Labor court rules hourly wage employee gets severance pay even with zero earnings during vacation accrual period.

Lausunto siitä, miten puutarha-alan työehtosopimukseen sisältyvää ehtoa vuosilomakorvauksesta oli tulkittava tilanteessa, jossa vuosilomaan oikeutetulla tuntipalkkaisella työntekijällä ei lomanmääräytymiskauden aikana ollut lainkaan ollut työansiota.

Kuultavat Maaseudun Työnantajaliitto ry Puu- ja erityisalojen liitto ry

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Maaseudun Työnantajaliitto ry:n ja Maaseututyöväen Liitto ry:n välillä 1.3.1990 29.2.1992 voimassa olleessa puutarhaalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

33 § Vuosiloma

1. Vuosilomasta on voimassa, mitä vuosilomalaissa on määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Tuntipalkkaisen työntekijän vuosilomapalkka lasketaan sen palkan mukaan, mikä työntekijällä on loman alkaessa käyttäen laskentaperusteena 40 tunnin viikkotyöaikaa.

Vuosilomapalkka päivää kohden saadaan jakamalla edellä mainituin tavoin laskettu viikon lomapalkka luvulla kuusi.

6. Työntekijällä, jonka palkka on sovittu viikolta tai sitä pitemmältä ajalta, on oikeus saada palkkansa myös vuosiloman ajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. Työsuhteen päättyessä suoritetaan tuntipalkkaiselle työntekijälle vuosilomakorvauksena siltä osin kuin vuosilomaa työsuhteen päättyessä on antamatta seuraavasti:

- 12,5 % työansiosta sellaiselle työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut alle vuoden;

- 15,8 % työansiosta siltä osin kuin työntekijän työsuhde on keskeytymättä jatkunut yli vuoden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Kanne

Silloinen Maaseututyöväen Liitto ry, jolle puutarhatyöntekijä Marja Salo oli siirtänyt perittäväksi työsuhteestaan johtuvat palkkasaatavat Koivuniemen Puutarha Erkki Koivuniemi Kommandiittiyhtiöltä, on mainittua kommandiittiyhtiötä ja Erkki Koivuniemeä vastaan ajamassaan kanteessa muun ohella lausunut, että Salo oli tullut yhtiön palvelukseen Kauhajoelle 16.5.1988. Työsuhteen alettua oli Salo ollut yhtäjaksoisesti työssä 15.10.1989 saakka, jonka jälkeen hän oli pitänyt edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana kertynyttä lomaa ja ns. pekkaspäiviä. Tämän jälkeen marraskuun lopulla oli alkanut lomautus, joka oli kestänyt 1.1.1990 saakka. Salo oli ollut töissä jälleen 2.1. - 15.2.1990 ja sairauslomalla 16.2. - 10.6.1990, ollen kuitenkin töissä 26.2.1990. Salo oli jäänyt äitiyslomalle 11.6.1990 ja irtisanoutunut 28.3.1991 siten, että työsuhde oli päättynyt 28.4.1991.

Työnantaja oli työsuhteen päättyessä lomakorvausta maksaessaan jättänyt ottamatta huomioon sen, että vuosilomalain mukaan lomautus enintään 30 päivän ajalta samoin kuin sairausloma enintään 75 päivän ajalta ja äitiyslomaaika kerryttivät vuosilomaoikeutta työssäolopäivien veroisena aikana.

Vuosilomalain 10 §:n mukaan työsuhteen päättyessä työntekijällä oli oikeus saada vuosiloman sijasta vuosilomapalkkaa vastaava lomakorvaus yhtä monelta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta kuin hän vuosilomalain 3 §:n mukaan saisi lomaa niiltä työsuhteen päättymistä edeltäneiltä kalenterikuukausilta, joilta hän siihen mennessä ei ollut saanut lomaa tai korvausta siitä.

Vuosilomalain 7 §:n 2 momentissa oli tuntipalkkaisen työntekijän vuosilomapäivien lukumäärään sidotut kertoimet. Edelleen vuosilomalain 7 §:n 4 momentissa oli määräykset siitä, miten työntekijäin keskimääräinen päiväpalkka laskettiin. Lähtökohtana laskennassa pidettiin lomanmääräytymisvuoden aikana työssäoloajalta ansaittua palkkaa, joka jaettiin työpäivien lukumäärällä ja tästä saatiin keskimääräinen päiväpalkka. Ongelman aiheutti se, että Salo ei lomanmääräytymisvuoden 1.4.1990 - 31.3.1991 aikana ollut ollut laisinkaan työssä, vaikka kyseinen aika oli kokonaisuudessaan vuosilomalain nojalla kerryttänyt hänen lomaoikeuttaan.

Työneuvoston lausunto n:o 608 vuodelta 1961 on koskenut juuri vastaavanlaista tapausta, jossa työntekijä oli ollut poissa koko lomanmääräytymisvuoden, mutta kuitenkin ansainnut vuosilomaa. Työneuvosto oli lausunnossaan katsonut, että kun vanhan vuosilomalain 8 §:n 2 momentissa, joka sisällöltään vastasi voimassa olevaa vuosilomalakia, ei ollut erityissäännöstä vuosilomapalkan laskemisesta tällaisessa tapauksessa, voitiin pitää asianmukaisena, että palkka tällöin arvioitiin sellaisen työntekijän yleensä saaman päiväansion perusteella. Vuosilomalain nojalla kanne oli siten kokonaisuudessaan oikeutettu ja lakiin perustuva.

