Labor court dismissed union claims for breach of collective agreement due to established direct fee payment practice.

Yhtiössä oli lähes poikkeuksettomana käytäntönä jo muutaman vuoden ajan ollut, että suorituspalkkaustöissä palkkaustapana oli ollut suora palkkio. Ennen kysymyksessä olevan suorituspalkkaustyön aloittamista työnantajan edustajien ja työntekijöiden välillä käydyistä neuvotteluista esitetyn selvityksen perusteella katsottu työntekijöiden hyväksyneen työantajan suoraa palkkiourakkaa koskevan tarjouksen. Työntekijöillä ei siten ollut oikeutta suoran urakkapalkkaustavan mukaiseen palkkaan kysymyksessä olevasta työstä.

Työnantajaa vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen ja työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kantaja Rakennusliitto ry Vastaajat Putkijohtotyönantajainliitto ry Vähäsilta Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 18.12.1991 tehdyssä putkijohto ja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 § SUORITUSPALKKAUSTYÖMÄÄRÄYKSET

PUTKIALA

A. Suorituspalkkaustyötä koskevat yleiset määräykset

1. Suorituspalkkaustavat a) suora urakka b) osaurakka c) suora palkkio d) osapalkkio e) muut palkkiot

2. Suorituspalkkojen valinta 1.-kohdassa mainittujen palkkaustapojen valinta perustuu työnantajan ja työryhmän etumiehen sopimukseen. Normiajoitettu työmääräyksen mukaan vähintään 24 NH:n työ rakennustyömaalla suoritetaan suorituspalkkauksella. Ellei em. töiden suorituspalkkaustavasta päästä yksimielisyyteen, työhön käytetään a)-kohdan mukaista suoraa urakkapalkkausta. Ellei muiden töiden suorituspalkkauksesta päästä yksimielisyyteen, työ suoritetaan työehtosopimuksessa määritellyllä ko. työn mukaisella aikapalkalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Suorituspalkkauksen sisältö ja työmääräyksen laajuus on ennen työn alkamista kirjattava käyttämällä tätä varten vahvistettuja lomakkeita. Lomake laaditaan kaksin kappalein, ja se on etumiehen ja työnantajan allekirjoitettava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. Jollei muusta ole sovittu, viimeistään 14 vuorokauden kuluessa suorituspalkkaustyön valmistumisesta on loppulaskenta suoritettava ja mahdollinen ylijäämä maksettava seuraavana palkanmaksupäivänä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B. Normiajoitettuja urakkatöitä koskevat lisämääräykset

1. Urakan välimittaus suoritetaan sovittuna aikana ennen asennuksen piiloon jäämistä tai purkutyöhön ryhtymistä, ellei purkutyötä voida mitata piirustuksista. 2. Välimittaus suoritetaan sopivien työvaiheiden valmistuttua noin 2-3 kuukauden välein ja työntekijöille maksetaan mittaustuloksesta 90 %. Kunkin työntekijän osuus em. summasta lasketaan 5-kohdan mukaan. Tarkastelujaksoon sisältyy aina laskelma työn alusta mittaushetkeen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Sen jälkeen kun työ urakkatyömääräyksen mukaisesti mahdollisine lisä- ja muutostöineen on loppuun suoritettu on sovittuna aikana työpaikalla suoritettava urakan mittaaminen, elleivät asianomaiset sovi siitä, että työ mitataan piirustusten perusteella. Mittauksessa kumpikin osapuoli käyttää allekirjoittaneiden liittojen mittausmiehiä, jos niin haluaa. Mittauksen tulos on oleva urakkahinnan laskemisen perusteena. Jos toinen osapuoli jää pois sovitusta mittaustoimituksesta, pätee toisen osapuolen mittaustulos. Selvitys urakkalaskentaan liittyvistä laskelmista, tunneista sekä urakkapohjien jaosta annetaan urakkakunnalle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusliitto on Putkijohtotyönantajainliittoa ja Vähäsilta Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Vähäsilta Oy:n palveluksessa olleet putkiasentajat Timo Kallio ja Rauno Nurmi olivat keväällä 1992 sopineet työnantajan kanssa putkiasennustöiden tekemisestä Asunto Oy Tuulensuunkulman ja Asunto Oy Siirinsiipan työmailla. Sopimuksen mukaan työ oli tehty urakkatyönä. Työn aikana oli maksettu sovittua 50 markan ulosmaksua tehtyjen työtuntien mukaan. Koska ennen työn aloittamista ei ollut sovittu käytettävästä palkkaustavasta sen tarkemmin, tuli palkkaustapana työehtosopimuksen 15 §:n A. 2. kohdan nojalla käyttää suoraa urakkaa. Sovittu urakka oli ylittänyt sopimuskohdassa määritellyn 24 normitunnin rajan. Kalliolle ja Nurmelle oli aina aikaisemmin maksettu urakkatöistä palkka käyttämällä palkkaustapana suoraa urakkaa.

