Union dismissed union rep dismissal due to procedural flaws, but employer won on substantive grounds.

Pääluottamusmieheksi valittu työntekijä oli saamistaan varoituksista ja huomautuksista huolimatta menetellyt järjestysmääräysten vastaisesti. Hänen menettelynsä oli ollut epäasianmukaista ja hänen tapansa hoitaa luottamusmiestehtävää sekä yleisen neuvottelukäytännön että työnantajayhtiössä vahvistetun neuvottelujärjestyksen vastaista. Näyttämättä kuitenkin oli jäänyt, että pääluottamusmies työsopimuksen purkamiseen johtaneessa tilanteessa tai muutoinkaan olisi olennaisesti rikkonut työvelvoitteensa. Hänen menettelyään kokonaisuutena arvioiden ei myöskään voitu pitää sellaisena, että työnantajalla olisi ollut luottamusmiessopimuksessa mainittu työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettu tärkeä syy purkaa pääluottamusmiehen työsopimus.

Työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijälle korvausta luottamusmiessopimuksen vastaisen työsopimuksen päättämisen johdosta.

Kysymys työsopimuksen purkamisesta oli ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei työnantajaliiton ollut katsottava laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Metallityöväen Liitto ry Vastaajat Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry Kommandiittiyhtiö S. Pinomäki ja vastuunalainen yhtiömies Eeti Sakari Pinomäki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 15.2.1990 allekirjoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa työtä tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Luottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei luottamusmiestä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

Luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa luottamusmiestä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin IML 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. kolmen kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 5 vuotta mutta enintään 9 vuotta;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että metallityöntekijä A oli ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Kommandiittiyhtiö S. Pinomäki -nimisen yhtiön palveluksessa 19.8.1986 - 5.10.1993 NC-jyrsijänä.

A oli valittu yhtiön työntekijöiden pääluottamusmieheksi 1.1.1992 alkavaksi toimikaudeksi. Työsopimuksen päättymishetkellä hän oli edelleen pääluottamusmiehenä. Työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen 5.10.1993.

Ennen työsopimuksen purkua työnantaja oli antanut A:lle neljä kirjallista varoitusta. Ensimmäinen varoitus oli annettu työstä kieltäytymisen vuoksi 23.9.1992. Toinen varoitus oli annettu tahallisen työvelvoitteen laiminlyönnin ja työpaikalta poistumisen vuoksi 24.9.1992. Kolmas varoitus oli annettu 7.1.1993, ja se koski tahallista työvelvoitteen laiminlyöntiä sekä yritystä harhauttaa työnantajaa valehtelemalla. Neljäs varoitus oli annettu 8.1.1993 työstä kieltäytymisestä.

A:n oman selvityksen mukaan 23.9.1992 annettu varoitus oli koskenut tilannetta, jossa hän oli yrittänyt neuvotella työnantajan aikomien lomautusten toteuttamiseen liittyvistä seikoista, kuten lomautusten ennakkoilmoitusajoista. Työnantajan edustaja ei ollut ollut halukas neuvottelemaan. Työnantaja oli tulkinnut neuvotteluyrityksen työstä kieltäytymiseksi. A on kiistänyt kieltäytyneensä työstä 23.9.1992.

A:lle oli ollut täysi yllätys 24.9.1992 annettu varoitus, koska hän oli tuona aamuna ilmoittanut työnantajalle, että hänen oli lähdettävä lääkäriin kipeytyneen selkänsä takia. Tutkimuksissa oli ilmennyt selässä vikaa, ja A oli määrätty sairauslomalle. Tähän perustuen varoitus oli siis ollut aiheeton.

Varoitus, joka oli annettu 7.1.1993, oli koskenut tilannetta, jossa A oli käyttänyt työnantajan puhelinta soittaakseen Metallityöväen Liiton piiritoimistoon. Tässäkin tilanteessa A oli vain hoitanut luottamusmiestehtäviään ja varoitus oli perusteeton.

