Labor court allows severance pay deduction reduction when employee refuses job offer after long-term layoff ends.

Lomautettuna yhdenjaksoisesti yli 150 päivää ollut työntekijä oli irtisanoutunut yhtiön palveluksesta. Yhtiö oli irtisanoutumisen jälkeen ilmoittanut työntekijälle, että hänen tuli irtisanomisajan palkan saadakseen saapua määräajaksi työhön. Yhtiöllä ei ollut perusteita kieltäytyä maksamasta korvausta irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta siltä ajalta, jonka mainittu määräaika oli jatkunut yli laskennallisen irtisanomisajan. Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeen määräystä tahallaan ansaitsematta jääneestä palkasta korvauksen vähentämisperusteena ei ollut sovellettava tilanteessa, jossa työsopimussuhde oli jo päättynyt.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaaja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry Kuultava Bres Work Metalli Oy:n konkurssipesä

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 15.2.1990 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Ylei- Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraaset via keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksopi- sia: mukset, STK-SAK

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 sellaisena kuin se on ollut voimassa 3 §:ää ja 25 §:ää lukuunottamatta 25.1.1989.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välisessä 14.6.1991 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUS

16 § Lomauttaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos lomauttaminen on tapahtunut toistaiseksi, on työnantajan ilmoitettava työn alkamisesta vähintään viikkoa ennen, jollei toisin ole sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Lomautusilmoitus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa

Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa.

Lomautuksen tapahduttua toistaiseksi sen kestolle ei ole asetettu enimmäisaikaa. Työntekijällä on lomautusaikana oikeus purkaa työsopimus irtisanomisajasta riippumatta.

Milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä TSL 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta.

Sama oikeus on työntekijällä, joka TSL 42 §:n 1 momentin nojalla irtisanoo työsopimuksensa yli 150 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen.

Erorahan saamisen edellytysten katsotaan näissä tapauksissa alkavan sinä päivänä, jona työsuhde päättyy.

Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka, muualla mahdollisesti ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyyspäivärahat. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

Edellä selostetuissa tapauksissa työttömyyspäivärahojen sekä muualla ansaitun palkan vähentäminen lasketaan

- työnantajan irtisanoessa työsuhteen, työnantajan noudatettavana olevalta irtisanomisajalta irtisanomispäivästä lukien,

- työntekijän itsensä irtisanoutuessa ajalta, jota työnantajan olisi ollut noudatettava, siitä päivästä lukien, jona työntekijä on irtisanonut työsuhteensa.

Korvauksen suorittaminen edellyttää, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että putkiasentaja Martti Uuttu oli työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Kangasalalta olevan Bres Work Metalli Oy:n palveluksessa 11.5.1987 alkaen. Uuttu oli lomautettu 26.4.1991 tiedoksi annetulla lomautusilmoituksella 2.5.1991 lukien. Lomautuksen syyksi oli ilmoitettu työn vähyys.

Koska työnantaja ei ollut antanut minkäänlaisia takeita työstä ja lomautuksen keskeytymisestä, Uuttu oli hakeutunut aikuiskoulutukseen Turun ammatilliseen aikuiskoulutuskeskukseen. Koulutus oli alkanut 30.9.1991.

Kun Uutun lomautus oli kestänyt 254 päivää eikä työnantaja ollut ollut yhteydessä Uuttuun tarjotakseen hänelle työtä, oli Uuttu yhtiölle lähettämällään kirjatulla kirjeellä 30.1.1992 irtisanonut työsopimuksensa päättymään välittömästi työsopimuslain 42 §:n 1 momentin nojalla.

