Labor court dismissed union's claim that maritime authority pressured wage negotiations via dismissal notices.

Merenkulkuhallituksella oli ollut asialliset perusteet lomautuksia ja irtisanomisia koskevan ennakkoilmoituksen antamiseen. Näyttämättä oli jäänyt, että merenkulkuhallitus olisi ennakkoilmoituksen antamalla pyrkinyt työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla painostamaan Suomen Merimies-Unionia meneillään olleissa palkantarkistusneuvotteluissa. Merenkulkuhallituksella ei ollut myöskään ollut perusteltua syytä olettaa, että Suomen Merimies-Unioniin kuuluvat työntekijät olisivat kokeneet joutuneensa työehtosopimuslaissa kielletyn painostuksen kohteeksi.

Näyttämättä oli jäänyt, että merenkulkuhallitus olisi menetellyt työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun työrauhavelvollisuuden vastaisesti, joten kanne oli hylätty. (Ään.)

Kantaja Suomen Merimies-Unioni ry Vastaaja Merenkulkuhallitus

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Merenkulkuhallituksen ja Suomen MerimiesUnionin välisessä merenkulkulaitoksen aluksissa palvelevan miehistön vuosien 1994 1996 työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV PALKAT

22 § Kuukausipalkat ja viiriraha

1. Rannikolla ja sisävesillä toimivissa merenkulkulaitoksen aluksissa palvelevan kansi- ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan kuukausipalkat ilmenevät liitteestä n:o 1.

2. Eräissä yhteysaluksissa palvelevien kuukausipalkat ja markkamääräiset lisät sekä muut palvelussuhteen ehdot ilmenevät liitteestä n:o 3.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

X SOPIMUKSEN VOIMASSAOLOAIKA JA IRTISANOMINEN

43 § Sopimuksen voimassaoloaika

1. Tämä työehtosopimus tulee voimaan 11 päivästä tammikuuta 1994 lukien. Työehtosopimus on voimassa helmikuun 29 päivään 1996 ja sen jälkeenkin vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen voimassaoloajan päättymistä ole jommalta kummalta puolelta kirjallisesti irtisanottu.

2. Osapuolet kokoontuvat viimeistään tammikuun 1995 aikana tarkastelemaan yleistä kustannus- ja palkkakehitystä ja toteamaan, onko siinä ja 1.5.1994 toteutettujen korotusten jälkeen teollisuuden työntekijöiden ansiokehityksessä tapahtunut sellaisia oleellisia muutoksia, jotka edellyttäisivät palkkojen tarkistusta. 3. Mikäli osapuolet eivät näissä neuvotteluissa pääse yksimielisyyteen, voidaan työehtosopimukset irtisanoa 28.2.1995 mennessä palkkamääräysten osalta päättymään 31.3.1995.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Tämän sopimuksen voimassaoloaikana älköön kumpikaan sopimuspuoli ryhtykö toinen toistaan vastaan lakkoon, työsulkuun, boikottiin, saartoon tai muuhun työtaistelutoimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Merenkulkuhallituksen ja Suomen Merimies-Unionin välisessä merenkulkulaitoksen yhteysaluksissa palvelevan miehistön vuosien 1994 - 1996 työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

20 § Palkat

1. Merenkulkulaitoksen yhteysaluksissa palvelevien kansimiesten, konemiesten ja koneapulaisten sekä öljyntorjunta-aluksissa palvelevien väylämies/kansimiesten palkka on palkkaliitteen mukainen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

37 § Sopimuksen voimassaoloaika ja irtisanominen

1. Tämä työehtosopimus tulee voimaan 11 päivästä tammikuuta 1994 lukien. Työehtosopimus on voimassa helmikuun 29 päivään 1996 ja sen jälkeenkin vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen voimassaoloajan päättymistä ole jommalta kummalta puolelta kirjallisesti irtisanottu.

2. Osapuolet kokoontuvat viimeistään tammikuun 1995 aikana tarkastelemaan yleistä kustanus- ja palkkakehitystä ja toteamaan, onko siinä ja 1.5.1994 toteutettujen korotusten jälkeen teollisuuden työntekijöiden ansiokehityksessä tapahtunut sellaisia oleellisia muutoksia, jotka edellyttäisivät palkkojen tarkistusta.

