Court holds that a ship-specific agreement on crewing and wages is a collective agreement under the Collective Agreements Act.

Lausuntopyynnössä tarkoitettu, muun ohessa työvoiman palkkaamista laivaan koskeva sopimus täytti työehtosopimuslaissa sekä työehtosopimuksen sisällölle että muodolle asetettavat vaatimukset. Osapuolten muusta sopimistarkoituksesta ei ollut esitetty selvitystä. Sopimusta oli ilman nimenomaista mainintaakin pidetty työehtosopimuslain tarkoittamana työehtosopimuksena.

Kuultavat Silja Line Shipmanagement Oy Ab Sally Ab Wasa Line Oy Ab Oy Jacob Lines Ab Suomen Merimies-Unioni r.y.

LAUSUNTO

SOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n, Oy Sally Line Ab:n, Vaasanlaivat Oy:n, Oy Jakob Lines Ab:n ja Suomen MerimiesUnionin välillä 22.2.1990 tehdyssä sopimuspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Merenkulun luonteeseen kuuluvat alusten siirrot, ostot ja myynnit eri omistajien ja alusten käyttäjien kesken. Kun alusten siirtoihin ja omistajavaihdoksiin liittyy myös henkilökunnan työ- ja palkkaehtoihin vaikuttavia muutoksia, ovat allekirjoittaneet osapuolet sopineet ja todenneet seuraavaa:

Ikälisät Mikäli miehistöön kuuluvan työntekijän kanssa on sovittu, että työntekijä siirtyy allekirjoittaneiden työnantajatahojen käytössä/omistuksessa olevien aluksien välillä, hän on oikeutettu ikälisiä laskettaessa laskemaan hyväkseen koko työsuhteen kestoajan eri työnantajien käytössä/omistuksessa olevilla aluksilla. Tämä ei vähennä niitä ikälisäetuja, johin työntekijä on oikeutettu ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen 2 §:n mukaan.

Vuosilomat Vuosiloma määräytyy merimiesten vuosilomalain (433/84) mukaisesti. Yli 5 vuoden työsuhteen jälkeen vuosiloman pituus on 16 arkipäivää täydeltä lomanmääräytymiskaudelta. Jos työntekijä siirtyy yllä mainittujen varustamojen aluksesta toiseen ns. vanhana työntekijänä, lasketaan eri varustamoissa palveltu aika yhteiseksi palvelusajaksi.

Varustamolisä Kone- ja kansimiehistö saa laskea hyväkseen kaikkien allekirjoittaneitten varustamojen aluksissa palvellun ajan laskettaessa matkustaja-alussopimuksen 3. kohdan tarkoittamaa varustamolisää.

Työllistäminen Kun allekirjoittaneiden varustamoiden välillä tapahtuu alussiirtoja, ovat allekirjoittaneet osapuolet sopineet, että varustamot/käyttäjäyhtiöt työllistävät ensisijaisesti entiset työntekijät ns. vanhoina työntekijöinä. Alussiirtojen henkilöstövaikutukset käsitellään ennakkoon varustamoiden ja pääluottamusmiesten välisissä neuvotteluissa.

Tällä pöytäkirjalla ei puututa jo vakituiselle henkilökunnalle luvattuihin ja sovittuihin työllistämisjärjestelyihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n ja Suomen MerimiesUnionin välillä 11.9.1990 allekirjoitetussa sopimuspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

MS SILJA SERENADE'N MIEHITYSTÄ JA PALVELURAHAN JAKAMISTA KOSKEVA SOPIMUS

Sovittiin MS SILJA SERENADE'n miehityksestä ja palvelurahan jakamisesta.

TYÖVOIMAN PALKKAAMINEN

2.1 Lisätyövoiman palkkaamiseen sovelletaan 22.2.1990 Suomen Merimies-Unioni r.y:n sekä Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n, Oy Sally Line Ab:n, Vaasanlaivat Oy:n ja Oy Jakob Lines Ab:n välillä tehtyä sopimuspöytäkirjaa.

2.2 Samaa työhönottojärjestystä noudatetaan palkattaessa työvoimaa myös muihin Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n hallinnassa oleviin aluksiin.

Lisäksi sovittiin, että ms Silvia Reginan myynnin johdosta alemmassa toimessa työskenteleville työntekijöille tarjotaan mahdollisuus siirtyä takaisin ylempään toimeen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Suomen Merimies-Unioni on Silja Line Shipmanagement Oy Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa siltä osin kuin asia on käräjäoikeuden lausuntopyynnön kohteena muun muassa lausunut, että kanteessa tarkoitetut työntekijät, jotka olivat siirtäneet Silja Line Shipmanagement Oy Ab:ltä olevat vahingonkorvaussaatavansa Suomen Merimies-Unionille, olivat olleet Effjohn-konserniin kuuluvien Oy Sally Line Ab:n ja Vaasanlaivat Oy:n palveluksessa. Mainitut työntekijät oli lomautettu Vaasanlaivat Oy:n palveluksesta 1.5.1990 lukien. Tämän jälkeen eräät työntekijöistä olivat olleet tilapäisissä työsuhteissa muihin laivayhtiöihin.

Silja Line Shipmanagement Oy Ab ja Suomen Merimies-Unioni olivat 11.9.1990 sopineet yhtiön käyttöön tulleen uuden aluksen m.s. Silja Serenaden miehityksestä. Sopimuksessa oli viitattu 22.2.1990 solmittuun Effjohn-konserniin kuuluvien Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n, Oy Sally Line Ab:n, Vaasanlaivat Oy:n ja Oy Jakob Lines Ab:n sekä Suomen Merimies-Unionin väliseen sopimukseen.

Mainituilla sopimuksilla osapuolet olivat sopineet entisille työntekijöilleen oikeuden siirtyä sopijapuolena toimineen varustamon palvelukseen alussiirtojen yhteydessä. Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n ja Suomen Merimies-Unionin kesken oli 11.9.1990 sovittu työhönottojärjestyksestä siten, että m.s. Silja Serenadea käyttöönotettaessa ja myös yhtiön muihin aluksiin työvoimaa otettaessa konserniin kuuluvien yhtiöiden lomautetuilla tai tuotannollisilla perusteilla irtisanotuilla työntekijöillä oli ensisijainen oikeus saada työtä m.s. Silja Serenadelta tai yhtiön muilta aluksilta. Sopijapuolet olivat 11.9.1990 tehdyllä sopimuksella perustaneet oikeuksia muille kuin sopijapuolille eli konsernin yhtiöiden työntekijöille ja niin sanotuille entisille työntekijöille.

