Labour court dismissed union claim that municipality violated collective agreement by changing leave schedule due to cost savings.

Kunnassa oli henkilöstömenojen säästämiseksi sovittu kunnan palveluksessa olevien viranhaltijoiden ja työntekijöiden lomauttamisesta. Palomies-sairaankuljettajat, jotka oli jätetty lomauttamista koskevan sopimuksen ulkopuolelle, olivat palkkausmenojensa säästämistä koskeneissa neuvotteluissa kieltäytyneet suostumasta kunnan esittämään lomarahoista luopumista koskevaan ehdotukseen.

Kun kunnassa oli saavutettu yhteisymmärrys lomautuksista siitä lähtökohdasta, että kaikki kunnan palveluksessa olevat osallistuvat osaltaan henkilöstömenojen säästämiseen, ja kun palomies-sairaankuljettajien kohdalla ei sopimusteitse ollut voitu päästä tavoiteltuun ratkaisuun, oli kunnalla ollut kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitettu painava syy muuttaa palomies-sairaankuljettajien osalta lomajärjestystä siten, että lomakauden ulkopuolella pidettäviksi merkityt lomapäivät oli määrätty pidettäviksi lomakauden aikana.

Kunta ei ollut lomajärjestystä muuttaessaan menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vastaisesti eikä se myöskään palomies-sairaankuljettajien kanssa käytyjen neuvottelujen yhteydessä ollyt syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen. Myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. (Ään.)

Kantaja Kunta-alan unioni ry Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos Taivassalon kunta

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Kuntaalan unionin välillä 19.2.1992 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV LUKU VUOSILOMA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

86 § Vuosiloman antaminen

1 mom. Vuosiloma annetaan työnantajan määräämänä aikana lomakautena, jollei

a) pääviranhaltijan virkatehtävien laatu tai lomavuorojen järjestely vaadi loman tai sen osan antamista lomavuoden muuna aikana tai

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

88 § Vuosiloman pidennys

1 mom. Muuhun kuin lomakauteen määrätty vuosiloma tai sen osa annetaan puolella pidennettynä. Pidennys voi kuitenkin olla enintään neljäsosa koko lomasta. Puolia päiviä ei pidennystä vahvistettaessa oteta huomioon.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

89 § Vuosiloman vahvistaminen ja siirtäminen

1 mom. Vuosiloman ajankohta vahvistetaan lomajärjestyksellä, mikä saatetaan viranhaltijoiden/työntekijöiden tietoon, mikäli mahdollista vähintään kuukautta ennen vuosiloman alkamista, kuitenkin viimeistään kaksi viikkoa ennen vuosiloman tai sen osan alkamista. Ennen lomajärjestyksen vahvistamista viranhaltijalle/työntekijälle tai tämän edustajalle on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 mom. Viranhaltijat

Mikäli lomajärjestykseen joudutaan painavasta syystä tekemään muutoksia, niistä on pyrittävä ilmoittamaan viranhaltijalle vähintään kaksi viikkoa ennen loman tai sen osan alkamista. Ennen lomajärjestyksen muuttamista viranhaltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Vuosiloma voidaan keskeyttää vain erityisen painavasta syystä.

Soveltamisohje

Vuosilomalain mukaan vuosiloman ajankohdasta työntekijälle annettu ilmoitus sitoo työnantajaa siten, ettei hän voi sitä enää yksipuolisesti peruuttaa tai siirtää loman ilmoitettua alkamisaikaa, mikäli tähän alkamisajankohtaan on jäljellä vähemmän aikaa kuin kuukausi niiden työntekijäin osalta, joihin on noudatettava tätä ilmoitusaikaa tai muiden työntekijäin osalta kaksi viikkoa. Poikkeuksen kuukauden tai vähintään kahden viikon ilmoitusajasta muodostaa 3 ja 4 momenteissa tarkoitettu vuosiloman siirto sairauden, synnytyksen tai tapaturman vuoksi, jolloin siirretyn loman tai sen osan antaminen edellyttää vähintään kolme päivää ennen loman tai sen osan alkamista tehtyä ilmoitusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

92 § Lomaraha

1 mom. Lomarahana maksetaan kultakin lomanmääräytymisvuodelta ansaitulta lomapäivältä 50 % lomanmääräytymisvuotta seuraavan heinäkuun varsinaisesta kuukausipalkasta jaettuna luvulla 25 tai jos heinäkuun ajalta ei ole suoritettu varsinaista kuukausipalkkaa, siitä varsinaisesta kuukausipalkasta, jonka viranhaltija/työntekijä olisi koko heinäkuun virantoimituksessa/työssä ollessaan ansainnut.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kunta-alan unioni on Kunnallista työmarkkinalaitosta ja Taivassalon kuntaa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Taivassalon kunnan palveluksessa virkasuhteessa olevien palomies-sairaankuljettajien Mika Heikkilän ja Timo Salmisen sekä kolmen työsuhteessa olevan palomies-sairaankuljettajan lomavuoden 1993 vuosilomat oli vahvistettu 13.4.1993.

