Labor court partially allowed union claim for breach of collective agreement redundancy rules regarding two workers.

Työnantaja oli taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut viisi metsuria. Työnantajan olisi kahden irtisanotun työntekijän kohdalla pitänyt perustellusti tietää rikkovansa työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä jättäessään kiinnittämättä riittävästi huomiota työntekijöiden työsuhteen kestoon ja huoltovelvollisuuteen. Sen sijaan muiden työntekijöiden irtisanomisten yhteydessä työnantaja ei ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Kantaja Puu- ja erityisalojen liitto ry Vastaajat Metsäteollisuus ry Enso-Gutzeit Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Muiden ohella Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, nykyisin Metsäteollisuus ry, ja Maaseututyöväen Liitto r.y:n, nykyisin Puu ja erityisalojen liitto, välillä 29.11.1991 tehdyssä metsä ja uittoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § TYÖSOPIMUKSEN SOLMIMINEN JA PÄÄTTYMINEN

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työvoiman vähentämisjärjestys

10 Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan, työntekijän työllistämismahdollisuuksiin hänen luontaisella työalueellaan ja hänen huoltovelvollisuutensa määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Puu- ja erityisalojen liitto on Metsäteollisuus ry:tä ja Enso-Gutzeit Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Enso-Gutzeit Oy oli 6.4.1993 taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut yhtiön Saimaan hankintaalueen Savonlinnan piirissä työskennelleet metsurit Ari Nenosen, Ilpo Hintsasen, Taisto Sikasen, Pasi Makkosen ja Petri Kososen.

Nenosen työsuhde oli alkanut 19.8.1988 ja Hintsasen 10.12.1979. Nenosella oli kolme ja Hintsasella kaksi huollettavaa. Työpaikalle, jossa Nenonen ja Hintsanen olivat työskennelleet, oli jäänyt työsuhteeseen edelleen työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt neljä vuotta ja jolla ei ollut huollettavia. Samoin työsuhteeseen työpaikalle oli jäänyt metsuri, jonka työsuhde oli kestänyt viisi vuotta ja jolla myöskään ei ollut huollettavia. Hintsasen kohdalla irtisanomisjärjestykseen vaikuttana seikkana oli otettava huomioon, että samalle työmaalle työsuhteeseen oli jäänyt myös metsuri, jonka työsuhde oli kestänyt kuusi vuotta ja jolla myöskään ei ollut huollettavia.

Sikasen työsuhde oli alkanut 23.1.1975 eli se oli kestänyt 18 vuotta. Sikasella oli kaksi huollettavaa. Samalle työpaikalle työsuhteeseen oli jäänyt kaksi metsuria, joiden työsuhteet olivat kestäneet 14 vuotta ja joilla ei ollut huollettavia. Lisäksi samalle työpaikalle työsuhteeseen oli jäänyt metsuri, jonka työsuhde oli kestänyt 18 vuotta ja jolla ei ollut huollettavia. Työsuhteeseen samalle työpaikalle oli jäänyt myös työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 17 vuotta ja jolla oli yksi huollettava.

Makkosen työsuhde oli alkanut 10.9.1986. Samalle työpaikalle työsuhteeseen oli jäänyt kaksi työntekijää, joista toisen työsuhde oli kestänyt viisi vuotta ja toisen seitsemän vuotta.

Kososen työsuhde Enso-Gutzeit Oy:hyn oli kestänyt seitsemän vuotta, joskin Kosonen oli välillä ollut poissa yhtiön palveluksesta. Työpaikalle työsuhteeseen oli jäänyt kuitenkin metsuri, jonka työsuhde oli kestänyt viisi vuotta. Työehtosopimukseen osalliset olivat useassa tapauksessa olleet yksimielisiä siitä, että jos työntekijä oli ollut työsuhteessa samaan työnantajaan useamman kerran, laskettiin työsuhteiden kestot yhteen. Tämä kanta kävi ilmi muun muassa työtuomioistuimen tuomiosta 1992-151.

