Union appeal dismissed; union failed to prove employer violated collective agreement or peace obligation.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantaja olisi kieltäytynyt suorittamasta työntekijöille työehtosopimuksen mukaisia matkakustannusten korvauksia.

Näyttämättä oli myös jäänyt, että yhtiön toimitusjohtaja esittäessään työntekijöiden kokouksessa harkittavaksi päivärahojen ja säännöllistä työaikaa koskevien määräysten osalta paikallisia järjestelyjä olisi pyrkinyt painostamaan työntekijäpuolta työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla. Yhtiöllä ei ollut ollut perusteita olettaa myöskään työntekijäpuolen ymmärtävän työnantajan esittämiä seikkoja ja perusteita työehtosopimuslaissa kielletyiksi painostustoimiksi.

Työnantaja ei myöskään työvoiman vähentämisjärjestyksen osalta esittämiensä perusteiden osalta ollut syyllistynyt työrauhavelvollisuuden vastaiseen menettelyyn.

Näyttämättä oli jäänyt, että yhtiö olisi rikkonut työehtosopimuslain mukaista työrauhavelvollisuuttaan, joten kanne hylätty.

Kantaja Rakennusliitto ry Vastaaja Suomen Maarakentajien Keskusliitto ry Kuultava Maarakennusliike Raimo T. A. Virtanen Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välisessä 4.2.1994 allekirjoitetussa maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Työrauhavelvoite

Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖSUHTEEN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN SEKÄ LOMAUTTAMINEN

6 §

Irtisanominen ja lomauttaminen sekä yhteistoimintamenettely

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennusliiton kesken 19.12.1991 solmittua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla (MISS sivulla 56).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖAIKA, TAUOT JA VAPAA-AIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 §

Ylityö

Ylityöksi lasketaan se työ, mitä työnantajan esityksestä tehdään säännöllisen työajan lisäksi. Yli- ja hätätyöstä maksetaan korotus työaikalain 17 §:n mukaisesti. Viikottaisesta ylityöstä maksetaan 8 ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka. Saman työpäivänä tehdyn 8 viikottaisen ylityötunnin lisäksi tehdystä vuorokautisesta ylityöstä maksetaan 100 %:lla korotettu palkka. Säännöllisen työajan lisäksi suoritetusta huoltotyöstä maksetaan lain mukainen ylityökorvaus. Muussa kuin lämmitys- ja vartiointityössä maksetaan pääsiäislauantaina tehdystä työstä, vaikkei se olekaan ylityötä, enintään 8 tunnilta 50 %:lla korotettu palkka. Jos työ on samalla ylityötä, maksetaan lisäksi ylityökorvaus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VII MATKATYÖ JA KUSTANNUSTEN KORVAUKSET

23 §

Matkatyö ja kustannusten korvaukset

Työntekijän matkustaessa työnantajan määräyksestä hänelle korvataan matkakustannukset seuraavasti:

1. Päivärahaa edellyttävät matkat

Päiväraha

Työntekijäin matkustaessa paikkaan, jonka etäisyys hänen kotikuntansa asunnosta on vähintään 50 kilometriä tai paikkaan, josta hän ei voi saapua yöksi takaisin asuntoonsa, hänelle maksetaan päivärahaa 143 markkaa työpäivältä. Lisäksi päivärahan maksaminen edellyttää, että työkomennus matkaaikoineen kestää yli 10 tuntia. Mikäli matka kotikunnan asunnosta työpaikalle on yli 150 kilometriä, työnantaja maksaa päivärahan kaikilta päiviltä tai vaihtoehtoisesti kustantaa viikonlopuilta matkan työpaikalle ja takaisin työntekijän kotikunnan asuntoon yleisten kulkuneuvojen mukaan. Päiväraha maksetaan myös matkapäiviltä, mutta ensimmäiseltä matkapäivältä vain siinä tapauksessa, että matka alkaa ennen kello 12.00. Jos työnantajan puolesta järjestetään työntekijälle asunto tai muita etuja, voidaan päivärahasta vähentää niitä vastaava kohtuullinen osa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Muita määräyksiä

