Labor court dismissed union claims for damages regarding external labor violations in a chemical industry collective agreement case.

Työehtosopimuksessa ei ollut ulkopuolista työvoimaa koskevasta ilmoitusmenettelystä paikalliseen sopimiseen valtuuttavaa määräystä. Kun paikallisesti neuvoteltua sopimusta ei ollut tehty työehtosopimuksen tekemiseen kelpoisten osapuolten välillä eikä muutoinkaan työehtosopimuslaissa edellytetyllä tavalla, sopimusta ei voitu pitää alan työehtosopimuksen osana tai itsenäisenä yrityskohtaisena työehtosopimuksena.

Kanteessa oli ollut kysymys ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ja vuokratyövoiman epäterveestä käyttämisestä.

Vahvistettu, että yhtiö oli laiminlyönyt työehtosopimukseen perustuvan ilmoitusvelvollisuutensa. Yhtiötä vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen ja työnantajayhdistystä vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Kantaja Kemianliitto ry Vastaajat Kemianteollisuus KT ry Kemira Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, nykyisen Kemianteollisuus KT ry:n, ja Kemian Työntekijäin Liitto r.y:n, nykyisen Kemianliitto ry:n, välillä 18.12.1991 allekirjoitetussa kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Yleisten sopimusten noudattaminen

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimus ulkopuolisen työvoiman käytöstä 11.9.1969

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

44 § Ulkopuolisen työvoiman käyttö

1. Yrityksen on rajoitettava laina- eli komennusmiesten käyttö työhuippujen tasaamiseen tai muutoin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin sellaisiin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä. Epäterveenä työvoiman vuokrauksena on pidettävä toimintaa, jossa eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet pidemmän aikaa työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijäin rinnalla ja saman työnjohdon alaisena. STK:n ja SAK:n välistä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaa sopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

2. Työsopimukselle ei saa antaa sellaista muotoa, jonka mukaan kysymyksessä olisi itsenäisten yrittäjäin keskeinen urakkasopimus silloin, kun kyseessä itse asiassa on työsopimus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten kesken 10.12.1993 allekirjoitetun vastaavan työehtosopimuksen 3 §:n viittaus STK - SAK sopimukseen ulkopuolisen työvoiman käytöstä 11.9.1969 on pysynyt ennallaan, mutta sopimuksen 44 §:ssä ollut ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva määräys on siirretty 45 §:ksi sen sisältöä kuitenkaan muuttamatta.

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevassa sopimuksessa UTS on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II. Ulkopuolisen työvoiman käyttö

Edellä esitetyillä perusteilla allekirjoittaneet keskusliitot ovat sopineet, että ulkopuolisen työvoiman käyttö on sallittua jäljempänä mainituin edellytyksin:

1 §.

Keskusliitot tulevat toimimaan siten, että niiden jäsenliitot, joiden toimialalla voi esiintyä ulkopuolista työvoiman käyttöä ottavat työehtosopimuksiinsa tulevien työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä seuraavat määräykset.

1. Yritysten on rajoitettava laina- eli komennustyöntekijäin käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin sellaisiin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä. Epäterveenä työvoiman vuokrauksena on pidettävä toimintaa, jossa eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet pidemmän aikaa työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijäin rinnalla ja saman työnjohdon alaisena.

2. Työsopimukselle ei saa antaa sellaista muotoa, jonka mukaan kysymyksessä olisi itsenäisten yrittäjäin keskeinen urakkasopimus silloin, kun kyseessä itse asiassa on työsopimus.

2 §.

Edellisen lisäksi Suomen Työnantajain Keskusliitto ryhtyy joulukuun 31 päivään 1969 mennessä toimenpiteisiin, jotta sen jäsenyritykset menettelisivät seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Työnantaja tiedottaa tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen vastaanottavan yrityksen pääluottamusmiehelle. Jos tämä ei ole työn kiireellisyyden tai muun sen kaltaisen syyn takia mahdollista, voidaan tiedottaminen tehdä näissä poikkeustilanteissa myös jälkikäteen viivytyksettä.

Edellä mainitut asiat tiedotetaan myös työsuojeluvaltuutetulle mikäli mahdollista (Muutos/voimaan 1.10.1986).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kemianliitto ry on lausunut, että Kemira Oy:n Oulun tehtailla oli lopetettu lannoitteiden tuotanto joulukuussa 1991, minkä jälkeen oli aloitettu yt-neuvottelut ammoniakin ja typpihapon tuotannon lopettamisesta kesäkuussa 1992. Vaikka omaa henkilöstöä oli irtisanottu, oli samanaikaisesti käytetty runsaasti ulkopuolista työvoimaa. Työnantaja ei ollut aina noudattanut ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen ja sitä täydentävän paikallisen sopimuksen määräyksiä tiedottamisvelvoitteesta. Osin oli ollut kysymys keskusjärjestösopimuksessa ja työehtosopimuksessa tarkoitetusta epäterveestä työvoiman vuokrauksesta.

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n 4 kohdan mukaan työnantaja tiedottaa tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen pääluottamusmiehelle. Tiedottamisvelvoitetta on laajennettu työehtosopimuksen osana noudatettavan paikallisen sopimuksen 2 kohdalla, jonka mukaan myös alihankinnoissa tehdasalueella työskentelevästä työvoimasta tiedotetaan asianomaisen osaston luottamusmiehelle, pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle.

Työehtosopimus ei sisältänyt nimenomaista valtuutusta tai osoitusta sopia paikallisesti ulkopuolisen työvoiman käyttöön liittyvistä seikoista. Tällaista valtuutusta ei myöskään ollut ollut työtuomioistuimen ratkaisussa n:o 56/1972 käsitellyssä sähköalan työehtosopimuksessa muutoin kuin tarkoituksenmukaisen siirtymiskauden osalta. Kuitenkin työtuomioistuin oli tutkinut ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehdyn paikallisen sopimuksen tulkintaa koskevan kanteen katsoen, että sopimuksella oli laajennettu ja täsmennetty ulkopuolisen työvoiman käyttömahdollisuutta työpaikalla. Työtuomioistuin oli siis katsonut paikallisen sopimuksen näin tulleen työehtosopimuksen osaksi.

Paikallisella sopimuksella työnantajan tiedottamisvelvoitetta oli laajennettu investointiprojekteihin ja alihankintoihin. Se oli todettu 17.8.1992 päivätyissä toimintaohjeissa. Mikäli työtuomioistuin kuitenkin katsoisi, ettei Kemira Oy:n Oulun tehtaiden paikallinen sopimus olisi työehtosopimuksen osa, ei myöskään työnantajapuoli silloin voisi vedota sopimukseen. Sopimuksella oli suljettu ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle lyhytaikaiset erikoispalvelukset, joita oma henkilöstö ei vakiintuneen tavan mukaan tehnyt.

