Labor court orders municipality to pay damages for unjust dismissal without special heavy grounds under collective agreement.

Kunnalla ei ollut ammattimiehen työskentelyssä havaituista puutteista huolimatta ollut työehtosopimuksen tarkoittamaa erityisen painavaa perustetta irtisanoa tämän työsopimusta. Kunta oli siten velvollinen suorittamaan tälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Työntekijän oma käyttäytyminen vaikutti toisaalta alentavasti hänelle tuomittavan korvauksen määrään.

Työsopimuksen irtisanomiseen tuli olla erityisen painava syy myös silloin, kun irtisanomisen perusteena vedottiin työehtosopimusmääräyksen esimerkkiluettelossa mainittuun syyhyn, kuten töiden laiminlyömiseen tai ilmeiseen huolimattomuuteen työssä.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ei voitu katsoa kunnan menettelyn hyväksyessään laiminlyöneen sille kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Kantaja Kunta-alan unioni ry Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Muurlan kunta

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muun muassa Kuntaalan unionin kesken 10.12.1991 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX LUKU TYÖNTEKIJÄN LOMAUTTAMINEN JA TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

140 § Työsopimuksen irtisanominen

Työntekijät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomisperusteet (työntekijästä johtuva syy) 2 mom.

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta työntekijästä johtuvasta syystä ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa perustetta. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään paitsi syitä, joiden vuoksi työsopimus voidaan työsopimuslain mukaan purkaa, myös sellaisia työntekijästä itsestään johtuvia syistä, kuin töiden laiminlyöminen, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättäminen, järjestysmääräysten rikkominen, perusteeton poissaolo ja ilmeinen huolimattomuus työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta (työntekijästä johtuva syy) 7 mom.

Työnantaja, joka on edellä 2 momentissa mainittujen perusteiden vastaisesti irtisanonut tai purkanut työsopimuksen, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta työsopimuslain 47 f ja 47 h §:ien mukaisesti. Tällöin voidaan myös selvittää työsopimuslain 47 g §:ssä tarkoitetuin tavoin, onko olemassa edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kunta-alan unioni on työtuomioistuimessa lausunut, että Muurlan kunta oli 29.10.1992 irtisanonut ammattimies Jukka Virran työsopimuksen.

Virta oli tullut Muurlan kunnan palvelukseen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen 17.9.1990. Samana päivänä allekirjoitetun työsopimuksen mukaan Virralle kuuluivat kunnan ala-asteen ja päiväkodin talonmiehen tehtävät sekä muut teknisen lautakunnan määräämät tehtävät. Koulun ja päiväkodin talonmiehen tehtävät muodostuivat käytännössä muun muassa koulun ja päiväkodin alueiden ja kiinteistöjen hoidosta, kiinteistöjen laitteiden kunnossapidosta ja valvonnasta sekä muista näihin liittyvistä tehtävistä. Kunnan ilmoituksen mukaan Virran samoin kuin muidenkin vastaavassa asemassa olevien kunnan ammattimiesten toimenkuva ja vastuu olivat itsenäiset siten, ettei heillä ollut välittömästä työnjohdosta vastaavaa esimiestä. Lähin esimies oli kunnan rakennustarkastaja.

Kunta oli perustellut Virran irtisanomista sillä, että Virta olisi jatkuvasti laiminlyönyt työtehtäviään huomautuksista ja puhutteluista huolimatta. Tekninen lautakunta oli käsitellyt työsopimuksen irtisanomista 27.10.1992 pitämässään kokouksessa. Kokouksen pöytäkirjassa todettiin, että ala-asteen johtaja ja koululautakunnan sihteeri sekä vs. päiväkodinjohtaja olivat tuoneet esille tyytymättömyytensä Virran tapaan hoitaa työnsä. Merkinnän mukaan asiasta oli huomautettu Virralle, mutta mitään huomattavaa muutosta ei ollut tapahtunut. Lisäksi teknisen lautakunnan kokouksessa oli ollut esillä rakennustarkastajan yhdessä mainittujen henkilöiden kanssa antama kirjallinen lausunto, jossa he olivat ilmoittaneet tekniselle lautakunnalle tyytymättömyytensä Virran tapaan hoitaa työtehtäviään. Lausunnon mukaan asianomaiset olivat useasti huomauttaneet korjauksista ja muista tehtävistä Virralle. Tekninen lautakunta oli sanotussa kokouksessaan todennut, että Virran työsopimuksen irtisanomiselle oli olemassa perusteet.

