Labor court dismissed union claims that employer violated collective agreement by terminating pregnant employee due to business downsizing.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's claim that the employer violated a collective agreement by terminating a pregnant employee without offering suitable work. The employer argued business downsizing made the employee's previous duties impossible to fill, while the union alleged the termination stemmed from pregnancy-related reasons. The court found the employer had not failed to offer alternative work and thus did not breach the agreement or protection clauses.
Legislator headnote
AI generatedSection 2 of the General Agreement; Section 5 of the Termination Protection Agreement: An employer is not in breach of termination protection if business conditions objectively prevent offering suitable work, and the employee fails to prove the termination was motivated by prohibited personal reasons.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Synnytyslomalta palaavalla toimihenkilöllä oli yleissopimuksen mukaan oikeus työn saantiin ennen synnytysloman ajaksi työsuhteeseen otettua sijaista. Kun toimihenkilön synnytysloman ajaksi sijaiseksi otettu toimihenkilö oli sittemmin synnytysloman päätyttyä jäänyt vakinaiseksi työntekijäksi yhtiöön, häntä ei toimihenkilön toisen synnytysloman päättyessä voitu pitää yleissopimuksen tarkoittamana sijaisena, jota ennen toimihenkilöllä olisi ollut oikeus työn saantiin.
Yleissopimuksen mukaan työnantajan tuli tarjota synnytysloman päätyttyä työhön välittömästi palaavalle toimihenkilölle tämän ennen synnytysloman alkamista hoitamia tehtäviä. Mikäli tämä ei ollut mahdollista, tuli työnantajan tarjota muita samantasoisia tehtäviä tai ellei näitä ollut, niin muuta työtä. Yhtiön toiminta oli supistunut, ja näyttämättä oli jäänyt, että työnantaja toimihenkilön irtisanoessaan olisi menetellyt sanotun työehtosopimusmääräyksen vastaisesti.
Näyttämättä oli myös jäänyt, että toimihenkilön irtisanominen olisi johtunut tämän henkilöön liittyvästä irtisanomissuojasopimuksen mukaan kielletystä syystä, joten asianomaisella ei ollut oikeutta irtisanomissuojasopimuksen perusteella määräytyvään korvaukseen.
Kantaja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ry Vastaaja Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry Kuultava Rakennusliike A. Korpela Oy:n konkurssipesä
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton kesken 16.1.1990 allekirjoitetussa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 § TYÖNANTAJAN JA TOIMIHENKILÖN YLEISET VELVOLLISUUDET
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. Työnantajan tulee:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
- työsuhteen alkaessa tai tehtäviä muutettaessa antaa toimihenkilölle hänen tehtävänsä suorittamiseksi tarpeellinen työnopastus.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Soveltamisohje Perehdyttäminen Perehdyttämisellä tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, joiden avulla yritykseen otettu uusi tai yrityksen palveluksessa oleva henkilö voi sopeutua uuteen tai muuttuvaan työhönsä, organisaatioon, työ- ja yritysympäristöön sekä muuhun henkilöstöön. Työhön perehdyttäminen kohdistuu uuteen toimeen tulevan toimihenkilön lisäksi myös yrityksessä jo olevan henkilöstön tietojen, taitojen ja valmiuksien lisäämiseen teknisten muutosten yhteydessä esimerkiksi otettaessa käyttöön uutta toimintajärjestelmää, konetta, laitetta tai työmenetelmää.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
5 § IRTISANOMISAIKA
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Pöytäkirjamerkintä 2 Toimihenkilöiden asemaan olennaisesti vaikuttavia uusia koneita ja laitteita hankittaessa työnantajan tulee yhdessä toimihenkilöiden edustajan kanssa selvittää laitehankinnan vaikutukset henkilöstöön ja työsuhteiden turvaamiseksi mahdollisesti tarvittavat jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutus sekä siirtotoimenpiteet. Mikäli työnantaja on laiminlyönyt edellisessä kappaleessa mainitun selvittämisvelvollisuuden ei uusien koneiden ja laitteiden käyttöönottoa voida pitää irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana taloudellisena tai tuotannollisena irtisanomis- tai lomautusperusteena.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
PALKKA SAIRAUDEN JA ÄITIYSLOMAN AIKANA SEKÄ TAPATURMAN JÄLKEEN
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
5. Milloin naispuolinen toimihenkilö on synnytyksen yhteydessä poissa työstä enintään 12 kuukautta ja hän on tästä poissaolostaan sopinut työnantajan kanssa tai poissaolo on aiheutunut synnytykseen liittyneestä sairaudesta taikka naisten yötyökieltoa koskevan lainsäädännön synnytyslomaa koskevista määräyksistä, älköön hänen työsuhteensa katsottako tämän poissaolon vuoksi katkenneen.