3. Mikäli osapuolet eivät näissä neuvotteluissa pääse yksimielisyyteen, voidaan työehtosopimukset irtisanoa 28.2.1995 mennessä palkkamääräysten osalta päättymään 31.3.1995.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Tämän sopimuksen voimassaoloaikana älköön kumpikaan sopimuspuoli ryhtykö toinen toistaan vastaan lakkoon, työsulkuun, boikottiin, saartoon tai muuhun työtaistelutoimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Merimies-Unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan merenkulkuhallituksen rikkoneen menettelyllään sille työehtosopimuslain 8 §:n mukaan kuuluvan työrauhavelvollisuuden ja tuomitsemaan merenkulkuhallituksen maksamaan Suomen Merimies-Unionille työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n mukaisen hyvityssakon sekä velvoittamaan merenkulkuhallituksen korvaamaan Suomen Merimies-Unionin oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Suomen Merimies-Unioni on lausunut, että merenkulkulaitoksen alusten työsopimussuhteisen miehistön palkkausta ja työehtoja koskeva työehtosopimus ja merenkulkulaitoksen yhteysaluksissa palvelevaa miehistöä koskeva työehtosopimus oli puolin ja toisin irtisanottu palkkamääräysten osalta päättymään 31.3.1995. Muutoin sopimusten oli ollut tarkoitus olla voimassa aina 29.2.1996 saakka.

Suomen Merimies-Unionin ja merenkulkuhallituksen välillä oli käyty neuvotteluja mahdollisista palkantarkistuksista jo ennen työehtosopimuksen palkkamääräysten irtisanomista. Ensimmäinen neuvottelu oli pidetty 21.2.1995. Tuolloin ei vielä ollut ollut selvillä, millaisiin palkantarkistuksiin päädyttäisiin ulkomaanliikenteen työehtosopimuksessa, jota mainitut työehtosopimukset olivat perinteisesti seuranneet. Tämän vuoksi Suomen Merimies-Unionin ja merenkulkuhallituksen välisiä palkantarkistusneuvotteluja oli lykätty ensin 23.2.1995 ja sitten myöhempään ajankohtaan.

Merenkulkulaitoksen yhteistyötoimikunnan oli ollut määrä kokoontua 2.3.1995. Kokousta varten oli 22.2.1995 jaettu ensin esityslista, jossa ei ollut ollut mitään mainintoja henkilöstön irtisanomisista ja lomautuksista. Saman päivän 22.2.1995 kuluessa yhteistyötoimikunnan jäsenille oli kuitenkin toimitettu uusi esityslista, jossa oli ollut omana kohtanaan vuosille 1995 ja 1996 suunnitellut henkilöstön irtisanomiset ja lomautukset.

Tämän lisäksi merenkulkuhallitus oli 2.3.1995 lähettänyt merenkulkulaitoksen alusten ja yhteysalusten työ- ja virkasuhteiselle laivaväelle irtisanomisten ja lomautusten ennakkoilmoitusta vuosille 1995 ja 1996 koskevan kiertokirjeen, jonka oli allekirjoittanut merenkulkuhallituksen pääjohtaja.

Kyseessä oli ollut työehtosopimuslain 8 §:n vastainen painostustoimenpide, jolla oli pyritty työehtosopimuksen vielä voimassa ollessa vaikuttamaan käynnissä oleviin palkantarkistusneuvotteluihin uhkaamalla irtisanoa ja lomauttaa Suomen Merimies-Unionin jäsenistöä, mikäli vireillä olevissa palkantarkistusneuvotteluissa ei sovittaisi ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen soveltamisalalla toteutettavia korotuksia alemmista korotuksista.

Painostustoimenpiteet olivat kohdistuneet ainakin palkkausta ja erimielisyyksien ratkaisemista sekä työehtosopimusten voimassaoloa ja siihen liittyvää neuvottelumenettelyä koskeviin määräyksiin.

VASTAUS

Vaatimukset

Merenkulkuhallitus on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Suomen Merimies-Unionin velvoittamista korvaamaan merenkulkuhallituksen oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Merenkulkuhallitus on lausunut, että kanteessa tarkoitettu esityslista ja sen täydennys oli lähetetty yhteistyötoimikunnan jäsenille 22.2.1995. Merenkulkulaitoksen yhteistyötoimikunta oli kokoontunut 2.3.1995 merenkulkuhallituksessa. Kokouksessa merihenkilöstötoimiston päällikkö oli kertonut, että irtisanomisista ja lomautuksista jouduttaisiin antamaan ennakkoilmoitus vuosille 1995 ja 1996. Lomautusten ennakkoilmoitus oli koskenut merenkulkulaitoksen alusten ja yhteysalusten työ- ja virkasuhteista laivaväkeä. Lomautusvaroituksen kohteena ei ollut ollut pelkästään Suomen Merimies-Unioniin kuuluva miehistö vaan myös muun muassa kansipäällystö ja konepäällystö. Lomautuksia ja irtisanomisia koskeva ennakkoilmoitus oli lähetetty tiedoksi alusten luottamusmiehille 7.3.1995.