Työehtosopimuksen 33 §:n 1 ja 5 momentista oli suoraan tulkittavissa, että sellaiselle tuntipalkkaiselle työntekijälle, jonka työsuhde jatkui ja joka sai vuosilomaa, määräytyi vuosiloma vuosilomalain nojalla ja vuosilomaajan palkka määräytyi sen palkan nojalla, joka työntekijällä oli juuri ennen lomalle jäämistä. Tämä tulkinta johti kiistatta siihen lopputulokseen, että mikäli Salo ei olisi irtisanoutunut, vaan työsuhde olisi jatkunut, hän olisi saanut vuosiloman normaalisti samoin kuin vuosiloma-ajan palkan.

Edellä esitetyn kanssa oli ristiriidassa näkemys, että työehtosopimusta solmittaessa työntekijä- ja työnantajapuoli olisivat tarkoittaneet, että työntekijä työsuhteen päättyessä vastaavanlaisessa tilanteessa jäisi täysin vaille vuosilomakorvausta.

Työnantajapuolen viittaamasta työneuvoston lausunnosta n:o 1173 ei saatu johtoa tähän tapaukseen, koska mainitussa päätöksessä lähtökohtana oli ollut sellainen tilanne, jossa työntekijä oli ollut lomanmääräytymisvuoden työssä. Työneuvosto oli ratkaissut vain sen, mitkä palkkaerät oli otettava huomioon keskimääräistä päiväpalkkaa laskettaessa.

Salon vuosilomakorvauksena saamatta jäänyt 35 päivän vuosiloma-ajan palkkaa vastaava määrä oli 6 553 markkaa. Lisäksi Salolla oli oikeus kuuden päivän odotusajan palkkaan.

Kantaja on vaatinut vastaajien velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan edellä mainitut 6 553 markkaa 16 prosentin korkoineen 28.4.1991 lukien ja odotusajan palkkana 1 217,28 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta 11.10.1991 lukien sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen päätöspäivästä lukien.

Vastine

Koivuniemen Puutarha Erkki Koivuniemi Kommandiittiyhtiö ja Erkki Koivuniemi ovat kanteeseen vastatessaan kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Salon työsuhde kommandiittiyhtiöön oli alkanut 17.5.1988. Salo oli ollut lomautettuna 21.10.1988 lukien tuon vuoden loppuun saakka. Vuoden 1989 alusta Salo oli jälleen ollut työssä ja pidettyään kesäkuussa osan vuosilomastaan työskennellyt edelleen 13.10. asti, jääden sen jälkeen vuosilomalle ja lomautetuksi. Vuonna 1990 Salo oli ollut työssä 1.1. - 15.2., jonka jälkeen hän oli jäänyt sairauslomalle, ja palaamatta työhön 16.6. äitiyslomalle. Äitiysloman loppuvaiheessa Salo oli irtisanoutunut ja työsuhde oli päättynyt 30.4.1991 ilman, että Salo olisi palannut päiväksikään työhön.

Koivuniemen Puutarha Erkki Koivuniemi Kommandiittiyhtiö oli Maaseudun Työnantajaliiton jäsen ja Salon työsuhteessa oli sovellettu Maaseudun Työnantajaliiton ja Maaseututyöväen Liiton välistä puutarha-alan työehtosopimusta. Työehtosopimuksen 33 §:n 8 kohdan mukaan työsuhteen päättyessä suoritettiin tuntipalkkaiselle työntekijälle vuosilomakorvauksena tietty prosentuaalinen osuus työansiosta.

Työehtosopimuksen 33 §:n 8 kohta oli vuosilomalain 16 §:n 2 momentin sisältämään valtakunnallisille työmarkkinajärjestöille annettuun sopimisoikeuteen perustuen sovittu alan liittojen välisessä työehtosopimuksessa vuosilomalaista poikkeavasti. Työehtosopimuksella voitiin lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta sopia myös siten, että vuosilomakorvaus ei ollut vuosilomalain mukaan lasketun vastaavan edun suuruinen. Tämä periaate kävi ilmi työneuvoston lausunnosta n:o 598 vuodelta 1960. Työneuvoston ratkaisussa n:o 1173 ilmeni periaate, että palkkaa laskettaessa otettiin huomioon ainoastaan työssäoloajalta suoritettu palkka.

Puutarha-alan työehtosopimuksen 33 §:n 8 kohdassa mainittua työansio-käsitettä oli tulkittu yhtenevästi liittojen välillä. Työansio-käsitteellä tarkoitettiin kaikkea sitä palkkaa, joka oli maksettu työn tekemisestä eli työssäoloajalta. Näin ollen työntekijän bruttoansiosta oli vähennetty muun muassa palkat, jotka oli maksettu sairausajalta, työajan lyhennyspäiviltä ja pidetyltä vuosilomalta. Samoin oli poistettu arkipyhäkorvaukset ja lomaltapaluurahat ja vuosilomakorvaus oli laskettu jäljelle jääneestä palkkasummasta. Tulkinnasta oli kirjoitettu usein muun muassa Maaseudun Työnantaja -nimisessä Maaseudun Työnantajaliiton julkaisussa. Liiton lehti jaettiin myöskin Maaseututyöväen Liitolle, eikä siltä taholta ollut tulkinnasta huomautettu.

Vastaavanlainen vuosilomakorvausmääräys kuin puutarhaalan työehtosopimuksessa oli muun muassa rakennusalan työehtosopimuksessa samoin kuin metsä- ja uittoalan työehtosopimuksessa.

Vuosilomalain 12 §:n mukaan, jossa määrättiin lomakorvauksesta LEL-alojen soveltamispiiriin kuuluville työntekijöille, johon puutarha-alakin kuului, lomakorvaus laskettiin nimenomaan työntekijän ansaitsemasta rahapalkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta.