Sopimusmääräyksiä oli rikottu erityisesti seuraavissa tapauksissa:

1. Kaksi Huber Oy:n putkiasentajaa oli työskennellyt kaupunkivesilinjojen uusimisessa 21. - 30.7.1992. Ilmoitus oli tehty vasta työn aloittamispäivänä työntekijälle, jolla ei ollut ollut enää lainkaan luottamusmiesasemaa, koska metallimiesten erityinen luottamusmiesalue oli lakkautettu. Ilmoitus oli siten tehty paitsi myöhässä myös väärälle henkilölle. Vaikka yt-neuvottelut yhtiön Oulun tehtailla oli käyty osaston luottamusmiehen kanssa vuoteen 1993 asti, olisi ilmoitukset silti sopimusmääräysten mukaan pitänyt tehdä myös pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Nyt pääluottamusmiehelle oli ilmoitettu asiasta jälkikäteen vasta pari päivää myöhemmin. Kysymyksessä ei ollut ollut paikallisen sopimuksen tarkoittama erikoispalvelus, vaan normaaliin toimintaan liittyvä työvoiman vuokraus, kuten ilmoituskaavakkeeseenkin oli merkitty. Tehtaalla olisi ollut tähän työhön soveltuvia putkiasentajia.

Samassa yhteydessä HTS-Plast Oy oli suorittanut muoviputken paistoa. Kysymyksessä oli ollut laipoilla kiinnitetyn muoviputken asentamisesta vaurioituneen metalliputken sisään. Yhtiön Oulun tehtailla oli ollut muoviputken paistolaitteisto, joten työ olisi voitu suorittaa omin voimin siinäkin tapauksessa, että se olisi edellyttänyt muoviputken paistamista. Tehtaan omat työntekijät olivat aikaisemmin suorittaneet myös muoviputkien asentamista ja paistoa.

2. Kaksi PR-Putki Oy:n hitsaajaa oli ollut 3. - 21.8.1992 rakentamassa purkulinjaa VR:n säiliövaunusta vanhalle vetyperoksidilaitokselle. Ilmoitus oli tehty ajoissa, mutta väärälle henkilölle. Putkiston muutokset oli yhtiössä tehty perinteisesti omin voimin lukuun ottamatta vuosiseisokkia, joten kysymyksessä oli ollut ulkopuolisen työvoiman käytöstä solmitun sopimuksen 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettu kunnossapitotyö. Se ei ollut ollut uudisrakennuksen edellyttämä liitännäistyö, jollaista voitaisiin pitää investointityönä. Investointityöstäkin olisi tullut paikallisen sopimuksen mukaan ilmoittaa.

3. Kaksi PR-Putki Oy:n hitsaajaa oli 27. - 31.8.1992 ollut öljynpuhdistamon kaukolämpölinjoja uusimassa, mistä työstä ilmoitus oli tehty 24.7.1992, mutta väärälle henkilölle. Kysymyksessä oli ollut perinteisesti omalla henkilökunnalla tehtävä kunnossapitotyö.

4. Kaksi lvi-asentajaa Huber Oy:stä oli 25.1.1993 lukien ollut vaihtamassa lämpöpattereita. Asennustyö oli kestänyt noin viikon, kun vakiintuneen käytännön mukaan vain muutaman tunnin erikoistöistä ei ollut vaadittu ilmoitusta. Ilmoitusta ei ollut tehty lainkaan.

5. Rakennus-Astrum Oy:n 10 rakennusmiestä ja työnjohtaja olivat 1.2.1993 alkaen tehneet erilaisia rakennusten purkutöitä, mistä ilmoitus oli tehty vasta 19.3.1993. Paikallinen sopimus olisi kuitenkin edellyttänyt normaalia ilmoitusmenettelyä myös tällaisesta pitkäaikaisesta alihankintatyöstä. Ainoastaan lyhytaikaiset erikoispalvelukset oli rajattu ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle.

6. Voimalaitoksen turbiini oli vikaantunut 21.12.1992. Korjaustöihin oli tullut vuokratyövoimaa ABB Strömberg Oy:stä jo 24.4.1993, mutta ilmoitus oli tehty vasta 26.4.1993. Ilmoituksen mukaan kysymys oli ollut normaaliin toimintaan liittyvästä työvoiman vuokrauksesta. Kestonsa puolesta kysymys ei ollut voinut olla paikallisen sopimuksen tarkoittamasta lyhytaikaisesta erikoispalveluksesta. Keskeytyksen jälkeen työtä oli jatkettu 7.6.1993, mihin mennessä oli todettu, että työ oli kuulunut vakuutuksen piiriin edellyttäen ulkopuolista pääasentajaa.

7. Hongisto Oy:stä oli yksi työsuhteinen työntekijä ollut ilman työnjohtajaa vakaajan apuna punnuksien nostelijana 4. ja 5.5.1993. Työnjohto oli ollut Kemira Oy:n instrumenttipuolelta. Yhtiön oma nosturinkuljettaja oli samaan aikaan ajanut autoa, koska hänellä ei ollut ollut nostettavaa. Myöhemmin hän oli käynyt toteamassa, että yhtiön oma nosturi olisi ollut työhön sopivan kokoinen. Kysymyksessä ei ollut ollut paikallisen sopimuksen tarkoittama lyhytaikainen, vakiintuneesti muutaman tunnin kestävä erikoispalvelus tai alihankinta. Tästä työvoiman vuokrauksesta ei ollut tehty lainkaan ilmoitusta.

8. NTD-Tekniikka Oy:stä oli 1.6.1993 - 1.2.1994 ollut työntekijöitä laadunvalvontatöissä röntgenkuvaamassa hitsattavia putkistoja uudella vetyperoksiditehtaalla. Kysymyksessä oli ollut alihankintana tehty investointityö, jota ilmoitusmenettely paikallisen sopimuksen mukaan oli koskenut. Ilmoitus oli tehty kuitenkin vasta 17.6.1993.

9. Ouse Oy:stä oli ollut eristäjiä työssä noin kuukauden ajan 8.9.1993 alkaen, mutta ilmoitus oli tehty vasta 13.9.1993. Kysymyksessä oli ollut alihankintatyö, josta paikallisen sopimuksen mukaan olisi tullut tehdä ilmoitus.

10. Teline-Kataja Oy:ltä oli ollut työntekijöitä rakentamassa rakennustelineitä 1.9.1993 alkaen marraskuun 1993 loppuun asti, joten kysymyksessä ei ollut ollut lyhytaikainen erikoispalvelu. Myös Kemira Oy:llä olisi ollut tarvittavia teline-elementtejä ja normaalisti työ olisi kuulunut rakennusosaston toimialaan. Kysymyksessä oli alusta alkaen ollut sekä vetyperoksidivoimalaitosprojektin investointityö että normaali MH-kaasuosaston kunnossapitotyö. Työhön oli osallistunut muutakin ulkopuolista työvoimaa, josta ilmoitus oli tehty 11.10.1993. TelineKataja Oy:n osalta ilmoitus oli tehty kuitenkin vasta 20.10.1993.