A oli 8.1.1993 yrittänyt neuvotella työnantajan edustajan kanssa urakkaperusteista. Tuossa tilanteessa lienee ollut kyse luottamusmiessopimuksen 6 §:n D-kohdassa tarkoitetuista hinnoitteluperusteista. Työnantajan edustaja oli kieltäytynyt neuvottelemasta. A on katsonut, että hän ei tuolloinkaan ollut kieltäytynyt työstä.

Varoitukset yhtä lukuun ottamatta olivat siis koskeneet tilannetta, jossa A oli oman käsityksensä mukaan pyrkinyt neuvottelemaan pääluottamusmiehelle kuuluvan neuvotteluvelvoitteen mukaisesti. Työnantaja oli kuitenkin tulkinnut tilanteen toisin. Johtopäätöksenä oli kuitenkin todettava, että A oli ollut kaikissa edellä mainituissa tilanteissa vilpittömästi työntekijöiden asialla. Varoitukset olikin tulkittava huonoista henkilösuhteista johtuviksi.

Kesällä 1993 työnantaja oli kutsunut luokseen kaksi yrityksen työntekijää ja ilmoittanut heille, että mikäli A:ta ei eroteta luottamusmiehen tehtävistä, pannaan "paja kiinni". Työnantaja oli näin yrittänyt uhkailulla taivuttaa työntekijät luopumaan luottamusmiehestään.

Ennen työsopimuksen purkamista A oli käynyt työnantajan edustajien kanssa neuvotteluja työntekijöiden palkkaehdoista ja niin sanotusta parake-ratkaisusta. Työnantajan menettely sen muuttaessa palkkausperusteita ei ollut tyydyttänyt A:ta ja hän oli yrittänyt työnantajan edustajien kanssa selvittää ja sopia ongelmat. Riita oli mennyt liittotasolle, jossa asiasta oli käyty useampia neuvotteluja. Liitot olivat antaneet vastauksen 30.8.1993. Se oli A:n mielestä kuitenkin ollut tulkinnanvarainen, ja hän oli useasti yrittänyt käydä jatkoneuvotteluja työnantajan kanssa.

Tilanne oli kulminoitunut 5.10.1993, jolloin A jälleen oli yrittänyt saada aikaan neuvottelua työnantajan edustajien kanssa. Työnantaja oli tulkinnut neuvotteluyrityksen työstä kieltäytymiseksi purkaen sanottuna päivänä A:n työsopimuksen.

A oli 6.10.1993 päiväämässään yksipuolisessa muistiossa ilmoittanut oman kantansa työsopimuksen purkamiseen. Työnantaja oli tehnyt asiassa oman muistionsa 5.10.1993. Asiasta on neuvoteltu liittotasolla 17.1.1994, jolloin asia oli jäänyt riitaiseksi.

Edellä mainitut varoitukset olivat 5.10.1993 tapahtuneeseen työsuhteen purkuun nähden vanhentuneita. Lisäksi ne oli kiistetty jo perusteiltaan. Työnantajalla ei ollut oikeutta purkaa eikä irtisanoa A:n työsopimusta. Luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Purkamisoikeutta muutoinkin oli rajoitettu määräyksen osoittamin tavoin. Työnantajalla ei ollut myöskään ollut oikeutta työsopimuksen irtisanomiseen, koska ei ollut edes väitetty, että työnantajalla olisi ollut työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämä työntekijöiden enemmistön suostumus A:n työsopimuksen irtisanomiselle.

Tosiasiassa kysymys oli Kommandiittiyhtiö S. Pinomäen edustajien sekä A:n tulehtuneista henkilösuhteista, jotka olivat osaltaan vaikuttaneet siihen, että mitättömistä pikkuseikoista oli tehty suuri numero. A:n ja tuotantopäällikön henkilökohtaiset välit olivat olleet huonot erityisesti sen jälkeen, kun A oli ryhtynyt hoitamaan pääluottamusmiehen tehtäviä.

