Labor court dismisses union claim that employer failed to follow collective agreement layoff rules.
Legislator summary
AI generatedThe Finnish Labour Court dismissed the union's claim that the employer improperly laid off four foresters before three others who remained on the same job. The union argued the employer should have performed manual logging instead of using machinery to avoid layoffs, but the court found the economic and production grounds for dismissal were valid. Since the union's request relied solely on the general layoff provision in the collective agreement, the court held no need to examine the specific order of layoffs.
Legislator headnote
AI generatedSection 3, paragraph 8 of the Forestry and Logging Collective Agreement; The court ruled that where a claim is based only on the general grounds for dismissal in the collective agreement, the court is not required to examine the specific sequence of layoffs.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työnantaja oli lomauttanut taloudellisista ja tuotannollisista syistä neljä metsuria. Samalle työpaikalle oli jäänyt työhön kolme metsuria työskentelemään irtisanomisaikansa loppuun niihin tehtäviin, mitä lomautetut metsurit muutoin olisivat tehneet. Kanteessa oli tosiasiallisesti kysymys lomautusjärjestyksestä eli siitä, oliko työnantaja voinut lomauttaa työhön jääneitä työntekijöitä ennen irtisanottuja työntekijöitä. Kannevaatimukset oli perustettu ainoastaan työehtosopimuksen lomautusperustetta koskevaan määräykseen. Kanne hylätty näyttämättömänä.
Kantaja Puu- ja erityisalojen liitto ry Vastaajat Metsäteollisuus ry Yhtyneet Paperitehtaat Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Toiselta puolen muun muassa Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, nyttemmin Metsäteollisuus ry, ja toiselta puolen muun muassa Maaseututyöväen Liitto r.y:n, joka on 23.5.1993 yhdistynyt Puutyöväen liitto r.y:n kanssa Puuja erityisalojen liitto ry:ksi, välillä 29.11.1991 allekirjoitetussa metsä ja uittoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 § TYÖSOPIMUKSEN SOLMIMINEN JA PÄÄTTYMINEN
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Lomautus
8 Työsuhteen kestäessä voidaan sopia siitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa.
Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen, hän voi työsopimuksen irtisanomisen tai purkamisen sijasta vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Puu- ja erityisalojen liitto on lausunut, että työehtosopimuksen edelle jäljennetyn määräyksen mukaan lomauttaminen on ollut mahdollista siitä sopimalla tai työnantajan määräyksellä vain silloin kun työnantaja saisi irtisanoa työntekijän tai purkaa tämän työsuhteen.
Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Jämsänkosken piiri oli lomauttanut Koskenpään työalueella metsurit Alpo Ahosen, Markku Peltosen, Sampo Peltosen ja Yrjö Virtasen toistaiseksi jatkumaan tarkoitetut työsuhteet 22.2.1993 alkaen sitä mukaa, kun hakkuun kohteena olleet palstat loppuivat.
Metsurit olivat olleet lomautettuna seuraavasti: Alpo Ahonen 25.2. - 8.7.1993, Markku Peltonen 19.2. - 17.5. ja 26.5. - 8.7.1993, Sampo Peltonen 22.2. - 24.5., 1.6., 4.6. - 7.6., 16.6. - 17.6., ja 23.6. - 4.7.1993 sekä Yrjö Virtanen 23.2. - 17.5., 26.5. - 8.6. ja 24.6. - 8.7.1993.
Työnantaja oli ilmoittanut työntekijöille lomautuksen perusteeksi tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Metsureiden luontaiselta työskentelyalueelta ei työ ollut loppunut, vaan työnantajalla olisi ollut mahdollisuus tarjota heille työtä. Samalle työpaikalle oli nimittäin jäänyt työhön kolme metsuria, jotka oli irtisanottu 7.12.1992 niin, että heidän työsuhteensa päättyivät 11.6.1993. Lomautettujen metsureiden luontaisella työskentelyalueella oli sen ohella suoritettu hakkuita monitoimikoneilla, joten tuotannollista lomautusperustetta ei silläkään perusteella ollut.
Työnantajan todellinen lomautusperuste oli ollut, että irtisanotut metsurit oli voitu työllistää irtisanomisaikana. Toiseksi työnantaja ei ollut halunnut antaa metsureille leimikoita, jotka oli suunniteltu annettavaksi koneyrittäjien tehtäväksi. Tämän vuoksi työsuhteeseen jäävät metsurit oli lomautettu.