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n 4 kohta rajoitti työnantajan tiedottamisvelvollisuuden tuotanto- ja kunnossapitotöihin. Vastaavaa rajoitusta ei kuitenkaan ollut sopimuksen 1 §:n 1 kohdassa eikä kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa. Epäterveenä työvoiman vuokrauksena voitiin joissakin tapauksissa siten pitää laina- ja komennustyöntekijöiden käyttämistä myös investointitöihin. Juuri investointityössä työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet saattoivat joutua pidemmän aikaa työskentelemään vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena.

Seuraavissa tapauksissa Kemira Oy oli syyllistynyt keskusjärjestösopimuksessa ja työehtosopimuksessa tarkoitettuun epäterveeseen työvoiman vuokraukseen:

11. Kaksi PR-Putki Oy:n hitsaajaa oli 27. - 31.7.1992 työskennellyt öljynpuhdistamon kaukolämpölinjojen uusimisessa pian sen jälkeen, kun yhtiön omien vastaavia töitä tehneiden työntekijöiden irtisanomiset olivat 21.6.1992 astuneet voimaan. Lämmönvaihtimet ja putkistot olivat olleet valmiina jo marraskuusta 1991 lähtien, joten työ olisi voitu suorittaa koska tahansa 1.5. ja 30.9.1992 välisenä aikana. Kysymyksessä ei siten ollut voinut olla työhuippujen tasaaminen tai ajallisesti rajoitettu kestoaika. Työ oli tehty Kemira Oy:n työnjohdon alaisena ja osin sen työkaluilla. Vastaavia putkitöitä oli tehty aikaisemmin myös talvella, muun muassa tammi-helmikuussa 1991.

12. Huber Oy:ltä oli kaksi putkiasentajaa ollut 21. - 30.7.1992 kaupunkivesilinjoja uusimassa ilman työnjohtoa tai erikoisvälineitä. Kysymyksessä oli ollut muovilaipoilla kiinnitettyjen muoviputkien vaihto, mikä vakiintuneesti oli tehty omin voimin. Työ ei ollut edellyttänyt paistoja. Normaalissa kunnossapitotyössä ei voitu puhua tässä yhteydessä työhuippujen tasaamisesta. Työn olisivat kyenneet suorittamaan ainakin kuusi yhtiön työntekijää, joilla oli ollut työstä kokemuksia.

13. Edellä 2. kohdassa selostettu PR-Putki Oy:n työntekijöiden tekemä purkulinjan rakennustyö oli esivalmisteltu maaliskuussa 1993, joten kysymys ei ollut mitenkään voinut olla kiireellisestä työhuipun tasaamisesta. Purkulinjan putkia ei ollut vielä tähän mennessä kertaakaan käytetty tarkoitukseensa.

14. PR-Putki Oy:n 4.10. - 19.11.1993 tekemä Muse-projekti oli käsittänyt uusien putkien asennusta. Koko laitos oli uusittu sitä mukaa kun projekti oli edistynyt. Vaikka työ oli ollut investointityö, ei kysymyksessä kuitenkaan ollut alihankintatyö, vaan tuntityönä tehty normaali työvoiman vuokraus. Työ oli tehty Kemira Oy:n työnjohdon valvonnassa ja osittain sen työkaluilla. Kysymys ei myöskään voinut olla työhuipusta, koska projekti oli kestänyt puolitoista kuukautta. Muse-projekti oli käsittänyt jatkuvasti tuntityönä tehtäviä putkiasennuksia, joten kysymys oli ollut yrityksen normaalista työstä. Työvoiman vuokrausta oli pidettävä työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla epäterveenä, koska näistä töistä oli viisi Kemira Oy:n omaa asentajaa saanut lopputilin kesäkuussa 1993.

15. Vesakoiden raivaus oli ollut tehtaan rakennusosaston normaalia työtä. Sitä olivat tehneet muiden muassa neljä työntekijää, joiden työsuhteet olivat päättyneet syyskuussa 1993. LMM-Yhtiöt Oy:n työhön 1. - 11.11.1993 oli otettu työntekijöitä, jotka eivät olleet aikaisemmin tehneet puheena olevaa työtä. Työ oli tehty Kemira Oy:n raivaussahoilla, joita omat työntekijät olivat terottaneet. Vesakot eivät kasvaneet niin nopeasti, että niiden raivaamisen yhteydessä olisi voitu puhua työhuippujen tasaamisesta.

16. Kahdeksan Oulun Terkos Oy:n asentajaa oli 15. 26.11.1993 suorittanut ammoniumnitraattilaitoksella paineastioiden tarkastukseen liittyvää putkistojen aukaisua ynnä muuta normaalia työtä, josta omat työntekijät oli juuri äskettäin irtisanottu. Työ oli tehty Kemira Oy:n työnjohdon valvonnassa ja sen työvälineillä. Kun kysymys oli ollut normaalista paineastioiden tarkastustoiminnasta, ei työhuippujen tasaamisesta voinut puhua.

17. Neljä hitsaajaa Oulun Terkos Oy:stä oli 13. 22.10.1993 tehnyt vanhojen putkistojen liitäntöjä uudelle Pex-laitokselle. Kun oli neuvoteltu ammoniakki- ja typpituotantolinjojen lopettamisesta kesällä 1993, oli sovittu, että omat työntekijät hoitaisivat nämä työt. Kysymyksessä ei ollut ollut varsinaisesti investointityö, vaan työ oli liittynyt pikemminkin vanhoihin putkistoihin kuin uudisrakennukseen. Kysymyksessä oli ollut työehtosopimuksessa ja ulkopuolisen työvoiman käytöstä solmitun sopimuksen 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettu epäterve työvoiman vuokraus. Työ oli tehty Kemira Oy:n työnjohdon alaisuudessa ja sen työkaluilla. Projektin normaalin etenemisen yhteydessä ei työhuipun tasaamisestakaan voitu puhua.

18. LMM-Yhtiöt Oy:n kaksi rakennusmiestä olivat 15.9.1993 - 15.11.1993 tehneet rakennuksien kunnostusta asuntoalueella ja putkisiltojen rakenteiden kunnostusta tehdasalueella. Työ oli jatkunut 16.11.1993 - 15.2.1994 normaalien toimintojen puitteissa, joten kysymyksessä ei ollut voinut olla työhuippujen tasaaminen. Omat työntekijät, rakennustyöntekijä ja apumies, oli juuri irtisanottu, mistä työvoiman vuokrauksen epäterve luonne ilmeni. LMM-Yhtiöt Oy:n miehet olivat tehneet työtä myös yhdessä Kemira Oy:n työntekijöiden kanssa.