Sopijapuolten 11.9.1990 tekemän sopimuksen tarkoituksena oli ollut taata suoraan työntekijöille oikeuksia työllistämisessä. Kyseessä ei ollut ollut työehtosopimus, vaan sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin perustuva sopimus kolmannen hyväksi. Sopimusrikkomuksen perusteella vahinkoa kärsineellä oli oikeus korvaukseen vahingosta. Tämän tyyppisiä sopimuksia oli aikaisemminkin laadittu työntekijöiden hyväksi Oy Silja Line Ab:n kanssa. Esimerkkeinä olivat joulukuussa 1985 ja 15.1.1987 laaditut sopimukset, mitkä koskivat lomautettujen työllistämistä ja uudisrakennuksen miehitystä. Luottamusmiehet olivat työntekijöiden edustajina tehneet mainitut sopimukset. Ne eivät myöskään olleet olleet työehtosopimuksia. Yhtiön piirissä oli syntynyt käytäntö työllistämisasioiden sopimisesta muussa kuin työehtosopimuksen muodossa.

Työntekijät olivat olleet tietoisia heidän hyväkseen tehdystä sopimuksesta. Lisäksi he olivat olleet työnhakijoina merialan työnvälitystoimistoissa merenkulun työnantajaliittojen ja Suomen Merimies-Unionin välillä tehdyn työnvälitystä koskevan sopimuksen mukaisesti sekä muutenkin ilmoittaneet Silja Line Shipmanagement Oy Ab:lle tarpeensa ja kiinnostuksensa saada työtä mainituista yhtiöistä.

Silja Line Shipmanagement Oy Ab oli kuitenkin vastoin 11.9.1990 tehtyä sopimusta palkannut m.s. Silja Serenadea käyttöönotettaessa 15.11.1991 palvelukseensa ulkopuolista, sopimuksen piiriin kuulumatonta työvoimaa, vaikka edellä mainittujen sopimuksien piiriin kuuluvia työntekijöitä oli ollut lomautettuina tai irtisanottuina Effjohnkonsernissa.

Näin menetellessään Silja Line Shipmanagement Oy Ab oli rikkonut mainittujen työntekijöiden hyväksi yhtiön ja Suomen Merimies-Unionin kesken 11.9.1990 tehtyä työllistämissopimusta. Sopimusrikkomuksen johdosta työntekijät olivat kärsineet vahinkoa saamatta jääneinä palkkaetuina.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Merimies-Unioni on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan kantajalle korvauksena yhtiön sopimusrikkomuksen vuoksi työntekijöiden 31.5.1991 mennessä saamatta jääneitä palkkoja yhteensä 589 232,93 markkaa korkoineen. Lisäksi Suomen Merimies-Unioni on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

VASTINE KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Silja Line Shipmanagement Oy Ab on kanteeseen vastatessaan muun ohessa lausunut, ettei käräjäoikeus ollut toimivaltainen ratkaisemaan työehtosopimuksen soveltamiseen liittyvää kysymystä. Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n ja eräiden muiden varustamojen sekä Suomen Merimies-Unionin väliset 22.2. ja 11.9.1990 tehdyt sopimukset olivat työehtosopimuslain 1 §:n tarkoittamia työehtosopimuksia.

Työehtosopimuksen, joka oli tehty 22.2.1990, 4 §:n määräystä ei ollut ollut sovellettava Silja Serenade -aluksen käyttöönoton yhteydessä. Kyseessä oleva määräys oli niin sanottu velvoitemääräys, joka ei perustanut oikeuksia Suomen Merimies-Unionin jäsenille. Näiden kysymysten ratkaiseminen ja sen arviointi, oliko Silja Line Shipmanagement Oy Ab syyllistynyt sopimusten rikkomiseen, oli työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien tarkoittama asia, jonka käsittely kuului työtuomioistuimen toimivaltaan. Käräjäoikeus ei ollut toimivaltainen käsittelemään pääasian ratkaisemiseksi välttämättömiä työehtosopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä.

Silja Line Shipmanagement Oy Ab, Oy Sally Line Ab, Vaasanlaivat Oy, sittemmin Wasa Line Oy Ab, ja Oy Jakob Lines Ab työnantajina ja Suomen Merimies-Unioni työntekijäin rekisteröitynä yhdistyksenä olivat tehneet 22.2.1990 päivätyn sopimuspöytäkirjan, jonka kaikki osapuolet olivat allekirjoittaneet. Sopimus koski sen allekirjoittaneiden työnantajien välillä tapahtuvia alussiirtoja ja omistajavaihdoksia sekä työntekijöiden asemaa niissä. Sopimus sisälsi määräyksiä ikälisistä, vuosilomista ja varustamolisästä. Nämä kaikki olivat sellaisia ehtoja, jotka vaikuttivat suoraan sanottujen työnantajien ja työntekijöiden välisiin työsuhteisiin eli niin sanottuja normimääräyksiä. Sopimuksen työllistämistä koskeva lauseke oli työhönottoa koskeva lauseke, joka ei vaikuttanut suoranaisesti työnantajien ja työntekijöiden välisiin työsuhteisiin. Kyseinen määräys oli niin sanottu velvoitemääräys.

Silja Line Shipmanagement Oy Ab ja Suomen Merimies-Unioni olivat 11.9.1990 tehneet sopimuspöytäkirjan, jonka molemmat osapuolet olivat vahvistaneet oikeaksi neuvottelijoiden allekirjoituksella. Sopimus sisälsi Silja Serenade -aluksen miehitystä ja palvelurahan jakamista, talousesimiestä ja työsuojeluvaltuutetun vapautusta koskevat määräykset. Sopimukset sisälsivät sellaisia normimääräyksinä pidettäviä ehtoja, jotka vaikuttivat suoraan sanottujen työnantajien ja työntekijöiden välisiin suhteisiin. Sensijaan sopimuksen työvoiman palkkaamista koskevat määräykset eivät vaikuttaneet suoranaisesti työnantajien ja työntekijöiden välisiin työsuhteisiin.

Molemmat sopimukset täyttivät kaikki työehtosopimuslain muodolliset ja sisällölliset vaatimukset. Molemmat sopimukset käsittelivät asioita, jotka olivat työehtosopimusten normaalia sisältöä. Molemmilla sopimuksilla oli tarkoitettu aikaansaada työehtosopimuksen oikeusvaikutuksia. Niin 22.2. kuin 11.9.1990 tehdyt sopimuspöytäkirjat olivat työehtosopimuslain tarkoittamia työehtosopimuksia.