Taivassalon kunnassa oli kevään 1993 aikana neuvoteltu kunnan palveluksessa olevien työntekijöiden ja viranhaltijoiden lomauttamisesta. Lomautuksiin liittyen oli myös palomies-sairaankuljettajien kanssa ryhdytty 23.3.1993 neuvottelemaan heidän palkkausmenojensa säästämisestä. Käydyissä neuvotteluissa kunnan taholta oli esitetty, että palomies-sairaankuljettajat luopuisivat säästöjen aikaansaamiseksi viiden päivän lomarahoista.

Kun asiaa koskevia neuvotteluja oli 21.5.1993 jatkettu, kunnan edustajat olivat todenneet viiden päivän lomarahoista luopumisen merkitsevän rahassa 618 - 681 markan säästöä henkilöä kohden palomies-sairaankuljettajan vuosiloman pituudesta ja kokonaiskuukausipalkasta riippuen. Tässä yhteydessä työnantajan edustaja oli uhannut, että yhtenä vaihtoehtona säästöjen aikaansaamiseksi voitaisiin käyttää loman pidennysten poistamista siten, että vahvistettuun lomanjärjestykseen merkityt lomakauden ulkopuolella pidettäviksi ilmoitetut vuosilomapäivät määrättäisiin pidettäviksi lomakautena.

Palomies-sairaankuljettajien taholta oli neuvottelussa ilmoitettu, että he eivät suostuisi luopumaan viiden päivän lomarahoista, koska heidän palkkauksensa oli pienentynyt työnantajan suunnittelemaan säästöön nähden moninkertaisesti 1.5.1993 voimaan tulleen uuden sairaankuljetussopimuksen vuoksi. Kunnan edustajat olivat tämän jälkeen esittäneet, että palomies-sairaankuljettajat luopuisivat lomarahoista siten, että työnantajan aikaisemmin esittämä määrä pienenisi puoleen. Palomies-sairaankuljettajat eivät olleet hyväksyneet tätä ehdotusta. Tämän jälkeen kunnan edustajat olivat todenneet, että vuosilomat annetaan siten, että lomien pidennykset mahdollisuuksien mukaan poistetaan.

Syyskuun 10. päivänä 1993 jatketuissa neuvotteluissa kunnan taholta oli ilmoitettu, että palopäällikkö oli elosyyskuun vaihteessa muuttanut palomies-sairaankuljettajien lomajärjestystä siten, että lomakauden ulkopuolella aikaisemmin pidettäviksi ilmoitetut vuosilomapäivät oli määrätty pidettäviksi lomakauden aikana. Tämä oli merkinnyt sitä, että viranhaltijat olivat menettäneet loman pidennykset. Työnantajapuoli oli perustellut menettelyään kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentin määräyksellä. Palomies-sairaankuljettajat olivat katsoneet, että työnantajalla ei ollut ollut oikeutta muuttaa vahvistettua lomajärjestystä.

Syyskuun 14. päivänä 1993 jatketuissa neuvotteluissa oli esitetty erilaisia arvioita siitä, miten palomies-sairaankuljettajien palkat alenisivat uuden sairaankuljetussopimuksen vuoksi. Työnantajapuolen arvio oli ollut 2 800 markkaa ja palomies-sairaankuljettajien arvio 7 500 markkaa henkilöä kohden vuodessa.

Kun paikallisneuvotteluissa ei ollut päästy asiasta yksimielisyyteen, asia oli siirretty keskusneuvotteluihin. Keskusneuvottelut oli käyty 15.3.1994 ja ne olivat päättyneet erimielisinä.

Niin viranhaltijoiden kuin työntekijöidenkin kohdalla lähtökohta oli, että vahvistettu lomajärjestys sitoi työnantajaa. Viranhaltijoiden kohdalla saattoi kuitenkin syntyä ennalta arvaamattomia tilanteita, joissa virkatehtävien asianmukainen hoito vaarantui. Tämän vuoksi kuntien virkasääntöihin oli aikanaan otettu määräys siitä, että kunta voi painavasta syystä muuttaa lomajärjestystä. Tämä virkasäännön määräys oli otettu vuonna 1992 voimaan tulleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momenttiin.

Edellä tarkoitettua lomajärjestyksen muuttamista koskevaa määräystä oli sovellettu vain tilanteisiin, joissa lomajärjestyksen muuttaminen oli tullut välttämättömäksi työvoimajärjestelyjen, kuten esimerkiksi yllättävän sairausloman vuoksi. Ensimmäistä kertaa oli nyt Taivassalon kunnassa vedottu taloudelliseen syyhyn vahvistetun lomanjärjestyksen muuttamisen syynä. Kun määräyksestä aikoinaan oli sovittu, ei sitä ollut tarkoitettu sovellettavaksi tällaisiin tilanteisiin. Määräystä ei myöskään olisi otettu virka- ja työehtosopimukseen, jos työnantajapuoli olisi neuvotteluissa esittänyt, että painavana syynä voitiin pitää myös työnantajan säästötarvetta.