Irtisanomisista syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti 24.6., 1.7., 18.8., 23.8., 16.9. ja 30.9.1993. Paikallistason neuvotteluissa ei erimielisyydestä ollut päästy yksimielisyyteen. Myöskään liittojen välillä 3.2.1994 käydyissä neuvotteluissa ei asiassa ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Enso-Gutzeit Oy:n rikkoneen metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen 3 §:n 10 kohtaa irtisanoessaan taloudellisista ja tuotannollisista syistä Nenosen, Hintsasen, Sikasen, Makkosen ja Kososen. Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut Enso-Gutzeit Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Metsäteollisuus ry:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Metsäteollisuus ry ja Enso-Gutzeit Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että metsätöissä oli viime vuosien aikana tapahtunut merkittävä rakenteellinen muutos, joka oli johtunut hakkuutyön koneellistamisesta. Monitoimikoneella puunkorjuu oli taloudellisesti edullisempaa kuin metsurityönä teetetty hakkuu. Enso-Gutzeit Oy:n Saimaan hankinta-alueen 210 metsurista oli taloudellisista syistä irtisanottu kevään 1993 aikana 75 metsuria, joista 25 oli työskennellyt Saimaan hankinta-alueen Savonlinnan piirissä.

Nenonen ja Hintsanen asuivat ja työskentelivät Sulkavalla. Kanteessa oli katsottu, että ennen Nenosta ja Hintsasta olisi tullut irtisanoa samalle työpaikalle työsuhteeseen jäänyt työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt neljä vuotta. Tällä työntekijällä oli kuitenkin veneenkuljettajan lupakirja. Aluksen miehityksestä ja laivahenkilökunnan pätevyydestä annetun asetuksen (250/84) mukaan veneenkuljettajalla on oltava kuljettajankirja II. Alueella työskentelevä toinen työntekijä, jolla myös oli vaadittava kuljettajankirja II, oli siirtymässä eläkkeelle. Alueella, jossa oli runsaasti järviä, jouduttiin varsin usein järjestämään vesikuljetuksia saarissa sijaitseville hakkuutyömaille. Näin ollen kysymyksessä oleva työsuhteeseen jäänyt työntekijä oli yhtiön kannalta tärkeä ammattityöntekijä. Edellä mainitun kuljettajakirjan saaminen ei ilmeisesti kuitenkaan edellyttänyt henkilöltä sellaisia erityisiä ominaisuuksia, joita Nenosella ja Hintsasella ei olisi ollut.

Hintsanen ja Nenonen olivat tehneet työtä noin 30 prosenttia vähemmän kuin muut samalla alueella työskennelleet metsurit. Nenosella ja Hintsasella oli ollut toinen työsuhde, minkä vuoksi he olivat tehneet normaalia lyhyempiä työpäiviä. Työnantajan edustaja oli antanut heille huomautuksia liian lyhyistä työpäivistä, mutta näillä huomautuksilla ei ollut ollut vaikutusta. Koska työnantaja joutui maksamaan metsureille päivittäiset kulkemiskorvaukset, lyhyet työpäivät heijastuivat yksikkökustannuksiin korottavasti. Nenonen ja Hintsanen olivat työskennelleet suoralla urakalla. Enso-Gutzeit Oy:n palveluksessa olevien metsurien keskiansio Sulkavan alueella oli urakkatöissä 395 markkaa/työpäivä. Nenosen keskiansio oli ollut 307 markkaa/työpäivä ja Hintsasen 263 markkaa/työpäivää. Kun kysymys oli suorasta urakasta, näkyi ansiosta suoraan tehdyn työn määrä.

Makkosta ei voitu verrata kanteessa tarkoitettuun työsuhteeseen jääneeseen työntekijään, jonka työsuhde oli kestänyt viisi vuotta. Viimeksi mainittu työntekijä oli muuttanut 25 kilometrin päähän toiselle työskentelyalueelle. Makkosen kulkeminen tämän työntekijän uudelle työskentelyalueelle aiheuttaisi työnantajalle ylimääräisiä kulkemiskorvauksia 50 kilometriltä työpäivää kohden. Toinen metsuri, joka kanteessa esitetyn mukaan olisi tullut irtisanoa ennen Makkosta, oli ollut yhtiön kannalta tärkeä ammattityöntekijä, koska hän oli erikoistunut raivaussahatöihin.

