Labour court dismisses claim that military exercise ended when officers left camp, denying overtime pay.

Ampumaleiriltä yöksi kotiin poistuneiden virkamiesten sotilaallisen harjoituksen oli katsottu keskeytyneen heidän saatuaan leirin johtajalta poistumisluvan tai määräyksen poistua harjoituksesta ja jälleen jatkuneen heidän seuranneena päivänä ilmoittauduttuaan palvelukseen. Keskeytysajalta ei puolustusvoimien virkamiesten työaikasopimuksen soveltamisohjeen mukaan suoriteta työaikasopimuksen mukaisia korvauksia.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ry Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta 13.12.1991 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I TYÖAIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 §. Työajaksi laskettava aika

Työajaksi lasketaan, mikäli työajan laskemisesta ei ole erikseen toisin säädetty, määrätty, tai sovittu, a) viikko- tai päiväpalvelusohjelman taikka muun vastaavan määräyksen mukainen työaika vähennettynä lepoajalla (ruokailutauko) edellyttäen, että virkamiehellä on tauon aikana oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus poistua palvelustehtävästään, sekä b) kaikki se aika, minkä virkamies on esimiehen käskystä ollut työssä, vaikka se poikkeaisikin a)-kohdan määräyksistä.

8 §. Sotilaallinen harjoitus

1. Sotilaallisella harjoituksella tarkoitetaan tässä sopimuksessa harjoitusta, joka a) on koulutussuunnitelman mukainen, b) on asianomaisen viranomaisen ennalta määräämä, c) tapahtuu maasto-olosuhteissa ja d) on tarkoitettu kestämään yhdenjaksoisesti vähintään 24 tuntia. 2. Harjoitukseen osallistuvan virkamiehen työajaksi sellaiselta kalenterivuorokaudelta, jonka aikana hänen palveluksensa harjoituksessa meno- ja paluumatkoineen on kestänyt vähintään 8 tuntia, lasketaan näistä 8 tuntia. 3. Muissa kuin 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa lasketaan työaika harjoituksesta 7 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Puolustusministeriön antamissa puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Sotilaallinen harjoitus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Työaikasopimuksen 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi sotilaalliseksi harjoitukseksi on katsottava pääesikunnan, puolustushaaran ja sotilasläänin esikunnan, yhtymän tai joukko-osaston ennalta suunnittelemat ja kirjallisesti käskemät sotilaalliset harjoitukset.

Harjoitusolosuhteen on katsottava pääsääntöisesti alkavan välittömästi ennen lähtöä tapahtuvasta joukon sotavalmiustarkastuksesta (vast.), tai yksityisen virkamiehen osalta hänen siirtyessään maasto-olosuhteisiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Puolustusvoimien työaikasopimuksen 8 §:ssä tarkoitettuun sotilaalliseen harjoitukseen osallistuvia eivät ole ne virkamiehet, jotka on määrätty (komennettu) suorittamaan erillistä työtä, koulutus- tms. tehtävää.

Jos harjoituskokoonpanoon kuuluva virkamies määrätään suorittamaan tehtäviä, jotka eivät liity harjoitukseen tai harjoitusjoukkoon, keskeytyy sotilaallinen harjoitus tehtävän suoritusajaksi. Keskeytysajalta ei suoriteta työaikasopimuksen 8 §:ssä tarkoitettuja korvauksia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on lausunut, että panssariprikaatissa oli syntynyt erimielisyys lisätyökorvausten maksun päättymis- ja alkamisajankohdasta Hämeenlinnan Hätilässä toimeenpannuilla ampumaleireillä sellaisissa tilanteissa, joissa harjoituksen johtaja oli oikeuttanut harjoitusjoukkoon kuuluvan virkamiehen poistumaan harjoituksesta yöksi kotiin.

Ampumaleireillä oli ollut usein sellainen käytäntö, että kun päivän työt oli tehty eikä leirinjohtaja ollut määrännyt tehtäviä, osa henkilökunnasta oli leirinjohtajan luvalla siirtynyt joko puolustusvoimien tai omalla autolla suoraan tai kasarmin kautta kotiin. Siirtymisaika oli ollut keskimäärin noin puoli tuntia. Seuraavana aamuna paluu leirialueelle oli tapahtunut edellä kuvatulla tavalla. Erimielisyyttä oli syntynyt siitä, milloin puolustusvoimien työaikasopimuksen 8 §:n 5 momentin tarkoittamat lisätyötunnit alkoivat ja päättyivät.