Työnantaja olisi ollut velvollinen suorittamaan Uutulle irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n nojalla irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen kahdelta kuukaudelta vähennettynä lomautusilmoitusajalla ja työnantajan irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen osasuorituksella. Työnantaja oli suorittanut Uutulle irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen yhdeltä viikolta, johon se oli ollut velvollinen sillä perusteella, että Uuttu oli saanut hyväkseen 14 päivän lomautusilmoitusajan sijasta ainoastaan yhden viikon lomautusilmoitusajan. Uutulla oli siis oikeus saada työnantajalta vielä 1,5 kuukauden irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus määrältään 10 867,20 markkaa.

Uutun sanottua irti työsopimuksensa työnantaja oli lähettänyt hänelle kirjeen, jonka mukaan "Jos on vaatimuksia irtisanomisajan palkan suhteen pyydämme saapumaan työhön 17.2. - 31.3.1992 väliseksi ajaksi". Uuttu ei ollut ottanut työtarjousta vastaan. Hänellä ei siihen ollut ollut velvollisuutta, koska hänen työsopimuksensa oli laillisesti päättynyt 31.1.1992. Toisaalta Uuttu oli tuolloin ollut aikuiskoulutuksessa, jonka keskeyttäminen ei olisi ollut mahdollista. Työnantaja ei ollut tarjonnut Uutulle työtä 254 lomautuspäivän aikana, joten työnantajan tekemä tarjous työnteosta oli ollut epäuskottava. Vaikka työtä olisikin voitu Uutulla teettää, oli työnantajan menettely nähtävä ainoastaan irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvausvelvoitteen kiertämisyrityksenä.

Asiassa oli käyty sekä paikallistasolla että liittotasolla neuvottelut, joissa oli jääty erimielisiksi.

Työntekijäliitto oli antanut 1.3.1992 voimaan tulleet käytännön ohjeet irtisanomis- ja lomautustilanteen varalta. Ohjeiden mukaan mikäli työnantaja tarjosi irtisanomisajaksi työtä, tulisi työ ottaa vastaan, ellei työntekijällä ollut pätevää estettä, kuten koulutus, siitä kieltäytyä. Ohje koski tapauksia, joissa työntekijä oli irtisanoutunut 225 päivää kestäneen lomautuksen jälkeen.

Asianosaisliitot olivat antaneet yhteisen lausunnon työtuomioistuimelle puheena olevan määräyksen tulkinnasta asiassa n:o 42/1993. Tämä lausunto oli ollut hyvin yleisluontoinen. Siinä ei ollut otettu kantaa yksittäistapauksiin kuten siihen, jättikö työntekijä tahallaan ansaitsematta palkkaa silloin, kun hän ei voinut keskeyttää ilman haittoja pitkäaikaista koulutusta.

Keskusjärjestöjen 19.3.1993 antaman lausunnon, johon asianosaisliitot olivat myöhemmin yhtyneet, mukaan töiden järjestäminen lomautetulle työntekijälle irtisanomisaikana tuli kysymykseen vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Työntekijäliitto oli sinänsä hyväksynyt sen periaatteen, että irtisanomisajan palkasta voitiin vähentää tahallaan ansaitsematta jätetty palkka niin sanotussa selkeässä tilanteessa. Sillä tarkoitettiin sellaista tilannetta, että työnantajalla oli tosiasiallisesti ollut työtä tarjolla ja toisaalta työntekijä oli kieltäytynyt ilman minkäänlaista perustetta työnteosta. Molempien edellytysten oli täytyttävä ennen kuin työntekijän voitiin katsoa tahallaan jättäneen ansaitsematta palkkaa. Metallityöväen Liiton hyväksymä periaate oli annettu siinä tarkoituksessa, etteivät työntekijät jättäessään menemättä työnantajan pyynnöstä työhön menettäisi työttömyyskorvauksia joutumalla karenssiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Martti Uuttu ollut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n mukaan ollut tahallaan jättänyt ansaitsematta palkkaa silloin kun hänen irtisanoutuessaan lomautus on kestänyt yli 150 päivää ilman, että työnantaja on tehnyt työtarjousta ja kun työntekijällä on aikuiskoulutuksessa olemisen vuoksi ollut perusteltu syy olla ottamatta vastaan tarjottua työtä. Edelleen työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työnantaja on ollut velvollinen maksamaan Uutulle irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena yhdeltä kuukaudelta kahdelta viikolta yhteensä 10 867,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.1.1992 lukien ja tuomitsemaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n maksamaan hyvityssakkoa Metallityöväen Liitolle työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on lausunut, että työsopimuslain mukainen pääsääntö oli, että mikäli työntekijä itse irtisanoi työsopimuksensa, irtisanomisajan palkkaa ei maksettu. Lähtökohta oli se, että palkka maksettiin tehdystä työstä. Lain mukaiseen pääperiaatteeseen oli irtisanomissuojasopimuksella tehty poikkeus. Sen mukaan työntekijällä, joka työsopimuslain 42 §:n 1 momentin nojalla irtisanoi työsopimuksensa yli 150 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen, oli oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuvasta vahingosta. Lisäksi sopimuksessa todettiin, että korvausvelvollisuutta vähensi muun muassa tahallaan ansaitsematta jätetty palkka. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tuli sopimuksen mukaan kyseeseen esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

