Labour court dismisses union claim that collective agreement time rules apply to managers due to mediator's intent.

Työehtosopimuksiin osallisten välille oli syntynyt valtakunnansovittelijan tekemän sovintoehdotuksen sanamuodon mukaiset työehtosopimukset. Työntekijäliiton ei ollut pitänyt sovintoehdotuksen selkeästä sanamuodosta huolimatta ymmärtää tarkoituksena olleen, että riidanalaiset työaikamääräykset tulisivat myös esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevaan työehtosopimukseen. (Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ry Vastaaja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.12.1993 30.11.1994 voimassa olevassa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopi-

1 § Sopimuksen ulottuvuus muksen Tällä työehtosopimuksella määrätään majoitus- ja ulot- ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain tuvuus alaista työtä tekevien työntekijöiden työehdot.

Pöytäkirjamerkintä: Tätä työehtosopimusta ei sovelleta esimiesasemassa oleviin eikä työnjohtajiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työaika

5 § Työaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työvuorolistan laadinta ja nähtävillepano

5. Työvuorolista on laadittava etukäteen niin, että se asetetaan ilmoitustaululle tai muuhun vastaavaan paikkaan työntekijäin nähtäville vähintään viikkoa ennen kolmiviikkoisjakson alkamista, ellei työpaikkakohtaisesti 20 §:n mukaisesti toisin sovita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ylimääräiset lisävapaapäivät (Z)

7. Ylimääräisiä lisävapaapäiviä (Z) ansaitaan, jos työaika on yli 90 tuntia 3 viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pöytäkirjamerkintä 1.1.1994 - 31.12.1994 väliseltä ajalta ansaituista ylimääräisistä lisävapaapäivistä annetaan kuitenkin enintään 9. Työpaikkakohtaisesti 20 §:n mukaisesti sovitaan, kuinka kahden lisävapaapäivän vähentäminen toteutetaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Säännöllisen työajan tasoittumisjärjestelmä

10. Säännöllisen työajan tasoittumisjärjestelmä

Edellä olevasta poiketen voidaan työpaikkakohtaisesti 20 §:n mukaisesti sopia, että työaika tasoittuu keskimäärin 112,5 tuntiin kolmessa viikossa tai keskimäärin 75 tuntiin kahdessa viikossa enintään 18 viikon tasoittumisjakson aikana siten ja siinä järjestyksessä kuin sovitaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 1.3.1992 - 31.10.1993 voimassa olleessa majoitus- ja ravitsemisliikkeiden esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Sopimuksen ulottuvuus Tällä työehtosopimuksella määrätään palkkaliitteessä mainittujen majoitus- ja ravitsemisliikkeissä työskentelevien työaikalain alaista työtä suorittavien esimiesten ja vastaavien hoitajien työ- ja palkkaehdot. Mikäli jäljempänä ei vastaavien hoitajien osalta ole muuta erikseen mainittu noudatetaan heidän työ- ja palkkaehdoissaan esimiehiä koskevia määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavassa niin sanotussa Z-päiväpöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Z-PÄIVÄT

1. Soveltaminen Järjestely koskee kaikkia alan työntekijöitä ja esimiehiä koskevien työehtosopimusten piiriin kuuluvia, sillä edellytyksellä, että työaika on yli 90 tuntia 3 viikossa.

