Court rules foreign duty days without work must be break days, not retroactively weekly rest days.

Ulkomaan virkamatkaan sisältyneitä kahta työn suorittamisen aikataulusta johtunutta vapaapäivää ei voitu jälkikäteen merkitä työaikakirjanpitoon viikkolepopäiviksi. Kun kyseisinä päivinä virkamiehet eivät olleet hoitaneet virkatehtäviään eikä niistä muutoinkaan ollut kertynyt työajaksi laskettavaa aikaa, niitä oli pidettävä keskeytyspäivinä.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ry Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä noudatettavassa puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I TYÖAIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 §. Työajaksi laskettava aika

Työajaksi lasketaan, mikäli työajan laskemisesta ei ole erikseen toisin säädetty, määrätty, tai sovittu, a) viikko- tai päiväpalvelusohjelman taikka muun vastaavan määräyksen mukainen työaika vähennettynä lepoajalla (ruokailutauko) edellyttäen, että virkamiehellä on tauon aikana oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus poistua palvelustehtävästään, sekä b) kaikki se aika, minkä virkamies on esimiehen käskystä ollut työssä, vaikka se poikkeaisikin a)-kohdan määräyksistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II LEPOAJAT

11 §. Viikkolepo

Virkamiehelle on, ellei välttämättömistä virkatehtävistä muuta johdu, annettava vähintään 36 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo. Viikkolepo on mahdollisuuksien mukaan sovitettava sunnuntain yhteyteen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III KORVAUKSET JA LISÄT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 §. Ylityökorvaus ja lisätyökorvaus keskeytyneessä työjaksossa

1. Mikäli virkamies ei ole ollut työssä koko työjaksoa sen johdosta, että virkasuhde on katkennut tai ettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi taikka virkamies on tullut työhön kesken työjakson, lasketaan ylityökorvaus ja 15 §:n 1-4 momentissa tarkoitettu lisätyökorvaus keskeytyksen ulkopuolella olevien päivien eli laskentapäivien perusteella soveltaen suhteellisten työtuntinormien taulukkoja (Liite).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Työajaksi laskettava aika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11. Virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytettyä aikaa ei lasketa työajaksi, ellei tässä pykälässä ole toisin määrätty.

Virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytetty aika lasketaan työajaksi siltä osin kuin virkamies on matkustamisen aikana suorittanut virkatehtäviä kuten vartiointia tai laitteiden tarkkailua.

Jos virkamies on virka- tai komennusmatkaan käytettynä vuorokautena ollut työssä, mutta vähemmän kuin 8 tuntia, otetaan matkustamiseen kulunut aika huomioon työajan lisäyksenä siihen saakka, että se yhdessä työssäoloajan kanssa on 8 tuntia vuorokaudessa. Matkustamiseen käytettyä aikaa ei oteta huomioon työajan lisäyksenä sellaisen komennusmatkan vuorokaudelta, joka suoritetaan siirryttäessä virantoimituspaikalta toiselle.

Työajan lisäykseksi laskettavalta matkustajalta ei makseta iltatyölisää, yötyölisää, lauantaityökorvausta, aattopäivänlisää eikä sunnuntaityökorvausta.

Virka- tai komennusmatkaan käytetty vuorokausi on työaikasopimuksen 16 §:ssä tarkoitettu keskeytyspäivä, ellei siltä tämän momentin perusteella lasketa työaikaa.

Ulkomaille tehdyn virkamatkan ajalta noudatetaan työajan laskemisessa vastaavasti, mitä edellä tässä momentissa on määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 § Ylityökorvaus ja lisätyökorvaus keskeytyneessä työjaksossa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Laskentapäiviä ovat työpäivien, myös osapäivien, lisäksi virka- tai komennusmatkaan kulunut vuorokausi, mikäli virkamies on samalla joutunut hoitamaan virkatehtäviään, viikkolepopäivät, työjaksoon sijoitetut vapaapäivät sekä työtapaturman sattumispäivä ja sairastumispäivä samoin kuin luvatta palveluksesta poissaolopäivä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Keskeytyspäiviä ei oteta mukaan työaikalaskentaan. Tällaisia keskeytyspäiviä ovat muun muassa vuosiloma- ja virkavapauspäivät, vuosilomaan sisältyvät sunnuntait, uudenvuodenpäivä, pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä, joulupäivä, tapaninpäivä, juhannusaatto, vapunpäivä, itsenäisyyspäivä ja jouluaatto sekä muu kuin edellä 2 momentissa tarkoitettu virka- tai komennusmatkaan kulunut vuorokausi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V ERINÄISET OHJEET

