Labor court dismisses claim that part-time teacher's planning work counts to teaching hours below 16 weekly.

Edellytyksenä sille, että ammattioppilaitoksen opettajanviran haltija tai tuntiopettaja saattoi lukea opetusvelvollisuuteensa 1,5 tuntia suunnittelutyötä oli se, että hänen opetusvelvollisuutensa oli 16 tuntia viikossa.

Alle 16 tuntia viikossa opettavan, osa-aikaeläkkeelle siirtyneen ammattioppilaitoksen opettajanviran haltijan opetusvelvollisuuteen ei siten tullut lukea suunnittelutyötä.

Kantaja Akava ry Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Salon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Akavan välillä 1.3.1990 29.2.1992 voimassa olleessa kunnallisen oppilaitosalan virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

23 §

Ammatillisten oppilaitosten opettajakohtainen suunnittelutyö

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Akava on Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksen 23 §:ssä oli sovittu ammatillisten oppilaitosten opettajakohtaisesta suunnittelutyöstä. Sopimusmääräyksen ensimmäisessä lauseessa oli sovittu opettajan opetusvelvollisuuteen luettavan suunnittelutyön määrästä oppilaitosmuodoittain. Sopimusmääräyksen toisessa ja kolmannessa lauseessa oli puolestaan sovittu, mihin opettajaryhmiin sopimusmääräystä sovellettiin.

Sopimusmääräys jakautui opettajaryhmien osalta selkeästi viranhaltijoihin ja tuntiopettajiin. Tuntiopettajalta edellytettiin, että tämä oli päätoiminen eli hänellä oli vähintään 16 viikkotuntia ja että päätoimisuuteen luettavat tunnit ja muut tehtävät kertyivät asianomaisesta oppilaitoksesta. Sen sijaan opettajanviran haltijoiden osalta ei ollut sovittu mitään muuta edellytystä kuin palvelussuhteen kestoaika.

Virkaehtosopimuksessa sovittu suunnittelutyön lukeminen opetusvelvollisuuteen oli täysin summaarinen palvelussuhteen ehto. Riippumatta siitä, mikä oli opettajanviran haltijan opetusvelvollisuus tai päätoimisen tuntiopettajan opetustuntimäärä, opetusvelvollisuuteen luettavan suunnittelutyön määrä oli vakio. Myöskään sillä seikalla, kuinka paljon suunnittelutyötä opettaja teki, ei ollut merkitystä opetusvelvollisuuteen luettavan suunnittelutyön määrän osalta. Työnantaja ei voinut yksipuolisesti määrätä eivätkä työnantaja ja viranhaltija yhteisesti sopia, että virkaehtosopimuksessa määriteltyä opetusvelvollisuuteen luettavan suunnittelutyön määrää lisättäisiin tai vähennettäisiin.

Salon ammattioppilaitoksen lehtori Juhani Mikkola oli opettajanviran haltija. Mikkolalle oli myönnetty 1.9.1991 lukien osittaista virkavapautta osa-aikaeläkkeelle siirtymistä varten. Osittainen virkavapaus oli myönnetty siten, että Mikkolan opetusvelvollisuus oli vähennetty 21 tunnista 14,74 tuntiin viikossa ja palkkaa oli vähennetty samassa suhteessa. Virkaehtosopimuksen mukaan hänen alennettuun opetusvelvollisuuteensa olisi tullut lukea 1,5 tuntia viikossa suunnittelutyötä.

Mikkolan opetustuntien määrän olisi tullut olla 13,24. Kun Mikkola oli kuitenkin opettanut työnantajan edellyttämin tavoin tosiasiassa 14,74 oppituntia viikossa, olisi hänen palkanmaksun perusteena oleva opetusvelvollisuutensa tullut olla 16,24 tuntia viikossa.

Salon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä oli menetellyt virkaehtosopimuksen vastaisesti jättäessään Mikkolalle lukematta 1.9.1991 lukien 1,5 tuntia suunnittelutyötä opetusvelvollisuuteen.

