Labour court allows family day care worker travel costs when temporary relocation causes significant expense increase.

Perhepäivähoitaja, joka työn puutteen vuoksi olisi muutoin lomautettu, oli kunnan kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla toiminut muutaman kuukauden vammaisen lapsen avustajana toisessa kunnassa. Kun perhepäivähoitajan toimipaikka oli sanotuksi ajaksi työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla siirretty tilapäisesti siten, että työmatkakustannukset vakinaisesta asunnosta uuteen toimipaikkaan olivat huomattavasti suuremmat kuin vakinaiseen toimipaikkaan, jossa niitä ei lainkaan ollut, hänelle tuli työehtosopimuksen nojalla korvata matkakustannukset uuteen toimipaikkaan kokonaan.

Kantaja Kunta-alan unioni ry Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos Pyhärannan kunta

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muun muassa Kuntaalan unionin kesken 19.2.1992 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa, (KVTES) ja sen liitteissä määrätään muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I LUKU

YLEINEN OSA

1 § Soveltamisala

1 mom. Tätä virka- ja työehtosopimusta sovelletaan kuntien ja kuntainliittojen

1) viranhaltijoihin, opetusalan virkaehtosopimuksen piiriin kuuluviin viranhaltijoihin ja tuntiopettajiin kuitenkin vain siltä osin kuin opetusalan virkaehtosopimuksessa on määrätty,

2) kuukausipalkkaisiin työntekijöihin ja

3) sellaisiin tämän sopimuksen liitteissä tarkoitettuihin työntekijöihin, joiden palkka maksetaan tuntipalkkana tai liitteissä määriteltyjen tuntipalkkojen pohjalta laskettavana kuukausipalkkana,

jollei tässä tai muussa virka- ja työehtosopimuksessa ole toisin määrätty taikka Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suostumuksella tehdystä palkkaussopimuksesta muuta aiheudu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 mom. Soveltamisalaa koskevat rajoitukset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työntekijät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6) Perhepäivähoitajat

Omassa kodissaan työskenteleviin perhepäivähoitajiin sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä siltä osin kuin liitteen 31 1 §:n 1 momentissa on määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työntekijän tehtävät ja velvollisuudet

Työntekijät

1 mom. Työntekijän tehtävistä sovitaan työsopimuksella, mutta hän on tarvittaessa velvollinen tilapäisesti siirtymään muihinkin tehtäviin, joita voidaan hänen koulutuksensa ja työkokemuksensa huomioon ottaen pitää hänelle sopivina. Tilapäinen siirto voi kestää enintään kahdeksan viikkoa kerrallaan.

2 mom. Työntekijää ei voida siirtää pysyvästi ilman suostumustaan tehtäviin, jotka olennaisesti poikkeavat hänen työsopimuksensa mukaisista tehtävistä, ellei työnantajalla ole samalla irtisanomisperustetta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite 15

MATKAKUSTANNUSTEN KORVAUKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työmatkasta maksettavat korvaukset

1 mom. Matka asunnosta toimi-, työ- tai kokoontumispaikkaan ja takaisin eli työmatka, ei oikeuta tässä liitteessä tarkoitettuihin korvauksiin muissa kuin tämän pykälän 2-5 momenteissa tarkoitetuissa tapauksissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 mom. Mikäli toimipaikka siirretään tilapäisesti niin, että työmatkakustannukset vakinaisesta asunnosta uuteen toimipaikkaan ovat huomattavasti suuremmat kuin vakinaiseen toimipaikkaan, korvataan matkakustannukset tavanomaisia matkakustannuksia ylittävältä osalta enintään kuuden kuukauden ajan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

LIITE 31

PERHEPÄIVÄHOITAJIEN PALVELUSSUHTEEN EHDOT

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Soveltamisala ja sovellettavat määräykset

1 mom. Omassa kodissaan työskentelevät perhepäivähoitajat

Omassa kodissaan työskentelevien kunnallisten perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehdot määräytyvät tämän liitteen määräysten mukaan, minkä lisäksi sovelletaan soveltuvin osin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen seuraavia yleismääräyksiä:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § (tehtävät)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Liisa Yrjälä oli ollut toistaisesti voimassa olevan työsopimuksen perusteella perhepäivähoitajana Pyhärannan kunnan palveluksessa. Hoitotyön hän oli suorittanut omassa kodissaan. Päivähoidon tarpeessa olleiden lasten lukumäärän vähennyttyä vuonna 1993 kunta oli lomauttanut perhepäivähoitajia. Kun Yrjälän lomautus oli ollut alkamassa, kunta oli tarjonnut hänelle kehitysvammaisten opetusyksikössä Uudessakaupungissa vapautunutta vammaisen lapsen avustajan työtä. Yrjälä oli 4.8.1993 allekirjoitetulla työsopimuksella sopinut, että hän siirtyi tähän avustajan tehtävään ajaksi 17.8. - 31.12.1993.