1 § Työaikajärjestelyt

1. Työajan tarkoituksenmukaisella järjestelyllä tarkoitetaan työaikojen suunnittelua palvelusohjelmien puitteissa niin, että jo etukäteen varaudutaan tiedossa oleviin normaalia pitempään työaika vaativiin palvelustehtäviin. Työajan tasoittaminen työjaksoon suunnitellulla/sijoitetulla vapaalla tulee ottaa huomioon jo viikottaisen palveluksen järjestelyssä. Työajat on suunniteltava siten, että virkamiehellä hänen ollessaan työpaikalla on todella työtä.

2. Päivä- ja viikkopalvelusohjelmat ja työjakson työajat on suunniteltava etukäteen vastaamaan työjakson säännöllistä tuntimäärää, enintään kuitenkin 120 tuntia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Vuorokautinen työaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Tieto työajan järjestelystä tulee pääsääntöisesti antaa virkamiehelle hyvissä ajoin, viimeistään kyseistä työpäivää edeltävän työpäivän normaalina virka-aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI TYÖAIKAKIRJANPITO

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Lomake ja merkinnät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Työaikataulukkoa ei ole tarpeen pitää niiden henkilöiden osalta, joiden työaika työjakson aikana on säännöllistä ja jotka eivät tavanomaisissa oloissa joudu työskentelemään lauantaityö- tai sunnuntaityökorvaukseen taikka ilta-, yötyö- ja aattopäivänlisään oikeuttavana aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on valtiovarainministeriöä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että puolustusvoimien kuljetusvälinevarikolla oli syntynyt erimielisyys puolustusvoimien virkamiesten työajasta 13.12.1991 tehdyn virkaehtosopimuksen 16 §:n mukaisten yli- ja lisätyökorvausten maksamisesta työjaksolta, johon sisältyi ulkomaan virkamatka.

Luutnantti Juhani Tuominen ja vääpeli Kimmo Uotila olivat olleet ulkomaan virkamatkalla 31.5. - 13.6.1992. Työaikakirjanpidossa matkustuspäivä Saksaan ja matkustuspäivät siellä oli merkitty keskeytyspäiviksi. Ne päivät, jolloin virkamiehet olivat työskennelleet sekä kaksi viikkolevoksi merkittyä päivää oli merkitty laskenta-ajaksi.

Erimielisyys koski päiviä 1. ja 6.6.1992, jotka työnantaja oli merkinnyt laskentapäiviksi. Asiassa oli pidetty välitön neuvonpito kuljetusvälinevarikolla 10.7.1992. Kyseisessä neuvonpidossa kantajaliiton edustajat olivat vaatineet työaikamerkintöjen korjausta siten, että kyseiset työaikataulukkoon laskentapäiviksi merkityt päivät oli muutettava virkaehtosopimuksen 16 §:n mukaisiksi keskeytyspäiviksi.

Työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että koska kyseessä oli yli seitsemän vuorokautta kestänyt matka, sen aikana oli pidetty myös viikkolepo. Näin ollen työnantaja katsoi, että erimielisyyden kohteena olevat päivät oli käsitelty viikkolepopäivinä, joten niitä ei ollut pidettävä keskeytyspäivinä. Neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Asia oli jäänyt erimieliseksi myös sittemmin käydyissä paikallis- ja keskusneuvotteluissa.

Tuomisen ja Uotilan Saksan virkamatkan ajalle ei ollut etukäteen merkitty viikkolepopäiviä.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 102/1992 ratkaissut, oliko tietty sunnuntaipäivä ollut keskeytys- vai laskentapäivä. Työtuomioistuin on tuomiossaan katsonut, että riidanalainen sunnuntaipäivä oli ollut sellainen virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiden 16 §:n 3 momentissa tarkoitettu muu kuin 2 momentin mukainen virka- tai komennusmatkaan kulunut vuorokausi, joka tuli katsoa keskeytyspäiväksi. Tapauksessa oli kysymyksessä oleva sunnuntaipäivä ensin merkitty työaikataulukkoon keskeytyspäiväksi, mutta se oli myöhemmin korjattu laskentapäiväksi. Kyseistä sunnuntaipäivää ei ollut ennen kotimaan virkamatkaa merkitty viikkolepopäiväksi, vaan tilanteen muutos oli johtunut määrätyn työtehtävän edellyttämästä aikataulusta.