19. Teline-Kataja Oy:n työssä, joka oli alkanut 1.9.1993 ja jota oli selostettu edellä kohdassa 10, oli osittain ollut kysymys kunnossapito- ja osittain investointityöstä. Teline-Kataja Oy:llä oli ollut omat telineet, mutta työnjohto oli ollut Kemira Oy:ltä, joten kysymys ei ollut ollut alihankinnasta. Samaa työtä olivat tehneet omat työntekijät, joten kysymys ei myöskään ollut ollut paikallisen sopimuksen tarkoittamasta erikoistyöstä. Toiminnan epäterve luonne oli liittynyt myös omien työntekijöiden edeltäneeseen irtisanomiseen.

Ulkopuolisen työvoiman käytöstä oli käyty paikallisia neuvotteluja ainakin 13.8.1992 ja 10.5.1993 sekä liittojen välisiä neuvotteluja 18.12.1992, 21.4.1993 ja 4.2.1994 pääsemättä asiassa yksimielisyyteen.

Kemira Oy:n työehtosopimuksen rikkominen oli neuvotteluista huolimatta jatkunut entisellään. Yhtiön on perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä. Työnantajaliitto taas osaltaan ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin, jotta yhtiö olisi alkanut noudattaa työehtosopimusta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kemira Oy on menetellyt työehtosopimusten ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan 44/45 §:n määräyksen ja ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 1 §:n ja 2 §:n 4 kohdan vastaisesti sekä työehtosopimuksen liitteenä noudatettavan ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan paikallisen sopimuksen 2 kohdan vastaisesti.

Lisäksi Kemianliitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Kemira Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Kemianteollisuus KT:n hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvoitteidensa rikkomisesta.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Kemianteollisuus KT ja Kemira Oy ovat lausuneet, ettei ulkopuolisen työvoiman käytöstä ollut tehty Kemira Oy:n Oulun tehtailla paikallista sopimusta, jota noudatettaisiin työehtosopimuksen osana. Jo useiden vuosien ajan yhtiössä oli käyty keskusteluja ja neuvotteluja ulkopuolisen työvoiman käytöstä. Ensimmäinen neuvottelumuistio asiasta oli päivätty 30.6.1982. Yhtiö oli neuvotteluissa halunnut selventää ulkopuolista työvoimaa koskevia pelisääntöjä ja menettelytapoja. Asiasta oli neuvoteltu myös 27.12.1985, jolloin paikalla olivat olleet muiden muassa työnantajapuolelta henkilöstöpäällikkö ja työntekijäpuolelta pääluottamusmies. Neuvottelusta oli laadittu neuvottelumuisto, jonka pohjalta yhtiö oli 21.1.1986 laatinut tiedotteen työntekijätehtävissä työskentelevää ulkopuolista työvoimaa koskevan informaationkulun varmistamiseksi. Tämän tiedotteen tarkoituksena oli ollut antaa työnjohdolle ja osastoinsinööreille ohjeet siitä, miten ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat ilmoitukset tulisi tehdä.

Myöhemmin ulkopuolisen työvoiman käytöstä oli annettu kolme tiedotetta ja toimintaohjetta. Toimintaohjeiden laatimisessa oli kuultu työntekijäpuolta, mutta missään vaiheessa asiasta ei ollut työehtosopimuslain tarkoittamalla tavalla sovittu työntekijäpuolen kanssa. Toimintaohjeiden kohdassa 2 oli todettu, että myös alihankinnoissa ja investoinneissa tehdasalueella työskentelevästä työvoimasta tiedotettiin käyttämällä kohdassa 1 mainittua lomaketta, vaikka yt-laki ja sopimukset eivät tätä edellyttäneetkään. Tämä maininta oli osoitus siitä, ettei mistään työehtosopimuksesta ollut ollut kysymys.

Itsenäinen työehtosopimus neuvottelumuistio ei ollut sen johdosta, ettei työnantaja ollut tarkoittanut neuvottelumuistiota työehtosopimukseksi, muistio ei pitänyt sisällään yhtäkään työnormia, ainoastaan työolonormeja, ja muistion allekirjoittajana työntekijäpuolella ei ollut ollut ammattiosasto. Viitetyöehtosopimuksen osa muistio ei ollut sen johdosta, ettei työehtosopimusmääräyksessä ollut valtuutusta täydentää työehtosopimusmääräyksiä paikallisesti. Kysymys oli työnantajan yksipuolisesti antamista toimintaohjeista esimiehille epäselvyyksien ja tulkinnanvaraisuuksien välttämiseksi. Vaikka katsottaisiinkin, että kysymyksessä oli ollut yhtiön ja työntekijäpuolen välinen sopimus, niin se ei ollut ollut työehtosopimus, vaan muu velvoiteoikeudellinen sopimus, jota koskevaa riitaa työtuomioistuin ei ollut toimivaltainen tutkimaan.

Siitä huolimatta, että toimintaohjetta ei pidetty työehtosopimuksen osana, voi työnantajapuoli vedota toimintaohjeeseen sen osoituksena, että menettelytavat oli työntekijäpuolella hyväksytty eikä enää sen jälkeen työntekijäpuoli voinut vedota työehtosopimusrikkomukseen.

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n 4 kohdan mukaan työnantaja tiedotti tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen pääluottamusmiehelle. Tiedotteen 30.10.1986 mukaan myös alihankinnoissa ja investoinneissa tehdasalueella työskentelevästä työvoimasta tiedotettiin asianomaisen osaston luottamusmiehelle. Ilmoitus meni tiedoksi pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Lisäksi toimintaohjeen mukaan ilmoitusmenettelyä eivät tarvinneet lyhytaikaiset erikoispalvelukset, joita oma henkilöstö ei vakiintuneen käytännön mukaan tehnyt, esimerkiksi erikoiskalustolla tehtävät työt ja niin sanottujen merkkikorjaamoiden ja erikoisliikkeiden palvelut.

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettiin tuotanto- ja kunnossapitotöitä. Investointitöistä ei tarvinnut etukäteen ilmoittaa pääluottamusmiehelle.

PR-Putki Oy:n 3. - 21.8.1992 tekemän työn (kanteen kohta 2) osalta ilmoitus oli tehty 31.7.1992 metallimiesten edusmiehelle ja jaettu välittömästi pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Ilmoitusvelvollisuutta ei ollut laiminlyöty senkään vuoksi, että työ oli ollut kiireellinen.

PR-Putki Oy:n työssä 27. - 31.8.1992 (kanteen kohta 3) ilmoitus oli tehty metallimiesten edusmiehelle aiemman käytännön mukaisesti, koska osaston luottamusmies oli ollut vuosilomalla.