Edellä tarkoitetulla synnytyslomalta palaavalla toimihenkilöllä on oikeus työn saantiin ennen synnytysloman ajaksi työsuhteeseen otettua sijaista. Työnantajan tulee tarjota synnytysloman päätyttyä työhön välittömästi palaavalle toimihenkilölle hänen ennen synnytysloman alkamista hoitamiaan tehtäviä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee työnantajan tarjota muita samantasoisia tehtäviä tai ellei näitä ole, muuta työtä. Tällä määräyksellä ei muuteta irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen mukaisia työsuhteen irtisanomis- eikä lomautusperusteita.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Soveltamisohje
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
22 §:n 5 kohta Henkilön oikeus palata 5. kohdassa tarkoitettuun työhön kohdassa mainituin edellytyksin on edelleen säilytetty muuttuneesta lainsäädännöstä huolimatta. Jos henkilö käyttää työsopimuslain mukaisia pidempiä poissaolo-oikeusaikoja, määräytyy hänen oikeutensa palata aikaisempaan työhön työsopimuslain 34 c §:n mukaan.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
36 § SOPIMUKSEN SITOVUUS 1. Tämä sopimus sitoo, a) allekirjoittaneita järjestöjä; b) niitä allekirjoitusajankohtana jäseninä olevia työnantajaliittoja, jotka eivät ole viikon kuluessa ilmoittaneet irtautuvansa sopimuksesta sekä c) niitä työnantajia, toimihenkilöitä ja näiden yhdistyksiä, jotka kuuluvat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat kuuluneet edellä tarkoitettuihin liittoihin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Toiselta puolen muun muassa Suomen Työnantajain Keskusliiton ja toiselta puolen Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton kesken 14.6.1991 allekirjoitetussa irtisanomissuojasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 § Irtisanomisen perusteet
Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
Pöytäkirjamerkintä 3 Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
23 § Voimaantulomääräys Tämä sopimus sitoo: a) allekirjoittaneita järjestöjä: b) niitä allekirjoitusajankohtana jäseninä olevia työnantajaliittoja, jotka eivät ole 28. päivään kesäkuuta 1991 mennessä ilmoittaneet jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle; sekä c) niitä työnantajia, toimihenkilöitä ja näiden yhdistyksiä, jotka kuuluvat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat kuuluneet edellä tarkoitettuihin liittoihin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on lausunut, että toimistotyöntekijä Outi Hietajärvi oli ollut Rakennusteollisuuden Keskusliiton jäsenyrityksen Rakennusliike A. Korpelan palveluksessa 2.3.1987 alkaen. Hietajärven tehtäviin olivat kuuluneet muun muassa palkanlaskenta, asiakaslaskutus, atk-tallennus, konekirjoitustyöt, arkistointi, tilastointi, reskontran ja puhelinvaihteen hoito sekä osittain kirjanpito ja kassanhoito.