A oli ollut pääluottamusmies ja tässä ominaisuudessa pyrkinyt neuvottelemaan työnantajan edustajien ja erityisesti tuotantopäällikön kanssa. A ei ollut neuvottelupyrkimyksissään ehkä aina noudattanut yhtiön vaatimaa diplomatiaa. Hän oli saattanut esiintyä kärjekkäästi herättäen sellaisen vastareaktion, etteivät työnantajan edustajat olleet halunneet neuvotella hänen kanssaan. Joka tapauksessa neuvotteluvelvoite oli puolin ja toisin olemassa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kommandiittiyhtiö S. Pinomäki sekä Eeti Sakari Pinomäki ovat menetelleet luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5 kohdan vastaisesti purkaessaan A:n työsopimuksen.

Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Kommandiittiyhtiö S. Pinomäen sekä sen vastuunalaisen yhtiömiehen Eeti Pinomäen velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa kolmelta kuukaudelta irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan työehtosopimuksen 3 ja 4 §:ien perusteella yhteensä 24 515,70 markkaa ja vuosilomakorvausta irtisanomisajalle lomapalkkasopimuksen perusteella 2 768,83 markkaa, molemmat summat 16 prosentin korkoineen 5.10.1993 lukien, sekä luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5 kohdan perusteella korvauksena työsuhteen lainvastaisesta päättämisestä 30 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 245 157 markkaa 16 prosentin korkoineen kanteen vireilletulosta lukien.

Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n tuomitsemista maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuslain 9 §:ssä tarkoitetun valvontavelvollisuuden rikkomisen johdosta.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Vastaajat ovat lausuneet, että Kommandiittiyhtiö S. Pinomäen päätuotteita olivat metsätyökoneet, harvesterit, prosessorit sekä sähköservo- ja hydrauliventtiilit. Yhtiön palveluksessa oli 18 työntekijää ja kahdeksan toimihenkilöä.

A oli valittu pääluottamusmieheksi 1.1.1992. Samana päivänä A oli ilmoittanut usean todistajan läsnäollessa tuotantotiloihin käymään tulleelle toimitusjohtajalle, että hän, toisin kuin toimitusjohtaja, pystyi tästä lähtien tekemään yhtiössä mitä tahansa. A oli ryhtynyt käytännössä myös toteuttamaan ilmoittamaansa. A:n toiminta pääluottamusmiehenä oli johtanut siihen, että työntekijätkin omassa ryhmässään olivat harkinneet A:n erottamista pääluottamusmiehen toimesta päätyen kuitenkin siihen, että A jatkoi toimikautensa loppuun saakka.

A:n työsopimus oli jouduttu 5.10.1993 purkamaan työsopimuslain 43 §:n perusteella, sillä työnantajalta ei enää kohtuuden mukaan voitu vaatia sopimussuhteen jatkamista. A oli jatkuvasti ja useista varoituksista ja huomautuksista huolimatta laiminlyönyt työvelvoitettaan, tahallaan laiminlyönyt noudattaa työnantajan työtä koskevia määräyksiä nimenomaisista kielloista ja kehotuksista huolimatta sekä muutenkin käytöksellään aiheuttanut sen, että sopimussuhteen jatkamiselle ei enää ollut edellytyksiä.

Kanteessa esitettiin, että A oli ollut varoituksia annettaessa vilpittömästi työntekijöiden asialla ja tilanteessa, jossa hän oli pyrkinyt neuvottelemaan pääluottamusmiehelle asetetun neuvotteluvelvoitteen mukaisesti. A ei tuolloin kuitenkaan ollut ollut työntekijöiden asialla vaan omallaan. Yhteistä A:n neuvotteluesityksille oli lisäksi se, että hän ei ollut yksilöinyt erimielisyyden aihetta, vaan ilmoittanut ylimalkaisesti haluavansa neuvotella erilaisista asioista. A ei myöskään työnantajan kehotuksista huolimatta poistunut työnsä ääreen vaan halusi jatkaa neuvottelua, vaikka muiden mielestä asia oli selvä ja sovittu.