Kunta-alan unioni on katsonut, että Pyhärannan kunnan olisi tullut yleisen virka- ja työehtosopimuksen matkakustannusten korvausta koskevassa liitteessä 15 olevan 4 §:n 3 momentin nojalla korvata Yrjälälle vammaisen lapsen avustajan tehtävän hoitamisen ajalta syntyneet työmatkakustannukset.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pyhärannan kunta ovat puolestaan katsoneet, että Yrjälän siirtyminen perhepäivähoitajan työstä vammaisen lapsen henkilökohtaiseksi avustajaksi oli perustunut hänen työsopimuksensa määräaikaiseen muutokseen. Tuolloin hänen työsuhteensa ehdot olivat määräytyneet kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräysten mukaan ja häneen oli tullut soveltaa sopimuksen matkakustannusten korvausta koskevaa liitettä 15. Sanotun liitteen 4 §:n 3 momentin määräys koski ainoastaan työnantajan työnjohto-oikeutensa nojalla suorittamaa työntekijän vakinaisen toimipaikan tilapäistä siirtämistä. Yrjälän matkakustannukset kotoaan Uuteenkaupunkiin olivat olleet tavanomaisia työmatkakustannuksia, joista Yrjälällä ei ollut oikeutta saada korvausta.

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Liisa Yrjälällä on ollut oikeus kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteessä 15 olevan 4 §:n 3 momentin nojalla saada korvaus matkakustannuksistaan 17.8. - 22.12.1993.

Lisäksi Kunta-alan unioni on vaatinut Pyhärannan kunnan velvoittamista maksamaan Yrjälälle korvauksena matkakustannuksista 3 116 markkaa 16 prosentin vuotuisine korkoineen 22.12.1993 lukien, tai toissijaisesti, jos edellä vaadittuja korvauksia matkakustannuksista ei tuomita maksettavaksi, Pyhärannan kunnan tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteessä 15 olevan 4 §:n 3 momentin rikkomisesta, ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

Kunta-alan unioni on vielä vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pyhärannan kunnan velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan unionin oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Yrjälällä ei ollut ollut lainkaan matkakustannuksia työskennellessään kotona perhepäivähoitajana. Siirtyessään työskentelemään uuteen toimipaikkaan, joka sijaitsi 34 kilometrin päässä Uudessakaupungissa, hänelle oli aiheutunut työmatkakustannuksia 41 markkaa päivässä.

Yrjälä oli tehdessään määräaikaisen sopimuksen vammaisen lapsen avustajan tehtävistä siirtynyt päivähoitajan työstä aivan toisentyyppisiin tehtäviin. Vammaisen lapsen avustajat olivat virka- ja työehtosopimuksen matkakustannusten korvaamista koskevan liitteen soveltamisalan piirissä. Näin ollen Yrjälään oli sovellettava sanottua liitettä.

Matkakustannusten korvausta koskevan liitteen 4 §:n 3 momentin sanamuoto ei tukenut sitä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pyhärannan kunnan väitettä, että määräystä sovellettiin työntekijään vain, jos työntekijän toimipaikka siirrettiin työnantajan toimesta. Määräyksessä ei otettu kantaa siihen, perustuiko siirtäminen työnantajan yksipuoliseen määräykseen vai sopimukseen. Käytännössä molempia menettelytapoja oli sovellettu samankaltaisissa tilanteissa. Käskyvallan alaiset viranhaltijat siirrettiin työnantajan määräyksellä, kun taas työntekijöiden siirrot usein perustuivat sopimukseen. Yksipuolinen siirto vastoin työntekijän tahtoa ei ollut työnantajankaan edun mukaista, jos siirtoon halukkaita työntekijöitä löytyi.

Riidanalainen työehtosopimusmääräys koski sekä työnantajan yksipuolisesti toteuttamia siirtoja että sopimukseen perustuvia siirtoja. Yrjälän tapauksessa oli otettava huomioon, että hän oli lomautusuhan alainen.