Osa-aikatyöntekijöitä järjestely koskee silloin, kun he tekevät viisipäiväistä työviikkoa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun majoitus- ja ravitsemisliikkeiden esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevan työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Niiden työehtosopimusten tekstimääräysten, jotka ovat samat kuin työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa, soveltamisohjeina noudatetaan vastaavasti työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisohjeita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että majoitus- ja ravitsemisalalla oli jouduttu 1.11.1993 sopimuksettomaan tilaan, kun edelliset, 1.3.1992 solmitut työehtosopimukset olivat lakanneet olemasta voimassa 31.10.1993. Syksyllä 1993 oli käyty neuvotteluja työehtosopimusten uudistamiseksi, mutta lähentymistä ei ollut tapahtunut missään asiakohdissa. Koska työehtosopimuksen uudistamista koskevat neuvottelut sopimuksettoman tilan aikana olivat edenneet hyvin verkkaisesti, oli Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL toimittanut 12.11.1993 Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle ja valtakunnansovittelijalle työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n mukaisen ilmoituksen 26.11.1993 alkavasta työnseisauksesta. Neuvottelut olivat siirtyneet lakkovaroituksen antamisen jälkeen valtakunnansovittelijan johdolla ja välityksellä käytäviksi.

Osapuolten väliset yhteydenpidot erimielisyyskohdista olivat jääneet vähäisiksi sovittelun aikana, koska kaikki osapuolten tahdonilmaukset välittyivät valtakunnansovittelijan kautta.

Valtakunnansovittelija oli jättänyt osapuolille 25.11.1993 muutamia luonnoksia sovintoehdotukseksi, mutta niitä eivät osapuolet sellaisenaan olleet voineet hyväksyä. Saman päivän iltana kello 22.50 valtakunnansovittelija oli jättänyt lopullisen sovintoehdotuksen ja pyytänyt osapuolilta vastaukset 26.11.1993 kello 01 mennessä. Osapuolten hallinnot olivat hyväksyneet sovintoehdotuksen.

Valtakunnansovittelija ei ollut selvittänyt tarkemmin osapuolille sovintoehdotuksessa olevien määräysten sisältöä. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n puheenjohtaja oli ehdottanut lopullisen sovintoehdotuksen jättämisen yhteydessä, että sovintoehdotus käytäisiin yhdessä ensin läpi, mutta tähän ei ollut katsottu olevan aikaa eikä tarvetta.

Työehtosopimusratkaisun käytännön sovellutuksista osapuolten välillä neuvoteltaessa oli paljastunut erimielisyys sopimuksen laajuudesta. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton käsityksen mukaan sovintoehdotuksen otsikko-osan perusteella kaikki sovintoehdotuksen kohdat koskivat niin työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta kuin esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevaa työehtosopimusta.

Työntekijäliiton näkemyksen mukaan sovintoehdotuksen 5. kohta "Uudet työaikamääräykset" koski vain työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Sovintoehdotuksen 5. kohdan ensimmäisessä lauseessa mainittiin vain työntekijöitä koskeva työehtosopimus ja viitattiin vain työntekijäsopimuksen työaikaa koskeviin sopimuskohtiin. Jos sovintoehdotuksen 5. kohdan määräykset olisi ollut tarkoitus ottaa myös esimiessopimuksen osaksi olisi siitä pitänyt olla selvä maininta sekä viittaukset esimiessopimuksen vastaaviin kohtiin.

Koska osapuolten kesken ei ollut ennen eikä jälkeen sovintoehdotuksen hyväksymistä yhteisymmärrystä sovintoehdotuksen laajuudesta, oli asia ratkaistava sanamuodon mukaisesti. Sovintoehdotuksen luonnoksessa, jonka valtakunnansovittelija oli jättänyt osapuolille 25.11.1993 kello 19 oli ollut tekstit jo samassa muodossa kuin lopullisessa sovintoehdotuksessa. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolla oli ollut riittävästi aikaa perehtyä sovintoehdotuksen yksityiskohtiin ennen lopullista päätöksentekoa. Työntekijäliitto ei ollut ymmärtänyt eikä sen ollut pitänytkään ymmärtää, että sovintoehdotusta olisi tulkittava sen sanamuotoa laajemmin.

Alan liitot olivat olleet sovittelussa valtakunnansovittelijan luona ennen vuotta 1993 viimeksi vuonna 1991. Vuoden 1991 sovintoehdotuksessa oli otsikko-osa ollut suurin piirtein samanlainen kuin vuonna 1993. Kuitenkin sovintoehdotuksen sisällä oli tarkasti määritelty, mihin työehtosopimukseen mikin määräys oli tarkoitettu.

