Labour court dismissed claim that employer could not reduce interpreter duty pay by changing administrative authority.

Rajavartiolaitoksen esikunta oli aiemmin määrännyt tulkit valtakunnanlaajuiseen asuntopäivystykseen, jolloin tästä valmiuspäivystyksestä oli maksettu puolitoistakertainen korvaus. Rajavartiolaitoksen esikunta oli virkaehtosopimuksen estämättä voinut luopua tulkkien valmiuspäivystyksestä ja siirtyä tehtäväpäivystykseen. Kun tulkkien päivystyksestä määrääminen oli siirretty vartiostojen komentajille ja rajavartiolaitoksen esikunta ei tosiasiallisestikaan ollut määrännyt tulkkien päivystyksestä tämän jälkeen, ei tulkeilla ollut enää oikeutta korotettuun asuntopäivystyskorvaukseen. Korotettua asuntopäivystyskorvausta ei vakiintuneen käytännön perusteella tai muutoinkaan ollut maksettava muulloin kuin rajavartiolaitoksen esikunnan määräämästä päivystyksestä.

Kanne hylätty. (Ään.)

Kantaja Akava ry Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä voimassa olevassa, rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta 13.12.1991 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III KORVAUKSET JA LISÄT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

25 §. Asuntopäivystyskorvaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Akava on valtiovarainministeriötä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että rajavartiolaitoksen vuotta 1993 koskevien säästösuunnitelmien toteuttamiseksi oli päätetty rajavartiolaitoksen esikunnassa vuoden 1992 loppupuolella venäjänkielen tulkeille maksettavien päivystyskorvausten tason laskemisesta. Päätös oli tehty siitä huolimatta, että asiasta oli sovittu virkaehtosopimuksella eikä virkaehtosopimusta ollut muutettu.

Päivystyskorvausten tason laskeminen oli toteutettu muuttamalla vakiintunutta valmiusjärjestelyä. Valtakunnanlaajuinen valmiuspäivystys oli muutettu nimeltään tehtäväpäivystykseksi. Tehtäväpäivystykseen saattoi määrätä myös alueellinen viranomainen eli vartiosto. Vartiostojen komentajat velvoitettiin antamaan päivystystä koskevia määräyksiä oman toimialueensa ulkopuolelle. Päivystyksen luonne ei muuttunut, mutta nimen vaihtamisella ja toimivaltaa koskevalla järjestelyllä oli rajavartiolaitos katsonut voivansa säästää neljän tulkkinsa päivystyskorvauksesta, kun virkaehtosopimus sitoi puolitoistakertaisen korvauksen siihen, että päivystysmääräyksen oli antanut rajavartiolaitoksen esikunta.

Siltä osin kun oli kyse siitä, saattoiko rajavartiolaitoksen esikunta edes väliaikaisesti siirtää omaa, koko valtakunnan aluetta koskevaa toimivaltaansa vartiostoille, oli asiasta tehty tutkintapyyntö eduskunnan oikeusasiamiehelle. Akava ja Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK ry olivat katsoneet, ettei rajavartiolaitoksen esikunnalla ollut tämän kaltaista toimivaltaa. Vartioston komentaja oli syyllistynyt virkavirheeseen käyttäessään valtaa oman vartiostonsa alueen ulkopuolella.

Rajavartiolaitoksen esikunta oli 18.12.1992 antanut määräyksen tulkkien päivystyksestä ajalle 5.1. - 4.5.1993 valmiuspäivystyksenä. Muun muassa Pohjois-Karjalan rajavartiostossa oli 29.1.1993 annettu edellä mainitun päätöksen vastainen määräys päivystyksen toteuttamisesta. Jälkimmäinen päätös oli osaksi taannehtiva eli oikeus valmiuspäivystyksen mukaiseen korvaukseen oli evätty sen jälkeen, kun oikeus korvaukseen oli syntynyt. Valmiuspäivystyksestä 18.12.1992 annetut määräykset ovat olleet voimassa 4.5.1993 saakka.

Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK oli paikallisneuvotteluissa 5.5.1993 vaatinut, että tulkeille tuli edelleen maksaa päivystyskorvaukset virkaehtosopimuksen mukaisesti valmiuspäivystyksen perusteella. Virkaehtosopimuksin sovituista velvoitteista ei voinut vapautua hallinnollisilla päätöksillä. Akavan Erityisalojen Keskusliitto oli edelleen todennut, että päivystyskorvauksen tason laskemisella oli huomattava vaikutus tulkkien ansioihin.

Rajavartiolaitoksen esikunta oli lausunut paikallisneuvotteluissa, että tulkkien poistaminen valmiuspäivystykseen määrättävien virkamiesten joukosta oli johtunut sinänsä yksinomaan kustannusten säästösyistä. Rajavartiolaitoksen esikunnan mukaan se, kuka määrätään valmiuspäivystykseen, oli työnantajan työnjohtovaltaan kuuluva asia. Tulkit oli poistettu valmiuspäivystykseen määrättävien luettelosta 17.1.1993 tehdyllä valmiusmääräyksen muutoksella.

Rajavartiolaitoksen tulkkien päivystyskorvauksen maksaminen oli vakiintunut vuodesta 1985 alkaen järjestelmäksi, jossa rajavartiolaitoksen esikunta oli vahvistanut neljän tulkin päivystysvuorot noin neljäksi kuukaudeksi kerrallaan. Päivystys oli käskytetty keskitetysti, jotta oli voitu järjestää koko valtakunnan alueen tarpeita palveleva päivystys.

Päivystyksestä oli käytetty nimitystä valmiuspäivystys ja se oli eronnut tehtäväpäivystyksestä paitsi käskyttämisen tekevän organisaatiotason myös laajuutensa perusteella. Kun tulkkeja oli vain neljä, eikä päällekkäistä päivystysjärjestelmää ollut syytä pitää yllä, oli keskitetty käskyttäminen ollut järkevin ja taloudellisin tapa pitää tulkkien valmiutta yllä.

Neljän tulkin toteuttama päivystysjärjestelmä oli sangen sitova verrattuna muihin henkilöstöryhmiin. Päivystyskorvausten pudottaminen kolmanneksella tuntui näiden virkamiesten ansioissa huomattavasti, mutta koko rajavartiolaitoksen tasolla näillä saavutettavilla säästöillä ei ollut suurta merkitystä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Akava ry on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta solmitun virkaehtosopimuksen 25 §:n sisällöksi sen, että rajavartiolaitoksen tuli edelleen maksaa vakiintuneen käytännön mukaisesti neljälle tulkilleen asuntopäivystyskorvaus puolitoistakertaisena, milloin päivystys toteutetaan valtakunnanlaajuisena.

VASTAUS

Perustelut

Valtiovarainministeriö on Akavan kanteeseen vastatessaan lausunut, että rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta 14.4.1973 tehdyn virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 8 §:ssä todettiin, että sopimuskauden aikana selvitetään erikseen yhteistoimin valtiovarainministeriön ja virkamiesjärjestöjen kesken asunnosta käsin tapahtuvaan päivystykseen liittyviä kysymyksiä rajavartiolaitoksessa. Selvityksen mukaisesti rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta 11.4.1974 tehdyn virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 7 §:ään oli sisällytetty ensimmäisen kerran asuntopäivystystä koskevat määräykset. Allekirjoittamispöytäkirjan määräyksiä oli muutettu 14.3.1977 tehdyn virkaehtosopimuksen yhteydessä siten, että rajavartiolaitoksen esikunnan määräämälle upseerille ja toimiupseerille saatettiin asuntopäivystyskorvaus suorittaa 50 prosentilla korotettuna.

Rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta 19.3.1981 tehdyllä virkaehtosopimuksella oli nykyistä sopimusta vastaavat asuntopäivystysmääräykset sisällytetty ensimmäisen kerran virkaehtosopimukseen. Rajavartiolaitoksen asuntopäivystystä oli kutsuttu joko valmiuspäivystykseksi tai tehtäväpäivystykseksi. Rajavartiolaitoksen työaikasopimuksen soveltamisohjeen 25 §:n mukaan valmiuspäivystyksellä tarkoitettiin rajavartiolaitoksen esikunnan määräämää asuntopäivystystä ja tehtäväpäivystyksellä vartioston komentajan (vast.) määräämää asuntopäivystystä. Valmiuspäivystystä oli vain esikunnissa, rajakomppanioiden ja merivartioalueiden komentopaikoilla. Myös sanotuissa paikoissa asuntopäivystys voitiin toteuttaa tehtäväpäivystyksenä.

Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin mukaan virkaehtosopimuksin voitiin sopia vain virkamiesten palvelussuhteen ehdoista. Lain 2 §:n 2 momentin mukaan palvelussuhteen ehtoja eivät ole viranomaisen sisäiseen työnjakoon ja työn johtamiseen kuuluvat seikat. Näin ollen rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 25 §:ssä ei ylipäätään ollut mahdollista sopia asuntopäivystykseen määräämiseen liittyvistä seikoista.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 193 vuodelta 1982 katsonut kyseisen virkaehtosopimuksen määräyksen olevan ymmärrettävissä niin, että asuntopäivystykseen määrääminen oli jätetty virkamiehen esimiehen antaman käskyn tai muun rajavartiolaitoksessa käskyvallan käyttämisessä noudatetun menettelyn varaan. Kun valtion virkaehtosopimuslain mukaan työvuorojen järjestämisestä ei voitu virkaehtosopimuksella sopia ja virkaehtosopimuksen 25 §:n määräyksen sanamuodon mukaan asuntopäivystykseen määrääminen oli jätetty rajavartiolaitoksen käskyvallan piiriin kuuluvaksi, oli työtuomioistuin hylännyt kanteen. Kanne oli koskenut merivartioaluksella maksettavaa asuntopäivystyskorvausta niiltä vuorokausilta, jolloin virkamiehen oli oltava varsinaisen työaikansa ulkopuolella vartioaluksella.

Rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 25 §:n 3 momentin mukaiseen asuntopäivystykseen määrääminen oli jätetty määräyksen sanamuodon mukaan rajavartiolaitoksen esikunnan käskyvallan piiriin kuuluvaksi. Mikäli sopimusosapuolet olisivat halunneet rajata rajavartiolaitoksen esikunnan harkintavaltaa asiassa kanteessa esitetyllä tavalla, olisi tämä tarkoitus tullut ilmetä virkaehtosopimuksesta.

Valmiuspäivystykseen määräämisessä ei ollut syntynyt koko rajavartiolaitoksen henkilöstöä ajatellen sellaista pysyvää ja yhdenmukaista käytäntöä, joka velvoittaisi rajavartiolaitoksen maksamaan asuntopäivystyskorvausta virkaehtosopimuksen sanamuodon edellyttämää laajemmalti.

Eri vartiostojen komentajien asiana oli työnantajan edustajina päättää, millaista toiminnallista laajuutta he vartiostojensa alueella halusivat ylläpitää. Kantajan väitteillä vartiostojen komentajien harkintavallan väärinkäytöstä asuntopäivystysmääräyksiä annettaessa ei ollut mitään merkitystä virkaehtosopimuksen sisältöä tulkittaessa.

Rajavartiolaitoksen tehtävä selviytyä meri- ja rajavartioinnista, meri- ja pelastuspalvelusta sekä rajatapahtumien selvittämistehtävistä edellytti tietynlaista yhteensovittamista rajavartiolaitoksen esikunnan taholta, mutta se ei muuttanut tulkkien tehtävien luonnetta ja tulkkien sidottuisuutta. Valmiuspäivystys ei millään tavalla eronnut tehtäväkohtaisesta päivystyksestä, jonka vartioston komentaja muutoin määräsi ja sen takia oli asuntopäivystysjärjestelmää uudistettaessa muutettu määräävää viranomaista.