Hietajärvi oli 23.11.1989 jäänyt äitiyslomalle, ja hänen sijaisekseen oli palkattu henkilö yhtiön ulkopuolelta. Hietajärven palattua työhön synnytysloman ja vuosiloman jälkeen 29.10.1990 oli hänen sijaisenaan toiminut henkilö jäänyt edelleen työnantajan palvelukseen. Työnantaja oli tarjonnut Hietajärven suoritettavaksi vain palkanlaskentatyötä. Liittoneuvottelun jälkeen Hietajärvi oli kuitenkin saanut hoidettavakseen kaikki hänelle aikaisemminkin kuuluneet tehtävät lukuun ottamatta alustavaa kirjanpitoa. Työnantaja oli lisäksi useaan otteeseen pyrkinyt lyhentämään Hietajärven työaikaa.
Hietajärvi oli aloittanut 11.5.1991 toisen äitiysloman, jolta hän oli palannut työhön 23.3.1992. Tuolloin Hietajärven suoritettavaksi oli annettu vain palkanlaskenta.
Hietajärvi oli 26.3.1992 saanut irtisanomisilmoituksen, jonka mukaan työsuhde päättyi 30.6.1992. Irtisanomisperusteeksi oli ilmoitettu tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Samaan aikaan työnantaja oli kuitenkin sallinut Hietajärven sijaiseksi otetun henkilön jatkaa Hietajärven tehtävissä.
Hietajärvi oli työsuhteen päättymisestä lukien ollut työttömänä työnhakijana. Rakennusliike A. Korpela Oy oli 8.1.1993 hakenut Kemijärven työvoimatoimiston kautta sijaista tiedustelematta kuitenkaan työvoimatoimistolta, onko Hietajärvi työttömänä työnhakijana ja tarjoamatta Hietajärvelle työtä.
Rakennusliike A. Korpela Oy oli omasta hakemuksestaan asetettu konkurssiin 13.9.1993 Kemijärven kihlakunnanoikeudessa.
Hietajärven tehtävät olivat luonteeltaan sellaisia, etteivät ne voineet lakata taikka vähentyä oleellisesti. Aikaisemmin Hietajärvelle kuuluneet tehtävät oli vain siirretty toiselle henkilölle. Jos työtehtävät muuttuvat, työnantajan on yleissopimuksen perusteella perehdytettävä toimihenkilö muuttuneeseen työhön. Tätä työnantaja ei ollut tehnyt. Työnantaja ei myöskään ollut yleissopimuksen 5 §:n pöytäkirjamerkintä 2:n edellyttämin tavoin selvittänyt laitehankinnan vaikutuksia henkilöstöön eikä työsuhteiden turvaamiseksi mahdollisesti tarvittavia jatko-, täydennys- eikä uudelleenkoulutustoimenpiteitä. Koska työnantaja oli laiminlyönyt tämän selvittämisvelvollisuuden, ei uuden atk-laitteiston käyttöönottoa voitu pitää irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuna taloudellisena tai tuotannollisena irtisanomisperusteena.
Työnantaja oli loukannut Hietajärven oikeutta työnsaantiin ennen tämän sijaiseksi otettua toimihenkilöä ja estänyt Hietajärven paluun synnytysloman jälkeen hänen ennen synnytyslomalle jäämistä hoitamiinsa tehtäviin tarjoamatta myöskään muita samantasoisia tehtäviä tai muita töitä. Työnantaja oli näin rikkonut tietensä yleissopimuksen 22 §:n 5 kohdan määräyksiä.
Kun Hietajärven tehtävät hänen synnytyslomalta palattuaan oli annettu hänen sijaiselleen sen sijaan että niitä olisi tarjottu Hietajärvelle, ei työnantajalla ollut ollut taloudellista tai tuotannollista perustetta irtisanoa Hietajärvi. Työnantajan laiminlyötyä yleissopimuksen 5 §:n pöytäkirjamerkintä 2:n mukaisen selvittämisvelvollisuutensa ei myöskään uuden atk-laitteistan käyttöönottoa voitu pitää irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana taloudellisena tai tuotannollisena irtisanomisperusteena. Toisaalta nämä laitteet olivat olleet käytössä jo Hietajärven jäädessä toiselle äitiyslomalleen ja myös Hietajärvi oli saanut niiden käyttämiseen koulutusta. Koska työnantajalla ei ollut ollut taloudellista tai tuotannollista syytä irtisanomiseen, oli irtisanomisen täytynyt johtua Hietajärven henkilöön liittyvästä syystä.