Junatarjoiluhenkilökuntaa koskeva työehtosopimus oli sovittu syksyllä 1993 päivää ennen riidanalaisen sovintoehdotuksen jättämistä. Tässä työehtosopimuksessa oli sanottu selkeästi Z-päiviä koskevasta työaikamääräyksestä, että järjestely koski kaikkia alan työntekijöitä ja esimiehiä.

Majoitus- ja ravitsemisalan liittojen asiamiehet olivat olleet valtakunnansovittelijan luona neuvottelussa 8.4.1994. Valtakunnansovittelija oli tuolloin ilmoittanut, että hänen tarkoituksenaan oli ollut, että sovintoehdotuksen 5. kohdan määräykset uusista työaikamääräyksistä tulisivat myös esimiessopimukseen. Tätä kantaansa valtakunnansovittelija ei kuitenkaan ollut kertonut työntekijäliiton neuvottelijoille sovintoneuvottelujen aikana.

Kun alan liitot olivat normaalisti neuvotelleet työehtosopimuksista, oli esimiessopimus aina neuvoteltu erikseen. Koskaan ei ollut käytännössä tapahtunut niin, että ensin olisi sovittu alaa koskeva ratkaisu ja sitten sovittu ainoastaan sen soveltamisesta työntekijäsopimukseen ja esimiessopimukseen. Työntekijäsopimus ja esimiessopimus olivat kaksi erillistä sopimusta. Tosin esimerkiksi vuonna 1986, kun oli tullut yleinen työajan lyhennys, määräykset siitä oli kirjattu automaattisesti kumpaankin sopimukseen.

Työntekijäsopimusta oli teknisesti uusittu vuoden 1992 syksyllä. Sitä ennen olivat työehtosopimus ja sen laajat soveltamisohjeet olleet erillisinä. Esimiessopimusta ei tuolloin ollut vastaavalla tavalla tarpeen uudistaa, koska esimiessopimuksen soveltamisohjeet olivat varsin suppeat.

Työaikamääräykset eivät olleet samansisältöisiä esimiessopimuksessa ja työntekijäsopimuksessa. Esimerkiksi työajan tasoittumisjärjestelmä oli esimiestasolla uutta. Työntekijäpuolella oli ollut viikkotyöaikasuunnitelma, jossa oli tasoittumisjärjestelmä aikaisemminkin ollut mahdollinen, mutta siinä oli ollut pidemmät ilmoitusajat. Uusi järjestelmä oli työnantajalle kevyempi, koska se mahdollisti työntekijöiden kanssa asiasta sopimisen. Esimiesten työaika ei käytännössä ollut kovin suuri ongelma. Esimiehet tasoittelivat työaikaa omasta aloitteestaan ja varsin usein tekivät työtä työvuorolistoista välittämättä.

Sovintoehdotuksen paikallista sopimista koskeva määräys tuli sovellettavaksi esimerkiksi lomaltapaluurahan osalta. Lomaltapaluurahamääräys oli sovintoehdotuksessa kirjattu sellaiseen muotoon, että se tuli sekä työntekijäsopimukseen että esimiessopimukseen. Näin ollen paikallista sopimista koskeva määräys ei esimiessopimuksessa menettänyt merkitystään, vaikka se ei ulottunutkaan työaikaa koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että majoitus- ja ravitsemisliikkeiden esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevan työehtosopimuksen 7 §:n määräykset ja Z-päiviä koskeva pöytäkirja ovat noudatettavina sellaisina kuin ne olivat voimassa aikaisemmassa 1.3.1992 - 31.10.1993 voimassa olleessa työehtosopimuksessa.

