Labor court dismisses claim that new employer must pay vacation rights accrued before business transfer in bankruptcy.

Hotelli-ravintola oli asetettu konkurssiin ja konkurssipesä oli luovuttanut sen osakeyhtiölle, joka oli jatkanut välittömästi hotelli-ravintolan toimintaa. Työntekijät olivat siirtyneet työsopimuslain liikkeen luovutusta koskevan säännöksen nojalla uuden omistajan palvelukseen.

Konkurssipesä oli vuosilomalain nojalla suorittanut sanotuille työntekijöille ne vuosilomapalkat ja -korvaukset, jotka olivat kertyneet konkurssia edeltäneelta ansaintaajalta.

Tuomiossa vahvistettu, että uuden työnantajan palvelukseen siirtyneillä konkurssiin menneen yhtiön työntekijöillä oli oikeus lakisääteiseen vuosilomaan ja työehtosopimuksen mukaiseen lomaltapaluurahaan myös liikkeen luovutusta edeltävältä ajalta. (Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ry Vastaaja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Kuultava Rasi Hotellikiinteistöt Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 5.4.1991 29.2.1992 voimassa olleessa työehtosopimuksessa ja vastaavasti 1.3.199231.10.1993 voimassa olleessa ravintolahenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuosiloma

15 § Vuosiloma

Vuosiloma ja siitä suoritettava palkka tai korvaus määräytyvät työntekijäin vuosilomaa koskevan lain ja soveltamisohjeiden mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuosiloman antaminen Kesäloma

3. Vuosiloman antaminen

Vuosiloma annetaan työnantajan määräämänä aikana lomakautena, joka on toukokuun 2. päivän ja syyskuun 30. päivän välinen aika nämä päivät mukaan luettuina. Vain työntekijän annettua suostumuksensa voidaan loma antaa muunakin aikana saman kalenterivuoden kuluessa. Loma voidaan, jos työntekijä siihen suostuu, siirtää seuraavaan vuoteen. Se on kuitenkin pidettävä ennen seuraavan lomakauden alkua. Lomakauden ulkopuolelle siirrettyä lomaa ei työehtosopimuksen mukaan anneta puolitoistakertaisena.

Ennen loman ajankohdan määräämistä on työnantajan varattava työntekijälle tai tämän luottamusmiehelle tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta.

Vakinaisten työntekijäin vuosilomat on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan järjestämään vuosittain tasapuolisesti kiertäviksi, kuitenkin niin, että perustellut poikkeukset puolin ja toisin otetaan huomioon.

Talviloma

24 lomapäivää ylittävä osa on ns. talvilomaa eli enintään 6 lomapäivää. Tämä loma annetaan kesälomakauden päättymisen jälkeen eli 1.10.30.4.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomaltapaluuraha

16 § Lomaltapaluuraha

Lakisääteiseltä vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle maksetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen lakisääteisestä vuosilomapalkastaan.

Saamisen edellytykset

Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä. Oikeus lomaltapaluurahaan syntyy myös, jos työntekijä välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai vuosiloman päätyttyä työsuhteen kestäessä on ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella tai on ollut estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa mainitun syyn takia. Jos vuosiloma päättyy edellä mainittuun esteeseen, erääntyy lomaltapaluuraha kuten edellisessä kappaleessa on määrätty.

Soveltamisohje: Työhön palaamiseen rinnastetaan viivytys, joka johtuu

- työnantajan suostumuksesta

- ylivoimaisesta esteestä (julkinen kulkuneuvo rikkoontunut)

- työpaikan muiden työntekijöiden vuosilomista

- reservin harjoituksista tai ylimääräisestä palveluksesta

- sairaudesta tai tapaturmasta

- kunnallisesta luottamustehtävästä, josta ei ole lain mukaan oikeutta kieltäytyä

- viranomaisen sairauden leviämisen estämiseksi antamasta määräyksestä

- muusta syystä, jos työnantaja lain tai työehtosopimuksen mukaan poissaolosta huolimatta on ollut velvollinen maksamaan työntekijälle tällaiselta päivältä palkkaa

- työntekijästä riippumattoman syyn takia tapahtuneen lomauttamisen johdosta

- oppisopimuslain mukaiseen voimassa olevaan oppisopimuksen edellyttämään tietopuoliseen koulutukseen osallistumisesta

- koulutussopimuksen mukaisesta poissaolosta.