Kososen työsuhde yhtiöön oli kestänyt yhteenlaskettuna seitsemän vuotta. Hänen ensimmäinen työsuhteensa oli päättynyt keväällä 1990, jolloin hän oli mennyt hakkuukoneen kuljettajan koulutukseen. Tämän jälkeen hän oli toiminut hakkuukoneen kuljettajana jonkun toisen työnantajan palveluksessa Varsinais-Suomessa. Kosonen oli palannut Enso-Gutzeit Oy:n palvelukseen 15.8.1991. Vaikka Kososen kanssa olikin sovittu siitä, että hän tulee yhtiön palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä, merkitsi tämä ainoastaan sitä, että hänen palkka- ja muut vastaavat etuutensa määräytyivät kuten vanhalla työntekijällä. Työsuhteen kestoaikaa ei voitu muuttaa keskinäisellä sopimuksella. Työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä sovellettaessa Kososen työsuhteen kestoajaksi tulisi ottaa ainoastaan aika 15.8.1991 jälkeen.

Koska työnantajan ja työntekijöitä edustavan luottamusmiesten välillä oli vallinnut yksimielisyys työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen soveltamisesta esillä olevassa tapauksessa, ei työnantaja ollut rikkonut kysymyksessä olevaa määräystä. Työnantaja oli myös menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti irtisanoessaan edellä tarkoitetut työntekijät. Näin ollen ei myöskään työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuus ry ja Enso-Gutzeit Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metsurien työhön ei sovellettu työaikalakia. Metsurit päättivät itse työpäivänsä pituudesta kuitenkin siten, että samalla kyydillä kulkevat tekivät yhtä pitkää päivää. Nenosen ja Hintsasen työpäivän pituus oli heidän yhteisen päätöksensä mukaisesti ollut kuusi tuntia päivässä, jota voitiin työn vaativuus huomioon ottaen pitää kohtuullisena. Työpäivän pituuteen ei ollut vaikuttanut heidän tekemänsä toinen työ sulkavalaisen ravintolan vahtimestarina, sillä heillä oli ollut työvuoro keskimäärin kerran viikossa ja pääasiassa viikonloppuisin. Työnantaja oli yhden ainoan kerran keskustellut työpäivän pituudesta Nenosen ja Hintsasen kanssa tilanteessa, jolloin työnantaja oli nähnyt heidän palaavan töistä kello 11:n aikaan päivällä. Kun työnantaja oli saanut selville, että Nenonen ja Hintsanen olivat tulleet töihin kello 4:n aikaan aamulla, ei työnantajalla ollut ollut enää mitään sanottavaa tähän.

Enso-Gutzeit Oy:n järjestämä koulutus metsureille oli hankinta-alueittain suunniteltua ja budjetoitua. Koulutettavien määrät jaettiin kiintiöiksi piireittäin ja piirit valitsivat koulutukseen lähtevät sillä periaatteella, että koulutusta annettiin työntekijälle, joka sen tarpeessa kipeimmin oli. Metsurit lähtivät koulutukseen yleensä mielellään, koska siitä ei aiheutunut heille ansionmenetyksiä. Hintsasta ei ollut määrätty työnantajan järjestämään koulutukseen. Hintsasen ammatillinen koulutus koostui Itä-Savon metsäoppilaitoksessa suoritetusta kolmen kuukauden pituisesta metsätalouden peruskurssista ja 10 kuukauden pituisesta metsurikurssista ja muutamasta lyhyestä kurssista, jollaiseen Hintsanen oli osallistunut viimeksi vuonna 1991. Hintsasella oli ammattitaitonsa ja koulutuksensa perusteella valmiudet tehdä metsänhoito- ja raivaustöitä. Hintsanen oli osallistunut metsänviljelyyn työnantajan tarpeen mukaisesti.

