Labor court allows union's claim against employer for wrongful termination of union rep despite intoxication, noting union failed supervision duty.

Pääluottamusmiehenä toiminut sähköasentaja ei ollut ollut työpaikallaan siten päihtyneenä, että työnantajalla olisi ollut pääluottamusmiehen päihtymyksen vuoksi oikeus purkaa tai edes irtisanoa tämän työsopimus.

Työnantaja on velvoitettu maksamaan pääluottamusmiehelle luottamusmiessopimuksen mukainen korvaus sopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä. Pääluottamusmiehen oma menettely on kuitenkin vähentänyt tuomitun korvauksen määrää. Työnantaja on lisäksi velvoitettu maksamaan pääluottamusmiehelle irtsanomisajan palkka, sille lomakorvausta sekä työajan lyhennyskorvausta irtisanomisajalta.

Työnantajaliitto ei ollut asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ry Vastaaja Sähkö- ja telealan työnantajaliitto r.y. Kuultava Mäkelän Sähkö Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 1.3.1990 29.2.1992 voimassa olleen sähköasennusalan työehtosopimuksen voimassaoloa on jatkettu 4.12.1993 saakka. Työehtosopimuksessa on ollut muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX. LUOTTAMUSMIEHET

20 § LUOTTAMUSMIEHEN TEHTÄVÄT

Liittojen kesken on solmittu erityinen luottamusmiessopimus, joka on tämän työehtosopimuksen liitteenä n:o 7.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei luottamusmiestä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

Luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa luottamusmiestä ei saa saattaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin IML 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on Sähkö- ja telealan työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että sähköasentaja A oli ollut 17.8.1981 lukien Lahdesta olevan Mäkelän Sähkö Oy:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa. A oli toiminut työntekijöiden valitsemana pääluottamusmiehenä 24.11.1984 lähtien. Työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen 15.11.1993. Työsopimuksen purkuilmoituksessa työnantaja oli viitannut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 2 kohtaan. Liittojen välisessä erimielisyysneuvottelussa työnantajaliiton neuvottelija oli ilmoittanut, että A oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena 10. ja 11.11.1993.

Työnantaja oli sallinut A:n tehdä työtä työmaalla, vaikka työnantaja väitti A:n olleen alkoholin vaikutuksen alaisena. Kukaan työnantajan edustaja tai ulkopuolinen henkilö ei ollut maininnut A:lle alkoholin vaikutuksen alaisena olemisesta 10. tai 11.11.1993.

Työsopimuksen purkaminen 15.11.1993 oli tullut A:lle täytenä yllätyksenä. A:lle ei ollut annettu tilaisuutta osoittaa, että hän ei ollut ollut alkoholin vaikutuksen alaisena.

Työnantajan esittämä purkuperuste oli tekaistu. Työnantajalla ei ollut ollut perustetta edes irtisanoa A:n työsopimusta.

Mäkelän Sähkö Oy:n toimitusjohtaja oli vuoden aikana ennen A:n työsopimuksen purkamista esittänyt A:lle työehtosopimuksen alittavia ratkaisuja muun muassa ruokarahojen, urakoiden ynnä muiden osalta. A ei ollut suostunut esityksiin.

Lokakuussa 1993 Mäkelän Sähkö Oy:n asennuspäällikkö oli esittänyt A:lle lomauttamista. Koska lomautus ei ollut vielä kohdistunut yhtiön kolmeen sähköasentajaan, oli A ehdottanut vuorolomautusta. Solidaarisuussyistä A olisi suostunut lomautukseen, jos lomautus olisi kohdistunut tasapuolisesti kaikkiin sähköasentajiin.

Todellinen syy A:n työsopimuksen purkamiseen oli ollut A:n toimiminen luottamusmiehenä ja se, että A oli pitänyt kiinni työntekijöiden laillisista oikeuksista.

Työnantaja oli edellä kerrotuin tavoin perusteetta purkanut A:n työsopimuksen.