Virralle oli järjestetty kuulemistilaisuus seuranneena päivänä. Tällöin Virta oli kiistänyt väitteet työtehtävien laiminlyönnistä. Kunta-alan ammattiliitto KTV ry:n luottamusmies oli kuulemistilaisuudessa kiinnittänyt työnantajan edustajien huomiota siihen, että Virralla ei ollut välittömästä työnjohdosta vastaavaa esimiestä. Tästä johtuen useammat henkilöt olivat voineet käytännössä antaa Virralle työmääräyksiä. Tämä puolestaan oli saattanut johtaa siihen, että töiden kiireellisyysjärjestys oli jäänyt epäselväksi ja siten oli voinut syntyä mielikuvia töiden viivästymisestä tai laiminlyönnistä. Tekninen lautakunta oli 3.11.1992 pitämässään kokouksessa hyväksynyt edustajiensa suorittaman Virran työsuhteen irtisanomisen.

Virta oli leikannut koulun ja päiväkodin piha-alueiden nurmikot säännöllisesti keskikesällä kaksi kertaa viikossa ja muina aikoina kerran viikossa. Virta muisti ainoastaan kerran käyneensä rakennustarkastajan kanssa keskustelun nurmikoiden leikkaamisesta. Muutenkaan Virta ei omasta mielestään ollut jättänyt piha-alueita hoitamatta.

Päiväkodin aita oli pystytetty savimaahan siten,että se oli ainoastaan parikymmentä senttiä maanpinnan alapuolella. Tämän vuoksi aita oli ollut kumossa joka vuosi kevään tullessa. Virta oli yhdessä luottamusmiehen kanssa aikoinaan katsonut, että aita pitäisi kokonaan rakentaa uudestaan tai peruskorjata. Luottamusmies työskenteli myös ammattimiehen tehtävissä Muurlan kunnassa. Keväällä 1992 aita oli ollut korjaamatta sen vuoksi, että Virta oli nimenomaan itse esittänyt rakennustarkastajalle aidan peruskorjaamista. Rakennustarkastaja oli todennut, ettei peruskorjaaminen ollut määrärahojen puuttumisen vuoksi mahdollista. Tämän jälkeen Virta oli jäänyt kesälomalle, ja toinen ammattimies oli yrittänyt korjata aitaa.

Koulun ovien painikkeita Virta ei ollut jättänyt korjaamatta. Koulussa ovien painikkeita rikkoontui tavanomaista herkemmin, mutta Virta oli pyrkinyt korjaamaan painikkeet sitä myöten kuin niiden rikkoutumisesta oli hänelle ilmoitettu. Koripallotelineen korjaamisen viipyminen oli aiheutunut siitä, ettei sitä voinut korjata yksi työntekijä. Tilaisuuden tullen Virta oli korjannut telineen yhdessä toisen työntekijän kanssa. Virta ei ollut jättänyt haravointijätteitä poistamatta.

Virralle ei ollut pidetty työnantajan väittämiä puhutteluja tai annettu varoituksia laiminlyönneistä tai työsopimuksen vastaisesta käyttäytymisestä. Ammattimiesten työtehtävistä oli keskusteltu Muurlan kunnan ja työntekijöiden välillä muun muassa 8.4.1992. Tämä neuvottelu oli liittynyt kunnanhallituksen vuoden 1992 talousarvion käsittelyn yhteydessä tekemään päätökseen, jonka mukaan Muurlan kunnassa tuli selvittää, minkälaisin toimin kunnassa voitaisiin saada mahdollisimman suuria taloudellisia säästöjä kunnan organisaatiota uudistamalla. Tässä tilaisuudessa oli ollut esillä myös ammattimiesten työtehtävien uudelleen järjestely. Työnantajan edustajat eivät olleet kuitenkaan millään tavoin ottaneet esille sitä, että työnantaja olisi ollut tyytymätön Virran työpanokseen tai käyttäytymiseen.

