Labor court dismisses termination claim but allows severance pay for employee unable to work due to illness.

Työntekijä oli tullut sairautensa vuoksi jatkuvasta syystä kykenemättömäksi työsopimuksensa mukaisiin tehtäviin, eikä työnantajalla ollut tarjota hänelle hänen terveydentilansa huomioon ottaen sopivaa työtä. Yhtiöllä oli oikeus purkaa työntekijän työsopimus.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta. (Ään.)

Kantaja Puu- ja erityisalojen liitto ry Vastaaja Metsäteollisuus ry Kuultava Finnforest Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, nykyisen Metsäteollisuus ry:n, ja Puutyöväen liitto r.y:n, nykyisen Puu ja erityisalojen liiton, välillä on 3.4.1990 allekirjoitettu mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus, joka on ollut voimassa 3.4.1990 29.2.1992 ja jonka voimassaoloa on jatkettu 31.10.1993 saakka. Tässä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusliittojen tekemien sopimusten noudattaminen

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen tekemiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10. Liitteenä XXI olevaa 24.4.1984 allekirjoitettua irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta soveltamisohjeineen siihen 16.1.1989 ja 15.1.1990 tehtyine muutoksineen sekä 3.12.1985 tehtyä pöytäkirjaa luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun toimeentuloturvasta työsopimuksen purkutapauksissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.

Sopimus ei siten 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään:

1. Työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n ja 44 §:n 2 momentin perusteella eikä työsopimuksen irtisanomista taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 15 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aika päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verratavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Seuraamusjärjestelmä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 37 a §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Puu- ja erityisalojen liitto on Metsäteollisuus ry:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Finnforest Oy oli purkanut Martti Simosen työsopimuksen 11.12.1992, koska Simonen oli yhtiön mielestä jatkuvasta syystä työhön kykenemätön. Simoselle, jonka työsuhde oli alkanut 4.8.1975, oli sattunut 29.11.1989 työtapaturma, jonka jälkeen hän oli alkanut sairastella. Tapaturman jälkeen Simonen oli ollut työkyvyttömänä 3.1.1990 saakka, jolloin hän oli palannut töihin. Hän oli joutunut uudelleen sairauslomalle vuoden 1990 elokuussa ja lääkäri oli kirjoittanut hänelle sairauslomaa 10.3.1991 asti. Tämän jälkeen Simonen oli ollut työssä ja lääkäri oli määrännyt hänet taas sairauslomalle 27.3.1991 ja 10.4. - 30.9.1991. Vuoden 1992 keväällä Simonen oli ollut Finnforest Oy:n Lohjan tehtaalla eläkevakuutusyhtiön määräämässä työkokeilussa 30.3. ja 31.5.1992 välisenä aikana. Tämä työkokeilu oli epäonnistunut.

Finnforest Oy oli katsonut, ettei sillä ollut järjestää Simoselle, joka työkokeilun jälkeen ei enää ollut ollut sairauslomalla, sopivaa työtä Lohjan tehtaalla ja uhannut jo vuoden 1992 keväällä purkaa Simosen työsopimuksen. Koska Simoselle ei yhtiön käsityksen mukaan ollut ollut tarjota työtä, Simonen oli hakeutunut työnhakijaksi työvoimatoimistoon 15.6.1992. Vuoden 1992 joulukuussa hän oli saanut kirjeitse tiedon työsopimuksensa purkamisesta sairauden vuoksi.

Työnantaja oli 21.8.1992 kirjoittanut todistuksen, jonka mukaan sillä ei ollut tarjota Simoselle sopivaa työtä. Pääluottamusmies oli esittänyt Simosen työllistämistä puutavaran vastaanottajana, mutta työnantaja ei ollut suostunut kokeilemaan Simosen soveltuvuutta tähän työhön. Työnantaja oli väittänyt, ettei Simoselle löytynyt sopivaa työtä koko tehtaalta. Todellisuudessa sopivaa työtä ei edes ollut etsitty saati sitten tarjottu.

Työsopimuksen purkaminen oli varsin ankara toimi, johon täytyi olla perustellumpi syy kuin työsopimuksen irtisanomiseen. Sairauden täytyi aiheuttaa olennainen ja pysyvä työkyvyn heikkeneminen ollakseen irtisanomisen peruste. Irtisanomisperusteen arvioinnissa oli kiinnitettävä huomiota myös sairauden ennusteeseen.

Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että työn tarjoamisvelvollisuus kuului työnantajan huolenpitovelvollisuuteen. Oikeuskäytännössäkin oli katsottu, että irtisanomisperusteen riittävyyden kokonaisharkinnassa oli otettava huomioon työnantajan mahdollisuus ja velvollisuus tarjota työntekijälle muuta työtä.