Työnantaja oli Maaseudun Työnantajaliiton jäsenenä velvollinen noudattamaan puutarha-alan työehtosopimusta. Kyseisessä työehtosopimuksessa vuosilomakorvauksen laskemisesta oli sovittu vuosilomalain 16 §:n 2 momentin antamin valtuutuksin vuosilomalaista poikkeavasti. Poikkeaminen oli koitunut kuitenkin yleisesti ottaen työntekijäpuolen hyväksi, koska lomakorvaus oli laissa alle vuoden jatkuneessa työsuhteessa 8,5 prosenttia ja yli vuoden jatkuneessa työsuhteessa 11 prosenttia ja työehtosopimuksessa vastaavat luvut olivat 12,5 ja 15,8. Työehtosopimuksen 33 §:n 8 kohdassa oleva erityissäännös kumosi 33 §:n 1 kohdassa olevan yleissäännöksen.

Käsittelynalaisena olevassa tapauksessa lomakorvausta ei työntekijälle kuulunut riippumatta siitä, noudatettiinko vuosilomalain säännöksiä tai puutarha-alan työehtosopimusta. Molempien mukaan lomakorvaus laskettiin työansiosta, jota tässä tapauksessa ei ollut ollut.

Vastaajat ovat kihlakunnanoikeudessa myöntäneet kanteessa esitetyt vaatimukset määriltään oikeiksi.

Kihlakunnanoikeuden päätös

Kauhajoen kihlakunnanoikeus on 19.5.1992 julistamassaan päätöksessä katsonut, ettei tapauksessa ollut kysymys lyhytaikaisesta työsuhteesta eikä lomakorvausta laskettaessa ollut sovellettava vuosilomalain 12 §:n säännöksiä.

Kun työsuhteen päättyessä Salolle ei edellä kerrottu huomioon ottaen ollut suoritettu kaikkea työsuhteesta johtuvaa palkkaa ja sen maksu siten oli viivästynyt, oli hänellä työsopimuslain 22 §:n 6 momentin nojalla oikeus kuuden päivän odotusajan palkkaan.

Kihlakunnanoikeus on velvoittanut vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajalle Salon perittäväksi siirrettyjä palkkasaatavia, ensinnäkin vuosilomalain mukaista lomakorvausta 6 553 markkaa 16 prosentin korkoineen 28.4.1991 lukien ja toiseksi työsopimuslain 22 §:n mukaisena odotusajan palkkana 1 217,28 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.10.1991 lukien. Kihlakunnanoikeus on määrännyt kantajan pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Koivuniemen Puutarha Erkki Koivuniemi Kommandiittiyhtiö ja Erkki Koivuniemi ovat hakeneet Vaasan hovioikeudelta muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen.

Koivuniemen Puutarha Erkki Koivuniemi Kommandiittiyhtiö ja Erkki Koivuniemi ovat valituksessaan vaatineet kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista, lukuun ottamatta sen oikeudenkäyntikuluja koskevaa osaa, ja kantajan velvoittamista korvaamaan muutoksenhakukulut hovioikeudessa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Valittajat ovat muun ohella lausuneet, että lomakorvausta ei tullut maksettavaksi sovellettiinpa sitten puutarhaalan yleissitovaa työehtosopimusta tai vuosilomalakia, koska työntekijälle ei ansaitusta vuosilomaoikeudesta huolimatta ollut kertynyt lomanmääräytymisvuoden ajalta lainkaan työssäoloajan palkkaa.

Tässä tapauksessa tuli soveltaa puutarha-alan työehtosopimusta, koska siinä oli vuosilomalain 16 §:n 2 momentin valtuuksin sovittu osittain vuosilomalaista poikkeavista järjestelyistä. Myös vuosilomalain 9 ja 10 §:n perusteella määräytyi vuosilomakorvaus työssäoloajalta maksetun palkan perusteella. Työneuvosto oli lausunnossaan n:o 1173 katsonut, että vuosilomalain 9 §:n 1 momentin mukaista lomanmääräytymisvuoden aikana maksettua tai maksettavaksi erääntynyttä palkkaa laskettaessa otettiin huomioon vain työssäoloajalta maksettu palkka.

Vaasan hovioikeus on 22.1.1993 antamassaan tuomiossa pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen.

KÄSITTELY KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Koivuniemen Puutarha Erkki Koivuniemi Kommandiittiyhtiö ja Erkki Koivuniemi ovat hakeneet muutosta hovioikeuden tuomioon korkeimmalta oikeudelta. Valituslupahakemuksessa ja valituksessaan hakijat ovat muun muassa lausuneet, että kihlakunnanoikeus oli jättänyt täysin huomiotta sen seikan, että vuosilomalain 16 §:n 2 momentti antoi valtakunnallisille työnantajain ja työntekijäin yhdistyksille luvan sopia muun muassa lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta toisin kuin vuosilomalaissa oli säädetty. Edellä mainittu oli siis poikkeus vuosilomalain 16 §:n 1 momentin ehdottomasta säännöstä, jossa katsottiin mitättömäksi sopimus, jolla vähennettiin työntekijälle vuosilomalain mukaan kuuluvia etuja. Maaseudun Työnantajaliitto ja Maaseututyöväen Liitto olivat käyttäneet edellä mainitun vuosilomalain 16 §:n 2 momentin suomaa oikeutta sopia muun muassa vuosilomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta toisin kuin laissa edellä oli määrätty.