Virralla ei ilmeisesti ollut olemassa minkäänlaista toimenkuvaa. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, että Virralla ei ollut selkeää työnjohtoa vaan työmääräyksiä olivat antaneet useat eri henkilöt, työnantaja vastasi siitä, että Virta ja hänelle työmääräyksiä antaneet eri henkilöt olivat ehkä omanneet erilaisen käsityksen siitä, mikä kulloisestakin työtehtävästä olisi ollut kiireellisin. Virta oli kuitenkin korostanut, ettei hänelle ollut tämän tyyppisistä asioista huomautettu. Muurlan kunnan neljä ammattimiestä olivat kaikki tehneet myös toistensa työtehtäviä. Virta esimerkiksi oli varsinaisen työsopimuksessa mainitun työnsä lisäksi työskennellyt ajoittain sekä kunnan omilla rakennustyömailla että jäteveden puhdistamolla ja pumppaamolla.

Siinäkin tapauksessa, että laiminlyöntien katsottaisiin tapahtuneen, eivät nämä yksittäiset tapaukset olleet luonteeltaan siinä määrin vakavia työtehtävien laiminlyöntejä, että ne olisivat osoittaneet välinpitämätöntä suhtautumista työsopimuksen mukaisiin velvoitteisiin tai että kysymys olisi Virran taholta tahallisesta työsopimusrikkomuksesta. Virran työtehtävien luonne huomioon ottaen virheitä oli joka tapauksessa pidettävä kokonaisuutena arvioiden suhteellisen vähäisinä. Tämän vuoksi työnantajalla ei ollut ollut sellaista erityisen painavaa syytä, jonka perusteella työsopimus olisi voitu laillisesti irtisanoa.

Kunta-alan unioni piti mahdollisena, että irtisanomisen taustalla oli tosiasiallisesti ollut Muurlan kunnan tahto vähentää ammattimiesten lukumäärää eikä Virran työsuoritukseen tai hänen käyttäytymiseensä liittyvä yksilöperusteinen irtisanominen.

Muurlan kunnanhallitus oli 2.11.1992 pitämässään kokouksessa päättänyt toteuttaa useita kunnan talousarvioon liittyviä säästötoimenpiteitä. Tähän päätökseen sisältyi yhtenä kohtana päätös kunnan ammattimiesten palkkausmäärärahojen vähentämisestä siten, että talousarvion palkkausmäärärahoista vähennetään yhden ammattimiehen vuosipalkka- ja sosiaalimenoja vastaava määrä. Päätös ei ollut liittynyt siihen, että jo tässä vaiheessa olisi irtisanottu ammattimies työntekijän henkilöön liittyvästä syystä vaan päätöksen taustalla oli ollut kunnan pyrkimys taloudellisista syistä tapahtuvaan henkilöstömenojen säästöön. Tekninen toimisto oli käsitellyt ammattimiehen toimen lakkauttamisehdotusta muun muassa työpaikkakokouksessa ammattimiesten kanssa 16.4.1992. Tässä kokouksessa sekä työnantajan edustajat että työntekijät olivat olleet yksimielisiä siitä, että kaikkien neljän ammattimiehen työsuhde tuli pyrkiä säilyttämään, koska ammattimiehille oli riittävästi töitä tarjolla Muurlan kunnassa.

Ammattimiehen toimen lakkauttaminen oli ollut esillä myös teknisen lautakunnan kokouksessa ainakin 23.4.1992. Tekninen lautakuntakin oli tuolloin päättänyt, ettei tarvetta ammattimiehen toimen lakkauttamiseen työtehtävien kannalta ollut olemassa.

Virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentissa ei ollut sovittu eikä tarkoitettu sopia työsopimuslain 37 §:n 2 momentin irtisanomissuojasäännöksestä asiallisesti poikkeavasta irtisanomisperusteesta. Tällainen sopiminen ei olisi edes ollut mahdollista, koska työsopimuslain 37 §:n 2 momentti oli luonteeltaan ehdoton normi eikä työehtosopimuksessa siten voitu sopia irtisanomisperusteesta tavalla, joka heikentäisi työntekijän irtisanomissuojaa.

Virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentin toinen virke oli tarkoitettu esimerkkiluetteloksi käytännön tilanteista, joissa irtisanomisperuste voi olla olemassa, mikäli luettelossa mainittua yksittäistä laiminlyöntiä tai muuta menettelyä on pidettävä erityisen painavana seikkana työsuhteen jatkuvuuden kannalta.

Työehtosopimuksessa oli tarkoitettu sopia samanlaisesta irtisanomisperusteen olemassaoloa koskevasta kokonaisharkinnasta kuin työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa. Sopimusteknisesti tämä oli kuitenkin toteutettu samalla tavoin kuin työsopimuslaissa säädettiin purkuperusteesta.

Kunta-alan sopimuksen irtisanomisperustetta koskevat määräykset oli lähes sellaisinaan otettu SAK - STK:n irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevasta yleissopimuksesta.

Irtisanomisajoista oli kunta-alalla sisältynyt työehtosopimuksiin määräyksiä aikaisemminkin, mutta irtisanomisperusteista sovittiin ensimmäisen kerran 26.2.1979 irtisanomis- ja lomautusperusteita koskevassa työehtosopimuksessa. Sopimuksen 4 §:ään sisältyvä irtisanomisperusteita koskeva määräys vastasi nykyisen virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentin tekstiä lukuun ottamatta taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita sekä irtisanomista sairausloman aikana koskevaa määräystä. Tästä sopimuksesta annetussa soveltamisohjeessa määrättiin muun muassa, että työntekijän irtisanomiseen vaaditaan aina erityisen painava syy. Tämä on otettava huomioon harkittaessa tilanteita, joissa työntekijän irtisanomisen mahdollisuus näyttää olevan olemassa.

SAK - STK:n 22.2.1966 solmitun irtisanomissuojasopimuksen mukaan työnantajalla tuli olla asiallinen peruste työntekijän irtisanomiseen. Asiallisina perusteina pidettiin sopimuskohdan mukaan sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Edelleen sopimuksen mukaan "tällaisina perusteina pidetään myös muun muassa sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta".

Työsopimuslain 37 §:n 2 momentti ja irtisanomissuojasopimuksen irtisanomisperustetta koskeva 3 § oli laadittu yleislausekkeen muotoon, johon oli liitetty esimerkkiluettelo. Normitekninen ratkaisu oli kuitenkin sikäli erilainen, että lain esimerkkiluettelo oli negatiivinen ja sopimus taas luetteli positiivisesti seikkoja, jotka voivat täyttää vaatimuksen asiallisesta irtisanomisperusteesta. Työsopimuslain voimaantulon jälkeen lakisääteinen irtisanomissuoja oli katsottu absoluuttiseksi, joten irtisanomisperusteen riittävyyden lainmukainen alaraja ulottui myös sopimussuojan puolelle.

SAK oli irtisanonut vuoden 1966 irtisanomissuojasopimuksen nimenomaan siinä tarkoituksessa, että SAK halusi saattaa irtisanomissuojasopimusta koskevat määräykset lain tasolle ja lain kanssa paremmin yhteensopiviksi. Uusi irtisanomissuojasopimus oli solmittu SAK:n ja STK:n välillä 7.6.1978. Sopimuksen irtisanomisperustetta koskeva määräys jäi sanamuodoltaan edelleenkin työsopimuslain 37 §:n 2 momentista poikkeavaan muotoon. Sanamuodon valinnalla ei kuitenkaan ollut tarkoitus poiketa työsopimuslain 37 §:n 2 momentin irtisanomisperusteen riittävyyttä koskevasta normista.