Työtuomioistuin oli katsonut ratkaisussaan n:o 28/1992, jonka se oli antanut mekaanisen metsäteollisuuden sopimusalalta, että työnantajalla ei ollut oikeutta purkaa työntekijän työsopimusta sairauden perusteella, vaikka työnantajalla ei ollut mahdollisuutta tarjota työntekijälle tämän selkäsairauden vuoksi mitään muuta työtä. Työtuomioistuimen mielestä työnantajalla oli tällöin ollut irtisanomisperuste.

Työnantajalla ei ollut ollut oikeutta purkaa Simosen työsopimusta työsopimuslain 43 §:n nojalla. Simosen työsopimuksen purkamisen aikaan ja jo sitä ennen hän oli ollut työkykyisenä työnhakijana työvoimatoimistossa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Finnforest Oy on irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen vastaisesti purkanut Simosen työsopimuksen ja ettei työnantajalla ollut ollut oikeutta sitä edes irtisanoa.

Puu- ja erityisalojen liitto on lisäksi vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Finnforest Oy:n maksamaan Simoselle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana kuudelta kuukaudelta 37 056 markkaa ja työajan lyhennyskorvauksena irtisanomisajalta 2 038,08 markkaa sekä lomakorvauksena irtisanomisajalta 4 199,68 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 11.12.1992 lukien.

Puu- ja erityisalojen liitto on edelleen vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Finnforest Oy:n korvaamaan Simoselle perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n nojalla 10 kuukauden palkkana 65 156,80 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.12.1992 lukien.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Metsäteollisuus ry on Puu- ja erityisalojen liiton kanteeseen vastatessaan lausunut, että asiaa koskeneissa neuvotteluissa Puu- ja erityisalojen liiton edustajat olivat katsoneet, että Simosen sairaus oli muodostanut irtisanomisperusteen, mutta ei purkuperustetta. Näin ollen kysymyksessä ei ollut erimielisyys irtisanomissuojasopimuksen tulkinnasta kyseessä olevassa tapauksessa vaan työsopimuslain 43 §:n tulkinnasta. Asia ei kuulunut työtuomioistuimen käsiteltäviin asioihin vaan yleiseen alioikeuteen.

Simoselle oli pyritty järjestämään sellaista työtä, jonka hänen terveytensä olisi kestänyt. Tällaista työtä ei tehtaalta ollut löytynyt niissä puitteissa, joissa asiaa oli käytännössä ollut mahdollista järjestää. Simonen oli jonkin aikaa toiminut tukinkatkaisijana, jonka tehtävän fyysinen kuormitus oli työnantajan käsityksen mukaan vähäisempi kuin puutavaran vastaanottajan tehtävässä. Toisaalta puutavaran vastaanottajan tehtävää ei ollut vapaana ja noina aikoina Simonen itsekin oli ollut sitä mieltä, että hänen terveydelleen sopivaa työtä ei tehtaalla ollut. Simosen työsuhteen purkamiselle oli ollut täysin asiallinen peruste.

Simosen selkä oli kipeytynyt hänen nostaessaan radalla poikittain ollut tukkia, jolloin oli tapahtunut selän nyrjähdys. Varsinaista tuottamuksellista, työnantajasta johtuvaa tapaturmaa ei ollut sattunut. Ensimmäinen sairausloma oli kestänyt marraskuun lopusta 1989 tammikuulle 1990. Sitten Simonen oli ollut töissä elokuulle 1990 saakka, jolloin hän oli saanut määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen, joka oli jatkunut 30.9.1991 saakka. Hänelle oli myönnetty vielä lisäeläke työhönpaluun tukemiseksi ajalle 1.10.1991 - 30.1.1992, minkä jälkeen eläkevakuutusyhtiö ei enää ollut katsonut, että Simonen olisi siten työkyvytön, että työkyvyttömyys oikeuttaisi joko määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen jatkamiseen tai toistaiseksi voimassa olevaan täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Simonen oli ollut lokakuussa 1991 sahauslinjalla istumatyössä eli katkomassa tukkeja, mutta kolmen päivän kokeilun jälkeen oli todettu, että työ ei ollut onnistunut. Sen jälkeen Simonen ei ollut ollut työssä ja eläke oli päättynyt 31.1.1992.