Työnantaja oli lain ja työehtosopimuksen nojalla velvollinen maksamaan irtisanotuille työntekijöille irtisanomisajan palkan riippumatta siitä, oliko näille tarjota työtä vai ei. Kustannussäästömielessä tapahtunut metsureiden lomauttaminen sillä perusteella, että irtisanotuille voitiin irtisanomisajaksi tarjota työtä, ei ollut työehtosopimuksen mukainen lomauttamisperuste. Muutoinkin Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n toiminnan kannalta väitetty kustannussäästö oli niin vähäinen, ettei se riittänyt irtisanomisperusteeksi.
Yhtyneet Paperitehtaat Oy oli nimenomaan katsonut, ettei sillä ollut ollut perusteita jäljelle jääneiden työntekijöiden työsuhteiden irtisanomiseen, joten sillä ei voinut myöskään olla perustetta näiden metsureiden lomauttamiseen. Yhtiö oli siten lomauttaessaan neljä metsuria rikkonut tietensä työehtosopimuksen 3 §:n 8 kohdan lomauttamismääräystä.
Syksyllä 1992 käydyissä irtisanomisia koskevissa neuvotteluissa työnantajan edustaja oli ilmoittanut pääluottamusmiehelle, ettei työhön jääviä ollut aikomus lomauttaa irtisanottavien irtisanomisajaksi. Nyt työnantaja oli menetellyt kuitenkin tämän sopimuksen vastaisesti.
Asiasta paikallisesti 3.2.1993 enempää kuin liittojen välillä 28.12.1993 käydyissä neuvotteluissa ei ollut päästy sovintoon.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy oli menetellyt työehtosopimuksen 3 §:n 8 kohdan vastaisesti lomauttaessaan liiton jäsenet Alpo Ahosen, Markku Peltosen, Sampo Peltosen ja Yrjö Virtasen kolmen muun metsurin Johan Niemisen, Matti Niemisen ja Teuvo Nurmisen irtisanomisajaksi. Edelleen Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Metsäteollisuus ry:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
VASTAUS
Vastauksen perustelut
Metsäteollisuus ry ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy ovat lausuneet, että työehtosopimuksen lomautusperustetta koskeva määräys oli pysynyt keskeisiltä osiltaan samana pari vuosikymmentä. Sanamuodon mukaan oli työnantajalla oikeus lomautuksen toimeenpanemiseen yksipuolisesti, jos oli olemassa irtisanomis- tai purkuperuste. Tämän lomautusperusteen ohella oli työnantajalla oikeus lomauttaa työntekijä yksipuolisesti myös työn tilapäisen vähentymisen johdosta. Työehtosopimuksella ei ollut sovittu lakia suppeammasta lomautusoikeudesta. Työn tilapäinen vähentyminen oli ollut lomautusperusteena käytössä vakiintuneesti ainakin 1980-luvulta alkaen. Kun vuoden 1993 aikana oli syntynyt asiasta epäselvyyttä, olivat sopijapuolet muuttaneet uuden 10.12.1993 solmitun työehtosopimuksen lomautusperusteita koskevan määräyksen sanamuodon vastaamaan noudatettavaa soveltamiskäytäntöä ja lakia.
Syksyllä 1992 puukauppaa oli käyty määrällisesti matalimmalla tasolla kymmeneen vuoteen. Tästä oli aiheutunut osaltaan myös leimikkorakenteen muuttuminen eli myyntiin ei ollut tullut enää aikaisempia määriä sellaisia leimikoita, joiden korjuu manuaalisesti olisi ollut tuotannollisesti ja taloudellisesti kannattavaa. Tämän vuoksi myös Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Keski-Suomen hankinta-alueella oli jouduttu käynnistämään yt-neuvottelut henkilöstömäärän sopeuttamiseksi hakkuumääriä vastaaviksi.
Jämsänkosken piirin Koskenpään työalueella työskenteli syksyllä seitsemän metsuria. Kun edellä mainituista syistä johtuen ei työnantajalla ollut enää tarjota työtä kaikille seitsemälle metsurille, oli käynnistetty yt-neuvottelut 20.11.1992 henkilöstömäärän vähentämiseksi neljään metsuriin. Neuvotteluja oli jatkettu 30.11.1992 ja tällöin todettu, että irtisanotuiksi tulivat metsurit Teuvo Nurminen, Johan Nieminen ja Matti Nieminen. Jälkimmäisessä yt-kokouksessa oli todettu, että henkilöstön vähennykset toteutetaan kesäkuun 1993 loppuun mennessä. Irtisanomiset oli toteutettu siten, että irtisanottujen työsuhteet päättyivät 11.6.1993.