Riidasta oli käyty paikallinen neuvottelu 19.11.1993 ja liittojen välinen neuvottelu 25.1.1994 sovintoon pääsemättä.

Kanteen vaatimuksissa esitetty odotusajan palkka perustui työsopimuslakiin ja oli liitännäisvaatimus työsopimuslain 22 §:n 5 momentin perusteella. Työehtosopimuksessa ei ollut määräystä odotusajan palkasta. Vaaditut määrät oli laskettu keskituntiansion mukaan, koska keskituntiansio oli se keskimääräinen ansio, minkä työntekijä tunnissa on saanut. Normaalituntipalkka esiintyi työehtosopimuksen 9 § G 1 kohdassa ja sellaista palkkaa työntekijä sai, kun töiden väliaikana odoteltiin uutta työtä. Tässä tapauksessa kyseessä ei ollut mikään työehtosopimuksen 9 §:n G 1 kohdassa mainituista tilanteista. Milloin työ oli loppuun suoritettu ja työnantaja töiden järjestelyjen väliaikana ei halunnutkaan katkaista työsuhdetta, maksettiin odotusajalta normaalituntipalkka.

Työnantajaliitto oli asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, koska työnantajaliiton olisi pitänyt ilmoittaa työnantajalle, että esitetyillä perusteilla ei työsopimusta voinut purkaa. Kun työnantajaliitto puolusti työnantajaa siinä, että työnantaja saattoi näin kevein perustein purkaa työsopimuksia, oli työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on haastehakemuksessa vaatinut Mäkelän Sähkö Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen määräysten tietensä rikkomisesta, mutta työntekijäliitto on suullisen valmistelun istunnossa ilmoittanut luopuvansa tästä vaatimuksesta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Mäkelän Sähkö Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 55 360,80 markkaa, lomakorvausta 11 073,33 markkaa, työajan lyhennyskertymää irtisanomisajalta 2 642,22 markkaa, edelliset summat 16 prosentin korkoineen 15.11.1993 lukien, odotusajan palkkaa 3 019,68 markkaa 16 prosentin korkoineen 21.11.1993 lukien sekä korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 317 679 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antamisesta lukien.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on lisäksi vaatinut Sähkö- ja telealan työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton kanteeseen vastatessaan lausunut, että A:n työsopimuksen purkamisen syynä oli ollut se, että hän oli ollut 10. ja 11.11.1993 päihtyneenä työpaikalla työaikana.

A oli edellä mainittuna aikana työskennellyt erään omakotitalon saneeraus- ja korotustyömaalla Lahdessa. Työmaa oli käsittänyt omakotitalon kellarin saneerauksen, ensimmäisen kerroksen vanhojen rakenteiden purun ja uuden rakentamisen sekä toisen kerroksen lisäämisen uudisrakentamisena.

Kohteen sähköurakan oli Mäkelän Sähkö Oy sopinut suoraan rakennuksen omistajan kanssa ilman, että sillä olisi ollut sopimussuhdetta rakennusurakoitsijan kanssa. Kohteessa oli lisäksi ollut erilliset LVI- ja maalausurakat.

Kohteessa oli lisäksi toiminut rakennusmestari rakennuksen omistajan palkkaamana rakennustöiden valvojana kaikkien töiden osalta.

Sähköurakkaan kuuluvat työt olivat kellaritiloihin tulevan uuden pääkeskuksen sekä muutamien uusien ryhmäjohtojen asentaminen. Ensimmäisessä kerroksessa oli tarkoituksena purkaa vanhat sähköjohdot ja asentaa uudet niiden tilalle. Toiseen kerrokseen oli tarkoitus asentaa uusia johdotuksia. Työmaan sähkötöissä oli toiminut tarvittaessa yksi sähkömies eli A.