Eläkevakuutusyhtiö ja työnantaja olivat yhdessä päättäneet, että huhti-toukokuussa 1992 yritetään vielä kerran työkokeilua. Simonen oli kokeillut puolentoista kuukauden aikana tukkien katkaisutyötä, johon hänelle oli eläkevakuutusyhtiön toimesta järjestetty erikoistuoli. Kokeilu oli jouduttu keskeyttämään, koska Simonen oli katsonut, ettei hän kyennyt kyseiseen työhön.

Kesäkuussa 1992 tuotantopäällikkö oli kysynyt Simoselta mahdollisuutta, että Simonen irtisanoutuisi. Tähän Simonen ei ollut suostunut. Asia oli jäänyt tuolloin ratkaisematta ja joulukuussa 1992 työnantaja oli katsonut, että Simonen oli jatkuvasta syystä kykenemätön työhönsä ja purkanut työsuhteen. Keväällä 1992 tilanne oli jäänyt ratkaisematta työpaikalla osittain siksi, että Simonen ei ollut suostunut irtisanoutumaan ja toisaalta kyseisessä yksikössä oli ollut kokematon esimies, joka ei ollut ehkä ymmärtänyt sitä, millä ripeydellä asiaan olisi ollut syytä ottaa kantaa.

Työntekijäpuoli oli esittänyt Simoselle portinvartijan ja puutavaran vastaanottajan tehtävää, mutta lääkärinlausunnoissa oli todettu, että Simosta ei voitu suosittaa työhön, missä pitäisi istua koko työpäivän ajan ja missä joutuisi kurottelemaan tai nostelemaan. Portinvartijan tehtävä oli siten yhdistetty, että portinvartija hoiti myös puutavaran vastaanottoa. Kyse oli työstä, jossa piti kiivetä, kurotella ja mitata kuormia, jotka tehtaalle tulivat, eikä se ollut kevyempää työtä tai Simosen terveydentilalle sopivampaa työtä kuin mitä erikoisvalmisteisen tuolin kanssa oli yritetty kokeilla.

Vastaajaliitto on myöntänyt kanteessa esitettyjen vaatimusten markkamäärät oikeiksi.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut ensisijaisesti, että kanne tuli jättää tutkittavaksi ottamatta ja mikäli kanne tutkittaisiin, oli se hylättävä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Puu- ja erityisalojen liitto on Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntiväitteen johdosta vielä lausunut, että kantajaliiton neuvottelijat eivät olleet luopuneet mistään irtisanomissuojasopimuksen mukaisista vaatimuksista. Kanteen tutkimatta jättämisen perusteeksi ei riittänyt vetoaminen sovintoneuvotteluihin, joissa oli ollut esillä irtisanomisajan palkan maksaminen. Sovintoneuvotteluissa mahdollisesti esitetyt vaihtoehdot eivät voineet vaikuttaa tuomioistuimen ratkaisuun asiassa.

Erimielisyyspöytäkirjassa Puu- ja erityisalojen liitto oli katsonut työnantajan tietensä rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ää purkaessaan Simosen työsopimuksen sairauden vuoksi. Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä todettiin, ettei työsopimusta saanut irtisanoa ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Irtisanomissuojasopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan sopimuksen perusteella voitiin tutkia, oliko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus oli purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella. Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä oli määräys irtisanomisajan laiminlyönnistä. Näillä perusteilla kannetta ei voinut jättää tutkimatta työtuomioistuimessa.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Finnforest Oy on osaltaan yhtynyt Metsäteollisuus ry:n puolesta lausuttuun.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut, että Finnforest Oy velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Myös Metsäteollisuus ry on vaatinut oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Metsäteollisuus ry on väittänyt, että kanteessa on kysymys työsopimuslain 43 §:n tulkinnasta ja että kyse ei siten ole työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaisesta työehtosopimuksen tulkintariidasta. Metsäteollisuus ry on vaatinut kanteen jättämistä työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että Finnforest Oy on irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n vastaisesti purkanut Martti Simosen työsopimuksen ja ettei työnantajalla ole ollut oikeutta sitä edes irtisanoa. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n 2 momentin mukaan sopimuksen perusteella voidaan muun muassa tutkia, onko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työsopimus sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella. Työtuomioistuin on siten työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännökset huomioon ottaen toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan asian. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntiväitteen.