Opetusministeriön päätöksessä, joka oli annettu 29.5.1986 (No 6409/141/86), ei oikeus suunnitteluaikaan ollut perustunut jakoon viranhaltijat ja tuntiopettajat, vaan siihen, oliko opettaja asianomaisen päätöksen tarkoittamin tavoin päätoiminen. Kyseisessä päätöksessä päätoimisella opettajalla tarkoitettiin opettajaa, jolla oli vähintään 16 viikkotuntia oppilaitoksessa ja jonka palvelussuhde oppilaitokseen oli jatkunut yli viikon.

Opetusministeriön päätös oli sanamuodoltaan selkeä ja yksiselitteinen; vaikka opettaja olisi ollut viranhaltija, ei hän olisi saanut lukea suunnittelutyötä opetusvelvollisuuteensa, jos hänen opetusvelvollisuutensa tai opetustuntimääränsä muusta syystä olisi ollut vähemmän kuin 16 viikkotuntia.

Kun osa-aikaeläkejärjestelmä oli ollut tulossa voimaan, oli Akava halunnut neuvotella muun ohella siitä, millä tavoin opetusministeriön päätöksen tarkoittamat suunnittelutunnit käyttäytyivät opettajan siirtyessä osa-aikaeläkkeelle.

Suunnitteluajan perustana oli ammattioppilaitoksista annettuun asetukseen nojautuva hallinnollinen päätös. Tästä huolimatta Kunnallinen työmarkkinalaitos oli esittänyt Akavalle 29.5.1989 tulkintaohjetta, jonka mukaan niissä ammatillisissa oppilaitoksissa, joissa oli suunnittelutunteja mahdollisuus lukea opetusvelvollisuuteen, oli osa-aikaeläkkeelle siirtyneellä viranhaltijalla oikeus lukea molemmat suunnittelutuntinsa opetusvelvollisuuteen, mikäli opettaja osa-aikaeläkkeellä ollessaan opetti vähintään joko 16 viikkotuntia tai kaksi kolmasosaa virkaehtosopimuksen mukaisesta opetusvelvollisuudestaan ja yksi tunti, mikäli hän opetti osa-aikaeläkkeellä ollessaan vähintään puolet virkaehtosopimuksen mukaisesta opetusvelvollisuudestaan. Akava oli kuitenkin katsonut, että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämä edellä mainittu tulkintaohje ei olisi ollut tuntiopettajien osalta kohtuullinen.

Myöhemmin Kunnallinen työmarkkinalaitos oli laatinut luonnoksen muistioksi 18.10.1989, johon luonnokseen Akava oli antanut vastauksen muun muassa opetusvelvollisuuteen luettavien suunnittelutuntien osalta. Tässä vaiheessa kuitenkin Kunnallinen työmarkkinalaitos oli ilmoittanut, ettei heidän 29.5.1989 tekemänsä tarjous enää ollut voimassa. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli kieltäytynyt enemmälti neuvottelemasta asiasta vedoten ennen muuta siihen, että asiassa ei ollut kysymys virkaehtosopimuksin sovitusta asiasta, joten virkaehtosopimuksen sopijaosapuolet eivät voisi omaksua opetusministeriön päätöksen sanamuodosta poikkeavaa kuntia ja kuntayhtymiä sitovaa tulkintaa.

Akava oli ollut tietoinen siitä, että Kunnallinen työmarkkinalaitos halusi tuolloin pitäytyä opetusministeriön päätöksen sanamuotoon, josta sellaisenaan seurasi, että suunnittelutuntien opetusvelvollisuuteen lukemisen osalta ei ollut ratkaisevaa, oliko opettaja viranhaltija vai tuntiopettaja, vaan ratkaisevaa oli viikottainen opetustuntimäärä.