Suora urakka tarkoitti sitä, että työ mitattiin työehtosopimuksen liitteessä määriteltyjen normiaikojen mukaan. Työntekijät olivat mitanneet Asunto Oy Tuulensuunkulman työt 24.11.1992 ja Asunto Oy Siirinsiipan työt 7.1.1993 työehtosopimuksen 15 §:n B. 4. kohdan mukaisesti. Työnantajan edustajat olivat kieltäytyneet osallistumasta urakan mittaukseen.

Työnantaja ei ollut suostunut maksamaan Kalliolle ja Nurmelle palkkaa suoritetun urakan mittauksen mukaan. Työnantaja oli väittänyt, että työntekijöiden ja työnantajan välillä olisi sovittu suorasta palkkiosta työnantajan 10.6.1992 tekemän tarjouksen mukaisesti. Työnantaja oli maksanut palkan tämän tekemänsä tarjouksen mukaan. Kun kysymyksessä olevasta urakasta oli kesällä 1992 käyty keskustelua, työntekijät eivät olleet voineet hyväksyä työnantajan tekemää tarjousta, koska sen mukainen palkka olisi ollut noin 35 000 markkaa pienempi kuin suorassa urakassa. Työn alkaessa urakasta ei näin ollen ollut sovittu ja normaali käytäntö työpaikalla oli tällaisissa tilanteissa ollut, että työt oli tehty suoralla urakalla.

Työntekijät olivat luovuttaneet urakan mittauksesta laaditun pöytäkirjan työnantajalle palkan maksamista varten. Työehtosopimuksen mukainen palkka olisi tullut maksaa työntekijöille viimeistään 14 vuorokauden kuluessa työn valmistumisesta.

Työntekijät olivat huomauttaneet työnantajalle palkan maksamatta jättämisestä melko pian mittauksen suorittamisen jälkeen. Kun työnantaja ei ollut korjannut palkanmaksua, oli Rakennusliiton Turun Aluejärjestö ry puuttunut asiaan lähettämällä työnantajalle ja työnantajaliitolle 8.3.1993 päivätyn kirjeen, jossa oli vaadittu työnantajaa noudattamaan työehtosopimusta. Tämä kirje oli ollut esillä työpaikalla käydyssä erimielisyysneuvottelussa 2.4.1993. Tästä huolimatta työnantaja ei ollut maksanut työntekijöille palkkaa työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Työnantajan menettely osoitti työnantajan menetelleen asiassa työehtosopimuslain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Putkijohtotyönantajainliitto oli saanut tiedon asiasta Rakennusliiton Turun Aluejärjestön kirjeellä, minkä lisäksi sille oli toimitettu paikallisista erimielisyysmuistioista laadittu pöytäkirja. Tästä huolimatta työnantajaliitto oli 26.4.1993 käydyissä neuvotteluissa kieltäytynyt puuttumasta työnantajan työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn. Työnantajaliiton esittämästä kannanotosta oli käynyt ilmi, että liitto oli ollut tietoinen siitä, että työnantaja ei ollut sopinut asiasta kirjallisesti kuten työehtosopimuksen 15 §:n A. 5. kohdassa edellytettiin. Käytännössä saatettiin tosin jossakin määrin menetellä siten, että urakkaa koskevia sopimuksia ei aina tehty kirjallisesti. Työnantajaliitto oli laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Vähäsilta Oy:n menetelleen työehtosopimuksen putkialan suorituspalkkatöitä koskevan liitteen 15 §:n A. 2. ja A. 8. kohdan vastaisesti sen jättäessä maksamatta osan Kallion ja Nurmen urakan mittaukseen perustuvasta palkasta. Rakennusliitto on edelleen vaatinut Vähäsilta Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon ja Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista mainitun lain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto ja Vähäsilta Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että yhtiön sekä Kallion ja Nurmen välillä oli sovittu Asunto Oy Tuulensuunkulman ja Asunto Oy Siirinsiipan työmaiden töiden tekemisestä käyttäen suorituspalkkaustapana työehtosopimuksen 13 §:n 3. kohdassa tarkoitettua suoraa palkkiota. Suoraa palkkiota käytettäessä työ tehtiin suorituspalkkauksella ja palkkiosumma muodostui työnantajan ja etumiehen kesken etukäteen tehdystä sopimuksesta. Kun työ tehtiin suoralla palkkiolla, työtä ei jälkikäteen mitattu, vaan palkkiosumma pysyi etukäteen sovitun suuruisena, ellei työn laajuus muuttunut. Kysymyksessä olevissa työkohteissa työn laajuus oli pysynyt ennakoidun mukaisena.

