Employer dismissed trade union representative without joint agreement on job loss, violating collective agreement and ordering compensation.

Työnantaja oli epäselvissä tapauksissa velvollinen näyttämään, että työpaikalla oli työsuojelusopimuksen mukaisesti yhteisesti todettu, ettei työsuojeluvaltuutetulle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muutoin hänelle sopivaa työtä. Yhteistä toteamista koskevasta paikallisneuvottelusta oli jäänyt näyttämättä, että työsuojeluvaltuutetulle soveltuvan työn loppumisesta yhtiön tuotantolaitokselle olisi syntynyt yhteisymmärrys työsuojelusopimuksen tarkoittamalla tavalla.

Irtisanoessaan työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen ilman yhteistä toteamista yhtiö oli menetellyt työsuojelusopimuksen vastaisesti, minkä vuoksi se oli velvollinen suorittamaan työsuojeluvaltuutetulle korvauksen.

Työnantajaliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hylätty.

Kantaja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ry Vastaajat Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry Kuultava Oy Uponor Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n, nykyisen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton, ja muiden ohella Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä 1.3.1990 allekirjoitetussa sopimuksessa työsuojeluyhteistoiminnasta toimistoissa, johon Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on sidottu, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturva

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa työsuojeluvaltuutettuun, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei työsuojeluvaltuutetulle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava työsuojeluvaltuutetulle korvaus, jonka suuruus määräytyy työsopimuslain 47 f §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuojelusopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Todettiin, että milloin tuotantolaitoksessa tai vastaavassa toimintayksikössä säännöllisesti työskentelee yli 30 työntekijää ja toimihenkilöä on sopimuksen 9 §:n 7 momentissa tarkoitettu korvaus vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrän ollessa tätä pienempi, on korvaus vähintään 4 ja enintään 24 kuukauden palkka. Tuotantolaitoksessa tai vastaavassa toimintayksikössä, jossa säännöllisesti työskentelee enintään 30 työntekijää ja toimihenkilöä ei sovelleta sopimuksen 9 §:n 5 ja 6 momentissa määräyksiä. Mainitun pykälän muita määräyksiä sovelletaan tässä tarkoitetuilla pienillä työpaikoilla siitä alkaen, kun työsuojeluvaltuutetun valinta on todettu ja valinnasta on kirjallisesti ilmoitettu työnantajalle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on lausunut, että liiton jäsen, työsuojeluvaltuutettu Ritva Aaltonen oli työskennellyt Oy Uponor Ab:n palveluksessa Forssassa myyntisihteerinä. Hän oli huolehtinut puhelinmyynnistä, asiakaspalvelusta ja eräistä muista markkinointiin liittyvistä tehtävistä. Hänen työsuhteensa oli alkanut 2.5.1967 Finlayson Oy:ssä, josta hän oli 1.3.1986 siirtynyt niin sanottuna vanhana työntekijänä Oy Uponor Ab:n palvelukseen.

Aaltosella oli ollut laaja ammattitaito ja työkokemus muoviputkien myynti- ja konttoritehtävistä. Hänen ammattitaitoaan arvioitaessa oli huomattava, että hänet oli oman toimensa ohella määrätty olemaan sijaisena muiden muassa apulaismyyntipäällikön, tuotannonsuunnittelijan ja ostokonttoristin työtehtävissä. Hän oli toiminut 1.1.1992 alkaen työpaikkansa toimihenkilöiden työsuojeluvaltuutettuna. Aaltosen työsopimus oli irtisanottu 12.2.1993 päättymään kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen 15.8.1993. Irtisanomisperusteeksi oli ilmoitettu tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Hänen palkkansa työsuhteen päättyessä oli ollut 8 385 markkaa kuukaudessa.

Yhtiö oli perustellut Aaltosen työsopimuksen irtisanomista tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä, jotka olivat aiheutuneet yhtiön toimintojen rakenteellisesta keskittämisestä. Yhtiön ilmoituksen mukaan Forssan putkitehdas oli muutettu pelkäksi tuotantoyksiköksi, jonka asiakaspalvelu ja laskentatoiminnot oli keskitetty yhtiön Nastolan toimipisteeseen. Tästä syystä yhtiössä oli katsottu, ettei myynti- ja asiakaspalvelutehtävissä työskennellyttä Aaltosta ollut voitu työllistää.