Työnantajapuolen tarkoituksena oli kuntien talousongelmia hyväksi käyttäen laajentaa kysymyksessä olevan määräyksen soveltamisalaa alueille, joihin sitä ei ollut tarkoitettu sovellettavaksi. Jos kunnalla oli taloudellisiin syihin perustuva tarve palkkakustannusten vähentämiseen, tuli se toteuttaa käyttäen hyväksi muita kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen hyväksymiä tapoja. Tällaisia tapoja olivat muun muassa säästösopimusten solmiminen ja lomautukset.

Vaikka taloudellinen syy katsottaisiin hyväksyttäväksi syyksi lomajärjestyksen muuttamiselle, eivät Taivassalon kunnan esittämät syyt kuitenkaan tässä tapauksessa olleet olleet sopimuksen 89 §:n 2 momentin tarkoittamia painavia syitä.

Taivassalon kunnan taloudellinen tilanne ei ollut eronnut merkittävästi muiden kuntien taloudellisesta tilanteesta vuonna 1993. Kun kunnan vuosikate oli ollut 3,1 penniä/veroäyri, oli kaikkien kuntien keskimääräinen vuosikate viimeisimpien arvioiden mukaan ollut noin 3,7 penniä/veroäyri. Lainamäärän valtakunnallinen keskiarvo oli ollut noin 5 900 markkaa asukasta kohden, kun Taivassalon kunnassa vastaava määrä oli ollut 7 500 markkaa. Keskimääräistä huonompi vakavaraisuuslukema puolestaan merkitsi vain sitä, että lainaa oli enemmän kuin varauksia ja varoja omissa rahastoissa.

Taloudellisten ongelmien todellista tilaa osoitti tilinpäätöksen ylijäämä 337 422 markkaa. Kun kunnan palkkakustannuksia oli alennettu muun henkilöstön säästötoimin noin 500 000 markalla, osoitti tämä, että riittävät ja säästötarpeen ylittävät säästöt oli saatu aikaan ilman palomies-sairaankuljettajilta vaadittuja yhteensä noin 1 700 markan lomarahaleikkauksia. Tämäkin osoitti, että kunnalla ei ollut ollut painavaa syytä lomajärjestyksen muuttamiseen.

Tilinpäätöksen ylijäämästä oli pääteltävissä, että säästötoimet olivat olleet ylimitoitettuja. Tämä merkitsi myös sitä, että kunnalla ei ollut ollut työsopimuslain 30 §:n edellyttämiä perusteita koko henkilökuntaan kohdistuneelle 16 päivän mittaiselle lomautukselle. Lomautusperuste oli aiheutettu tahallisesti alijäämäiseksi laaditulla budjetilla, joten peruste tämänkin vuoksi oli lain vastainen.

Kunnan solmima uusi sairaankuljetussopimus oli johtanut siihen, että palomies-sairaankuljettajien palkat olivat nousseet jonkin verran vuonna 1993 verrattuna vuoteen 1992. Tämä oli johtunut siitä, että heidän työmääräänsä oli lisätty käyttöön otetulla uudella työvuorojärjestelmällä. Sen myötä varallaolovelvollisuus oli kasvanut keskimäärin kahdeksan tuntia viikossa henkeä kohden.

Sairaankuljetuksen palkkakustannukset olivat Taivassalon kunnassa vuonna 1992 olleet 854 452 markkaa ja vuonna 1993 739 432 markkaa. Uuden sairaankuljetussopimuksen ansiosta säästöä oli syntynyt noin 115 000 markkaa. Kun säästö jaettiin viiden palomies-sairaankuljettajan kesken, säästön määräksi tuli 23 000 markkaa henkeä kohden. Tämän lisäksi palomies-sairaankuljettajat oli velvoitettu kesällä 1993 huolehtimaan yleisten töiden ja jäteveden puhdistamon päivystyksestä ilman erillistä korvausta.