Edellä olevan perusteella virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentin irtisanomisperustetta koskeva sopimusmääräys ei irtisanomisperusteiden olemassaoloa koskevien edellytysten osalta poikkea työsopimuslain 37 §:n 2 momentin määräyksestä.

Virran valikoituminen irtisanomisen kohteeksi oli saattanut aiheutua siitä, että Halikon kunnalliset työntekijät ja viranhaltijat KTV ry oli valinnut hänen yhdistyksen luottamusmieheksi 21.11.1992 pitämässään kokouksessa. Tätä ennen yhdistyksen alaosastona toimiva Muurlan kunnan työntekijät ry oli nimennyt Virran luottamusmiesehdokkaakseen. Luottamusmiehen lopullinen valinta oli tapahtunut 29.10.1992 tehdyn irtisanomispäätöksen jälkeen, mutta työnantajan tiedossa irtisanomisen tapahtuessa oli ollut Muurlan kunnan työntekijöiden asiaa koskeva ehdotus.

Sanotuilla perusteilla Kunta-alan unioni katsoi, ettei Muurlan kunnalla ollut ollut virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentin ja työsopimuslain 37 §:n 2 momentin edellyttämää erityisen painavaa syytä Virran työsopimuksen irtisanomiseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Muurlan kunta oli menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentin vastaisesti, kun kunta oli 29.10.1992 irtisanonut ammattimies Virran työsopimuksen ilman sanotun sopimuskohdan ja työsopimuslain 37 §:n 2 momentin edellyttämää erityisen painavaa syytä. Lisäksi Kunta-alan unioni on vaatinut Muurlan kunnan velvoittamista suorittamaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentin ja työsopimuslain 47 f §:n perusteella Virralle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavat 123 580 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Vielä Kunta-alan unioni on vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos, jonka vastineessa lausuttuun jutussa kuultu Muurlan kunta osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että Virran irtisanomisen perusteena oli ollut se, että Virta oli laiminlyönyt työtehtäviään ja osoittanut työssään ilmeistä huolimattomuutta. Tämä ilmeni kunnan teknisen lautakunnan 27.10.1992 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mielestä Muurlan kunnalla oli ollut Virran irtisanomiseen virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava peruste. Momentin toisessa virkkeessä mainitut esimerkit ovat itsenäisiä irtisanomisperusteita, joista jonkin tai joidenkin olemassaolo jo sinänsä oli pykälässä tarkoitettu erityisen painava peruste työsopimuksen irtisanomiseen. Kunnalla olisi kuitenkin ollut riittävä peruste Virran työsopimuksen irtisanomiseen siinäkin tapauksessa, että 140 §:n 2 momenttia tulkittaisiin Kunta-alan unionin tavoin eli edellyttämällä mainitussa momentissa luetelluilta irtisanomisperusteilta, että ne ovat olleet työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin erityisen painavia.

Virralle oli työsopimusta tehtäessä ilmoitettu, että hänen lähin esimiehensä oli rakennustarkastaja ja että työnjohdollisia määräyksiä hänelle antoivat myös ala-asteen koulun johtaja ja päiväkodin johtaja. Vastaavanlainen ilmoitus oli tehty kunnan muillekin ammattimiehille. Työnjohdolliset määräykset oli annettu Virralle käytännössä joko ilmoitustaululle kiinnitetyin kirjallisin tiedonannoin tai suullisesti. Lisäksi Virralle oli ilmoitettu, että häneltä edellytettiin työssään omatoimisuutta ja kykyä hoitaa työnsä itsenäisesti.

Virta ei kuitenkaan ollut osoittanut työssään häneltä edellytettyjä ominaisuuksia ja kykyjä. Hän oli myös osoittanut työssään sellaista huolimattomuutta ja velvoitteidensa laiminlyömistä, että hänen työsopimuksensa irtisanomiseen oli ollut virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava peruste. Rakennustarkastaja, ala-asteen koulun johtaja, vs. päiväkodinjohtaja ja koululautakunnan sihteeri olivat 26.10.1992 ilmoittaneet kirjallisesti tekniselle lautakunnalle olevansa tyytymättömiä Virran tapaan hoitaa tehtäviään Muurlan ala-asteella ja päiväkodilla.