Yhtiön Forssan toimipaikkaa ei ollut kuitenkaan lopetettu eikä tuotantolaitoksen toimintaa ollut keskeytetty työsuojelusopimuksen 9 §:n edellyttämällä tavalla. Yhtiön palvelukseen oli jäänyt Aaltosen työsuojeluvaltuutettuna edustamia toimihenkilöitä. Osa toimihenkilötehtävistä oli ollut sellaisia, joihin myös Aaltonen olisi kyennyt. Yhtiö oli kuitenkin kieltäytynyt sijoittamasta häntä toimihenkilötehtäviin Forssassa. Ennen irtisanomista yhtiö oli tarjonnut Aaltoselle asiakaspalvelutehtäviä Nastolasta. Hän ei ollut kuitenkaan voinut taloudellisista ja henkilökohtaisista syistä siirtyä Nastolaan.

Ennen Aaltosen irtisanomista yhtiön Forssan toimipisteessä oli työskennellyt yhteensä 14 toimihenkilöä, joiden yhteinen työsuojeluvaltuutettu Aaltonen oli ollut. Nämä toimihenkilöt olivat olleet paikallispäällikkö, johdon sihteeri, kunnossapitopäällikkö, laboratoriopäällikkö ja projektipäällikkö ylemmistä toimihenkilöistä sekä tuotannonsuunnittelija ja kolme työnjohtajaa teknisistä toimihenkilöistä sekä varastonhoitaja, yleiskonttoristi ja kaksi myyntisihteeriä teollisuustoimihenkilöistä. Näistä toimihenkilöistä ainoastaan Aaltonen oli irtisanottu. Myyntisihteeri oli työskennellyt Forssassa 2.3. - 29.9.19 92. Hänen työsuhteensa oli jatkunut Nastolassa. Teollisuustoimihenkilöiden luottamusmiehenä toimineelle yleiskonttoristille oli ilmoitettu, että myös hänen tehtävänsä siirrettäisiin Nastolaan. Näin ei ollut kuitenkaan menetelty. Aaltosen irtisanomisen jälkeen Forssan tehtaille oli jäänyt 10 hänen työsuojeluvaltuutettuna edustamaansa toimihenkilöä.

Aaltosen irtisanominen oli ollut työsuojelusopimuksen vastainen. Sopimuksen 9 §:n mukaan työsuojeluvaltuutettua ei saanut irtisanoa tai lomauttaa tuotannollisista tai taloudellisista syistä, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetty kokonaan. Tuotantolaitoksella tarkoitettiin sitä yksikköä tai kokonaisuutta, jossa työsuojeluvaltuutetun edustamat toimihenkilöt työskentelivät. Aaltonen oli edustanut edellä lueteltuja toimihenkilöitä.

Vaikka yhtiö oli keskittänyt asiakaspalveluitaan ja puhelinmyynnin Nastolan toimipisteeseen, kaikkia Aaltosen työtehtäviä ei kuitenkaan ollut siirretty Nastolassa tehtäväksi. Aaltosen hoitama niin sanottu paikallismyynti, joka oli vuositasolla ollut 150 000 - 200 000 markkaa, oli siirretty tuotannonsuunnittelijan työtehtäviin. Lisäksi yhtiöön oli jäänyt varasto-, lähettämö- ja konttoritoimintoihin liittyviä toimihenkilötehtäviä, joihin yhtiö olisi halutessaan voinut sijoittaa Aaltosen ja eri tehtäviä yhdistelemällä järjestää hänelle työtä. Missään vaiheessa ei Aaltosen kanssa ollut yhteisesti todettu, etteikö hänelle olisi voitu järjestää hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä. Työtehtävien yhdistämisvelvollisuuden ja luottamusmiehen erityissuojan osalta kantajaliitto viittasi työtuomioistuimen tuomioon nro 1986-62.