Sähkötyöt kohteessa oli aloitettu 8.11.1993, jolloin A oli työskennellyt kohteessa yhden tunnin. A:n työskentely oli jatkunut 9., 10. ja 11.11. Kunakin päivänä A oli työskennellyt tuntilistan mukaan kahdeksan tuntia. Perjantaina 12.11. tuntilistaan oli merkitty viisi tuntia. Samana päivänä A:lle oli ilmoitettu, että tilaajan vaatimuksesta hänellä ei ollut enää asiaa kyseiselle työmaalle.

Kohteen rakennusteknisistä töistä vastannut rakennusurakoitsija oli keskiviikkona 10.11.1993 tavannut A:n kello 10 ja todennut tämän selvästi haisevan viinalle. Rakennusurakoitsija oli arvioinut A:n olleen nousuhumalassa, koska A oli puhunut paljon ja ote oli ollut rempsakka.

Työmaan valvojana toiminut rakennusmestari oli käydessään työmaalla keskiviikkona 10.11. tavannut A:n ennen ruokatunnin alkamista ja huomannut tämän olevan selvästi juovuksissa. Rakennusmestarin mukaan A:n silmät olivat olleet punaiset, hän oli sammaltanut ja haissut viinalle.

Rakennusurakoitsija oli tavannut A:n toisen kerran 10.11. kello 14 - 15. A oli tullut kyselemään rakennusurakoitsijalta kellarikerroksen uuden pääkeskuksen viereen sijoitettavan voimajohtorasian paikkaa. Rakennusurakoitsija ja A olivat kävelleet yhdessä kellarikerrokseen, jossa uusi pääkeskus sijaitsi. Tila oli ollut kooltaan noin neliömetrin suuruinen komero, jossa ei tuolloin ollut ollut ovea. Matkalla kellariin rakennusurakoitsija oli huomannut A:n olevan juovuksissa. A oli mennyt kellarissa pääkeskuskomeron sisälle rakennusurakoitsijan jäädessä kopin ovensuuhun. Rakennusurakoitsija oli havainnut kopissa varsin voimakkaan alkoholin tuoksun.

Rakennusurakoitsija oli poistunut työmaalta 10.11. kello 15.30 jälkeen. Ajettuaan hetken matkaa kotiinpäin hän oli muistanut nähneensä A:n auton työmaalla. Samalla rakennusurakoitsija oli miettinyt, mahtoiko A vielä ajaa alkoholin vaikutuksen alaisena autonsa kotiin.

Rakennusurakoitsijan mennessään torstaina 11.11. työmaalla kello 10:n jälkeen kellariin oli häntä vastaan lehahtanut rappusilla kellarista nouseva alkoholin tuoksu. A oli ollut pääkeskuskopissa tekemässä sähköasennuksia.

Rakennusurakoitsija oli tavannut A:n vielä samana päivänä kerran aamupäivän aikaan vähän ennen kello 11. Rakennusurakoitsijan mukaan A oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena ja vaikuttanut nauttineen lisää alkoholia krapulaiseen oloonsa.

Iltapäivän 11.11.1993 aikana rakennusurakoitsija oli tavannut muutaman kerran A:ta. A:n humalatila oli koko päivän ajan pysynyt suunnilleen samankaltaisena.

Rakennusurakoitsija oli odottanut työmaan valvojaa saapuvaksi 11.11.1993 työmaalle ottaakseen asian puheeksi ja vaatiakseen valvojaa tekemään asian hyväksi jotain. A:n tilanne oli näyttänyt siinä määrin vaaralliselta, että rakennusurakoitsija oli ollut huolissaan perjantaiksi tilatun uuden pääkeskuksen vaihtotyöstä. Rakennusurakoitsija oli ollut erityisesti huolissaan siitä, tulevatko kaikki sähkötyöt turvallisesti ja oikein asennettua.

Valvoja ei kuitenkaan ollut tullut 11.11.1993 työmaalle, minkä vuoksi rakennusurakoitsija oli soittanut tälle torstai-iltana kotiin. Rakennusurakoitsija oli tuolloin kertonut, että sähkömies oli nauttinut alkoholia ja oli juovuksissa, sekä vaatinut rakennusmestarilta uutta sähkömiestä. Rakennusmestari oli todennut rakennusurakoitsijalle, että myös hän oli havainnut keskiviikkoisen työmaakäyntinsä aikana A:n tuoksuneen viinalle. Puhelinkeskustelussa oli sovittu, että rakennusmestari soittaa Mäkelän Sähkö Oy:hyn ja vaatii työmaalle toisen sähkömiehen.