Matkan mittaamisen lähtökohta

Matkan pituus mitataan työntekijän kotikunnan asunnosta lähtien työmaalle. Matkan mittaamisen lähtökohtana voi kuitenkin olla kotikunnan asunnon sijasta yrityksen kiinteä toimipiste, kuten korjaamohalli, varasto, konttori, tukikohta tai muu erikseen sovittu paikka, mikäli paikallisesti näin on sovittu. Työntekijän tulee antaa selvitys asuinpaikastaan työsopimusta tehtäessä. Mikäli työntekijän asuinpaikka muuttuu, matkan mittaamisen lähtökohdan muuttamisesta on sovittava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Paikallinen sopiminen

Mikäli edellä 1. kohdassa mainitulla päivärahaan oikeuttavalla matkalla ei yövytä, päivärahan sijasta voidaan paikallisesti sopia muusta tarkoituksenmukaisesta korvauksesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX MUUT MÄÄRÄYKSET

29 §

Paikallinen sopiminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

28 § Työntarjoamisvelvollisuus eräissä tapauksissa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

29 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

1. Jos kysymyksessä on tuotannollisista tai taloudellisista syistä tapahtuva työvoiman vähentäminen tai lomauttaminen, on irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään myös huomiota työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Maarakennusliike Raimo T. A. Virtanen Oy oli painostamalla yhtiön työntekijöitä luopumaan heille työehtosopimuksen mukaan kuuluvista eduista menetellyt työehtosopimuslain mukaisen työrauhavelvollisuuden vastaisesti. Edelleen Rakennusliitto on vaatinut yhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon ja velvoittamista korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Rakennusliitto on lausunut, että Maarakennusliike Raimo T. A. Virtanen Oy:n työntekijät olivat 9.11.1994 järjestäneet työajan jälkeen kokouksen työnantajan hallilla Hyvinkäällä. Kokouksessa oli ollut läsnä yhteensä 32 työntekijää. Se oli päätetty järjestää muun muassa sen vuoksi, että työnjohtajilta saatujen tietojen mukaan matkatöissä ei enää maksettaisi työehtosopimuksen mukaisia päivärahoja. Myös yrityksen toimitusjohtaja oli pyytänyt kokouksessa puheenvuoron tilannekatsauksen pitämistä varten.

Puheenvuorossaan toimitusjohtaja oli ilmoittanut, että yhtiössä ei ollut pakko tehdä ylitöitä, mutta jos niitä tehtiin, ei enää tunnettaisi sadan prosentin ylitöitä eikä myöskään maksettaisi sadan prosentin ylityökorotuksia. Edelleen toimitusjohtaja oli ilmoittanut, että työehtosopimuksen mukaisia päivärahoja ei enää maksettaisi alkaville työmaille. Jos joku vaatisi näiltä työmailta työehtosopimuksen mukaisia päivärahoja, vaatija siirrettäisiin sellaiseen työpisteeseen, jonne ei päivärahoja tarvitsisi työehtosopimuksen mukaan maksaa.

Tämän uhkauksen työnantaja myös toteutti yrityskohtaisen luottamusmiehen ja koneenkuljettajan osalta. Kummankin työntekijän normaalisti ajamat koneet oli siirretty Helsingin työmaille, mutta heitä ei ollut päästetty ajamaan näitä koneita, vaan koneita oli otettu ajamaan kaksi yrityksen ulkopuolista koneenkuljettajaa. Yhtiön koneenkuljettajan ilmoitettua kysyttäessä halukkuutensa siirtyä työhön Helsinkiin, mutta edellytettyä työnantajalta päivärahojen maksua, työnantaja oli ilmoittanut, ettei koneenkuljettajaa siinä tapauksessa lähetettäisi kyseessä olevalle työmaalle.

Kokouksessa toimitusjohtaja oli myös ilmoittanut, että irtisanomisissa ei noudatettaisi työehtosopimuksen mukaista irtisanomisjärjestystä. Merkitystä ei olisi lainkaan esimerkiksi työsuhteiden pituudella. Tämän työntekijät olivat ymmärtäneet siten, että "narisijat saavat lähteä". Kahdella työntekijällä oli ollut työnantajan kanssa kiistaa työsuhdesaatavista, ja työnantaja oli irtisanonut heidät uhkauksen mukaisesti. Työnantaja ei ollut suorittanut irtisanomisia työvoiman vähentämisjärjestyksen mukaisesti. Toisen työntekijän työsuhteen pituus oli ollut noin 10 vuotta ja toisella oli ollut neljä huollettavaa.