Suoran palkkion palkkiosummasta oli sovittu työnantajan edustajien ja työntekijöiden välillä ennen urakkatyön aloittamista suullisesti. Työnantaja oli toimittanut työntekijöille suullisen sopimuksen mukaisen kirjallisen vahvistuksen 10.6.1992. Urakkaa koskevissa neuvotteluissa työntekijät olivat hyväksyneet työnantajan tekemän tarjouksen, joten sopimus urakasta oli syntynyt.

Työehtosopimus tosin lähti siitä, että suorituspalkkauksen sisältö ja työmääräyksen laajuus oli ennen työn alkamista kirjattava. Se seikka, että nyt esillä olevassa tapauksessa kumpikaan osapuoli ei ollut allekirjoittanut kirjallista sopimusta, ei tehnyt sopimusta mitättömäksi. Vähäsilta Oy:ssä urakoita koskevat sopimukset oli tehty suullisesti. Yleinen käytäntö alalla myös oli, että urakoita koskevat sopimukset tehtiin suullisesti. Liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa ei kumpikaan osapuoli ollut aikaisemmin edes vedonnut siihen, että urakkaa koskeva suullinen sopimus ei olisi pätevä.

Yhtiössä oli myös ollut käytäntönä, että suorituspalkkatyöt tehtiin käyttäen palkkausmuotona suoraa palkkiota. Ellei nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa urakasta olisi ennen sen aloittamista päästy sopimukseen, ei työnantaja olisi antanut työntekijöiden aloittaa töitä kohteessa.

Työehtosopimuksen urakan mittaamista koskevat määräykset koskivat vain urakalla tehtäviä töitä. Jos oli sovittu työn tekemisestä käyttäen palkkausmuotona suoraa palkkiota, ei urakan mittausta tarvinnut suorittaa.

Jos kuitenkin katsottaisiin, että sopimusta suorasta palkkiosta ei ollut syntynyt, oli urakan mittauksessa tapahtunut sellainen virhe, joka teki siitä mitättömän. Työehtosopimuksen mukaan urakan mittaaminen oli suoritettava sovittuna aikana siten, että työnantajan ja työntekijöiden edustajat olivat paikalla. Nyt esillä olevassa tapauksessa urakan mittaamisesta ei ollut työpaikalla sovittu, vaikka työnantajan edustaja oli saanut tiedon mittaustilaisuuden pitämisestä ja hänelle oli toimitettu työntekijöiden laatima mittauskirja. Vasta tässä vaiheessa oli ensimmäistä kertaa tullut esille se, että työnantajan tarjouksen ja työntekijöiden omien laskelmien mukainen urakasta maksettavan palkan ero oli 35 000 markkaa. Urakan mittausta ei olisi edes voitu toimittaa enää siinä vaiheessa, jossa työntekijät olivat sen toimittaneet, koska työt tuolloin olivat jo valmistuneet ja työvaiheita oli jäänyt rakenteiden alle. Jos urakan mittauksia olisi haluttu tehdä, olisi niitä tullut tehdä useampia työn kestäessä.

Erimielisyys oli lähtenyt liikkeelle ilmeisesti siitä, että työntekijät olivat jälkikäteen katsoneet sopineensa palkkion liian pieneksi. Suoran palkkion kysymyksessä ollessa ei etukäteen sovittua palkkiota kuitenkaan voitu jälkeenpäin muuttaa. Palkkiosta niin sanotun ulosmaksun jälkeen jäävän ylijäämän työnantaja oli maksanut työntekijöille työehtosopimuksen mukaisesti.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto ja Vähäsilta Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vähäsilta Oy:n palveluksessa olleet putkiasentajat Timo Kallio ja Rauno Nurmi ovat vuonna 1992 työskennelleet yhtiön urakoimilla Asunto Oy Tuulensuunkulman ja Asunto Oy Siirinsiipan työmailla. Kallio on aloittanut työt ensiksi mainitulla työmaalla huhtikuun alkupuolella ja Nurmi on tullut työmaalle toukokuussa.