Puukauppa ei ollut käynnistynyt kunnolla loppuvuodestakaan 1992. Metsäverouudistuksen johdosta myyntiin oli tullut vain päätehakkuuleimikoita, joiden manuaalinen korjuu on taloudellisesti täysin kannattamatonta. Kun tammikuussa 1993 näytti vielä siltä, ettei yhtiö saa ostetuksi Jämsänkosken piirissä metsureille sopivia harvennushakkuuleimikoita, oli käynnistetty yt-neuvottelu 29.1.1993 jäljelle jääneiden metsureiden Alpo Ahosen, Markku Peltosen, Sampo Peltosen ja Yrjö Virtasen lomauttamiseksi. Yt-neuvottelussa työnantaja oli ilmoittanut työllistävänsä irtisanotut metsurit irtisanomisajaksi. Tähän ei työntekijöillä ollut tuolloin ollut huomautettavaa.
Työnantaja oli lomauttanut edellä mainitut metsurit 22.2.1993 alkaen toistaiseksi tuotannollisella ja taloudellisella perusteella. Työnantaja arvioi lomautuksen kestävän noin neljä kuukautta. Samalla oli ilmoitettu, että lomautus saattoi keskeytyä tilapäisesti kevään 1993 aikana metsänhoitotöiden takia. Työnantajalla oli taloudellinen peruste lomauttamiselle, sillä metsuri- ja koneellisen hakkuun ero oli hieman yli 23 markkaa/m3. Saatua lähes 160 000 markan säästöä ei voitu pitää vähäisenä tuossa taloudellisessa tilanteessa Koskenpään työalueella.
Alkuvuodesta 1993 oltiin sellaisessa tilanteessa, jossa ei Koskenpään työalueella, joka oli edellä mainittujen seitsemän metsurin luontainen työskentelyalue, riittänyt kaikille seitsemälle metsurille työtä. Koska jo aiemmassa yt-kokouksessa oli sovittu, että irtisanotuille metsureille järjestetään töitä irtisanomisajaksi oli jäänyt ainoaksi mahdollisuudeksi lomauttaa jäljelle jäävät metsurit.
Työnantajalla oli lomautuspäätöstä tehdessään ollut jäljelle jäävien metsureiden osalta periaatteessa yhtä painava peruste toistaiseksi tapahtuneille lomautuksille kuin joulukuisessa irtisanomistilanteessakin. Helmikuussa ei ollut vielä ollut mitään selkeää merkkiä siitä, milloin puukauppa lähtisi siten liikkeelle, että lomautetut metsurit voitaisiin luontaisella työskentelyalueellaan taloudellisesti kannattavasti työllistää.
Vastauksessa esitetyt vaatimukset
Vastaajat ovat vaatineen kanteen hylkäämistä perusteettomana.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Yhtyneet Paperitehtaat Oy on 7.12.1992 irtisanonut palveluksessaan Jämsänkosken metsäpiirin Koskenpään alueella työskennelleiden metsureiden Johan Niemisen, Matti Niemisen ja Teuvo Nurmisen työsopimukset taloudellisista ja tuotannollisista syistä päättymään 11.6.1993. Yhtiö on lisäksi 5.2.1993 lomauttanut mainitulla alueella työskennellet metsurit Alpo Ahosen, Markku Peltosen, Sampo Peltosen ja Yrjö Virtasen taloudellisista ja tuotannollisista syistä 22.2.1993 alkaen toistaiseksi sitä mukaa kun hakkuun kohteena olleet palstat loppuivat. Lomautusten on arvioitu kestävän neljä kuukautta. Lomautukset on sitten toimeenpantu eri aikoina niin, että ne ovat päättyneet viimeistään 8.7.1993.
Puu- ja erityisalojen liitto on kanteessaan katsonut Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n menetelleen tuolloin voimassa olleen työehtosopimuksen 3 §:n 8 kohdan vastaisesti lomauttaessaan mainitut metsurit irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisajaksi. Liiton mukaan työnantajalla ei ole ollut työehtosopimuksen edellyttämiä perusteita lomautuksille, koska lomautettujen työntekijöiden tekemä työ ei ollut loppunut. Todellisena syynä työnantajan menettelyyn on ollut se, että kun yhtiö ei ole halunnut antaa metsureiden tehtäväksi koneyrittäjille tarkoitettuja leimikoita, se on yhtiön palvelukseen jäävät metsurit lomauttamalla voinut työllistää irtisanomisajaksi työntekijät, joille se joka tapauksessa on ollut velvollinen maksamaan irtisanomisajan palkan.