Perjantaina 12.11.1993 A oli ollut selvinpäin.

Mäkelän Sähkö Oy:n asennuspäällikkö oli perjantaina 12.11. saanut tiedon tapahtumista valvovalta rakennusmestarilta. Asennuspäälliköllä ei ollut ollut muita vaihtoehtoja kuin hankkia työmaalle nopeasti toinen sähkömies. Hän oli ryhtynyt välittömästi toimenpiteisiin ja ajanut työmaalle selvittämään tapahtumia. Asennuspäällikkö oli saapunut työmaalle noin kello 10:n aikaan, jolloin energialaitoksen sähkömiehet olivat jo olleet työmaalla ja kytkeneet virran pois taloon tulevasta sähköjohdosta. Vanha pääkeskus oli ollut jännitteetön ja uuteen pääkeskukseen oli juuri kytketty jännite. A oli asennuspäällikön havaintojen mukaan ollut selvinpäin. Koska tuona hetkenä ei ollut ollut mahdollisuutta saada uutta sähkömiestä, oli hän antanut A:n tehdä pääkeskuksen vaihdon loppuun. Asennuspäällikkö oli lähtenyt hakemaan uutta sähkömiestä jatkamaan iltapäivällä työtä.

Asennuspäällikkö oli tavannut A:n yhtiön toimipaikassa 12.11.1993 noin kello 13 ja todennut A:lle saaneensa samana aamuna tiedon siitä, että A oli ollut työmaalla kahtena päivänä juovuksissa. Asennuspäällikkö oli ilmoittanut myös, että tilaaja oli kieltänyt A:ta menemästä työmaalle ja että toinen sähköasentaja korvasi A:n. Asennuspäällikkö oli pyytänyt A:ta tulemaan maanantaiaamuna selvittämään asiaa. A oli kiistänyt olleensa juovuksissa ja sanonut, että työnantajan piti pystyä väitteensä todistamaan.

Mäkelän Sähkö Oy oli pyytänyt samana päivänä kirjalliset lausunnot sekä rakennusurakoitsijalta että rakennustyömaan valvojalta näyttönä A:n alkoholin vaikutuksen alaisena olemisesta edellä mainittuina päivinä.

Maanantaina 15.11.1993 A oli saapunut Mäkelän Sähkö Oy:n toimistoon noin kello 8.30 keskustelemaan asiasta yhtiön toimitusjohtajan ja asennuspäällikön kanssa. Keskustelu oli päättynyt siihen, että työnantaja oli antanut A:lle työsuhteen purkuilmoituksen, koska hankittu näyttö sekä työmaan valvojalta että rakennusurakoitsijalta oli kiistaton.

Lisäksi oli ilmennyt, että työmaan jo jännitteisessä uudessa pääkeskuksessa oli A:n jäljiltä jäänyt kiinnittämättä 40 kappaletta sulakekansia. Pääkeskuksen sulakekansien puuttuminen pimeässä kopissa aiheutti vaaratilanteen. A oli menetellyt työssään erittäin huolimattomasti.

Seuranneena tiistaiaamuna asentajat olivat kokoontuneet yhtiön varastolle. Kaksi heidän edustajaansa, muun muassa varapääluottamusmies, olivat saapuneet toimitusjohtajan puheille saadakseen tältä selvityksen A:n työsuhteen purkamisen syistä. Kun toimitusjohtaja oli näyttänyt heille työmaan valvojan ja rakennusurakoitsijan kirjallisia todisteita, olivat sähköasentajat poistuneet omiin työkohteisiinsa.

