Labor court allows union claim against employer for failing to hear staff before changing leave schedule.

Kuntayhtymällä oli ollut virkaehtosopimuksessa tarkoitettu painava syy lomajärjestyksen muuttamiseen. Kuntayhtymä ei siten ollut lomajärjestystä muuttaessaan menetellyt virkaehtosopimuksen määräyksen vastaisesti.

Lomajärjestystä muutettaessa asianomaiselle viranhaltijalle itselleen oli varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tämän laiminlyödessään ja menetellessään määräyksen sanamuodon vastaisesti kuntayhtymän oli perustellusti pitänyt tietää rikkovansa virkaehtosopimuksen määräystä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli hyväksyessään kuntayhtymän virheellisen tulkinnan kuulemisvelvollisuuden osalta laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kantaja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallista työmarkkinalaitosta ja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:tä sitovassa 19.2.1992 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa 1992 1993 on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV LUKU VUOSILOMA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

86 § Vuosiloman antaminen

1 mom. Vuosiloma annetaan työnantajan määräämänä aikana lomakautena, jollei

a) pääviranhaltijan virkatehtävien laatu tai lomavuorojen järjestely vaadi loman tai sen osan antamista lomavuoden muuna aikana tai

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

88 § Vuosiloman pidennys

1 mom. Muuhun kuin lomakauteen määrätty vuosiloma tai sen osa annetaan puolella pidennettynä. Pidennys voi kuitenkin olla enintään neljäsosa koko lomasta. Puolia päiviä ei pidennystä vahvistettaessa oteta huomioon.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

89 § Vuosiloman vahvistaminen ja siirtäminen

1 mom. Vuosiloman ajankohta vahvistetaan lomajärjestyksellä, mikä saatetaan viranhaltijoiden/työntekijöiden tietoon, mikäli mahdollista vähintään kuukautta ennen vuosiloman alkamista, kuitenkin viimeistään kaksi viikkoa ennen vuosiloman tai sen osan alkamista. Ennen lomajärjestyksen vahvistamista viranhaltijalle/työntekijälle tai tämän edustajalle on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 mom. Viranhaltijat

Mikäli lomajärjestykseen joudutaan painavasta syystä tekemään muutoksia, niistä on pyrittävä ilmoittamaan viranhaltijalle vähintään kaksi viikkoa ennen loman tai sen osan alkamista. Ennen lomajärjestyksen muuttamista viranhaltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Vuosiloma voidaan keskeyttää vain erityisen painavasta syystä.

Soveltamisohje

Vuosilomalain mukaan vuosiloman ajankohdasta työntekijälle annettu ilmoitus sitoo työnantajaa siten, ettei hän voi sitä enää yksipuolisesti peruuttaa tai siirtää loman ilmoitettua alkamisaikaa, mikäli tähän alkamisajankohtaan on jäljellä vähemmän aikaa kuin kuukausi niiden työntekijäin osalta, joihin on noudatettava tätä ilmoitusaikaa tai muiden työntekijäin osalta kaksi viikkoa. Poikkeuksen kuukauden tai vähintään kahden viikon ilmoitusajasta muodostaa 3 ja 4 momenteissa tarkoitettu vuosiloman siirto sairauden, synnytyksen tai tapaturman vuoksi, jolloin siirretyn loman tai sen osan antaminen edellyttää vähintään kolme päivää ennen loman tai sen osan alkamista tehtyä ilmoitusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on lausunut, että Keski-Suomen sairaanhoitopiiri oli vuoden 1992 joulukuussa ja vuoden 1993 tammikuussa vahvistanut lomanmääräytymisvuoden 1.4.1992 - 31.3.1993 vuosilomia pidettäviksi etukäteen ennen lomakautta ajalla 2.1. - 30.4.1993. Sairaanhoitopiirin liittovaltuusto oli kokouksessaan 30.10.1992 vuoden 1993 talousarviota hyväksyessään edellyttänyt neljän prosentin säästöjä henkilöstömenoissa. Säästötavoitteen toteuttamisesta vaihtamalla lomarahoja vapaapäiviin oli neuvoteltu järjestöjen kanssa joulukuussa 1992 sekä tammikuussa ja helmikuussa 1993. Neuvotteluissa 9.2.1993 työnantaja oli ehdottanut järjestöjen edustajille, että lomakauden ulkopuolelle vahvistetut vuosilomat peruutettaisiin ja lomat siirrettäisiin varsinaiselle lomakaudelle. Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n edustajat eivät olleet solmineet sopimusta vahvistettujen lomien siirtämisestä.