Heti tultuaan valituksi pääluottamusmieheksi A oli ryhtynyt käyttämään työaikaansa luottamusmiessopimuksen vastaisesti ja rikkomaan työvelvoitettaan. Valituksia työnantajalle oli alkanut tulla muun muassa palkkakonttorin toimihenkilöiltä. A oli käynyt palkanlaskijan luona konttorissa jatkuvasti ja häirintätarkoituksessa monta kertaa päivässä neuvottelemassa oman palkkansa laskennasta. Joinakin päivinä A oli käynyt palkkakonttorissa viisi-kuusi kertaa. A ei milloinkaan ollut etukäteen ilmoittanut tulostaan vaan hän oli mennyt suoraan konttoriin käyttäytyen agressiivisesti. Aiheena näille käynneille olivat olleet muun muassa A:n veroprosentin muutokset, yleinen palkanlaskenta ja työnantajan taloudellinen tilanne.

A:n vaatimuksesta konttoripäällikkö oli järjestänyt työntekijöille yhteisen tiedotustilaisuuden yhtiön tuloksesta. Paikalla olivat olleet konttoripäällikkö sekä yksi yhtiön työntekijöistä. A ei ollut tullut tilaisuuteen lainkaan.

A:n käytöksen johdosta tuotantopäällikkö oli laatinut 11.1.1993 A:lle pääluottamusmiehen ajankäyttöohjeen. Tällaiset ohjeet A:lle oli annettu jo aiemmin suullisesti. Muistiossaan 30.8.1993 liitot olivat todenneet, että mainitut pääluottamusmiehen ajankäyttöohjeet täydensivät paikallista käytäntöä luottamusmiessopimuksen mukaisesti ja näin ollen ne olivat luottamusmiessopimuksen mukaiset. A oli kieltäytynyt noudattamasta ohjeita.

A oli myös ilmoittanut työnantajan edustajalle, ettei hän noudata työmaalla vallitsevia järjestysmääräyksiä, koska luottamusmiessopimuksen mukaan hänen työsuhdettaan ei voitaisi päättää järjestysmääräysten rikkomisten vuoksi. Luottamusmiessopimus ei kuitenkaan antanut pääluottamusmiehelle mahdollisuutta tahallaan rikkoa työmaalla vallitsevia järjestysmääräyksiä.

Vaikka A:lla oli täysi tieto luottamusmiessopimuksen järjestysmääräyskohdan tarkoituksesta, hän oli jatkuvasti täyttänyt huomautuksista ja määräyksistä huolimatta tuntikorttinsa väärin. A oli myös laiminlyönyt jättää tuntikorttinsa ohjeiden mukaisesti.

Lähes säännönmukaisesti A oli myös myöhästynyt töistä leimaten korttinsa omat vaatteet päällään työajan alkaessa, vaikka ohjeiden mukaan työajan alkaessa haalarien tuli olla vaihdettuna.

A:n laiminlyönnit olivat jatkuneet säännöllisesti työsuhteen päättymiseen asti kirjallisista ja suullisista varoituksista huolimatta.

Työvelvoitteen laiminlyönnistä on osoituksena myös tapaus, jolloin syksyllä 1993 A oli laiminlyönyt työtehtäviään katsellen lastauksessa tehtävää työtä lähtemättä kehotuksesta huolimatta luottamusmiestehtäviä tekemään tai töihinsä.