Nenonen oli käynyt Enso-Gutzeit Oy:n järjestämän vuoden kestäneen metsurikurssin vuosina 1988-1989. Hänelle oli luvattu vakituinen työpaikka yhtiön palveluksessa kurssin päätyttyä. Nenosella oli lisäksi kokemusta Sulkavan metsänhoitoyhdistyksen palveluksesta viljely- ja raivaussahatöistä ennen Enso-Gutzeit Oy:n palvelukseen tuloa. Metsänviljelytöitä hän oli tehnyt myös Enso-Gutzeit Oy:ssä. Hakkuutyö oli vaativampaa työtä kuin raivaussahatyö. Metsuri, joka pystyi tekemään hakkuutöitä, pystyi ammattitaitonsa puolesta myöskin metsänhoitotöihin. Nenonen ja Hintsanen olisivat kyenneet tekemään kaikkia edellä mainittuja metsurille kuuluvia töitä.

Veneenkuljettajan lupakirja II tarvittiin, jos harjoitettiin varsinaista ammattiliikennettä. Lupakirjan saaminen edellytti kahden viikon koulutusta. Suurin osa Enso-Gutzeit Oy:n palveluksessa olevista metsureista kuljetti moottorivenettä ilman lupakirjaa. Työsuojeluviranomaiset eivät kiinnittäneet huomiota siihen, oliko veneitä kuljettavilla työntekijöillä tällainen lupakirja. Saarissa sijaitsevat työmaat olivat myös viime vuosien aikana huomattavasti vähentyneet, koska taloudellisesti edullisempaa oli teettää työt saarissa koneurakoitsijalla. Sulkavan alueella työskentelevistä metsureista myös eräällä toisella kuin työnantajapuolen mainitsemalla työntekijällä oli ollut veneenkuljettajan lupakirja, joten kuljetukset saaristotyömaille ei olleet olleet työnantajapuolen mainitseman työntekijän varassa.

Sikasella ei ollut ollut sairastumisia juuri istutustöiden alkaessa, vaan hän oli sairastunut kaksi kertaa istutustyön jatkuessa. Lisäksi hänellä oli ollut yksi sairasloma polvileikkauksen takia. Istutustyö tehtiin nykyisin niin sanotulla pottiputkella, jolla istutustyö luonnistui ilman selkävaivoja seisaaltaan. Sikaselle ei ollut tarjottu raivaussahatöitä eikä koulutusta, johon hän olisi mielellään osallistunut. Koska hakkuutyöt olivat vaativampia töitä kuin metsänhoitotyöt, olisi Sikanen ammattitaitonsa puolesta pystynyt myös metsänhoitotöihin.

Makkonen oli käynyt Itä-Savon metsäkoulun 10 kuukauden perusjakson ja metsurin 10 kuukauden pituisen erikoistumislinjan sekä työnantajan järjestämät täydennyskurssit, joita hänelle oli tarjottu. Piirissä noudatetun käytännön mukaan raivaussahatyö oli järjestetty pienelle työntekijäjoukolle, jolloin raivaussahan hankkimiskustannuksille oli saatu mahdollisimman pian vastinetta. Makkonen olisi ammattitaitonsa puolesta pystynyt raivaussahatöihin ja hän olisi ollut myös valmis niihin osallistumaan, jos työnantaja olisi sitä pyytänyt. Sama piti paikkansa myös Kososen kohdalla.

Työnantajapuoli oli irtisanomisjärjestysmääräyksiä koskevan tulkintansa tueksi tuonut esille myös sen, että yhden metsurin asuinpaikan vaihdoksen vuoksi hänen luontainen työalueensa olisi muuttunut. Mainittu työntekijä oli syyskuussa 1993 muuttanut Savonlinnasta Enonkoskelle Muholan kylään, joka sijaitsi Heinäveden hankintapiirin alueella. Hän oli käynyt sieltä edelleen töissä Savonlinnassa ja asuinpaikan muuttumisesta johtuen hänen työmatkansa oli lyhentynyt korkeintaan 10 kilometriä päivässä. Muille irtisanotuille metsureille ei ollut tarjottu asuinpaikan muutosmahdollisuutta työpaikan säilyttämiseksi.