Välittömässä neuvonpidossa 25.3.1992 luottamusmiehen kanta oli ollut, että lisätöiden laskeminen lopetettiin kyseisessä tapauksessa silloin, kun virkamies oli saapunut kasarmille tai kotiinsa ja aloitettiin seuraavana aamuna, kun hän oli aloittanut siirtymisen maasto-olosuhteisiin. Panssariprikaatin komentaja oli puolestaan katsonut, että harjoitusjoukkoon kuuluminen alkoi virkamiehen ilmoittautuessa harjoituksen johtajalle maastossa ja keskeytyi virkamiehen ilmoittautuessaan poislähtiessään harjoituksesta maastossa. Välittömässä neuvonpidossa asiasta oli jääty erimielisiksi.

Paikallisneuvottelussa 5.11.1992 Päällystöliitto r.y:n edustajat olivat viitanneet työaikasopimuksen 8 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan harjoitukseen kuuluvaksi luettiin myös harjoitukseen meno- ja paluumatkat. Tällä perusteella Päällystöliitto oli uudistanut paikallisen luottamusmiehen vaatimuksen, että kyseiset matkustusajat oli luettava lisätyökorvaukseen oikeuttavaksi ajaksi. Pääesikunnan edustajat olivat puolestaan katsoneet, että kyseessä oleva matkustaminen harjoituksen ohjelmaan kuulumattomana ei kuulunut sotilaallisen harjoituksen korvausten piiriin.

Keskusneuvottelussa 2.3.1993 kantajaliiton taholta oli viitattu työaikasopimuksen 8 §:n 2 momenttiin ja vaadittu, että kyseiset matkustusajat oli luettava lisätyökorvaukseen oikeuttavaksi ajaksi. Valtiovarainministeriön taholta oli puolestaan todettu, että sotilaallinen harjoitus keskeytyi, mikäli virkamies tilapäisesti vapautettiin suorittamasta harjoitukseen tai harjoitusjoukkoon liittyviä tehtäviään. Edelleen valtiovarainministeriön taholta oli katsottu, että keskeytykseen liittyneet matkat harjoitusalueelta virkamiehen asunnolle ja sieltä takaisin eivät olleet työaikasopimuksen 8 §:n 2 momentin mukaista sotilaalliseen harjoitukseen laskettavaa työaikaa. Keskusneuvottelut olivat päättyneet erimielisinä.

Sotilaallinen harjoitus alkoi viimeistään välittömästi ennen lähtöä tapahtuvasta joukon sotavalmiustarkastuksesta tai kertausharjoitusosastojen osalta joukon tultua muodostetuksi ja sen aloittaessa siirtymisen maasto-olosuhteisiin. Näin ollen siirtymämatka maasto-olosuhteisiin sisältyi jo sotilaallisen harjoituksen käsitteeseen.

Työaikasopimuksen 8 §:n 2 momentissa ei ollut vain selvyyden vuoksi erikseen sovittu, että virkamiehen työajaksi laskettiin harjoitusohjelmaan ja sen mukaiseen palveluun sisältyvät harjoitusjoukon meno- ja paluumatkat. Kun jo itse sotilaallisen harjoituksen käsite piti sisällään harjoitusohjelmaan kuuluvan osastona tapahtuvan siirtymisen maasto-olosuhteisiin, niin tällöin olisi täysin tarpeetonta erikseen mainita työaikasopimuksen 8 §:n 2 momentissa meno- ja paluumatkojen sisällyttämisestä harjoitukseen osallistuvan virkamiehen työajaksi.

