Labor court orders employer and union to pay damages for violating collective agreement termination rules.

Irtisanoessaan teknisen toimihenkilön työsopimuksen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä työnantaja ei ollut kiinnittänyt irtisanomissuojasopimuksen edellyttämällä tavalla huomiota teknisen toimihenkilön työsuhteen kestoaikaan ja hänen huoltovelvollisuutensa määrään. Yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa irtisanomissuojasopimuksen määräystä.

Työnantajaliitto oli laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden, kun se oli tukenut työnantajan menettelyä.

Työnantaja ja työnantajaliitto tuomittu maksamaan hyvityssakkoa kantajaliitolle.

Kantaja Teknisten Liitto TL ry Vastaajat Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry Bombardier-Nordtrac Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Metalli, Kone ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto ry:n, sittemmin Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja toiselta puolen muun muassa Teknisten Liitto TL:n välillä 1.3.1992 31.10.1993 voimassa olleen metallin palkkasopimuksen 1 §:ssä on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Tällä sopimuksella allekirjoittaneet liitot yhtyvät Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Teollisuuden Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNK ry:n välillä sekä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja STTK:n Teollisuuden Toimialojen Ammattijärjestö STTK-T ry:n välillä joulukuun 5. päivänä 1991 allekirjoitettuihin pää- ja runkosopimukseen ja saattavat ne voimaan allekirjoittaneen työnantajaliiton osalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mainitussa runkosopimuksessa on sen irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Irtisanomisen osalta noudatetaan lisäksi, mitä asiaa koskevassa 14.6.1991 solmitussa irtisanomissuojasopimuksessa on muutoin sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa irtisanomissuojaa koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

17 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Irtisanomisen tai lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia toimihenkilöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja toimihenkilön huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Bombardier-Nordtrac Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sekä Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n työehtosopimuslain 9 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Lisäksi Teknisten Liitto TL on vaatinut vastaajien velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan oikeudenkäyntikulut 21 714 markalla 16 prosentin korkoineen.

Perustelut

Työnjohtotehtäviensä lisäksi Salmela oli vuodesta 1990 alkaen työskennellyt työn esivalmistelijana. Salmela oli työskennellyt suunnitteluun liittyvissä erityistehtävissä muun muassa kesäkuussa 1990, kun yhtiössä oli toteutettu tavaran joustavampaa läpimenoa koskeva suunnittelutyö ja vuonna 1991, kun Salmela oli suunnitellut ja toteuttanut tietokoneavusteisen viikkotyölistajärjestelmän. Salmela oli laatinut viikkotyölistat kuhunkin kelkkamalliin ja osavalmistuksen jokaiseen työpisteeseen. Suunnittelun aikana Salmela oli osallistunut työnjohtotehtäviin siten, että hän oli toimittanut viikoittain uudet listat jokaiseen työpisteeseen ja antanut toimintaohjeet sekä seurannut päivittäin listojen toteutumista. Salmela oli työskennellyt näissä työnjohdollisissa seuranta- ja valvontatehtävissä lomautukseensa 15.1.1992 saakka.

Salmela oli toiminut yhtä työnsuunnittelijaa lukuun ottamatta kaikkien muiden yhtiöön jääneiden työnjohtajien esimiehenä. Salmelalla oli pisin kokemus työnjohtotehtävistä yhtiössä. Työteknikon tutkinnon suorittaessaan Salmela oli saanut teoreettiset tiedot vastaavista oppiaineista kuin teknikkokoulutuksella olisi saanut niinä vuosina, jolloin Salmela työteknikon tutkinnon suoritti. Salmela oli opiskellut vuosina 1968 - 1971. Työn ohella opiskelu oli vaatinut omatoimisuutta ja vastuullisuutta ja opiskelu sinänsä osoitti Salmelassa ominaisuuksia, joita hän oli voinut hyödyntää myös työnjohtotehtävissään. Salmela oli lisäksi kouluttautunut käymällä useita työnjohtoon ja tekniikkaan liittyviä kursseja, eikä hän ollut kieltäytynyt mistään koulutuksesta. Ammattitaitoa arvioitaessa oli otettava huomioon, että Salmela oli tehnyt lukuisia valmistuskustannuksia alentaneita aloitteita työsuhteensa aikana.

Vastaajayhtiö oli irtisanonut Salmelan työsuhteen 9.3.1993 päättymään 15.8.1993. Irtisanomisen perusteeksi oli ilmoitettu tuotannolliset ja taloudelliset syyt.