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus oli kokouksessaan 17.2.1993 hyväksynyt henkilöstömenojen säästämisestä aikaansaadun paikallisen virka- ja työehtosopimuksen. Samassa yhteydessä kuntayhtymän hallitus oli päättänyt, että "viranhaltijoiden päätökset ajalle 18.2. - 30.4.1993 ajoittuvista vuosilomista tuli peruuttaa. Vuosilomat tuli vahvistaa ensisijaisesti ajalle 3.5. - 30.9.1993. Viranhaltijan tai työntekijän pyynnöstä vuosilomaa voidaan vahvistaa annettavaksi myös lomakauden ulkopuolella, jolloin siihen ei tule pidennyksiä."

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n jäsenten ajalle 2.1. - 30.4.1993 vahvistettuja vuosilomia oli peruutettu ja siirretty lomakaudelle. Kun vuosilomat oli siirretty lomakaudelle, he olivat menettäneet kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 88 §:n mukaiset talvilomien pidennyspäivät. Tosiasiallisesti vuosilomien ajankohtaa ei ollut edes muutettu. Hallinnollisilla toimenpiteillä oli tehty loman siirtopäätös ja asianomaisilta viranhaltijoilta oli pyydetty kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 88 §:n 5 momentin 1-kohdan mukainen siirtopyyntö. Ennen lomajärjestyksen muuttamista viranhaltijoita ei myöskään ollut kuultu.

Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että kuntayhtymän taloudellinen tilanne voisi olla sellainen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa tarkoitettu painava syy, jonka perusteella vuosilomajärjestystä voitaisiin muuttaa, niin vuosilomien siirtoa edellyttävää säästötarvetta ei Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä kuitenkaan ollut. Kuntayhtymä oli jo lomajärjestyksen muuttamista koskevaa päätöstä tehdessään katsonut voivansa antaa vuosilomia lomakauden ulkopuolella, joten loman pidennyspäivien poistamisella ei ollut voitu saavuttaa sellaista säästöä, että säästötarve olisi muodostanut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa tarkoitetun painavan syyn.

Keski-Suomen Sairaanhoitopiirin aloitteesta oli kuntayhtymän ja sopimusjärjestöjen välillä solmittu henkilöstömenojen säästösopimus. Sopimuksen ainoana tavoitteena oli ollut säästöjen synnyttäminen henkilöstömenoissa. Säästämiskeinona sopimuksessa oli ollut viranhaltijoiden ja työntekijöiden lomarahojen vaihtaminen vapaapäiviin. Säästösopimuksen osapuolten oli täytynyt sopimusta päättäessään pitää lisävapaapäivien aiheuttamia kustannuksia kuntayhtymälle niin pieninä, ettei niillä ollut oleellista vaikutusta lomarahasäästön määrään.

Lomakauden ulkopuolella annettavien vuosilomien pidennyspäivien taloudellinen merkitys ei voinut olla niin suuri, että pidennyspäivien poistamisesta seuraava taloudellinen vaikutus voisi muodostua kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi painavaksi syyksi vuosilomajärjestyksen muuttamiselle. Lisäksi henkilöstömenojen säästötarve oli ollut sairaanhoitopiirin edustajien tiedossa, kun kysymyksessä olevat vuosilomat oli alunperin vahvistettu lomakauden ulkopuolelle.

