Labor court dismisses union claim that temporary military officer students are entitled to relocation costs.

Sotilasmusiikkikoulussa opiskelevat opistoupseerioppilaat oli koulutusjakson viimeisen puolen vuoden ajaksi nimitetty väliaikaisiksi virkamiehiksi eri joukko-osastoihin koulutuksen kuitenkin jatkuessa edelleen tuon ajan Lahden sotilasmusiikkikoulussa. Kun kyseiset virkamiehet eivät olleet nimityksen vuoksi joutuneet muuttamaan toiselle paikkakunnalle valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen mukaisesti, heillä ei ollut oikeutta muuttokustannusten korvauksiin.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä voimassa olevassa valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamista koskevassa virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yleistä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on valtiovarainministeriötä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Hämeen rykmentin sotilasmusiikkikoulussa palvelleet opistoupseerioppilaat oli otettu tilapäisiksi virkamiehiksi Hämeen rykmenttiin Lahteen 2.1. - 2.7.1992. Lahdessa he olivat olleet komennettuina oppikurssille. Tuolta ajalta ei ollut suoritettu päivärahaa, koska heidän oli katsottu opiskelevan omalla virkapaikkakunnallaan.

Pääesikunnan yksipuolisena hallintotoimena oli joukkoosastoja, joihin oppilaat sittemmin on sijoitettu, kehotettu ottamaan oppilaat väliaikaisiksi virkamiehiksi ajaksi 3.7. - 31.12.1992. Tämän ajanjakson oppilaat oli määrätty väliaikaisina hoitamaan puolustusvoimien 6-luokan opistoupseerin virkaa.

Sotilasmusiikkikoulussa palvelevat opistoupseerit olivat kiistatta olleet virkamiesasemassa ja heidät oli valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 2 §:n mukaisesti siirretty virkaan toiselle paikkakunnalle.

Pääesikunnan ja Päällystöliiton välillä 28.6.1991 oli käyty paikallisneuvottelu, jossa oli ollut esillä Ilmavoimien esikunnassa syntynyt erimielisyys muuttokustannusten korvaussopimuksen soveltamisesta peruskurssilta valmistuviin opistoupseereihin. Tuossa neuvottelussa Päällystöliiton edustajat olivat vaatineet kaikkien matkakustannusten korvaamista opistoupseerioppilaille. Pääesikunnan taholta oli tuolloin todettu, että opistoupseerikoulutusta luotaessa oli haluttu turvata opistoupseerioppilaiden taloudellinen asema siten, että kyseiset oppilaat olivat osan koulutusajasta virkasuhteessa. Tällöin ei ollut tullut riittävästi esille, mitä vaikutuksia kaikkien virkaehtosopimusmääräysten soveltaminen näihin vasta opiskeluvaiheessa oleviin virkamiehiin tuottaisi. Pääesikunnan taholta oli edelleen todettu, että koska oppilaat olivat kuitenkin myös virkamiehiä, he olivat oikeutettuja muuttokustannusten korvaussopimuksen mukaisiin korvauksiin. Kyseinen, 28.6.1991 käyty neuvottelu oli päättynyt yksimielisyyteen.

Valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 1 §:n 2 momentin mukaan sopimusta ei sovelleta sotakorkeakoulun oppilaaksi siirretyn tai komennetun virkamiehen muuttokustannusten korvaamiseen. Muiden oppilaitosten osalta ei virkaehtosopimukseen ole tehty rajauksia.

Opistoupseerioppilaat oli ennen tilapäisen virkasuhteen päättymistä otettu yksipuolisella hallinnollisella määräyksellä viran väliaikaisiksi hoitajiksi eikä palvelussuhdetta ollut siten tarkoitettu päättymään, vaan se oli jatkunut ennalta tehdyn suunnitelman mukaisesti. Valmistumisensa jälkeen opistoupseerit oli nimitetty ilman anomista virkaan siinä joukko-osastossa, mihin heidät oli nimitetty jo syksyllä 1992. Tämä osoitti, että virkasuhde valtioon oli tarkoitettu pysyväksi.