Vuoden 1993 lopulla oli valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta käytyjen neuvottelujen yhteydessä Akavan taholta vaadittu, että virkaehtosopimuksen 25 §:n 3 momenttia muutettaisiin siten, että korotettua korvausta voitaisiin suorittaa rajavartiolaitoksen esikunnan määräämästä tai useamman kuin yhden vartioston aluetta koskevasta päivystyksestä. Virkaehtosopimusta ei kuitenkaan ollut muutettu Akavan esityksen mukaisesti, vaan asia sovittiin selvitettäväksi erillisessä jaostossa. Myös kanteessa esitetty vaatimus tuli valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti käsitellä sanotussa jaostossa.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Samoin valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Akava on vaatinut oikeudenkäyntikulujansa korvattavaksi. Samoin valtiovarainministeriö on vaatinut oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 25 §:n 1. kohdan mukaan asuntopäivystyksellä tarkoitetaan virkamiehelle hänen varsinaisen virka- tai työaikansa ulkopuolella käskettyä varallaoloa, jolloin hänen on oltava puhelimella tavattavissa ja saavuttava työpaikalle käskettäessä tai tilanteen vaatiessa viimeistään tunnin kuluessa. Asuntopäivystystä on saman määräyksen mukaan sekä valmius- että tehtäväpäivystys. Edellä mainitun sopimuksen 25 §:n 3. kohdan mukaan maksetaan rajavartiolaitoksen esikunnan määräämästä valmiuspäivystyksestä asuntopäivystyskorvaus saman määräyksen 2 momentin laskuperusteen mukaisesti puolitoistakertaiseksi korotettuna.

Rajavartiolaitoksen palveluksessa olevat neljä venäjänkielen tulkkia ovat vuodesta 1985 tammikuulle 1993 päivystäneet vuoroviikoin niin, että määräyksen on antanut rajavartiolaitoksen esikunta. Tämä järjestely on rajavartiolaitoksen esikunnan päätöksellä 17.1.1993 muutettu siten, että päivystysmääräyksen antaa kunkin vartioston komentaja. Järjestely on liittynyt rajavartiolaitoksen organisaatiomuutoksiin ja se on toteutettu osana rajavartiolaitoksen kustannussäästöjä. Muutoksen jälkeenkin päivystävä tulkki on tietoliikenneyhteyksien avulla huolehtinut omalta toimipaikaltaan tulkkauksen koko rajavartiolaitoksen piirissä. Tulkeille on tällöin päivystysajalta maksettu yksinkertainen korvaus.

Akava on kanteessaan vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi edellä mainitun virkaehtosopimuksen sisällöksi sen, että rajavartiolaitoksen tulee edelleen maksaa vakiintuneen käytännön mukaisesti neljälle tulkilleen asuntopäivystyskorvaus puolitoistakertaisena, milloin päivystys toteutetaan valtakunnanlaajuisena.

Osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että rajavartiolaitoksen organisaatiota ja käskyvaltasuhteita koskevat asiat eivät ole virkaehtosopimusasioita ja että niitä siten voidaan muuttaa virkaehtosopimuksen estämättä. Kanne lähteekin siitä, että kyseisistä tehtävistä, jotka eivät ole muuttuneet ja joista vakiintuneesti on maksettu puolitoistakertainen päivystyskorvaus, on edelleen maksettava saman suuruinen korvaus.

Virkaehtosopimuksessa ei ole määräyksiä tulkkien tehtävistä tai niistä maksettavista korvauksista. Asuntopäivystyskorvauksen maksaminen puolitoistakertaisena kanteessa tarkoitetuille tulkeille on perustunut siihen, että päivystys on ollut rajavartiolaitoksen esikunnan määräämä. Virkaehtosopimuksin ei ole sovittu päivystystehtävän valtakunnallisuudesta tai muistakaan perusteista, joiden mukaan määräytyisi, milloin asuntopäivystyksen tulee olla rajavartiolaitoksen esikunnan ja milloin jonkin muun viranomaisen määräämä, vaan tämä on rajavartiolaitoksen esikunnan harkinnassa. Tämän harkinnan puitteissa aikaisempia päätöksiä voidaan myös muuttaa. Näin ollen pelkästään aikaisemman käytännön nojalla ei voida katsoa syntyneen oikeutta rajavartiolaitoksen esikunnan määräämään päivystykseen tai siitä maksettavaan korotettuun päivystyskorvaukseen.