VASTAUS

Perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n kanteeseen vastatessaan lausunut, että alan työehtosopimusratkaisu oli syntynyt yhtenä kokonaisuutena valtakunnansovittelijan 25.11.1993 osapuolille jättämästä sovintoehdotuksesta, jonka asianosaisliittojen hallitukset olivat hyväksyneet 26.11.1993.

Sovintoehdotusta ei ollut osapuolten välisissä neuvotteluissa käyty yksityiskohtaisesti läpi, mutta yksityiskohtia oli käsitelty erikseen osapuolten ja valtakunnansovittelijan kesken.

Sovintoesityksen tarkoituksena oli ollut, kuten aikaisemminkin, että sovintoehdotus oli kokonaisuus, jonka työaikamääräykset koskivat sekä työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta että esimiehiä koskevaa työehtosopimusta. Työntekijäliiton edustajat olivat tämän myös sovittelun aikana ymmärtäneet, sillä työaikajärjestelyjä ja Z-päiviä koskevia muutosehdotuksia oli käsitelty puolin ja toisin koko alaa koskevina yleisinä kysymyksinä eikä työntekijöitä ja esimiehiä aikaisemminkaan ollut käsitelty tässä mielessä eri tavoin.

Sovintoehdotuksen otsikko-osan mukaan sovintoehdotus koski sekä työntekijöiden että esimiesten työehtosopimusta. Osapuolille jätetyssä ensimmäisessä sovintoehdotusluonnoksessa ei ollut työaikamääräysten osalta viittausta mihinkään työehtosopimukseen, joten tarkoituksena oli kiistatta ollut käsitellä työaikamääräyksiä koko alaa koskevana kokonaisuutena.

Lopullisessa sovintoehdotuksessa oli työaikamääräysten osalta yksilöity ne työntekijäsopimuksen kohdat, johon muutoksia tuli. Esimiessopimuksen osalta vastaavaa menettelyä ei ollut ollut tarkoituksenmukaista eikä mahdollista käyttää, koska työaikamääräykset olivat eri kohdissa ja muun muassa Z-päivät oli määritelty kokonaan erillisessä pöytäkirjassa. Näin oli asianlaita ollut aikaisemmin myös työntekijäsopimuksessa, jolloin sopimusrakenteet olivat vastanneet toisiaan.

Työntekijöiden työehtosopimus oli kuitenkin uusittu edellisen sopimuskauden aikana sekä rakenteeltaan että kieli- ja ulkoasultaan. Määräysten sisältöä ja tulkintaa ei ollut tuossa yhteydessä muutettu. Z-päivien osalta tämä oli merkinnyt sitä, että aikaisemmin työaikapykälässä, erillisessä työaikapykälän soveltamisohjeessa ja erillisessä Z-päiväpöytäkirjassa sijainneet määräykset oli yhdistetty sisällöltään ja tulkinnaltaan entisenlaisina ja liitetty uuden työaikapykälän yhdeksi kohdaksi. Esimiesten työehtosopimus oli säilynyt vielä tuossa vaiheessa rakenteeltaan ennallaan ja samoin myös Z-päiviä koskevat eri kohdissa sijaitsevat määräykset.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton 15.10.1993 päivätyssä työehtosopimusesityksessä oli esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevan työehtosopimuksen muutosehdotuksessa nimenomaan todettu, että erästä palkkausta koskevaa kohtaa lukuun ottamatta muihin määräyksiin tulisi soveltuvin osin samat muutokset kuin työntekijöiden työehtosopimukseen. Työntekijäliiton vastaavassa 15.10.1993 päivätyssä esityksessä oli esimiessopimuksen osalta maininta vain palkkaryhmittelystä ja koeajasta. Tuskin työntekijäliiton tarkoituksena kuitenkaan oli ollut luopua esimiesten osalta koko alaa koskevista yleisistä, esimerkiksi palkankorotuksia koskevista vaatimuksista, jotka oli mainittu vain työntekijäsopimuksen kohdalla. Tämä osoitti myös sen, että yleisiä muutosesityksiä oli aina käsitelty koko alaa koskevina.