Työhönottoa koskevat sopimusmääräykset olivat työehtosopimuksen velvoitemääräyksiä, jotka velvoittivat vain niiden osapuolia. Työntekijälle ei syntynyt työhönottoa koskevien sopimusmääräysten perusteella mitään oikeutta vahingonkorvaukseen, mikäli työnantaja ei ollut noudattanut tällaisten määräysten edellyttämää menettelyä.

Velvoitemääräysten tehosteena oli työehtosopimuslain 7 §:n mukainen työtuomioistuimen tuomitsema hyvityssakko ja sopimusrikkomukseen perustuva vahingonkorvausvelvollisuus. Yksittäiselle työntekijälle, joka oli työehtosopimukseen sidottuihin nähden kolmannen miehen asemassa, ei ollut oikeutta vahingonkorvaukseen velvoitemääräyksen rikkomisesta. Työehtosopimukseen osallinen työntekijäjärjestö voi vaatia hyvityssakon tuomitsemista työtuomioistuimessa.

Lähtökohtana sopimusten määräysten tulkinnassa oli huomioitava sopimusten sanamuoto, niiden syntymisajankohta ja tausta. Suomen Merimies-Unionille vaatimuksensa siirtäneiden henkilöiden ja Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n välillä ei vallinnut toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta tai muutakaan sopimussuhdetta. Silja Line Shipmanagement Oy Ab:llä oli velvollisuuksia niitä henkilöitä kohtaan, jotka olivat vakinaisessa työsuhteessa yhtiöön. Ulkomaan liikenteen kansi- ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan työehtosopimuksesta kävi ilmi erimielisyys merenkulkualan työnantajien ja työntekijöiden järjestöjen välillä työhönotosta. M.s. Silja Serenade oli uudisrakennus, joka otettiin vastaan telakalta, ei miltään muulta nyt kyseessä olevat sopimukset allekirjoittaneelta varustamolta.

Sanamuotonsa mukaisesti 22.2.1990 päivätty sopimus koski vain tapausta, jossa allekirjoittaneiden varustamojen välillä tapahtui alusten siirtoja, jolloin siirtyvälle alukselle palkatut työntekijät siirtyisivät niin sanottuina vanhoina työntekijöinä aluksen uuden omistajan palvelukseen. Sopimuksessa käytetty sana ensisijaisesti osoitti, että tämä sääntö ei ollut poikkeukseton. Mitä poikkeuksia kyseessä olevaan työhönottosääntöön voitiin tehdä, ei käynyt ilmi sopimuksen sanamuodosta.

Jälkimmäistä 11.9.1990 päivättyä sopimusta sovellettiin sen sanamuodon mukaan lisätyövoiman palkkaamiseen Silja Serenade -alukselle. Sopimus ei antanut mitään viitettä siitä, minkälaista työhönottojärjestystä vakinaisen työvoiman palkkaamisen osalta tulisi noudattaa m.s. Silja Serenaden osalta.

Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n miehittäessä uutta yhtiön käyttöön tulevaa alusta yhtiö noudatti lainsäädännön vaatimuksia ja työntekijäjärjestöjen kanssa tehtyjä miehityssopimuksia. Yhtiön valitessa henkilökuntaa uudisrakennukselle oli sen lähtökohtana yhtiön vakinaisessa palveluksessa jo olevat henkilöt, joilla oli aina parempi oikeus yhtiössä oleviin työpaikkoihin kuin jonkun muun varustamon palveluksessa olevilla työntekijöillä. Työnantajan työnjohto-oikeuden mukaisesti valittiin yksittäisiä työtehtäviä täytettäessä työntekijöiksi työtehtävän vaatiman pätevyyden omaavia henkilöitä, jotka voivat olla muitakin kuin esimerkiksi Suomen Merimies-Unionin jäseniä tai muiden kuin nyt kyseessä olevat sopimukset allekirjoittaneiden varustamojen työntekijöitä.

Allekirjoitettaessa 11.9.1990 päivättyä sopimusta yhtiö oli jo valinnut aluksen vakituisen henkilökunnan. Tuolloin oli sovittu yksinomaan siitä, että mikäli edellä olevalla ja normaalilla yhtiön työhönottotavalla alukselle jo otetun henkilökunnan lisäksi tarvittaisiin lisätyövoimaa, tulisi tällöin pyrkiä ottamaan sopimuksen tarkoittamia muiden varustamojen työntekijöitä palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä. Tällaistenkin työntekijöiden tulisi täyttää uudisrakennuksen henkilökunnalle yhtiön asettamat vaatimukset.

Silja Line Shipmanagement Oy Ab oli toiminut sopimusten velvoitteiden mukaisesti. Vaikka yhtiö olisikin rikkonut sopimusten määräyksiä, ainoat tehosteet olivat työehtosopimuslain mukainen hyvityssakko ja vahingonkorvaus. Ainoa näihin oikeutettu taho oli sopimuksen osapuoli, Suomen Merimies-Unioni, joka ei ollut esittänyt mitään tällaisia vaatimuksia.

Esittämillään perusteilla yhtiö on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti kanteen hylkäämistä sekä Suomen Merimies-Unionin velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, ovatko mainitut 22.2. ja 11.9.1990 solmitut sopimukset työehtosopimuksia, ovatko niiden työhönottoa koskevat määräykset velvoite- vai normimääräyksiä, keitä työhönottoa koskevat määräykset velvoittavat ja keillä on niiden perusteella oikeuksia ja mikä on työhönottomääräysten oikea tulkinta.

KUULTAVIEN LAUSUNNOT

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Silja Line Shipmanagement Oy Ab:lle, Sally Ab:lle, Wasa Line Oy Ab:lle, Oy Jacob Lines Ab:lle ja Suomen Merimies-Unionille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Silja Line Shipmanagement Oy Ab on lausunnossaan, johon Sally Ab, Oy Jacob Lines Ab ja Wasa Line Oy Ab ovat osaltaan yhtyneet, esittänyt muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

G. TEHTYJEN SOPIMUSTEN ARVIOINTI

G.1. Onko pöytäkirja 11.9.1990 työehtosopimus

11.9.1990 päivätyn sopimuspöytäkirjan ovat tehneet yksi työnantaja ja yksi työntekijöiden rekisteröity yhdistys. Sopimuksen osapuolilla on siis ollut työehtosopimuslain edellyttämä työehtosopimuskelpoisuus. 11.9.1990 tehty sopimuspöytäkirja on tehty kirjallisesti siten, että osapuolten edustajat ovat sen nimikirjoituksillaan vahvistaneet.