Työnantajalla ei kuitenkaan ollut myöskään irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä irtisanoa Hietajärveä, joten irtisanominen oli ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastainen. Näin ollen Hietajärvi oli oikeutettu irtisanomissuojasopimuksen 14 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen. Korvauksen suuruutta määrättäessä oli otettava huomioon työnantajan sopimusten vastaisen menettelyn toistuvuus ja Hietajärven erittäin heikot mahdollisuudet kahden pienen lapsen äitinä saada työtä nykyisessä työllisyystilanteessa.
Edelleen työttömänä olevan Hietajärven palkka oli työsuhteen päättyessä 7 229 markkaa kuukaudessa.
Hietajärven työsuhteessa oli ilmennyt erimielisyyksiä jo ennen irtisanomista. Liittoneuvotteluja oli käyty Hietajärven palattua ensimmäiseltä äitiyslomaltaan työnantajan lomauttaessa Hietajärven. Jo tuolloin oli kantajaliiton asiamies ottanut esille työnantajan yleissopimuksen 2 §:n ja sen soveltamisohjeen sekä yleissopimuksen 5 §:n pöytäkirjamerkintä 2:n vastaisen menettelyn. Neuvoteltaessa Hietajärven irtisanomisesta asiamies oli uudistanut aikaisemmin lausumansa. Edellä sanottujen sopimusmääräysten tarkoittamissa asioissa ei ollut tapahtunut muutosta aikaisempaan. Työnantajaliiton tiedossa oli ollut toimihenkilöliiton kanta myös edellä sanottujen sopimusmääräysten osalta.
Rakennusteollisuuden Keskusliitto oli hyväksymällä Hietajärven työsopimuksen irtisanomisen ja laiminlyömällä ryhtyä toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen tilan korjaamiseksi rikkonut sille työehtosopimuslain nojalla kuuluvan valvontavelvollisuuden.
Kanteessa estetyt vaatimukset
Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennusliike A. Korpela Oy on menetellyt yleissopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti päättäessään Outi Hietajärven työsuhteen. Lisäksi liitto on vaatinut Rakennusliike A. Korpela Oy:n konkurssipesän velvoittamista suorittamaan Hietajärvelle irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n mukaisena korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 144 580 markkaa korkoineen sekä Rakennusteollisuuden Keskusliiton velvoittamista maksamaan kantajaliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Rakennusteollisuuden Keskusliitto, jonka lausumaan jutussa kuultu Rakennusliike A. Korpela Oy:n konkurssipesä osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että Hietajärven pääasialliset tehtävät olivat palkanlaskenta, konekirjoitustyö ja puhelinvaihteen hoito. Muita toimistotöitä hänelle oli kuulunut vähäisemmässä määrin. Tämä oli johtunut muun muassa siitä, että yhtiön kirjanpitoa oli hoitanut ensin yhtiön palveluksessa ollut ekonomi, jonka työsuhteen päätyttyä kirjanpito oli siirretty ulkopuolisen tilitoimiston hoidettavaksi.
Hietajärven työsuhteen päättämisestä oli neuvoteltu ensin yhtiössä Hietajärven ja toimitusjohtajan välillä. Erimielisyyden synnyttyä siitä oli neuvoteltu pääkysymyksen osalta liittojen kesken. Tällöin ei ollut käsitelty kaikkia niitä rikkeitä, joita työnantaja kanteen mukaan oli tehnyt. Käsittelyn ulkopuolella olivat olleet väitetyt perehdyttämisvelvollisuutta ja laitehankintoja koskevan työehtosopimusmääräyksen rikkomiset.