Edellä kuvatuilla toimenpiteillä työnantaja oli painostanut työntekijöitä luopumaan heille työehtosopimuksen mukaan kuuluvista eduista. Työtaistelutoimenpide oli kohdistunut työehtosopimuksen työaikamääräyksiin, matkatyötä ja kustannusten korvausta koskeviin määräyksiin sekä työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaan määräykseen.

VASTAUS

Vaatimukset

Suomen Maarakentajien Keskusliitto, jonka puolesta esitettyyn Maarakennusliike Raimo T. A. Virtanen Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on lausunut, että Maarakennusliike Raimo T. A. Virtanen Oy oli Uudenmaan läänissä maarakennusurakointia harjoittava yritys.

Yhtiön johdolla ja työntekijöillä oli ollut vuosittain määrävälein 2-3 kertaa tilaisuus vaihtaa keskenään mielipiteitä. Lisäksi toimitusjohtaja oli käynyt yhtiön aikaisempien yrityskohtaisten luottamusmiesten ja varaluottamusmiehen kanssa useita neuvotteluja tarpeen mukaan. Työntekijöiden kokous 9.11.1994 ei ollut ollut tähän nähden mitenkään poikkeuksellinen eikä sekään, että toimitusjohtaja oli pitänyt kokouksessa tilannekatsauksen.

Ylitöiden tekemisen osalta toimitusjohtaja oli kokouksessa kertonut, että nykyinen kireä kilpailutilanne ei sallinut 100 prosentin ylitöiden tekemistä tuotannossa muuta kuin pakottavissa tilanteissa ja näistä päätti ainoastaan työnjohto kussakin tilanteessa erikseen. Yhtiön tarkoituksena ei ollut ollut rikkoa työehtosopimuksen 11 §:n ylityömääräyksiä, vaan ylityökorvaukset oli maksettu silloin, kun ylitöitä oli asianmukaisesti tehty työnjohdon määräyksestä tai suostumuksella.

Työehtosopimuksen matkakustannusten korvauksia koskeva 23 § lähti siitä, että työntekijällä oli oikeus päivärahaan, mikäli etäisyys matkan mittaamisen lähtökohdasta oli yli 50 kilometriä. Matkan mittaamisen lähtökohta oli työntekijän kotikunnan asunto, mutta se voitiin sopia kotikunnan asunnon sijasta yrityksen kiinteäksi toimipisteeksi tai muuksi erikseen sovituksi paikaksi. Tällaisia sopimuksia oli yhtiössä aiemmin tehty. Yhtiön Vantaan sähkölaitoksen työmaista osa oli sijainnut alle ja osa yli 50 kilometrin etäisyydellä. Työntekijöiden kanssa oli päästy neuvottelujen jälkeen työehtosopimuksen mukaisesti sopimukseen siitä, että työt tehtiin ilman päivärahaa ja matkat mitattiin Rekolassa sijaitsevasta tukikohdasta. Myöhemmin oli tosin tullut erimielisyyttä siitä, koskiko kyseinen sopimus ainoastaan Vantaan sähkölaitoksen työmaita vai myös muita työmaita.

Toimitusjohtaja oli kokouksessa esittänyt, että työntekijät luopuisivat Helsingin kohteissa päivärahoista. Toimitusjohtaja oli kertonut myös, että mikäli asiassa ei päästäisi yhteiseen sopimukseen, hän pyytäisi halukkaita hakeutumaan yksilöinä töihin kyseessä oleviin kohteisiin, joilla oli merkittävä vaikutus talvikauden 1994 - 1995 työllisyyteen, ja näin varmistamaan työllisyytensä vuonna 1995. Toimitusjohtaja oli korostanut, ettei hakeutumatta jättämisestä huolimatta ketään lomautettaisi tai irtisanottaisi, mikäli töitä riittäisi muualla. Ennen tätä tilaisuutta työnjohto oli myös erikseen pyrkinyt neuvottelemaan työntekijöiden kanssa asiasta.