Lomautusvaroituksen antamisajankohta oli ajoittunut sikäli lähelle ulkomaanliikenteen sopimusratkaisun ajankohtaan, että vasta sopimuksen syntymisen jälkeen oli voitu arvioida, mikä oli vastaavasti merenkulkuhallituksen ja Suomen Merimies-Unionin välisen sopimusratkaisun kustannusvaikutus enimmillään vuosina 1995 ja 1996. Lomautuksiin joudutaan mitä ilmeisemmin turvautumaan säästökeinona, vaikka palkankorotukset sovittaisiinkin valtion yleisen linjan mukaisesti. Mitä korkeammista palkankorotuksista osapuolet sopisivat, sen suurempi oli myös määrärahojen säästötarve. Tämä vaikutti mahdollisten lomautusten kestoon ja irtisanomisten määrään.

Lomautusvaroituksen antamisen tarkoituksena ei ollut ollut painostaa Suomen Merimies-Unionia. Perusteena mahdollisille lomautuksille ja irtisanomisille oli lomautusvaroituksessa ilmoitettu määrärahavaje eli taloudelliset syyt. Määrärahavaje oli aiheuttanut sen, että merenkulkulaitoksen mahdollisuudet tarjota työtä vuosina 1995 ja 1996 olivat vähentyneet. Vajetta ei ollut kyetty kattamaan muilla säästötoimenpiteillä. Kun lomautuksille ja irtisanomisille ei ollut ollut vaihtoehtoja, toimenpiteeseen ei ollut voinut liittyä kollektiivista painostustarkoitusta. Kollektiivisen painostustarkoituksen ja -vaikutuksen puuttuessa ennakkoilmoituksen antamista ei voitu pitää työehtosopimuslain vastaisena työtaistelutoimenpiteenä.

Tilanne oli verrattavissa vuoteen 1994, jolloin merenkulkuhallitus oli joutunut lomauttamaan jäänmurtajien miehistöä. Tuolloin palkkaneuvottelujen aikana työnantaja oli tuonut esille, että mikäli neuvotteluosapuolet sopisivat valtion yleistä linjaa korkeammista palkankorotuksista, työnantaja joutuisi säästämään muulla tavalla palkkamenoissa. Asia oli ollut esillä lomautuksia koskevissa yhteistoimintaneuvotteluissa keväällä 1994. Neuvotteluissa oli tullut myös esille, että vastaava ongelma tuli eteen mitä ilmeisimmin myös tulevina vuosina, koska lisärahoituksen saaminen budjettiin oli vaikeaa.

Merimieslain 24 a §:n mukaan työnantajan oli annettava lomautuksen ennakkoilmoitus välittömästi lomautuksen välttämättömyyden tultua työnantajan tietoon ja mikäli mahdollista kolme kuukautta ennen lomautuksen alkamista. Vastaava säännös oli myös valtion virkamieslain 38 §:ssä. Kanteen tarkoittamassa tapauksessa merenkulkuhallitus oli toiminut lain edellyttämällä tavalla ja ilmoittanut lomautuksesta heti, kun se oli ollut mahdollista. Lomautuksiin ja irtisanomisiin liittyvät yhteistoimintaneuvottelut oli ollut tarkoitus käydä kevään 1995 kuluessa. Näissä neuvotteluissa selvitettäisiin muun muassa mahdollisuus siirtää alusväkeä kesäkaudeksi merenmittausretkikuntiin ja näin saavutettavat säästöt sekä mahdolliset muut keinot lieventää lomautusten ja irtisanomisten vaikutuksia.