Puutarha-alan työehtosopimuksen vuosilomakorvausta koskevaa kohtaa oli noudatettu tiukasti eli laskettaessa työsuhteen päätyttyä lomakorvausta henkilölle, joka oli ollut sairauslomalla, pitänyt työajan lyhennyspäiviä tai osan vuosilomaa, otettiin bruttopalkasta kaikki sellainen palkka pois, mikä oli maksettu muulta kuin työajalta ja jäljelle jäävästä työansiosta laskettiin vuosilomakorvaus. Jos sitten työansioita ei ollut, ei myöskään lomakorvausta tullut maksettavaksi. Vuosilomaa kuitenkin kertyi vuosilomalain tarkoittamalla tavalla. Samanlainen säännös oli rakennusalan työehtosopimuksessa ja sen tulkinta oli aina noudatellut vastaavaa vuosilomakorvauksen laskentatapaa kuin puutarha-alan työehtosopimusta sovellettaessa. Muutoksenhakijat ovat liittäneet valituslupahakemukseen Rakennusteollisuuden Keskusliiton lausunnon vuosilomakorvauksen laskentatavasta rakennusalalla.

Puutarha-alan työehtosopimuksen 33 §:n 8 kohta oli nimenomaan neuvoteltu niitä tapauksia varten, jolloin tuntipalkkaisen työntekijän työsuhde jostakin syystä päättyy, eikä kertynyttä vuosilomaa pidetä. Pohjaksi vuosilomakorvauksen laskemiselle oli sovittu otettavaksi lomanmääräytymisvuoden työansio, mikä käsite oli täysin yksiselitteinen. Tapauksissa, joissa työntekijä oli esimerkiksi lomanmääräytymisvuoden aikana ollut sairauslomalla useita kuukausia, vaikkapa koko vuoden ja työsuhde päättynyt työntekijän palaamatta työhön, laskettiin vuosilomakorvaus siitä ansiosta, minkä työntekijä oli työnteollaan ansainnut ja ellei sitä ollut, ei myöskään vuosilomakorvausta maksettu, vaikka hän vuosilomalain mukaan vuosilomaa ansaitsikin osalta kyseisestä ajasta. Tästä ei työntekijäliiton kanssa ollut erimielisyyttä.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ollut otettu huomioon työehtosopimusosapuolten yhteistä tulkintaa esimerkiksi täysin rinnastettavassa tapauksessa, jossa tuntipalkkainen työntekijä pitkän sairausloman jälkeen päätti työsuhteensa. Vuosilomakorvaus määräytyi sen palkan mukaan, mikä työntekijälle oli maksettu työstä; sairausajan palkasta ja ajalta, josta työntekijä sai pelkästään kansaneläkelaitoksen sairauspäivärahaa, hänelle ei kertynyt vuosilomakorvausta. Vuosilomaa tässäkin tapauksessa kertyi 75 päivän ajalta.

Valituksenalaisessa tapauksessa osa vuosiloman kertymisaikaa oli myös sairausaikaa, jolta siis ei työehtosopimusosapuolten yhteisenkään tulkinnan mukaan tullut vuosilomakorvausta, mutta jolta kihlakunnanoikeus ja sittemmin hovioikeus olivat määränneet korvauksen maksettavaksi.

Tuntipalkkaisen, joka oli ollut työssä koko lomanmääräytymisvuoden, vuosilomakorvaus oli noin 1,5 -kertainen kuukausipalkkaisen vastaavaan verrattuna. Monessa muussakin työehtosopimuksen kohdassa tunti- ja kuukausipalkkainen työntekijä olivat eri asemassa. Esimerkiksi tulkinta ja käytäntö tuntipalkkaisen ja kuukausipalkkaisen työntekijän sairastaessa viiden kuukauden ajan ja työsuhteen sen jälkeen päättyessä kuukausipalkkainen työntekijä ansaitsi 75 päivän ajalta vuosilomaa ja tässä tapauksessa vuosilomakorvausta, tuntipalkkaiselle sen sijaan ei tullut maksettavaksi vuosilomakorvausta lainkaan sairausajalta. Tästä asiasta liitot ovat aina olleet yksimielisiä.

Kansainvälisen työjärjestön yleisen konferenssin hyväksymä palkallisia lomia koskeva yleissopimus sisälsi 1 artiklassaan ja 7 artiklan 1 kohdassa määräykset, jotka antoivat kansalliselle viranomaiselle oikeuden määrätä loma-ajan palkan laskennasta (lomakorvauksesta) haluamallaan tavalla. Samaisen sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan voitiin katsoa olevan ristiriidassa Suomen vuosilomalain kanssa.

Maaseudun Työnantajaliitto noudatti solmimissaan työehtosopimuksissa Suomen lainsäädäntöä, eikä niiden sisällöstä asiaa valvova viranomainen, sosiaali- ja terveysministeriö, ollut koskaan huomauttanut. Maaseudun Työnantajaliiton solmimat työehtosopimukset eivät olleet ainoita, joissa vuosilomakorvauksen määräytyminen oli sidoksissa työansioon.

Maaseututyöväen Liitto, jonka uusi nimi on toukokuusta 1993 alkaen ollut Puu- ja erityisalojen liitto ry, on muun ohella lausunut, että vuosilomalain 16 §:n 2 momentissa oli työnantajain ja työntekijäin yhdistyksille annettu mahdollisuus sopia vuosiloman pituudesta, vuosiloman jakamisesta sekä vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta toisinkin kuin vuosilomalaissa oli säädetty. Tällä ei ollut kuitenkaan tarkoitettu sitä, että työmarkkinaosapuolet voisivat tehdä sellaisen työehtosopimuksen, jonka nojalla työntekijä ei laisinkaan saisi lomakorvausta.

Asetuksella (963/1990) oli säädetty voimaan kansainvälisen työkonferenssin 24.6.1970 hyväksymä palkallisia vuosilomia koskeva yleissopimus, jonka eduskunta oli hyväksynyt 29.3.1989. Aiemmin Suomessa on ollut voimassa kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1936 hyväksymä vuosilomaa koskeva sopimus.

