Labor court dismisses claim for severance pay when employee refuses work during notice period.

Työnantaja oli irtisanonut kaikki sellutehtaan lomautettuina olleet työntekijät ja samalla kutsunut heidät irtisanomisajaksi työhön tehtaan purkutehtäviin ja muiden yksiköiden lomitustehtäviin.

Työstä kieltäytyneen työntekijän katsottiin jättäneen tahallaan ansaitsematta palkan irtisanomisajalta.

Työnantaja ei ollut rikkonut irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä kieltäytyessään maksamasta työntekijälle irtisanomisajan palkkaa.

Kantaja Paperiliitto ry Vastaajat Metsäteollisuus ry Metsä-Serla Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä voimassa olleessa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. STK:n ja SAK:n allekirjoittamaa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta soveltamisohjeineen noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa keskusjärjestöjen välillä solmitussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Lomautusilmoitus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa (Muutos. Voimaan 1.3.1992)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä TSL 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta.

Sama oikeus on työntekijällä, joka TSL 42 §:n 1 momentin nojalla irtisanoo työsopimuksensa 225 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen.

Erorahan saamisen edellytysten katsotaan näissä tapauksissa alkavan sinä päivänä, jona työsuhde päättyy.

Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka ja muualla mahdollisesti ansaittu palkka. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on Metsäteollisuus ry:tä ja Metsä-Serla Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että MetsäSerla Oy oli lomauttanut siivooja A:n 18.3.1991. Lomautus oli jatkunut 9.3.1992 asti, jolloin työnantaja irtisanoi A:n. Työnantaja oli edellyttänyt, että lomautettuna irtisanottu A olisi tullut irtisanomisaikana töihin.

Työnantajan ilmoitettua A:lle irtisanomisajan palkan maksamisen ehdoista oli A ilmoittanut, että hän oli niin huonossa kunnossa, ettei hän pystynyt siivoojan työhön. A:lla oli ollut vireillä valitus eläkepäätöksestä, jolla hänen hakemuksensa työkyvyttömyyseläkkeestä oli hylätty. A:lla oli myös ollut voimassa oleva lääkärintodistus, jolla hänet oli toistaiseksi todettu kykenemättömäksi työhönsä eli siivoojan työhön, mitä työtä työnantajalla oli tehtaalla tarjota. Tämä oli ollut myös työnantajan tiedossa.

Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta. Asiasta oli neuvoteltu sekä liittojen välillä että paikallisesti ja asia oli jäänyt erimieliseksi.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK sekä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto olivat keskusjärjestöneuvottelussa käsitelleet kysymystä, missä tilanteissa työnantaja saattoi edellyttää lomautetulta työntekijältä työntekoa irtisanomisaikana. Järjestöjen mukaan työn järjestäminen saattoi tulla kysymykseen vain poikkeuksellisissa tilanteissa.

A oli ollut kykenemätön tehtaalla esiintyviin töihin, eikä työnantaja ollut siten voinut A:n tilanteen tietäen edellyttää, että A:n olisi tullut saapua työhön irtisanomisajaksi. Olosuhteet huomioon ottaen oli ollut kohtuutonta, että A oli velvoitettu irtisanomisaikana työskentelemään. A:lle oli tarjottu vain entistä työtään eli siivoustyötä. Mitään keskustelua ei ollut käyty siitä, että A:n olisi pitänyt hankkia uutta selvitystä työkyvyttömyydestään.

A:lla oli edelleenkin vireillä valitus eläkepäätöksestä.

Työlainsäädäntö ja siihen liittyvä sosiaalilainsäädäntö eivät aina välttämättä ottaneet toisiaan huomioon. A oli toimittanut työnantajalle aikanaan niin sanotun B-todistuksen, jossa hänet oli todettu pysyvästi työkyvyttömäksi. Sosiaalivakuutusjärjestelmän kannalta hän ei kuitenkaan ollut menettänyt työkykyään niin paljon, ettei hän jäljellä olevalla työkyvyllään pystyisi teoreettisesti jostakin saatavilla olevalla työllä itseään elättämään. A:sta oli tullut tässä suhteessa niin sanottu väliinputoaja. Näissä tilanteissa työvoimatoimistot olivat katsoneet, että työeläkejärjestelmän kannanotto tarkoitti sitä, että henkilöä voitiin pitää työmarkkinoilla olevana, vaikka sinänsä hänet oli lääkärintodistuksella todettu työkyvyttömäksi aikaisempaan työhönsä.