Asiassa oli käyty paikalliset erimielisyysneuvottelut 16.2.1993 pääsemättä yksimielisyyteen. Myös liittotason neuvottelut 30.8.1993 olivat päättyneet erimielisyyteen.

Yhtiön Forssan tuotantolaitoksen toimintaa ei ollut työsuojelusopimuksen 9 §:n tarkoittamalla tavalla keskeytetty kokonaan. Aaltosen työsuojeluvaltuutettuna edustamia toimihenkilöitä oli jäänyt yhtiöön työskentelemään tehtävissä, joista myös Aaltoselle olisi voitu järjestää työtä. Työpaikalla ei ollut myöskään yhteisesti todettu, etteikö Aaltoselle olisi voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muutoin hänelle sopivaa työtä. Yhtiö oli näin ollen irtisanoessaan Aaltosen menetellyt työsuojelusopimuksen vastaisesti.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET oli hyväksymällä jäsentyönantajansa Oy Uponor Ab:n menettelyn sen irtisanoessa työsuojeluvaltuutettu Aaltosen työsopimuksen ja kieltäytyessä ryhtymästä työehtosopimuksen vastaisen asiantilan poistamiseen laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut Oy Uponor Ab:n velvoittamista maksamaan työsuojeluvaltuutettu Ritva Aaltoselle työsuojelusopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta korvauksena 30 kuukauden palkkaa vastaavat 251 550 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantamisesta lukien. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on edelleen vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ovat lausuneet, että Oy Uponor Ab kuului Asko-konserniin. Uponor-liiketoimintaryhmä muodosti myös oman alakonserninsa, jonka emoyhtiö Oy Uponor Ab oli. Sen liikevaihto oli vuonna 1993 ollut noin 3,2 miljardia markkaa. Yhtiö valmisti ja markkinoi muoviputkijärjestelmiä maanrakennus-, kunnallis- ja rakennusteknisiin tarkoituksiin. Suomessa yhtiöllä oli kaksi tuotantolaitosta, Nastolassa ja Forssassa. Yhtiön pääkonttori sijaitsi Espoossa. Yhtiön henkilöstömäärä oli vuoden 1991 lopussa ollut 550, vuoden 1992 lopussa 352 ja vuoden 1993 päättyessä 320 työntekijää ja toimihenkilöä. Forssan yksikössä vastaavina ajankohtina oli ollut henkilöstöä 52, 44 ja 41 ihmistä.

Aaltonen oli työskennellyt yhtiön Forssan yksikön asiakaspalvelussa myyntisihteerinä. Hänen pääasiallisimmat työtehtävänsä olivat olleet asiakasyhteyksien ylläpitoa ja myyntitilausten tallennusta atk-järjestelmään. Toiminnallisesti hän oli ollut materiaali- ja asiakaspalveluyksikön johtajan alainen. Johtajan toimipaikka sijaitsi Nastolassa.

Yhtiö oli joutunut viimeisten vuosien aikana taloudellisista ja tuotannollisista syistä supistamaan ja keskittämään toimintojaan. Tähän liittyen yritys oli lopettanut myyntikonttorinsa ensin Keravalla ja myöhemmin Oulunsalossa. Välttämättömien lisäsäästöjen saavuttamiseksi oli keskittämislinjaa jatkettu Forssan yksikön asiakaspalvelun siirtämisellä Nastolaan vuoden 1992 lopulla. Asiakaspalvelun keskittämisellä oli saavutettu muun ohella merkittävää toiminnallista etua kaikkien myyntisihteereiden osallistuessa tarjous- ja tilauskäsittelyyn kummankin tuotantoyksikön kaikkien tuotteiden osalta.