Metsäteollisuus ry on lisäksi asian pääkäsittelyssä väittänyt, että Puu- ja erityisalojen liiton ja Metsäteollisuus ry:n edustajien välillä olisi sovittu riidan kohteena olevan asian viemisestä käsiteltäväksi yleiseen alioikeuteen, mikäli asiaa tuomioistuimessa ajettaisiin. Tämä oikeudenkäyntiväite koskee seikkaa, joka ei ole työtuomioistuimen viran puolesta huomioon otettava. Koska väitettä ei ole tehty vastauksessa, se jätetään työtuomioistuimesta annetun lain 25 §:n 1 momentin nojalla tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Martti Simonen on työskennellyt nykyisen Finnforest Oy:n Lohjan tehtailla vuodesta 1975, aluksi lastulevytehtaalla ja sen toiminnan päätyttyä kertopuutehtaalla pyöräkuormaajan kuljettajana ja sittemmin tukkien katkaisussa. Finnforest Oy on purkanut Simosen työsopimuksen 11.12.1992 työsopimuslain 43 §:n 5 kohtaan viitaten, koska Simonen yhtiön näkemyksen mukaan on ollut jatkuvasta syystä työhön kykenemätön.

Simonen on loukannut selkänsä työssään 29.11.1989. Selkäkivun vuoksi Simonen on ollut sairauslomalla 1.3.1990 saakka ja joutunut uudelleen samasta syystä sairauslomalle 20.8.1990. Finnforest Oy:n tuotantopäällikkö on todistajana työtuomioistuimessa kertonut Simosen olleen vuoden 1990 aikana töissä hieman yli 60 päivää ja vuonna 1991 töissä noin 20 päivää. Simoselle on 16.9.1991 myönnetty työkyvyttömyyseläke takautuvasti 1.6.1991 alkaen 30.9.1991 saakka. Työkyvyttömyyseläkkeen maksamista on jatkettu 1.10.1991 alkaen 31.1.1992 asti työhön paluun tukemiseksi. Tämän jälkeen Simosen ei ole selvitetty olleen sairauslomalla.

Simonen on hakenut vuonna 1992 eläkeoikeutensa jatkumista, mutta sitä ei ole hänelle myönnetty. Simonen on valittanut päätöksestä, mutta valitus on sittemmin hylätty.

Työnantaja on pyrkinyt järjestämään Simoselle sopivampaa työtä siirtämällä hänet ensin pyöräkuormaaja tehtävistä tukkien katkaisuun vuonna 1991. Tätä työtä Simonen on todistajana kuullun tehtaan tuotantopäällikön kertoman mukaan kyennyt tuolloin tekemään vain muutaman päivän ajan. Keväällä 1992 eläkevakuutusyhtiön aloitteesta on järjestetty työkokeilu, jossa Simosen käytössä tukinkatkaisussa oli ollut erikoisvalmisteinen tuoli. Kokeilun aluksi Simonen oli tehnyt lyhyempiä työpäiviä, joiden pituutta oli sitten asteittain lisätty. Kun työaikaa oli lisätty kahdeksaan tuntiin päivässä ja tukinsahaajan tehtävään oli tullut mukaan raskaampia työtehtäviä, kuten siivoustyötä, oli Simosen selkä kipeytynyt ja työkokeilu jouduttu keskeyttämään työterveyslääkärin määräyksestä.

Kesäkuussa 1992 tehtaan tuotantopäällikkö on esittänyt Simoselle työsuhteen päättämistä. Simonen on kuitenkin kieltäytynyt itse irtisanoutumasta. Työsuhdetta ei ollut tuolloin päätetty, mutta Simoselle ei ole osoitettu työtä ja hän on ollut työvoimatoimistossa työnhakijana 15.6.1992 lukien.

Yhtiö on 25.8.1992 päivätyssä, Simosen pyynnöstä antamassaan lausunnossa muun muassa todennut, että kaikki tehtaalla tehtävät työt vaativat jossakin määrin kumartumista tai nostoja. Tehtaan tuotanto-osastoilla ei ole tukkien katkaisua fyysisesti kevyempää työtä. Simosen koulutuksen ja rajoittuneen työkyvyn huomioon ottaen tehtaalla ei lausunnon mukaan ollut tarjota hänelle työtä.

Finnforest Oy:n tuotantopäällikkö on työtuomioistuimessa todistajana kertonut, että hän oli kesäkuussa 1992 ehdottanut Simoselle muun muassa pakkaustyötä, mutta Simonen oli katsonut, ettei hän pystynyt kyseisestä työtehtävästä suoriutumaan. Tuotantopäällikkö oli keskustellut yhtiön työterveyslääkärin kanssa myös mahdollisuudesta sijoittaa Simonen yhdistettyyn portinvartijan ja töiden vastaanottajan tehtävään, mutta työterveyslääkäri oli katsonut, ettei Simonen ollut siihenkään tehtävään sopiva. Tuotantopäällikön kertoman mukaan Simonen itsekin oli kahdessa joulukuussa 1992 käydyssä keskustelussa ollut sitä mieltä, että yhtiössä ei ollut sellaista tehtävää, josta hän olisi pystynyt selviytymään.