Sopimuspöytäkirjassa on sovittu valtakunnallisen työehtosopimuksen tällaisen sopimisen varaan viittaamista asioista sekä eräistä muista asioista.

Sopimuspöytäkirjassa on sovittu palvelurahan jakamisesta, mikä tarkoittaa työntekijöille maksettavaan vastikkeeseen eli työsuhteisiin sovellettavaa normimääräystä. Sopimuspöytäkirjassa on sovittu talousesimiehen palkkauksesta, mikä tarkoittaa työntekijöille maksettavaan vastikkeeseen eli työsuhteisiin sovellettavaa normimääräystä. Sopimuspöytäkirjassa on sovittu työsuojeluvaltuutetun vapautuksesta, mikä tarkoittaa kyseisen työntekijän työsuhteeseen sovellettavaa normimääräystä. Kaikkien näiden sopimusehtojen tarkoittamat asiat kuuluvat osapuolten säännöstämiskompetenssin puitteisiin ja ovat normaaleja työehtosopimusten sisältämiä ehtoja. Sopimuspöytäkirja sisältää näin ollen kolme normimääräystä, joiden ehdot ovat tulleet sovitulla ja työehtosopimuslain tarkoittamalla tavalla työsuhteiden ehdoiksi.

Myöhemmin vastaavat pöytäkirjat on tehty nimikkeellä "Työehtosopimuspöytäkirja", joka osoittaa osapuolten tarkoittavan tällaisilla pöytäkirjoilla aikaansaada työehtosopimuksen vaikutukset.

Sopimuspöytäkirja 11.9.1990 on sekä muodoltaan että sisällöltään kaikki työehtosopimuksen edellytykset täyttävä asiakirja. Sopimuspöytäkirja 11.9.1990 on työehtosopimus.

G.2. Onko pöytäkirja 22.2.1990 työehtosopimus

22.2.1990 päivätyn sopimuspöytäkirjan ovat tehneet neljä työnantajaa ja yksi työntekijöiden rekisteröity yhdistys. Sopimuksen osapuolilla on siis ollut työehtosopimuslain edellyttämä työehtosopimuskelpoisuus. 22.2.1990 tehty sopimuspöytäkirja on tehty kirjallisesti virallisilla allekirjoituksilla.

Sopimuspöytäkirja sisältää määräyksiä ikälisistä, vuosilomista ja varustamolisistä, mitkä tarkoittavat työntekijöille maksettavaan vastikkeeseen ja työsuhteisiin muuten sovellettavia normimääräyksiä. Sopimuspöytäkirja koskee vastaisuudessa syntyviä työsuhteita sellaisten työntekijöiden osalta, jotka haluavat alussiirron yhteydessä siirtyä aluksen uuden omistajan palvelukseen. Viittaamme merimieslain 6 §:n 3 momenttiin.

Vaikkakin olemme sitä mieltä, että tämäkin sopimuspöytäkirja on niin muodoltaan kuin sisällöltäänkin työehtosopimuslain edellytykset täyttävä työehtosopimus, ei tämän asian kannalta ole olennaista, onko tämä sopimuspöytäkirja itsenäisenä sopimuksena arvioitaessa työehtosopimus vai ei. 11.9.1990 tehdyn työehtosopimuksen sisältämän viittauksen kautta tämä sopimuspöytäkirja on tullut osaksi 11.9.1990 tehtyä työehtosopimusta. Viittaamme siihen, mitä Kaarlo Sarkko on teoksessaan Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset vuodelta 1973 todennut sivuilla 19-22.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Näin ollen on selvää, että 11.9.1990 tehdyn työehtosopimuksen sisältämän viittauksen perusteella 22.2.1990 tehdyn sopimuspöytäkirjan ehdot ovat tulleet mainitun työehtosopimuksen osaksi ja ovat näin ollen 11.9.1990 tehdyn työehtosopimuksen osapuolia velvoittavia työehtosopimuslain määräämällä tavalla.

G.3. Onko pöytäkirjan 11.9.1990 työhönottolauseke velvoite- vai normimääräys

Sopimuspöytäkirjan ehto 2.1. yhdessä niissä viitatun sopimuspöytäkirjan 22.2.1990 ehdon 4 kanssa koskevat työhönottoa Silja Serenade -alukselle. Ne koskevat sellaisten henkilöiden palkkausta, jotka eivät ole toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa meihin. Kyseiset ehdot eivät koske sellaisia asioita, jotka liittyisivät olemassa olevien työsuhteiden ehtoihin, vaan pyrkivät yksinomaan rajoittamaan ja puuttumaan meille työnantajana kuuluvaan valintaoikeuteen. Näiden ehtojen sisältö ei kuulu sopimusosapuolten työehtosopimuslain mukaiseen säännöstämiskompetenssiin ottaen erityisesti huomioon merimieslain 6 §:n säännöksen. Näin ollen kyseiset sopimusehdot kuuluvat osapuolten velvoittautumiskompetenssin piiriin.

Viittamme siihen, mitä olemme edellä kohdassa A. esittänyt eri oikeuslähteiden osalta. Vakiintunut käsitys on, että työhönottoa koskevat määräykset työehtosopimuksessa ovat velvoitemääräyksiä. Nyt kyseessä olevat pöytäkirjan ehto 2.1. ja sopimuspöytäkirjan 22.2.1990 ehto 4. ovat selvästi velvoitemääräyksiä.

G.4. Ketä pöytäkirjan 11.9.1990 työhönottolauseke velvoittaa/oikeuttaa

Kuten edellä kohdassa A. olemme esittäneet velvoittaa työehtosopimuksen velvoitemääräys vain ko. työehtosopimukseen osallisia heidän keskinäisissä suhteissaan. Velvoitemääräyksen ehdot eivät tule sovellettavaksi työsuhteissa. Työntekijät eivät tule oikeutetuiksi tai velvoitetuiksi suhteessaan työnantajaan velvoitemääräyksen nojalla.