Rakennusliitto on katsonut kanteessa, että koska työnantajan ja työntekijöiden välillä ei ollut sovittu työmailla käytettävästä palkkaustavasta, on palkkaustapana tullut noudattaa työehtosopimuksen 15 §:n A. 2. kohdan mukaisesti suoraa urakkapalkkausta. Työnantajapuoli puolestaan on katsonut, että työnantajan ja työntekijöiden välillä oli sovittu suorituspalkkatyön tekemisestä käyttäen palkkausmuotona työehtosopimuksen 13 §:n 3. kohdassa tarkoitettua suoraa palkkiota.

Kysymyksessä olevasta urakkatyöstä on sovittu Nurmen ja Kallion kanssa huhtikuussa 1992, jolloin molemmat ovat olleet työssä heidän edellisessä työkohteessaan. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu työnjohtaja on kertonut, että työmaista on keskusteltu ensiksi Nurmen kanssa, joka on ollut urakan etumies. Työnjohtajan mukaan jo huhtikuussa on ollut puhetta työn tekemisestä niin sanottuna könttäurakkana eli käyttäen palkkaustapana työehtosopimuksessa tarkoitettua suoraa palkkiota. Vielä huhtikuussa ei työnantajan ja työntekijöiden välillä ole keskusteltu työntekijöille maksettavasta palkkiosummasta.

Kun molemmat työntekijät ovat toukokuun alkupuolella olleet työssä kysymyksessä olevalla työmaalla, on heidän kanssaan ryhdytty neuvottelemaan myös palkkiosummasta. Tuolloin työntekijöille on esitetty muun muassa tiedot siitä, millä hinnalla työnantaja on saanut urakan. Neuvotteluissa työntekijöille on esitetty se palkkiosumma, jonka työnantaja on valmis maksamaan työntekijöille kysymyksessä olevasta työstä. Nurmi ja Kallio eivät käydyissä neuvotteluissa ole olleet valmiita hyväksymään työnantajan tarjoamaa palkkiota, vaan he ovat esittäneet työnjohtajalle omat urakkaa koskevat laskelmansa. Työntekijöiden huomautusten johdosta on työnantajan esittämää palkkiosummaa sittemmin korotettu ulkopuolisten kanaalien osuudella. Työnjohtajan kertoman mukaan palkkiosummasta on sovittu vasta toukokuussa siitä syystä, että tätä aikaisemmin tehtyjä pohja- ja ulkoviemäritöitä ei ollut tarkoitettu sisällyttää urakkaan, johon ovat kuuluneet vain sisäpuoliset työt.

Työnjohtaja on kertomansa mukaan ilmoittanut Nurmelle ja Kalliolle, että pohjaviemäreiden tekemisen jälkeistä työtä ei aloiteta, ellei työtä tehdä suoralla palkkiolla. Tässä yhteydessä työnjohtaja on myös ilmoittanut, että elleivät työntekijät hyväksy työnantajan tarjoamaa palkkiosummaa, työ teetetään toisilla työntekijöillä. Työnjohtaja on kertomansa mukaan ymmärtänyt Nurmen ja Kallion hyväksyneen työnantajan tarjouksen. Tässä yhteydessä on myös sovittu siitä, että ulosmaksuna ruvetaan maksamaan 50 markkaa tunnissa 18.5.1992 alkaen. Todistajana kuultu osastopäällikkö on kertonut myös olleensa työmaalla 18.5.1992, jolloin työntekijöiden kanssa yhdessä on todettu urakkaa koskevan asian olevan kunnossa ja sovittu korotetun ulosmaksun aloittamisesta.

Työnjohtaja on toimittanut Nurmelle ja Kalliolle kirjallisen 10.6.1992 päivätyn vahvistuksen tehdystä urakkapalkkiosopimuksesta. Tähän ei ole pyydetty työntekijöiden allekirjoituksia. Työnjohtajan kertoman mukaan työntekijät eivät tässä vaiheessa eivätkä myöhemminkään ole tehneet huomautuksia palkkiosumman johdosta ennen kuin vasta marraskuussa 1992, jolloin työntekijät ovat pyytäneet urakan mittauksen suorittamista.