Savonlinnan piirin kaikki metsurit, jotka asuivat kaupungin itälaidalla, oli irtisanottu lukuun ottamatta edellä tarkoitettua asuinpaikkaa vaihtanutta työntekijää. Tämä oli merkinnyt huomattavia lisäkustannuksia metsureiden matkakustannuksissa, koska kaupungin länsilaidalla asuvat metsurit olivat irtisanomisten jälkeen joutuneet käymään töissä irtisanottujen työntekijöiden entisillä työalueilla.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen sekä Metsäteollisuus ry ja Enso-Gutzeit Oy oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Enso-Gutzeit Oy on 6.4.1993 irtisanonut taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä yhtiön Saimaan hankintaalueella Savonlinnan hankintapiirissä työskennelleet metsurit Ari Nenosen, Ilpo Hintsasen, Taisto Sikasen, Pasi Makkosen ja Petri Kososen. Työnantajan mukaan irtisanottavia työntekijöitä valittaessa on kiinnitetty ensisijaisesti huomiota työntekijöiden ammattitaitoon ja sen monipuolisuuteen, koska hakkuutöiden koneellistumisesta johtuen metsureiden työssä entistä merkittävämmän osuuden muodostavat raivaus- ja metsänhoitotyöt. Tämän vuoksi irtisanomisten yhteydessä on pidetty tärkeänä sitä, että yhtiön palvelukseen jäävät työntekijät ovat tehneet myös viimeksi mainittuja töitä ja että heillä ammattitaitonsa puolesta on edellytykset näiden töiden tekemiseen.

Nenosen työsuhde on alkanut 19.8.1988 ja hänellä on ollut kolme huollettavaa. Hintsasen työsuhde on alkanut 10.12.1979 ja hänellä on ollut kaksi huollettavaa. Puuja erityisalojen liitto on katsonut, että ennen Nenosta ja Hintsasta olisi tullut irtisanoa kaksi muuta samalla työmaalla työskennellyttä työntekijää, joista toisen työsuhde on kestänyt neljä vuotta ja toisen viisi vuotta. Kummallakaan heistä ei ole ollut huoltovelvollisuutta. Puu- ja erityisalojen liitto on vielä katsonut, että ennen Hintsasta olisi tullut irtisanoa myös samalla työmaalla työssä ollut metsuri, jonka työsuhde on kestänyt kuusi vuotta ja jolla ei ollut myöskään huoltovelvollisuutta.

Edellä tarkoitettu työntekijä, jonka työsuhde on kestänyt neljä vuotta, on työnantajapuolen mukaan ollut yhtiön toiminnan kannalta erityisen tärkeä ammattityöntekijä, koska hänellä on ollut veneenkuljettajan lupakirja. Työntekijää, jolla on veneen kuljettamiseen oikeuttava lupakirja tarvitaan hankintapiirissä siitä syystä, että saaristossa oleville hakkuutyömaille työntekijöitä joudutaan kuljettamaan vesitse. Lupakirjan saaminen edellyttää kahden viikon pituista koulutusta. Puu- ja erityisalojen liiton ilmoituksen mukaan käytännössä venekuljetuksia ovat hoitaneet myös työntekijät, joilla ei ole tällaista lupakirjaa. Lupakirjan hankkimiseen liittyvä koulutus ei työnantajapuolen ilmoituksen mukaan edellytä henkilöltä sellaisia erityisiä ominaisuuksia, joita ei myös Nenosella ja Hintsasella olisi.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Nenosen ja Hintsasen esimiehenä toiminut korjuutyönjohtaja on kertonut antaneensa Nenoselle ja Hintsaselle lukuisia huomautuksia liian lyhyiden työpäivien johdosta. Todistajan mukaan muut metsurit ovat olleet haluttomia työskentelemään yhdessä Nenosen ja Hintsasen kanssa siitä syystä, että nämä eivät ole olleet halukkaita tekemään saman pituisia työpäiviä kuin muut työntekijät. Työnantajan mukaan lyhyemmistä työpäivistä johtuen Nenosen ja Hintsasen kohdalla työn yksikkökustannukset ovat nousseet korkeammiksi kuin muiden työntekijöiden kohdalla, koska heidän päivittäiset kulkemiskustannusten korvaukset ovat olleet samansuuruiset kuin pitempää työaikaa tekevillä työntekijöillä.