Virta ei ollut leikannut koulun ja päiväkodin nurmikkoja säännöllisesti kesällä ja syyskuussa 1992. Ammattimiehet olivat elokuusta 1992 lähtien pitäneet kirjaa töistään rakennustarkastajan määräyksestä. Virran kirjanpito oli hyvin yksityiskohtainen ja siitä voitiin todeta, että elokuun aikana päiväkodin nurmikko on leikattu vain kerran ja koulun nurmikko kolme kertaa kuukaudessa. Vastaavasti syyskuussa nurmikot oli leikattu vain kaksi kertaa. Kesä 1992 oli sellainen, että puistoalueita leikattiin normaalisti vielä syyskuussakin.

Pihaharavoinnin jäljiltä olivat haravointijätteet olleet syksyllä kauan aikaa nurmikolla siten, että nurmikko kellastui. Koulun johtaja oli lopulta joutunut poistamaan jätteet ala-asteen oppilaiden kanssa.

Päiväkodin lauta-aita ollut kumossa joka vuosi kevään tullessa. Aidan korjaamisesta oli keskusteltu keväällä 1992 Virran ja rakennustarkastajan kesken, jolloin Virta oli esittänyt rakennustarkastajalle aidan peruskorjaamista siten, ettei korjausta tarvitsisi tehdä erikseen joka vuosi. Rakennustarkastaja oli kuitenkin todennut, ettei peruskorjaaminen ollut määrärahojen puuttumisen vuoksi mahdollista. Virralle piti olla selvää, että peruskorjausmahdollisuuden puuttuessa hänen velvollisuutenaan oli korjata aita vuosittaiseen tapaan.

Ala-asteen koulurakennuksen ovien painikkeet ovat olleet pitkään epäkunnossa. Virta oli ollut tietoinen siitä, että koulun ovien painikkeita rikkoontuu tavanomaista herkemmin. Tästä huolimatta hän ei ollut niitä korjannut. Painikkeet olivat keväällä 1992 epäkunnossa, mistä rakennustarkastaja oli huomauttanut Virralle paikan päällä. Korjaus olisi tullut tehdä viimeistään koulun kevätlukukauden päätyttyä.

Koulun koripalloteline oli rikkoutunut ja korjaamatta koko kevään 1992. Virralle oli koulun taholta ilmoitettu koripallotelineen rikkoutumisesta. Korjauskehotuksista huolimatta Virta ei ollut korjannut telinettä. Virran laiminlyöntien vuoksi pyydettiin koulun taholta kesällä 1992, että toinen ammattimies tulisi suorittamaan koululle erilaisia Virran tekemättä jättämiä korjaustöitä, kuten koripallotelineen korjauksen.

Työllistetty työntekijä oli aikaisin keväällä 1992 raivannut koulun alueen puistikkoja. Raivattujen risujen poisto alueelta oli annettu Virran tehtäväksi. Risut oli viety pois vasta koulun oppilaiden jo ollessa kesälomalla.

Teknisen lautakunnan määräämiä muita töitä Virta oli tehnyt hyvin vähän ja joka tapauksessa siten, etteivät nämä työt olleet voineet häiritä Virran varsinaisten tehtävien tekemistä ajallaan.

Rakennustarkastaja oli useampaan kertaan keskustellut Virran kanssa hänen tavastaan hoitaa tehtäviään. Koska tulevat säästötoimenpiteet olivat olleet tiedossa, oli Virtaa varoitettu siitä, että hän on heikoilla, jos ei työtahti muutu.