Riittävää on, jos edellä lueteltu syy on olemassa sinä päivänä, joka olisi ollut lomaltapaluupäivä.

Lomaltapaluumääräyksiä sovellettaessa työstä poissaolo hoitovapaan vuoksi rinnastetaan tilanteisiin, joissa työntekijä on poissa työnantajan suostumuksella. Edellytyksenä on, että työntekijä palaa työhön lain tarkoittaman ennakkoilmoituksen tai siihen myöhemmin perustellusta syystä tehdyn muutoksen mukaisesti.

Työntekijälle, joka pidettyään vuosilomansa, lähtee suorittamaan asevelvollisuuttaan, maksetaan lomaltapaluuraha hänen asianmukaisesti palattuaan asevelvollisuutta suorittamasta. Asevelvollisuuttaan suorittamaan lähtevälle työntekijälle, jolle maksetaan ennen asevelvollisuutta vuosilomakorvaus, koska hän ei vietä vuosilomaansa, maksetaan myös lomaltapaluuraha hänen asianmukaisesti palattuaan suorittamasta asevelvollisuutta. Lomaltapaluuraha on tällöin yhtä suuri kuin se olisi ollut, jos työntekijälle olisi annettu vuosiloma lomapäivinä samana ajankohtana. Jos työntekijälle annetaan osa vuosilomasta lomana ja osa rahana, maksetaan lomaltapaluuraha lakisääteisen vuosilomapalkan ja vuosilomakorvauksen yhteismäärästä.

Vanhuus-, työkyvyttömyys-, ja varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle maksetaan lomaltapaluuraha vuosilomapalkasta ja vuosilomakorvauksesta.

Lomaltapaluurahaa ei muutoin suoriteta lomakorvauksesta.

Jos työnantaja on muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä irtisanonut työntekijän työsopimuksen päättymään vuosiloman aikana siten, että työntekijä on työsuhteen päättymisen vuoksi estynyt palaamasta vuosilomaltaan työhön, työntekijällä on oikeus lomaltapaluurahaan.

Lomaltapaluu rahan suuruus

Lomaltapaluurahan suuruus on 50 % edellä mainituin tavoin lasketusta vuosilomapalkasta.

Lomaltapaluuraha lasketaan loma-ajan rahapalkasta ottaen mukaan mahdollinen rahana maksettava luontoisetu kuten ruokaraha. Muita loman aikana annettavia luontoisetuja kuten asuntoetua ei oteta huomioon.

Suorittamisajankohta

Lomaltapaluuraha suoritetaan vuosiloman päättymistä seuraavana palkanmaksupäivänä. Jos työhön palaamista kohtaa hyväksyttävä este, este ei lykkää lomaltapaluurahan suorittamisajankohtaa. Jos työntekijä esimerkiksi jää vuosilomaltaan äitiyslomalle, maksetaan lomaltapaluuraha vuosiloman päättymistä seuraavana palkanmaksupäivänä.

Edellä mainittu koskee myös loman osittamistapauksia, jolloin suorittamisajankohtia lomaltapaluurahan osittuessa on useampia kuin yksi.

Jos lomaltapaluurahan osittaminen lomia ositettaessa muodostuu vaikeaksi toteuttaa, voidaan lomaltapaluuraha maksaa yhdellä kertaa loman pääosan päättymisen jälkeen. Jos maksamisen edellytykset eivät kaikilta osin täyty, suoritettu lomaltapaluuraha vähennetään työntekijän palkkasaamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on työtuomioistuimessa lausunut, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsenyritys Oulun Rivoli Oy oli harjoittanut majoitus- ja ravitsemisliikettä Oulun Rivoli -nimisessä hotelliravintolassa Oulussa. Työsuhteessa yhtiöön olivat olleet muun muassa Mervi Ahlholm, Marjaana Cervera-Sinten, Taina Dahl, Jaakko Finne, Hannu Greus, Mika Haataja, Reijo Haikola, Petra Heikkinen, Eeva Heiskari, Jari Hämäläinen, Leena Immonen, Mika Jacklin, Liisa Karjalainen, Sirkka Knuuti, Jari Komula, Liisa Laurikkala, Raija Melamies, Aino Nuojua, Mauru Nurmi, Päivi Nurmi, Niina Ojaniemi, Eija Pihlman, Pirjo Piispanen, Veijo Rauhala, Tuula Tervo ja Sari Tolonen.