Huber Oy:n työssä 25.1.1993 lukien (kanteen kohta 4) oli ollut kysymys alihankintana tehdystä työstä. Lämmitysjärjestelmien ja lämpöpattereiden korjaukset oli teetetty pitemmän aikaa alihankintana Huber Oy:llä. Työ oli ollut erikoistyötä, johon materiaalit oli saatu joustavasti toimittajan varastosta tai huoltoautosta. Tämä työ oli aiheutunut patteripiiriin tulleesta ylipaineesta, joka oli johtanut pattereiden repeämiseen. Työn tavanomaista pitempi kestoaika oli johtunut siitä, että pattereita oli vaurioitunut laajassa verkossa useita ja lisää vaurioita oli löydetty lisättäessä painetta patteripiireihin. Lyhytaikaisilla erikoistöillä oli tarkoitettu yhtiön käytännön mukaan myös useita päiviä, ei vain muutamia tunteja kestäviä erikoistöitä. Alihankintatöistä ei työehtosopimuksen mukaan ollut ilmoitusvelvollisuutta.

Rakennus-Astrum Oy:n työssä 1.2.1993 alkaen (kanteen kohta 5) oli ollut kysymys alihankintana tehdystä investointityöstä, joka oli päättynyt 30.5.1993. Työssä ei ollut ollut kysymys rakennusten purkutöistä, vaan vetyperoksiditehtaan perustusurakasta. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen mukaan ilmoitusta ei olisi tarvinnut tehdä.

ABB Strömberg Oy:n työssä 26.4.1993 alkaen (kanteen kohta 6) oli ollut kysymys alihankintana tehdystä erikoistyöstä. Kyseessä oli ollut vaativa höyryturbiinin korjaustyö, joka oli vaatinut pitkän suunnittelu- ja osienhankintavaiheen. Se oli tullut suorittaa kiireellisenä. Ensimmäisessä vaiheessa 26.4.1993 oli ollut kysymys ainoastaan koneen aukaisusta, vaurioselvityksestä ja korjaussuunnitelman perustietojen hankinnasta. Varsinainen työ oli tehty 7. - 30.6.1993 ja 1.8. - 30.9.1993. Näistä töistä oli etukäteen ilmoitettu.

Hongisto Oy:n työssä 4. ja 5.5.1993 (kanteen kanta 7) oli ollut kysymys työstä, johon oli tilattu alihankintana Hongisto Oy:ltä nostopalveluja. Nostot olivat olleet lyhytaikaisia erikoistöitä. Työ oli teetetty tässä tapauksessa ulkopuolisilla muun muassa sen takia, että oli vältytty oman nosturin välilaskuilta ja siirroilta käyttämällä suurempaa vuokranosturia. Oman nosturin kuljettajaa ei ollut voitu sitoa kahdeksi päiväksi tähän työhön, sillä kuljettajan töihin oli kuulunut päivittäin myös kuorma- ja kippoauton kuljettajan tehtäviä. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen mukaan ilmoitusvelvollisuutta ei ollut ollut ja kysymys oli ollut myös sisäisen toimintaohjeen ulkopuolelle jäävästä lyhytaikaisesta erikoistyöstä.

NTD-Tekniikka Oy:n työssä 1.6.1993 - 1.2.1994 (kanteen kohta 8) oli ollut kysymys alihankintana tehdystä investointityöstä, joka oli liittynyt uuden vetyperoksiditehtaan rakentamiseen. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva sopimus ei edellyttänyt ilmoitusta.

Ouse Oy:n työssä 8.9.1993 alkaen (kanteen kohta 9) oli ollut kysymys alihankintana tehdystä investointityöstä. Työ oli liittynyt myös uuden vetyperoksiditehtaan rakentamiseen. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva sopimus ei edellyttänyt ilmoitusta.

Teline-Kataja Oy:n työssä 1.9.1993 alkaen (kanteen kohta 10) oli ollut kysymyksessä alihankintana tehty työ. Lisäksi kysymys oli ollut sisäisen toimintaohjeen tarkoittamasta lyhytaikaisesta erikoispalvelusta. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva sopimus ei edellyttänyt ilmoitusta.

Yhtiössä oli tarjouskilpailun perusteella tehty vuosisopimuksia useiden palveluyritysten kanssa. Kysymyksessä olevissa tapauksissa työtä oli tehty näiden sopimusten perusteella. Työ oli tehty työtä tekevän yrityksen omilla perustyövälineillä, tuntiveloituksena ja lopullinen riski työn tuloksista oli ollut työn tekijöillä. Tapauskohtaisesti oli voitu antaa joihinkin töihin työkohtaisia erikoistyövälineitä. Myös työnjohto oli usein ollut työtä tekevällä yrityksellä, vaikka työn valvonta oli ollutkin yhtiöllä.

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 1 §:n 1 kohdassa oli määräys vuokratyövoiman käytöstä ja epäterveestä työvoiman vuokrauksesta. Sopimusmääräys ei koskenut alihankintaa eikä investointitöitä. Epäterveestä työvoiman vuokrauksesta ei ollut kysymys silloin, kun ulkopuolista työvoimaa otettiin investointitöihin, koska investointityöt ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 1 §:n 1 kohdan mukaan käsiteltiin erillään yrityksen normaalista toiminnasta. Se, että investointitöistä ei työehtosopimuksen mukaan tarvinnut etukäteen edes ilmoittaa pääluottamusmiehelle, oli osoitus siitä, että nämä työt oli myös haluttu jättää vuokratyövoiman epätervettä käyttöä koskevan määräyksen ulkopuolelle. Ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksenahan oli ollut se, että pääluottamusmies saatuaan tietää, että ulkopuolista työvoimaa aiottiin ottaa yritykseen, voi käynnistää neuvottelut siitä, oliko kysymyksessä työvoiman epäterve vuokraus vai ei.

Irtisanomiset liittyivät Oulun tehtaiden toiminnan ratkaisevaan muutokseen. Tehtailla pysäytettiin ammoniakki-, typpihappo- ja lannoitetuotanto, josta aiheutui työvoimatarpeen olennainen vähentyminen. Ennen irtisanomisia ja myös irtisanomisten jälkeen ulkopuolisen työvoiman käyttö oli perustunut yhtiössä erikoistöihin, ajallisesti rajattuihin tehtäviin ja muihin vastaaviin syihin.

PR-Putki Oy:n työssä 27. - 31.7.1992 (kanteen kohta 11) oli ollut kysymys ajallisesti rajatusta työstä ja työhuipun tasaamisesta. Ennen vuosilomia tehtailla oli pyritty tekemään kaikki prosessin käynnin kannalta tarpeelliset työt, joten tässä tapauksessa kaukolämpölinjojen uusiminen oli päätetty tehdä heinäkuun 1992 lopulla. Työ oli täytynyt tehdä lämmityskauden ulkopuolella.

Huber Oy:n työssä 21. - 30.7.1992 (kanteen kohta 12) oli ollut kysymyksessä alihankintatyö. Lisäksi kaupunkivesilinjan uusimisessa muoviputkea käyttäen oli ollut kysymys erikoistyöstä, johon omilla työntekijöillä ei ollut kokemusta. Tätä työtä ei ollut tehty aiemmin, joten vakiintuneesti omalla työvoimalla tehdystä työstä ei voinut puhua. Kysymys ei myöskään ollut työvoimaa hankkivan yrityksen toimittamista lainamiehistä, jotka pidemmän aikaa olisivat työskennelleet yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla.