Aaltonen oli 4.12.1992 käydyssä neuvottelussa, johon hänen lisäkseen olivat toimihenkilöpuolelta osallistuneet luottamusmies ja varaluottamusmies, todennut yhteisesti työnantajaa edustaneiden paikallispäällikön, hallintojohtajan ja henkilöstöpäällikön kanssa, ettei keskittämisen toteuduttua yhtiön Forssan putkitehtaalle jäisi sellaista työtä, jota hänelle voitaisiin osoittaa. Hän oli kokouksessa toistanut olevansa eri mieltä työnantajan kanssa siitä, oliko asiakaspalvelun keskittämisessä mieltä. Aaltonen oli jättänyt palaverissa kirjallisen selvityksen toimihenkilöiden kannanotoista eräiden toimintojen keskittämisestä Nastolaan. Työnantaja oli ilmoittanut lopuksi käsittelevänsä asiaa tehtyjen selvitysten ja keskustelujen pohjalta.

Kun Aaltonen oli sittemmin vielä kahdesti kieltäytynyt ottamasta vastaan hänelle yhtiön Nastolan asiakaspalveluorganisaatiosta tarjottua työtä, oli työnantaja sekä laillisesti että työehtosopimusten mukaisesti voinut irtisanoa Aaltosen työsopimuksen.

Aaltonen oli ollut irtisanomishetkellä yhtiön Forssan yksikön toimihenkilöiden valitsema työsuojeluvaltuutettu. Hänen tehostettu työsuhdeturvansa perustui työsuojelusopimukseen siltä osin kuin kysymys oli ollut asianomaisiin työehtosopimuksiin sidottujen teollisten tai teknisten toimihenkilöiden joukosta. Muilta osin eli käytännössä koko ylempien toimihenkilöiden ryhmän suhteen työsuojeluvaltuutetun suoja pohjautui työsuojelun valvontalain 11 §:n 4 momenttiin ja työsopimuslain 53 §:n 2 momenttiin eikä voinut tulla tässä oikeudenkäynnissä tutkittavaksi.

Yhtiön Forssan yksikössä oli työskennellyt ennen Aaltosen irtisanomista hänen lisäkseen ylempinä toimihenkilöinä paikallispäällikkö, johdon sihteeri, kunnossapitopäällikkö ja laboratoriopäällikkö sekä teknisinä toimihenkilöinä kaksi työnjohtajaa ja tuotannonsuunnittelija sekä teollisina toimihenkilöinä varastonhoitaja ja yleiskonttoristi. Työnjohtajia oli ollut vain kaksi 1.9.1991 lukien. Yhtiön eräs myyntisihteeri oli alunperin ollut työssä Keravan myyntikonttorissa ja työskennellyt ennen siirtymistään Nastolaan vain muutaman kuukauden ajan Forssassa.

Osapuolten välillä vallitseva olennaisin erimielisyys koski sitä, oliko työsuojelusopimuksen mukaisesti yhteisesti todettu, ettei työsuojeluvaltuutetulle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. Vaikkakaan yhteistä toteamista ei ollut työnantajan ja Aaltosen välillä kirjallisesti vahvistettu sopimuksen muotoon, oli työehtosopimuksen ja työmarkkinakäytännön edellyttämä riittävän selkeä yhteisymmärrys asiasta saavutettu. Toisaalta oli myös tosiasioiden valossa selvää, ettei Aaltosta olisi Forssassa voitu uudelleen sijoittaa.

Aaltosen puolesta oli lausuttu, että hän olisi ollut kykenevä töihin, jotka liittyivät varastonhoitoon, vientipapereiden laadintaan, osto- ja konttoritehtäviin, tuotannon suunnitteluun ja paikallismyyntiin. Varastonhoitaja oli toiminut viiden varastomiehen esimiehenä ja oli osallistunut toisinaan fyysiseen työhön kuljetusten järjestelyssä ajaen kauhakuormaajaa. Aaltosella ei ollut ollut esimieskokemusta eikä hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa muutenkaan soveltuneet varastonhoitajan tehtäviin.