Työntekijät olivat sellutehtaalla irtisanomisaikanaan tehneet purku- ja siivoustöitä, mutta mitään sellaista välttämätöntä pakkoa, että työnantaja olisi ehdottomasti kaikki työntekijät töihin tarvinnut, ei ollut ollut.

Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeen tarkoittama tahallisuus siviilioikeudellisessa mielessä tarkoitti suurin piirtein samaa kuin rikosoikeudessa, jos ajateltiin seuraamuksia teosta. Sen, jonka väitettiin toimineen tahallisesti, oli selvästi pitänyt ymmärtää tekonsa seuraukset. A:n työkyvyttömyys, jonka perusteella hän oli muun muassa hakenut eläkettä, oli pohjautunut ensisijaisesti fyysisiin seikkoihin, kuten kuulon huononemiseen, migreeniin, tenniskyynerpäähän ja niin edelleen. Hänellä oli ollut myöskin muistiongelmia. Lääkehoidot olivat lisäksi osoittautuneet sellaisiksi, että ne pahensivat tilannetta. Tässä suhteessa oli selvästi todettu, että A oli pysyvästi kykenemätön tekemään tavallista työtään tai siihen läheisesti verrattavaa työtä, mutta hänet oli kuitenkin eläkelakien nojalla katsottu työkykyiseksi. Oli hyvin todennäköistä, että hänen mahdollisuutensa käsittää toimintansa tahallisena palkan ansaitsematta jättämisenä oli vähintäinkin hämärtynyt.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi, että Metsä-Serla Oy on rikkonut paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana olevan keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen 18 §:n määräyksiä ja että työtuomioistuin vahvistaisi, että Metsä-Serla Oy:llä on ollut yleissopimukseen perustuva velvollisuus maksaa A:lle 9.3. - 9.9.1992 yleissopimuksessa mainittua irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus.

Paperiliitto on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Metsä-Serla Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta 45 528,43 markkaa laillisine korkoineen.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Metsäteollisuus ry ja Metsä-Serla Oy ovat Paperiliiton kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Metsä-Serla Oy oli lomauttanut A:n kanteessa kerrotulla tavalla 18.3.1991. Lomautus oli muutettu olemaan voimassa toistaiseksi 21.5.1991 alkaen. Lomautuksen alkaessa siivousosastolla työskennellyt A oli ollut sairauslomalla.

A oli toimittanut työnantajalle 26.4.1991 lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän oli pysyvästi työkyvytön. Työnantajan saamien tietojen mukaan A oli tämän todistuksen perusteella hakenut työkyvyttömyyseläkettä. Eläkehakemus oli tullut hylätyksi 23.7.1991. Hylkäyspäätöksestä johtuen Mäntän työvoimatoimisto oli katsonut A:n työkykyiseksi ja hänelle oli maksettu työttömyyspäivärahaa sairaspäivärahan asemasta 24.7.1991 alkaen.

Vuoden 1991 jälkimmäisellä puoliskolla oli käynyt selväksi, ettei sellutehtaan uudelleen käynnistäminen ollut enää mahdollista. Metsä-Serla Oy:n Mäntän sellutehtaalla työskennelleet 92 työntekijää oli irtisanottu 9.3.1992 alkaen. Irtisanottujen joukossa oli ollut myös A. Kaikille irtisanotuille työntekijöille oli tarjottu työtä irtisanomisajaksi. Noin puolet irtisanotuista työntekijöistä voitiin sijoittaa Serla Oy:n Mäntän tehtaille lomitus- ja sijaisuustehtäviin. Loput irtisanotuista sijoitettiin irtisanomisajaksi sellutehtaan laitteiston purkutöihin.