Opetusvelvollisuuteen luettavasta suunnittelutyöstä sopimisesta virkaehtosopimuksin oli ryhdytty neuvottelemaan tilanteessa, jossa muun muassa ammattioppilaitoksissa oltiin ottamassa käyttöön niin sanottua tuntikehysjärjestelmää, jonka yhteydessä oli ollut tarkoitus kumota opetusministeriön päätös ja ottaa suunnitteluaika osaksi tuntikehystä eli oppilaitoksen käytettävissä olevaa kokonaisopetustuntimäärää. Tästä olisi seurannut, että kun aiemmin tasaisesti kullekin opettajalle oli kohdennettu kaksi opetusvelvollisuuteen luettavaa suunnittelutuntia, olisi tämän jälkeen voitu suunnittelutunnit kohdentaa muillakin tavoin. Akava oli tuolloin edellyttänyt, että opetusvelvollisuuteen luettavasta suunnitteluajasta sovittaisiin virkaehtosopimuksin.

Virkaehtosopimusmääräys oli rakenteeltaan ja sanamuodoltaan hyvin erilainen kuin opetusministeriön päätös. Muun muassa suunnittelutuntien määrän vähentyminen kahdesta tunnista 1,5 tunniksi viikossa oli suuri muutos. Virkaehtosopimuksella sovittiin myös siitä, että neuvotteluvelvollisuuteen luettava suunnittelutyö opettajanviranhaltijoiden lisäksi koskee "ao. oppilaitoksen" tuntien ja tehtävien perusteella päätoimiseksi tulevaa tuntiopettajaa.

Osa-aikaeläkkeellä tai muuten osittaisella virkavapaalla olevien osalta ei virkaehtosopimusneuvotteluissa ollut erikseen puhetta. Akavan tiedossa oli ollut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen opetusministeriön päätöstä koskevat näkemykset ja Kunnallisella työmarkkinalaitoksella oli vastaavasti ollut tiedossa Akavan kanta samoihin asioihin. Tämän osoittaa muun muassa se, että sopimustekstiä oli opetusministeriön päätökseen nähden muutettu juuri siten, että tuntiopettajan päätoimisuuden tulee perustua asianomaisen oppilaitoksen tunteihin ja edellytykseen, joka koskee palvelussuhteen kestoa. Kun sopimustekstissä, jonka Kunnallinen työmarkkinalaitos oli laatinut, oli myöskin selkeästi muutettu opetusministeriön päätökseen nähden opetusvelvollisuuteen luettavan suunnittelutyön kattavuutta opettajan statukseen nähden, ei Akavalla ollut ollut mitään syytä olettaa, ettei virkaehtosopimusta olisi tarkoitettu sanamuotonsa mukaiseksi. Osittaisella virkavapaalla oleva opettaja oli kiistatta opettajanviran haltija.

Sen enempää opetusministeriön päätöksen kuin virkaehtosopimuksenkaan tarkoitus ei ollut ollut pyrkiä mitoittamaan opettajan opetusvelvollisuuteen luettavaa suunnittelutyötä suhteutettuna opetustyön määrään. Mikäli näin olisi ollut, olisi opetusvelvollisuuteen luettavan suunnittelutyön määrän tullut olla erilainen kullakin opettajalla riippuen esimerkiksi opetusvelvollisuudesta ja ylitunneista.

Eri opettajien tosiasiallisen suunnittelutyön määrä poikkesi toisistaan huomattavasti. Tätä ei kuitenkaan otettu huomioon virkaehtosopimuksen 23 §:ää sovellettaessa. Opettajan työhön sisältyi itsessään huomattava määrä erilaista suunnittelutyötä tai sen luontoista muuta kuin opetustyötä, jota oli vaikeaa tai mahdotonta mitata. Tätä taustaa vasten olikin päädytty täysin summaariseen opetustuntimäärän huojentamiseen.