Irtisanomisia edeltäneestä yhteistoimintaneuvottelusta 20.11.1992 laaditun pöytäkirjan mukaan leimikkorakenne Koskenpään alueella oli ollut jatkuvasti sellainen, että koneellinen hakkuu oli edullista. Rationaalisimpia korjuumenetelmiä ei kuitenkaan pystytty käyttämään suuresta metsurimäärästä johtuen. Työntekijätarpeeksi on tuolloin todettu neljä metsuria, joten vähentämistarve on ollut kolme työntekijää. Irtisanomisperusteita tai myöhemmin ilmoitettua irtisanomisjärjestystä ei ole riitautettu.
Tammikuun 29 päivänä 1993 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa on käsitelty Koskenpään alueella työskentelevien metsureiden lomauttamisia. Tuolloin on todettu, että metsureille sopivia harvennushakkuuleimikoita oli vuodelle 1993 jäljellä 1.600 m3. Niiden hakkaamisen on arvioitu kestävän helmikuun loppupuolelle. Edelleen on todettu, että jos metsureille taloudellisesti sopivia leimikoita ostetaan kevään aikana, lomautuksia mahdollisuuksien mukaan lyhennetään. Samalla on todettu, että irtisanotuille metsureille järjestetään töitä irtisanomisajaksi. Koko Jämsänkosken metsäpiirin lomautukset ovat olleen yhteistoimintaneuvottelussa esillä 5.2.1993. Lomautuksien perusteeksi on todettu tuotannollisista ja taloudellisistä syistä johtuva työn väheneminen. Muun ohella on mainittu, että metsureilla hakattavat leimikot loppuvat ja että myös syksyn korjuussa on vähän mieshakkuuseen sopivia leimikoita.
Puu- ja erityisalojen liitto ei ole kiistänyt, että metsurityövoimalla hakattavaksi tarkoitetut leimikot olivat yhteistoimintaneuvotteluissa todetulla tavalla vähentyneet. Kuitenkin se on katsonut, että työnantajayhtiö olisi lomautusten asemesta ollut velvollinen teettämään metsureilla niitä hakkuutöitä, joita se oli suunnitellut tehtäväksi konehakkuuna.
Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan ero hakkuukustannuksissa koneellisesti hakattaessa verrattuna metsureiden suorittamaan hakkuuseen saattaa olosuhteista riippuen vaihdella. Todistajana kuullun vastaajayhtiön hankintapäällikön laskelmien mukaan kustannusero Koskenpään työalueella hakattavina olleiden leimikoiden osalta on ollut noin 23 markkaa/m3. Kantajaliiton vaatima menettely olisi Metsäteollisuus ry:n ilmoituksen mukaan merkinnyt arviolta 160.000 markan lisäkustannuksia.
Esitetty selvitys osoittaa, että harvennushakkuut ja muut taloudellisesti metsureiden hakattaviksi soveltuvat leimikot Koskenpään työalueella, joka on ollut kanteessa tarkoitettujen metsureiden luontainen työskentelyalue, ovat vähentyneet muutoin kuin tilapäisesti. Kun toisaalta Yhtyneet Paperitehtaat Oy on vallinneissa olosuhteissa merkittävästi kannattavammin voinut teettää päätehakkuut koneellisena hakkuuna, yhtiöllä on ollut metsä- ja uittoalan työehtosopimuksen 3 §:n 8 kohdan mukaiset taloudelliset ja tuotannolliset perusteet lomauttaa neljä metsuria edellä todetulla tavalla.
Koskenpään työalueelle on lomautusten jälkeen jäänyt kolme irtisanottua metsuria työskentelemään irtisanomisaikansa loppuun niihin tehtäviin, mitä lomautetut metsurit muutoin olisivat tehneet. Puu- ja erityisalojen liiton kanteessa on katsottu, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:llä ei ole ollut perusteita lomauttaa juuri kanteessa mainittua neljää metsuria. Kanteessa on tältä osalta tosiasiallisesti kysymys lomautusjärjestyksestä; onko yhtiö voinut lomauttaa töihin jääviä työntekijöitä ennen irtisanottuja työntekijöitä. Kun Puu- ja erityisalojen liiton vaatimukset kuitenkin on perustettu ainoastaan työehtosopimuksen 3 §:n 8 kohdan lomautusperustetta koskevaan määräykseen, työtuomioistuimen ei tämän asian yhteydessä ole tarpeen ottaa lomautuksiin kantaa enemmälti.
Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy olisi kanteessa mainitut neljä metsuria lomauttaessaan menetellyt työehtosopimuksen 3 §:n 8 kohdan vastaisesti tai Metsäteollisuus ry tältä osin laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Asian laatuun nähden Metsäteollisuus ry ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Sulkunen jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.