Työnantajan velvollisuus kuulla viranhaltijaa ennen lomajärjestyksen muuttamista oli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan henkilökohtainen neuvotteluvelvoite. Vahvistettu lomajärjestys oli jokaiselle viranhaltijalle sellainen henkilökohtainen päätös, jonka perusteella hänen oli voitava suunnitella tulevaa ajankäyttöään. Viranhaltijan kuulemisvelvollisuus oli tarkoitettu hänen henkilökohtaiseksi oikeussuojakseen, jotta hän voisi mahdollista lomajärjestyksen muutosta harkittaessa esittää ne seuraukset, jotka hänelle henkilökohtaisesti koituisivat lomajärjestyksen muuttamisesta. Tällöin työnantajalla oli mahdollisuus arvioida lomajärjestyksen muutoksen seurauksia ja viranhaltijoiden tasapuolista kohtelua.

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä oli rikkonut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentin määräyksiä tietensä, koska Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n edustajat olivat paikallisissa neuvotteluissa ilmoittaneet sopimuskohdan oikean tulkinnan ja kuulemisvelvollisuus oli vakiintuneesti kunta-alalla ollut henkilökohtainen oikeussuojakeino. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli laiminlyönyt kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa hyväksyessään ja salliessaan kuntayhtymän asiaan liittyvät toimenpiteet.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä ei ollut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentin mukaista painavaa syytä peruuttaa ajalle 18.2. - 30.4.1993 vahvistamiaan Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n alayhdistysten henkilöjäsenten vuosilomia.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on edelleen vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virkaehtosopimuslain 20 §:n nojalla virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen virkaehtosopimuslain 11 ja 20 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat lausuneet, että kuntayhtymän liittovaltuuston vuoden 1993 talousarvioita vahvistaessaan päättämä 4 prosentin säästövelvoite oli merkinnyt noin 19 miljoonan markan säästöjen aikaansaamista. Kuntayhtymän henkilöstöä edustavat järjestöt olivat hyväksyneet säästöjen tarpeellisuuden.

Säästöjen aikaansaamiseksi kuntayhtymän liittohallitus oli käynnistänyt neuvottelut henkilöstöjärjestöjen kanssa keinoista, joiden avulla säästötarve toteutettaisiin. Neuvotteluja säästökeinoista oli käyty 18.12.1992, 8. ja 19.1.1993 sekä 9. ja 17.2.1993. Neuvottelupöytäkirjasta 19.1.1993 ilmeni, että työnantaja oli eräänä säästökeinona ilmoittanut toteuttavansa osan säästötavoitteesta määräämällä lomanmääräytymisvuoden 1.4.1992 - 31.3.1993 vuosilomat pidettäviksi kokonaisuudessaan lomakaudella 2.5. - 31.9.1993.

Työnantaja oli tämän jälkeen tapahtuneissa neuvotteluissa jatkuvasti tuonut esille tulevansa toteuttamaan vuosilomien vahvistamisen kokonaisuudessaan lomakaudelle. Paikallisesta virka- ja työehtosopimuksesta oli saavutettu neuvottelutulos 17.2.1993. Tarvittavien lisäsäästöjen aikaansaamiseksi liittohallitus oli 17.2.1993 tehnyt päätöksen vuosilomien vahvistamisesta varsinaiselle lomakaudelle.

Ohjeistus ja sen perusteella tehdyt päätökset vuosilomien vahvistamisesta lomakauteen olivat koskeneet koko kuntayhtymän henkilöstöä, ei siis ainoastaan Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n jäseniä. Lisäksi vuosilomien vahvistaminen oli koskenut kaikkia vuosilomia, toisin sanoen ennen lomakautta ja lomakauden jälkeen pidettäviksi aiottuja lomia.

Kuntayhtymän palveluksessa oli kaikkiaan noin 2 800 henkilöä. Henkilöstömenojen säästötarve oli ollut noin 19 miljoonaa markkaa, josta lomarahojen leikkaamisella oli toteutunut 11,5 miljoonaa markkaa, luonnollisen poistuman ja erään yksikön lakkauttamisen avulla 2 miljoonaa markkaa sekä tulosalueittaisilla toimenpiteillä, esimerkiksi palkattomilla virkavapauksilla 2,5 miljoonaa markkaa.