Asia oli ollut myös esillä keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa siinä vaiheessa, kun 150 päivän määräaika oli muutettu 225 päiväksi. Tuolloin työntekijäpuoli oli esittänyt sopimukseen otettavaksi luettelon niistä syistä, joiden mukaan työntekijällä olisi oikeus kieltäytyä työstä perustellusta syystä eikä työnantajalla olisi oikeutta vähentää tahallaan ansaitsematta jätettyä palkkaa. Ehdotus oli työnantajakeskusjärjestön edustajien taholta torjuttu, joten vanha tulkintasääntö oli jäänyt voimaan. Samassa yhteydessä oli tuotu esiin, että työnantajan tehtävä oli näissä tapauksissa huolehtia siitä, että työntekijä voi olla työssä, joten merkitystä ei ollut annettava sille, mitä työtä työnantajalla oli tarjolla. Tulkinnan hyväksyminen oli saatettu työnantajakeskusjärjestön taholta koko sopimuksen tekemisen ehdoksi. Työntekijäkeskusjärjestö oli hyväksynyt tulkinnan.

Irtisanomissuojasopimuksen 18 §:ää tuli tulkita suppeasti ja sanamuodon mukaisesti. Määräyksessä ei mainittu mitään niistä syistä, joiden perusteella työntekijä voisi kieltäytyä tarjotusta työstä ja siitä huolimatta saada korvausta irtisanomisajan palkan menettämisestä. Uuttu oli mennyt Turun ammatilliseen aikuiskoulutuskeskukseen koulutukseen jo 30.9.1991 ja koulutuksen oli ollut tarkoitus kestää 8.2.1993 saakka. Uuttu oli aloittaessaan pitkän koulutuksensa ollut tietoinen siitä, että hänet voitiin koulutusaikanaan milloin tahansa kutsua töihin, mikäli työtä ilmaantui. Ennen irtisanoutumistaan 31.1.1992 Uuttu oli ollut koulutuksessa jo neljä kuukautta. Tänä aikana hänet olisi voitu kutsua töihin viikon varoitusajalla milloin hyvänsä. Tästä hän ei olisi voinut kieltäytyä. Tilanne ei ollut muuttunut sen johdosta, että hän itse oli irtisanonut työsopimuksensa päättymään heti.

Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan kummankin osapuolen tuli pyrkiä vähentämään omaaloitteisesti toiselle aiheutuvaa vahinkoa. Uutulla olisi ollut velvollisuus ottaa työnantajan tarjoamaa työtä vastaan ja työnantajalla olisi ollut oikeus saada hyväkseen Uutun työpanos. Sopimuskohdan tarkoituksena ei ollut ollut aiheuttaa tilannetta, jossa työnantaja tuki työntekijän työajan ulkopuolista ja työsuhteensa päättymisen jälkeen tapahtuvaa opiskelua ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa. Vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti vahingon takia ei vahingon kärsijää tullut asettaa parempaan asemaan kuin missä hän olisi ollut, jos vahinkoa ei olisi tapahtunut. Mikäli Uuttu saisi opiskella täydellä palkalla koulutuskeskuksessa, hän olisi huomattavasti paremmassa asemassa kuin missä hän olisi ollut ilman lomauttamistaan ja irtisanoutumistaan. Uuttu oli saanut jatkuvasti muun muassa koulutustuen käyttöönsä. Näin hänelle ei ollut aiheutunut vahinkoa lainkaan.

Kanteessa tarkoitettu sopimuskohta ei edellyttänyt asian kokonaisarviointia, vaan koska sillä oli laajennettu työnantajan maksuvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa, oli sitä tulkittava sanamuodon mukaisesti suppeasti. Tulkinnassa ei tullut antaa painoa sille, mistä syystä työntekijä kieltäytyi työstä. Mikäli kokonaisharkinta asiassa otettaisiin huomioon, oli annettava painoa myös työnantajan olosuhteille, sillä yhtiön rahat olivat loppuneet ja se oli tehnyt konkurssin. Työnantajalla olisi ollut oikeus saada Uutun työpanos käyttöönsä, mikäli se olisi joutunut maksamaan irtisanomisajan palkkaa Uutulle, sillä yhtiön taloudellinen tilanne oli ollut erityisen vakava.

Sopimuskohdassa ei ollut mainittu perusteltua syytä työntekijän työstä kieltäytymiseen, vaan siinä oli todettu, että palkka vähennettiin, mikäli työntekijä tahallaan jätti palkan ansaitsematta.

Vaikka työntekijän työsopimus päättyisi heti, kun hän lomautuksensa aikana itse irtisanoutui, oli työnantajan ja työntekijän välillä siitä huolimatta velvollisuuksia ja oikeuksia molemmin puolin, jos työnantaja maksoi korvausta itse noudattamaltaan irtisanomisajalta.

Kyse oli vahingonkorvausta koskevasta määräyksestä, joka oli lähinnä maksusääntö, josta varallisuusoikeudellisena asiana voitiin määrätä. Keskusjärjestöt olivat sopimuskohtaa solmiessaan olleet tietoisia työntekijän mahdollisuudesta esimerkiksi aikuiskoulutukseen lomautuksen aikana, mutta sopimukseen ei ollut tietoisesti otettu kanteessa tarkoitettua poikkeusta, jossa harkittaisiin, oliko työstä kieltäytymiselle oltava perusteltu syy vai ei. Sopimusmääräyksen mukaan vähennettiin tahallaan ansaitsematta jätetty palkka. Yleisen kielenkäytön mukaan tahallisuus tarkoitti tieten tahtoen tehtyä. Olivatpa teon syyt kuinka perusteltuja hyvänsä, teko oli tahallinen, mikäli se ei ollut vahinko. Uuttu oli tahallaan jättänyt palkkaa ansaitsematta kieltäytyessään tarjotusta työstä. Vaadituista määristä oli vähennettävä Uutun saamat koulutustuet.

Työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt työehtosopimuslain mukaiseen valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Bres Work Metalli Oy:n konkurssipesä on yhtynyt Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n esittämään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Bres Work Metalli Oy on lomauttanut palveluksessaan 11.5.1987 alkaen olleen putkiasentaja Martti Uutun 2.5.1991 lukien toistaiseksi työn vähyyden takia. Kun Uutun lomautus oli kestänyt yhdenjaksoisesti yli 150 päivää työnantajan tarjoamatta hänelle työtä, Uuttu on työsopimuslain 42 §:n 1 momentin perusteella irtisanonut 30.1.1992 työsopimuksensa päättymään mainittuna päivänä.