Päinvastoin työaikasopimuksen 8 §:n 2 momenttia olikin tarkasteltava siten, että selvyyden vuoksi harjoitukseen osallistuvan virkamiehen työajaksi laskettiin myös meno- ja paluumatkat niissäkin tilanteissa, jolloin harjoitukseen osallistuva virkamies ei osallistunut harjoitusohjelman mukaisesti osaston yhteiseen siirtymiseen maasto-olosuhteisiin tai sieltä pois. Tätä käsitystä tuki myös työaikasopimuksen soveltamisohjeen 8 §:n 2 momentissa oleva maininta, jonka mukaan yksityisen virkamiehen osalta harjoitusolosuhteen oli katsottava alkavan hänen siirtyessään maasto-olosuhteisiin. Nimenomaan näitä tapauksia varten oli ollut tarpeellista ottaa kantaa meno- ja paluumatkoihin ja niiden työajaksi lukemiseen, kuten työaikasopimuksen 8 §:n 2 momentissa oli tapahtunut.

Poistuminen harjoitusalueelta ei suinkaan aina ollut tapahtunut virkamiehen omasta aloitteesta, vaan ampumaleirin johtaja oli myös voinut käskeä alaisen lähteä yöksi kotiin. Tällöin oli työaikalain alaisilta virkamiehiltä "säästynyt" muutama lisätyötunti. Virkamies oli koko ajan kuulunut harjoituskokoonpanoon riippumatta siitä, oliko hän nukkunut teltassa, parakissa vai muutaman kilometrin päässä kotonaan. Matkat olivat usein olleet työnantajan valvottavissa ja mitattavissa, koska työnantajan edustaja oli suorittanut matkat samalla ajoneuvolla.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan puolustusvoimien työaikasopimuksen 8 §:n 2 ja 5 momentin oikeaksi sisällöksi ja tulkinnaksi, että virkamiehen poistuessa sotilaallisesta harjoituksesta johtajan luvalla tai määräyksestä meno- ja paluumatkat on luettava 8 § 2 momentin mukaisesti harjoitukseen osallistuvan virkamiehen työajaksi ja siitä on maksettava lisätyökorvaus 8 §:n 5 momentin edellytysten muutoin täyttyessä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että sotilaallisten harjoitusten alkamisajan määräämisessä oli pääsääntönä pidetty sitä, että harjoituksen katsottiin alkavan, kun harjoitusjoukko oli muodostettu ja se oli aloittanut sotavalmiustarkastuksen jälkeen siirtymisen maasto-olosuhteisiin. Vastaavasti harjoitusjoukon paluumatkan oli katsottu olevan työaikasopimuksen 8 §:n mukaista työaikaa. Kun matkustusaikaa ei pääsääntöisesti laskettu työajaksi, oli työaikasopimuksen 8 §:n 2 momentissa selvyyden vuoksi erikseen sovittu, että virkamiehen työajaksi laskettiin harjoitusohjelmaan ja sen mukaiseen palveluun sisältyvät harjoitusjoukon meno- ja paluumatkat.

Panssariprikaatin toimeenpanemilla ampumaleireillä Hätilässä oli usein ollut käytäntönä, että harjoituksen johtaja oli oikeuttanut harjoitusjoukkoon kuuluvan virkamiehen poistumaan harjoituksesta yöksi kotiin, mikäli tämä oli sitä tahtonut. Menettely oli ollut mahdollinen, koska leirialueen sijainnin takia työmatkat kotoa työn suorituspaikalle olivat kestäneet vain noin 30 minuuttia. Harjoituksen johtaja oli oikeuttanut virkamiehen keskeyttämään harjoituksensa, mikäli harjoitusohjelman mukainen päivän koulutus oli tullut suoritetuksi eikä virkamiehelle ollut määrätty muita tehtäviä.

Sotilaallisen harjoituksen keskeyttäminen sanotulla perusteella ei yleensä ollut mahdollista harjoitusten syrjäisten toimeenpanopaikkojen ja tiiviin harjoitusohjelman takia. Niinpä myöskään työaikasopimuksen soveltamisohjeissa ei suoranaisesti ollut otettu kantaa tähän tapaukseen. Yleensä sotilaallinen harjoitus keskeytyi, kun harjoituskokoonpanoon kuuluva virkamies määrättiin suorittamaan tehtäviä, jotka eivät liittyneet harjoitukseen tai harjoitusjoukkoon. Työaikasopimuksen soveltamisohjeen 8 §:n 6 momentin mukaan työaikasopimuksen 8 §:ssä tarkoitettuun sotilaalliseen harjoitukseen osallistuvia eivät olleet ne virkamiehet, jotka oli määrätty (komennettu) suorittamaan erillistä työtä, koulutus- tms. tehtävää. Jos harjoituskokoonpanoon kuuluva virkamies määrättiin suorittamaan tehtäviä, jotka eivät liittyneet harjoitukseen tai harjoitusjoukkoon, keskeytyi sotilaallinen harjoitus tehtävän suoritusajaksi. Keskeytysajalta ei suoritettu työaikasopimuksen 8 §:ssä tarkoitettuja korvauksia.