A:lle oli 23.9.1992 annettu varoitus työstä kieltäytymisestä. Samalla hänelle oli ilmoitettu, että työnantaja purkaa hänen työsuhteensa, mikäli laiminlyönnit jatkuvat. A ei tuolloin ollut yksilöinyt työnantajalle sitä, mistä hän halusi neuvotella, vaan tullut kesken työajan etukäteen sopimatta ilmoittamaan tuotantopäällikölle ja työnjohtajalle, että hän halusi nyt neuvotella asioista. A oli käyttäytynyt erittäin agressiivisesti. Neuvottelu oli liittynyt lomautuksiin, joita vastaajayhtiössä oli käynnissä. Lomautusasioista ei ollut kuitenkaan työntekijöiden kanssa syntynyt minkäänlaista erimielisyyttä.

Tuotantopäällikkö oli todennut A:lle, että asiasta voidaan järjestää neuvottelu erikseen sovittavana aikana, koska tuolloin yhtiössä oli ollut kiirettä. A:llakin oli ollut kiireisiä työtehtäviä, koska seuraavan miehen työ oli kiinni A:n työn edistymisestä. Tuotantopäällikkö oli kehottanut A:ta kolme eri kertaa menemään työhön uhaten päättää A:n työsopimuksen, mikäli tämä ei noudata kehotusta. Asia ei ollut selvinnyt sovinnolla, koska A oli ilmoittanut suorin sanoin, ettei hän töihin mene. Tuotantopäällikkö oli joutunut poistumaan paikalta.

A:lle oli 7.1.1993 annettu varoitus tahallisesta työvelvoitteen laiminlyönnistä ja yrityksestä harhauttaa törkeästi valehtelemalla. Tuolloin työnjohtaja oli mennyt käymään konttoritiloissa yläkerrassa. Toimitusjohtaja oli mennyt sattumalta alakertaan tuotantotiloihin ja havainnut A:n olevan työnjohtajan kopissa puhelimessa. Puhelimen käytöstä kaikille työntekijöille annettujen ohjeiden mukaan puhelinta sai käyttää ainoastaan työnantajan edustajan luvalla. Toimitusjohtajan kysymykseen A oli ilmoittanut saaneensa työnjohtajalta luvan soitolleen. Siitä, mihin A oli soittamassa ei ollut puhetta eikä A ollut ilmoittanut soittavansa piiritoimistoon tai ammattiosastonsa toimistoon kanteessa kerrotuin tavoin. A ei ollut myöskään sopinut työnantajan kanssa siitä, että hän tuona aikana tekee luottamusmiestehtäviään.

Työvelvoitettaan A oli rikkonut myös sillä tavalla, että hän ei ollut pysynyt työpaikallaan vaan työnjohdon kehotuksista huolimatta kuljeskellut ympäriinsä istuen muun muassa kaksi tuntia varastossa ilmoittaen, että hän ei töitä tee ja kieltäytyen työnjohtajan kehotuksista huolimatta töihin menemisestä. Kuljeskelun johdosta A:ta oli jouduttu kehottamaan töihin melkein päivittäin.

Yksikään annetuista varoituksista ei ollut vanhentunut. Vielä viimeisen kirjallisen varoituksen jälkeen A:lle oli annettu suullisia varoituksia. Viimeisen kirjallisen varoituksen ja työsuhteen päättämisen välisenä aikana A oli sairauslomistaan ja vuosilomistaan johtuen ollut työssä ainoastaan noin neljä kuukautta.

A oli tehnyt työnantajan kanssa 10.6.1993 muistion, joka koski lähinnä A:n omia palkka-asioita. Työnjohtajalle A oli ilmoittanut, että hän pääluottamusmies A:na neuvottelee työntekijä A:n asiasta. Muistiossa A ei tuonut ilmi mitään sellaista erimielisyysasiaa, josta liitot olivat voineet neuvotella. Liitot olivat antaneet 30.8.1993 päivätyn lausunnon, jossa käsiteltiin metalliteollisuuden työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä, palkkarakennetta, lomautusilmoitusaikoja ja pääluottamusmiehen toimintaedellytyksiä. Liittojen kannan mukaan työnantaja ei ollut rikkonut mitään voimassa olevia lakeja tai sopimuksia. Muistiosta kuitenkin ilmeni, että A halusi aktiivisesti neuvotella eri asioista yksilöimättä neuvottelujen kohdetta ja että työnantaja neuvotteli A:n kanssa työehtosopimuksen mukaisesti, vaikka neuvoteltavaa ei olisi ollutkaan.