Luottamusmiehen ja koneenkuljettajan tilalle ei ollut palkattu yhtään uutta työntekijää, vaan koneita olivat ajaneet aikaisemmin pääkaupunkiseudulle palkatut kuljettajat. Koneiden vaihto ei yrityksessä ollut ollut mitenkään epätavallista, vaan työnjohto oli vaihdellut miehiä ja koneita kulloisenkin työtehtävän, työtilanteen ja taloudellisten laskelmien mukaan.

Irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n 1 kohdan alueellisen rajoituksen mukaan Hyvinkään alueen työntekijöille ei ollut edes tarvinnut tarjota Helsingin alueen töitä. Työnantaja ei missään vaiheessa ollut ilmoittanut, ettei päivärahoja alkaville työmaille maksettaisi työehtosopimuksen mukaisesti tai uhannut siirtää päivärahoja vaatineet toiseen työpisteeseen.

Lisäksi toimitusjohtaja oli kokouksessa kertonut, että mikäli työvoiman vähennyksiin jouduttaisiin talvella 1994 - 1995, yritys arvostaisi monipuolista osaamista ja aloitteellisuutta työssä, ei välttämättä ainoastaan työsuhteen kestoa. Tämä vastasi irtisanomissuojasopimuksen 29 §:n määräyksiä. Myös työn tarjoamista koskeva irtisanomissuojasopimuksen 28 § korosti työntekijän ammattitaidon merkitystä.

Kanteessa tarkoitettujen kahden irtisanotun työntekijän kanssa oli irtisanottu myös apumies ja mittamies. Ennen kahden työntekijän irtisanomisia työpäällikkö oli keskustellut asiasta yrityskohtaisen luottamusmiehen kanssa. Hänellä ei ollut ollut asian suhteen mitään huomautettavaa eikä hän ollut esittänyt muutakaan vaihtoehtoa.

Kokouksessa 9.11.1994 oli ollut kysymys aivan normaalista työnantajan ja työntekijöiden välisestä kokouksesta ja neuvonpidosta. Se oli ollut osa työehtosopimuksen mukaisen paikallisen sopimisen neuvotteluprosessia. Ei voinut olla kiellettyä, että työnantaja esitti omia näkemyksiään siitä, miten työehtosopimuksen mukaan paikallisesti sovittavista asioista voitaisiin sopia.

Työnantaja ei ollut painostanut työntekijöitä eivätkä väitetyt painostustoimenpiteet olleet kohdistuneet työehtosopimukseen. Toimitusjohtaja ei ollut myöskään missään vaiheessa pyrkinyt muuttamaan tai kumoamaan työehtosopimuksen sisältöä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyydessä on edellä todetuin tavoin kysymys siitä, onko Maarakennusliike Raimo T. A. Virtanen Oy:n toimitusjohtaja Raimo Virtanen 9.11.1994 järjestetyssä kokouksessa työehtosopimuslain vastaisesti pyrkinyt painostamaan työntekijöitä luopumaan työehtosopimuksen mukaisista ylityökorvauksista sekä matkakustannusten korvauksista ja päivärahoista.

Edellä mainittu kokous on alunalkaen järjestetty luottamusmiesvaalin toimittamista varten, mutta työntekijäpuolen edustajien ja toimitusjohtajan kesken on sovittu, että toimitusjohtaja tulee kokouksessa selvittämään yhtiön tilaa ja työnantajan näkemyksiä tilanteen edellyttämistä toimenpiteistä.

Niinikään todistajana kuultu yhtiön nykyinen luottamusmies on kertonut, että yhtiössä on ollut niin sanottu iäisyyskysymys, onko tehty ylityö ollut työnjohtajan määräämää vai ei. Toimitusjohtaja oli kokouksessa ilmoittanut, että yhtiössä loppuu ylityötunneista 100 prosentin korvauksen maksaminen. Todistajan saaman käsityksen mukaan ylitöitä piti tehdä, mutta ainoastaan 50 prosentin korvauksella.