Kallio, joka oli tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1990, on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että kanteessa tarkoitetun kaltaiset työt yhtiössä on tehty urakkatyönä ja palkka maksettu työehtosopimuksen urakkapalkkaa koskevien määräysten mukaisesti. Työtuomioistuimessa niin ikään kuultu Nurmi, joka on ollut yhtiön palveluksessa 27 vuotta, on kertonut, että hänelle on urakkatöistä maksettu aina palkka noudattaen suoraa urakkapalkkausta. Urakan mittaukset on Nurmen kertomuksen mukaan tehty siten, että hän on itse täyttänyt urakkapöytäkirjat ja lähettänyt ne työnantajan tarkastettaviksi. Toisaalta Nurmi on kertonut, että vuoden 1989 jälkeen hän on muistamansa mukaan tehnyt vain yhden sellaisen urakan, jossa palkkaustapana on ollut suora urakka.

Todistajana kuultu pääluottamusmies, joka on ollut yhtiön palveluksessa vuodesta 1985, on kertonut, että nuoremmat yhtiön palveluksessa olevat työntekijät eivät ole tehneet suoran urakan mukaista urakkatyötä. Sen sijaan muutamat vanhemmat työntekijät ovat hänen mukaansa tehneet urakoita, joissa on suoritettu urakan mittaukset. Pääluottamusmies on edelleen kertonut, että yhtiössä on noudatettu käytäntöä, jonka mukaan työnantaja on tarjonnut työntekijöille niin sanottuja könttäurakoita. Tarjotut palkkiosummat ovat olleet kuitenkin niin alhaisia, että työntekijät eivät ole allekirjoittaneet sopimuksia. Pääluottamusmies itse ei ole työsuhteensa aikana ollut yhdessäkään sellaisessa urakassa, jossa palkkaustapana olisi ollut suora urakka.

Todistajana kuultu yhtiön palveluksessa yhdeksän vuotta ollut osastopäällikkö on kertonut, että sen jälkeen kun putkialan urakkahinnoittelua koskevat työehtosopimuksen määräykset vuonna 1989 ovat muuttuneet, on yhtiön urakkatöissä siirrytty käyttämään palkkaustapana suoraa palkkiota. Osastopäällikkö on vuoden 1989 jälkeen ollut mukana 40 urakassa ja ainoastaan yksi näistä on tehty suoralla urakalla. Edellä mainittu työnjohtaja, joka on ollut yhtiön palveluksessa joulukuusta 1990 lähtien, on kertonut, että hän ei ole ollut työsuhteensa aikana yhdelläkään sellaisella työmaalla, jossa palkkaustapana olisi käytetty suoraa urakkaa.

Työehtosopimuksen 15 §:n 5. kohdan mukaan suorituspalkkauksen sisältö ja työmääräyksen laajuus on ennen työn alkamista kirjattava käyttämällä tätä varten vahvistettuja lomakkeita. Lomake laaditaan kahtena kappaleena ja se on etumiehen ja työnantajan allekirjoitettava. Putkijohtotyönantajainliiton ilmoituksen mukaan Vähäsilta Oy:ssä ei ole noudatettu määräyksessä tarkoitettua kirjallista menettelyä, vaan urakoista on sovittu suullisesti. Työnantajaliiton mukaan tämä käytäntö on alalla vakiintunut. Rakennusliitto on myöntänyt, että käytännössä saatetaan jossakin määrin menetellä siten, että urakkatyötä koskevia sopimuksia ei tehdä kirjallisina.

Pelkästään siitä seikasta, ettei sopimusta ole tehty kirjallisena, ei työtuomioistuimen mielestä johdu, että sopimusta muusta palkkaustavasta kuin suorasta urakasta ei voitaisi katsoa syntyneen.

Asiassa esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että vuodesta 1989 Vähäsilta Oy:ssä suorituspalkkatyötä on tehty lähes poikkeuksetta käyttäen palkkaustapana suoraa palkkiota. Työnantajan edustajien sekä Nurmen ja Kallion välillä käydyistä kysymyksessä olevaa urakkaa koskeneista neuvotteluista esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että työntekijät ovat ennen varsinaiseen urakkaan kuuluvien töiden aloittamista hyväksyneet työnantajan tekemän työntekijöiden esityksestä korjatun tarjouksen. Kun työn tekemisestä suoralla palkkiolla on näin ollen sovittu työnantajan ja työntekijöiden välillä, ei Nurmella ja Kalliolla ole oikeutta kanteessa vaadittuun palkkaan.

Näin ollen ei myöskään Putkijohtotyönantajainliitto ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Putkijohtotyönantajainliitto ja Vähäsilta Oy kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.