A:n työsopimuksen purkaminen johtui yksinomaan siitä, että rakennustyömaan valvoja ja rakennusurakoitsija olivat todenneet A:n olleen kahtena päivänä alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalla. Tästä syystä rakennustyömaan valvoja oli vaatinut sähkömiehen vaihtoa. Sen lisäksi A oli ollut ilmeisen huolimaton työssään ja aiheuttanut vaaratilanteen sähköpääkeskuksessa.

Työnantaja ei ollut ollut tietoinen A:n alkoholin vaikutuksen alaisena työskentelystä ennen kuin perjantaina 12.11.1993 kello 9.30. Tämän jälkeen työnantaja oli ryhtynyt toimenpiteisiin asentajan vaihtamiseksi.

Työsuhteen purkaminen 15.11.1993 ei ollut tullut A:lle yllätyksenä, vaan hänellä on ollut tilaisuus selvittää omalta osaltaan asiaa sekä 12. että 15.11.1993.

Mäkelän Sähkö Oy:n toimitusjohtaja oli käynyt yhtiössä monia keskusteluja siitä, minkä takia urakat monessa tapauksessa menivät muille ja erityisestä pienemmille yhtiöille. Näitä keskusteluja oli käyty sekä A:n että muiden henkilöiden kanssa. Keskusteluissa oli todettu, että saamatta jääneissä urakoissa ei todennäköisesti ollut kaikilta osin noudatettu työehtosopimuksen määräyksiä. Yhtiön toimitusjohtaja ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään konkreettisia esityksiä työehtosopimuksen alittaviksi sopimuksiksi.

Asennuspäällikkö oli lokakuussa 1993 esittänyt A:lle lomautusta ja kysynyt, olisiko mahdollista, että myös pääluottamusmies osallistuisi lomautukseen vuorotteluperiaatteella. A oli asettanut oman lomautuksensa ehdoksi sen, että myös vielä lomauttamatta olleet kolme huoltotöissä ollutta asentajaa laitettaisiin samanlaiseen vuorolomautukseen. Tähän kuitenkin asennuspäällikkö oli todennut, ettei se ollut tilaajien eikä toiminnan kannalta järkevää, koska kyseiset asentajat olivat tehneet jo 15 vuoden ajan samaa huoltotyötä. Koska työnantaja ei ollut halunnut näitä kolmea huoltotöihin osallistuvaa asentajaa ottaa ehdotettuun vuorolomautukseen, oli A kieltäytynyt omasta lomautuksestaan. Tällä asialla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista vaikutusta suhtautumisessa A:han, hänen työehtoihinsa tai hänen työsuhteensa päättämiseen.

A:n keskituntiansio oli ollut 62,91 markkaa. Kuitenkin sähköasennusalan luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukainen vahingonkorvaus kattoi kaikki muut vaatimukset. Irtisanomisajan palkka määräytyi lain ja käytännön mukaisesti normaalituntipalkan mukaan. A:n normaalituntipalkka oli ollut 41,43 markkaa.

A oli työsuhteensa purkamista selviteltäessä tuonut paikalliseen erimielisyysneuvotteluun oman kirjoituksensa, jossa hän oli kertonut kumpanakin aamuna 10. ja 11.11.1993 ennen töihin lähtöä puhaltaneensa kotonaan alkometriin varmistautuakseen, että oli ajo- ja työkuntoinen. A oli kirjoittanut, että mittari oli näyttänyt nollaa. Se, että henkilö hankki tällaisen mittarin, antoi jo aiheen tiettyyn ajatteluun ja A:lla oli selvästi ollut huoli omasta kunnostaan kyseisinä aamuina, koska hän oli puhaltanut alkometriin.