Uuttu on irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n nojalla vaatinut työnantajalta saamatta jäänyttä irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta kahdelta kuukaudelta vähennettynä lomautusilmoitusajan palkalla ja työnantajan irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen osasuorituksella, mitkä vähennykset vastaavat yhteensä kahden viikon palkkaa.

Työnantajayhtiö on Uutun irtisanoutumisen jälkeen 3.2.1992 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Uutulle, että tämän tulee, mikäli hän vaatii irtisanomisajan palkkaa, saapua työhön 17.2. ja 31.3.1992 väliseksi ajaksi. Kun Uuttu, joka tuolloin on opiskellut Turun ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa, ei kyseiseen koulutukseen vedoten ole ottanut tarjottua työtä vastaan, yhtiö on kieltäytynyt maksamasta vaadittua korvausta viitaten yleissopimuksen 18 §:n määräykseen. Sen mukaan tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen työnantajan maksettavasta korvauksesta tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

Uutun irtisanoutuessa jäljellä ollut laskennallinen irtisanomisaika olisi huomioon ottaen lomautuksen ennakkoilmoitusajan ja jo maksetun korvauksen päättynyt 15.3.1992. Kun työehtosopimus edellyttää työn tarjoamista irtisanomisajaksi, työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajayhtiöllä ole perusteita vedota korvauksen vähentämisperusteena sellaiseen ansaitsematta jääneeseen palkkaan, jota vastaavaa työtä on tarjottu Uutulle tehtäväksi vasta irtisanomisaikaa vastaavan ajan päätyttyä. Yhtiöllä ei siten tältä osin ole ollut ilmoittamiaan perusteita kieltäytyä maksamasta korvausta.

Saman yleissopimuksen 18 §:n määräyksen tulkinnasta on ollut kyse myös työtuomioistuinasiassa n:o 91/1993, jossa asianosaisina ovat olleet Rakennusliitto ry ja Toimialaliittojen Ryhmä ry. Tuomiossa työtuomioistuin muun muassa totesi, että osapuolten tarkoitusta parhaiten vastasi tulkinta, jonka mukaan määräykset työnantajan suoritettavasta korvauksesta ja siitä tehtävistä vähennyksistä koskevat lähtökohtaisesti irtisanomistilanteita riippumatta siitä, onko työsopimuksen irtisanonut työnantaja vai lomautettu työntekijä. Edelleen työtuomioistuin katsoi, että työntekijän irtisanoutuessa ilman irtisanomisaikaa työsuhde samalla päättyy, jolloin myös peruste korvauksen maksamiselle syntyy, mutta korvauksen määrä määräytyy laskennallisena irtisanomisaikana vallitsevien olosuhteiden perusteella.

Mainitussa tuomiossaan työtuomioistuin vielä lausui, että työnantajapuolen tulkinnan mukaan työntekijä ei työsopimussuhteensa päätyttyäkään saa tahallaan jättää ansaitsematta palkkaa, joka vaikuttaa vähentävästi työnantajan korvausvelvollisuuteen. Tämä tulkinta johtaisi työntekijän työsuhteen jo päätyttyä ja työnantajan tarjotessa hänelle sen jälkeen työtä siihen, että työntekijän olisi, jotta hänen ei katsottaisi tahallaan jättävän ansaitsematta palkkaa, sovittava työnantajan kanssa uudesta työsopimuksesta. Kun työehtosopimuksella yleensä voidaan sopia vain ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muutoin on noudatettava, olisi työsopimussuhteen ulkopuolelle jäävästä työntekovelvoitteesta sopiminen ollut sellaisenaan poikkeuksellista. Tähän nähden sopimusosapuolten ei työtuomioistuimen mielestä voitu olettaa asiasta tarkemmin keskustelematta tarkoittaneen ulottaa työehtosopimuksessakin poikkeukselliseksi luonnehdittua myötävaikutusvelvoitetta työsopimussuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan.