Käydyistä neuvotteluista laadituista pöytäkirjoista ilmeni selvästi, että lomajärjestyksen muuttamista oli käytetty painostus- ja rangaistustarkoituksessa. Kun palomies-sairaankuljettajat eivät uuden sairaankuljetussopimuksen aiheuttaman palkan alenemisen vuoksi olleet katsoneet kohtuulliseksi osallistua kunnan säästötoimenpiteisiin, oli kunta pyrkinyt lomajärjestyksen muuttamista koskevalla uhkauksella painostamaan heitä mukaan säästöihin. Kun tämä ei ollut onnistunut, kunta oli käyttänyt lomajärjestyksen muuttamista rankaisukeinona.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Taivassalon kunnalla ole ollut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentin edellyttämää painavaa syytä muuttaa 2.9.1993 tehdyllä päätöksellä Mika Heikkilän ja Timo Salmisen 13.4.1993 vahvistettua lomajärjestystä. Kunta-alan unioni on vaatinut Taivassalon kunnan tuomitsemista ensisijaisesti kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon ja toissijaisesti kunnan tuomitsemista mainitun lain 20 §:n nojalla kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen rikkomisesta hyvityssakkoon. Lisäksi Kunta-alan unioni on vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuomitsemista kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Taivassalon kunta ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että keväällä 1993 oli Taivassalon kunnan ja asianomaisten viranhaltija- ja työntekijäjärjestöjen kanssa käyty kunnallisen pääsopimuksen 13 §:n perusteella neuvotteluja kunnan talouden heikon tilan edellyttämistä henkilöstömenoihin kohdistuvista säästötoimenpiteistä. Neuvottelujen tuloksena kunnan ja asianomaisten viranhaltija- ja työntekijäjärjestöjen kesken oli 15.2.1993 sovittu viranhaltijoiden ja työntekijöiden lomauttamisesta 16 päivän ajaksi. Lisäksi oli sovittu lomautuksen toteuttamistavasta lyhentämällä lomautusilmoitusaikaa ja sallimalla sopia lomautuksen alkamisesta ja päättymisestä myös vapaapäivänä. Tämä paikallinen säästösopimus ei ollut koskenut palomies-sairaankuljettajia.

Palomies-sairaankuljettajien lomajärjestystä oli jouduttu muuttamaan, koska heidän kanssaan ei ollut saatu aikaan vastaavaa paikallista sopimusta palkkakustannusten säästöistä kuin muiden työntekijöiden ja viranhaltijoiden kanssa oli 15.2.1993 tehty. Palomies-sairaankuljettajia ei ollut voitu heidän työnsä keskeytymättömän laadun vuoksi lomauttaa, eivätkä he olleet myöskään suostuneet luopumaan edes osasta lomarahoja. Lomajärjestyksen muuttaminen oli jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi muiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden säästöosuutta vastaavan säästöosuuden toteuttamiseksi. Lomajärjestyksen muuttamisen syynä olivat olleet taloudelliset ja toiminnalliset syyt. Loman pidennysten antaminen olisi nimittäin merkinnyt sijaisten palkkaamista, mikä ei ollut ollut mahdollista kunnan heikon taloudellisen aseman vuoksi. Viranhaltijoiden ja työntekijöiden tasapuolinen kohtelu oli edellyttänyt kaikkien viranhaltijoiden ja työntekijöiden osallistumista palkkakustannusten säästämiseen.

Yhden palomies-sairaankuljettajan irtisanominen vuoden 1993 keväällä ei ollut liittynyt kunnan yleiseen taloudelliseen tilaan, vaan Vehmassalon kansanterveystyön kuntayhtymän sairaankuljetuskustannusten alentamistarpeeseen. Kuntayhtymä oli keväällä 1993 pyytänyt tarjousta sairaankuljetuksen järjestämisestä myös eräältä yksityiseltä yritykseltä. Palomies-sairaankuljettajan irtisanominen oli johtunut Taivassalon kunnan ja Vehmassalon kansanterveystyön kuntayhtymän kesken solmitusta 1.5.1993 voimaan tulleesta sairaankuljetussopimuksesta, jolla oli muutettu muun ohessa toimintavalmiutta ja alennettu näin sairaankuljetustoiminnan tasoa vastaamaan kysyntää. Uuden sairaankuljetussopimuksen mukaisen järjestelyn seurauksena sairaankuljetustoiminnan työvoimatarve oli vähentynyt ja sairaankuljettajien lukumäärää oli voitu vähentää yhdellä sairaankuljettajalla.

Taivassalon kunnan vuoden 1993 talousarvio oli laadittu siten, että siihen oli sisältynyt koko henkilökunnan lomauttaminen 16 päivän ajaksi. Talousarvion mukaan vuosikate oli 0,3 penniä veroäyriä kohden. Rahoituslaskelman mukaan kunnan toimintakate vuonna 1993 oli ollut 6,6 miljoonaa markkaa. Korkomenojen ja muiden rahoituskustannusten jälkeen vuosikatteeksi oli muodostunut 2,8 miljoonaa markkaa eli 3,1 penniä veroäyriä kohden. Vuosikate vastasi käyttötalouden ylijäämää. Vaikka vuosikate vuodesta 1992 vuoteen 1993 oli noussut, oli kunnan vakavaraisuus ollut edelleen huono. Tavoitteena oli ollut lainapääoman vähentäminen, jolloin vakavaraisuuskin paranisi. Kunnan vakavaraisuus oli vuonna 1990 ollut -8 miljoonaa markkaa eli -9,3 penniä veroäyriä kohden ja vuonna 1993 jo -10 miljoonaa markkaa eli 12,4 penniä veroäyriä kohden.