Ennen lopullisen sovintoesityksen antamista 25.11.1993 oli saavutettu neuvottelutulos junatarjoiluhenkilökuntaa koskevasta työehtosopimuksesta, joka oli ollut vielä mukana sovittelun alkaessa. Tämän sopimuksen liitteenä olevassa Z-päiväpöytäkirjassa todettiin, että järjestely koski kaikkia alan työntekijöitä ja esimiehiä. Myös tämä kirjaus osoittaa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n ymmärtäneen, että työaikamääräykset oli tarkoitettu koskemaan myös esimiehiä.

Kun työntekijäliiton väite, että sovintoehdotuksen uudet työaikamääräykset eivät koskisi esimiessopimusta, oli tullut työnantajapuolen tietoon, oli työnantajaliiton puheenjohtaja tiedustellut sovintoehdotuksen oikeaa tulkintaa valtakunnansovittelijalta. Valtakunnansovittelija oli ilmoittanut 7.12.1993 kantanaan, että hän ei ollut missään tapauksessa sovittelussa tarkoittanut, että sovintoehdotuksen työaikamääräykset koskisivat vain työntekijöitä. Valtakunnansovittelijan mukaan kyseessä oli ollut kokonaisuus, joka koski ravintoloissa ja hotelleissa työskentelevää henkilöstöä sekä työntekijä- että esimiessopimuksen piirissä. Valtakunnansovittelija oli vahvistanut edellä mainitun kantansa myös 8.4.1994 käydyssä neuvottelussa, jossa oli ollut mukana asianosaisliittojen asiamiehet. Valtakunnansovittelija oli viitannut neuvottelussa myös sovintoehdotuksen 2. kohtaan, jonka mukaan työehtosopimuksiin sisällytetään uusi määräys paikallisesta sopimisesta ja joka nimenomaan liittyi uusiin työaikamääräyksiin.

Sovintoehdotuksen tarkoituksena oli ollut, että uudet työaikamääräykset koskevat sekä työntekijä- että esimiessopimuksen piirissä olevaa henkilöstöä. Aiemmassa työehtosopimuksessa kyseessä olevien työehtosopimusmääräysten asiallinen sisältö oli aina ollut sama. Myös työehtosopimukset oli aina toteutettu samansisältöisinä koko alaa koskevina. Valtakunnansovittelijan oman ilmoituksen mukaan sovintoehdotus oli ollut kokonaisuus, eikä tarkoituksena ole ollut, että se koskisi työaikamääräysten osalta vain työntekijöitä.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi, kantajaliitto 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä ja vastaajaliitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä ja esimiehiä koskevat 1.12.1993 voimaantulleet työehtosopimukset on solmittu valtakunnansovittelijan 25.11.1993 tekemän sovintoehdotuksen pohjalta. Sopimusosapuolet ovat hyväksyneet sovintoehdotuksen 26.11.1993.

Sovintoehdotuksen hyväksymisen jälkeen osapuolten välille on syntynyt erimielisyys siitä, koskevatko alan työehtosopimukseksi hyväksytyn sovintoehdotuksen 5-kohdan määräykset majoitus- ja ravitsemisliikkeiden esimiehiä ja vastaavia hoitajia vai pelkästään alan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen piirissä olevia.

Edellä mainitun sovintoehdotuksen pääotsikossa on lueteltu sovintoehdotuksen koskevan muiden ohella sekä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä että esimiehiä ja vastaavia hoitajia. Riidanalaisen työaikamääräyksen osalta sovintoehdotus kuuluu seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

"5. Uudet työaikamääräykset

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimus

5 § 5. kohta 1 kappale:

Työvuorolista on laadittava etukäteen niin, että se asetetaan ilmoitustaululle tai muuhun vastaavaan paikkaan työntekijäin nähtäville vähintään viikkoa ennen kolmiviikkoisjakson alkamista, ellei työpaikkakohtaisesti x §:n mukaisesti toisin sovita.