Liittovaltuuston asettamasta säästötavoitteesta loput oli toteutettu vuosilomia koskevalla päätöksellä. Kuntayhtymän koko henkilöstön todellisten lomaoikeuksien mukaisesti laskettuna vuosiloman pidennyspäiviä olisi ollut kaiken kaikkiaan 16 920 päivää. Sijaistyövoiman käyttämisestä mainittujen pidennyspäivien aikana olisi aiheutunut laskennallisesti noin 5,7 miljoonan markan kustannukset. Todelliset säästöt sijaistarpeen vähentymisestä olivat vuonna 1993 olleet noin 3 miljoonaa markkaa.

Kuntayhtymän johtosäännön mukaan viranhaltijoiden vuosilomien vahvistaminen oli hajautettu pääsääntöisesti työyksiköiden esimiehille. Sama koski vahvistetun vuosiloman siirtämistä. Asianomaiset viranhaltijat olivat tehneet vahvistettuja vuosilomia koskevat päätökset toimivaltansa puitteissa ja liittohallituksen antamien ohjeiden mukaisesti.

Sairaanhoitopiirin henkilöstön lomanmääräytymisvuoden 1.4.1992 - 31.3.1993 vuosilomia oli kaiken kaikkiaan vahvistettu pidettäväksi ennen lomakautta ajalla 18.2. 31.4.1993 noin 600 henkilön osalta. Muun henkilöstön osalta mahdolliset talvilomat pidennyksineen olisivat jääneet pidettäviksi lomakauden jälkeen. Kun kuntayhtymä oli joutunut taloudellisen tilanteensa vuoksi etsimään henkilöstömenojen säästöjä myös vuosilomajärjestelyillä, nämä vuosilomajärjestelyt eivät olisi voineet koskea vain niitä viranhaltijoita, joiden mahdollinen talviloma pidennyksineen olisi tullut pidettäväksi lomakauden jälkeen. Ohjeistuksen ja päätösten vuosilomien vahvistamisesta varsinaiseen lomakauteen tuli koskea tasapuolisesti koko kuntayhtymän henkilöstöä riippumatta siitä, milloin loma oli vahvistettu pidettäväksi. Jos jo ennen lomakautta pidettäväksi vahvistettuja vuosilomia koskevia päätöksiä ei olisi muutettu, henkilöstö olisi joutunut täysin eriarvoiseen asemaan.

Vuosilomien vahvistaminen lomakaudelle oli ollut neuvotteluissa esillä eräänä vaihtoehtona säästöjen aikaansaamiseksi. Kuntayhtymä ei ollut katsonut mahdolliseksi ja tarpeelliseksi antaa vuosilomien vahvistamista koskevaa ohjeistusta keskeneräisten neuvottelujen aikana, koska siinä vaiheessa ei ollut ollut tiedossa, tultiinko säästöneuvotteluissa saavuttamaan tarpeelliset säästöt muilla keinoin. Myöskään säästöneuvottelujen onnistumisen kannalta ei ollut ollut tarkoituksenmukaista antaa kesken neuvottelujen työnantajan yksipuolisia ohjeita henkilöstön vuosilomista. Toisaalta työnantaja oli 2.2.1993 päivätyllä yleiskirjeellään 4/1993 ohjeistanut yksiköitä siitä, että uusia säästöjä ei vuosilomista tulisi enää tehdä käynnissä olevien säästöneuvottelujen aikana. Sillä seikalla, että vuosilomia oli jo vahvistettu pidettäväksi ennen vuosilomakautta, ei ollut merkitystä arvioitaessa sitä, oliko kuntayhtymällä ollut painava syy vahvistettujen vuosilomien muuttamiseen perusteltujen säästöjen aikaansaamiseksi.