Valtion virkamieslain 34 §:n mukaan puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen virkamiesten siirtämisestä oli voimassa, mitä siitä erikseen oli säädetty. Puolustusvoimista annetun asetuksen mukaan puolustusvoimien virkamies oli velvollinen siirtymään toiseen puolustusvoimien virkaan tai tehtävään, kun se oli tarpeen palveluksen asianmukaista järjestelyä varten.

Peruste talouden muuttamiseen oli syntynyt silloin, kun opistoupseerioppilaat oli nimitetty väliaikaisiksi virkamiehiksi loppuvuodeksi 1992. Talouden muutto oli saattanut tapahtua jo etukäteen tulevalle paikkakunnalle, vaikka koulutus oli jatkunut loppuvuoden Lahdessa. Vaatimusta ei ollut voitu kohdistaa vuoden vaihteeseen, koska oppilaat olivat jo siinä vaiheessa olleet nimitettyinä joukko-osastoihinsa. Nimitys oli vuoden vaihteessa vain muuttunut vakinaiseksi virkamääräykseksi.

Työnantaja oli pyrkinyt välttämään kyseisen virkaehtosopimuksen soveltamisen sillä, että sotilasmusiikkikoulun opistoupseerioppilaat oli nimitetty jo puoli vuotta aiemmin tuleviin joukko-osastoihinsa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen 2 §:n oikeaksi sisällöksi ja tulkinnaksi sen, että sotilasmusiikkikoulun peruskurssi 50:n sotilasmusiikkilinjan oppilailla valtion virkamiehinä oli oikeus 2.7.1992 jälkeen toiselle paikkakunnalle tapahtuneen siirron johdosta saada kyseisen sopimuksen mukaiset muuttokustannusten korvaukset.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Valtiovarainministeriö on STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n kanteeseen vastatessaan lausunut, että opistoupseerikoulutus oli uudistettu vuoden 1989 alusta lukien. Entinen yksivuotinen toimiupseerien peruskoulutus oli muuttunut kaksi ja puoli vuotta kestäväksi peruskurssiksi, joka jakaantui kahteen vuosikurssiin ja niiden väliseen harjoittelujaksoon.

Valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 1 §:n 2 momentissa on todettu, että sopimusta ei sovelleta sotakorkeakoulun oppilaaksi siirretyn tai komennetun virkamiehen muuttokustannusten korvaamiseen, josta on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty tai sovittu. Määräyksen nimenomaisena tarkoituksena on ollut sulkea koulutusjärjestelmästä johtuva asuminen toisella paikkakunnalla muuttokustannusten korvaussopimuksen mukaisten etuuksien ulkopuolelle. Virkaehtosopimuksen 1 §:n 2 momentin määräyksistä sovittaessa ei toimiupseerioppilaita eli nykyisiä opistoupseerioppilaita ollut tarpeellista nimenomaisesti sulkea sopimuksen ulkopuolelle, koska aiempi yksivuotinen koulutusjärjestelmä ei ollut sitä edellyttänyt.

Valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 2 §:n 2 momentin mukaisesti virkamiehelle, joka on valtion virkamieslain 33 §:ssä tarkoitetun toiseen virkaan siirtämisen takia joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnalle, suoritetaan sopimuksen mukaiset etuudet. Valtion virkamieslain 33 § koskee vain valtion vakinaisia virkamiehiä, joten sotilasmusiikkikoulun oppilaiden osalta ei ole kysymys sen tarkoittamasta siirrosta toiselle paikkakunnalle.