Opettajille ei määrätty suoritettavaksi virkaehtosopimuksen 23 §:ssä mainittuja tehtäviä. Sopimuksessa luetellut tehtävät olivat tyypillisiä opettajan tehtäviä, jotka sellaisenaan kuuluivat opettajan virkavelvollisuuksiin ja jotka opettaja omatoimisesti tehtävänsä hoitoon liittyen suoritti. Opettajan tehtävän hoitaminen ei ollut mahdollista ilman, että opettaja ilman erillistä käskytystä teki sopimuksessa mainittuja tehtäviä.

Kunnallisen opetusalan virkaehtosopimusta tulkittaessa ei tukea voitu saada valtion samalla alalla tekemästä virkaehtosopimuksesta tai sen tulkinnasta, koska sopimukset on neuvoteltu erikseen. Valtion sopimusta tuli kuitenkin tulkita samalla tavoin kuin kunnallisen opetusalan virkaehtosopimusta nyt riidanalaisesta asiasta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Akava on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Salon ammattioppilaitoksen kuntayhtymän olisi tullut lukea lehtori Juhani Mikkolan opetusvelvollisuuteen 1,5 tuntia suunnittelutyötä 1.9.1991 lukien hänen siirryttyään osa-aikaeläkkeelle.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on Akavan kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa mainittu opetusministeriön 29.5.1986 antama päätös ei erotellut viranhaltijoita eikä tuntiopettajia; kaikki opettajat, jotka opettivat vähimmäistuntimäärän olivat oikeutettuja suunnittelutunteihin.

Ennen osa-aikaeläkejärjestelmän voimaantuloajankohtaa 1.7.1989 oli Akava pyytänyt käytäväksi neuvotteluja siitä, miten eri oppilaitosten opettajien palkkaus määräytyi heidän jäädessään osa-aikaeläkkeelle. Järjestö halusi tässä yhteydessä ottaa esiin myös kysymyksen ammattioppilaitoksen osa-aikaeläkkeelle jäävän opettajan suunnittelutyön lukemisesta opetusvelvollisuuteen.

Muiden osa-aikaeläkejärjestelmään liittyvien kysymysten ohella suunnittelutunneista oli käyty osapuolten välillä neuvotteluja kevään ja syksyn 1989 aikana.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen 29.5.1989 laatima muistio oli tarkoitettu selvitykseksi myöhemmille neuvotteluille eikä missään tapauksessa kyseessä ollut tarjous sopimustekstiksi tai edes opetusministeriön päätöksen tulkintaohjeeksi.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli valmistanut neuvottelujen päätteeksi asiaa koskevan muistion, joka oli päivätty 18.10.1989. Muistiossa todettiin: "Ammatillisessa oppilaitoksessa, jossa opettajilla on oikeus lukea suunnittelutunteja opetusvelvollisuuteen, saa osa-aikaeläkkeelle siirtynyt opettaja, joka opettaa vähintään 16 tuntia viikossa lukea 2 suunnittelutuntia. Mitä edellä on todettu viranhaltijoista koskee soveltuvin osin päätoimisia tuntiopettajia."

Akava oli toimittanut muistiosta Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle kirjalliset kommentit, joissa se oli puuttunut kahteen muistion kohtaan, joista ainoastaan toinen koski suunnittelutunteja. Järjestö oli esittänyt seuraavaa tekstiä: "Ammatillisessa oppilaitoksessa, jossa opettajilla on oikeus lukea suunnittelutunteja opetusvelvollisuuteen, saa osa-aikaeläkkeelle siirtynyt opettaja, joka opettaa vähintään 2/3 virkaehtosopimuksen mukaisesta opetusvelvollisuudesta, lukea opetusvelvollisuuteensa 2 suunnittelutuntia viikossa. Jos opettaja opettaa vähintään 8 tuntia viikossa saa hän lukea opetusvelvollisuuteensa yhden suunnittelutunnin viikossa."