Mitä ensin tulee väitettyyn yleissopimuksen 22 §:n rikkomiseen, niin yhtiön koko atk-laitteisto oli uusittu Hietajärven ensimmäisen äitiysloman aikana. Tämä järjestelmän ja laitteiston uusiminen oli muuttanut yhtiön toimistotyön kuvan toisenlaiseksi kuin se oli ollut ennen Hietajärven äitiyslomaa. Uuden järjestelmän käyttöönotto oli edellyttänyt kouluttamista, jonka kustannukset yhtiölle sen koon huomioon ottaen olivat huomattavan suuret. Kanteessa esitettiin, etteivät Hietajärven työtehtävät olleet voineet lakata taikka vähentyä oleellisesti. Edellä sanotusta kuitenkin kävi ilmi, että juuri niin oli tapahtunut. Oli muistettava, että muun muassa palkanlaskentatyön määrä riippui henkilöstön ja tehtävien määrästä. Kummatkin määräävät tekijät olivat laskeneet yleisemminkin Lapin läänin alueella.
Vielä kantaja väitti, että Hietajärven tehtävät oli vain siirretty sijaiseksi otetulle toimihenkilölle. Tämä toimihenkilö oli otettu työsuhteeseen Hietajärven ensimmäisen äitiys- ja vanhempainloman sijaiseksi hoitamaan tämän tehtäviä. Kuitenkin tänä aikana yrityksessä tapahtuneiden atk-laitteiston ja toiminnan muutosten johdosta sijainen oli ryhtynyt hoitamaan yhtiön toimistotöitä aivan uusilla järjestelmillä ja toimintatavoilla. Hänen työnkuvansa poikkesi olennaisesti Hietajärven työstä. Töiden siirtoa ei todellisuudessa ollut tapahtunut.
Kanteessa väitettiin, että Hietajärven etuoikeutta saada työtä ennen sijaiseksi otettua henkilöä oli loukattu. Näin lienee ollutkin, jos asiaa tarkasteltiin muodollisjuridisesti. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa voitiin havaita, ettei mitään todellista loukkaamista ollut tapahtunut. Työnantajalla ei ollut tarjota Hietajärvelle samoja, samankaltaisia eikä muitakaan töitä. Sen sijaan irtisanominen oli voitu panna toimeen yhtiön uusien järjestelmien ja laitteiden hankkimisen perusteella. Kaikki yleissopimuksen mukaiset selvittämisedellytykset oli täytetty.
Yleissopimuksen 2 §:n soveltamisohje puhui uusien toimintajärjestelmien, koneiden, laitteiden tai työmenetelmien käyttöönotosta puhuen siinä yhteydessä vain perehdyttämisestä. Perehdyttämisellä ei Hietajärveä olisi voitu saada niin taitavaksi, että hän olisi voinut hoitaa yhtiön uusia atk-järjestelmiä. Uusien laitteiden ja ohjelmien käyttäminen edellytti edellä kerrotuin tavoin laajaa koulutusta. Tällainen koulutus olisi pienelle yritykselle niin suuri sijoitus, ettei sillä olisi ollut taloudellisia mahdollisuuksia antaa sitä toisen kerran Hietajärvelle.
Yleissopimuksen 5 §:n pöytäkirjamerkintä 2 edellytti toimihenkilöiden työsuhteisiin olennaisesti vaikuttavien kone- ja laitehankintojen yhteydessä toimihenkilöiden edustajan kanssa selvitettävän hankinnan vaikutukset sekä muun muassa koulutuskysymykset. Nämä määräykset oli tässä asiassa täytetty täsmälleen. Laitehankintaa oli käsitelty sen ainoan toimihenkilön kanssa, joka oli ollut työssä yrityksessä hankinnan tekemisen aikaan. Samassa yhteydessä oli selvitetty myös koulutus ja muut hankintaan liittyvät asiat.