Virkaehtosopimuksen tarkoittama siirtymävelvollisuuteen perustuva pysyvä siirto tai komennus toiselle paikkakunnalle saattoi ylipäätään olla mahdollista vasta kyseessä olevan opistoupseerikoulutuksen tultua asianmukaisesti suoritettua. Valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa oli todettu, etteivät esimerkiksi merivoimien ja merivartioston alusten purjehduskauden alkaessa tai päätyttyä tapahtuvat siirrot ja komennukset talvikaudeksi väliaikaisuutensa vuoksi oikeuttaneet muuttokustannusten korvaussopimuksen mukaisiin korvauksiin. Vastaavasti musiikkioppilaat olivat koulutuksensa loppuvaiheen muodollisesti sijoitettuna eri joukko-osastoihin väliaikaisiksi viranhoitajiksi. Vasta koulutuksen tultua asianmukaisesti suoritettua heidät voitiin nimittää puolustusvoimien virkoihin tai harkita heidän pysyvää sijoittamistaan puolustusvoimien palvelukseen.

Kantajaliiton viittaama Ilmavoimien esikunnassa syntynyt erimielisyys ja siitä tehty paikallisneuvottelutulos oli koskenut opistoupseerikoulutuksen päätyttyä vakinaisiin opistoupseerin virkoihin nimitettyjen virkamiesten suorittamia tutustumismatkoja uuden viran sijoituspaikkakunnille. Pääesikunnan mielestä edellä mainittu yksittäistapausta koskeva neuvottelutulos ei soveltunut vireillä olevaan tapaukseen eikä muutoinkaan sitonut sitä virkaehtosopimuksen mukaista ratkaisua harkittaessa. Valtiovarainministeriö oli omalta osaltaan yhtynyt edellä sanottuun pääesikunnan näkemykseen.

Valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltaminen edellytti, että virkamies joutui sopimuksen 2 §:n 1 momentin mukaisten syiden takia muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Mikäli virkamies itse pyysi siirtoa tai hänellä oli esimerkiksi viraston osaa siirrettäessä mahdollisuus niin halutessaan jäädä entiseen virkaansa, ei muuttokustannusten korvausta voitu maksaa. Tämä ilmeni työtuomioistuimen tuomiosta n:o 148/1987. Koulutusjärjestelmästä johtuva oleskelu toisella paikkakunnalla oli rinnastettavissa myös tähän tapaukseen. Henkilö oli hakeutuessaan opistoupseerikoulutukseen ollut tietoinen koulutuksen edellyttämästä oleskelusta eri paikkakunnilla. Hänen oli siis koulutukseen hakeutuessaan katsottava vapaaehtoisesti hakeutuneen myös sen mukaisiin harjoittelu- ja muihin opintojaksoihin.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Hämeen rykmentin sotilasmusiikkikoulun peruskurssi 50:n sotilasmusiikkilinjan oppilaat ovat saaneet kaksivuotisen koulutuksen. Koulutuksen ensimmäinen jakso kevätkaudella 1991 on ollut yleiskoulutusvaihe päällystöopistossa, jota on seurannut työharjoittelu soittokunnissa loppuvuonna 1991. Ensimmäisenä koulutusvuotena soitto-oppilaat eivät ole olleet virkasuhteessa, mutta toisena koulutusvuotena soitto-oppilaat on otettu 2.1. - 2.7.1992 tilapäisiksi virkamiehiksi Hämeen rykmenttiin Lahteen. Tämän jälkeiseksi koulutusajaksi 3.7. - 31.12.1992 eri joukko-osastot ovat ottaneet soitto-oppilaat väliaikaisiksi virkamiehiksi puolustusvoimien 6-luokan opistoupseerin virkaan. Kuitenkin myös jälkimmäisen jakson ajan opetus on jatkunut samalla tavoin kuin alkuvuoden sotilasmusiikkikoulussa Lahdessa. Koulutuksen päätyttyä opistoupseerit on nimitetty vakituisesti pääosin niihin joukko-osastoihin, joihin väliaikaisen viran nimitys oli annettu.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, ovatko soitto-oppilaat oikeutettuja muuttokustannusten korvaukseen edellä tarkoitetun, 3.7.1992 voimaan tulleen toiselle paikkakunnalle tapahtuneen siirron johdosta valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen 2 §:n mukaisesti. Työnantajapuoli on vastustaessaan vaatimusta katsonut, että kyseiset virkamiehet eivät olleet joutuneet opiskeluaikanaan muuttamaan talouttaan toiselle paikkakunnalle, joten ei ollut mainitun virkaehtosopimusmääräyksen mukaisia edellytyksiä muuttokustannusten korvaamiseen.

Valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 2 §:n nojalla virkamiehelle, joka valtion virkamieslain 33 §:ssä tarkoitetun toiseen virkaan siirtämisen, asianomaisella hallinnonalalla voimassa olevien siirtymisvelvollisuutta koskevien sääntöjen mukaisen siirron tai pysyväisen komennuksen taikka viraston tai sen osan siirtämisen taikka uudelleen järjestelyn johdosta joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle, suoritetaan sopimuksen mukaisesti muuttokustannusten korvauksena matkustamiskustannukset, kustannukset muuttotavaran kuljetuksesta sekä muun muassa muuttoraha korvauksena muista tarpeellisista muutoista aiheutuneista kustannuksista.

Työtuomioistuimessa on todistajana kuultu entistä Hämeen rykmentin luottamusmiestä, joka on kertonut suurimman osan soitto-oppilaista asuneen 3.7. - 31.12.1992 Lahdessa sotilasmusiikkikoululla. Todistajan mukaan kaksi tai kolme oppilasta oli kuitenkin muuttanut ja tehnyt muuttoilmoituksen paikkakunnalle, minne väliaikainen virkanimitys oli annettu.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu pääesikunnan koulutusosastolla työskentelevä everstiluutnantti on kertonut, että nimitys väliaikaiseksi virkamieheksi ei edellyttänyt eikä edes mahdollistanut muuttoa toiselle paikkakunnalle, koska koulutus jatkui Lahden sotilasmusiikkikoululla, jossa oppilailla oli ilmainen majoitus ja ylläpito. Opistoupseereiksi opiskelevien edellä todetut virkajärjestelyt on pyritty toteuttamaan niin, että kaikki opistoupseerioppilaat opintolinjasta riippumatta olisivat mahdollisimman tasavertaisessa asemassa. Koulutuksen aikainen virka saattoi olla missä joukko-osastossa tahansa eikä sen välttämättä tarvinnut olla edes soittokunnassa. Todistajan mukaan siirrossa väliaikaiseen virkaan on kysymys ainoastaan järjestelystä, jolla on pyritty järjestämään opistoupseerioppilaan opintososiaalinen asema; järjestelyn avulla opintojen loppuvaiheessa oppilaalle voidaan maksaa palkan lisäksi päivärahaa.

Pääesikunnan ja Päällystöliitto ry:n välillä 28.6.1991 käydyssä paikallisneuvottelussa osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että muuttokustannusten korvaussopimusta oli sovellettava virkasuhteessa oleviin, peruskurssilta valmistuviin opistoupseerioppilaisiin. Työtuomioistuimella ei ole perusteita päätyä muuhun ratkaisuun myöskään kanteessa tarkoitettujen opistoupseerioppilaiden osalta, mikäli muuttokustannusten korvaamiseen muutoin on perusteet.

Muuttokustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen 2 §:n mukaan muuttokustannusten korvaaminen edellyttää, että virkamies sopimuksessa tarkoitetusta syystä joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Kanteessa tarkoitettujen opistoupseerioppilaiden nimitys väliaikaisiksi virkamiehiksi ei ole edellyttänyt muuttoa toiselle paikkakunnalle, vaan heidän opiskelunsa Lahden sotilasmusiikkikoulussa on jatkunut 31.12.1992 saakka nimityksestä huolimatta. Tuon määräyksen perusteella kyseiset virkamiehet eivät siten ole joutuneet muuttamaan toiselle paikkakunnalle virkaehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla eikä heillä siten ole oikeutta vaatimiinsa korvauksiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Äimälä, Ekuri, Korpela ja Tuomi jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.