Taivassalon kunnan taloudellinen tilanne oli siten vuonna 1993 ollut heikko. Talouden tilan kohentaminen oli edellyttänyt välttämättä henkilöstökustannusten alentamista, koska henkilöstökustannukset muodostivat keskeisen menoerän kunnan taloudessa. Kunnat ja kuntayhtymät olivat säästäneet vuonna 1993 paikallisin sopimuksin vajaat 3 prosenttia henkilöstömenoistaan. Henkilöstön määrä oli vähentynyt vuonna 1993 yli 5 prosentilla.

Henkilöstömenojen säästöjen saavuttamiseksi oli Taivassalon kunnassa toteutettu vuonna 1993 paikallisin sopimuksin 16 päivän lomautus, joka oli koskenut periaatteessa koko kunnan henkilöstöä. Palomies-sairaankuljettajia ja maatalouslomittajia ei kuitenkaan toiminnallisista syistä ollut voitu lomauttaa. Heidän kohdallaan palkkamenojen vähentäminen oli toteutettu muulla tavalla kuin lomauttamalla. Säästötoimilla palkkauskustannuksia oli kunnassa alennettu vuonna 1993 noin 500 000 markalla.

Vuonna 1992 Taivassalon kunnan palomies-sairaankuljettajille oli maksettu palkkoja yhteensä 854 452 markkaa eli kutakin palomies-sairaankuljettajaa kohden keskimäärin 142 409 markkaa ja vuonna 1993 viidelle palomies-sairaankuljettajalle yhteensä 739 432 markkaa eli kutakin palomies-sairaankuljettajaa kohden keskimäärin 147 886 markkaa. Henkilöstömenot eivät siten olleet alentuneet edes yhden palomies-sairaankuljettajan palkkaa vastaavasti. Yhtä palomies-sairaankuljettajaa kohden palkkamenot olivat nousseet 457 markkaa kuukaudessa.

Koska sairaankuljetuksen hoitamisesta Taivassalon kunnalle aiheutuneet kustannukset olivat jonkin verran alentuneet 1.5.1993 voimaan tulleen sairaankuljetussopimuksen vuoksi palomies-sairaankuljettajien määrän vähennyttyä yhdellä henkilöllä, palomies-sairaankuljettajille oli tarjottu sellaisen säästösopimuksen tekemistä, jolla olisi alennettu henkilöstömenoja huomattavasti vähemmän kuin kunnan palveluksessa olevan henkilöstön enemmistön kanssa tehdyllä säästösopimuksella. Markkamääräisesti tarkasteltuna kunta olisi hyväksynyt palomies-sairaankuljettajien osallistumisen säästötoimenpiteisiin siten, että palomies-sairaankuljettajien osuus säästöistä olisi ollut vain noin kymmenesosa siitä, mistä muiden kunnan palveluksessa olevien kanssa oli sovittu. Lomajärjestyksen muuttamisesta palomies-sairaankuljettajille ei ollut aiheutunut lainkaan ansioiden alenemista.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa mainitun painavan syyn sisältöä ei ollut käsitelty virkaehtosopimusneuvotteluissa. Vuoden 1992 keväällä voimaan tulleeseen kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen oli otettu kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen ja kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen määräykset. Samalla tähän sekä viranhaltijoita että kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevaan yhteiseen sopimukseen oli siirretty virkasäännön mallista siinä olleet virkaehtosopimukseen sisältönsä vuoksi kuuluvat määräykset. Tällainen sopimukseen siirretty määräys oli muun muassa lomajärjestyksen vahvistamista koskeva määräys.

Edellä mainitussa määräyksessä todettiin muun muassa, että "asianomainen viranomainen voi viranhaltijan pyynnöstä tai painavasta syystä varattuaan viranhaltijalle tilaisuuden tulla kuulluksi muuttaa lomajärjestystä." Virkasäännön mallin soveltamisohjeissa ei ollut selostettu, mitä painavalla syyllä mainitussa määräyksessä tarkoitettiin. Tästä painavan syyn käsitteestä ei ollut käyty keskusteluja myöskään vuoden 1992 keväällä voimaan tulleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen solmimista edeltäneissä virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa. Virkasäännön määräys oli otettu kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen työnantajapuolen tehdessä viranhaltija- ja työntekijäjärjestöille esitystä uudeksi yhdistetyksi virka- ja työehtosopimukseksi. Tämän esityksen järjestöt olivat hyväksyneet puuttumatta edellä mainittuun seikkaan.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentin soveltamisohjeissa viitattiin siihen, että vuosilomalain mukaan työnantaja ei voi "yksipuolisesti peruuttaa tai siirtää loman ilmoitettua alkamisaikaa, mikäli tähän alkamisajankohtaan on vähemmän aikaa kuin kuukausi niiden työntekijöiden osalta, joihin on noudatettava tätä ilmoitusaikaa tai muiden työntekijöiden osalta kaksi viikkoa." Työnantaja voi siten siirtää työntekijän vuosiloman ajankohtaa ilman, että tähän tarvitaan erityistä syytä, kunhan vain noudatetaan kuukauden tai kahden viikon ilmoitusaikaa. Työnantaja voi siten siirtää esimerkiksi lomakauden ulkopuolella pidettäväksi vahvistetun työntekijän vuosiloman lomakauteen ilman erityistä syytä, kunhan siirretyn loman alkamiseen on asiasta ilmoitettaessa aikaa vielä vähintään kuukausi tai ainakin kaksi viikkoa.