Salmelan työsuhteen päättyessä vastaajayhtiön palvelukseen oli jäänyt toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen 11 teknistä toimihenkilöä, joista vain kolmella oli ollut yhtä pitkä työsuhde kuin Salmelalla. Salmelan työsuhdetta lyhyemmän työsuhteen omaavia teknisiä toimihenkilöitä oli jäänyt myös tehtäviin, joita Salmela olisi kyennyt tekemään.

Salmelan työsuhdetta huomattavasti lyhyempi työsuhde oli ollut työhön jääneistä muun muassa koneistamon työnjohtaja Aatsingilla sekä loppukokoonpanon ja maalaamon työnjohtaja Erkki Talvensaarella. Aatsingin työsuhde oli alkanut 30.5.1988 ja Talvensaaren 22.4.1985. Sekä Aatsingilla että Talvensaarella oli pienempi huoltovelvollisuus kuin Salmelalla. Aatsingilla oli huollettavanaan yksi ja Talvensaarella kaksi lasta. Salmelalla oli ollut irtisanomisen tapahtuessa huollettavanaan 8-, 15- ja 18-vuotiaat omat ja 11-vuotias huostaan otettu lapsi sekä työtön puoliso. Salmela olisi kyennyt Aatsingin ja Talvensaaren työtehtäviin.

Salmela, Aatsinki ja Talvensaari olivat ammatillisesti vähintäänkin samalla tasolla. Aatsingin ja Talvensaaren koulutus ei tehnyt heistä Salmelaan verrattaessa yhtiön toiminnalle tärkeämpiä tai erityistehtäviin tarvittavia toimihenkilöitä. Salmela, Aatsinki ja Talvensaari olivat ammattitaidollisesti yhtiön toiminnalle yhtä tärkeitä, jolloin vähentämisjärjestyksen heidän välillään määräsi työsuhteen kesto ja huoltovelvollisuus.

Bombardier-Nordtrac Oy:n irtisanoessa Salmelan oli yhtiön palvelukseen jäänyt myös työnjohtaja Martti Rauhala. Rauhalan työsuhde oli alkanut samana päivänä kuin Salmelan. Rauhala oli tullut yhtiön palvelukseen työntekijätehtäviin ja hän oli työskennellyt Salmelan alaisuudessa. Työnjohtotehtäviin Rauhala oli siirtynyt 9.2.1987, joten Rauhala oli työskennellyt teknisenä toimihenkilönä ainoastaan viisi vuotta Salmelan irtisanomiseen mennessä. Salmelalla oli Rauhalaan nähden laajempi huoltovelvollisuus, sillä Rauhalalla oli kaksi lasta.

Kaikki yhtiöön jäljelle jääneet tekniset toimihenkilöt eivät olleet teknikkoja. Esimerkiksi työnjohtaja Rauhala oli työteknikko ja laaduntarkastajalla oli työntekijäkoulutus. Englannin kielen taitoa ei tarvittu päivittäin työnjohtotasolla.

Irtisanoessaan Salmelan Bombardier-Nordtrac Oy oli tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ää.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n olisi pitänyt Salmelan työsuhteen kesto ja huoltovelvollisuus sekä yhtiössä vuonna 1991 tapahtunut palkkausjärjestelmän muutos ja työntutkimustehtävien päättyminen huomioon ottaen tarkemmin selvittää yhtiön toimia ja puuttua selkeään työehtosopimusmääräyksen rikkomiseen. Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET oli hyväksyessään jäsenyrityksensä menettelyn ja kieltäytyessään ryhtymästä työehtosopimuksen vastaisen asiantilan poistamiseen laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Teknisten Liitto TL on paljoksunut vastaajien oikeudenkäyntikuluvaatimusta.

VASTAUS

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja BombardierNordtrac Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Lisäksi vastaajat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 15 000 markalla 16 prosentin korkoineen. Samalla vastaajat ovat paljoksuneet kantajaliiton oikeudenkäyntikuluvaatimusta.

Perustelut

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja BombardierNordtrac Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Bombardier-Nordtrac Oy oli kanadalaisen Bombardier Oy:n omistama yhtiö, jonka kotipaikka oli Rovaniemi ja päätuotteita moottorikelkat. Yhtiön palveluksessa oli henkilöstöä noin 140. Yhtiö koostui kolmesta osastosta eli lasikuituosastosta, kokoonpano-osastosta ja osavalmistusosastosta.