Tässä tapauksessa ei ole syntynyt mitään sellaisia työsuhteita, joissa työehtosopimuslain nojalla voitaisiin edes normimääräyksenä soveltaa pöytäkirjan ehtoja työsuhteeseen. On selvää, että nyt kyseessä olevia pöytäkirjan ehtoa 2.1. ja aiemman pöytäkirjan ehtoa 4. sovelletaan vain meidän ja Suomen Merimies-Unioni ry:n välillä. Vain tässä suhteessa näillä ehdoilla on juridista merkitystä. Suomen Merimies-Unioni ry:n jäsenillä, joilla ei ole mitään toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta meihin, ei ole mitään oikeuksia kyseisten velvoitemääräysten nojalla eikä meillä ole mitään kyseisiin henkilöihin kohdistuvaa velvollisuutta ottaa heitä töihin.

G.5. Mikä on pöytäkirjan 11.9.1990 työhönottolausekkeen oikea tulkinta

Pöytäkirjan lausekkeen 2.1. sanamuodon mukaan on Silja Serenaden työvoiman palkkaamisen yhteydessä lisätyövoiman palkkaamiseen noudatettava aiempaa pöytäkirjaa. Kohdan 2.2. mukaan kysymys on työhönottojärjestyksestä. Aiemman pöytäkirjan mukaan alussiirron yhteydessä on ensisijaisesti työllistettävä siirtyvän aluksen entiset työntekijät ja annettava heille pöytäkirjasta ilmenevät työehdot. Aiemman pöytäkirjan mukaan alussiirtojen henkilöstövaikutukset käsitellään ennakkoon varustamon ja pääluottamusmiehen välisissä neuvotteluissa.

Koska tässä tapauksessa ei ole kysymys alussiirrosta aiemmassa pöytäkirjassa mainittujen yhtiöiden välillä, on ehtojen sanamuodon mukainen tulkinta vaikeaa ehtojen epäselvyyden johdosta. Tulkinnassa voidaan lähteä sopimusta tehtäessä vallinneista olosuhteista.

Todistajana kuultu Kari Luotola on vahvistanut todistaja Grönroosin kertoman.

Todistajana kuultu Suomen Merimies-Unioni ry:tä neuvotteluissa edustanut Martti Komulainen kertoi mm. laatineensa sopimustekstin. Hänen käsityksensä mukaan Silja Serenade aluksen taloushenkilökunnan palkkaaminen oli ollut 11.9.1990 vielä siten kesken, että hän oli arvioinut lisätyövoiman tarpeen olleen yli 80 henkilöä. Todistaja katsoi lisätyövoimalla tarkoitettavan vakituiseksi palkattavaa työvoimaa.

Todistajankertomuksista selviää, miksi tätä riitaa käydään. Osapuolten lähtökohdat 11.9.1990 päivättyä sopimuspöytäkirjaa tehtäessä ovat olleet aivan erilaiset johtuen mm. siitä palkkaustilanteesta, joka tuona päivänä vallitsi ja siitä, että Suomen Merimies-Unionin edustajalla, joka oli laatinut sopimustekstin, ei ollut sitä tarkempaa tietoa, jota esimerkiksi pääluottamusmiehellä oli. Osapuolet eivät lisäksi lainkaan keskustelleet sopimusehtojen sisällöstä tai sopimuksen juridisesta merkityksestä. Ottaen huomioon edellä lainaamamme Sarkon esittämän tulkintasäännön on tulkinnanvaraisten lausekkeiden suojattava sen osapuolen vilpitöntä mieltä, joka ei ole laatinut kyseistä sopimustekstiä.

H. LOPPUYHTEENVETO

Kuten edellä olevasta käy ilmi, katsomme 11.9.1990 tehdyn sopimuspöytäkirjan olevan työehtosopimus. Ko. pöytäkirjan työhönottoa koskevat määräykset mukaanluettuna pöytäkirjassa viitatun aiemman sopimuspöytäkirjan työhönottomääräys ovat velvoitemääräyksiä, joilla ei ole perustettu mitään oikeuksia Suomen Merimies-Unioni ry:lle korvaussaatavansa siirtäneille henkilöille.

Olemme todistajien kertomalla ja aineistosta ilmi käyvällä tavalla lisäksi tarjonneet tai yrittäneet tarjota 11.9.1990 tehdyn työehtosopimuksen mukaisesti ja Suomen Merimies-Unioni ry:n pääluottamusmiehen kanssa sovituilla menettelyillä sopimuksen tarkoittamia määräaikaisia työsuhteita jokaiselle kyseessä olevalle henkilölle. Useimmat kyseessä olevat henkilöt ovat jossain vaiheessa olleet palveluksessamme tällaisessa määräaikaisessa työsuhteessa. Olemme näin ollen menetelleet 11.9.1990 tehdyn sopimuksen mukaisesti riippumatta siitä, miksi sitä juridisesti luonnehditaan.

Pyydämme näin ollen, että työtuomioistuin lausuntonaan Turun käräjäoikeudelle vahvistaa edellä G. kohdassa esittämämme tulkinnan pöytäkirjojen sisällöstä ja juridisesta velvoittavuudesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Merimies-Unioni on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Merimies-Unioni r.y. katsoo, että

1. Suomen Merimies-Unioni r.y:n sekä Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n, Oy Sally Line Ab:n, Vaasan-Laivat Oy:n ja Oy Jakob Lines Ab:n 22.2.1990 sekä Suomen Merimies-Unioni r.y:n ja Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n 11.9.1990 tekemät työllistämisvelvollisuutta ym. koskevat sopimukset eivät ole työehtosopimuksia eikä em. sopimusten pätevyyden tutkiminen tai lausunnon antaminen niiden tulkinnasta tai soveltamisesta kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

2. Mikäli työtuomioistuin vastoin perusteltua kantaamme katsoisi, että 1-kohdassa mainitut sopimukset tai jompikumpi sopimuksista on työehtosopimus, katsomme, että

Perustelut

1. Yleistä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. 22.2.1990 ja 11.9.1990 sopimukset eivät työehtosopimuksia

2.1. Sopimusten taustasta

M/s Silja Serenaden valmistumisen myöhästyttyä talvella 1989/1990 jouduttiin em. sopimukset allekirjoittaneiden varustamoiden kesken tekemään alussiirtoja, joilla oli henkilöstövaikutuksia. Tarkoitus oli ensisijaisesti sopia henkilöstösiirroista ja -järjestelyistä varustamokohtaisesti niin, että sopimukset olisi tehty kunkin varustamon ja työntekijöiden kesken. Tästä oli olemassa aikaisempaa käytäntöäkin, mihin palaamme myöhemmin.