Kun Pyhärannan kunta oli kieltäytynyt maksamasta Yrjälälle korvauksia matkakustannuksista, kunta oli rikkonut matkakustannusten korvausta koskevan liitteen 4 §:n 3 momenttia.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen olisi viimeistään 5.5., 18.5. ja 16.6.1994 käydyissä keskusneuvotteluissa tullut puuttua Pyhärannan kunnan virka- ja työehtosopimuksen vastaiseen toimintaan. Kun työmarkkinalaitos ei ollut näin menetellyt, se oli laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos, jonka esittämään Pyhärannan kunta on yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Perustelut

Yrjälän määräajaksi muutetut työtehtävät olivat käsittäneet vammaisen lapsen henkilökohtaista avustamista. Yrjälän työsuhteen ehdot olivat määräytyneet 17.8. - 31.12.1 993 välisenä aikana virka- ja työehtosopimuksen yleisten määräysten mukaan. Työsuhteen ehdot eivät olleet sanottuna aikana miltään osin määräytyneet virka- ja työehtosopimuksen perhepäivähoitajia koskevan liitteen 31 mukaan. Näin ollen Yrjälään oli tuona aikana tullut soveltaa virka- ja työehtosopimuksen matkakustannusten korvausta koskevaa liitettä.

Matkakustannusten korvausta koskevan liitteen 4 §:n 3 momentissa tarkoitettu siirto koski ainoastaan työnantajan työnjohto-oikeutensa nojalla suorittamia viranhaltijan tai työntekijän vakinaisen toimipaikan siirtämisiä.

Työntekijän osalta työnjohdollinen siirto voi perustua vain virka- ja työehtosopimuksen 4 §:ään, jonka mukaan työntekijä on velvollinen siirtymään tilapäisesti, enintään kuitenkin kahdeksaksi viikoksi, muihin hänen koulutuksensa ja ammattitaitonsa perusteella hänelle sopiviin tehtäviin. Tätä pitemmät työnjohdolliset siirrot muihin tehtäviin eivät olleet mahdollisia muutoin kuin virka- ja työehtosopimuksen 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa työnantajalla oli irtisanomisperuste siirron kohteena olevaa työntekijää vastaan.

Virka- ja työehtosopimuksen 4 §:n 2 momentin poikkeustapausta lukuunottamatta kaikki kahdeksaa viikkoa pitemmät työtehtävien tai työntekopaikan muutokset voivat perustua vain alkuperäisen työsopimuksen muutokseen, joka Yrjälän tapauksessa oli tehty 4.8.1993. Tämä merkitsi sitä, että Yrjälän matkakustannukset kotoaan Uuteenkaupunkiin olivat matkakustannusten korvausta koskevan liitteen 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tavanomaisia työmatkakustannuksia, jotka eivät oikeuttaneet korvauksiin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Liisa Yrjälä on toiminut 1.8.1990 allekirjoitetun työsopimuksen perusteella perhepäivähoitajana Pyhärannan kunnan palveluksessa. Työsopimus on tehty olemaan voimassa toistaiseksi. Yrjälä on työskennellyt omassa kodissaan. Pyhärannan kunta on joutunut vuonna 1993 päivähoidon tarpeessa olleiden lasten lukumäärän vähentymisen vuoksi lomauttamaan perhepäivähoitajia. Kunnan tarjottua Yrjälälle työtä vammaisen lapsen avustajana kehitysvammaisten opetusyksikköön Uuteenkaupunkiin ajaksi 17.8. - 31.12.1993 on perhepäivähoidonohjaajan ja Yrjälän välillä 4.8.1993 sovittu Yrjälän palkkaamisesta tehtävään sanotuksi ajaksi.

Kanteessa on kysymys Yrjälän oikeudesta saada Uudessakaupungissa työskentelynsä ajalta korvaus työmatkakustannuksistaan virka- ja työehtosopimuksen matkakustannusten korvauksia koskevan liitteen mukaisesti.

Edellä mainitun liitteen 4 §:n 3 momentin mukaan, mikäli toimipaikka siirretään tilapäisesti niin, että työmatkakustannukset vakinaisesta asunnosta uuteen toimipaikkaan ovat huomattavasti suuremmat kuin vakinaiseen toimipaikkaan, korvataan matkakustannukset tavanomaisia matkakustannuksia ylittävältä osalta enintään kuuden kuukauden ajan.

Asianosaisten kesken on riidatonta se, ettei virka- ja työehtosopimuksen matkakustannusten korvausta koskevaa liitettä sovelleta omassa kodissaan työskenteleviin perhepäivähoitajiin. Osapuolet ovat olleet asiassa yhtä mieltä siitä, ettei Yrjälän työsuhde Pyhärannan kuntaan ole katkennut siksi ajaksi, jonka hän on toiminut Uudessakaupungissa. Yrjälän työtehtäviä ja työsuhteen ehtoja on ainoastaan muutettu määräajaksi.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on katsonut, että oikeus korvaukseen koskee ainoastaan työnantajan työnjohto-oikeutensa nojalla toteuttamia työntekijän vakinaisen toimipaikan siirtämisiä. Kunta-alan unioni on puolestaan katsonut, että korvaus on suoritettava silloinkin, kun työntekijän toimipaikka on siirretty työnantajan ja työntekijän välisen sopimuksen perusteella.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluihin osallistuneita Kunta-alan ammattiliitto ry:n osastosihteeriä ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikköä.