Marraskuun 10. ja 11. päivien tapahtumat eivät olleet ensimmäinen kerta, kun työnantaja oli joutunut puuttumaan A:n alkoholin käyttöön.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Mäkelän Sähkö Oy on osaltaan yhtynyt Sähkö- ja telealan työnantajaliiton puolesta lausuttuun.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antamisesta lukien ja ilmoittanut pääkäsittelyistunnossa oikeudenkäyntikuluikseen 21 000 markkaa. Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi ja paljoksunut kantajaliiton esittämää oikeudenkäyntikuluvaatimusta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Työtuomioistuimelle on esitetty A:n kanssa samalla työmaalla 10. ja 11.11.1993 työskennelleen Riku Hietalan antama kirjallinen kertomus A:ta koskevista havainnoista. Hietalaa ei ole kuultu henkilökohtaisesti todistajana työtuomioistuimessa. Kysymyksessä on yksityisluonteinen, tämän oikeudenkäynnin varalle annettu kertomus. Kun asian käsittelyn yhteydessä ei ole tullut esille erityisiä syitä, jotka antaisivat aiheen käyttää kyseistä kirjallista kertomusta todisteena, työtuomioistuin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 kohdan nojalla jättää huomiotta mainitussa kertomuksessa esitetyn.

Pääasiaratkaisun perustelut

Sähköasentaja A on tullut 17.8.1981 Mäkelän Sähkö Oy:n palvelukseen. Hän on toiminut työpaikan pääluottamusmiehenä vuodesta 1984 lukien.

Työnantaja on purkanut A:n työsopimuksen 15.11.1993 sen vuoksi, että A on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikallaan työaikana keskiviikkona 10. ja torstaina 11.11.1993.

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on oikeudenkäynnissä vedonnut perusteena työsopimuksen purkamiselle lisäksi siihen, että A:n on todettu perjantaina 12.11.1993 laiminlyöneen kiinnittää noin 40 pääkeskuksen sulakekantta. A on näin menetellyt ilmeisen huolimattomasti ja aiheuttanut vaaratilanteen.

A on kiistänyt olleensa juovuksissa 10. tai 11.11.1993 tai nauttineensa työaikana olutta tai muuta alkoholia. Hän oli kertomansa mukaan juonut illalla 9.11. kolme olutta ja seuraavana iltana viisi pulloa keskiolutta. A on myöntänyt sulakekansien jääneen kiireessä kiinnittämättä, mutta hän oli joka tapauksessa kiinnittänyt jännitteen päälläolosta varoituksen pääkeskukseen.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on kanteessaan katsonut, että todellinen syy A:n työsopimuksen purkamiseen on ollut A:n toimiminen luottamusmiehenä; A ei ollut suostunut työnantajan esittämiin työehtosopimuksen alittaviin sopimuksiin eikä työnantajan ehdottamaan luottamusmiehen lomautukseen.

Työtuomioistuimessa on todistajana kuultu edellä tarkoitettua rakennusurakoitsijaa, joka on vastannut kyseisen rakennuskohteen rakennusteknisistä töistä. Rakennusurakoitsija on kertonut tunteneensa A:n siten, että on nähnyt tätä vuosien mittaan eri rakennustyömailla. A oli todistajan kertoman mukaan keskiviikkona 10.11. ollut aamulla vähän alkoholin vaikutuksen alaisena ja päihtymystila oli päivän kuluessa lisääntynyt. A oli todistajan arvion mukaan ollut illansuussa aika lailla juovuksissa. Rakennusurakoitsija oli havainnut A:n haisevan viinalle ja olevan tavallista puheliaampi ja vilkkaampi. Torstaina 11.11. oli A rakennusurakoitsijan arvion mukaan edelleen jatkanut alkoholin nauttimista päivän mittaan, mutta A ei todistajan mielestä ollut ollut niin paljon juovuksissa kuin edellisenä päivänä.

Todistaja ei ollut puuttunut A:n työskentelyyn, koska oli arvellut, ettei tämä sähkökopissa työskennellessään olisi muille vaaraksi. Todistajaa oli kuitenkin alkanut torstain kuluessa huolestuttaa seuraavaksi päiväksi suunniteltu uuden sähkökeskuksen kytkentä ja todistaja oli epäillyt, miten työ A:lta sujuisi. Kun työ muutoinkin oli näyttänyt keskeneräiseltä, todistaja oli torstai-iltana ottanut yhteyttä rakennustyömaan valvojana toimineeseen rakennusmestariin ja kertonut A:sta koskevista havainnoistaan. A ei ollut enää perjantaina 12.11. ollut juovuksissa.