Muistiosta oli saavutettu yksimielisyys lukuun ottamatta suunnittelutuntia koskevaa kappaletta. Akavan neuvottelijat olivat olleet täysin selvillä siitä, että Kunnallinen työmarkkinalaitos oli pitänyt kiinni opetusministeriön päätöksestä siinä, että opettajalta edellytettiin 16 opetustuntia viikossa, jotta tämä saisi hyväkseen suunnittelutunnit. Akava oli ollut myös täysin tietoinen, että tämä edellytys oli koskenut paitsi viranhaltijoita myös tuntiopettajia; kumpaakin opettajaryhmää haluttiin kohdeltavaksi samalla tavoin.

Edellä mainittu Akavan esitys oli ollut selvästi erilainen ja huomattavasti kohtuullisempi kuin kanteessa esitetty vaatimus, koska Akavan aiempi esitys suunnittelutuntien lukemisesta opetusvelvollisuuteen oli ehdotettu suhteutettavaksi opettajalle annettuun opetustuntimäärään. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei kuitenkaan ollut hyväksynyt Akavan esitystä, vaan oli edelleen edellyttänyt, että vasta 16 viikkotunnin opetustyö tuottaa oikeuden kahteen suunnittelutuntiin viikossa.

Opetusministeriön päätöstä vastaavasta määräyksestä oli tehty virkaehtosopimus 1.8.1990 lukien. Virkaehtosopimus vastasi sisällöltään nykyistä kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksen 23 §:n tekstiä. Sopimus poikkesi asialliselta sisällöltään opetusministeriön päätöksestä vain siten, että suunnittelutuntien määrä oli sovittu 1,5 tunniksi viikossa ja että suunnittelutyön sisältö oli yksilöity päätöstä tarkemmin.

Asian johdosta käydyt virkaehtosopimusneuvottelut olivat yhteisneuvottelut opetusministeriön, Akavan, Valtion työmarkkinalaitoksen ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustajien kesken. Neuvotteluissa oli kyse opetusministeriön päätöksen kumoamisesta ja sen suunnittelutyötä koskevan materiaalisen sisällön siirtämisestä 1.8.1990 lukien osittain tuntikehysjärjestelmään ja osittain tehtävään virkaehtosopimukseen. Päätöksen mukaisesta kahden tunnin opettajakohtaisesta suunnittelutyöstä tuntikehykseen siirrettiin 0,5 tuntia oppilaitoskohtaiseksi ja 1,5 tuntia virkaehtosopimuksessa määritellyksi opettajakohtaiseksi suunnittelutyöksi.

Neuvotteluissa käsittelyn pohjana oli ollut Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n asiakirja ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen luonnos sopimustekstiksi. Neuvottelujen pääkysymys oli ollut suunnittelutuntijärjestelmän rakenteellinen muutos, eikä suinkaan yksimielisesti tehdyt tekstin selvennykset siitä, ketä tuntiopettajia suunnittelutyömääräys koski tai mitä suunnittelutyöhön kuului. Selvää oli myös, ettei Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n esittämää tulkintaohjetta sopimustekstiin hyväksytty.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suunnittelutyötä koskevan kannan oli pitänyt olla Akavan tiedossa jo opetusministeriön päätöksen tulkinnan perusteella, eikä tätä tulkintaa ollut sovittu muutettavaksi otettaessa kyseinen sopimusmääräys kunnalliseen virkaehtosopimukseen. Akava oli ollut tietoinen tästä tulkinnasta allekirjoittaessaan 1.8.1990 voimaan tulleen sopimuksen.

Alkuperäisen opetusministeriön päätöksen sekä virkaehtosopimuksen tarkoitus oli ollut se, että tietty määrä opetustyötä vaati ja edellytti tietyn suuruisen suunnittelutyöajan. Opetusministeriön päätöksessä oli tuo opetustuntimäärä mitoitettu 16 tunniksi viikossa. Sopimuksen tarkoitus ei ollut ollut se, että jos opettaja osa-aikaeläkkeellä taikka muusta syystä osittaisella virkavapaalla ollessaan teki ainoastaan esimerkiksi neljä tuntia viikossa opetustyötä, hän saisi hyväkseen automaattisesti 1,5 tuntia suunnittelutyötä.