Rakennusteollisuuden Keskusliitto oli koko prosessin ajan pyrkinyt ohjaamaan työnantajaa työehtosopimuksen oikeaan tulkintaan. Tästä oli osoituksena työnantajan menettelyn korjaaminen Hietajärven ensimmäisen vanhempainloman jälkeen, jolloin tilanne oli liiton toimenpitein saatu kuntoon. Liitolla ei ollut ennen haasteen tiedoksisaantia ollut mitään tietoa työn tarjoamista takaisinottovelvollisuuden piirissä olevalle henkilölle koskevasta erimielisyydestä. Rakennusteollisuuden Keskusliitto oli niin pitkälle kuin voitiin vaatia täyttänyt valvontavelvollisuutensa.
Työnantajalla oli ollut täysin riittävät taloudelliset ja tuotannolliset perusteet Hietajärven irtisanomiselle. Kantajan esille ottamilla aikaisemmilla erimielisyyksillä, jotka oli täysin selvitetty, ei ollut merkitystä tässä asiassa.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Rakennusliike A. Korpela Oy:n konkurssipesä ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ja kuultava ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Toimistotyöntekijä Outi Hietajärvi on ollut Rakennusliike A. Korpela Oy:n palveluksessa 2.3.1987 alkaen. Hietajärven pääasiallisena tehtävänä yhtiön palveluksessa on ollut palkanlaskenta, minkä lisäksi hän on tehnyt muun muassa laskutukseen ja reskontraan liittyviä tehtäviä, konekirjoitustöitä ja hoitanut yhtiön puhelinvaihdetta.
Hietajärvi on ollut 23.11.1989 alkaen synnytyslomalla ja pidettyään sen jälkeen vuosiloman palannut työhön 29.10.1990. Hietajärvi on osin jatkanut hänelle aikaisemmin kuuluneiden tehtävien suorittamista osan tehtävistä jäätyä toimihenkilölle, joka oli otettu Hietajärven äitiysloman sijaiseksi.
Hietajärvi on jäänyt uudelleen äitiyslomalle 11.5.1991, jolta hän on palannut työhön 23.3.1992. Tällöin Hietajärven tehtäväksi on osoitettu palkanlaskenta. Hietajärven työsopimus on 26.3.1992 irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä päättymään 30.6.1992.
Hietajärven työsuhteen päätyttyä on yhtiön palvelukseen toimistotehtäviin jäänyt toimihenkilö, joka oli otettu Hietajärven ensimmäisen synnytysloman alkaessa Hietajärven tilalle.
Yleissopimuksen 22 §:n 5 kohdan mukaan synnytyslomalta palaavalla toimihenkilöllä on oikeus työn saantiin ennen synnytysloman ajaksi työsuhteeseen otettua sijaista. Hietajärven ensimmäisen synnytysloman ajaksi sijaiseksi otettu toimihenkilö on sittemmin Hietajärven kyseisen synnytysloman päätyttyä jäänyt vakituiseksi työntekijäksi Rakennusliike A. Korpela Oy:n palvelukseen. Näin ollen häntä ei enää Hietajärven toisen synnytysloman päättyessä siitä huolimatta, että hän on omien tehtäviensä ohella sijaisena hoitanut myös Hietajärven aiempia tehtäviä, voida pitää sopimusmääräyksen sanamuodon tarkoittamana sijaisena, jota ennen Hietajärvellä olisi ollut oikeus työn saantiin.
Yleissopimuksen 22 §:n 5 kohdan mukaan työnantajan tulee tarjota synnytysloman päätyttyä työhön välittömästi palaavalle toimihenkilölle hänen ennen synnytysloman alkamista hoitamiaan tehtäviä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee työnantajan tarjota muita samantasoisia tehtäviä tai ellei näitä ole, niin muuta työtä.