Tuomisen ja Uotilan virkamatkan tarkoitus oli ollut ottaa vastaan Saksasta ostettua käytettyä kalustoa. Kiistanalaiset päivät maanantai 1.6. ja lauantai 6.6.1992 olivat päiviä, jolloin saksalaisesta osapuolesta johtuen ei Tuomisella ja Uotilalla ollut ollut mitään työtehtäviä. Etukäteen Tuominen ja Uotila eivät olleet pystyneet suunnittelemaan työajan käyttöä Saksassa, vaan se oli ollut täysin riippuvainen saksalaisesta osapuolesta. Kyseisiä päiviä ei ollut etukäteen suunniteltu lepopäiviksi, vaan ohjelmasta johtuen ne olivat jääneet vapaapäiviksi. Tilanne oli samanlainen kuin työtuomioistuimen tuomiossa n:o 102/1992.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 16 §:n oikeaksi sisällöksi ja tulkinnaksi sen, että luutnantti Tuomisen ja vääpeli Uotilan Saksan virkamatkaan kuuluneet työaikalistaan laskentapäiviksi merkityt päivät 1. ja 6.6.1992 ovat olleet kyseisen virkaehtosopimuksen mukaisia keskeytyspäiviä.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Valtiovarainministeriö on STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n kanteeseen vastatessaan lausunut, että Tuomisen ja Uotilan virkamatkan matkustuspäivä Saksaan ja matkustuspäivät siellä oli työaikakirjanpidossa merkitty keskeytyspäiviksi. Päivät, jolloin virkamiehet olivat työskennelleet sekä kaksi viikkolevoksi merkittyä päivää oli merkitty laskentapäiviksi.

Puolustusvoimien työaikasopimuksen soveltamisohjeen 16 §:n 2 ja 3 momentissa oli tyhjentävästi määritelty laskentapäivät ja keskeytyspäivät. Virkaehtosopimuksen ja sen soveltamisohjeen 16 §:n määräykset vastasivat sisällöltään työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen ja sen soveltamisohjeen 22 §:n määräyksiä.

Puolustusvoimien työaikasopimuksen soveltamisohjeen 16 §:n 2 momentin mukaisella virka- ja komennusmatkaan kuluneella vuorokaudella tarkoitettiin tässä yhteydessä samaa kuin soveltamisohjeen 7 §:n 11 momentin viidennen kappaleen määräyksessä virka- ja komennusmatkaan käytetyllä vuorokaudella. Virka- tai komennusmatkaan kuluneella vuorokaudella tarkoitettiin vain sellaista vuorokautta, jonka aikana oli ollut kysymys myös matkustamisesta eli siirtymisestä työn suorituspaikalle. Määräyksen mukaisesti sellaiset matkustamiseen käytetyt vuorokaudet, joiden aikana oli jouduttu hoitamaan virkatehtäviä eli joilta oli kertynyt työajaksi laskettavaa aikaa, olivat soveltamisohjeen 7 §:n 11 momentin viidennen kappaleen mukaisesti laskentapäiviä. Kun soveltamisohjeen 16 §:n 2 momentissa oli haluttu tyhjentävästi luetteloida laskentapäivät, oli ollut välttämätöntä sisällyttää myös tähän aiemmin soveltamisohjeen 7 §:n 11 momentin viidennessä kappaleessa annetut määräykset.

Puolustusvoimien työaikasopimuksen soveltamisohjeen 16 §:n 3 momentissa virka- tai komennusmatkaan kuluneella vuorokaudella tarkoitettiin vain sellaista vuorokautta, jonka aikana oli ollut kysymys matkustamisesta eli siirtymisestä varsinaiselle työn suorituspaikalle. Määräyksen mukaisesti sellaiset matkustamiseen käytetyt vuorokaudet, joiden aikana ei ollut jouduttu hoitamaan virkatehtäviä eli joilta ei ollut kertynyt työajaksi laskettavaa aikaa, olivat soveltamisohjeen 7 §:n 11 momentin viidennen kappaleen mukaisia keskeytyspäiviä.