Henkilöstöä edustavat järjestöt olivat vaatineet lomarahasta luopumisen vastikkeeksi vapaapäiviä. Lomaraha edusti niin suurta menoerää, että työnantajan oli ollut pakko suostua vapaapäivien antamiseen lomarahan leikkaamista koskevan sopimuksen syntymiseksi. Tämä siitä huolimatta, että vapaapäivien antaminen luonnollisesti oli johtanut henkilöstön työpanoksen vähentymiseen. Näin ollen oli ollut tästäkin syystä perusteltua ryhtyä vuosilomia koskeviin järjestelyihin, jonka seurauksena henkilöstön työpanos lisääntyi, sijaistarve väheni ja kustannuksia säästettiin merkittävästi.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentin perusteella vuosilomajärjestystä voitiin muuttaa painavasta syystä. Määräyksessä tarkoitetun painavan syyn sisältöä ei ollut lähemmin käsitelty virkaehtosopimusneuvotteluissa.

Vuoden 1992 keväällä voimaan tulleeseen kunnalliseen yleisen virka- ja työehtosopimukseen oli yhdistetty kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen ja kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen määräykset. Samalla tähän sopimukseen oli siirretty virkasäännön mallista siinä olleet virkaehtosopimukseen sisältönsä vuoksi kuuluneet määräykset. Tällainen kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen siirretty, kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston johtokunnan 6.1.1982 hyväksymän virkasäännön mallin määräys oli muun ohessa sen 49 §:n 1 momentissa ollut lomajärjestyksen vahvistamista koskeva määräys. Tässä määräyksessä todettiin muun muassa, että "asianomainen viranomainen voi viranhaltijan pyynnöstä tai painavasta syystä varattuaan viranhaltijalle tilaisuuden tulla kuulluksi muuttaa lomajärjestystä." Virkasäännön mallin soveltamisohjeissa ei ollut selostettu, mitä painavalla syyllä mainitussa määräyksessa tarkoitettiin.

Painavan syyn käsitteestä ei myöskään ollut keskusteltu tarkemmin vuoden 1992 keväällä voimaan tulleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen solmimista edeltäneissä virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa. Mainittu mallivirkasäännön määräys oli liitetty uuteen yhdistettyyn kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen. Järjestöt eivät olleet esittäneet mitään huomautuksia sopimuksen sisällöstä.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentin määräys oli tulkittava niin, että siinä tarkoitettu painava syy, jonka olemassaoloa oli harkittava kunnallisten toimintojen järjestämisen, kunnallisen talouden ynnä muun kunnallishallinnon tarpeiden kannalta, lomajärjestyksen muuttamiseen oli muun ohessa kunnan heikko taloudellinen tila ja tästä johtuva henkilöstömenojen säästötarve.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa tarkoitettuna painavana syynä viranhaltijoiden lomajärjestyksen muuttamiseen oli esillä olevassa tapauksessa pidettävä kuntayhtymän taloudellisesta tilanteesta johtuvaa kustannusten vähentämistarvetta. Kuntayhtymän oli vaikea antaa vuosiloman pidennyksiä, koska se olisi merkinnyt sijaisten palkkaamista samaan aikaan, kun kuntayhtymän taloudessa oli ollut pakottava tarve saada aikaan säästöjä. Sairaanhoitopiiri ei siten ollut menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vastaisesti muuttaessaan vuosilomajärjestystä.

Myöskään kantajan käsitys siitä, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentti ei mahdollistaisi "kollektiivisesti tapahtuvia lomanmuutoksia", ei ollut oikea. Liittohallitus ei ollut päätöksellään edes tehnyt mitään lopullista päätöstä vuosilomien siirtämisestä. Liittohallituksella ei ollut ollut päätösvaltaa vuosilomien määräämisessä. Kysymyksessä oli ollut ohjeistuksesta päätösvallan omaaville viranhaltijoille, jotka ohjeistuksen perusteella olivat tehneet yksilökohtaisia päätöksiä vuosilomien siirroista.