Edellä luetellut työntekijät olivat ansainneet Oulun Rivoli Oy:ssä työssä ollessaan vuosilomaa lomanmääräytymisvuonna 1.4.1990 - 31.3.1991, josta kuuden päivän mittainen talviloman osuus kuului heille antaa 1.10.1991 30.4.1992 välisenä aikana.

Edelleen he olivat lomanmääräytymisvuonna 1.4.1991 31.3.1992 ansainneet vuosilomaa, josta 24 päivän mittainen kesäloman osuus olisi kuulunut antaa heille 2.5.1992 - 30.9.1992 välisenä aikana.

Oulun Rivoli Oy oli asetettu konkurssiin Oulun raastuvanoikeudessa 27.12.1991. Konkurssipesän hallinto oli sanonut irti kaikki työntekijät työsopimuslain 41 §:n perusteella niin, että työsuhteiden oli ollut määrä päättyä 14 päivän kuluttua irtisanomisesta. Työsuhteet eivät kuitenkaan olleet ehtineet päättyä, kun konkurssipesä oli luovuttanut hotelli-ravintolan 14.1.1992 Rantasipi Oy:lle. Rantasipi Oy oli jatkanut välittömästi hotelli-ravintolan toimintaa ja työntekijät keskeytyksettä työtään Rantasipi Oy:n palveluksessa entisin työsuhteen ehdoin. Kyseessä oli siis työsopimuslain 7 §:n 2 momentin tarkoittama liikkeen luovutus, jossa työntekijät jatkoivat luovutuksensaajan palveluksessa niin sanottuina vanhoina työntekijöinä.

Oulun Rivoli Oy:n konkurssipesä oli suorittanut työntekijöille heidän ansaitsemansa vuosilomapalkat 1.4.1990 31.12.1991 väliseltä ajalta. Ne olivat 1.4.1991 voimaan tulleen vuosilomalain 6 a §:n mukaan erääntyneet maksettaviksi konkurssiin asettamispäivänä eli 27.12.1991.

Edellä luetellut työntekijät olivat kevättalvella 1992 vaatineet Rantasipi Oy:ltä lomanmääräytymisvuoden 1.4.1990 - 31.3.1991 aikana ansaittuja talvilomiaan, jotka siis olisi ollut annettava ennen 30.4.1992. Konkurssipesältä vuosilomapalkan ennakkona saamiaan talvilomapalkkoja he eivät olleet enää vaatineet.

Rantasipi Oy oli tulkinnut vuosilomalain uutta 6 a §:ää niin, ettei se ollut velvollinen antamaan työntekijöille näiden konkurssiin menneessä yrityksessä ansaitsemaa talvilomaa. Työntekijät olivat katsoneet, että koska työsuhteet olivat keskeytymättä jatkuneet niin työsopimuslain 7 §:n kuin vuosilomalain 6 §:n tarkoittamalla tavalla, konkurssia edeltäneenä aikana ansaittu vuosiloma (talviloma) oli annettava heille keväällä 1992. Rantasipi Oy oli ilmoittanut antavansa haluaville lomaa, mutta tällöin ei ollut kyseessä toisasiallisesti lakisääteinen vuosiloma, vaan palkaton oma loma. Tarjottua palkatonta lomaa eivät ainakaan kaikki työntekijät olleet käyttäneet. Asia oli jäänyt työpaikalla riitaiseksi ja siirtynyt liittojen välille.

Kesälomakautena 1992 työntekijät edelleen olivat vaatineet lakisääteistä vuosilomaansa eli myös ennen konkurssia ansaittua kesälomaansa. Rantasipi Oy oli ilmoittanut aikaisemman kantansa mukaisesti antavansa kesällä työntekijöille vain omaa palkatonta lomaa. Useat työntekijät olivat käyttäneet tätä tilaisuutta hyväkseen. Palattuaan lomalta työntekijät olivat vaatineet työehtosopimuksen 16 §:n mukaista lomaltapaluurahaansa. Rantasipi Oy ei ollut suostunut lomaltapaluurahaa suorittamaan, koska se katsoi, ettei lakimääräistä vuosilomaa ollut pidetty eikä siten ollut voitu palata lomalta töihin siten kuin työehtosopimus edellytti.