Mikäli niin sanotun maapuolen henkilöstön palkkausmäärärahoissa ei pystyttäisi säästämään tarvittavaa määrää, jouduttaisiin lomautuksia tai muita toimenpiteitä harkitsemaan myös heidän osaltaan. Valtion sopimusratkaisun lähtökohtana oli, että sovitut palkankorotukset tuli rahoittaa jo aiemmin käyttöön osoitetuilla määrärahoilla. Lisärahoitusta ei ollut saatavissa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Merenkulkulaitoksen aluksissa ja yhteysaluksissa palvelevan miehistön työehtosopimusten palkkamääräykset on puolin ja toisin irtisanottu päättymään 31.3.1995. Palkantarkistusneuvottelut Suomen Merimies-Unionin ja merenkulkuhallituksen välillä on aloitettu 21.2.1995. Ne ovat sittemmin keskeytyneet Suomen Merimies-Unionin katsottua merenkulkuhallituksen ryhtyneen työehtosopimuslain vastaisiin painostustoimiin antamalla ennakkoilmoituksen lomautuksista ja irtisanomisista.

Ensimmäisen kerran maininta henkilöstön irtisanomisista ja lomautuksista vuosille 1995 ja 1996 on ollut yhteistyötoimikunnan 2.3.1995 pidetyn kokouksen esityslistalla, joka on jaettu toimikunnan jäsenille 22.2.1995. Esityslistan mukaan kokouksessa tuli käsiteltäväksi "Irtisanomisten ja lomautusten ennakkoilmoitus vuosille 1995 - 96 koskien mkl:n alusten ja yhteysalusten työ- ja virkasuhteista laivaväkeä".

Yhteistyötoimikunnassa ovat työnantajan edustajat selvittäneet taloudellista tilannetta ja ulkomaanliikenteessä sovitun suuruisten palkankorotusten vaikutuksia määrärahatarpeeseen ja lomautustarvetta samoinkuin syitä, miksi lomautuksen ennakkoilmoitus ei koskenut laitoksen koko henkilöstöä. Kokouspöytäkirjan mukaan kokouksessa oli todettu muun muassa seuraavaa:

Henkilöstön taholta todettiin, että miehistön siirtymisestä jäänmurtajilta retkikuntiin on jo melkein sovittu. Viime vuonna vastaavalla tavalla säästettiin n. 4 milj. markkaa. Jos vuosittain budjetin tasaamiseen käytetään lomautuksia, lähtee pätevä henkilöstö muualle. Talousarviot tulee laatia paremmin ja etsiä muitakin säästökohteita. Lomautukset koetaan rangaistuksena suuremmista palkankorotusvaatimuksista.

Toisaalta tuhlataan, niin, että toimintamenojen kasvulle ei tunnu olevan kattoa, mutta ainoa säästökohde on aina palkkakustannuksissa. Investoinnit pitäisi kohdistaa tuottavaan toimintaan, ettei saneerata koko henkilökuntaa. Toimintalinjoja on muutettava, jos nykyiset ovat osoittautuneet huonoiksi. Leudosta talvesta saatava säästö on käytettävä palkkausmäärärahojen vajeen kattamiseen.

Toisaalta pidettiin hyvänä, että asia on otettu esiin, niin että tiedetään mitä on tulossa.

Myös puheenjohtaja piti nykyistä kädestä suuhun elämistä huonona koko talon moraalille, mutta totesi, ettei tällä hetkellä ole muuta vaihtoehtoa. Viime vuonna irtisanomisiin ei menty, vaikka 50 80 henkilöä olisi ollut ilman alusta, jos jm Voima olisi tyhjennetty suunnitelmien mukaisesti. Lomautuksia on jatkettava, jos ei raameihin saada lisää rahaa. Laitoksella on toiminnot, jotka on hoidettava. Johdon taholta todettiin lisäksi, että toimintamenojen kasvu budjetissa johtuu pääomakustannusten laskentauudistuksesta. Investointejakin on tehtävä, etteivät työt lopu.

Keskustelun lopuksi puheenjohtaja totesi, että ryhdytään miettimään säästökampanjaa. Eräs apu saattaisi olla nettobudjetoitu väylämaksu. Toivomuksena on, ettei irtisanomisiin ja lomautuksiin tarvitse ryhtyä, mutta varoituksen antaminen on katsottu tarpeelliseksi.

Yhteistyötoimikunnan kokouksen jälkeen on merenkulkuhallitus lähettänyt merenkulkulaitoksen alusten ja yhteysalusten työ- ja virkasuhteiselle laivaväelle 2.3.1995 päivätyn, seuraavan sisältöisen irtisanomisten ja lomautusten ennakkoilmoituksen:

Merenkulkulaitoksen jäänmurtajien toimintaan normaalin talven kustannuksia ajatellen arvioiduissa ja budjetoiduissa määrärahoissa kuluvalle ja ensi vuodelle on n. 30 milj. mk:n vajaus. Ulkomaanliikenteen neuvottelutulos työehtosopimusratkaisuksi (1.3.-95 lukien 5 % ja 1.9.-95 lukien 1,5 %) uhkaa korottaa merenkulkulaitoksen alusten ja yhteysalusten työsuhteisen henkilöstön palkkausta tälle vuodelle noin 4,5 milj. markalla ja vuodelle 1996 noin 6,5 milj. markalla.