Kertopuutehtaan pääluottamusmies on todistajana kertonut, että neuvoteltaessa joulukuussa 1992 Simosen työsuhteen päättämisestä todistaja oli esittänyt, että Simosta olisi kokeiltu edellä mainittuun portinvartijan ja tavaran vastaanottajan tehtävään. Tämä henkilö valvoo liikennettä tehtaan portilla ja mittaa tehtaalle tulevat tukkikuormat. Työnantaja ei tähän kuitenkaan ollut suostunut, koska tuolloin ei ollut sellaista paikkaa vapaana. Portilta olisi kuitenkin vapautunut paikka noin kahden vuoden kuluttua ja siksi ajaksi isolla tehtaalla olisi todistajan näkemyksen mukaan voitu esimerkiksi useammista eri tehtävistä kokoamalla järjestää Simoselle sopivaa työtä.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että Simonen on ainakin huhtikuusta 1991 ollut sairautensa vuoksi kokonaan kykenemätön suoriutumaan työsopimuksensa mukaisista tehtävistä. Simosen sairaudesta ja työkyvystä esitetyn selvityksen valossa hänen on katsottava olleen jatkuvasta syystä näihin töihin kykenemätön. Työnantajalla ei ole keväällä 1992 eikä myöskään joulukuussa 1992 ollut tarjota Simoselle soveltuvia tehtäviä. Työntekijäpuolelta osoitettu portinvartijan/puutavaran vastaanottajan tehtävä, jonka soveltuvuus Simoselle on jäänyt kiistanalaiseksi, olisi joka tapauksessa edellyttänyt huomattavan pitkäaikaisia erikoisjärjestelyjä. Työtuomioistuin katsoo, ettei Finnforest Oy:ltä ole näissä olosuhteissa voitu kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Finnforest Oy ei siten ole Simosen työsuhteen purkaessaan menetellyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen vastaisesti

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Metsäteollisuus ry ja Finnforest Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Rautiainen, Nouro, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Korpelan lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi:

Käsittelyratkaisuun yhtyen ratkaisen pääasian seuraavasti:

Irtisanominen on työsopimuksen ensisijainen päättämistapa sen jälkeenkin, kun työtuomioistuin on katsonut (TT 1984-135), että se ei ole yksinomainen, vaan että sairaudesta aiheutuva pysyvä ja olennainen kykenemättömyys työhön voi oikeuttaa myös työsopimuksen purkamiseen, jonka edellytykset eivät kuitenkaan ole muutoin kuin yleisesti määriteltävissä. Työsuhteen jatkumisen estävän olosuhteiden muutoksen tulee tämän tuomion mukaan olla merkittävämpi kuin työsuhteen irtisanomiseen oikeuttava peruste ja työhön kykenemättömyyden täydellisyyden ja lopullisuuden arviointiin saattavat vaikuttaa muun muassa suoritettavan työn laatu ja työpaikan olosuhteet.

Työnantajan oikeus irtisanoa Simosen työsopimus sairauden perusteella on varmistunut viimeistään työkokeilun epäonnistuttua keväällä 1992. Simosen työsuhteen jatkuminen on kuitenkin jätetty epämääräiseksi vielä pitkäksi aikaa senkin jälkeen, kun Simonen on ilmoittautunut työvoimatoimistoon työnhakijaksi ja kieltäytynyt kysyttäessä itse irtisanoutumasta, mihin hänellä ei ollut velvollisuuttakaan. Työnteon estymistä koskeneet olosuhteet eivät ole muutoin muuttuneet. Purkuperustetta harkittaessa on otettava huomioon myös Simosen sairastuminen työnantajan työssä. Edellä mainituin perustein Finnforest Oy:llä ei ole ollut oikeutta Simosen työsopimuksen purkamiseen, mutta kylläkin sen irtisanomiseen.

Vahvistan Finnforest Oy:n purkaessaan Simosen työsopimuksen menetelleen työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n vastaisesti.

Velvoitan vaatimukset enemmälti hyläten Finnforest Oy:n maksamaan Simoselle irtisanomisajan palkkana kuudelta kuukaudelta yhteensä 37 056 markkaa, työajan lyhennyskorvauksena irtisanomisajalta 2 038,08 markkaa sekä lomakorvauksena irtisanomisajalta 4 199,68 markkaa, kaikki erät 16 prosentin korkoineen 11.12.1992 lukien.

Velvoitan Finnforest Oy:n korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut 3 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.