Soveltamisohjeiden 16 §:n 2 ja 3 momentin määräyksiä ei voitu tulkita ottamatta huomioon ohjeiden 7 §:n 11 momentin viidennen kappaleen määräyksiä. Tulkintaa ei voitu laajentaa siten, että 16 §:n 2 ja 3 momentin vuorokaudella tarkoitettaisiin muuta kuin varsinaiseen matkustamiseen käytettyä vuorokautta. Osapuolten kesken ei sinällään vallinnut erimielisyyttä siitä, että viikkolepopäivät olivat soveltamisohjeen 16 §:n 2 momentin mukaisia laskentapäiviä. Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan Tuomisen ja Uotilan 1. ja 6.6.1992 pitämien viikkolepopäivien luonne laskentapäivinä ei ollut muuttunut, vaikka ne sisältyivätkin 31.5. - 13.6.1992 suoritettuun virkamatkaan.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 102/1992 katsonut kysymyksessä olevan sunnuntaipäivän olleen virkaehtosopimuksen 16 §:ssä ja sen soveltamisohjeen 16 §:n 3 momentissa tarkoitettu keskeytyspäivä. Myös valtiovarainministeriön taholta oli keskusneuvotteluissa todettu, että Tuomisen ja Uotilan ulkomaanvirkamatkaan sisältyneet viikkolepopäivät voivat olla virkaehtosopimuksen 16 §:ssä ja sen soveltamisohjeen 16 §:n 2 momentissa tarkoitettuja laskentapäiviä, mikäli kyseessä olevat vuorokaudet olivat työjaksoa koskeneessa työaikataulukossa alunperin yksilöity vapaapäiviksi. Tarkoituksena toisin sanoen oli ollut, että 1. ja 6.6.1992 annetut viikkolepopäivät olivat laskentapäiviä, mikäli ne olivat olleet virkamiesten normaalia viikkolepoa. Jos työjaksoon oli sisällytetty työn suorittamisen aikataulusta johtuen ylimääräisiä vapaapäiviä, olisivat nämä voineet olla keskeytyspäiviä. Asian todellinen tila oli jäänyt keskusneuvottelujen jälkeen paikallisesti selvitettäväksi.

Kuljetusvälinevarikko oli selvittänyt, että Tuomisen ja Uotilan ulkomaan virkamatkaan sisältyneet 1. ja 6.6.1992 olivat olleet normaalia puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 11 §:n mukaista viikkolepoa, joten niitä oli kohdeltu laskentapäivinä. Kuljetusvälinevarikko oli edelleen selvittänyt, ettei Tuomisen ja Uotilan kaltaisille virkamiehille ennen työjaksoa laadittu erillistä työaikataulukkoa. Kuljetusvälinevarikko oli edelleen selvittänyt, että ulkomaankomennusta ja siihen liittyviä töiden järjestelyjä oli etukäteen suunniteltu komennukseen osallistuneiden virkamiesten keskinäisissä palavereissä.

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 11 §:n mukaista määräystä viikkolevosta oli noudatettava myös ulkomaankomennusten yhteydessä. Kun Tuomiselle ja Uotilalle oli annettu virkaehtosopimuksen edellyttämä viikkolepo 1. ja 6.6.1992, olivat nämä päivät työajan laskennassa virkaehtosopimuksen 16 §:n ja sen soveltamisohjeen 16 §:n 2 momentissa tarkoitettuja laskentapäiviä. Työtuomioistuimen ratkaisun n:o 102/1992 mukainen lopputulos johtui siitä, että tosiseikastosta oli saattanut myös olettaa, että laiteasennustyön suorittamisen edellyttämästä aikataulusta johtuvia työtunteja oli haluttu tasoittaa sellaisella viikkolepopäivällä, jota ennen virkamatkaa ei ollut merkitty työaikataulukkoon. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin oli katsonut sanotuissa oloissa annetun vapaapäivän keskeytyspäiväksi.

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyssä virkaehtosopimuksessa ei ollut työvuorotaulukon laatimista tai muuttamista koskevia määräyksiä. Epäselvää oli, voitiinko sanotuista työnjakoon ja työnjohtoon kuuluvista seikoista ylipäätään sopia valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 2 momentin perusteella virkaehtosopimuksin.