HRHL oli esittänyt keväällä 1992 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:lle, että se pyytäisi asiasta työneuvoston lausunnon. Lausunnossaan n:o 44/92 työneuvosto 10.9.1992 katsoi, vedoten omaan ja korkeimman oikeuden aikaisempaan ratkaisukäytäntöön samantyyppisissä asioissa, että siirtymistapauksissa työntekijöillä on oikeus saada vuosiloma niin kuin työnantaja ei olisi vaihtunutkaan. Työneuvoston mielestä työsuhteiden jatkuessa vuosilomalain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin uuden työnantajan on annettava työntekijälle vuosilomaa myös niiltä kuukausilta, joina hän on sitä ansainnut konkurssiin menneen työnantajan palveluksessa. Työntekijöille vuosilomalain 6a §:n mukaisesti joko palkkaturvana tai konkurssipesän varoista maksettu lomapalkka on otettava vähennyksenä huomioon maksettaessa hänelle vuosilomapalkkaa samoilta lomanmääräytymiskuukausilta.

Työneuvoston kannanoton jälkeen oli HRHL:n Oulun piiritoimitsija aloittanut uudelleen työnantajaliiton kanssa neuvottelut työntekijöiden kevään 1992 talvilomista ja vuoden 1992 kesälomista, sekä niiltä saamatta jääneistä lomaltapaluurahoista. Neuvottelut päättyivät erimielisyyteen.

Rantasipi Oy:n nimi oli syksyllä 1992 muuttunut Rasi Hotellikiinteistöt Oy:ksi.

HRHL:n mielestä työehtosopimuksen vuosilomaa koskevien määräysten perusteella työntekijöille olisi kuulunut antaa lakisääteiset vuosilomat ja niiltä palattua suorittaa lomaltapaluuraha, joka on 50 prosenttia lakisääteisestä vuosilomapalkasta. Sillä, että vuosilomapalkan oli jo maksanut konkurssipesä, ei ollut merkitystä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut että työtuomioistuin vahvistaisi,

että Rasi Hotellikiinteistöt Oy olisi ollut velvollinen antamaan lakisääteisen vuosiloman edellä luetelluille työntekijöille, talviloman 30.4.1992 mennessä ja kesäloman 2.5.1992 ja 30.9.1992 välisenä aikana, sekä olisi ollut velvollinen suorittamaan näille myös lomaltapaluurahaa,

sekä velvoittaisi Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton suorittamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla, koska se on tietensä antanut vuosiloman antamisesta ja lomaltapaluurahan maksamisesta jäsenyritykselleen vääriä ohjeita ja täten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto, jonka esittämään jutussa kuultu Rasi Hotellikiinteistöt Oy on osaltaan yhtynyt, on lausunut, että työehtosopimuksen 16 §:n mukaan lakisääteiseltä vuosilomaltaan palaavalle työntekijälle maksetaan lomaltapaluurahana 50 prosenttia hänen lakisääteisestä vuosilomapalkastaan. Edelleen työehtosopimusmääräyksessä on mainittu kaksi poikkeusta, nimittäin asevelvollisuus ja eläkkeelle siirtyminen, jolloin lomaltapaluuraha maksetaan vuosilomapalkasta ja vuosilomakorvauksesta. Tämän lisäksi työehtosopimuksen 16 §:ssä on nimenomaisesti määräys siitä, että lomaltapaluurahaa ei muutoin suoriteta lomakorvauksesta. Näin ollen kanne on lomaltapaluurahan osalta selvästi työehtosopimuksen sanamuodon vastainen.

Oulun Rivoli Oy oli asetettu konkurssiin 27.12.1991. Konkurssipesän hallinto oli irtisanonut kaikki työntekijät työsopimuslain 41 §:n perusteella niin, että työsuhteiden oli määrä päättyä 14 päivän kuluttua irtisanomisesta. Työsuhteet eivät kuitenkaan olleet ehtineet päättyä ennen kuin konkurssipesä luovutti hotelli-ravintolan Rantasipi Oy:lle 14.1.1992. Erimielisyyttä ei ollut siitä, että kysymys oli työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta liikkeen luovutuksesta.

