eikä kirkon sopimusvaltuuskunta ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Paikalliseen poikkeamiseen oikeuttavia virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä ei esitetyn selvityksen valossa voida pitää tulkinnaltaan siinä määrin epäselvinä, että SVTL:llä olisi ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Se on jutun hävitessään velvollinen korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut. Vastaajat ovat ilmoittaneet kuluiksi 3 000 markkaa, minkä SVTL on määrältään hyväksynyt.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto SVTL velvoitetaan korvaamaan kirkon sopimusvaltuuskunnan sekä Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymän yhteiset oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Uski, Wilska, Ahonen ja Korpela jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.