Virkaehtosopimuksen määräyksessä ei sanottu, mistä työn eri osatekijöistä viikoittainen työaika täyttyi osa-aikatyötä tehtäessä. Sopimusteksti ei myöskään sisältänyt määräystä minkäänlaisesta etusijajärjestyksestä eli siitä, millä tehtävillä, opetus- vai suunnittelutyöllä, osaaikaisen opettajan opetusvelvollisuus ensisijaisesti täytettiin. Sopimus ei edes voinut antaa vastausta siihen, miten lyhennetyn viikkotyöajan puitteissa sinänsä samanarvoiset suunnittelu- ja opetustyöt jaettiin. Kysymys oli enemmän työnjohdosta.

Kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksen 23 §:ää vastaava sopimusmääräys sisältyi valtion ammatillisten oppilaitosten opettajia koskevana myös valtion virkaehtosopimukseen ja Valtion työmarkkinalaitoksen tulkinta sopimusmääräyksen soveltamisesta oli yhtenäinen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinnan kanssa.

Ottaen huomioon sopimusmääräyksen sopimukseen kirjaamista edeltäneet tapahtumat, neuvottelut ja niissä selvästi ja yksiselitteisesti esiin tuotu tulkinta, sopimuksen sanamuoto, yhdenmukaisen kohtelun vaatimus niin viranhaltijoita kuin päätoimisia tuntiopettajiakin kohtaan, valtion vastaavan sopimusmääräyksen tulkinta sekä sopimusmääräyksen tarkoitus, oli Salon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä menetellyt virkaehtosopimuksen mukaisesti.

Kantaja väitti puhtaasti määräyksen sanamuotoon vedoten, että työnantajapuoli hylätessään Akavan esityksen oli itse asiassa tarkoittanut hyväksyä opettajaviran haltijalle vieläkin edullisemman ja opetusministeriön päätöksestä poikkeavan suunnittelutyömääräyksen. Näin ei asianlaita ollut, vaikka virkaehtosopimuksen teksti ei tältä osin ollut selkeä.

Käytännössä opettajilta edellytettiin suunnittelutyötä, eikä siihen nimenomaisesti määrätty. Periaatteessa kyse oli kuitenkin työnantajan määräysvaltaan kuuluvista työtehtävistä, jotka oli palkkaa vastaan tehtävä. Mikkola ei saadun selvityksen mukaan ollut osallistunut edes yhteisten aineiden viikkokokouksiin.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Salon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä on osaltaan yhtynyt Kunnallisen työmarkkinalaitoksen puolesta lausuttuun.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Akava on vaatinut oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi. Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko osa-aikaeläkkeelle siirtyneellä ammattioppilaitoksen opettajanviran haltijalla, jolle on myönnetty virkavapautta niin, että hänen opetusvelvollisuutensa on alle 16 tuntia viikossa, oikeus virkaehtosopimuksen mukaiseen 1,5 tunnin suunnitteluaikaan.

Suunnittelutuntijärjestelmä on otettu käyttöön opetusministeriön päätöksellä 29.5.1986. Järjestelmä on esitetyn selvityksen mukaan luotu aikanaan helpottamaan keskiasteen koulu-uudistuksen siirtymävaihetta.

Opetusministeriön edellä todettu päätös on koskenut ammattioppilaitosten päätoimisia opettajia. Kullekin vähintään 16 viikkotuntia opettavalle viranhaltijalle on luettu opetusvelvollisuuteen yksi tunti suunnitteluaikaa viikossa. Tämän lisäksi oppilaitoksilla on ollut käytettävissään opetusvelvollisuuteen luettavaa aikaa yksi tunti viikossa jokaista päätoimista opettajaa kohti oppilaitoksen toiminnan kehittämiseen liittyviä suunnittelutehtäviä varten. Oppilaitoksen tuli kuitenkin keskiasteen uudistuksen siirtymävaiheessa jakaa myös tämä oppilaitoskohtainen suunnitteluaika tasaisesti yhtenä tuntina kutakin opettajaa kohti. Opetusministeriön päätöksen mukaan kaikki opettajat, jotka opettavat minimituntimäärän, ovat olleet oikeutettuja kyseisiin suunnittelutunteihin.