Oulun Rivoli Oy:n konkurssipesä oli suorittanut työntekijöille heidän ansaitsemansa vuosilomapalkat 1.4.1990 ja 31.12.1991 väliseltä ajalta. Nämä vuosilomapalkat olivat vuosilomalain uuden 6 a §:n mukaisesti erääntyneet maksettaviksi konkurssiin asettamispäivänä eli 27.12.1991. Nyt kanteessa vaadittiin vielä vahvistettavaksi, että Rasi Hotellikiinteistöt Oy olisi ollut velvollinen antamaan lakisääteisen vuosiloman, talviloman 30.4.1992 mennessä ja kesäloman 2.5.1992 ja 30.9.1992 välisenä aikana sekä olisi ollut velvollinen myös suorittamaan lomaltapaluurahan.

Vuosilomalain 6 a §:n tulkinnanvaraisuudesta johtuen työneuvosto oli 10.9.1992 antanut lausuntonsa n:o 44/92. Lausunnossa työneuvosto katsoi, että työsuhteen jatkuessa vuosilomalain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin uuden työnantajan on annettava työntekijälle vuosiloma myös niiltä kuukausilta, joina hän on sitä ansainnut konkurssiin menneen työnantajan palveluksessa. Kun tässä tapauksessa työnantaja oli esittänyt halukkaille työntekijöille palkattoman loman pitämistä, työehtosopimuksen määräyksiä ei ollut rikottu. Joka tapauksessa vuosilomalain 6 a §:n tarkoitus oli tuossa vaiheessa ollut erittäin tulkinnanvarainen. Säännöksellä oli hallituksen esityksen mukaan ollut tarkoituksena vapauttaa liiketoiminnan jatkaja kyseisten saatavien maksuvelvollisuudesta.

Lomaltapaluurahan maksamattomuus ei osoittanut vuosiloman antamisesta tai antamatta jättämisestä mitään. Lomaltapaluurahan maksaminen perustui pelkästään työehtosopimuksen määräyksiin ja tulkintaan. Työnantajaliitto oli työneuvoston lausunnon jälkeenkin sitä mieltä, että liikkeen luovutuksensaajalla ei ole velvollisuutta maksaa lomaltapaluurahaa, vaikka hän velvoittaisi työntekijän pitämään vuosiloman, josta konkurssipesä on suorittanut lomakorvauksen jo aikaisemmin.

Vuosilomalain mukaan lomapalkka erääntyi maksettavaksi loman alkaessa. Vuosilomalain 6 a §:n mukaan taas, jos työnantaja asetetaan konkurssiin, työntekijän asettamispäivään mennessä kertynyt lomapalkka ja lomakorvaus erääntyivät maksettavaksi asettamispäivänä. Näin ollen liikkeen luovutustilanteessa luovutuksensaaja oli velvollinen suorittamaan lomaltapaluurahan vain siitä palkan osuudesta, mikä maksetaan vuosiloman alkaessa. Ellei vuosilomapalkkaa ole maksettava, ei työnantajalla ole myöskään velvollisuutta maksaa lomaltapaluurahaa, sillä työehtosopimuksen 16 §:n mukaisesti lomaltapaluurahan suuruus on 50 prosenttia lakisääteisestä vuosilomapalkasta. Työehtosopimuksessa oli nimenomaisesti todettu, ettei lomaltapaluurahaa suoriteta lomakorvauksesta, poikkeuksena asevelvollisuus ja eläkkeelle siirtyminen.

Edellä esitetyn perusteella työnantajalla ei ole työehtosopimuksen sanamuodon ja tarkoituksen perusteella velvollisuutta suorittaa lomaltapaluurahaa ko. tilanteessa. Lomaltapaluurahaa koskeva työehtosopimusmääräys ei sisällä vuosilomalain 6 a §:n tarkoittamaa tilannetta eikä maksuvelvollisuutta siksi myöskään tähän velvoittavan säännöksen puuttumisen vuoksi ollut. Kysymys oli sellaisesta eturistiriidasta, joka edellyttäisi asianosaisliittojen sopimusta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Hotelli-ravintola Oulun Rivoli Oy on asetettu konkurssiin Oulun raastuvanoikeudessa 27.12.1991. Konkurssipesä on luovuttanut hotelli-ravintolan 14.1.1992 silloiselle Rantasipi Oy:lle, nykyiselle Rasi Hotellikiinteistöt Oy:lle, joka on jatkanut välittömästi hotelli-ravintolan toimintaa. Työntekijät ovat siirtyneet liikkeen luovutusta koskevan työsopimuslain 7 §:n 2 momentin nojalla liikkeen uuden omistajan palvelukseen.