Myös A oli saanut irtisanomisilmoituksen sekä kutsun saapua työhön. Saatuaan kutsun oli A ilmoittanut Metsä-Serla Oy:n Mäntän tehtaiden työsuhdeasiainhoitajalle tulevansa työhön vain, mikäli työnantaja järjestää sängyn, jossa hän voi päivänsä viettää. Samalla A oli ilmoittanut, että hän ei voinut tehdä siivoustyötä. Muunlaisesta työnteosta työsuhdeasiainhoitajan ja A:n välillä ei ollut ollut puhetta, koska työsuhdeasiainhoitaja oli tulkinnut A:n ilmoituksen työstä kieltäytymisestä ehdottomaksi. A:n työsuhde oli päättynyt annetun irtisanomisilmoituksen mukaisesti 9.9.1992.

A oli toimittanut työnantajalle vain kerran lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestään eli 26.4.1991. Tämän jälkeen A ei ollut toimittanut uutta lääkärintodistusta. Toisaalta työnantajan tiedossa oli ollut, että A:lle maksettiin kielteisen eläkepäätöksen seurauksena työttömyyspäivärahaa. Viranomaisten tulkintojen mukaan A oli siis ollut työkykyinen.

Palkanmaksu olisi edellyttänyt selvitystä siitä, että työntekijällä on ollut oikeus olla poissa töistä. Jos työntekijä on työkykyinen eikä tule työhön irtisanomisaikana silloin, kun hänelle tarjotaan työtä, seuraa siitä irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamassa mielessä, että palkka on jätetty ansaitsematta tahallaan.

Kun A oli työnantajan tietojen mukaan ollut työkykyinen ja kieltäytynyt työstä, oli työnantaja katsonut, ettei sillä ollut velvollisuutta sairausajan palkan maksamiseen 9.3.1992 alkaen.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metsä-Serla Oy on lomauttanut palveluksessaan olleen siivooja A:n 18.3.1991 ja irtisanonut hänen työsopimuksensa 9.3.1992 päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajalla 9.9.1992. Irtisanomisilmoituksessa työnantaja on tarjonnut A:lle irtisanomisajaksi töitä ja määrännyt, milloin työhön ilmoittautumisen tulee tapahtua. A on kuitenkin puhelimitse ilmoittanut yhtiön työsuhdeasiainhoitajalle, ettei hän kyennyt siivoustyöhön ja että hän ei aikonut tulla töihin.

A on toimittanut työnantajalle 26.4.1991 lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän on ollut silloisiin tehtäviinsä pysyvästi työkyvytön. A on tämän todistuksen perusteella hakenut työkyvyttömyyseläkettä, mutta hakemus on hylätty 23.7.1991. Tästä päätöksestä A on valittanut, ja valitus on ollut vireillä vielä työtuomioistuinkäsittelyn aikana. Paikallinen työvoimatoimisto on tällaisissa tapauksissa noudatetun käytännön mukaisesti hyväksynyt A:n työnhakijaksi ja hänelle on maksettu työttömyyspäivärahaa 24.7.1991 alkaen.

Työnantaja ei ole maksanut A:lle irtisanomisajan palkkaa katsoen tämän jättäneen tahallaan ansaitsematta vastaavan palkan työnantajan järjestettyä A:lle työtä irtisanomisajaksi. Paperiliitto on katsonut, että Metsä-Serla Oy ei ole kohtuudella voinut asettaa irtisanomisajan palkan maksamisen edellytykseksi, että A olisi tullut työhön. Työnantajan käytettävissä olevien tietojen perusteella on ollut havaittavissa, ettei tehtaalla ole ollut tuossa tilanteessa tarjota A:n työkykyyn ja muihin ominaisuuksiin soveltuvia tehtäviä. Tilanne ei myöskään ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetyllä tavalla sillä tavoin poikkeuksellinen, että työnantajalla olisi ollut perusteltu syy kutsua lomautettuna ollut A työhön irtisanomisajaksi.