Kansainvälisen työkonferenssin 24.6.1970 hyväksymässä yleissopimuksessa todettiin 3. artiklassa, että jokaisella henkilöllä, jota kyseinen yleissopimus koski, oli oikeus saada määrätyn pituinen palkallinen vähimmäisvuosiloma. Edelleen kyseisen sopimuksen 11. artiklassa todettiin, että työntekijän tuli työsuhteen päättyessä saada joko palkallinen loma, joka vastasi sen työssäoloajan pituutta, jolta hän ei ollut vielä saanut lomaa, tai sitä vastaavaa lomakorvausta tai samanarvoinen hyvitys lomapäivätilille.

Vuosilomalain 16 §:n 2 momentissa ei ollut suinkaan annettu työmarkkinaosapuolille valtuutusta tehdä sellaista työehtosopimusta, jolla kokonaan joissakin tilanteissa evättäisiin työntekijältä oikeus vuosilomaan tai sitä vastaavaan vuosilomakorvaukseen. Kyseisellä valtuutussäännöksellä oli annettu ainoastaan mahdollisuus laskea lomakorvaus toisin kuin vuosilomalaissa oli säädetty, mutta ei suinkaan oikeutta poistaa työntekijältä vuosilomakorvausta kokonaan. Tämä olisi ollut myös edellä mainitun kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen vastaista.

Työntekijän vuosiloma-ajan palkka määräytyi vuosilomalain 7 §:n mukaan. Muulle kuin 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulle työntekijälle oli maksettava vuosilomapalkka 2 momentissa ilmenevien kertoimien ja keskimääräisen päiväpalkan perusteella. Keskimääräinen päiväpalkka laskettiin siten, että lomanmääräytymisvuonna työssäoloajalta maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka jaettiin työntekijän lomanmääräytymisvuoden aikana tekemien työpäivien lukumäärällä.

Vuosilomalakia tulkittaessa oli yksiselitteisen selvää, että mikäli työntekijälle kertyi vuosilomaoikeutta, oli hänellä oikeus saada vastaavalta ajalta vuosiloma-ajan palkka tai työsuhteen päättyessä sitä vastaava lomakorvaus. Vuosilomalain 16 §:ssä todettu säännösten ehdottomuus huomioon ottaen työnantaja- ja työntekijäjärjestöille ei ollut laissa voitu antaa valtuutusta sopia sellaisesta työehtosopimuksesta, joka poistaisi työntekijältä oikeuden vuosiloma-ajan palkkaan tai sitä vastaavaan lomakorvaukseen.

Työehtosopimuksen 33 §:n 5 momentin nojalla tuntipalkkainen työntekijä, joka sai vuosiloman lomana, oli oikeutettu saamaan siltä ajalta myös palkan.

Työehtosopimuksen 33 §:n 8 momentissa todettiin, että tuntipalkkaiselle työntekijälle vuosilomakorvaus määräytyi prosenttiperusteisena työansiosta. Valittajat lähtivät siitä tulkinnasta, että tämän määräyksen johdosta tuntipalkkainen työntekijä ei saisikaan vuosilomakorvausta työsuhteen päättyessä, mikäli lomanmääräytymisvuoden aikana ei työansioita ollut laisinkaan kertynyt. Tällöin viikko- ja kuukausipalkkainen työntekijä saisi vuosilomaajaltaan vastaavassa tapauksessa palkan sekä työsuhteen päättyessä lomakorvauksen, edelleen tuntipalkkainen työntekijä saisi vuosiloma-ajalta palkan työsuhteensa kestäessä, mutta työsuhteen päättyessä jäisi ilman lomakorvausta. Maaseututyöväen Liitto ei ollut missään vaiheessa tarkoittanut, että tuntipalkkainen työntekijä asetettaisiin täysin eriarvoiseen asemaan viikko- tai kuukausipalkkaiseen työntekijään nähden.

Työehtosopimuksen 33 §:n 8 momenttia oli tarkastettava huomioon ottaen koko 33 §:n sisältö, jossa oli määräykset vuosilomasta. Ei ollut mitään perustetta sille, että työehtosopimuksen 33 §:n 8 momenttia olisi tulkittava eri tavalla kuin vuosilomalakia vastaavassa tilanteessa. Sopijaosapuolet eivät olleet tällä työehtosopimuksen määräyksellä halunneet asettaa tuntipalkkaista työntekijää huonompaan asemaan kuin mitä hän on vuosilomalain perusteella.

Sopijaosapuolet eivät ole olleet asiasta vastaajien väittämällä tavalla yksimielisiä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Korkein oikeus on 18.10.1993 antamassaan välipäätöksessä päättänyt pyytää työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuinta antamaan lausuntonsa siitä, miten 4.4.1990 tehdyn Maaseudun Työnantajaliiton ja Maaseututyöväen Liiton välisen puutarha-alan työehtosopimuksen 33 §:ään sisältyvää ehtoa vuosilomakorvauksesta on tulkittava kysymyksessä olevassa tilanteessa, jossa vuosilomaan oikeutetulla tuntipalkkaisella työntekijällä ei lomanmääräytymiskauden aikana ole ollut lainkaan työansioita.

LIITTOJEN LAUSUNNOT

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Maaseudun Työnantajaliitolle ja Puu- ja erityisalojen liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Maaseudun Työnantajaliitto on lausunnossaan todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Taustaa

Koivuniemen Puutarha on Maaseudun Työnantajaliiton jäsen. Työpaikalla sovelletaan Maaseudun Työnantajaliiton ja Puu- ja erityisalojen liiton solmimaa puutarha-alan työehtosopimusta.

Koivuniemen Puutarhalla on 17.5.1988 - 30.4.1991 työskennellyt puutarhatyöntekijänä Marja Salo.