Konkurssipesä on vuosilomalain 6 a §:n nojalla suorittanut kanteessa mainituille työntekijöille ne vuosilomapalkat ja -korvaukset, jotka olivat kertyneet 1.4.1990 ja 31.12.1991 väliseltä vuosiloman ansainta-ajalta.

Kanteessa on kysymys siitä, onko työntekijöillä ollut työehtosopimuksen nojalla oikeus Rasi Hotellikiinteistöt Oy:n palveluksessa ollessaan pitää lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1990 - 31.3.1991 ansaitsemansa talvilomat ja lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1991 - 31.3.1992 ennen konkurssin alkua kertyneet kesälomat, sekä saada näitä vastaaville lomapalkoille laskettuna työehtosopimuksen mukainen lomaltapaluuraha.

Työneuvosto on lausunnossaan n:o 44/1992 ottanut kantaa työntekijän lomaoikeuteen nyt käsiteltävänä olevaa vastaavassa tilanteessa. Työneuvosto on viitaten lausuntoonsa n:o 1145-1983 ja korkeimman oikeuden ratkaisuun n:o 1988:74 katsonut, että työsuhteen jatkuessa vuosilomalain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin uuden työnantajan on annettava työntekijälle vuosiloma myös niiltä kuukausilta, joina hän on sitä ansainnut konkurssiin menneen työnantajan palveluksessa. Työntekijälle vuosilomalain 6 a §:n mukaisesti palkkaturvana tai konkurssipesän varoista maksettu lomapalkka tai lomakorvaus otetaan vähennyksenä huomioon maksettaessa hänelle vuosilomapalkkaa samoilta lomanmääräytymiskuukausilta.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ei ole kiistänyt työneuvoston lausunnossa vuosilomaoikeudesta omaksuttua periaatetta. Työnantajaliiton ilmoituksen mukaan yhtiössä on työneuvoston lausunnon antamisen jälkeen myös menetelty lausunnossa tarkoitetulla tavalla. Sen sijaan riitaiseksi on jäänyt kysymys oikeudesta lomaltapaluurahaan siltä osalta lomapalkkaa tai lomakorvausta, jonka konkurssipesä on maksanut.

Työehtosopimuksen 16 §:n mukaan lakisääteiseltä vuosilomaltaan palaavalle työntekijälle maksetaan lomaltapaluurahana 50 prosenttia hänen lakisääteisestä vuosilomapalkastaan. Lomaltapaluurahaa ei suoriteta lomakorvauksesta muutoin kuin työehtosopimuksessa erikseen mainituissa tapauksissa. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on viitaten työehtosopimusmääräyksen sanamuotoon ja tarkoitukseen katsonut, että liikkeen luovutustilanteessa luovutuksensaaja on velvollinen suorittamaan lomaltapaluurahan vain siitä palkanosasta, mikä maksetaan vuosiloman alkaessa.

Ennen vuosilomalain 6 a §:n säätämistä liikkeen luovutuksensaaja vastasi vuosilomalain 6 §:n mukaan kaikista vuosilomaetuuksista ja siten myös lomaltapaluurahan maksamisesta silloinkin, kun työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukainen liikkeen luovutus oli tapahtunut konkurssin yhteydessä. Vuosilomalain 6 §:n säännöstä työsuhteen jatkumisesta ei ole muutettu. Sen sijaan vuosilomalain 6 a §:ssä on liikkeen luovutuksensaajan vastuuta vuosilomaetuuksista rajoitettu vuosilomapalkan ja vuosilomakorvauksen osalta.

Vuosilomalain 6 a §:stä ei työtuomioistuimen mielestä voida sellaisenaan johtaa rajoituksia työehtosopimuksen 16 §:n mukaiseen velvollisuuteen maksaa lomaltapaluuraha. Työnantaja on edellä todetun työneuvoston tulkinnan mukaan velvollinen myös kanteen tarkoittamassa tilanteessa antamaan lakisääteisen vuosiloman. Työntekijä on oikeutettu tältä ajalta lomapalkkaan, jonka maksuvelvollisuus liikkeen luovutuksensaajan ja konkurssipesän kesken jakaantuu vuosilomalain 6 a §:ssä säädetyn mukaisesti. Työehtosopimuksen 16 §:n sanamuodon mukaan lomaltapaluuraha määräytyy lakisääteisen vuosilomapalkan perusteella. Kun työehtosopimusosapuolten muusta tarkoituksesta ei ole esitetty selvitystä, työnantaja on mainitun työehtosopimusmääräyksen sanamuodon mukaisesti velvollinen maksamaan lomaltapaluurahan koko lakisääteisestä lomapalkasta.