Pitkiin virkamatkoihin liittyvän työskentelyn aikana tieto työajan järjestelyistä tuli saattaa virkamiehen tietoon alalla voimassa olevien määräyksien ja noudatetun käytännön mukaisesti. Määriteltäessä virkaehtosopimuksen 16 §:n mukaisia laskenta- ja keskeytyspäiviä merkitystä ei ollut sillä, milloin viikkolepopäivät oli merkitty työaikataulukkoon. Mikäli vahvistettuun työaikataulukkoon oli tehty muutoksia antamalla ylimääräistä vapaata tai muuttamalla viikkolevon ajankohtaa, ratkaistiin menettelyä koskeva mahdollinen riita alalla muutoin noudatettujen määräysten ja käytännön perusteella.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Puolustusvoimien kuljetusvälinevarikolla työskentelevät luutnantti Juhani Tuominen ja vääpeli Kimmo Uotila ovat olleet virkamatkalla Saksassa 31.5. - 13.6.1992. Työaikakirjanpidossa matkustuspäivät Saksaan ja perillä Saksassa on merkitty keskeytyspäiviksi. Ne päivät, jolloin mainitut virkamiehet ovat työskennelleet sekä kaksi viikkolepopäivää on merkitty laskentapäiviksi. Kantajaliitto on kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, että viikkolepopäiviksi merkittyjä päiviä 1. ja 6.6.1992 on pidettävä puolustusvoimien työaikasopimuksen soveltamisohjeiden 16 §:n mukaisina keskeytyspäivinä.

Tuominen ja Uotila työskentelevät normaalisti viitenä päivänä viikossa siten, että heidän viikkoleponsa on sunnuntaisin. Virkamatkalle ei ollut laadittu ohjelmaa ennakolta, vaan se oli määräytynyt vasta perillä Saksassa. Tämän vuoksi maanantai 1.6. ja lauantai 6.6. ovat jääneet sellaisiksi päiviksi, jolloin työnantajalla ei paikallisesta osapuolesta johtuen ollut osoittaa Tuomiselle ja Uotilalle työtehtäviä. Nämä päivät on jälkeenpäin merkitty työaikakirjanpitoon Tuomisen ja Uotilan viikkolepopäiviksi.

Asiassa ei ole riidanalaista, että viikkolepopäivät myös komennusmatkan aikana ovat työaikasopimuksen soveltamisohjeessa tarkoitettuja laskentapäiviä. Lähtökohtaisesti Tuomisen ja Uotilan viikkolepopäiviä ovat olleet sunnuntait. Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko työnantaja voinut jälkeenpäin katsoa tosiasiallisesti vapaapäiviksi jääneet päivät maanantain ja lauantain viikkolepopäiviksi ja siten laskentapäiviksi.

Puolustusvoimien työaikasopimuksen 11 §:n mukaan virkamiehelle on, ellei välttämättömistä virkatehtävistä muuta johdu, annettava vähintään 36 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo, joka on mahdollisuuksien mukaan sovitettava sunnuntain yhteyteen. Viikkolepo voidaan siten antaa myös muulloin kuin sunnuntaina. Muun muassa työaikasopimuksen soveltamisohjeiden työaikajärjestelyjä koskevista määräyksistä on todettavissa, että sikäli kun työaikajärjestelyt ovat mahdollisia, on kuitenkin aina edellytettävä, että järjestelyt ovat etukäteen olleet virkamiehen tiedossa.

Myös virkamatkan aikana on periaatteessa voitu suorittaa työaikajärjestelyjä. Näin ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan edes väitetty tapahtuneen, vaan kanteessa tarkoitetut päivät ovat olleet työn suorittamisen aikataulusta johtuneita tai muita vapaapäiviä, jotka on merkitty viikkolepopäiviksi vasta jälkikäteen työaikakirjanpidossa.

Riidanalaisina virkamatkan päivinä Tuominen ja Uotila eivät ole joutuneet hoitamaan virkatehtäviään. Kun näitä päiviä ei edellä todetun mukaisesti voida pitää myöskään Tuomisen ja Uotilan viikkolepopäivinä, ne ovat työaikasopimuksen soveltamisohjeen 16 §:n 3 momentissa tarkoitettuja keskeytyspäiviä. Työtuomioistuimella ei ole tarpeen tämän asian yhteydessä ottaa enemmälti kantaa siihen, olisiko viikkolepopäivien sijoittaminen edellä kerrotuilla tavalla sinänsä ollut mahdollista.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 16 §:n oikeaksi sisällöksi ja tulkinnaksi, että Tuomisen ja Uotilan virkamatkaan kuluneet vuorokaudet 1. ja 6.6.1992 ovat olleet virkaehtosopimuksen mukaisia keskeytyspäiviä.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden saa STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Äimälä, Ekuri, Korpela ja Tuomi jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.