Työtuomioistuimessa kuultujen todistajien kertoman mukaan neuvoteltaessa aikanaan keskusjärjestöjen välillä nyt tulkittavana olevasta määräyksestä ei ole ollut esillä, mitä työsopimussuhteen päättyminen mahdollisesti vaikuttaa työnantajan korvausvelvollisuuteen. Asia ei liioin ole ollut tässä muodossa esillä 1990-luvun alussa käydyissä neuvotteluissa, jolloin yleissopimuksen määräyksiä on viimeksi tarkistettu.

Työsopimuslain 42 §:n 1 momentin mukaan lomautetulla työntekijällä on oikeus irtisanoa työsopimuksensa päättymään milloin tahansa lomautusaikana. Ainakin silloin kun työntekijä ei ole irtisanonut työsopimusta päättymään ilman irtisanomisaikaa, työnantajan korvausvelvollisuuteen on sovellettavissa yleissopimuksen 18 §:n 6 momentin määräykset työnantajan korvausvastuusta ja siten myös tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentämisestä. Edellä selostetusta työtuomioistuimen lausunnosta on pääteltävissä, että näin voi olla asian laita myös silloin, kun työntekijä irtisanoo työsopimuksensa päättymään ilman irtisanomisaikaa sen jälkeen, kun työnantaja on ilmoittanut töiden jatkumisesta.

Kysymyksessä olevan yleissopimusmääräyksen sanamuodosta on saatavissa tukea Metallityöväen Liiton kannalle. Tahallisuus yleissopimuksen tarkoittamassa mielessä on työtuomioistuimen mielestä, kun sopijaosapuolten muusta tarkoituksesta ei ole esitetty selvitystä, ymmärrettävä yhdenmukaisesti työlainsäädännössä käytetyn vastaavan sanonnan kanssa niin, että se edellyttää työntekijän tietoista työntekovelvoitteen vastaista menettelyä. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen korvauksesta siten edellyttää, että työntekijällä on vastaava velvollisuus - tässä tapauksessa työnantajan korvausvastuun rajoittamiseksi - ottaa tarjottu työ vastaan. Kun tällaista velvollisuutta ei enää työsopimussuhteen päätyttyä ole, myöskään ei voi olla kysymys yleissopimuksen tarkoittamasta tahallisuudesta.

Jotta työn tarjoamiseen voisi liittyä työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdassa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia, työn tarjoamisen tulee edellä todetun mukaisesti tapahtua työsopimussuhteen kestäessä. Kanteen tarkoittamassa tilanteessa Uuttu on irtisanonut työsopimuksensa päättymään välittömästi, jolloin myös työsopimussuhde on työsopimuslain 42 §;n 1 momentin ehdottoman säännöksen mukaan päättynyt. Tämän jälkeen Uutulla ei ole ollut työsopimukseen perustuvaa velvollisuutta ottaa vastaan entisen työnantajansa tarjoamaa työtä.

Edellä lausutuilla perusteilla ja ottaen huomioon myös työtuomioistuimen tuomiossa n:o 91/1993 lausutun työtuomioistuin katsoo, ettei ole esitetty perusteita tulkita yleissopimuksen 18 §:n puheena olevia määräyksiä myöskään metalliteollisuudessa viitatussa työtuomioistuimen tuomiossa omaksutusta tulkinnasta poikkeavalla tavalla. Näin ollen yleissopimuksen 18 §:n määräystä tahallaan ansaitsematta jääneestä palkasta korvauksen vähentämisperusteena ei ole sovellettava kanteessa tarkoitetussa tilanteessa, jossa työsopimussuhde on jo päättynyt. Silloisella Bres Work Metalli Oy:llä ei siten ole ollut ilmoittamiaan perusteita kieltäytyä maksamasta Uutulle irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta.