Perjantaina 12.11.1993 on Mäkelän Sähkö Oy:n asennuspäällikkö saanut työmaan valvojalta tiedon siitä, että A oli ollut työmaalla kahtena päivänä juovuksissa. Asennuspäällikkö on ottanut asian puheeksi A:n kanssa perjantaina iltapäivän kuluessa, jolloin A on kiistänyt väitteen juovuksissaolosta. Asennuspäällikkö on vielä samana päivänä laatinut rakennusmestarin ja rakennusurakoitsijan kertomusten pohjalta kirjalliset lausunnot, jotka nämä olivat allekirjoittaneet. Tämän selvityksen perusteella työnantaja on seuraavana maanantaina 15.11.1993 purkanut A:n työsopimuksen.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana eräällä toisella työmaalla 10. ja 11.11.1993 työskennellyttä Mäkelän Sähkö Oy:n sähköasentajaa, joka on todistajana kertonut tavanneensa A:n kyseisinä päivinä sekä aamu- että iltapäivän kahvitauoilla. Sähköasentaja ei ollut kumpanakaan päivänä tehnyt mitään havaintoja siitä, että A olisi tuoksunut alkoholilta tai ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Saman sisältöisen todistajanlausunnon on antanut myös A:n noin 30 vuotta tuntenut mattoasentaja. Aiemman tuntemuksensa perusteella todistaja olisi kertomansa mukaan varmasti osannut erottaa, jos A olisi nauttinut alkoholia.

Mäkelän Sähkö Oy:n autonkuljettaja on todistajana kertonut olleensa A:n seurassa 11.11.1993 kello 11.05 - 12.50. A oli omalla autollaan hakenut todistajan työnantajayhtiön varastolta ja he olivat yhdessä käyneet ostamassa tuttavalleen tupaantuliaislahjan. Todistajan mukaan A ei ollut tuoksunut alkoholille eikä hänen käytöksessään ollut ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Autonkuljettaja oli tavannut A:n samana päivänä myös iltapäivällä kahvitunnilla, eikä hän ollut tuolloinkaan tehnyt mitään havaintoja siitä, että A olisi nauttinut alkoholia.

A on asioinut kumpanakin kysymyksessä olevana päivänä työnantajayhtiön varastolla. Tuolloin hänet tavannut varastopäällikkö tai A:n kanssa 10.11. keskustellut sähköasentaja eivät kertomansa mukaan olleet havainneet merkkejä alkoholin nauttimisesta. Sellaisia ei liioin ollut havainnut A:n kanssa samalla rakennuksella työskennellyt kirvesmies, tai opettaja, jonka luona A on 11.11. kello 18 - 20 ollut keskustelemassa tyttärensä kouluasioista.

A on syyllistynyt työvelvoitteidensa laiminlyöntiin ja työturvallisuuden vaarantamiseen jättäessään kiinnittämättä suojakannet jännitteelliseen sähkökeskukseen 12.11.1993. Tämä laiminlyönti ei kuitenkaan sellaisenaan, ottaen myös huomioon, ettei A:ta aikaisemmin ollut varoitettu huolimattomuudesta tai työtehtävien laiminlyönnistä, osoita sellaista varomattomuutta tai työtehtävien laiminlyöntiä, että se yksin muodostaisi työsopimuksen purkuperusteen.

Toisaalta on jäänyt näyttämättä, että A:n työsopimuksen purkaminen olisi johtunut hänen toiminnastaan luottamusmiehenä.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Mäkelän Sähkö Oy:llä olisi ollut luottamusmiessopimuksessa edellytetyt perusteet lakkauttaa A:n työsuhde. A on näin ollen oikeutettu mainitun sopimuksen mukaiseen korvaukseen. A:n oma menettely vaikuttaa kuitenkin alentavasti hänelle tuomittavan korvauksen määrään.