Salmela oli toiminut osavalmistusosaston työnjohtajana ja ainoastaan sijaisena muilla osastoilla. Salmela ei ollut toiminut päivävuoron työnjohtajana, vaan hän oli yksi kolmesta työnjohtajasta, jotka kiersivät eri vuoroissa. Kaikki kolme työnjohtajaa olivat täysin samassa asemassa eikä Salmelaa missään vaiheessa ollut ylennetty päivätyönjohtajaksi. Vuodesta 1990 alkaen Salmela oli työskennellyt työn esivalmistelijana, eikä hän tässä tehtävässään ollut ollut varsinainen työnjohtaja eikä työnjohtajien esimies.

Salmelan työtehtävät olivat olleet lähinnä rutiiniluonteisia. Hän ei ollut suunnitellut kanteessa mainittua tietokoneavusteista viikkotyölistajärjestelmää, vaan sen olivat suunnitelleet työnsuunnittelija ja työntutkija. Salmela oli ainoastaan laatinut viikkotyölistat suunnitelman mukaisesti ja toimittanut ne osavalmistuksen määrättyihin työpisteisiin ja seurannut työn edistymistä. Varsinainen vastuu työn edistymisestä ja listojen toteutumisesta oli työnjohtajilla. Vastuu työn suunnittelusta oli työnsuunnittelijalla.

Viikkotyölistajärjestelmän tarkoituksena oli ollut mahdollistaa tavaran joustavampi läpimeno. Aikaisemmin osat oli tehty varastoon kutakin 300 kappaleen kelkkasarjaa varten, mutta viikkotyölistajärjestelmän avulla oli ollut mahdollista välttää osien varastoon teko ja tehdä niitä kunkin viikon alussa määrittämällä se, mitä osaa kunakin maanantaina alettiin tehdä.

Yhtiö oli ajautunut vuonna 1991 erittäin pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin ja yhtiö oli joutunut lomauttamaan henkilöstöä kaikista henkilöstöryhmistä. Vuonna 1993 yhtiö oli irtisanonut henkilöstöään, muiden ohella neljä teknistä toimihenkilöä, joista yksi oli Salmela.

Salmela oli jouduttu irtisanomaan, sillä hänen työtehtävänsä olivat kokonaan loppuneet, kun viikkotyölistojen tekeminen oli siirretty tietokoneelle. Työnantajalla ei ollut ollut tarjolla sellaisia tehtäviä, joita Salmela olisi voinut tehdä ilman erityistä koulutusta.

Työnantaja oli noudattanut tarkasti työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä, eikä työnantajalle olisi ollut mahdollista irtisanoa ketään muuta teknistä toimihenkilöä Salmelan sijaan. Pelkkä koulutustausta aiheutti sen, että taloon jääneet tekniset toimihenkilöt olivat yrityksen toiminnalle tärkeämpiä kuin Salmela ja esimerkiksi huoltovelvollisuuden määrä oli tässä tapauksessa toissijainen kriteeri. Teknikko oli huomattavasti monipuolisemmin käytettävissä eri tehtäviin ja mahdollista kouluttaa helpommin uusiin tehtäviin kuin työteknikko, koska teknikolla oli riittävä teoriatausta ja peruskielitaito.

Työteknikon tutkinto suoritettiin kirjekurssina. Työteknikon ja teknikon koulutus eivät olleet lähelläkään toisiaan, sillä teknikon tutkinto kesti täysipäiväisenä teknillisessä koulussa kolme vuotta kun työteknikon tutkinto työn ohessa tapahtuvana etäisopiskeluna kesti alle puolet tästä. Teknikon koulutukseen kuului teoriaopintoja ja kieliopintoja, jotka loivat henkilöille täysin erilaiset valmiudet tehdä työtä ja oppia uutta kuin työteknikon koulutus. Kaikilla työsuhteeseen jääneillä teknisillä toimihenkilöillä oli teknikon koulutuksen lisäksi taustalla ammattikoulu, kokemusta työelämästä sekä pitkä työsuhde vastaajayhtiöön.

Aatsinki oli ollut ensimmäisen kerran työsuhteessa vastaajayhtiöön 30.5.1980 - 5.9.1981, ja palannut yhtiön palvelukseen 30.5.1988.