Nenonen on ollut huoltovelvollinen toisin kuin ne kaksi muuta työsuhteeseen jäänyttä työntekijää, jotka Puu- ja erityisalojen liiton näkemyksen mukaan olisi tullut irtisanoa ennen Nenosta. Toisen työntekijän työsuhde on ollut samanpituinen kuin Nenosella ja toisen noin vuotta lyhyempi. Kun kuitenkin otetaan huomioon työntekijöiden ammattitaidosta esitetty selvitys, ei Enso-Gutzeit Oy:n voida katsoa Nenosen irtisanomisen yhteydessä menetelleen vastoin työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä.

Hintsasella puolestaan on ollut huomattavasti pidempi työsuhde kuin yhtiön palvelukseen jääneillä edellä tarkoitetulla kolmella työntekijällä, minkä lisäksi hän on ollut huoltovelvollinen. Niiden työtehtävien, joita työsuhteeseen jääneet kysymyksessä olevat kolme työntekijää ovat jääneet tekemään, ei ole näytetty vaativan sellaista erityistä ammattitaitoa, etteikö myös Hintsanen huomioon ottaen hänen aikaisemmin tekemät työtehtävänsä ja ammattitaitonsa olisi kyennyt tekemään ainakin vähäisen opastuksen tai koulutuksen jälkeen. Yhtiö ei Hintsasen irtisanomisen yhteydessä ole työtuomioistuimen arvion mukaan kiinnittänyt riittävää huomiota hänen työsuhteensa pitkähköön kestoon ja huoltovelvollisuuteen. Irtisanoessaan Hintsasen ennen kysymyksessä olevaa työntekijää yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä.

Työnantajan ilmoituksen mukaan Sikanen on ennen irtisanomista ollut kuuden vuoden aikana metsätyössä yhden päivän ajan. Syynä tähän on ollut se, että Sikanen on sairastunut usein juuri metsänhoitotöiden alkaessa. Sikanen on irtisanomisaikanaan tehnyt noin kuukauden ajan metsänistutustyötä.

Sikanen on vuonna 1987 esittänyt työnantajalle 8.5.1987 päivätyn lääkärinlausunnon, jonka mukaan hän ei sovellu työhön, jossa edellytetään jatkuvaa kyyryssä olemista. Lääkäri on suositellut istutustyön teettämistä Sikasella tuntipalkalla. Tämän jälkeen työnantaja ei ole tarjonnut Sikaselle metsänhoitotöitä.

Puu- ja erityisalojen liiton mukaan 1980-luvulla metsän istutustyötä on tehty käyttämällä työvälineenä kuokkaa. Tämä työskentelytapa on edellyttänyt kumarassa asennossa työskentelemistä. Muutamien viime vuosien aikana työmenetelmä on kuitenkin istutustyössä muuttunut sellaiseksi, että työvälineenä käytetään eräänlaista putkea. Tämä työskentelytapa ei edellytä jatkuvaa kumarassa asennossa työskentelyä. Työskentelytapa on sopinut myös Sikaselle.

Työnantaja on myös esittänyt, että Sikanen ei ole osallistunut raivaussahatöihin. Raivaussahatyön ei kuitenkaan ole näytetty vaativan sellaista erityistä ammattitaitoa, etteikö myös Sikanen pitkään metsurin ammatissa toimineena olisi tähän työhön kyennyt. Irtisanoessaan Sikasen ennen työsuhteeseen edelleen jääneitä kahta työntekijää, joiden työsuhteet ovat kestäneet neljä vuotta vähemmän kuin Sikasen ja joilla ei ole ollut huoltovelvollisuutta, olisi yhtiön pitänyt perustellusti tietää rikkovansa työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä.