Yhtiön työpäällikkö on puolestaan todistajana kertonut, että tietyt henkilöt pyrkivät tekemään ylitöitä omin lupineen, vaikka yhtiössä oli sovittu ja tiedotettu, että ylitöitä tehdään vain työnjohdon suostumuksella. Toimitusjohtaja oli puheenvuorossaan tuonut esille, että ylitöitä ei kyseisessä markkinatilanteessa voitu yleensäkään tehdä. Jos niitä kuitenkin jouduttiin tekemään, niin työajan joustojärjestelmillä pystyttäisiin ylitöistä aiheutuvia hintavaikutuksia eliminoimaan. Todistajan mukaan 100 prosentin korvauksesta puhuttiin ainoastaan edellä todetun laskuesimerkin kohdalla, eikä toimitusjohtajan puheenvuorossa tullut esille, että ylitöitä pitäisi tehdä korkeintaan 50 prosentin korvauksella. Todistajan mukaan jälkeenpäin on ainakin yli 10 työntekijän kanssa tehty sopimus joustavista työajoista.

Myös todistajana kuultu työnjohtaja on kertonut toimitusjohtajan puheenvuorossaan hakeneen työntekijöiltä lähinnä joustoa työaika-asiassa siten, että työntekijät suostuisivat työvuoroja järjestelemällä tekemään tarvittaessa pitempiä päiviä ja vaihtamaan ylitöitä vapaisiin. Todistajan mukaan saattoi syntyä tilanteita, joissa työntekijä joutui oma-aloitteisesti tekemään ylitöitä, eikä todistajan tiedoollut sellaisia tapauksia, joissa asianmukaisia ylityökorvauksia ei olisi maksettu.

Myös todistajana kuultu luottamusmies on kertonut, että toimitusjohtaja oli ilmoittanut, ettei yhtiön kannattanut maksaa päivärahoja. Toimitusjohtaja ei suoraan ollut ilmaissut mitä olisi seurauksena, jos työntekijät eivät suostuisi päivärahoista luopumaan, mutta rivien välistä oli selvästi voinut ymmärtää, että jos ehdotettuun järjestelyyn ei suostuta, niin seurauksena voi olla lomautuksia ja lopputilejä. Toimitusjohtajan mukaan oli saatavissa aliurakoitsijoita ja lapiomiehiä, jotka tekivät työn halvemmalla. Toimitusjohtaja oli ilmaissut tilanteen olevan sellainen, että jos työntekijät eivät esitettyihin helpotuksiin suostu, niin hän ei voi varmasti taata työtä talvella jatkossakaan.

Yhtiön työpäällikön kertoman mukaan toimitusjohtaja oli tuonut esille, että yhtiön työt ovat pääosin Helsingin alueella ja että yhtiö oli näiden töiden suhteen eriarvoisessa asemassa paikallisiin urakoitsijoihin nähden, koska joutui maksamaan tiukassa kilpailutilanteessa päivärahoja. Toimitusjohtaja oli pyrkinyt hakemaan sopimusta siitä, maksetaanko päivärahoista osa pienempänä vai maksetaanko niitä ollenkaan, vai miten asiassa edetään. Varsinaista mallia hän ei ollut esittänyt, vaan hakenut neuvotteluyhteyttä. Toimitusjohtaja oli tuonut esille, että työntekijät keskustelisivat asiasta keskenään ja jos ratkaisuvaihtoehtoja löytyy, niin niistä sitten ruvettaisiin käymään neuvotteluja. Päivärahakysymyksestä on vastaavalla tavalla kertonut myös todistajana kuultu yhtiön työnjohtaja.

Kokouksessa 9.11.1994 on ollut myös esillä ne perusteet, joita työnantaja noudattaa työvoimaa vähentäessään, jos tällaiseen tilanteeseen joudutaan. Toimitusjohtaja on kertonut ilmoittaneensa tuossa kokouksessa - samoin kuin jo aiemmin käydyissä keskusteluissa yhtiön luottamushenkilöille - että yhtiön henkilökunnan on vallinneessa työtilanteessa oltava yhteistyökykyistä ja ammattitaitoista. Työvoimaa vähennettäessä on otettava huomioon työntekijän ammattitaito, joustavuus ja valmius tehdä työtä yhtiön hyväksi ja palvella asiakkaita.