Koska sopiminen varustamokohtaisesti ei edistynyt päätettiin tässä vaikeassa ja henkilöstöjärjestelyjen osalta monimutkaisessa tilanteessa sopimus tehdä keskitetysti niin, että Suomen MerimiesUnioni ry edusti em. varustamoiden työntekijöitä ja kukin työnantajavarustamo tuli mukaan 22.2.1990 tehtyyn sopimukseen. Suomen Merimies-Unioni ry:n neuvottelijat tulkitsivat asian niin, että kyse oli liikkeenjohtovaltaan kuuluvista asioista, jotka sovittiin nyt konsernitasolla.

11.9.1990 laaditun sopimuksen synty oli myös vastaavanlainen, eli jo pitkään keväällä 1990 oli käyty eri työntekijöiden ja työnantajan (Silja Line Shipmanagement Oy Ab) kesken keskusteluja 22.2.1990 sopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden työllistämisestä marraskuussa 1990 liikenteeseen tulevassa uudisrakennuksessa, M/s Silja Serenadessa. Koska M/s Silja Serenadeen tarvittiin vielä lisähenkilöstöä, ja kun lähinnä Vaasan Laivat Oy:n palveluksessa oli työllistämätöntä henkilöstöä, päätettiin 11.9.1990 sopimuksella todeta, että 22.2.1990 sopimuksen työllistämismääräyksiä sovelletaan myös Serenadeen palkattavan lisähenkilöstön osalta.

2.2. Professori Seppo Koskisen lausunto

Suomen Merimies-Unioni ry on pyytänyt 22.2.1990 ja 11.9.1990 laadittujen sopimusten tulkinnasta työoikeuden professori Seppo Koskisen asiantuntijalausunnon. Seppo Koskinen on 8.9.1993 päivätyssä lausunnossaan käsitellyt monipuolisesti ja kattavasti 22.2.1990 ja 11.9.1990 sopimusten työllistämismääräysten tulkintaa ja soveltamista.

Koskinen on lausunnossaan katsonut, että molempia sopimuksia tulee arvioida velvoiteoikeudellisina sopimuksina.

22.2.1990 sopimuksen osalta Koskinen toteaa mm., että sopimus koskee tyypillistä yhteistoimintaasiaa, minkä vuoksi sitä ei voida pitää työehtosopimuksena, elleivät osapuolet kaikesta huolimatta ole tarkoittaneet sopimusta nimenomaan työehtosopimukseksi. Tällä ja muilla Koskisen esittämillä perusteilla 22.2.1990 pöytäkirjan lähtökohta ei sovi mihinkään nimenomaiseen työoikeudelliseen sopimustyyppiin, sitä tulee arvioida yleisten kriteerien perusteella velvoiteoikeudellisena sopimuksena.

11.9.1990 laaditun sopimuksen osalta Koskinen katsoo, että sopimuksen työllistämistä koskeva lausuma on, siltä osin kuin siinä viitataan 22.2.1990 laadittuun sopimukseen, toteava. 11.9.1990 sopimuksen 2.1. kohdan merkitys ja asiasisältö on vain sen toteava, että uudisrakennusta M/s Silja Serenadea miehitettäessä on sovellettava 22.2.1990 sopimuksessa alussiirtoja varten sovittuja periaatteita. Tällä perusteella myös 11.9.1990 sopimusta on arvioitava yleisenä velvoiteoikeudellisena sopimuksena, vaikka tässä sopimuksessa sovitaankin muistakin, yleensä työehtosopimuksin, sovittavista asioista.

Emme tässä yhteydessä käsittele yksityiskohtaisesti Koskisen esittämiä perusteluita kannanotoilleen, koska ne ovat hänen lausunnostaan todettavissa. Viittaamme kuitenkin Koskisen lausuntoon sellaisenaan perusteluinamme tämän asian ratkaisulle työtuomioistuimessa.

Seuraavassa käsittelemme lyhyesti eräitä keskeisiä seikkoja, mitkä käsityksemme mukaan puoltavat sitä, että sopimuksia on käsiteltävä velvoiteoikeudellisilla periaatteilla.

2.3. Työllistämismääräysten luonteesta

22.2.1990 ja 11.9.1990 sopimusten työllistämistä koskevat määräykset rajoittavat varustamotyönantajien itsenäistä liikkeenjohtovaltaa työllistämisasioissa. Mainitunlaiset liikkeenjohtovallan käyttämiseen liittyvät asiat jäävät yleensä työoikeudellisten sopimustyyppien ulkopuolelle. Liikkeenjohtovaltaan kuuluvien asioiden käsittelystä on säädetty yhteistoimintalainsäädännöllä.

Lähtökohta em. työllistämismääräyksiä tulkittaessa tulee käsityksemme mukaan siten olla, että kyseessä on velvoiteoikeudellisin kriteerein arvosteltava sopimus, ellei erityisesti näytetä, että on ollut tarkoitus tehdä työehtosopimus.

Alioikeuskäsittelyn aikana on todistajanlausunnoilla toisaalta selvitetty, että sopimuksen neuvottelijat eivät nimenomaisesti ole todenneet tai edes keskustelleet sopimusten luonteesta, että ne olisivat työehtosopimuksia. Päinvastoin sopimusten tarkoituksena on ollut turvata konkreettisesti ja sitovasti työntekijöiden oikeus työpaikkoihin Effjohn-konsernin piirissä.

Erityisesti 22.2.1990 allekirjoitettu sopimus on laadittu vain järjestämään liikkeenjohtovaltaan kuuluvia henkilöstöjärjestelyjä rajoitetussa henkilöstöpiirissä.

2.4. Sopimusten tarkoitus

22.2.1990 laaditun sopimuksen keskeinen tarkoitus oli rajoittaa työnantajien työhönottovaltaa alussiirtojen yhteydessä. Työntekijäpiiri, jonka hyväksi sopimuksen määräykset tulivat, oli rajattu. 11.9.1990 sopimuksella oli tarkoitus todeta, että M/s Silja Serenadea käyttöönotettaessa 11.9.1990 jälkeen noudatettiin samoja periaatteita työllistämisessä, kuin 22.2.1990 sovitussa sopimuksessa oli sovittu alussiirtojen yhteydessä tapahtuvaksi. Myös tässä tilanteessa työntekijäpiiri, minkä hyväksi sopimus oli tehty, oli rajattu. Neuvotteluissa oli selvää, keiden työntekijöiden hyväksi työllistämismääräykset oli tehty. Neuvotteluissa oli mm. esillä työntekijäluettelot.