Vetyperoksiditehtaan purkuputkityö 3. - 21.8.1992 (kanteen kohta 13) oli tilattu PR-Putki Oy:ltä keväällä 1992, mutta sen rakentamiseen ei ollut ryhdytty, koska ei myöskään ollut vielä tiedossa vetyperoksidin tuonnin aloittamisajankohta. Heinäkuun 1992 lopulla kaupasta vastaava henkilö oli ilmoittanut, että hanke oli varmistunut ja että putken rakentamiseen tuli ryhtyä kiireellisesti. Työn kiireellisyyden vuoksi työntekijät oli siirretty PRPutki Oy:n 27. - 31.7.1992 tekemästä työstä nyt kysymyksessä olevaan työhön. Kyse oli siten ollut kiireellisesti tehtävästä työstä. Putkea käytettiin kahden vetyperoksidivaunun purkuun.

PR-Putki Oy:n työssä 4.10. - 19.11.1993 (kanteen kohta 14) oli ollut kysymys investointityöstä, joka oli liittynyt Muse-projektiin. Kysymys oli ollut lisäksi ajallisesti rajatusta työstä sekä työhuipun tasaamisesta. Koeajoohjelma määritteli tarkasti, missä vaiheessa muutos- ja korjaustyöt tehtiin. Työ ei liittynyt yhtiön normaaliin toimintaan, vaan tutkimusprojektiin, joka oli tapahtunut yhteistyössä sellu- ja paperiteollisuuden keskuslaboratorion, TEKESin ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Omaa työvoimaa ei ollut mitoitettu tämänkaltaisiin projekteihin.

LMM-Yhtiöt Oy:n työt 1 - 11.11.1993 (kanteen kohta 15) olivat johtuneet siitä, kun viranomaiset olivat tehneet lainmukaisen patoturvallisuustarkastuksen yhtiön nokialtailla. Tarkastuksessa oli edellytetty, että vesakot poistettaisiin välittömästi. Työtä tekemään oli otettu ulkopuolinen yhtiö. Vesakoiden raivaus ei ollut kuulunut Kemira Oy:n normaaleihin töihin. Veitsiluoto Oy:n metsäosasto oli yleensä tehnyt laajemmat metsätyöt yhtiölle. Kanteessa tarkoitetuista irtisanotuista työntekijöistä kolme oli koneasentajia, jotka eivät olleet olleet rakennusosaston töissä.

Oulun Terkos Oy:n työssä 15. - 26.11.1993 (kanteen kohta 16) oli ollut kysymys laitoksen seisokista ja oman työvoiman kuormitushuipun tasaamisesta. Kuormitushuippu oli johtunut uuteen vetyperoksiditehtaaseen liittyvistä laiteasennuksista. Laitoksen paineastioiden tarkastaminen oli tapahtunut kerran neljässä vuodessa ja koko laitos kerrallaan.

Oulun Terkos Oy:n työssä 13. - 22.10.1993 (kanteen kohta 17) oli ollut kysymyksessä investointityö, missä uusi vetyperoksiditehdas oli liitetty muihin laitoksiin. Työssä oli ollut kysymys työhuippujen tasaamisesta.

LMM-Yhtiöt Oy:n putkisiltojen rakenteiden kunnostuksessa 15.9.1993 - 15.2.1994 (kanteen kohta 18) oli ollut kysymys investointitöistä, jotka olivat liittyneet uuden vetyperoksiditehtaan rakentamiseen. Rakennuksien kunnostusta asuntoalueella ei rakennusosasto ollut viime vuosina tehnyt eikä työvoimaa ollut tähän mitoitettu. Edellä mainittuja töitä ei ollut myöskään tehty yhdessä yhtiön rakennustyöntekijöiden kanssa.

Teline-Kataja Oy:n työssä (kanteen kohta 19) oli ollut kysymys alihankinnasta ja lyhytaikaisesta erikoispalvelusta. Työnjohto oli ollut Teline-Kataja Oy:llä ja ainoastaan töiden valvonta oli Kemira Oy:llä. Teline-Kataja Oy:n telinekalusto oli ollut huomattavasti nopeampaa ja taloudellisempaa käyttää kuin tehtaan vanha putkitelinekalusto.

Vaikka katsottaisiin, että yhtiö osassa edellä olevista tapauksista olisi laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuuttaan tai käyttänyt vuokratyövoimaa ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen tarkoittamalla epäterveellä tavalla, muodostaisivat nämä tapaukset vain murto-osan kaikista ulkopuolista työvoimaa koskevista tapauksista, joten kokonaisuus huomioon ottaen yhtiön ei tuolloinkaan voitaisi katsoa tahallisesti rikkoneen työehtosopimusta eikä sen olisi edes pitänyt perustellusti tietää rikkoneensa sitä. Ainakin laiminlyönti oli ollut niin vähäinen, että sekä yhtiö että työnantajaliitto tulisi jättää hyvityssakkoon tuomitsematta. Tiedotteilla ja toimintaohjeilla sekä niihin liittyvillä esimiesten koulutustilaisuuksilla yhtiö oli nimenomaan pyrkinyt ulkopuolisen työvoiman käytön ja siihen liittyvän tiedottamisen hyvään hoitoon.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuus KT ja Kemira Oy ovat siltä osin kuin kysymys on ollut ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevasta paikallisesta sopimuksesta, vaatineet kanteen jättämistä työehtosopimukseen perustumattomana tutkimatta, ja muilta osin kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kanteessa on vaadittu muun ohella neuvottelumuistion 30.6.1982 osalta Kemira Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Kemianteollisuus KT:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvoitteiden rikkomisesta. Siltä osin kuin nämä vaatimukset on perustettu 6.1.1986 päivättyyn muistioon, Kemianteollisuus KT ja Kemira Oy ovat vaatineet kanteen jättämistä työehtosopimukseen perustumattomana tutkimatta.

Kysymystä siitä, onko kanteessa tarkoitettua paikalliseksi sopimukseksi luonnehdittua neuvottelumuistiota, jonka osalta työehtosopimuksen oikeusvaikutus on kiistetty, pidettävä työehtosopimuksena vai ei, on kanteen hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva asiakysymys eikä oikeudenkäynnin edellytyksiä koskeva kysymys. Näin ollen Kemira Oy:n ja Kemianteollisuus KT:n esittämä oikeudenkäyntiväite hylätään.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Paikalliseen sopimukseen perustuvat vaatimukset

Neuvottelumuistion 6.1.1986 tekemisen aikaan kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa ei ole ollut kanteen tarkoittamien tilanteiden varalle paikalliseen sopimiseen valtuuttavaa määräystä. Muistion työehtosopimusluonnetta arvioitaessa on näin ollen ratkaisevaa, täyttääkö sopimus yrityskohtaisena työehtosopimuksena työehtosopimuslaissa säädetyt edellytykset.

Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Sopimus syntyy myös siten, että sopimuksen sisältö merkitään sopimuspuolten pitämässä neuvottelussa laadittuun pöytäkirjaan, joka on yhteisesti sovitulla tavalla oikeaksi todettu.

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevista ilmoituksista ja yt-menettelystä on ensimmäinen neuvottelumuistio laadittu 30.6.1982. Tuossa muistiossa, joka on ollut pääluottamusmiehen ja tehdaspalvelupäällikön allekirjoittama, on selvästi todettu osapuolten sopineen noudatettavista menettelytavoista. Vastaava sopimistarkoitus on esitetyn selvityksen mukaan katsottava olleen myös 6.1.1986 laaditusta muistiosta neuvoteltaessa, vaikkakaan tuota muistiota ei ole allekirjoitettu.

Tullakseen voimaan työehtosopimuslaissa tarkoitetuin oikeusvaikutuksin sopimus on laadittava mainitussa laissa säädetyllä tavalla. Sopimusta ei tässä tapauksessa ole solmittu työehtosopimuksen tekemiseen työehtosopimuslain 1 §:n mukaan kelpoisten osapuolten välillä, eikä myöskään muotomääräyksiä ole sopimuksen allekirjoittamisen tai sen sisällön yhteisellä tavalla oikeaksi toteamisen osalta noudatettu. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei neuvottelumuistio ole tullut voimaan työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin, minkä vuoksi neuvottelumuistioon perustetut vaatimukset (kanteen kohdat 5, 8, ja 9 kokonaan, kohdat 1, 2, 4, 6, 7 ja 10 siltä osalta kuin vaatimukset on perustettu kyseiseen paikalliseen sopimukseen) ovat työehtosopimukseen perustumattomia.

Tiedottamisvelvoitteen laiminlyönti

Työehtosopimuksen osana sovellettava sopimus ulkopuolisen työvoiman käytöstä edellyttää, että työnantaja tiedottaa tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen vastaanottavan yrityksen pääluottamusmiehelle ja mikäli mahdollista työsuojeluvaltuutetulle.

Kemianliitto on katsonut työnantajan rikkoneen ilmoitusvelvollisuuttaan kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen ja ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen osalta seitsemässä tapauksessa vuosien 1992 ja 1993 aikana. Näistä kahdessa tapauksessa (kanteen kohdat 2 ja 3) ilmoitus on tehty ajoissa, mutta väärälle henkilölle. Lisäksi kolmannessa tapauksessa (1) ilmoitus on tehty sekä väärälle henkilölle että liian myöhään.

Kemira Oy on selvittänyt, että väärälle henkilölle tehdyiksi väitetyt ilmoitukset on tehty metallimiesten edusmiehelle, mikä menettely aiemman käytännön mukaisesti on riittänyt ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseen.

Ottaen huomioon työpaikalla aikaisemmin hyväksytyn soveltamiskäytännön työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantaja tehdessään kanteessa tarkoitetut ilmoitukset metallimiesten edusmiehelle ennen kuin ilmoitusmenettelystä on edellä todetulla tavalla sovittu, olisi menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Kaupunkivesilinjan uusimistyö (kanteen kohta 1) on esitetyn selvityksen mukaan tehty Huber Oy:n työntekijöiden toimesta mainitun yhtiön työvälineillä. Myös työnjohto on ollut työn tehneellä yhtiöllä, mutta Kemira Oy on valvonut työn suorituksen. Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että kysymyksessä on ollut alihankintana tehty työ, joka ei sopimuspuolten yhteisen näkemyksen mukaan sellaisena kuulu nyt puheena olevan, työehtosopimukseen perustuvan ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Lämpöpatterien vaihtotyöstä (kanteen kohta 4) yhtiö ei ollut tehnyt lainkaan ilmoitusta. Vastaajan ilmoituksen mukaan lämmitysjärjestelmien ja lämpöpattereiden korjaukset on teetetty pidemmän aikaa alihankintana Huber Oy:llä. Tässä erikoistyössä vaadittavat materiaalit on saatu joustavasti toimittajan varastosta tai huoltoautosta.

Todistajana kuullun vastaavan työnjohtajan kertoman mukaan Oulun tehtaan patteriverkostoon oli päässyt ylipaine, mikä aiheutti pattereiden rikkoutumista. Kun tiedossa olleet vauriot oli korjattu ja verkostoa otettiin käyttöön, oli paljastunut lisää rikkoutuneita pattereita, minkä vuoksi korjaustyö oli alunpitäen suunnitellusta pitkittynyt. Työn tekemisestä sovittiin Huber Oy:n kanssa ja todistaja valvoi työn tilaajan puolelta. Näin työn välitön valvonta ja tarvittavan työvoiman, tarvikkeiden sekä työvälineiden hankinta kului Huber Oy:lle.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että kysymys on ollut alihankinnasta, joten kyseinen työ ei ole ollut työehtosopimukseen perustuvan ilmoitusvelvollisuuden piirissä.

Höyryturbiinin korjaustyö (kanteen kohta 6) on alkanut kantajan ilmoituksen mukaan 24.4.1993, mutta ilmoitus on tehty vasta 26.4.1993. Kysymys on tuossa vaiheessa ollut turbiinin purkamisesta, vaurioiden selvittämisestä ja vaadittavien korjaustoimenpiteiden analysoinnista. Vaikka työn tämä vaihe mahdollisesti on tehty tuntiveloituksella, kysymys työtuomioistuimen näkemyksen mukaan, kun työn tekijällä on ollut kokonaisvastuu työstä, on ollut alihankinnasta ja siten ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävästä työstä.

Autovaa`an huoltotyöstä, jossa on käytetty ulkopuolisia nosturipalveluja (kanteen kohta 7), yhtiö ei ollut tehnyt lainkaan ilmoitusta.

Todistajan kuullun vastaavan työnjohtajan kertoman mukaan yhtiön oma nosturi on ollut liian pieni vaakituksen edellyttämien painojen nostamiseen, minkä vuoksi, kun nosturia olisi jouduttu kesken työn siirtämään, sen käyttämisestä olisi aiheutunut työn viivästymistä. Oman nosturin kuljettaja toimi lisäksi autonkuljettajana, eikä häntä todistajan mukaan voitu tämän vuoksi sitoa huoltotyöhön sen vaatimaksi ajaksi. Edelleen todistajan mukaan työ on tehty tuntiveloituksella työn teettäjän työnjohdon alaisuudessa.

Todistajana kuultu tehtaan nykyinen pääluottamusmies on kertonut, että vaakituksessa käytetyt punnukset ovat olleet siinä määrin kevyitä, että oman nosturin kuljettajan arvion mukaan myös omalla puominosturilla työ olisi voitu tehdä ilman työn hidastumista.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että kysymys on ollut sellaisesta kunnossapitotyöstä, johon osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta työnantaja on työehtosopimuksen mukaan ollut velvollinen tiedottamaan. Toisaalta kysymyksessä on katsottava olleen sellaisesta lyhytaikaisesta erikoispalveluksesta, jota oma työvoima ei vakiintuneen tavan mukaan ole tehnyt, ja siten paikallisen sopimuksen mukaan ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävästä työstä.