Hietajärvi on synnytyslomansa jälkeen palannut aiempaan pääasialliseen tehtäväänsä palkanlaskijaksi. Kun hänen työsopimuksensa on kuitenkin jokseenkin välittömästi irtisanottu, työnantajan ei voida katsoa tarjonneen Hietajärvelle tämän ennen synnytyslomansa alkamista hoitamia töitä yleissopimuksen 22 §:n 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen työnantajayhtiön menettelyn sopimuksenmukaisuus edellyttää, että sillä ei tosiasiallisesti ole ollut tarjota edellä tarkoitettuja tai muita samantasoisia tehtäviä tai muutakaan työtä.
Yhtiön taloudellisen tilan kehityksestä johtuen on sen konttoritoimintojakin jouduttu supistamaan. Asiassa ei ole esitetty yksityiskohtaista selvitystä Rakennusliike A. Korpela Oy:n konttoritoiminnoista siinä vaiheessa, kun Hietajärven työsopimus on irtisanottu. Toiminnan supistumista kuvaa osaltaan kuitenkin se, että konttoritehtävistä Hietajärven toisen synnytysloman ajan on huolehtinut yksi toimihenkilö.
Vaikka yhtiössä on Hietajärven palatessa työhön ollut ainakin jossain määrin jäljellä Hietajärven ennen äitiyslomaa tekemiä töitä, esitetyn selvityksen valossa on ilmeistä, että niistä yhtiön toimintojen supistuttua ei Hietajärvelle olisi voitu muodostaa riittävää työkokonaisuutta. Kun ei ole edes väitetty, että yhtiöllä olisi ollut tarjota muuta yleissopimuksen 22 §:n 5 kohdassa tarkoitettua työtä, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantajayhtiö Hietajärven työsopimuksen irtisanoessaan olisi menetellyt mainitun työehtosopimusmääräyksen vastaisesti.
Kantajaliitto on edelleen katsonut työnantajayhtiön irtisanoneen Hietajärven työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti tämän henkilöön liittyvästä syystä ilman sopimuksessa edellytettyjä perusteita. Tällaiseksi syyksi on esitetty Hietajärven ja työnantajan välien rikkoutuminen Hietajärven synnytyslomien vuoksi. Jutun käsittelyn aikana on lisäksi tuotu esiin, että toimistonhoitajan sijaisuuden tarjoamatta jättäminen Hietajärvelle tammikuussa 1993 osaltaan viittaisi siihen, että Hietajärven työsuhteen päättyminen tosiasiassa olisi johtunut hänen henkilöstään.
Jutussa on edellä todetuin tavoin osoitettu, että rakennusyhtiön konttoritoiminnat ovat Hietajärven toisen äitiysloman alettu siinä määrin supistuneet, että ne on voitu hoitaa yhden toimihenkilön toimesta. Yhtiöllä on siten ollut ilmoittamiaan taloudellisia ja tuotannollisia syitä vähentää konttorihenkilökuntaansa. Esitetyn selvityksen valossa on näyttämättä jäänyt, että Hietajärven työsopimuksen irtisanominen olisi edellä lausutusta huolimatta johtunut tämän henkilöön liittyvästä irtisanomissuojasopimuksen mukaan kielletystä syystä. Tämän vuoksi ei Rakennusliike A. Korpela Oy irtisanoessaan Hietajärven ole menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti. Hietajärvellä ei näin ollen ole oikeutta kanteessa vaadittuun irtisanomissuojasopimuksen perusteella määräytyvään korvaukseen.
Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Rakennusliike A. Korpela Oy olisi Hietajärven työsopimuksen irtisanoessaan menetellyt yleissopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen edellä tarkoitettujen määräysten vastaisesti. Näin ollen myöskään Rakennusteollisuuden Keskusliitto ei näiltä osin ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Jutun laatuun katsoen saavat Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Rakennusliike A. Korpela Oy:n konkurssipesä itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Korpela jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.