Osa-aikaeläkejärjestelmän voimaantuloon liittyen virkaehtosopimusosapuolten välillä on vuoden 1989 aikana käyty neuvotteluja siitä, miten eri oppilaitosten opettajien palkkaus määräytyy heidän jäädessään osa-aikaeläkkeelle. Näissä neuvotteluissa on ollut esillä erilaisia vaihtoehtoja suunnittelutuntien lukemisesta opetusvelvollisuuteen. Muun muassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvotteluedustajan laatimassa muistiossa 29.5.1989 on esitetty, että oikeus lukea kaksi suunnittelutuntia opetusvelvollisuuteen, olisi opettajalla, joka osa-aikaeläkkeellä ollessaan opettaa vähintään joko 16 viikkotuntia tai kaksi kolmasosaa virkaehtosopimuksen mukaisesta opetusvelvollisuudestaan ja yksi tunti mikäli hän opettaa osa-aikaeläkkeellä ollessaan vähintään puolet virkaehtosopimuksen mukaisesta opetusvelvollisuudestaan.

Niinikään Kunnallisen työmarkkinalaitoksen muistiossa 18.10.1989 on esitetty, että ammatillisessa oppilaitoksessa, jossa opettajilla on oikeus lukea suunnittelutunteja opetusvelvollisuuteen, saa osa-aikaeläkkeelle siirtynyt opettaja, joka opettaa vähintään 16 tuntia viikossa, lukea kaksi suunnittelutuntia. Sama koskisi soveltuvin osin päätoimisia tuntiopettajia. Tätä muistiota kommentoidessaan Akava on esittänyt suunnittelutunneista sovittavaksi siten, että ammatillisissa oppilaitoksissa, joissa opettajalla on oikeus lukea suunnittelutunteja opetusvelvollisuuteen, osa-aikaeläkkeelle siirtynyt opettaja, joka opettaa vähintään kaksi kolmasosaa virkaehtosopimuksen mukaisesta opetusvelvollisuudesta, saa lukea opetusvelvollisuuteensa kaksi suunnittelutuntia viikossa. Edelleen Akava oli ehdottanut, että jos opettaja opettaa vähintään kahdeksan tuntia viikossa, saa hän lukea opetusvelvollisuuteensa yhden suunnittelutunnin viikossa. Neuvottelut eivät tuossa vaiheessa olleet johtaneet yhteiseen tulkintaan.

Sittemmin virkaehtosopimuksen solmimiseen johtaneissa neuvotteluissa Opettajien Ammattijärjestö OAJ on esittänyt sovittavaksi, että "päätoiminen opettaja saa lukea opetusvelvollisuuteensa (keskimäärin) 1 / 1,5 / 2 tuntia viikossa osallistumisesta osaston kokouksiin ja muihin opettajien välisiin opetuksellisiin ja kasvatuksellisiin aiheisiin liittyviin neuvonpitoihin, yhteydenpidosta opiskelijoiden vanhempiin, paikalliseen elinkeinoelämään ja vastaaviin sidosryhmiin sekä opetuksen suunnitteluun liittyvien tehtävien suorittamisesta."Samaan neuvotteluesitykseen on liittynyt esitys soveltamisohjeeksi, jonka mukaan osa-aikaeläkkeellä olevat, jotka opettavat vähintään 16 opetustuntia, saisivat lukea hyväkseen 1,5 / 2 tuntia suunnitteluaikaa ja alle 16 opetustuntia opettavat 1 / 1,5 tuntia suunnitteluaikaa.