Rakennustelinetyöt (kanteen kohta 10) ovat liittyneet tehtaalla sekä investointi- että kunnossapitotöihin. Todistajana kuullun rakennusosaston esimiehen kertoman mukaan Teline-Kataja Oy on alihankintana hoitanut telinetyöt tehtaalla vuodesta 1992. Todistajan mukaan mainitulla yhtiöllä on Oulussa kaksi työnjohtajaa, jotka hoitavat telineiden pystytyksen omalla kalustollaan.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että kanteen tarkoittamissa telinetöissä on ollut kysymys alihankinnasta ja siten työehtosopimuksen mukaisen ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävästä työstä.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että Kemira Oy ei ole työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla ilmoittanut ulkopuolisella työvoimalla tehtävästä autovaa`an huoltotyöstä. Kun yhtiö kuitenkin on tuossa tapauksessa menetellyt paikallisessa sopimuksessa edellytetyllä tavalla, sen ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Epäterve työvoiman vuokraus

Kanteen mukaan Kemira Oy on käyttänyt vuokratyövoimaa kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan määräyksen vastaisesti. Kyseisen määräyksen mukaan epäterveenä työvoiman vuokrauksena on pidettävä toimintaa, jossa eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet pidemmän aikaa työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijäin rinnalla ja saman työnjohdon alaisena. Saman työehtosopimusmääräyksen mukaan yrityksen on rajoitettava laina- eli komennusmiesten käyttö työhuippujen tasaamiseen tai muuten ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin sellaisiin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä.

Kanteessa on yksilöity työnantajan syyllistyneen vuokratyövoiman epäterveeseen käyttämiseen yhdeksässä tapauksessa.

Työtuomioistuin on edellä todennut, että kaupunkivesilinjan uusimistyö ja telinetyöt (kanteen kohdat 2 ja 13 sekä 10 ja 19) ovat alihankintana tehtyjä töitä, joten kysymys ei ole ollut sopimuksen tarkoittamasta vuokratyövoimasta.

Kuudessa tapauksessa (kanteen kohdat 11, 14, 15, 16, 18 ja 19) on vedottu epäterveenä työvoiman vuokrauksena muun muassa siihen, että vuokratyövoimaa on käytetty töihin, joihin soveltuvia työntekijöitä on irtisanottu. Esitetyn selvityksen mukaan Oulun tehtailla on lopetettu ammoniakki-, typpihappo- ja lannoitetuotanto, mikä on vähentänyt työvoiman tarvetta. Tähän liittyvistä taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanottujen työntekijöiden työsuhteet ovat päättyneet ennen nyt kysymyksessä olevien ulkopuolisten työntekijöiden työskentelemistä tehtaalla.

Kanteen perusteena olevien ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevien työehtosopimusmääräysten sanamuodosta ei voida johtaa kieltoa käyttää ulkopuolista työvoimaa edellä tarkoitetussa tilanteessa tai velvollisuutta tarjota työtä irtisanotuille työntekijöille näiden työsuhteiden päätyttyä. Kun muusta sopimistarkoituksesta ei ole esitetty selvitystä, työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on aiemmista oman työvoiman irtisanomisista huolimatta voinut teettää edellä tarkoitettuja töitä komennus- ja vuokratyövoimalla, jos tällaisen työvoiman käyttäminen muutoin on sopimuksen edellyttämällä tavalla ollut perusteltua. Eri asia on, että työn tarjoamatta jättäminen irtisanotuille työntekijöille voi joskus olla muiden säännösten tai sopimusmääräysten vastaista, mistä nyt ei kuitenkaan ole kysymys.

Kanteen tarkoittamista tapauksista neljässä (kanteen kohdat 14, 17, 18 ja 19) on ollut kysymys kokonaan tai osaksi investointityöstä. Kantajaliiton mukaan määräykset epäterveestä työvoiman vuokrauksesta voivat joissakin tapauksissa tulla kysymykseen laina- ja komennusmiesten käyttämiseen myös investointitöissä, koska määräyksen soveltamisalaa ei ole rajattu ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 1 §:n 1 kohdassa tai kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa tuotanto- ja kunnossapitotöihin, kuten UTS 2 §:n 4 kohdassa on tehty.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä, miten UTS 1 §:n 1 kohdan ja 2 §:n 4 kohdan erilaisiin sanontoihin (yrityksen normaalit työt / tuotanto- ja kunnossapitotyöt) on päädytty tai mitä niillä on tarkoitettu. Sanamuotonsa mukaan sopimuksen 44 §:n 1 kohdan määräys tulee sovellettavaksi yrityksen vakituisten työntekijöiden normaalisti tekemään työhön. Sopimusmääräyksen soveltaminen investointitöihin voinee näin tulla kysymykseen, milloin yrityksen vakituinen henkilökunta huolehtii normaalisti myös näiden töiden tekemisestä.

Kunnossapitoon osallistuvien työntekijöiden määrästä ja muusta esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että Kemira Oy:n Oulun tehtailla ei kanteen tarkoittamana ajankohtana investointitöitä ole teetetty tai tarkoitettu teetettäväksi ainakaan pääasiallisesti omalla työvoimalla. Investointitöiden ei voida katsoa kuuluvan Oulun tuotantolaitosten normaaliin toimintaan sopimuksen tarkoittamalla tavalla eikä kysymys siten investointitöiden osalta ole ollut vuokratyövoiman epäterveestä käytöstä.

Mitä kanteessa tarkoitettuihin töihin muutoin tulee, niin niissä kysymys on ollut joko ajallisesti rajatusta työstä tai muutoin työstä, jota ei ole voitu teettää yrityksen omalla työvoimalla. Työn tehneiden yhtiöiden työntekijät eivät liioin ole pidempiä aikoja työskennelleet yrityksen normaalissa työssä sen vakituisten työntekijöiden rinnalla. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Kemira Oy olisi kanteen tarkoittamissa tilanteissa käyttänyt vuokratyövoimaa työehtosopimuksessa kielletyllä tavalla.

Yhteenveto

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Kemira Oy on yhdessä tapauksessa menetellyt työehtosopimuksen osana sovellettavan, keskusjärjestöjen välillä ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehdyn sopimuksen 2 §:n 4 kohdan ilmoitusvelvollisuutta koskevan määräyksen vastaisesti. Näyttämättä sen sijaan on jäänyt, että yhtiö olisi rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Myöskään Kemianteollisuus KT:n ei voida katsoa laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kemira Oy on menetellyt työehtosopimuksen osana sovellettavan ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n 4 kohdan vastaisesti.

Kanne hylätään enemmälti.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Uski, Virtanen, Leivo ja Porttila jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.