Mainitun määräyksen sanamuoto ei toisaalta millään tavoin rajoittanut sen soveltamista myös suurempiin ryhmiin. Se, että mainitun määräyksen mukaan muutoksista oli "pyrittävä ilmoittamaan viranhaltijalle" ei luonnollisestikaan estänyt päättämästä lomajärjestyksen muutoksista kollektiivisesti. Lomajärjestyksen muutoksesta, vaikka muutos olisi tehty kollektiivisesti, oli sopimusmääräyksen perusteella ilmoitettava viranhaltijakohtaisesti, jotta yksittäinen viranhaltija tietäisi vahvistetun vuosilomansa tulleen muutetuksi. Asiasta käydyssä osapuolten välisessä keskusneuvottelussa olikin lomajärjestyksen muuttamista koskevaa ilmoitusta koskien todettu, että niillä viranhaltijoilla, jotka eivät olleet saaneet ilmoitusta lomajärjestyksen muuttamisesta vuosiloman alettua välittömästi siirtämispäätöksen jälkeen, vuosilomaa ei voitu katsoa siirretyn. Näiden viranhaltijoiden osalta asia oli keskusneuvottelujen jälkeen paikallisesti ratkaistu.

Korkeimman hallinto-oikeuden 12.9.1994 antamassa päätöksessä taltio n:o 4113 oli muun muassa todettu, että kuntayhtymän liittohallitus oli voinut toimivaltansa puitteissa vahvistaa kahden järjestön jäsenten vuosilomat pidettäviksi lomakaudella. Myös tuossa tapauksessa oli ollut kysymys säästötavoitteiden saavuttamisesta.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momenttiin sisältyvä viranhaltijan kuulemista koskeva määräys oli puhtaasti menettelytapaa koskeva määräys. Se ei siis rajoittanut työnantajan oikeutta muuttaa vuosilomajärjestystä. Vaikka tässä asiassa katsottaisiinkin, että työnantaja ei ollut riittävästi kuullut viranhaltijoita, se ei muuttanut sitä tosiseikkaa, että työnantajalla oli ollut itsenäinen oikeus muuttaa vuosilomajärjestystä. Henkilöstöä oli ottaen huomioon asian luonne, asiasta käydyt neuvottelut ja henkilöstölle jaettu informaatio kuultu olosuhteet huomioon ottaen riittävästi.

Kuntayhtymällä oli ollut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa tarkoitettu painava syy lomajärjestysten muuttamiselle. Kuntayhtymän ei voitu katsoa syyllistyneen virkaehtosopimuksen tieten rikkomiseen eikä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän liittovaltuusto on 30.10.1992 vuoden 1993 talousarviota vahvistaessaan edellyttänyt 4 prosentin säästämistä vuoden 1993 henkilöstömenoista. Säästövelvoite on merkinnyt noin 19 miljoonan markan säästöjen aikaansaamista.

Sanotun 19 miljoonan markan säästövelvoitteen toteuttamiseksi ovat kuntayhtymä ja kuntayhtymän henkilöstöä edustavat järjestöt solmineet 17.2.1993 paikallisen virka- ja työehtosopimuksen, jonka mukaan muun ohella vuoden 1993 lomarahasta annetaan vastaavana vapaa-aikana 12 päivää. Sopimuksella aikaansaatavien säästöjen ohella tarvittavien lisäsäästöjen aikaansaamiseksi kuntayhtymän liittohallitus on 17.2.1993 päättänyt vuosilomien vahvistamisesta varsinaiselle lomakaudelle. Tällä järjestelyllä on arvioitu saavutettavan säästöä sijaisten palkkakustannuksista noin 3 miljoonaa markkaa.

Vuosilomien vahvistaminen lomakauteen on koskenut myös niitä lomanmääräytymisvuoden 1.4.1992 - 31.3.1993 vuosilomia, jotka oli jo vahvistettu pidettäviksi ennen lomakauden alkua 1.1.1993 ja 30.4.1993 välisenä aikana.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa on sovittu, että mikäli lomajärjestykseen joudutaan painavasta syystä tekemään muutoksia, niistä on pyrittävä ilmoittamaan viranhaltijalle vähintään kaksi viikkoa ennen loman tai sen osan alkamista. Kysymyksessä oleva määräys on otettu vuonna 1992 voimaan tulleeseen kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen. Vastaava määräys on tätä ennen sisältynyt kuntien virkasääntöihin.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on katsonut, että kunnan tai kuntayhtymän taloudellinen tilanne ei voi olla määräyksen mukainen painava syy, jonka perusteella työnantaja voisi muuttaa jo vahvistettua vuosilomajärjestystä. Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että taloudellinen tilanne voisi olla sopimuskohdassa tarkoitettu painava syy, niin kantajajärjestön mukaan vuosilomien siirtoa edellyttävää säästötarvetta ei esillä olevassa tapauksessa ole ollut.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa ei ole tarkemmin määritelty painavaa syytä. Siinä yhteydessä kun määräyksen ottamisesta kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen on sovittu, ei sopimukseen osallisten välillä ole ollut esillä, mitä painavalla syyllä tarkoitetaan.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vuonna 1993 työtaistelutilanteiden varalle antamissaan ohjeissa todennut, että viranhaltijan vuosilomien peruuttamiseen ja siirtämiseen on työnantajalla KVTES:n 89 §:n 2 momentin mukaan mahdollisuus painavasta (=toiminnallisesta) syystä, jollainen on esimerkiksi työtaistelun aiheuttama tarve järjestellä uudelleen vuosilomien ajankohtaa.