Aaltosella ei ollut ollut tarvittavaa kielitaitoa vientipapereiden laadintaan. Ostoista huolehtivat vastuualueittain paikallispäällikkö, kunnossapitopäällikkö ja tuotannonsuunnittelija. Aaltosella ei ollut ollut sellaista ammattitaitoa, että hän olisi pystynyt mainitun ostotoiminnan hoitamaan. Yleiset konttoritehtävät oli hoitanut teollisten toimihenkilöiden luottamusmiehenä toiminut yleiskonttoristi. Hänen tärkeimmät työnsä olivat olleet palkanlaskenta ja ostoreskontra, joita Aaltonen ei ollut hallinnut. Toisaalta teollisten toimihenkilöiden luottamusmiehen töitä ei olisi voitu siirtää Aaltoselle rikkomatta samalla luottamusmiessopimusta jouduttaessa irtisanomaan teollisten toimihenkilöiden luottamusmiehen työsopimus.

Tuotannonsuunnittelijalta edellytettiin muun muassa materiaalin ja tuotantotekniikan tuntemusta sekä käsitystä taloudellisista tuotantosarjoista. Mitään tällaisia valmiuksia Aaltosella ei ollut. Yhtiön tuotannonsuunnittelija oli ollut teknisten yhdysmies ja näin ollen hänenkin työsuhdeturvansa oli ollut vastaava kuin Aaltosen.

Paikallismyynti oli asiakaspalvelutoimintojen keskittämisen yhteydessä siirretty Nastolaan. Tuotannonsuunnittelija myi kylläkin ns. kakkosluokan tuotteita siten, että Nastola hoiti kauppaan liittyvät paperit ja laskutuksen. Entisenlaista käteismyyntiä ei Forssassa enää ollut ja kaupan vuotuinen liikevaihto oli ollut vain murto-osa entisestä paikallismyynnistä. Kauppoja oli tehty myös varsin satunnaisesti, joskus oli ollut jopa viikkojen välejä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET oli liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa vedonnut yhtiöltä saamaansa tietoon, jonka mukaan edellä tarkoitettu yhteinen toteaminen paikallisten osapuolten välillä olisi tapahtunut. Yhtiö oli eronnut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n jäsenyydestä 31.10.1993 eikä liitolla ollut enää sen jälkeen ollut käytännössä mahdollisuuksia valvoa yhtiön edesottamuksia työehtosopimusasioissa. Lain mukaisia edellytyksiä tuomita työnantajaliitto maksamaan hyvityssakkoa ei ollut.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto sekä Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Oy Uponor Ab on osaltaan yhtynyt Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton sekä Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n puolesta esitettyyn.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyydessä on kysymys ensisijaisesti siitä, onko Uponor Oy:ssä, kun sen Forssan tuotantolaitoksen toimintaa ei ole kokonaan keskeytetty, työsuojelusopimuksen 9 §:ssä edellytetyllä tavalla yhteisesti todettu, ettei työsuojeluvaltuutettu Ritva Aaltoselle ole työsopimuksen irtisanomisen asemesta voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.

Yhtiössä on kesällä 1992 aloitettu neuvottelut eräiden toimintojen keskittämisestä Nastolan tuotantolaitokselle. Yhteistoimintaneuvottelussa 28.10.1992 on todettu, että suunnitelma asiakaspalvelu- ja laskentatoiminnan siirtämisestä hoidettavaksi Nastolasta toteutetaan, mikäli henkilötasolla käytävissä keskusteluissa ei tule esille uutta olennaista tietoa. Viralliset neuvottelut siirrettäviksi suunniteltuja tehtäviä hoitaneiden luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun kanssa on käyty 17.11. ja 4.12.1992.

Neuvottelusta 17.11.1992 laadittuun muistioon on kirjattu sovituksi muun ohella, että luottamusmies ja varaluottamusmies toimittavat yhtiön hallintojohtajalle tai henkilöstöpäällikölle oman listauksensa niistä tehtävistä, jotka perustellusti tulisi hoitaa Forssasta käsin.

Yhtiön henkilöstöpäällikön neuvottelusta 4.12.1992 laatiman muistion mukaan 17.11.1992 pidetyssä kokouksessa työnantajalle toimitettavaksi sovittu selvitys on lähetetty, mutta hävinnyt postinkuljetuksen aikana. Luottamusmiehen, varaluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun 27.11.1992 päiväämä selvitys on kokouksessa luovutettu työnantajapuolen edustajille. Muistion mukaan selvitys on edelleen sovittu jaettavaksi neljälle neuvottelusta poissa olleelle yhtiön edustajalle.