Aatsinki oli kouluttautunut huomattavasti enemmän kuin Salmela ja hän oli suorittanut teknisessä koulussa teknikon tutkinnon vuonna 1985. Salmelan ja Aatsingin työsuhteiden pituudella ei ollut sellaista eroa, jolle tulisi antaa merkitystä harkittaessa sitä, oliko työnantaja rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä. Aatsinki oli yrityksen toiminnalle tärkeä työntekijä omaten erinomaisen ammattitaidon. Aatsinki oli perehtynyt automaattiseen tietojenkäsittelyyn, kun taas Salmela ei käyttänyt tietokonetta lainkaan. Aatsinki oli käynyt yhtiössä käytössä olevan hitsausrobotin ohjelmointikurssin. Sama koski levytyöstökeskusta. Työnjohtajan oli tunnettava ne koneet, joilla yhtiössä tehtiin työtä. Aatsinki oli lisäksi käynyt rationalisoinnin peruskurssin sekä työntutkimuskurssin, jonka suorittamista Salmelalle oli kaksikin kertaa tarjottu, mutta Salmela oli kurssin käymisestä kieltäytynyt.

Atsingilla oli noin kaksivuotias lapsi sekä työtön puoliso. Salmelan huoltovelvollisuus oli kantajaliiton esittämää pienempi, sillä vanhin lapsista oli täysi-ikäinen ja huostaanotetusta lapsesta kunta maksoi korvausta huomattavan summan kuukaudessa. Huostaanotettua ja täysi-ikäistä ei voitu ottaa huomioon työvoiman vähentämismääräyksen huoltovelvollisuutta määriteltäessä. Aatsingin huoltovelvollisuus tuli jatkumaan lapsen nuoren iän johdosta huomattavasti pitempään kuin Salmelan.

Talvensaari oli ollut vastaajayhtiön palveluksessa vuosina 1980 - 1982 ja 22.4.1985 jälkeen toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Talvensaaren ja Salmelan työsuhteiden pituudessa kokonaisuudessaan ei ollut merkittävää eroa irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamalla tavalla.

Talvensaari oli teknikkokoulutuksensa lisäksi käynyt huomattavasti enemmän kursseja kuin Salmela, joten Talvensaari oli yrityksen toiminnalle irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n tarkoittama tärkeä henkilö. Talvensaari toimi työnjohtajana loppukokoonpanossa ja maalaamossa, kun Salmela oli toiminut osavalmistuksessa. Salmelalla ei ollut ollut kokemusta loppukokoonpanosta tai maalaamon työnjohtajan toimesta, joten häntä olisi jouduttu kouluttamaan. Talvensaaren työ, samoin kuin Aatsinginkin, ei ollut loppunut samalla tavalla kuin Salmelan. Myös Talvensaarella oli työntutkijan koulutus ja hänelle oli annettu työntutkijan tehtäviä. Lisäksi Talvensaari oli hallinnut kurssiensa ja käytännön pohjalta automaattisen tietojenkäsittelyjärjestelmän sekä hitsausrobotin ohjelmoinnin, joita tehtäviä Salmela ei ollut hallinnut. Talvensaari oli toiminut levyseppä-hitsaajana, mitä töitä yhtiössä tehtiin edelleenkin.

Työntutkimukselle oli vastaajayhtiössä annettu suuri merkitys. Vastaajayhtiö oli siirtynyt palkkiopalkkajärjestelmään. Palkkiopalkkaa maksettiin valmistuneiden kelkkamäärien suhteessa. Tämä järjestelmä vaati työntutkimukselta korkeata tasoa, sillä kelkan valmistuksen tasoa ja eri työtehtäviä oli jatkuvasti kehitettävä ja sen seurauksena palkkausjärjestelmä jatkuvasti muuttui. Työntutkijan lähdettyä toiseen yritykseen vastaajayhtiöllä ei ollut ollut mahdollista palkata uutta työntutkijaa taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Työntutkijan tehtävät olisi voitu jakaa kyseisen koulutuksen saaneille työntutkijoille, joita yhtiössä oli kolme eli työsuojeluvaltuutettu, Aatsinki ja Talvensaari. Aatsinki ja Talvensaari olivat ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi ottamaan työntutkijan tehtäviä itselleen. He olivat myös tehneet työntutkijan töitä, minkä työn osuus heidän tehtävissään tuli edelleen lisääntymään.