Edellä todetut tulkinnat ovat liittyneet työtaistelutilanteisiin, jolloin työnantajalla voi olla tarve toimintansa varmistamiseksi ryhtyä erilaisiin järjestelyihin. Siitä, että näissä yhteyksissä tai muutoinkaan aiemmin ei ole vedottu taloudellisiin syihin, joita silloin ei kenties ole ainakaan nyt esillä olevaan tilanteeseen verrattavalla tavalla ollut olemassa, ei työtuomioistuimen mielestä voida päätellä, että virkasäännössä ja sittemmin virkaehtosopimuksessa olisi tarkoitettu rajata työnantajan mahdollisuuksia muuttaa vahvistettua lomajärjestystä koskemaan vain tiettyjä toimintaan liittyviä tilanteita. Kun myöskään määräyksen sanamuoto ei rajaa sen soveltamista vain tietynlaisiin tilanteisiin, lomajärjestyksen muuttamiseen oikeuttavina painavina syinä voidaan työtuomioistuimen mielestä pitää myös taloudellisiin seikkoihin perustuvia tai liittyviä syitä.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että kuntayhtymässä on saavutettu säästöjä sijaisten palkkakustannusten vähentymisen johdosta. Missä määrin nämä säästöt ovat johtuneet nimenomaan siitä, että jo vahvistettuja lomia on siirretty pidettäviksi lomakautena, ei ole ollut selvitettävissä. Kun tarvittavien säästöjen aikaansaamiseksi kuntayhtymä on joutunut turvautumaan lomajärjestelyihin, säästötavoitteen toteutumisen ja henkilöstön tasapuolisen kohtelun kannalta on ollut perusteltua, että nämä järjestelyt ovat koskeneet mahdollisuuksien mukaan samalla tavalla kaikkia säästövelvoitteen piirissä olevia viranhaltijoita ja työntekijöitä. Tämän vuoksi kuntayhtymällä on katsottava olleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa tarkoitettu painava syy lomajärjestyksen muuttamiseen. Kuntayhtymä ei siten ole lomajärjestystä muuttaessaan menetellyt mainitun sopimusmääräyksen vastaisesti.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vuosiloman vahvistamista ja siirtämistä koskevan 89 §:n 2 momentin mukaan ennen lomajärjestyksen muuttamista viranhaltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Työnantajapuoli on myöntänyt, ettei Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ei ole varannut viranhaltijoille tilaisuutta tulla henkilökohtaisesti kuulluiksi, vaan kuuleminen on tapahtunut neuvotteluissa viranhaltijoiden edustajien kanssa.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, onko Kunnallinen työmarkkinalaitos ollut tietoinen kuntayhtymän edellä todetusta laiminlyönnistä jo siinä vaiheessa, että se olisi voinut vaatia menettelyn oikaisemista. Kunnallinen työmarkkinalaitos on kuitenkin hyväksyessään Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virheellisen tulkinnan kuulemisvelvollisuuden osalta laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 ja 21 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:lle 15 000 markkaa.

Työtuomioistuin tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 ja 20 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:lle 12 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Äimälä, Määttänen, Vertanen ja Mäenpää jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.