Neuvottelusta 4.12.1992 laaditun muistion mukaan hallintojohtajan tiedusteluun, ovatko kaikki kokouksessa läsnä olevat yksimielisiä siitä, että mikäli keskittäminen toteutetaan, niin Forssan putkitehtaalle ei jää sellaista työtä, jota voitaisiin luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle osoittaa työtilanteen ollessa kaiken kaikkiaan heikko, ovat kaikki vastanneet myöntävästi.

Muistion 4.12.1992 pidetystä neuvottelusta laatinut yhtiön henkilöstöpäällikkö on todistajana kertonut, ettei kukaan kokouksessa läsnäolleista ollut vastustanut hallintojohtajan esittämää ajatusta, minkä johdosta todistaja oli laatinut kirjauksen mainitussa muodossa. Henkilöstöpäällikön kertoman mukaan hän oli ennen kokousta selvittänyt työnantajaliitosta oikean menettelyn, koska kysymys oli ensimmäisestä luottamushenkilön työsuhdetta koskevasta asiasta. Muistion kirjaus ei todistajan mukaan suoraan vastannut käytettyjä puheenvuoroja, mutta kuvasi oikein kokouksen kulkua. Hallintojohtaja oli sanonut, että "Nyt kai me voimme yhteisesti todeta, että Forssassa ei ole löydettävissä Ritva Aaltosen ammattitaitoa vastaavaa työtä". Tähän toimihenkilöpuolen edustajat eivät varsinaisesti olleet vastanneet, mutta todistaja oli tulkinnut epäselviksi jääneet lausahdukset niin, että he olivat asiasta samaa mieltä.

Kyseiseen neuvotteluun toimihenkilöpuolelta osallistuneet henkilöt ovat työtuomioistuimessa puolestaan kertoneet, ettei asia ole ollut sillä tavoin esillä, että he olisivat ymmärtäneet luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun työllistämismahdollisuuksiin Forssan tuotantolaitoksella otetun kantaa työehtosopimuksissa tarkoitetulla tavalla. Toimihenkilöiden laatima selvitys oli jaettu tuossa kokouksessa, ja heidän käsityksensä mukaan tarkoitus oli sen pohjalta jatkaa neuvotteluja, kuten myös muistioon on kirjattu. Siihen mennessä ei ollut käyty keskusteluja sen tilanteen pohjalta, että tehtävät työnantajan suunnitelmien mukaisesti siirretään Nastolaan.

Neuvottelusta laaditun pöytäkirjan tultua puhtaaksikirjoitetuksi on työnantaja pyytänyt toimihenkilöiltä sen allekirjoittamista. Henkilöstöpäällikön mukaan pyyntö on esitetty sen vuoksi, että silloin olisi saatu varmistus työsuojelusopimuksessa tarkoitetusta yhteisestä toteamisesta. Toimihenkilöpuoli on kuitenkin palauttanut neuvottelumuistion henkilöstöpäällikölle ilman allekirjoituksia vedoten siihen, ettei tällaisia muistioita muutoinkaan ole ollut yhtiössä tapana allekirjoittaa. Luottamusmies on todistajana kertonut, että toimihenkilöpuolen edustajat eivät olleet muistiota allekirjoittaneet, koska sen sisältö ei ollut pitänyt muun muassa yhteisen toteamisen osalta paikkaansa.

Yhtiö on neuvottelun 4.12.1992 jälkeen päättänyt, ettei laskentatointa siirretä Nastolaan eikä sitä hoitanutta luottamusmiestä irtisanota. Sen sijaan asiakaspalvelutoiminnot on siirretty Nastolaan ja siirrosta kieltäytynyt Aaltonen on irtisanottu.