Majoitus- ja Ravitsemisalan työnantajaliitto on myöntänyt kanteessa esitetyt lomaltapaluurahavaatimukset määriltään oikeiksi.

Työnantajaliitto on perustellusti voinut pitää epäselvänä kysymystä liikkeen luovutuksensaajan loman antamisvelvollisuudesta luovutusta edeltävältä ajalta ennen työneuvoston edellä selostettua lausuntoa. Myöskään lomaltapaluurahan työehtosopimuksen mukainen maksuvelvollisuus uudessa lainsäädännöllisessä tilanteessa ei ole ollut yksiselitteinen. Tähän nähden Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ei ole katsottava laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Rasi Hotellikiinteistöt Oy:n palvelukseen työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaisesti siirtyneillä Oulun Rivoli Oy:n työntekijöillä on oikeus lakisääteiseen vuosilomaan ja työehtosopimuksen 16 §:n mukaiseen lomaltapaluurahaan myös liikkeen luovutusta edeltävältä ajalta.

Enemmälti kanne hylätään.

Rasi Hotellikiinteistöt Oy velvoitetaan korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Asian laatuun nähden Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Virtanen, Tiitola, Leivo ja Hölttä jäseninä.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Työtuomioistuimen sihteeri Silvola:

Vuosilomalain 1.4.1991 voimaan tulleen 6 a §:n mukaan, jos työnantaja asetetaan konkurssiin, työntekijän asettamispäivään mennessä kertynyt lomapalkka tai lomakorvaus erääntyy asettamispäivänä maksettavaksi muussa kuin 6 §:n 2 momentin tarkoittamassa tapauksessa, jollaisesta nyt ei ole kysymys. Oulun Rivoli Oy:n konkurssipesä on suorittanut sanotun säännöksen nojalla yhtiön konkurssiin asettamispäivään mennessä kertyneet vuosilomapalkat tai lomakorvaukset. Tällöin on kantajankin ilmoituksen mukaan asianomaisille maksettu ennakkona vuosilomapalkkaa vastaava korvaus 31.3.1991 päättyneen lomanmääräytymisvuoden talvilomaa vastaavalta ajalta sekä 30.4.1992 päättyneen lomanmääräytymiskauden konkurssiin asettamispäivään mennessä kertynyttä kesälomaa vastaavalta ajalta. Siitä ei vallitse erimielisyyttä, että korvaukset on määrältään työehtosopimuksen mukaan oikein laskettu.

Hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi vuosilomalain muuttamisesta (1190 vp. - HE n:o 314) käy selville, että 6 a §:n tarkoituksena on turvata toisaalta työntekijän vuosilomaetuudet työnantajan konkurssitilanteessa ja toisaalta konkurssivelallisen liiketoiminnan jatkajaa maksamasta työntekijän entisen työnantajan palveluksessaoloajalta kertyneitä yllätyksellisiä vuosilomaetuuksia.

Työneuvoston 10.9.1992 annettu lausunto vuosilomalain 6 §:n 1 momentin ja 6 a §:n soveltamisesta ei sido työtuomioistuinta työehtosopimuksen tulkintaa koskevassa kanteen tarkoittamassa riidassa.

Työneuvoston lausunto 1145-1983 sekä Korkeimman oikeuden tuomio (KKO 1988:74), joihin työneuvosto lausunnossaan viittaa, on alunperin annettu ennen työsopimuslakiin 1.4.1991 voimaan tullutta konkurssitilannetta koskevaa erityissäännöstä, eikä niihin voida vedota kannevaatimusten perusteena.

Mitä lomaltapaluurahaan tulee, niin siitä on sovittu työehtosopimuksen 16 §:ssä, että lakisääteiseltä vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle maksetaan lomaltapaluurahana 50 prosenttia hänen lakisääteisestä vuosilomapalkastaan. Saman pykälän 2 momentissa on määrätty yksityiskohtaisemmin lomaltapaluurahan saamisen edellytyksistä. Työehtosopimuksen mukaan lomaltapaluurahan maksaminen edellyttää, että työntekijä palaa työhön lakisääteiseltä vuosilomaltaan. Vallinneessa tilanteessa ei näin ole asianlaita. Työehtosopimuksen soveltamisohjeessa on sovittu tilanteista, jotka rinnastetaan työhön palaamiseen. Pykälässä on nimenomaan sovittu, ettei lomaltapaluurahaa muutoin suoriteta lomakorvauksesta. Asiassa ei ole käynyt selville, että työehtosopimuksen osapuolet olisivat määräyksestä sopiessaan tarkoittaneet antaa sille sanamuodosta poikkeavan sisällön.