Edellä oleva osoitti, että työnantajalla oli ollut työsopimuslain 43 §:n ja luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5. kohdan mukainen työsopimuksen purkuperuste.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5. kohdan kolmannen kappaleen perusteella luottamusmiehen työsopimusta ei voida purkaa, mikäli hän on rikkonut järjestysmääräyksiä. Sopimuskohta ei tarkoita A:n menettelyn kaltaisia tahallisia järjestysmääräysten rikkomisia, jotka hän on itsekin tiedostanut määräysten rikkomiseksi. Hän oli toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksista huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita, joten sopimuksen tämän kohdan mukainen purkuperuste työnantajalla oli ollut. Kyse ei ollut pelkästään järjestysmääräysrikkomuksista, sillä A oli tietoisesti ja tahallaan pyrkinyt rikkomaan luottamussuhdetta, joka oli työsuhteen perusedellytys.

Vaadittu 30 kuukauden palkkaa vastaava määrä on täysin liiallinen ja kohtuuton. Irtisanomismenettelylain 20 §:n mukaan tässä tapauksessa korvauksen määrää vähensivät A:n nuori ikä ja hänen itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen sekä muut lainkohdassa mainitut perusteet. A:n työsuhdekin oli ollut lyhyt.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ei ollut rikkonut työehtosopimuslain 9 §:n tarkoittamaa valvontavelvollisuutta.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat kiistäneet vaatimukset sekä perusteiltaan että määriltään ja vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 %:n korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metallityöntekijä A on ollut Kommandiittiyhtiö S. Pinomäen palveluksessa 19.8.1986 alkaen työskennellen NC-jyrsijänä. A on valittu työntekijöiden pääluottamusmieheksi 1.1.1992 alkaen.

A:n työsuhde on purettu aamulla 5.10.1993. Tuolloin yhtiön toimitusjohtaja, tuotantopäällikkö ja työnjohtaja olivat neuvotelleet valmisteilla olleeseen koneeseen liittyvistä yksityiskohdista. A oli tuossa tilanteessa pyrkinyt saamaan oman palkkausasiansa neuvottelun kohteeksi. A on työtuomioistuimessa kertonut, että neuvottelupyynnön taustalla oli syksyllä 1992 pidetty parakepalkkausjärjestelmää koskeva kokous ja siinä tehdyt päätökset. A:n palkka oli ylittänyt markalla yhtiössä maksetun keskituntipalkan. A oli esittänyt muille työntekijöille ajatuksen, että jos joku kadehtii hänen palkkaansa, niin hän antaa mielellään keskipalkan yli olevan osuuden sellaiselle työntekijälle, joka saa alle keskituntipalkan suuruista palkkaa, jos muutkin yli keskituntipalkan ansaitsevat vastaavalla tavalla luovuttavat osan palkastaan. Työnantaja ei kuitenkaan ollut pitänyt tällaista palkkatasausta mahdollisena.

A:lle on ilmoitettu mahdollisuudesta saada asia neuvoteltavaksi yhtiössä noudatettavan neuvottelujärjestyksen mukaisesti ja häntä on useita kertoja kehotettu ryhtymään työhönsä uhalla, että hänen kieltäytyessään työsopimus voidaan purkaa. A:n edelleen vaatiessa oman asiansa välitöntä käsittelemistä A:lle on ilmoitettu työsuhteen purkamisesta ja häntä on kehotettu poistumaan työpaikalta.