Ensimmäisen kerran Virtaa oli varoitettu tehtävien laiminlyönnistä keväällä 1992, kun teknisen lautakunnan kokouksessa lautakunnan jäsenet olivat tuoneet asian esille ja ihmetelleet Virran tapaa hoitaa tehtäviään koululla. Rakennustarkastaja oli ilmoittanut asiasta seuraavana päivänä Virralle. Teknisen lautakunnan varapuheenjohtajana vuonna 1992 toiminut henkilö oli myös huomauttanut Virralle työtehtävien laiminlyönnistä.

Ammattimies Virta oli edellä sanotun perusteella toistuvista huomautuksista ja hänelle annetusta varoituksesta huolimatta jatkuvasti virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin laiminlyönyt tehtäviään, jättänyt noudattamatta työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamia määräyksiä ja osoittanut ilmeistä huolimattomuutta työssään. Kunnalla oli lisäksi ollut Virran mainitun menettelyn vuoksi työsopimuksen irtisanomiseen 140 §:n 2 momentissa tarkoitettu syy, jonka vuoksi Virran työsopimus olisi voitu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan purkaa, koska Virta on varoituksesta huolimatta jatkanut työvelvoitteensa tahallista tai huolimattomuudesta johtuvaa laiminlyöntiä. Virran työsopimuksen irtisanominen ei suikaan ollut johtunut hänen luottamusmiesehdokkuudestaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Siltä varalta, että työtuomioistuin vastoin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kantaa katsoisi Muurlan kunnan menetelleen virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n vastaisesti, Kunnallinen työmarkkinalaitos on pitänyt Kunta-alan unionin vaatimusta Virralle perusteettomasta irtisanomisesta maksettavasta korvauksesta liioiteltuna ottaen huomioon muun ohessa Virran työsuhteen lyhyen keston ja hänen työttömyysaikansa, hänen ikänsä ja hänen itsensä työsopimuksen päättämiseen antaman aiheen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Ammattimies Jukka Virta on työskennellyt Muurlan kunnan palveluksessa 17.9.1990 lukien. Kunnan ja Virran välillä tehdyn kirjallisen työsopimuksen mukaan Virran tehtäviin ovat kuuluneet kunnan ala-asteen ja päiväkodin talonmiehen tehtävät sekä muut teknisen lautakunnan määräämät tehtävät.

Muurlan kuta on 29.10.1992 irtisanonut Virran työsopimuksen päättymään kahden kuukauden kuluttua irtisanomispäivästä lukien tehtävien laiminlyönnin ja työssä osoitetun ilmeisen huolimattomuuden vuoksi.

Työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta työntekijästä johtuvasta syystä ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa perustetta. Määräyksen mukaan tällaisena irtisanomisperusteena pidetään paitsi syitä, joiden vuoksi työsopimus voidaan työsopimuslain mukaan purkaa myös sellaisia työntekijästä itsestään johtuvia syitä, kuten töiden laiminlyöminen, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättäminen, järjestysmääräysten rikkominen, perusteeton poissaolo ja ilmeinen huolimattomuus töissä.

Kanteessa Kunta-alan unioni on katsonut, että Muurlan kunnalla ei ole ollut kyseisen työehtosopimusmääräyksen edellyttämää erityisen painavaa perustetta irtisanoa Virran työsopimusta. Kunnallinen työmarkkinalaitos on puolestaan katsonut, että viitatussa työehtosopimusmääräyksessä oleva esimerkkiluettelo muodostaa jo sinänsä luettelon itsenäisistä irtisanomisperusteista, joiden nojalla kunnalla on oikeus irtisanoa työsopimus, ellei asiaan vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen ole erityistä aihetta pitää irtisanomista kohtuuttomana. Kunnalla on työmarkkinalaitoksen käsityksen mukaan tässä tapauksessa ollut myös työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa Virran työsopimus.