Vastaavasti muut kokoukseen osallistuneet työtuomioistuimessa todistajana kuullut henkilöt ovat kertoneet toimitusjohtajan korostaneen kokouksessa ammattitaidon merkitystä.

Työtuomioistuin toteaa, että yhtiö on voinut asettaa ylitöiden korvaamisen ehdoksi, että ylitöitä tehdään vain työnjohdon määräyksestä tai suostumuksella. Esitetty selvitys viittaa siihen, että työnantaja on suhtautunut kielteisesti ylitöiden tekemiseen tai teettämiseen 100 prosentilla korotetulla palkalla, mutta tästä, kuten myöskään todistajankertomuksista ei työtuomioistuimen mielestä ole perustellusti pääteltävissä, että työnantaja olisi kieltäytynyt maksamasta työehtosopimuksen mukaisia korvauksia, milloin ylitöiden tekemiseen on ollut asianmukaiset perusteet. Esitetyn selvityksen valossa on myös jäänyt näyttämättä, että työnantaja olisi kieltäytynyt suorittamasta työehtosopimuksen mukaisia matkakustannusten korvauksia.

Työehtosopimuksen mukaan päivärahan sijasta voidaan paikallisesti sopia muusta tarkoituksenmukaisesta korvauksesta, jos päivärahaan muutoin oikeuttavalla matkalla ei yövytä. Näin ollen paikallisesti on voitu sopia työehtosopimuksen päivärahamääräyksistä poikkeavasti esimerkiksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevissa työkohteissa. Niinikään voidaan säännöllistä työaikaa koskevista määräyksistä poiketa paikallisesti sopien työehtosopimuksessa tarkemmin määritellyllä tavalla. Työnantajan esittämiä taloudellisia perusteita hakea ylityö- ja matkakorvauskysymyksessä yhtiölle edullisempia ratkaisuja ei tässä yhteydessä ole saatettu kyseenalaisiksi.

Vaikka työntekijät ovat voineet kokea yhtiön toimitusjohtajan esiintymisen painostukseksi, työtuomioistuin esitetyn selvityksen perusteella kuitenkin katsoo jääneen näyttämättä, että toimitusjohtaja esittäessään harkittavaksi edellä todetuista seikoista paikallisia järjestelyjä olisi asiattomasti pyrkinyt painostamaan työntekijäpuolta luopumaan heille työehtosopimuksen mukaan kuuluvista etuuksista. Kun samoista asioista on ollut keskustelua jo ennen kyseistä kokousta ja kun yhtiössä on aiemminkin tehty sekä työaikajärjestelyistä että matkakustannusten korvaamisesta paikallisia sopimuksia, yhtiöllä ei ole myöskään ollut perusteita olettaa työntekijäpuolen ymmärtävän työnantajan esittämiä seikkoja ja perusteita työehtosopimuslaissa kielletyiksi painostustoimiksi.

Kaikkia yhtiön toimitusjohtajan esittämiä, työvoiman vähentämisjärjestystä muodostettaessa huomioon otettavia seikkoja ei esitetyn selvityksen perusteella voida yksiselitteisesti pitää merkittävinä perusteina arvioitaessa, ketkä työntekijöistä ovat irtisanomissuojasopimuksen 29 §:n tarkoittamia yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Kun toimitusjohtaja kuitenkin on korostanut erityisesti ammattitaidon merkitystä, joka myös alan irtisanomissuojasopimuksen mukaan on työvoimaa vähennettäessä ensisijaisesti huomioon otettava seikka, työnantajan ei myöskään tältä osin ole katsottava syyllistyneen työrauhavelvollisuuden vastaiseen menettelyyn.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Maarakennusliike Raimo T. A. Virtanen Oy olisi rikkonut työehtosopimuslain mukaista työrauhavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto velvoitetaan korvaamaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Uski, Uoti, Sulkunen ja Lähteenmäki jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.