Työnantajapuoli on katsonut, että työnantajalta ei kohtuuden mukaan voitu vaatia sopimussuhteen jatkamista. A on jatkuvasti ja useista varoituksista ja huomautuksista huolimatta laiminlyönyt työvelvoitteitaan, laiminlyönyt tahallaan ja nimenomaisesti kielloista ja kehotuksista huolimatta noudattaa työnantajan työtä koskevia määräyksiä sekä muutoinkin käytöksellään aiheuttanut sen, että sopimussuhteen jatkamiselle ei enää ole ollut edellytyksiä.

Luottamusmiessopimuksen mukaan luottamusmiehen työsopimuksen purkamiseen on sovellettava työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Tämän mukaan työsopimus voidaan heti purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena syynä on lain mukaan pidettävä sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä tai sellaista ensisijassa tämän vahingonvaaran piiriin luettavaa olosuhteiden muutosta, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Luottamusmiessopimuksessa on lisäksi sovittu täsmennyksenä lain määräyksiin, että luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä, ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työvelvoitteitaan.

A on syyskuussa 1992 ja tammikuussa 1993 saanut neljä kirjallista varoitusta. Kahdessa varoitukseen johtaneessa tilanteessa varoituksen antamista oli edeltänyt kehotus poistua takaisin työpaikalle A:n pyrittyä työnantajan kannalta sopimattomaan aikaan tai muutoin asiattomasti hoitamaan luottamusmiestointaan. Yksi varoituksista on annettu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä A:n lähdettyä kesken kiireisen työnsä lääkäriin siitä työnantajan edustajalle ilmoittamatta, ja yksi varoituksista on annettu A:n ilmoitettua vastoin totuutta saaneensa luvan käyttää työaikana työnjohtajan puhelinta.

Asiassa on lisäksi selvitetty, että A on tarkoituksellisesti täyttänyt väärin tuntikortteja ja jättänyt noudattamatta ohjeita niiden toimittamisesta työnantajalle. A:n menettelyn on selitetty tältä osin olleen vastalause sille, että A:n tekemien töiden työnvaativuusryhmää oli alennettu, mikä on johtanut A:n palkkauksen alenemiseen. A:n tuntikorttimerkintöjen perusteella hänen oikea aikapalkkauksensa on kuitenkin ollut laskettavissa.

Edelleen on käynyt ilmi, että A on huomautuksista huolimatta ja vastoin työnantajan määräyksiä leimannut tuntikorttinsa vaihtamatta sitä ennen ylleen työvaatteita, mistä on ollut seurauksena, että hän, vaikka onkin leimannut tuntikortin ennen työajan alkamista, on tosiasiallisesti myöhästynyt työstä.

A:lle on kirjallisten varoitusten antamisen jälkeen annettu myös suullisia varoituksia ja huomautuksia työvelvoitteiden laiminlyönneistä. Todistajana kuultu tuotantopäällikkö on kertonut, että tällaisessa yhteydessä A on joskus ilmoittanut, että hänen ei tarvitse noudattaa järjestysmääräyksiä, koska häntä ei sen perusteella voida irtisanoa työsuhteestaan.

Todistajana kuultujen tuotantopäällikön ja työnjohtajan kertomusten mukaan A on pyrkinyt usein neuvottelemaan asioista, joissa ei ole ollut tarvetta neuvotella ja usein neuvotteluja vaatiessaan A ei edes ole osannut yksilöidä, mistä haluaa neuvotella. Työnantaja on 11.1.1993 neuvottelumenettelyn selkeyttämiseksi antanut kirjalliset pääluottamusmiehen ajankäyttöohjeet, joissa on tarkentavat määräykset yhtiössä noudatettavasta neuvottelujärjestyksestä. Nämä ohjeet on liittojen välisissä neuvotteluissa 30.8.1993 todettu luottamusmiessopimuksen mukaisiksi.