Sopimukset allekirjoitti työntekijöiden puolesta Suomen Merimies-Unioni r.y., koska tämä oli neuvottelu- ja sopimusteknisesti ainoa järkevä tapa. Työntekijät itse olivat tietoisia heidän hyväkseen tulevista työllistämistä koskevista sopimusmääräyksistä.

Sopimusneuvotteluiden aikana ei missään tilanteessa erityisesti todettu, että kyseiset sopimukset olisivat työehtosopimuksia tai niille haluttaisiin antaa työehtosopimusten oikeusvaikutukset.

2.5. Aikaisempi sopimuskäytäntö

Vastaavanlaisia työllistämissopimuksia on aikaisemmin tehty Oy Silja Line Ab:n ja sen työntekijöiden välillä. Näin mm. joulukuussa 1985 ja 15.1.1987 (ro:n pöytäkirja 22.4.1993). Vaikka mainituissa sopimuksissa on sopijapuolena ollut eri yhtiö kuin nyt vireillä olevan jutun vastaaja on, katsomme, että sopimuksilla on tätä asiaa harkittaessa merkitystä, koska Oy Silja Line Shipmanagement Ab on vuonna 1989 ryhtynyt hoitamaan aikaisemmin Oy Silja Line Ab:lle kuuluneita henkilöstöhallinnon tehtäviä. Kyseessä ovat olleet saman yhtiöryhmän sisällä tehdyt hallinnolliset uudelleenjärjestelyt. Mainittuja aikaisemmin tehtyjä sopimuksia ei myöskään voida pitää työehtosopimuksina. Niissä työntekijöiden puolesta sopimuksen ovat allekirjoittaneet työntekijöiden edustajina luottamusmiehet.

Merialalta ja myös vastaajayhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvan Oy Silja Line Ab:n osalta on olemassa käytäntöä, missä varustamotyönantaja on maksanut kärsineelle työntekijälle menetetyn palkan korvauksena työllistämissopimuksen sopimusrikkomuksesta.

3. Sopimusten tulkinta, mikäli ne katsotaan työehtosopimuksiksi

Mikäli työtuomioistuin vastoin kantaamme katsoisi, että 22.2.1990 ja 11.9.1990 laaditut sopimukset ovat työehtosopimuksia, katsomme, että sopimuksia tulisi tulkita seuraavasti.

3.1. Työllistämismääräykset - normi- vai velvoitemääräyksiä

Professori Koskinen on edellä mainitussa lausunnossaan käsitellyt ja ottanut kantaa siihen, ovatko sopimusten työllistämismääräykset normi- vai velvoitemääräyksiä. Koskinen katsoo, että em. sopimusten työllistämismääräykset ovat ns. normimääräyksiä. Koskisen käsityksen mukaan työllistämismääräyksen sanamuoto osoittaa, että kysymys on sopimisesta normivaikutuksin.

Katsomme, että sopimusmääräyksen normiluonnetta tukevat myös sopimuksen tarkoitus ja aikaisempi käytäntö. Sopimusmääräys laadittiin rajatun työntekijäjoukon työsuhteiden jatkuvuuden turvaamiseksi ja siten, että ensisijaisesti asia pyrittiin sopimaan varustamokohtaisesti työntekijöiden kesken, jolloin edes muodollisilla perusteilla ei olisi voitu väittää kyseessä olevan työehtosopimuksen ja sen velvoitemääräyksen. Merimies-Unioni ry teki 22.2.1990 sopimuksen työntekijöiden valtuuttamana saman työllistämistarkoituksen toteuttamiseksi. Lisäksi viittaamme aikaisempaan työllistämissopimuskäytäntöön, mistä on mainittu edellä kohdassa 2.5.

Joka tapauksessa on todettava, että mikäli sopimusmääräys katsottaisiin velvoitemääräykseksi ei sopimuksella olisi käytännössä merkitystä yksittäisen työntekijän kannalta, joiden aloitteesta ja puolesta työllistämisestä oli konkreettisesti ja sitovasti sovittu. Muodollinen oikeusteoreettinen jako normi- ja velvoitemääräyksiin siten kuin vastaajayhtiö on aikaisemmin alioikeudessa esittänyt ei vastaa todellisia olosuhteita.

3.2. Työhönottomääräysten velvoittavuus ja korvausperusteet

Katsomme, että sopimusten työhönottomääräykset velvoittavat kutakin allekirjoittanutta varustamoa siltä osin kuin kyseessä on varustamon hallintaan tulleesta aluksesta ja Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n osalta lisäksi M/s Silja Serenaden osalta.

Koska työllistämismääräykset ovat normimääräyksiä, on yksittäisillä työntekijöillä oikeus vaatia määräyksen toteutumista kohdaltaan. Lisäksi yksittäisellä työntekijällä on oikeus normimääräyksen perusteella vaatia korvausta määräyksen rikkomisesta hänelle aiheutuneesta vahingosta. Varustamot ovat aikaisemmin myös maksaneet mainitunlaisissa tilanteissa palkan työntekijälle.

3.3. Työhönottomääräysten tulkinnasta

Sopimusten työllistämisjärjestystä koskeva sisältö on mielestämme kiistaton ja selvä. Sopimusten piiriin kuuluu allekirjoittaneiden varustamoiden henkilökunta. Henkilökunta voi olla työssä siirrettävällä aluksella tai lomautettuna tai irtisanottu. Heidät on palkattava heille soveltuviin tehtäviin ennen kuin työvoimaa haetaan muualta.

11.9.1990 sopimuksen 2.1. kohdan lisätyövoimalla tarkoitetaan kaikkea vakinaisiin ja määräaikaisiin työsuhteisiin M/s Silja Serenadelle palkattavaa työvoimaa. Sanamuotoa ei voi esimerkiksi tulkita niin, että sillä tarkoitettaisiin vain sijaistyövoiman palkkaamista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin toteaa, että Suomen Merimies-Unioni on käräjäoikeudessa ajamassaan kanteessa perustanut vaatimuksensa siihen, että Silja Line Shipmanagement Oy Ab on käyttöönotettaessa uutta alusta m.s. Silja Serenadea palkannut työvoimaa vastoin kantajajärjestön ja yhtiön välillä 11.9.1990 tehtyä työllistämissopimusta. Kanteessa on vaadittu yhtiön velvoittamista suorittamaan palkkaamatta jääneille sopimuksen piiriin kuuluville työntekijöille saamatta jääneitä palkkaetuja vastaavan korvauksen.