Kanteessa tarkoitetut työntekijät ovat saaneet korvauksen niistä vuosilomaetuuksista, jotka heille kanteen tarkoittamilta lomanmääräytymiskausilta ovat työehtosopimuksen nojalla kertyneet konkurssiin asettamispäivään mennessä. Näyttämättä edellä sanotuista syistä näin ollen on jäänyt, että Rasi Hotellikiinteistöt Oy olisi ollut velvollinen antamaan työntekijöille kanteessa vaaditut talviloman ja kesäloman. Näyttämättä on myös jäänyt, että kanteen tarkoittamilla työntekijöillä olisi työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta lomaltapaluurahaan kanteessa vaadituilta ajoilta.

Kanne hylättäneen.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saanevat asianosaiset ja kuultava itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Jäsen Höltän lausunto, johon jäsen Leivo yhtyi:

Yhdyn muutoin enemmistön kantaan, mutta katson, että työnantajaliiton olisi erityisesti työneuvoston lausunnon jälkeen tullut havaita, ettei työnantajapuolella ollut riittäviä perusteita yksipuolisesti muuttaa määräyksen tulkintaa, ja ryhtyä toimenpiteisiin virheellisen menettelyn oikaisemiseksi. Tämän laiminlyödessään Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tämän vuoksi tuomitsen Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton maksamaan työehtosopimuslain 8,9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle 15 000 markkaa.

Velvoitan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton yhteisvastuullisesti Rasi Hotellikiinteistöt Oy:n kanssa korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Jäsen Virtasen lausunto:

Vuosilomalain 6 a §:ssä ei säädetä nimenomaisesti mitään siitä, säilyykö työntekijän oikeus itse vuosilomaan silloinkin, kun työntekijän ansaitsema lomapalkka tai lomakorvaus on lainkohdan mukaisesti hänelle maksettu. Hallituksen esityksessä ei liioin lausuta asiasta mitään. Hallituksen esityksestä voi kuitenkin saada sen vaikutelman, että oikeutta vuosilomaan ei enää olisi. Tällainen näkemys sopisi myös paremmin vuosilomalain järjestelmään. Vuosilomalaissahan säädetään muualla tilanteista, joissa vuosilomaetuudet korvataan työntekijälle rahassa, jolloin hän ei voi enää saada vuosilomaa.

Työneuvosto on lausunnossaan n:o 44/1992 päätynyt päinvastaiseen näkemykseen. Lausunto ei ole työtuomioistuinta sitova. Työneuvoston lausunnon perustelut eivät ole vakuuttavat. Se on viitannut aikaisempaan lausuntoonsa n:o 1145 vuodelta 1983 ja Korkeimman oikeuden ratkaisuun n:o 1988:74. Sekä työneuvoston lausunto että Korkeimman oikeuden tuomio ovat peräisin ajalta, jolloin vuosilomalain sisältö oli toinen. Niissä esitetty näkemys on tuolloin ollut selvä eikä edes mitenkään tulkinnanvarainen. Vuosilomalain 6 a §:ää ei tuolloin ollut ja noudatettiin työsopimuslain 7 §:n mukaisia periaatteita työsuhteen jatkumisesta ja vastuun jakautumisesta työsuhteeseen perustuvista saatavista. Vuosilomalain 6 a §:n säätämisellä tilanne on muuttunut täysin päinvastaiseksi. Vuosilomaetuudet erääntyvät konkurssissa.

Työneuvoston kannanotto siitä, että konkurssin yhteydessä maksettu lomapalkka tai lomakorvaus otettaisiin vähennyksenä huomioon luovutuksensaajan maksaessa vuosilomapalkkaa ei perustu vuosilomalakiin. Vuosilomalain 6 a §:n mukainen suoritus on lopullinen suoritus konkurssiin mennessä ansaituista vuosilomaetuuksista.

Edellä esitetyillä perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen.

Jutun laatuun nähden asianosaiset saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.