Tulkitessaan auto- ja korjaamoalan työehtosopimuksen nyt kysymyksessä olevan sopimusmääräyksen kanssa vastaavan sisältöistä luottamusmiessopimuksen määräystä työtuomioistuin on lausunnossaan nro 1994-50 yhtyen osallisliittojen yhteiseen kantaan katsonut, että määräystä yhteisestä toteamisesta on tulkittava siten, että sillä ymmärretään asianosaisten välistä yksimielisyyttä siitä, ettei luottamusmiehelle soveltuvaa työtä ole tarjolla. Tämän yhteisen toteamisen tulisi ensisijaisesti tapahtua luottamusmiehen ja työnantajan välillä. Erimielisyys on mahdollista saattaa ratkaistavaksi liittojen välillä ja viime kädessä työtuomioistuimessa.

Nyt esillä olevan asian käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että myös työsuojeluyhteistoiminnasta toimistoissa solmitun sopimuksen 9 §:ssä yhteisellä toteamisella tarkoitetaan, että työnantaja ja toimihenkilöpuoli ovat samaa mieltä siitä, ettei ammattitaitoa vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä ole tarjolla. Erimielisyyttä ei myöskään ole siitä, etteikö 4.12.1992 pidetty neuvottelu sinänsä ole voinut olla sellainen, jossa yhteinen toteaminen sopimuksen mukaan on voinut tapahtua.

Esitetyn selvityksen mukaan työnantajapuolen nimenomaisena tarkoituksena on ollut saada 4.12.1992 pidetyssä neuvottelussa luottamusmiessopimuksessa ja työsuojelusopimuksessa tarkoitetulla tavalla ja tarkoituksessa yhteisesti todetuksi, ettei luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle ole tarjota sopimuksissa tarkoitettua työtä Forssan tuotantolaitoksella. Toimihenkilöille tätä tarkoitusta ei kuitenkaan ole selvitetty. Kokouksesta laadittu muistio ei sen laatijankaan mukaan ole sellaisenaan vastannut kokouksen kulkua. Muutoinkin on jäänyt epäselväksi, ovatko toimihenkilöt lainkaan ottaneet kantaa Forssan tuotantolaitokselle jääviin töihin mainittujen sopimusten tarkoittamassa mielessä. Kokouksesta esitetty selvitys pikemminkin tukee sitä toimihenkilöiden esittämää käsitystä, että tarkoituksena on ollut vielä jatkaa asian käsittelyä.

Työnantaja on epäselvissä tapauksissa velvollinen näyttämään yhteisen toteamisen tapahtuneen. Neuvottelusta 4.12.1992 esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Aaltoselle soveltuvan työn loppumisesta Forssan tuotantolaitokselle olisi syntynyt yhteisymmärrys työsuojelusopimuksen edellyttämällä tavalla. Irtisanoessaan Aaltosen työsopimuksen ilman yhteistä toteamista Uponor Oy on menetellyt työsuojelusopimuksen 9 §:n vastaisesti, minkä vuoksi se on velvollinen suorittamaan Aaltoselle allekirjoituspöytäkirjan 6 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on perustanut kantansa yhtiöltä saamiinsa tietoihin, joiden mukaan yhteinen toteaminen paikallisten osapuolten välillä oli tapahtunut työpaikalla. Selvitys siitä, ettei yhteistä toteamista ollut tapahtunut työsuojelusopimuksessa tarkoitetulla tavalla, on oleellisilta osin ollut saatavissa vasta tämän oikeudenkäynnin aikana. Ottaen lisäksi huomioon, että Uponor Oy on 31.10.1993 eronnut keskusliiton jäsenyydestä työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET olisi laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Oy Uponor Ab on jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton oikeudenkäyntikulut. Toimihenkilöliitto on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 21 000 markkaa, minkä työnantajapuoli on määrältään myöntänyt oikeaksi.

Tuomiolauselma

Oy Uponor Ab velvoitetaan suorittamaan Aaltoselle korvauksena työsuojelusopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta 110 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 12.4.1994 lukien.

Suomen Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:iä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Oy Uponor Ab velvoitetaan korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton oikeudenkäyntikulut 21 000 markalla 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä. Asian laatuun nähden Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Virtanen, Tuulensuu, Palanko-Laaka ja Hölttä jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.