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta. Tätä työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin säännöstä vastaava määräys on ollut alalla noudatetussa irtisanomissuojasopimuksessa. Tuossa sopimuksessa täydellä palkalla on tarkoitettu keskituntiansion mukaista palkkaa. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty riittäviä perusteita poiketa tästä alalla aiemmin noudatetusta käytännöstä. Muilta osin irtisanomisaikaan kohdistuvia vaatimuksia ei ole kiistetty.

Kanteessa on vaadittu Mäkelän Sähkö Oy:n velvoittamista suorittamaan A:lle odotusajan palkkaa kuudelta päivältä. Kun kysymyksessä oleva vaatimus ei perustu työehtosopimuksen määräykseen vaan työsopimuslakiin, ei vaatimuksen tutkiminen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Vaikka Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on saanut tietää A:n työsopimuksen purkamisesta vasta sen tapahduttua, liiton olisi työtuomioistuimen mielestä erityisesti A:n luottamusmiesasema huomioon ottaen tullut tarkemmin perehtyä työsuhteen lakkauttamisen perusteisiin. Kun kuitenkin asiassa esitetty selvitys on ollut ristiriitaista ja se on ollut kokonaisuudessaan arvioitavissa vasta työtuomioistuimessa, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantajaliitto olisi laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Mäkelän Sähkö Oy on A:n työsopimuksen purkaessaan menetellyt vastoin sähköasennusalan luottamusmiessopimuksen määräyksiä.

Työtuomioistuin velvoittaa Mäkelän Sähkö Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena perusteettomasta työsuhteen purkamisesta 140 000 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Lisäksi työtuomioistuin velvoittaa Mäkelän Sähkö Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa 55 360 markkaa 80 penniä, sille lomakorvausta 11 073 markkaa 33 penniä ja työajan lyhennyskorvausta irtisanomisajalta 2 642 markkaa 22 penniä, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 15.11.1993 lukien.

Mäkelän Sähkö Oy velvoitetaan korvaamaan Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 10 000 markalla 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Työtuomioistuin jättää odotusajan palkkaa koskevan vaatimuksen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n nojalla tutkimatta.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Äimälä, Rautiainen, Korpela ja Kiuru jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Rautiaisen lausunto, johon jäsen Äimälä yhtyi:

Työtuomioistuimelle on esitetty varsin ristiriitaista näyttöä siitä, oliko A ollut alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikallaan työaikana 10. ja 11.11.1993. Vaikka niiden todistajien, jotka ovat arvioineet, että A ei ollut ollut juovuksissa 10. ja 11.11.1993, lausumia ei sinänsä voida pitää epäluotettavina, on asiassa todistaneilla rakennusmestarilla ja rakennusurakoitsijalla ollut muita todistajia paremmat mahdollisuudet tehdä havaintoja A:sta kyseisinä päivinä useana eri kertana työpaikalla ja työaikana. Nämä kertomukset ovat olleet yhtäpitäviä ja selkeitä.

Katson tulleen näytetyksi, että A on ollut päihtyneenä työpaikallaan työaikanaan 10. ja 11.11.1993. Työnantaja on työmaan vastaavan mestarin vaatimuksesta joutunut töiden turvallisen suorittamisen varmistamiseksi siirtämään A:n tilalle toisen sähkömiehen. Kun asianhaarat muutoinkaan eivät anna aihetta muuhun arvioon, Mäkelän Sähkö Oy:llä on ollut tärkeä syy purkaa A:n työsopimus.

Mäkelän Sähkö Oy ei siten ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti eikä Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Odotusajan palkkaa koskevalta osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Muutoin hylkään kanteen.

Asian laatuun nähden saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Työtuomioistuimen katsottua A:n työsopimuksen purkamisen perusteettomaksi olen tuomittavien seuraamusten ja työnantajaliiton valvontavelvollisuuden osalta samaa mieltä kuin enemmistö.