Viranhaltijaa ei ollut lomanjärjestyksen muuttamisen suhteen tarkoitettu asettaa olennaisesti parempaan asemaan kuin työntekijä. Virkasuhteelle oli tyypillistä alistussuhde ja työnantajan mahdollisuus virkasuhteisen työvoiman käyttöön asianomaisen julkisyhteisön tarpeiden mukaan. Tätä kuvasti esimerkiksi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen hallituksen 12.5.1992 hyväksymän virkasäännön mallin 21 §:n 1 kohta, jonka mukaan "viranhaltijan virantoimitusvelvollisuutta voidaan muuttaa tai viranhaltijan virkatehtäviä järjestellä uudelleen, mikäli toiminnan uudelleen järjestely tai muu perusteltu syy sitä edellyttää." Virkasäännön mallin mainitun pykälän soveltamisohjeiden mukaan se seikka, oliko muutokseen perusteltu syy, harkittiin kunnallishallinnon kannalta. Tällaisena perusteltuna syynä oli käytännössä pidetty muun ohessa kunnan henkilöstömenojen säästötarvetta.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentin määräystä oli siten tulkittava niin, että siinä tarkoitettu painava syy lomajärjestyksen muuttamiseen oli muun ohessa kunnan heikko taloudellinen tila ja tästä johtuva henkilöstömenojen säästötarve. Tällaisen painavan syyn olemassaoloa oli harkittava kunnallishallinnon tarpeiden kannalta. Painava syy lomajärjestyksen muuttamiseen oli jo se, että palomies-sairaankuljettajat olivat kieltäytyneet lomarahojen pienentämisestä samaan aikaan, kun pääosa muusta kunnan palveluksessa olevasta henkilöstöstä oli sopinut lomauttamisestaan 16 päivän ajaksi. Jonkin henkilöstöryhmän jättäminen säästötoimenpiteiden ulkopuolelle ei ollut kunnallishallinnon tarkoituksenmukaisen toiminnan kannalta perusteltua. Henkilöstön yhdenvertainen kohtelu oli edellyttänyt, että myös palomiessairaankuljettajat olivat osallistuneet henkilöstömenojen säästämiseen muiden työntekijöiden ja viranhaltijoiden tapaan.

Kunnan ja palomies-sairaankuljettajien välillä 21.5.1993 käydystä neuvottelusta laaditusta muistiosta kävi ilmi, että työnantaja ei ollut uhannut palomies-sairaankuljettajia vuosiloman pidennysten poistamisella saadakseen heidät luopumaan ainakin osasta vuoden 1993 lomarahoista. Työnantajan edustaja oli neuvottelussa vain todennut, että yksi vaihtoehto oli se, että palomies-sairaankuljettajilta vähennettiin mahdollisuuksien mukaan loman pidennykset pois. Kunnan taholta oli siten vain esitetty erilaisia vaihtoehtoja palomies-sairaankuljettajien palkkakustannusten vähentämiseksi tasapuolisten säästöjen aikaansaamiseksi. Paikallinen neuvottelutoiminta kävisi mahdottomaksi, jos työnantaja ei työtaistelutoimenpiteeseen syyllistymättä voisi neuvotteluissa esittää kuin yhden säästövaihtoehdon. Kunnan tarkoituksena ei ollut ollut saada aikaan työnantajapuolen työtaistelutoimenpiteeltä edellytettävää yhteispainostusvaikutusta palomiessairaankuljettajien keskuudessa.

Taivassalon kunta ei ollut pyrkinyt lomarahojen leikkaamiseen lomajärjestyksen muuttamisella ja tätä ehdottomalla, vaan kunta oli pyrkinyt säästöihin, jotka oli voitu aikaansaada joko lomarahoja leikkaamalla tai lomajärjestystä muuttamalla. Kun lomajärjestystä oli muutettu, ei kunnalla enää ollut ollut tarvetta lomarahojen leikkaamiseen. Lomajärjestystä muuttamalla kunta ei ollut pyrkinyt lomarahojen leikkaamiseen. Jos toimenpide oli tarkoitettu lopulliseksi, ei kysymys ollut työtaistelutoimenpiteestä.

Työtaistelutoimenpiteen käsite edellytti myös, että toimenpide toteutettiin siten, ettei tosiasiallisesti käyttäydytä jonkin työsuhteen ehdon edellyttämällä tavalla tai käyttäydytään työsuhteeseen liittyvien edellytysten vastaisesti taikka estetään työsuhteiden syntyminen. Taivassalon kunta ei lomajärjestyksen muuttamista ehdottaessaan tai sitä muuttaessaan ollut käyttäytynyt edellä mainituin tavoin.