Lausuntopyynnön kohteena on korkeimmassa oikeudessa käsiteltävänä juttu, jossa riidellään siitä, tuleeko työntekijä Marja Salolle maksaa vuosilomakorvausta lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1990 - 31.3.1991 ajalle 16.6.1990 - 31.3.1991 ja edelleen lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1991 31.3.1992 ajalle 1.4.1991 - 30.4.1991 sattuneelta äitiys- ja vanhempainlomalta tilanteessa, jossa työntekijä on irtisanoutunut vanhempainlomalla ollessaan ja työsuhde on päättynyt hänen palaamatta päiväksikään työhön.

2. Työehtosopimusmääräyksestä

Maaseudun Työnantajaliitto perustaa kantansa tuolloin voimassa olleeseen ja tälläkin hetkellä voimassa olevaan puutarha-alan työehtosopimuksen vuosilomakorvausta käsittelevän 33 pykälän 8. kohtaan. Sen mukaisesti

Työsuhteen päättyessä suoritetaan tuntipalkkaiselle työntekijälle vuosilomakorvauksena siltä osin kuin vuosilomaa työsuhteen päättyessä on antamatta seuraavasti:

- 12,5 % työansiosta sellaiselle työntekijälle, jonka suhde on jatkunut alle vuoden;

- 15,8 % työansiosta siltä osin kuin työntekijän työsuhde on keskeytymättä jatkunut yli vuoden.

Kyseessä olevassa tapauksessa työntekijä kylläkin ansaitsi vuosilomalain mukaan vuosilomaa, mutta vuosilomakorvausta, joka määräytyi työehtosopimuksen 33 pykälän 8. kohdan perusteella, hänelle ei kertynyt, koska hänellä ei ollut vaadittavia työansioita, joista se olisi laskettu. Alkuosan lomanmääräytymisvuodesta työntekijä oli ollut sairauslomalla, josta Maaseudun Työnantajaliiton ja Puu- ja erityisalojen liiton kanssa yhteisen kannan mukaan kertyi vuosilomaa, muttei työsuhteeseen päätyttyä vuosilomakorvausta. Lomapalkkaa kyseiseltä sairausajalta olisi kertynyt, mikäli työsuhde olisi jatkunut. Täsmälleen samankaltainen on tilanne työntekijän oltua äitiys- ja vanhempainlomalla, jolloin työansiota ei ole. Lomaa kertyy normaalisti, mutta vuosilomakorvausta ei tältä ajalta kerry, mikäli työsuhde katkeaa ennenkuin työntekijä ehtii vuosilomaansa pitää.

Edellä mainittu työehtosopimusmääräys koskee vain tuntipalkkaisia. Kuukausipalkkaisilla asia käsitellään täysin toisin. Vuosilomakorvauksena maksetaan vuosilomapalkan suuruinen määrä, vaikka työsuhde päättyisikin ilman työhönpaluuta vanhempainloman jälkeen.

3. Vuosilomalaista

Vuosilomalain 16 pykälän 2. momentissa on annettu työehtosopimusosapuolille mahdollisuus sopia vuosilomakorvauksen maksamisesta ja laskemisesta vuosilomalaista poikkeavalla tavalla. Maaseudun Työnantajaliitto ja Puu- ja erityisalojen liitto ovat käyttäneet tätä lain sallimaa valtuutusta. Laissa ei ole asetettu sopimiselle minkäänlaisia rajoituksia. Niinpä ei ole perusteltua väittää, ettei vuosilomakorvauksen laskemisesta voisi sopia niinkin, että se joissakin tapauksissa johtaa edellä kerrottuun tilanteeseen. Useimmiten se kuitenkin vuosilomalain määräyksiin verrattuna antaa työntekijän kannalta paremman lopputuloksen.

4. Lausunto

Maaseudun Työnantajaliitto katsoo, että vuosilomalain 16 pykälän 2. momenttiin nojautuen Maaseudun Työnantajaliitto ja Puu- ja erityisalojen liitto ovat solmiessaan puutarha-alan työehtosopimuksen sopineet vuosilomakorvauksen laskemisesta laista poikkeavasti siten, että tuntipalkkaisella työntekijällä laskennan perusteena on työansio, joka käsittää vain työn tekemisen ajalta maksetut palkat.

Tapauksessa, jossa työntekijä on äitiys- ja vanhempainlomalla, joiden ajanjaksojen jälkeen työsuhde päättyy ilman työhönpaluuta, työntekijälle ei tältä ajalta kertyneestä vuosilomasta tule maksettavaksi vuosilomakorvausta, koska työntekijällä ei tänä aikana ole ollut työansioita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Puu- ja erityisalojen liitto on lausunnossaan todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Kuten kantajapuolelta on oikein todettu, yleisenä periaatteena ja työneuvoston toteamana tulkintana on, että työntekijälle kuuluu antaa paitsi loma, myös loma-aikaan kohdistuva palkka tai korvaus siitä. Tällä perusteella katsomme, että sekä alioikeus että hovioikeus ovat päätyneet muuten oikeaan ratkaisuun, mutta kantajalle on luonnollisesti lain mukaan tuomittava maksettavaksi täysimääräisenä oikeudenkäyntikulujen korvaukset.