Salmela ei ollut ilmoittautunut työntutkijan tehtäviä tekemään, eikä hänellä olisi ollut siihen ammattitaitoa. Työntutkimuksen perusteiden tietäminen ja työn hallitseminen olisi edellyttänyt Salmelalta teknikon tasoisten teoriatietojen lisäksi työntutkimuksen hallintaa, mitä hänellä ei ollut ja jota työnantaja ei kohtuudella ollut pystynyt järjestämään.

Englannin kielen taito vastaajayhtiössä oli tärkeä, koska emoyhtiö teetti vuosittain 4 000 kappaletta moottorikelkan runkoja ja Kanadasta oli jatkuvasti englanninkielisiä henkilöitä käymässä Rovaniemellä. Yhtiöllä oli tarve kehittää edelleen muun muassa työnjohtotason englanninkielen taitoa. Teknikkokoulutuksen pohjalta Aatsinki ja Talvensaari omasivat Salmelaa paremman pohjan ryhtyä opiskelemaan englantia ja toisaalta heillä oli välttävä taito käyttää sitä jo niillä tiedoilla, mitkä he teknikon koulutuksessa olivat saaneet.

Verrattaessa Rauhalan ja Salmelan työsuhteen pituutta ei asiaan vaikuttanut se, että Rauhala oli aiemmin toiminut työntekijänä. Mitattaessa työsuhteen pituutta eri tehtävillä ei ollut merkitystä. Rauhala oli toiminut vastaajayhtiössä työnjohtajana lasikuituosastolla, jolla osastolla Salmela oli toiminut vain satunnaisesti muutamia päiviä. Mikäli Salmela olisi siirretty lasikuituosastolle, olisi se vaatinut Salmelalta huomattavan pitkän koulutuksen. Rauhalalla oli huollettavanaan kaksi lasta ja työtön puoliso.

Yhtiö ei ollut rikkonut työehtosopimusta eikä Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ollut laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Reino Olavi Salmela on työskennellyt Bombardier-Nordtrac Oy:n palveluksessa yhtiön toiminnan alkamisesta 7.12.1978 lukien. Salmela on ollut lomautettuna 15.1.1992 alkaen ja hänen työsopimuksensa on irtisanottu 9.3.1993 päättymään 15.8.1993.

Teknisten Liitto TL on kanteessaan katsonut, että Bombardier-Nordtrac Oy oli irtisanoessaan Salmelan työsopimuksen tietensä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Vastaajayhtiön palvelukseen on Salmelan irtisanomisen jälkeen jäänyt osavalmistuksen työnjohtajaksi Risto Aatsinki ja kokoonpano-osaston työnjohtajaksi Erkki Talvensaari, joiden työsuhteet ovat olleet lyhyempiä kuin Salmelan työsuhde. Lisäksi työhön on lasikuituosaston työnjohtajaksi jäänyt Martti Rauhala, joka on tullut yhtiön palvelukseen samanaikaisesti Salmelan kanssa, mutta työskennellyt aluksi työntekijätehtävissä ja siirtynyt vasta vuonna 1987 työnjohtotehtäviin. Kantajaliiton käsityksen käsityksen mukaan Salmela olisi kyennyt kaikkiin niihin töihin, mitä Aatsinki, Talvensaari ja Rauhala ovat tehneet. Salmelalla on ollut myös muita laajempi huoltovelvollisuus.

Esitetyn selvityksen mukaan Rauhala on toiminut työnjohtajana lasikuituosastolla ja myös mallivalmistuksessa. Hänen tehtäviinsä on varsinaisten työnjohtotehtävien lisäksi kuulunut yhteydenpito alihankkijoihin ja materiaalintoimittajiin. Salmela on vuoden 1980 jälkeen toiminut vain satunnaisesti sijaisena lasikuituosastolla. Vaikka Salmelalla on Rauhalaan verrattuna ollut jossain määrin laajempi huoltovelvollisuus, työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on lasikuituosaston työnjohtajan tehtävien ammattitaitovaatimukset huomioon ottaen ollut asialliset perusteet irtisanoa Salmela ennen Rauhalaa.