Työtuomioistuimelle on esitetty keskusjärjestöjen erään toisen riita-asian yhteydessä laatima muistio, jossa keskusjärjestöt ovat yhteisenä lausuntonaan irtisanomissuojasopimuksen tulkinnasta lausuneet, että irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden kohtaa "Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa" sovelletaan pääsääntöisesti niissä tilanteissa, joissa irtisanomisajaksi ei järjestetä lainkaan työtä. Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeen mukaan tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen irtisanomisajan palkasta tai sitä vastaavasta korvauksesta tulee kysymykseen vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä. Keskusjärjestöjen lausunnon mukaan töiden järjestäminen lomautetulle työntekijälle irtisanomisaikana tulee kuitenkin kysymykseen vain poikkeuksellisissa tilanteissa.

Työtuomioistuimessa on todistajana kuultu Metsä-Serla Oy:n työsuhdeasiainhoitajaa, joka on kertonut, että Metsä-Serla Oy:n sellutehtaan lopettamisen vuoksi lomautettuina olleet 92 työntekijää ja toimihenkilöä oli irtisanottu helmikuussa 1992. Kaikki irtisanotut työntekijät ja toimihenkilöt oli kutsuttu irtisanomisajaksi töihin. Noin puolelle näistä henkilöistä oli järjestetty koulutusta lomitustehtäviin ja toinen puoli työntekijöistä oli jäänyt sellutehtaalle erilaisiin laitteiden purkutöihin. Todistajan kertoman mukaan yhtiössä on vallinnut käytäntö, että jos työntekijän työkyvyttömyyseläkehakemus oli hylätty, hakemuksen perusteena ollut selvitys hakijan työkyvyttömyydestä oli samalla lakannut olemasta voimassa. Tällöin työntekijä oli palannut työhön tai toimittanut työnantajalle uuden lääkärintodistuksen. A ei ollut huhtikuussa 1991 esittämänsä lääkärintodistuksen jälkeen antanut työnantajalle uutta selvitystä sairaudestaan.

Työtuomioistuimessa on kuultu myös Metsä-Serla Oy:n pääluottamusmiestä, joka on kertonut, että helmikuussa 1992 töihin kutsutut sellutehtaan irtisanotut työntekijät olivat joko olleet koulutuksessa lomitustehtäviin tai tehneet laitteiden purkutöitä ja muita toisarvoisempia töitä. Kaikille irtisanotuille työntekijöille ei todistajan mielestä ollut irtisanomisajaksi riittänyt todellisia töitä. Todistaja oli neuvotellut työnantajan kanssa A:n työkyvyttömyysselvityksestä ja muista A:n mahdolliseen työskentelyyn liittyvistä asioista. Todistajan käsityksen mukaan tehtaalta olisi saattanut löytyä myös A:lle sopivaa, fyysisesti vähemmän rasittavaa työtä, joskin A:n soveltuvuus eri tehtäviin oli osoittautunut vuosien aikana jossain määrin ongelmalliseksi.

Työtuomioistuin katsoo tulleen selvitetyksi, että MetsäSerla Oy:llä on ollut lomitustarpeesta sekä sellutehtaan lopettamisesta ja sen laitteiden purkamisesta johtuneet perustellut syyt kutsua lomautettuina olleet sellutehtaan työntekijät työhön irtisanomisajaksi.

A ei ole esittänyt yhtiön käytännön mukaista selvitystä väittämästään työkyvyttömyydestä. Toisaalta kanteessakaan ei ole väitetty, että A olisi ollut sairauksiensa vuoksi työkyvytön kaikkiin tehtaan lopettamiseen mahdollisesti liittyviin tehtäviin. Muu soveltumattomuus tarjolla oleviin tehtäviin ei ole ollut etukäteen arvioitavissa.

Kun A on kieltäytynyt tulemasta työhön, yhtiö on vallinneissa olosuhteissa voinut perustellusti pitää työstä kieltäytymistä irtisanomisajan palkan tahallaan ansaitsematta jättämisenä. Työnantajayhtiö on irtisanomissuojasopimuksen mukaan voinut vähentää irtisanomisajan palkasta tahallaan ansaitsematta jätettyä palkkaa vastaavan määrän. A:lla ei siten ole oikeutta kanteessa vaadittuun irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Metsä-Serla Oy ole irtisanomisajan palkan maksamisesta kieltäytyessään rikkonut irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen Metsäteollisuus ry ja Metsä-Serla Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Kontio, Leivo ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.