2. Työehtosopimuksen sisältö

Työehtosopimuksen 33 §:n 5 kohdassa on määräys, jonka mukaan vuosilomapalkka lasketaan sen palkan mukaan, mikä työntekijällä "on loman alkaessa...". Tässä sopimusmääräyksessä ei siis ole sovittu esimerkiksi työntekijälle ennen vuosilomaa todellisuudessa maksettua palkkaa, vaan sellainen palkka, joka hänellä "on". Tämä sanamuoto on käsittääksemme ymmärrettävä niin, että kullakin työntekijällä on mahdollisesta työstä poissaolosta huolimatta olemassa oma palkkansa, joka sitten maksetaan vastikkeeksi työvoiman käyttämisestä. Sanamuodon mukaan sellaisellakin työntekijällä on palkka, joka ei juuri sillä hetkellä jostain syystä ole työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Lausunnon kohteena oleva puutarha-alan työehtosopimuksen 33 §:n 8 kohdan määräys tuntipalkkaiselle työntekijälle työsuhteen päättyessä maksettavasta lomakorvauksesta on työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan ollut nykyisessä muodossaan työehtosopimuksessa vuodesta 1974. Sitä ennen voimassa olleessa työehtosopimuksessa vastaava 11 §:n määräys kuului seuraavasti:

"4. Vuosilomakorvauksena työsuhteen päättyessä suoritetaan tunti- tai urakkapalkkaiselle työntekijälle prosenttikorvaus vuosilomalain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetusta ansiosta seuraavasti: Lomanmääräytymisvuotena 1.4.1972-31.3.1973 työskennellyltä ajalta 8 % ja 1.4.1973 alkaen työskennellyltä ajalta 8,5 %."

Tuolloin voimassa olleet vuosilomalain 8 §:n 1 ja 2 momentti kuuluivat seuraavasti:

"8 §. (20.6.1960/305) Työntekijällä, jonka palkka on sovittu viikolta tai sitä pitemmältä ajalta, on oikeus saada tämä palkkansa myös vuosiloman ajalta.

Muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle työntekijälle on suoritettava vuosilomapalkkana jokaiselta lomapäivältä lomanmääräytymisvuoden ansion perusteella laskettu keskimääräinen päiväpalkka, joka saadaan siten, että lomanmääräytymisvuonna työssäolon ajalta työntekijälle maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka, hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta lukuunottamatta, jaetaan niiden päivien lukumäärällä, joina työntekijä lomanmääräytymisvuonna on ollut työssä."

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina vuoden 1974 työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneita, jotka puolin ja toisin ovat olleet yksimielisiä siitä, ettei tuolloin ole ollut tarkoitus muuttaa aiemmin noudatettua käytäntöä. Sen sijaan käsitykset ovat vaihdelleet siitä, mikä on ollut soveltamiskäytäntö ja työehtosopimuksen oikea tulkinta.

Suomen Maaseututyöväen Liitto ry:n silloinen puheenjohtaja on todistajana kertonut, että lomaoikeuden osalta on noudatettu vuosilomalain säännöksiä sellaisenaan. Metsäalan työehtosopimuksissa oli otettu käyttöön prosentuaalinen korvausperiaate, mutta mitään muuta vuosilomalaista poikkeavaa työehtosopimukseen ei ole kirjattu. Työehtosopimusmääräyksessä ansiolla on tarkoitettu kaikkea työnantajan korvausvelvollisuuden piiriin kuuluvaa rahanarvoista etuutta, jonka työntekijä on oikeutettu saamaan. Tämä ei ole merkinnyt suoranaisesti sitä, että henkilön olisi pitänyt olla ehdottomasti työssä, vaan sopimusta tältä osin on tulkittu samalla tavoin kun vuosilomalain säännöksiä loman saamisen perusteista. Jos henkilö lain mukaan oli vuosilomaan oikeutettu, niin hän saa silloin siltä ajalta myöskin sen korvauksen mitä työehtosopimusmääräyksen mukainen prosentti edellyttää.

Todistajana kuultu Puu- ja erityisalojen liiton toimitsija on kertonut jäsenneuvonnassa lähteneensä siitä, että lomakorvaus työsuhteen päättyessä lasketaan siitä palkasta, jonka työnantaja on ollut velvollinen maksamaan. Todistaja on kertonut laatineensa työtuomioistuimelle esitetyn erittelyn niistä työnantajan maksamista palkkaeristä, joilta lomakorvaus maksetaan ja toisaalta niistä, joista sitä ei makseta. Viimeksi mainittuihin on todettu kuuluvan vapaa-ajalta maksettu palkka, kuten vuosilomapalkka, lomaltapaluuraha, lomakorvaus, sairausajan palkka, työajan lyhennyksestä johtuvan vapaan ajalta maksettu palkka, arkipyhäkorvaukset ja luontaisedut. Todistajan mukaan kysymys on ollut yhteisten keskustelujen pohjalta laaditusta työpaperista, jota ei kuitenkaan ollut hyväksytty yhteiseksi kannanotoksi esimerkiksi liittojen yhteiseen koulutusaineistoon.

Työntekijäliiton piiritoimitsija on niinikään todistajana kertonut, että hän on ymmärtänyt työehtosopimusmääräyksessä käytetyn sanan työansio samalla tavoin kuin lomanmääräytymisvuoden palkka, eli se on työsuhteen perusteella maksuun tuleva palkkaus. Todistajan mukaan metsä- ja uittoalalla on nimenomaisesti sovittu, että esimerkiksi työajan lyhennyskorvaus samoin kuin vuosilomakorvaus ja sairausajan palkka ovat sellaisia palkkaeriä, joista lasketaan vuosilomakorvaus.

Maaseudun Työnantajaliiton toimitusjohtaja on puolestaan todistajana kertonut, että sekä ennen vuoden 1974 työehtosopimusmuutosta että sen jälkeen vuosilomakorvaus tuntipalkkaiselle työntekijälle työsuhteen päättyessä on laskettu prosentteina työssäoloajan palkasta. Vuoden 1983 työehtosopimusneuvotteluissa työntekijäpuolelta on tehty muutosesitys, jossa työansion sijaan on ehdotettu käytettäväksi sanaa palkka. Esitystä ei kuitenkaan ole hyväksytty. Työnantajapuolen omaksuma tulkinta on ollut esillä jäsenneuvonnassa samoin kuin liiton tiedotuslehdessä, eikä tulkinnan johdosta ole ollut erimielisyyksiä. Todistajan mukaan mainituissa tiedotuslehdissä, jotka on toimitettu myös työntekijäliittoon, on nimenomaan ollut esillä, että sanonnalla työansio työehtosopimuksessa tarkoitetaan työssäoloajan palkkoja ja lisäksi on todettu, että siihen eivät kuulu muun muassa vuosilomapalkat, työajan lyhennysvapaa-ajan palkat, arkipyhäkorvaukset, sairausajan palkat, synnytyslomapalkat eivätkä lomaltapaluurahat.