Tämän asian yhteydessä työtuomioistuimen ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, onko tarjotusta työstä kieltäytymistä työllisyyskoulutukseen vedoten pidettävä jossain muissa olosuhteissa sopimuksessa tarkoitettuna tahallaan ansaitsematta jättämisenä.

Asia on siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:in ole työnantajan menettelyn hyväksyessään katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Metallityöväen Liiton ja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto, MET:n välillä solmitun työehtosopimuksen osana sovellettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n 6 momentin oikeaksi tulkinnaksi, että työntekijän ei voida katsoa tahallaan jättäneen ansaitsematta palkkaa silloin, kun työntekijän irtisanoutuessa lomautus on kestänyt 150 päivää ilman, että työnantaja on työsopimussuhteen kestäessä tehnyt työtarjousta.

Edelleen työtuomioistuin vahvistaa, että silloinen Bres Work Metalli Oy on ollut velvollinen maksamaan Uutulle irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena yhdeltä kuukaudelta kahdelta viikolta yhteensä 10 867 markkaa 20 penniä 16 prosentin korkoineen 31.1.1992 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun näin päättyessä ja asian epäselvyyden vuoksi saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Suomalainen, Nouro, Pohja ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä ollut jäsen Suomalainen lausui:

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä lausumista, jotka koskevat ajanjaksoa 15.3. - 31.3.1992, Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n vastuuta ja oikeudenkäyntikuluja. Muilta osin totean seuraavasti:

Työnantajan korvausvelvollisuus perustuu ainoastaan osapuolia työehtosopimuksena sitovaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaan yleissopimukseen. Näin ollen työehtosopimuksen osallisilla on ollut oikeus sopia vapaasti muun muassa korvauksen syntyperusteista ja sen määrästä.

Oikeus korvaukseen sinänsä syntyy irtisanomishetkellä. Korvauksen lopullinen suuruus määräytyy irtisanomisen jälkeisistä tapahtumista muun muassa työntekijän omasta menettelystä. Koska korvaus erääntyy yleissopimuksen mukaan maksettavaksi työsuhteessa noudatettuina palkanmaksupäivinä, korvauksesta voidaan suorittaa sopimuksen mukaiset vähennykset.

Vaikka oikeus korvaukseen sinänsä syntyy irtisanomishetkellä, sen lopullinen määrä jää yleissopimuksen mukaan vielä avoimeksi ja riippuvaiseksi oikeuden syntymishetken jälkeisistä tapahtumista. Sopimusmääräys ei merkitse sitä, että työntekijä aina saisi täyttä irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen. Oikeus korvaukseen syntyy sopimuksessa sovitun sisältöisenä. Korvauksen saamisoikeuden sisältönä on myös se, että korvauksen lopulliseen suuruuteen vaikuttaa myös työntekijän oma menettely.

Tässä tapauksessa työsopimus on päättynyt välittömästi. Olen enemmistön kanssa yhtä mieltä siitä, ettei työehtosopimuksella voida velvoittaa työntekijää solmimaan työsopimusta. Nyt esillä olevassa työehtosopimuksessa ei kuitenkaan ole asetettu työntekijälle tällaista velvollisuutta. Yleissopimuksessa on sovittu nimenomaan siitä, että palkka, jonka työntekijä on tahallaan jättänyt ansaitsematta, voidaan vähentää yleissopimuksen mukaisesta korvauksesta. Työntekijä voi itse ratkaista, ottaako hän tarjotun työn vastaan vai ei. Vastaanottamatta jättämisen seurauksena on, että tällaisesta työstä maksettava palkka voidaan vähentää korvauksesta.

Martti Uutulle on esitetyn selvityksen mukaan tarjottu 17.2. ja 15.3.1992 väliseksi ajaksi työtä entisellä palkalla. Uuttu on kieltäytynyt ottamasta työtä vastaan. Näin ollen hänellä ei ole tuolta ajanjaksolta oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen, minkä vuoksi harkitsen oikeaksi tältä ajalta hylätä kanteen.