5 § 7. kohta: antaminen 3

1.1.1994-31.12.1994 väliseltä ajalta ansaituista ylimääräisistä lisävapaapäivistä annetaan kuitenkin enintään 9. Työpaikkakohtaisesti x §:n mukaisesti sovitaan, kuinka kahden lisävapaapäivän vähentäminen toteutetaan.

5 § 10. kohta (uusi määräys, joten vanha 11. kohta muuttuu 12. kohdaksi)

Edellä olevasta poiketen voidaan työpaikkakohtaisesti x §:n mukaisesti sopia, että työaika tasoittuu keskimäärin 112,5 tuntiin kolmessa viikossa..."

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sovintoehdotukseen sisältyy lisäksi määräyksiä muun muassa sopimuskaudesta, työpaikkakohtaisesta sopimisesta ja lomaltapaluurahasta, jotka sanamuotonsa puolesta riidattomasti liittyvät kaikkiin ehdotuksen alussa lueteltuihin työehtosopimuksiin.

Työtuomioistuimessa on kuultu myös Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n puheenjohtajaa, joka on ollut edustamansa liiton pääneuvottelija syksyn 1993 työehtosopimusneuvotteluissa. Työntekijäliiton puheenjohtaja on kertonut, että alalla on esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskeva työehtosopimus yleensä neuvoteltu erikseen omassa neuvotteluryhmässään. Palkkakysymykset on kuitenkin ratkaistu koko alaa koskevissa neuvotteluissa. Myös syksyllä 1993 oli Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL varautunut erillisiin esimiessopimusta koskeviin neuvotteluihin. Kuultavan mukaan valtakunnansovittelijan vuosina 1985 ja 1991 tekemät sovintoesitykset vastaavissa tilanteissa kuin syksyllä 1993 olivat olleet siten eriteltyjä, että niistä oli selvästi käynyt ilmi, mitkä kohdat koskivat työntekijöitä ja mitkä vastaavasti esimiehiä ja vastaavia hoitajia.

Työtuomioistuimelle esitetyssä valtakunnansovittelijan vuonna 1991 tekemässä majoitus- ja ravitsemisalaa koskevassa sovintoehdotuksessa on ollut alussa luettelo kaikista työehtosopimuksista, joita sovintoehdotus koskee. Sovintoehdotuksessa on eri työehtosopimuksiin sisällytettävät sopimusmääräykset yksilöity omin otsikoin vastaavasti kuten työaikamääräysten osalta on tehty nyt kyseessä olevassa vuoden 1993 sovintoehdotuksessa.

Puheena olevat työehtosopimukset poikkeavat toisistaan rakenteeltaan ja sanonnoiltaan ja osin myös asialliselta sisällöltään. Esitetyn selvityksen mukaan työaikakysymyksiä on alalla ainakin työajan lyhentämisen osalta käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa yhtenä kokonaisuutena. Myös syksyllä 1993 on sopijapuolten yhteisessä työryhmässä keskusteltu työaikakysymyksistä erottelematta alan eri työehtosopimuksia. Selvitys siitä, mihin työryhmät ovat kysymyksessä olevassa asiassa päätyneet keskinäisissä neuvotteluissaan ennen sovittelua, on jäänyt ristiriitaiseksi.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on omassa työehtosopimusesityksessään vaatinut esittämiensä työaikajoustojen ulottamista myös esimiehiä koskevaan sopimukseen. Liiton edustajat eivät kuitenkaan liiton puheenjohtajan kertoman mukaan olleet huomauttaneet valtakunnansovittelijalle sovintoehdotuksien esitystä rajatummasta sanamuodosta.