Taivassalon kunta ei siten ollut menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vastaisesti muuttaessaan lomajärjestystä, koska kunnalla oli ollut sopimuksessa tarkoitettu painava syy lomajärjestyksen muuttamiseen. Taivassalon kunta ei myöskään ollut ryhtynyt asiassa työtaisteluun eikä rikkonut kunnallisen yleisen virkaja työehtosopimuksen määräyksiä. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut myöskään syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Taivassalon kunta ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Taivassalon kunnan ja sen palveluksessa olevia viranhaltijoita ja työntekijöitä edustavien järjestöjen välillä on 15.2.1993 sovittu viranhaltijoiden ja työntekijöiden lomauttamisesta 16 päivän ajaksi ja lomautuksen toteuttamistavoista. Sopimus on koskenut kaikkia kunnan palveluksessa olevia viranhaltijoita ja työntekijöitä maatalouslomittajia ja palomies-sairaankuljettajia lukuun ottamatta. Lomautuksen syynä on ollut kunnan taloudellisesta tilanteesta johtunut tarve saada aikaan säästöjä henkilöstömenoissa.

Palopäällikön 2.9.1993 päivätyllä ilmoituksella palomiessairaankuljettajien Mika Heikkilän ja Timo Salmisen 13.4.1993 vahvistetun vuosilomajärjestyksen mukaiset pitämättömät vuosilomapäivät on siirretty pidettäviksi syyskuun 1993 aikana. Toimenpiteestä johtuen palomiessairaankuljettajat ovat menettäneet 13.4.1993 vahvistettuun lomajärjestykseen merkityt loman pidennyspäivät.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa on sovittu, että mikäli lomajärjestykseen joudutaan painavasta syystä tekemään muutoksia, niistä on pyrittävä ilmoittamaan viranhaltijalle vähintään kaksi viikkoa ennen loman tai sen osan alkamista. Kysymyksessä oleva määräys on otettu vuonna 1992 voimaan tulleeseen kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen. Vastaava määräys on tätä ennen sisältynyt kuntien virkasääntöihin.

Kunta-alan unioni on katsonut, että edellä tarkoitetun määräyksen mukainen painava syy ei voi olla kunnan taloudesta johtuva syy. Sellaista taloudellista syytä, joka täyttäisi sopimuskohdassa tarkoitetun painavan syyn edellytykset, ei esillä olevassa asiassa Kunta-alan unionin mukaan edes ole ollut. Lomajärjestyksen muuttamisesta aiheutuneen erimielisyyden johdosta käydyissä paikallisissa neuvotteluissa Taivassalon kunta on ilmoittanut lomajärjestyksen muuttamisen johtuneen toiminnallisista syistä, jotka liittyvät taloudellisiin syihin.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa ei ole tarkemmin määritelty painavaa syytä. Siinä yhteydessä kun määräyksen ottamisesta kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen on sovittu, ei sopimukseen osallisten välillä ole ollut esillä se, mitä tarkoitetaan määräyksessä mainitulla painavalla syyllä. Kun määräyksen sanamuoto ei rajaa sen soveltamista vain tietynlaisiin tilanteisiin, lomajärjestyksen muuttamiseen oikeuttavina painavina syinä voidaan työtuomioistuimen mielestä pitää myös taloudellisiin seikkoihin perustuvia tai liittyviä syitä.

Esitetty selvitys osoittaa, että pyrittäessä henkilöstömenojen säästöihin Taivassalon kunnassa yhteisesti hyväksytty lähtökohta on ollut, että kaikki viranhaltijat ja työntekijät osaltaan osallistuvat säästöjen aikaansaamiseen. Useimpien viranhaltijoiden ja työntekijöiden osalta tämä on toteutettu sopimalla 16 päivän lomautuksesta ja eräistä siihen liittyvistä asioista. Eräiden henkilöstöryhmien kohdalla ei lomauttamalla ole kuitenkaan eri syistä ollut mahdollista saavuttaa tavoiteltua säästöä. Palomies-sairaankuljettajien osalta tämä on johtunut siitä, että toiminnallisista syistä heidän lomauttamisensa olisi edellyttänyt vastaavien sijaisten palkkaamista. Tämän vuoksi palomies-sairaankuljettajien kanssa on pyritty sopimaan vastaavista säästöistä muulla tavoin.

Taivassalon kunnan edustajat ovat neuvotteluissa edellä todetuin tavoin ollet valmiita hyväksymään ratkaisun, joka olisi tuonut palomies-sairaankuljettajat säästösopimusten piiriin, mutta aikaansaanut kunnan talouden kannalta vain vähämerkityksellisiä säästöjä. Palomies-sairaankuljettajien kieltäydyttyä hyväksymästä sopimusesitystä kunta on säästöjen aikaansaamiseksi toteuttanut kaikkien viiden palomies-sairaankuljettajan lomien määräämisen lomakaudelle. Menettely on edellyttänyt virkaehtosopimuksen mukaan painavaa syytä kahden virkasuhteisen palomies-sairaankuljettajan osalta, joista kanteessa on kysymys.