Edellä tarkoitetun määrärahavajeen johdosta merenkulkuhallitus joutuu harkitsemaan irtisanomisia ja lomauttamaan työ- ja virkasuhteisen laivahenkilöstön kuluvana ja tulevana vuotena. Toimenpiteiden toteuttamisesta alusryhmittäin käydään yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain ja merenkulkulaitoksen yhteistoimintasopimuksen mukaiset neuvottelut henkilöstön kanssa. Näistä neuvotteluista vastaa merihenkilöstötoimisto yhdessä tulosyksiköiden kanssa.

Suomen Merimies-Unionin sopimussihteeri on työtuomioistuimessa todistajana kertonut osallistuneensa Suomen Merimies-Unionin puolelta neuvottelukuntaan, joka on käynyt edellä mainittuja palkantarkistusneuvotteluja merenkulkuhallituksen kanssa. Merenkulkuhallituksen ennakkoilmoitus on työntekijäpuolella palkantarkistusneuvottelujen ollessa käynnissä koettu poikkeuksellisena toimenpiteenä ja työntekijöiden palkkavaatimuksiin kohdistuvana painostuksena palkkaneuvotteluissa.

Merenkulkuhallituksen pääluottamusmies on puolestaan kertonut, että merenkulkuhallituksen menettely sen tuotua lomautusvaroitusasian merenkulkulaitoksen yhteistyötoimikunnan kokouksen käsittelyyn 2.3.1995 on ollut yhteistyövelvoitteen mukaista ja asiallista. Sensijaan merenkulkuhallitus on yllättäen antamallaan ennakkoilmoituksella painostanut työntekijäpuolta tyytymään ulkomaanliikennettä alempiin palkankorotuksiin samaan aikaan käynnissä olleissa palkantarkistusneuvotteluissa.

Merenkulkuhallituksen liikenneosaston merihenkilöstötoimiston päällikkö on todistajana kertonut, että ennakkoilmoituksen antamisen syynä on ollut merenkulkuhallituksen määrärahojen puutteesta johtuva noin 15 miljoonan markan vaje. Työnantajapuoli on halunnut kertoa henkilöstölle tosiasiat ilman painostustarkoitusta ja antanut ennakkoilmoituksen samalla tavoin kuin vuonna 1993, jolloin myös palkkaneuvottelut vuotta 1994 koskien olivat olleet kesken. Lomautusilmoituksen kohderyhmänä on ollut merenkulkuhallituksen työ- ja virkasuhteinen laivaväki, koska heidän työnsä on kausiluonteista ja lomautukset on helpommin järjestettävissä kuin muun henkilöstön. Lisäksi ennakkoilmoitus oli ollut annettava riittävän ajoissa, jotta töiden kausiluonteisuus voitiin lomautuksissa ottaa huomioon.

Työtuomioistuin toteaa, että lomautusvaroitusasian vieminen merenkulkulaitoksen yhteistyötoimikunnan kokoukseen on perustunut toimikunnan aiemmin esittämään toivomukseen tiedottaa henkilöstölle kaikista lomautuksiin ja irtisanomisiin liittyvistä asioista siitä riippumatta, ovatko ne yhteistoimintamenettelyssä käsiteltäviä asioita. Lomautusvaroitusasian ottamista esille yhteistyötoimikunnan kokouksessa ei sellaisenaan ole väitetty kielletyksi painostustoimeksi.

Edellä todettuun nähden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että merenkulkuhallitus olisi lomautusten ja irtisanomisten ennakkoilmoituksen antamalla pyrkinyt työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla painostamaan Suomen Merimies-Unionia meneillään olleissa palkantarkistusneuvotteluissa. Kun työvoiman vähentämistarve ja ennakkoilmoituksen antaminen on edellä todetulla tavalla ollut esillä yhteistyötoimikunnan kokouksessa ja kun menettely muutoinkin on ollut sellainen, jonka työntekijäpuoli on vuonna 1993 tähän verrattavassa tilanteessa hyväksynyt, merenkulkuhallituksella ei ole myöskään ollut perusteltua syytä olettaa, että Suomen Merimies-Unioniin kuuluvat työntekijät kokisivat joutuneensa työehtosopimuslaissa kielletyn painostuksen kohteeksi.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että merenkulkuhallitus olisi menetellyt työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittaman työrauhavelvollisuuden vastaisesti. Irtisanomisten ja lomautusten ennakkoilmoitus on kuitenkin liittynyt sisältönsä ja ajoituksensa puolesta siinä määrin läheisesti meneillään olleisiin palkantarkistusneuvotteluihin, että Suomen Merimies-Unionilla on katsottava olleen perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi merenkulkuhallitus saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Merenkulkuhallitus saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Niskanen, Uoti, Sulkunen ja Korpela jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Korpela, jonka lausuntoon jäsen Sulkunen yhtyi, lausui:

Lomautusvaroituksen sisältö, varoituksen antamista edeltänyt tilanne sekä varoituksen ajoitus ovat seikkoja, joiden vuoksi Suomen Merimies-Unionilla on ollut perusteltu syy käsittää, että merenkulkuhallitus on pyrkinyt vaikuttamaan käynnissä oleviin palkkaneuvotteluihin katkaisemalla käytännössä pitkään jatkunut sidonnaisuus ulkomaanliikenteessä sovittuihin korotuksiin. Merenkulkuhallituksen menettelyä on pidettävä työehtosopimuslain 8 §:ssä kiellettynä painostustoimenpiteenä.

Merenkulkuhallituksen pääjohtajan 2.3.1995 allekirjoittamassa irtisanomisten ja lomautusten ennakkoilmoituksessa on työvoiman vähentämisperusteena viitattu suoraan ulkomaanliikenteessä sovittuihin korotuksiin, jotka siten sellaisenaan on nostettu muiden syiden ohella välittömästi vähentämistarpeeseen vaikuttavaksi seikaksi. Vaikka ilmoitus lienee objektiivisesti ollutkin perusteltavissa, vallinneessa tilanteessa se on voitu työntekijäpuolella mieltää pyrkimykseksi painostaa palkkaneuvotteluissa, koska palkankorotusvaatimuksen alentaminen olisi ennakkoilmoituksen mukaan samalla pienentänyt määrärahavajausta ja siten myös vähentämistarvetta.

Ilmoituksen antamista olivat edeltäneet työehtosopimusten palkkamääräysten irtisanominen helmikuun lopussa päättymään 31.3.1995. Ulkomaanliikenteessä oli 28.2.1995 saavutettu neuvottelutulos. Sopijapuolten päättävät elimet eivät olleet kuitenkaan ehtineet käsitellä sitä ennen merenkulkulaitoksen yhteistyötoimikunnan 2.3.1995 pidettyä kokousta. Kokouksen esityslista oli kuitenkin laadittu ja postitettu kahteen kertaan jo 22.2.1993, ja jälkimmäiseen listaan oli lisätty eri kohtana työvoiman vähentämistarve vuosina 1995 ja 1996. Vähentämistarpeesta ilmoittaminen kytkettiin siten työnantajan toimesta alalla käynnissä olleisiin ja nyt puheena olevilla sopimusaloilla käynnistyviin palkkaneuvotteluihin tavalla, joka työntekijäpuolella on voitu kokea vähentämistoimien merkitys huomioon ottaen pyrkimykseksi vaikuttaa palkkaneuvottelujen kulkuun.

Ilmoituksen ajoitus on omiaan tukemaan tätä johtopäätöstä. Työnantaja ei ole voinut perustaa ilmoituksen antamisen ajoittamista ja kytkentää työehtosopimusneuvotteluihin vetoamalla tarpeeseen toteuttaa merenkulkuhenkilöstön lomautus tuotantokatkosten ajalle, jäänmurtajien henkilöstön lomautukset kesään 1995 ja yhteysalusten henkilöstön syksyyn 1995 - 1996, vaikka lomautusten kohdistaminen tasapuolisesti molempiin henkilöstöryhmiin edellyttääkin, että ilmoitus ajoitetaan lähinnä jäänmurtajien kesäseisokkia silmälläpitäen. Tähänkin nähden ilmoitusajankohtaa olisi hyvin voitu lykätä myöhemmäksi.

Vahvistan merenkulkuhallituksen rikkoneen sille kuuluvan työrauhavelvollisuuden ja velvoitan merenkulkuhallituksen maksamaan Suomen Merimies-Unionille työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa 15 000 markkaa ja oikeudenkäyntikulujen korvauksena 5 000 markkaa 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.