Sovittelun aikana on junatarjoiluhenkilökunnan työehdoista saavutettu neuvottelutulos, jonka mukaan työaikajärjestelyt Z-päiväpöytäkirjassa sovituilta osin koskevat kaikkia alan työntekijöitä ja esimiehiä. Tämä ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan sellaisenaan osoita, kun sopijaosapuolten välinen erimielisyys alan pääsopimuksena pidettävästä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevasta työehtosopimuksesta on samanaikaisesti ollut valtakunnansovittelijan selvitettävänä, että tarkoituksena olisi ollut jo tuossa vaiheessa hyväksyä mahdollisesti tulevat uudet työaikajärjestelyt koskemaan myös muita esimiehiä.

Sovintoehdotuksen edellä todettu sanamuoto tukee Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n kantaa. Teksti on muotoutunut sovittelun yhteydessä ilman, että siitä on keskusteltu sopimusosapuolten välillä. Tarkoitus ottaa työaikamääräykset myös esimiesten työehtosopimukseen ei esitetyn selvityksen mukaan ole ollut esillä myöskään työntekijäliiton edustajien ja valtakunnansovittelijan välisissä keskusteluissa. Tällaista tarkoitusta ei työtuomioistuimen mielestä ole liioin johdettavissa valtakunnansovittelijan ensimmäisestä luonnoksesta sovintoehdotukseksi, joka on sisältänyt lähinnä luettelon sovittavista asioista.

Edeltäneistä osapuolien välisistä neuvotteluista kuten myöskään sovittelun kulusta esitetyn selvityksen valossa ei työtuomioistuimen mielestä voida katsoa, että Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n olisi sovintoehdotuksen selkeästä sanamuodosta huolimatta pitänyt ymmärtää tarkoituksena olleen, että riidanalaiset työaikamääräykset koskevat myös esimiehiä ja vastaavia hoitajia. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että sopijaosapuolten välille on syntynyt työehtosopimus valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen sanamuodon mukaisena. Näin ollen edellä mainittuja työaikamääräyksiä ei ole sovittu otettaviksi esimiehiä koskevaan työehtosopimukseen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että majoitus- ja ravitsemisliikkeiden esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevan työehtosopimuksen 7 §:n määräyksiä ja Z-päiviä koskevaa pöytäkirjaa on noudatettava sellaisina kuin ne ovat olleet voimassa 1.3.1992 ja 31.10.1993 väliseksi ajaksi solmitussa työehtosopimuksessa.

Asian laatuun nähden saavat asianosaiset itse pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Rautiainen, Leivo ja Hölttä jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Rautiaisen lausunto, johon jäsen Äimälä yhtyi:

Neuvotteluista, jotka on käyty pääasiassa valtakunnansovittelijan johdolla, on esitetty varsin ristiriitaista näyttöä. Esitetyn näytön nojalla on vaikea päätellä sopimusosapuolten tarkoitusta erityisesti sen vuoksi, että valtakunnansovittelijan laatima riidanalainen työaikamääräys ei ole tullut esille osapuolten keskinäisissä neuvotteluissa ennen sovintoehdotuksen antamista.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n kantaa tukee sovintoehdotuksen sanamuoto. Sen mukaan sovintoehdotuksen 5-kohdan työaikamääräykset koskevat pelkästään alan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen piirissä olevia.

Työehtosopimuksen määräyksiä tulkitaan sanamuodon mukaan, ellei voida osoittaa osallisten tarkoittaneen jotakin muuta. Tulkinnassa on kiinnitettävä huomiota myös vakiintuneeseen käytäntöön ja työehtosopimusneuvotteluihin. Oikeuskirjallisuudessa ja työtuomioistuinkäytännössä on kiinnitetty huomiota myös kohtuus- ja mielekkyysnäkökohtiin tulkintariitojen ratkaisuja perusteltaessa.