Makkosen työsuhde on alkanut 10.9.1986. Puu- ja erityisalojen liiton mukaan ennen Makkosta olisi tullut irtisanoa kaksi samalla työpaikalla työskennellyttä edelleen työsuhteeseen jäänyttä metsuria, joista toisen työsuhde oli kestänyt viisi vuotta ja toisen seitsemän vuotta. Kenelläkään näistä kolmesta ei ole ilmoitettu olleen huoltovelvollisuutta. Työnantajapuolen mukaan irtisanomisjärjestystä ratkaistaessa Makkosta ei voida verrata edellä tarkoitettuun toiseen työntekijää, jonka työsuhde oli kestänyt viisi vuotta ja joka sittemmin on muuttanut asumaan 25 kilometrin etäisyydelle entiseltä työskentelyalueeltaan. Asuinpaikan vaihdoksen seurauksena myös hänen työehtosopimuksen 3 §:n 10 kohdassa tarkoitettu luontainen työalueensa on muuttunut. Makkosen mahdollisesta kulkemisesta tälle työskentelyalueelle aiheutuisi työnantajapuolen mukaan työnantajalle velvollisuus suorittaa kulkemiskorvauksia 50 kilometriltä työpäivää kohden.

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen mukaan määräyksessä mainittujen muiden seikkojen ohella on kiinnitettävä huomiota työntekijän työllistämismahdollisuuksiin hänen luontaisella työalueellaan. Luontaista työaluetta ei ole määritelty työehtosopimuksessa. Työtuomioistuimen tuomiossa 1992-151 on työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä tulkittaessa todettu muun muassa, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan luontaisella työalueella on yleisesti ymmärretty aluetta, jolla kyseinen metsuri tavallisesti työskentelee.

Toinen kanteessa Makkosen asemesta irtisanottavaksi esitetty työntekijä on työnantajan ilmoituksen mukaan ollut yhtiön kannalta tärkeä ammattityöntekijä, koska hän on erikoistunut raivaussahatöihin. Piiripäällikön mukaan mainittu työntekijä asuu lähellä yhtiön omia alueita, joilla kesäaikana tehdään runsaasti metsänhoitotöitä. Näihin kysymyksessä oleva työntekijä on erikoistunut. Kun tämän työntekijän työsuhteen kestossa verrattuna Makkoseen ei ole huomattavaa eroa työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnantaja myöskään irtisanoessaan Makkosen ennen mainittua työntekijää olisi menetellyt vastoin työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä.

Myös edellä mainitussa työtuomioistuimen tuomiossa on kahden työntekijän työsuhteen kestoa vertailtaessa otettu toisen kohdalla huomioon kahden eri työsuhteen yhteenlaskettu kestoaika. Asiassa esitetyn selvityksen ja alalla noudatetun käytännön huomioon ottaen Kososen työsuhteen kestoaikana on kysymyksessä olevan työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä sovellettaessa pidettävä seitsemää vuotta.

Puu- ja erityisalojen liitto on katsonut, että Kososen asemesta olisi tullut irtisanoa työsuhteeseen jäänyt edellä tarkoitettu metsuri, jonka työsuhde on jatkunut viisi vuotta ja jonka luontainen työalue on hänen asuinpaikan vaihdoksensa johdosta edellä selostetuin tavoin muuttunut. Samoilla perusteilla kuin edellä on Makkosen kohdalla esitetty, ei työnantajan voida katsoa menetelleen työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti myöskään irtisanoessaan Kososen ennen kysymyksessä olevaa toista työntekijää.

Kun työvoiman vähentämisjärjestykseen vaikuttavat seikat myös Hintsasen ja Sikasen kohdalla ovat olleet tulkinnanvaraiset, ei Metsäteollisuus ry:n hyväksyessään yhtiön menettelyn heidän kohdaltaan voida työtuomioistuimen mielestä katsoa syyllistyneen valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Enso-Gutzeit Oy:n menetelleen vastoin työehtosopimuksen 3 §:n 10 kohdan määräystä yhtiön irtisanoessa Hintsasen ja Sikasen työsopimukset ja tuomitsee Enso-Gutzeit Oy:n työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Puu- ja erityisalojen liitolle 15 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Enso-Gutzeit Oy velvoitetaan korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla 16 prosentin korkoineen siitä päivästä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Jutun laatuun katsoen saa Metsäteollisuus ry pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Rihto, Äimälä, Rautiainen, Korpela ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.