Vastaesityksenä OAJ:n neuvotteluesitykseen Kunnallinen työmarkkinalaitos on esittänyt, että muun muassa ammattioppilaitoksen opettajalle luetaan opetusvelvollisuuteen viikossa 1,5 tuntia yhteissuunnittelutyötä. Määräys koskee opettajanviran haltijoiden lisäksi tuntiopettajia, jotka asianomaisessa oppilaitoksessa opettavat vähintään 16 tuntia viikossa. Tältä osin virkaehtosopimus tuli hyväksytyksi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämässä muodossa.

Virkaehtosopimusneuvotteluissa OAJ:n tekemä neuvotteluesitys on todistajana kuullun Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkina-asiamiehen kertoman mukaan tullut torjutuksi sen vuoksi, että työnantaja voi sopia virkaehtosopimuksin vain kokoaikaisen viranhaltijan palvelussuhteen ehdoista. Todistajan mukaan ei ollut mahdollista, että virkaehtosopimuksin sovittaisiin niistä tehtävistä, joista osittainen virkavapaus myönnetään, koska tämä on paikallisen työnantajan direktio-oikeuteen kuuluva asia. Opetusvelvollisuuden jäädessä alle 16 tunnin työnantaja voi siten määrätä, että virkavapaus myönnetään kanteessa tarkoitetusta suunnittelutyöstä.

Virkaehtosopimusneuvottelut on käyty yhteisneuvotteluna opetusministeriön, Akavan, Valtion työmarkkinalaitoksen ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kesken. Neuvottelun keskeisenä tarkoituksena on ollut edellä mainitun opetusministeriön päätöksen kumoaminen ja suunnittelutuntijärjestelmän muuttaminen siten, että osa suunnitteluajasta on siirretty tuntikehysjärjestelmän kautta oppilaitoskohtaiseksi suunnittelutyöksi ja osa virkaehtosopimuksessa määritellyksi opettajakohtaiseksi suunnittelutyöksi. Ammattioppilaitoksista annetun asetuksen 22 §:ää on tässä yhteydessä 1.8.1990 lukien muutettu niin, että ammatilliseen peruskoulutukseen käytettävää tuntimäärää laskettaessa on otettu huomioon yksi tunti viikossa oppilaitoskohtaista suunnitteluaikaa oppilaitoksen päätoimista opettajaa kohti.

Esitetty selvitys osoittaa, että suunnitteluajan sisältyminen täysimääräisenä opetusvelvollisuuteen on sekä opetusministeriön päätöksessä että neuvoteltaessa samasta asiasta virkaehtosopimusta liitetty ammattioppilaitoksissa opettajien päätoimisuuteen. Neuvottelussa Akavan esitys osa-aikaeläkkeellä olevien opettajien opetusvelvollisuuteen luettavasta suunnitteluajasta on jäänyt hyväksymättä. Vaikka virkaehtosopimusmääräyksen sanamuodosta on saatavissa tukea Akavan tulkinnalle, Akavan on täytynyt käsittää, että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tarkoitus on edelleen ollut sitoa suunnitteluajan lukeminen opetusvelvollisuuteen opettajan päätoimisuuteen. Tähän nähden Akava ei voi vedota siihen, että sanonnaltaan jossain määrin epäselvä virkaehtosopimusmääräys on hyväksytty Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämässä muodossa.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että riidanalaista virkaehtosopimusmääräystä on tulkittava Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämällä tavalla. Salon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymällä ei siten ole ollut virkaehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta lukea Juhani Mikkolan opetusvelvollisuuteen 1,5 tuntia suunnittelutyötä Mikkolan siirryttyä osa-aikaeläkkeelle ja hänen opetusvelvollisuutensa jäädessä alle 16 oppituntiin viikossa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden Kunnallinen työmarkkinalaitos saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Voipio, Leivo ja LehtoKannisto jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.