Edellä sanotusta soveltamisohjeesta voitiin vastaavasti päätellä, että ne virkamiehet, jotka oli vapautettu harjoituksen mukaisesta tehtävästä, eivät kuuluneet harjoituskokoonpanoon. Edelleen voitiin päätellä, että mikäli harjoitusjoukkoon kuuluva virkamies vapautettiin harjoituksen mukaisesta tehtävästään, keskeytyi sotilaallinen harjoitus vapautuksen ajaksi. Kiistanalaisessa tapauksessa harjoituksen johtaja oli virkamiehen tahdon mukaisesti vapauttanut hänet harjoituksen mukaisesta palveluksesta. Vapautus oli alkanut virkamiehen saatua poistumisluvan ja päättynyt hänen ilmoittautuessaan harjoituksen johtajalle.

Kyseessä olevien virkamiesten matkat eivät olleet sisältyneet työaikasopimuksen 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla "hänen palvelukseensa harjoituksessa". Työaikasopimuksen tarkoittamat meno- ja paluumatkat olivat harjoitusohjelman mukaisia ja ne olivat yleensä tapahtuneet välittömästi harjoituksen alettua esimerkiksi sotavalmiustarkastuksen jälkeen tai niitä oli välittömästi seurannut harjoituksen päättyminen. Kun harjoitus oli kotona käyntiä varten soveltamisohjeen 8 §:n 6 momentin mukaisesti ja virkamiehen tahdon mukaisesti keskeytetty harjoitusalueelta poistumisesta lukien, laskettiin työaika työaikasopimuksen 8 §:n 3 momentin nojalla sopimuksen 7 §:n mukaisesti. Kun virkamies ei kotonakäyntimatkojensa ja siellä oleskelun aikana ollut ollut työssä eikä muutoinkaan työnantajan käytettävissä, ei sanottua aikaa laskettu työaikasopimuksen 7 §:n mukaiseksi työajaksi.

Harjoituksen keskeytysaikana virkamiesten suorittamat matkat työn suorituspaikalta kotiin ja sieltä takaisin ja niihin käytetty aika eivät olleet olleet työnantajan valvottavissa ja mitattavissa. Virkamiesten saatua harjoituksen johtajalta luvan poistua virkamiehet olivat oman harkintansa ja aikataulunsa mukaisesti voineet suorittaa paluu- ja menomatkat. Virkamiesten sidottuisuus näiden työmatkojen aikana oli siis olennaisesti eronnut siitä sidottuisuudesta, joka liittyi niihin matkoihin, jotka olivat sisältyneet harjoitusohjelmaan ja olleet harjoituksen mukaista palvelua.

Työtuomioistuimen tuomion n:o 75/1991 perusteluissa välittömän valmistelun osalta esiintuomat näkökohdat tukivat sitä käsitystä, että kyseessä olevien virkamiesten harjoitus oli keskeytynyt heidän saatuaan poistumisluvan ja edelleen jatkunut heidän ilmoittautuessaan jälleen harjoituksen johtajalle. Tuomion perusteluista voitiin päätellä, että virkamiesten sidottuisuuden asteella oli merkitystä pääteltäessä, milloin virkaehtosopimuksen 8 §:n mukainen sotilaallinen harjoitus oli alkanut, päättynyt ja keskeytynyt. Kun kyseessä olevien virkamiesten sidottuisuus oli päättynyt poistumisluvan saamisen jälkeen ei kiistanalaisia työmatkoja voitu katsoa sopimuksen 8 §:n 2 momentin tarkoittamaksi sotilaalliseen harjoitukseen sisältyväksi palvelukseksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Panssariprikaatissa on syntynyt erimielisyys työaikasopimuksen 8 §:n 5 momentin mukaisen lisätyökorvauksen maksuvelvollisuuden päättymis- ja alkamisajankohdasta Hätilän ampumaleirillä tilanteessa, jossa harjoituksen johtaja on oikeuttanut harjoitusjoukkoon kuuluvan virkamiehen poistumaan harjoituksesta yöksi kotiin.