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimusosapuolet ovat vuosilomalain 16 §:n 2 momentin nojalla sopineet tuntipalkkaiselle työntekijälle työsuhteen päättyessä maksettavasta vuosilomakorvauksesta vuosilomalaista - ja myös työehtosopimuksessa sovitusta tuntipalkkaisten työntekijöiden lomapalkan määräytymistavasta - poikkeavalla tavalla. Työehtosopimusmääräyksen sanamuodosta kuten myöskään työtuomioistuimelle esitetystä muusta selvityksestä ei ole saatavissa tukea sille käsitykselle, että lomakorvaus, vastoin työehtosopimuksen 33 §:n 8 kohdan nimenomaista määräystä, jossain tilanteessa määräytyisi työansioon sidotun prosentuaalisen korvauksen asemesta jonkin muun perusteen mukaan. Vuosilomakorvauksen maksamista tuntipalkkaiselle työntekijälle ei siten ole sidottu ansaittuun vuosilomaan vaan työansioon. Sen sijaan on epäselvää, mistä laskentapohjasta prosentuaalinen korvaus määräytyy.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, milloin prosentuaalinen korvausperiaate on työehtosopimukseen otettu ja mitä sen laskentaperusteena olevasta ansiosta tuolloin on ollut tarkoitus sopia. Ennen vuotta 1974 voimassa ollut työehtosopimusmääräys on sanamuotonsa mukaan tulkittavissa niin, että vuosilomakorvaus lasketaan lomanmääräytymisvuoden ansion perusteella, johon otetaan mukaan työssäolon ajalta maksettu palkka. Ansiosanan muuttamisella vuonna 1974 työansioksi on esitetyn selvityksen mukaan pyritty ainoastaan selventämään eroa sellaisiin työnantajan maksamiin suorituksiin, joita on maksettu muusta kuin työstä, esimerkiksi työntekijän kotonaan kasvattamista taimista. Joka tapauksessa myös sopimusmääräyksen uusi sanamuoto tukee paremmin työnantajapuolen kuin työntekijäpuolen tulkintaa.

Selvitys siitä, miten nykyisin voimassa olevaa työehtosopimusmääräystä on yhteisesti tulkittu tai sovellettu käytäntöön, on jäänyt ristiriitaiseksi. Aiemmin asia ei ole noussut erimielisyyskysymyksenä esille. Lomakorvauksen laskentaperuste on edellä todetuin tavoin ollut esillä osallisliittojen välisissä keskusteluissa työntekijäliitossa laaditun, työnantajaliiton tulkintaa vastaavan erittelyn pohjalta ilman että tuossakaan vaiheessa asiaa olisi todettu riitaiseksi.

Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että sopijaosapuolten tarkoituksena olisi ollut sopia lomakorvauksen laskentapohjaa laajemmaksi kuin mitä työehtosopimuksen 33 §:n 8 kohdan sanamuoto osoittaa. Kun lomakorvaus sopimusmääräyksen mukaan lasketaan työansiosta, muulta kuin työssäolon ajalta maksettua palkkaa ei oteta huomioon lomakorvausta laskettaessa silloinkaan, kun tuo aika on vuosilomaa kerryttävää.

Vaikka edellä mainittu laskentapohja on voitu ottaa huomioon sovittaessa vuosilomakorvausprosentin suuruudesta, prosenttiperusteinen laskutapa voi johtaa siihen, että työansio ja siitä laskettava vuosilomakorvaus jäävät työntekijälle muutoin maksettavaa palkkausta alemmaksi. On myös mahdollista, että työntekijälle, jolla ei lomanmääräytymisvuonna ole ollut lainkaan työansiota, ei ole kertynyt työsuhteen päättyessä maksettavaa lomakorvausta, vaikka vastaavalta ajalta olisi kertynyt työsuhteen jatkuessa annettavaa vuosilomaa.

Työntekijäliiton edustaja on katsonut myös, että työehtosopimuksella ei ole vuosilomalain 16 §:n 2 momentin nojalla voitu sopia niin, että työntekijällä ei työsuhteen päättyessä olisi ehkä lainkaan oikeutta vuosilomakorvaukseen ja että tällainen sopimusehto olisi Suomen ratifioiman Kansainvälisen työjärjestön palkallista vuosilomaa koskevan yleissopimuksen vastainen. Nämä kysymykset eivät kuitenkaan ole sellaisia työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:ssä tarkoitettuja työehtosopimusolojen erityistä tuntemusta edellyttäviä asioita, joihin työtuomioistuimen tässä lausunnossaan olisi tarpeen ottaa kantaa.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin lausuntonaan toteaa, että tuntipalkkaisen työntekijän oikeus työsuhteen päättyessä vuosilomakorvaukseen määräytyy puutarha-alan työehtosopimuksen 33 §:n 8 kohdan mukaan myös silloin, kun työntekijällä ei ole ollut sellaista työansiota, josta vuosilomakorvaus kyseisen työehtosopimusmääräyksen mukaan on laskettava.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Niskanen, Nouro, Sulkunen ja Kiuru jäseninä.

Lausunto on yksimielinen.