Arvioitaessa esitettyjä syitä kunnallisen yleisen virkaja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa tarkoitettuna painavana syynä ei ratkaisevaa merkitystä tässä tapauksessa voida työtuomioistuimen mielestä antaa yksinomaan sille, kuinka paljon kunnan palveluksessa olevan yksittäisen henkilön tai henkilöryhmän kohdalta olisi säästöjä ollut aikaansaatavissa. Kunnassa on saavutettu yhteisymmärrys lomautuksista siitä lähtökohdasta, että kaikki kunnan viranhaltijat ja työntekijät osallistuvat osaltaan henkilöstömenojen säästöön. Säästösopimuksen osapuolena kunnan on ollut tärkeätä osaltaan pyrkiä toimimaan tämän lähtökohdan mukaisesti, vaikka sopimus ei tähän olisi nimenomaisesti velvoittanutkaan. Kun sopimusteitse tavoiteltuun lopputulokseen ei ole voitu päästä, ja ottaen lisäksi huomioon, että kunnalla ei ole tosiasiallisesti ollut käytettävissään muita vaihtoehtoja, sillä on katsottava olleen sopimuksessa tarkoitettu painava syy muuttaa vahvistettua lomajärjestystä edellä todetulla tavalla.

Palomies-sairaankuljettajien palkkausmenoissa toteutettavia säästöjä koskeneissa neuvotteluissa kunnan taholta on esitetty eri vaihtoehtoja, millä tavoin myös palomiessairaankuljettajien palkkausmenoissa voitaisiin saada aikaan säästöjä. Eräänä vaihtoehtona on ollut lomajärjestyksen muuttaminen. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että tämä vaihtoehto olisi neuvottelujen yhteydessä tuotu esille siinä muodossa, että se viranhaltijoiden puolella olisi perustellusti voitu ymmärtää painostustoimenpiteeksi ja että kunta siten olisi menettelyllään syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä että Taivassalon kunta olisi menetellyt virkaehtosopimuksen vastaisesti. Näin myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen saavat Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Taivassalon kunta pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Virtanen, Määttänen, Vertanen ja Mäenpää jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Sihteerin ehdotus ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Sihteeri Laurilan ehdotus:

Perustelut

Ehdotus perustelujen osalta on samansisältöinen kuin työtuomioistuimen ratkaisu siihen asti kun perusteluissa on todettu, että myös taloudellisiin seikkoihin perustuvia tai liittyviä syitä voidaan pitää lomajärjestyksen muuttamiseen oikeuttavina painavina syinä.

Muilta osin ehdotus kuului seuraavasti:

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Taivassalon kunnalla olisi ollut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa tarkoitettu painava syy lomajärjestyksen muuttamiseen. Kunta on siten lomajärjestystä muuttaessaan menetellyt mainitun sopimusmääräyksen vastaisesti.

Kunnallinen työmarkkinalaitos, johon Taivassalon kunnasta on 21.5.1993 käytyjen neuvottelujen jälkeen oltu yhteydessä, on hyväksynyt kunnan menettelyn. Kun lisäksi tulkinnanvaraista on ollut, onko kunnalla kysymyksessä olevassa tilanteessa ollut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentissa tarkoitettu painava syy lomajärjestyksen muuttamiseen, ei Taivassalon kunnan voida työtuomioistuimen mielestä katsoa rikkoneen kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

Palomies-sairaankuljettajien palkkausmenoissa toteutettavia säästöjä koskeneissa neuvotteluissa kunnan taholta on esitetty eri vaihtoehtoja, millä tavoin myös palomiessairaankuljettajien palkkausmenoissa voitaisiin saada aikaan säästöjä. Kun palomies-sairaankuljettajat ovat kieltäytyneet hyväksymästä mitään kunnan esittämistä eri vaihtoehdoista, on kunta viimeisenä vaihtoehtona ottanut esille lomajärjestyksen muuttamista koskevan ehdotuksen. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että tämä vaihtoehto olisi neuvottelujen yhteydessä tuotu esille siinä muodossa, että se viranhaltijoiden puolella olisi perustellusti voitu ymmärtää painostustoimenpiteeksi ja että kunta siten olisi menettelyllään syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

Asian tulkinnanvaraisuuden huomioon ottaen ei myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos kunnan menettelyn hyväksyessään ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, ettei Taivassalon kunnalla ole ollut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 89 §:n 2 momentin edellyttämää painavaa syytä sen muuttaessa 2.9.1993 Heikkilän ja Salmisen osalta 13.4.1993 vahvistettua lomajärjestystä.

Kanne enemmälti hylätään.

Jutun näin päättyessä ja sen laatu huomioon ottaen saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsen Mäenpää, jonka lausuntoon jäsen Vertanen yhtyi, ilmoitti hyväksyvänsä sihteerin ehdotuksen.