A:n oma palkkaus on ollut paikallisten erimielisyysneuvottelujen kohteena sekä ennen edellä mainittuja liittoneuvotteluja että niiden jälkeen 20.9.1993. Neuvottelut ovat päättyneet erimielisinä.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että A on saamistaan varoituksista ja huomautuksista huolimatta menetellyt järjestysmääräysten vastaisesti. A:n menettely on ollut epäasianmukaista ja hänen tapansa hoitaa luottamusmiestehtävää on ollut sekä yleisen neuvottelukäytännön että yhtiössä vahvistetun neuvottelujärjestyksen vastaista. Näyttämättä kuitenkin on jäänyt, että A työsopimuksen purkamiseen johtaneessa tilanteessa tai muutoinkaan olisi olennaisesti rikkonut työvelvoitteensa. A:n menettelyä ei myöskään sitä kokonaisuutena arvioiden voida pitää sellaisena, että työnantajalla olisi ollut luottamusmiessopimuksessa mainittu työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettu tärkeä syy heti purkaa A:n työsopimus.

Kommandiittiyhtiö S. Pinomäki on A:n työsopimuksen purkaessaan menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti, joten se on velvollinen suorittamaan A:lle sopimuksen 4 §:n nojalla määräytyvän korvauksen. Sen suuruutta määrättäessä on otettu huomioon A:n itsensä työsopimuksen purkamiseen antama aihe.

Kysymys A:n työsopimuksen purkamisesta erityisesti huomioon ottaen hänelle aikaisemmin annetut kirjalliset varoitukset samoin kuin suulliset varoitukset ja huomautukset on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:in ole katsottava laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Tuomioistuin vahvistaa, että Kommandiittiyhtiö S. Pinomäki on menetellyt luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5 kohdan vastaisesti purkaessaan A:n työsopimuksen.

Kommandiittiyhtiö S. Pinomäki ja sen vastuunalainen yhtiömies Eeti Sakari Pinomäki velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan luottamusmiessopimuksen vastaisen työsopimuksen päättämisen johdosta korvauksena A:lle 90 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 25.3.1994 lukien. Lisäksi mainitut kommandiittiyhtiö ja Eeti Sakari Pinomäki velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana kolmelta kuukaudelta yhteensä 24 515 markkaa 70 penniä ja siihen liittyvänä lomakorvauksena 2 768 markkaa 83 penniä, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 5.10.1993 lukien.

Lisäksi Kommandiittiyhtiö S. Pinomäki ja Eeti Sakari Pinomäki velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Enemmälti kanne hylätään.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Virtanen, Kontio, Sulkunen ja Porttila jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Kontion lausunto, johon jäsen Virtanen yhtyi:

Esitetty selvitys osoittaa, että A on saamistaan varoituksista ja huomautuksista huolimatta jatkanut työpaikan työntekijäin noudatettavien järjestysmääräysten vastaista käyttäytymistä. Hän on samalla toistuvasti ja olennaisesti varoituksesta huolimatta jättänyt täyttämättä työvelvoitteitaan jatkaen menettelyään työsuhteen purkamiseen saakka.

A:n tapa hoitaa luottamusmiestehtäväänsä on ollut sekä yleisen neuvottelukäytännön että yhtiössä vahvistetun neuvottelujärjestyksen vastaista. A:n toiminnan vuoksi ei voida kohtuudella edellyttää työnantajan pitävän A:ta palveluksessaan, vaan sillä on kokonaistilanne huomioon ottaen ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettu tärkeä syy A:n työsopimuksen purkamiseen.

Työnantaja ei näin ollen ole rikkonut luottamusmiessopimuksen 4 §:n määräyksiä työsopimuksen purkaessaan. Näin ollen ei Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET myöskään ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan. Tämän vuoksi hylkään kanteen ja velvoitan Metallityöväen Liiton korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla 16 prosentin korkoineen siitä lähtien kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.