Osastosihteerin kertoman mukaan riidanalainen määräys on otettu virkaehtosopimukseen vuonna 1976 Helsingin kaupungin aloitteesta. Helsingin kaupunki on tuolloin ollut järjestämässä ruokahuoltoaan uudelleen siirtymällä laitoskohtaisista keittiöistä keskuskeittiöjärjestelmään. Kun keskuskeittiö on perustettu Vantaalle, Helsingin kaupunki on halunnut saada palveluksessaan olleita viranhaltijoita siirtymään sinne. Viranhaltijain aseman vakiinnuttamiseksi on sovittu kuuden kuukauden mittaisesta kokeilukaudesta, jolta suoritetaan matkakustannusten korvauksia. Tämä viranhaltijoita varten sovittu määräys on sittemmin ulotettu koskemaan myös työntekijöitä. Kunnalliset virka- ja työehtosopimukset on yhdistetty vuonna 1992 kunnalliseksi yleiseksi virka- ja työehtosopimukseksi. Todistajan tietämän mukaan määräyksen tulkinnasta ei ole aikaisemmin ilmennyt erimielisyyksiä.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikkö on kertonut, että kysymyksessä olevan tulkintariidan tyyppisiä erimielisyyksiä ei hänen tietämänsä mukaan ole aikaisemmin esiintynyt. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen eräisiin kaupunkeihin tekemien tiedustelujen perusteella voitiin päätellä, että perhepäivähoitajan työtehtävien väliaikainen muuttaminen ei ole ollut yleistä. Tiedusteluissa esille tulleissa tapauksissa matkakustannusten korvauksia ei ole perhepäivähoitajille suoritettu. Edellä tarkoitetun tiedustelun yhteydessä Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi tiedustellut kaupungeilta matkakustannusten korvauskäytäntöä muun työntekijän kuin perhepäivähoitajan tilapäisen siirron yhteydessä. Kahdessa kaupungissa matkakustannusten korvaus on maksettu riippumatta siitä, onko toimipaikan siirtämisestä sovittu työsopimuksen muutoksella vai eikö ole sovittu.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että matkakustannusten korvauksen suorittaminen työntekijöille matkakustannusten korvausta koskevan liitteen 4 §:n 3 momentin perusteella ei ole yksinomaan riippunut siitä, onko siirto tapahtunut sopimuksen perusteella vai onko työntekijä määrätty työskentelemään toisessa toimipaikassa. Perhepäivähoitajien siirrot työsuhteen aikana toiseen tehtävään ovat olleet harvinaisia eikä heihin nähden voida katsoa syntyneen yhtenäistä soveltamiskäytäntöä.

Sopimuksen sanamuodon ja siitä pääteltävissä olevan tarkoituksen perusteella määräystä tulee työtuomioistuimen mielestä edellytysten muutoin täyttyessä soveltaa työsuhteen kestäessä muuhun tehtävään siirrettyyn työntekijään, jolla vakinaisessa toimipaikassaan ei ole lainkaan työmatkakustannuksia. Kun Yrjälän toimipaikka on kanteen tarkoittamaksi ajaksi työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla siirretty tilapäisesti siten, että työmatkakustannukset vakinaisesta asunnosta uuteen toimipaikkaan ovat olleet huomattavasti suuremmat kuin vakinaiseen toimipaikkaan, jossa niitä ei lainkaan ole, hänelle tulee edellä sanotuin perustein työehtosopimuksen nojalla korvata matkakustannukset uuteen toimipaikkaan kokonaan kanteen tarkoittamalta ajalta.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi ei Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ole katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Liisa Yrjälällä on ollut oikeus kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen matkakustannusten korvauksia koskevan liitteen 4 §:n 3 momentin nojalla saada korvaus matkakustannuksistaan ajalta 17.8. - 22.12.1993. Lisäksi työtuomioistuin velvoittaa Pyhärannan kunnan suorittamaan Yrjälälle korvauksena vaaditut 3 116 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.12.1993 lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Rautiainen, Niskanen, Leivo ja Sulkunen jäseninä. Esittelijä on ollut Silvola.

Tuomio on yksimielinen.