Kanteen mukaan myös silloin, kun virkamies edellä todetusta syystä poistuu sotilaallisesta harjoituksesta johtajan luvalla tai määräyksestä, on meno- ja paluumatkat luettava työaikasopimuksen 8 §:n 2 momentin mukaisesti harjoitukseen osallistuvan virkamiehen työajaksi ja maksettava lisätyökorvaus mainitun sopimuksen 8 §:n 5 momentin edellytysten muutoin täyttyessä.

Valtiovarainministeriön mielestä kanteessa tarkoitetut matkat eivät ole sisältyneet harjoituspalveluun, vaan sotilaallinen harjoitus on virkamiehen osalta keskeytynyt, kun harjoituksen johtaja on antanut virkamiehelle poistumisluvan tai määrännyt hänet poistumaan harjoituksesta yöksi kotiin. Matkat ovat siten valtiovarainministeriön tulkinnan mukaan olleet tavanomaisia työmatkoja, joita ei lueta työaikaan ja joilta ei makseta työaikasopimuksen 8 §:n 5 momentin mukaista lisätyökorvausta.

Sotilaalliseen harjoitukseen osallistuvan virkamiehen työajaksi lasketaan työaikasopimuksen 8 §:n 2 momentin mukaan muun ohella harjoitukseen meno- ja paluumatkat. Näiden matkojen korvaaminen edellyttää siten, että virkamies osallistuu harjoitukseen. Harjoituksen keskeydyttyä yksittäisen virkamiehen kohdalta ei edellä todetun mukaisesti ole enää perusteita laskea matka-aikaa lisätyökorvaukseen oikeuttavaksi ajaksi.

Todistajana kuultu Hämeenlinnan Hattulan varuskunnan opistoupseereiden pääluottamusmies on kertonut varuskunnan käytännön kanteessa tarkoitetuissa tilanteissa lisätyökorvausten maksamisen alkamis- ja loppumisajankohtien osalta vaihdelleen. Sen sijaan silloin, kun virkamies on vapautettu sotilaallisen harjoituksen aikana tai hänet on määrätty eri tehtävään, on käytäntönä varuskunnassa ollut, että sotilaallinen harjoitus on tuolloin virkamiehen osalta keskeytynyt ja lisätyökorvausten maksaminen loppunut.

Työaikasopimuksen soveltamisohjeiden 8 §:n 6 kohdan mukaan jos harjoituskokoonpanoon kuuluva virkamies määrätään suorittamaan tehtäviä, jotka eivät liity harjoitukseen tai harjoitusjoukkoon, keskeytyy sotilaallinen harjoitus tehtävän suoritusajaksi. Kanteessa tarkoitetut virkamiehet ovat kuuluneet harjoituskokoonpanoon. Heidän vapauttamisensa harjoituksesta joko pyynnöstä tai määräyksestä kotona yöpymistä varten on työtuomioistuimen mielestä työaikasopimusta sovellettaessa rinnastettavissa kyseiseen harjoituksen keskeyttämistilanteeseen, koska virkamiehillä ei keskeytysaikana ole edes väitetty olleen harjoitukseen tai harjoitusjoukkoon liittyviä tehtäviä. Tällöin matkat harjoitusalueelle ja sieltä takaisin ovat tavanomaisia työmatkoja, joita ei ole luettava työaikaan kuuluvaksi.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo kanteessa tarkoitettujen Hätilän ampumaleiriltä yöksi kotiin poistuneiden virkamiesten sotilaallisen harjoituksen keskeytyneen heidän saatuaan leirin johtajalta poistumisluvan tai määräyksen poistua harjoituksesta ja jälleen jatkuneen heidän seuranneena päivänä ilmoittauduttua palvelukseen. Keskeytysajalta ei työaikasopimuksen soveltamisohjeiden 8 §:n 6 kohdan mukaan suoriteta työaikasopimuksen 8 §:ssä tarkoitettuja korvauksia.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden valtiovarainministeriö saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Äimälä, Ekuri, Korpela ja Tuomi jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.