Sopimusosapuolet ovat syksyllä 1993 määritelleet sopimusneuvotteluja koskevat tavoitteet. Vastaajaliitto on 15.10.1993 päivätyssä asiakirjassa määritellyt yksityiskohtaiset muutosesitykset alan työehtosopimuksiin. Työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen osalta työaikamääräyksiä koskevat muutosesitykset on määritelty hyvin yksityiskohtaisesti. Esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevan työehtosopimuksen osalta on erikseen määritelty vain palkkausta koskevat asiat. Muilta osin eli myös työaikamääräysten osalta on viitattu työntekijäsopimusta koskeviin yksityiskohtaisiin muutosvaatimuksiin. Kantajaliiton 15.10.1993 päivätyssä muutosvaatimusasiakirjassa on työaikamääräyksiä koskevat asiat määritelty pääsopimuksen eli työntekijäsopimuksen mukaan.

Esitetty selvitys osoittaa, että työaikakysymyksiä on käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa yhtenä kokonaisuutena. Näin on menetelty myös syksyllä 1993, kun osapuolet ovat määritelleet sopimustavoitteensa ja käynnistäneet keskinäiset neuvottelunsa. Esitetty selvitys osoittaa myös sen, että syksyllä 1993 on sopijaosapuolten yhteisessä työryhmässä keskusteltu työaikakysymyksistä erottelematta alan eri työehtosopimuksia.

Vastaajaliiton puheenjohtaja on kertonut valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen antamisen jälkeen joulukuussa 1993 ilmoittaneen, että työntekijöitä ja esimiehiä koskevat työaikamääräykset oli tarkoitettu sovintoehdotuksessa samanlaisiksi. Vastaajaliiton taholta ei ole kiistetty valtakunnansovittelijan ilmoitusta.

Esitetyn selvityksen mukaan työaikamääräykset ovat olleet molemmissa työehtosopimuksissa perinteisesti asiallisesti samansisältöiset. Tämä on luonnollista ja mielekästä toiminnan ja työn luonteen vuoksi, koska työntekijöiden ja esimiesten työt liittyvät kiinteästi toisiinsa. Oikeudenkäynnissä ei ole esitetty toiminnallisia eikä muitakaan perusteita sille, miksi työaikamääräykset olisi haluttu erilaisiksi uusissa työehtosopimuksissa. Tämän vuoksi en katso, että vastaajaliitto olisi työehtosopimuksesta valtakunnansovittelijan johdolla neuvoteltaessa tyytynyt niin suppeaan tulkintaan kuin minkä kantajaliitto on halunnut sovintoehdotuksen 5-kohdalle sovintoehdotuksen antamisen jälkeen antaa. Kantajaliiton kanta merkitsisi sitä, että työaikamääräysten merkityssisältö olisi työn ja toiminnan luonteen kannalta käytännössä epämielekäs.

Kiinnitän lisäksi huomiota siihen, että esitetyn selvityksen mukaan osapuolet ovat perinteisesti neuvotelleet siten, että keskeiset kysymykset on ensin ratkaistu työntekijäsopimuksen eli ns. pääsopimuksen osalta. Sen jälkeen ne on siirretty asiallisesti sellaisenaan esimiehiä koskevaan työehtosopimukseen. Työaikajoustot ovat olleet syksyn 1993 neuvotteluissa tällainen kumpaakin sopimusalaa koskeva keskeinen kysymys. Asia on jäänyt sovittelussa epäselväksi ilmeisesti aikapulan ja kiireen vuoksi. Katson, että kantajaliiton olisi tullut ymmärtää sovintoehdotuksen 5-kohdan tarkoittavan myös esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevaa työehtosopimusta erityisesti sen vuoksi, että sen on tullut olla tietoinen työnantajapuolen tarkoituksesta ulottaa tärkeänä pitämänsä työaikajoustot koskemaan ns. pääsopimuksen lisäksi esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevaa työehtosopimusta.

Esittämilläni perusteilla katson, ettei ole esitetty perusteita vahvistaa kanteessa tarkoitetuille sopimusmääräyksille vaadittua sisältöä, minkä vuoksi hylkään kanteen.

Asian laatuun nähden saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.