Todistajina kuultujen pääluottamusmiehen ja työkalusuunnittelijan käsityksen mukaan Salmela olisi ilman erityisempää perehdyttämistä pystynyt siirtymään Aatsingin ja Talvensaaren työnjohtotehtäviin. Työnantajan näkemyksen mukaan Aatsinki ja Talvensaari olivat kuitenkin tärkeämpiä työntekijöitä saamansa työntutkijakoulutuksen vuoksi. Lisäksi kielitaitovaatimusten lisääntyessä yhtiössä he teknikon koulutuksensa ansiosta kykenivät työteknikon koulutuksen saanutta Salmelaa paremmin omaksumaan vaadittavan englanninkielen taidon.

Yhtiössä on vuonna 1991 siirrytty suorasta urakoinnista palkkiopalkkajärjestelmään. Varsinaisia aikaseurantaan perustuvia työntutkimuksia ei tämän jälkeen ole tehty, mutta Aatsingille ja Talvensaarelle on työntutkijana toimineen henkilön jäätyä yhtiön palveluksesta vuonna 1992 annettu aiemmin työntutkijalle kuuluneita tehtäviä kuten palkkioperusteiden selvittämistä ja tarvittaessa kuormituksen tarkistamista työn eri vaiheissa. Rationalisoinnin peruskurssin käynyt Salmela olisi noin kuukauden pituisen työntutkimuskurssin käytyään kyennyt todistajana kuullun työkalusuunnittelijan mukaan vastaaviin tehtäviin kuin Aatsinki ja Talvensaari. Asian käsittelyn yhteydessä on jäänyt epäselväksi, onko tällaisen kurssin käymistä Salmelalle esitetty.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että pelkästään saamansa työntutkimuskoulutuksen johdosta Aatsinkia ja Talvensaarta olisi Salmelaan verrattuna pidettävä irtisanomisjärjestystä muodostettaessa yrityksen toiminnalle tärkeinä ja erityistehtäviin tarvittavina toimihenkilöinä.

Yhtiön siirryttyä kanadalaiseen omistukseen yhteistoiminta tuotekehittelyssä ja myös varsinaisessa tuotantotoiminnassa on omistajayhtiön kanssa lisääntynyt. Omistussuhteiden muutos on lisännyt yhtiön kaikkien työntekijöiden kielitaidon merkitystä. Kuitenkaan työnjohtajien kielitaidon merkityksestä käytännön työssä ja Aatsingin sen enempää kuin Talvensaarenkaan kielitaidosta ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella heitä olisi pidettävä Salmelaa tärkeämpinä työntekijöinä.

Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Aatsinkia tai Talvensaarta olisi pidettävä irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ssä tarkoitettuina yrityksen toiminnalle tärkeinä ja erikoistehtäviin tarvittavina toimihenkilöinä. Bombardier-Nordtrac Oy ei ole Salmelan irtisanoessaan kiinnittänyt mainitun sopimusmääräyksen edellyttämällä tavalla huomiota Salmelan työsuhteen pitempään kestoaikaan ja laajempaan huoltovelvollisuuteen. Tämän laiminlyödessään yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa kyseistä sopimusmääräystä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n olisi tullut Salmelan irtisanomisaikana aloitetuissa erimielisyysneuvotteluissa jo tuolloin saatavissa olleiden tietojen perusteella havaita työnantajan menettelyn työehtosopimuksenvastaisuus ja pyrkiä se viipymättä oikaisemaan. Tukiessaan tästä huolimatta työnantajan menettelyä keskusliitto on laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Vastaajat ovat jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Teknisten Liitto TL:n oikeudenkäyntikulut. Kantajaliitto on vaatinut korvauksena asiamiehen käyttämisestä, todistelukustannuksista, matkakustannuksista ja oikeudenkäyntimaksusta yhteensä 21.807,47 markkaa, mitä vaatimusta vastaajat ovat pitäneet liiallisena. Asian hoitamisen vaatima työ ja siitä aiheutuneet kustannukset huomioon ottaen työtuomioistuin pitää kohtuullisena oikeudenkäyntikulukorvauksen määränä 16.000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Bombardier-Nordtrac Oy:n ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n maksamaan Teknisten Liitto TL:lle hyvityssakkoa, yhtiön työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 18 000 markkaa ja keskusliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 15 000 markkaa.

Lisäksi Bombardier-Nordtrac Oy ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Teknisten Liitto TL:n oikeudenkäyntikulut 16 000 markalla 16 prosentin korkoineen siitä lähtien kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Rautiainen, Virtanen, Pystynen ja Porttila jäseninä. Esittelijä on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.