Mainitussa sopimuksessa on sovittu m.s. Silja Serenaden miehityksestä, palvelurahan jakamisesta, työvoiman palkkaamisesta, talousesimiesten määrästä ja palkkauksesta sekä eräistä työsuojeluvaltuutettua koskevista kysymyksistä. Sopimukseen sisältyvän viittausmääräyksen mukaan lisätyövoiman palkkaamiseen sovelletaan 22.2.1990 Suomen Merimies-Unionin ja Silja Line Shipmanagement Oy Ab:n, Oy Sally Line Ab:n, Vaasanlaivat Oy:n sekä Oy Jakob Lines Ab:n välillä tehtyä sopimuspöytäkirjaa. Tämä pöytäkirja sisältää määräyksiä ikälisistä, vuosilomista, varustamolisästä ja työllistämisestä alusten siirroissa sopimuksen allekirjoittaneiden varustamoiden välillä.

Työehtosopimukseen voidaan ottaa ehtoja viittaamalla esimerkiksi toisiin sopimuksiin tai lainsäädäntöön. Tällöin viitatut lähteet saavat sen sopimuksen oikeudellisen luonteen, jossa viittausmääräys on. Viittaukset muihin lähteisiin saattavat osapuolten tarkoituksesta riippuen olla myös ainoastaan informatiivisia tai toteavia ilman, että viitattuja lähteitä olisi tarkoitettu ottaa työehtosopimuksen ehdoiksi.

Tässä tapauksessa sopimuksessa on viitattu 22.2.1990 tehtyyn sopimukseen, joka on solmittu osin samojen sopijaosapuolten välillä, mutta joka sanamuotonsa mukaan on koskenut alussiirtoja sopimuksen allekirjoittaneiden varustamoiden välillä. Kun viimeksimainittua sopimusta ei siten - ainakaan sen sanamuodon mukaan - olisi muutoin ollut sovellettava uuden aluksen käyttöönottamiseen, osapuolten ei voida katsoa ottaneen viittausta 11.9.1990 tehtyyn sopimukseen vain toteavassa tai informatiivisessa tarkoituksessa. Viitattuja määräyksiä on siten soveltuvin osin noudatettava osana 11.9.1990 allekirjoitettua sopimusta. Kun viitatut määräykset edellä todetun mukaisesti saavat viittausmääräyksen sisältävän sopimuksen oikeudellisen luonteen, työtuomioistuimella ei ole aihetta erikseen arvioida 22.3.1990 tehdyn sopimuksen työehtosopimusluonnetta.

Mitä 11.9.1990 tehdyn sopimuksen oikeudelliseen luonteeseen tulee, niin työtuomioistuin toteaa, että sopimus on riidattomasti solmittu työehtosopimuksen tekemiseen oikeutettujen osapuolten välillä, ja se myös muutoin muodollisesti täyttää työehtosopimukselle asetettavat vaatimukset.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan on ennen vuotta 1990 tehty liittokohtaisten sopimusten lisäksi erillisiä matkustaja-aluskohtaisia työehtosopimuksia. Nämä sopimukset on vuonna 1990 yhdistetty valtakunnalliseksi työehtosopimukseksi. Tämän jälkeenkin on Suomen Merimies-Unionin ja varustamoiden välillä sovittu aluskohtaisesti miehityksestä ja palvelurahan jakamisesta. Työtuomioistuimessa kuultujen todistajien kertomukset osoittavat, että osapuolet ovat puolin ja toisin pitäneet kaikkia edellä tarkoitettuja sopimuksia työehtosopimuksina.

Myös työtuomioistuin on tuomiossaan nro 168 vuodelta 1981 arvioidessaan aluskohtaisen sopimuksen palvelurahaa koskevan määräyksen pätevyyttä suhteessa matkustaja-alussopimuksen vastaavaan määräykseen lähtenyt siitä, että kyseiset sopimukset ovat työehtosopimuksia.

Työehtosopimus työehtosopimuslain tarkoittamassa mielessä on sopimus ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Työehtosopimusominaisuuden on katsottu edellyttävän, että sopimukseen sisältyy ainakin yksi edellä tarkoitettu ehto.

Riidanalaisessa 11.9.1990 tehdyssä sopimuksessa on sovittu edellä todetuista, alalla tavanomaisesti työehtosopimuksin sovittavista ehdoista, joita työsuhteissa on noudatettava. Kun sopimus siten täyttää työehtosopimuslaissa sekä työehtosopimuksen sisällölle että muodolle asetettavat vaatimukset, ja kun osapuolten muusta sopimistarkoituksesta ei ole esitetty selvitystä, kyseistä sopimusta on työtuomioistuimen näkemyksen mukaan ilman nimenomaista mainintaakin pidettävä työehtosopimuslain tarkoittamana työehtosopimuksena.

Suomen Merimies-Unioni ja Silja Line Shipmanagement Oy Ab ovat työehtosopimuslain 4 §:n tarkoittamalla tavalla edellä mainittuun työehtosopimukseen sidottuja.

Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun muassa työntekijöiden työehtosopimuksia koskevat sekä työehtosopimuslakiin perustuvat riita-asiat, kun kysymys on työehtosopimuksen tai mainitun lain vastaisen menettelyn seuraamuksesta. Työehtosopimuksen vastaisen menettelyn seuraamukset määräytyvät työehtosopimuslain perusteella sekä siltä osalta kun kysymys on työsuhteissa noudatettavista määräyksistä että siltä osalta, kun kysymys on vain työehtosopimussuhteessa velvoittavista määräyksistä.

Kun lausuntopyynnössä tarkoitettua sopimusta on edellä todetun mukaisesti pidettävä työehtosopimuksena, jota koskevat riidat on ratkaistava työtuomioistuimesta annetun lain mukaisesti, työtuomioistuimen ei tässä vaiheessa ole perusteltua ottaa enemmälti kantaa lausuntopyynnössä esitettyihin kysymyksiin. Jos käräjäoikeus sen sijaan päätyy sopimuksen työehtosopimusluonteesta muuhun arvioon, tällaisen muun työ- tai velvoiteoikeudellisen sopimuksen tulkinnassa ei ole kysymys asiasta, joka edellyttäisi työehtosopimusolojen erityistä tuntemusta työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Rautiainen, Virtanen, Vertanen ja Kolula jäseninä.

Lausunto on yksimielinen.