Korotettua asuntopäivystyskorvausta ei ole selvitetty maksetun muissa kuin virkaehtosopimusmääräyksen sanamuodon tarkoittamissa tilanteissa, toisin sanoen kun rajavartiolaitoksen esikunta on määrännyt päivystyksestä. Akava on pyrkinyt vuoden 1993 virkaehtosopimusneuvotteluissa laajentamaan määräyksen soveltamisalaa koskemaan myös useamman kuin yhden vartioston aluetta koskevaa päivystystä. Esitys ei kuitenkaan johtanut virkaehtosopimuksen muuttamiseen.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että rajavartiolaitoksen esikunta on virkaehtosopimuksen estämättä voinut luopua tulkkien valmiuspäivystyksestä ja siirtyä tehtäväpäivystykseen. Näyttämättä on jäänyt, että rajavartiolaitoksen esikunta tosiasiallisestikaan olisi määrännyt tulkkien päivystyksestä sen jälkeen, kun tämä tehtävä on siirretty vartiostojen komentajille. Kun lisäksi näyttämättä on jäänyt, että korotettua asuntopäivystyskorvausta olisi vakiintuneen käytännön perusteella tai muutoinkaan maksettava muulloin kuin rajavartiolaitoksen esikunnan määräämästä päivystyksestä, puheena olevan virkaehtosopimuksen 25 §:n määräykselle ei voida vahvistaa kanteessa vaadittua sisältöä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden valtiovarainministeriö saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Vaheri, Korpela ja Wetterstrand jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Wetterstrandin lausunto:

Akava on kanteessaan esittänyt, että työtuomioistuin vahvistaisi rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta solmitun virkaehtosopimuksen 25 §:n sisällöksi sen, että rajavartiolaitoksen tulee edelleen maksaa vakiintuneen käytännön mukaisesti neljälle tulkilleen asuntopäivystyskorvaus puolitoistakertaisena, milloin päivystys toteutetaan valtakunnanlaajuisena.

Katson, että rajavartiolaitoksen tulkkien työ on ollut valtakunnallista ja päivystys on luonteeltaan myös ollut valmiuspäivystystä. Vakiintuneesti vuodesta 1985 lähtien tulkkien päivystysjärjestelyistä on päättänyt rajavartiolaitoksen esikunta, eikä tulkkien päivystystyö ole organisaatiomuutosten yhteydessä muuttunut. Päivystysmääräyksen antamiseen liittyvää muutosta rajavartiolaitoksen esikunnalta vartiostojen komentajille on perusteltu ainoastaan kustannussäästöillä. Kyseessä olevan neljän tulkin päivystys on täytynyt organisoida valtakunnallisesti, jotta tulkkauspalvelujen valtakunnallinen saatavuus on koko ajan turvattu. Asiaa ei ole matemaattisinkaan perustein voitu järjestää pelkästään kunkin vartioston sisäisin järjestelyin.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että rajavartiolaitoksessa päivystyksen määräämiseen liittyvä muutos on toteutettu ainoastaan sopimuksessa mainittujen päivystyskorvausten tason alentamistarkoituksessa eli säästötarkoituksessa. Tällä muutoksella on tosiasiallisesti pyritty heikentämään aikanaan sovittua palvelussuhteen ehtojen tasoa ja myös muuttamaan aikanaan tehdyn sopimuksen tarkoitusta.

Vahvistan, että rajavartiolaitoksen tulee edelleen maksaa kyseessä oleville tulkeille asuntopäivystyskorvaus, milloin päivystys toteutetaan valtakunnanlaajuisena.

Asian laatuun nähden saa Akava itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.