Muurlan kunnan palveluksessa on ollut kaikkiaan neljä ammattimiestä eri tehtävissä. Heistä Virta oli otettu viimeksi kunnan palvelukseen. Kunnassa on vuonna 1992 ollut vireillä säästöohjelman laatiminen, johon on sisältynyt myös kunnan ammattimiesten tehtävien uudelleen järjestely. Sittemmin marraskuussa 1992 ammattimiesten palkkamäärärahoja on päätetty vähentää niin, että Muurlan kunnan vuoden 1993 talousarviossa ammattimiesten palkkasummaksi on jäänyt aikaisemman neljän asemesta 2,5 henkilön vuosipalkkaa vastaava määrä.

Tullessaan kunnan ammattimiehen työhön Virta on sopinut työtehtävistään kunnan rakennustarkastajan kanssa. Virralta on työtehtäviensä hoidossa edellytetty omatoimisuutta, koska erityistä työnjohtoa ei kunnassa ollut järjestetty. Käytännössä päiväkodin ja koulun henkilökunta on ilmoittanut Virralle esimerkiksi korjausta vaativista kohteista. Virran on selvitetty koulun ja päiväkodin talonmiehen tehtävien lisäksi tehneen jonkin verran myös muita erikseen määrättyjä tehtäviä.

Koulun ja päiväkodin johtajat samoin kuin koululautakunnan sihteerinä toiminut opettaja ovat työtuomioistuimessa todistajina kertoneet, että Virran aikana talonmiehen tehtävät eivät olleet tulleet hoidetuiksi samalla tavoin kuin hänen edeltäjänsä aikana. Virta ei todistajien mukaan ollut aina kohtuullisessa ajassa korjannut havaittuja ja hänelle ilmoitettuja, korjausta vaatineita työkohteita ja myös ulkoalueiden kunnossapidossa oli puutteita.

Kunnan rakennustarkastaja on keväällä 1992 sen jälkeen, kun Virran tavasta hoitaa tehtäviään oli keskusteltu teknisessä lautakunnassa, huomauttanut Virralle siitä, että jos tämän työskentely ei parane, niin siitä koituu seurauksia. Rakennustarkastaja ei todistajana tarkemmin ole muistanut, missä muodossa hän oli asian Virralle tuolloin esittänyt. Uudelleen rakennustarkastaja oli keskustellut Virran kanssa tämän työtehtävien hoitotavasta kesällä 1992. Rakennustarkastaja oli tuolloin tuonut esiin tyytymättömyytensä Virran työskentelytapaa kohtaan ja ilmoittanut tämän saattavan johtaa siihen, että jos kunnassa ammattimiehen tehtäviä vähennetään, voi Virta tulla irtisanotuksi. Edelleen rakennustarkastajan on selvitetty keskustelleen Virran työtehtävistä elokuussa 1992, jolloin päiväkodin johtaja oli valittanut leikkaamattomasta nurmikosta ja siivoamattomasta piha-alueesta. Tarkemmin on kuitenkin jäänyt selvittämättä, onko Virtaa tuossa yhteydessä asian johdosta varsinaisesti huomautettu.

Rakennustarkastaja, päiväkodinjohtaja, koulun johtaja ja koululautakunnan sihteeri ovat yhteisessä 26.10.1992 päivätyssä lausunnossaan ilmoittaneet tekniselle lautakunnalle tyytymättömyytensä Virran tavasta hoitaa tehtäviään ala-asteella ja päiväkodilla. Lausunnon mukaan Virta laiminlöi työtehtäviä ja osoitti työssään ilmeistä huolimattomuutta. Lausunnon antajat olivat joutuneet useaan otteeseen huomauttamaan korjauksista ja muista tehtävistä.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että Virta ei kaikilta osin ole työssään osoittanut sellaista oma-aloitteisuutta ja ripeyttä, mitä työnantaja työsopimusta solmittaessa on edellyttänyt. Kunnan rakennustarkastaja on edellä todetuin tavoin keskustellut Virran kanssa tämän työsuorituksen puutteellisuudesta ja samalla on tuotu esille sen merkitys erityisesti siinä tapauksessa, että kunnassa ammattimiehen tehtäviä joudutaan säästösyistä vähentämään tai uudelleen järjestämään. Näiden keskustelujen jälkeen Virran työtehtävien suorittamisessa ei ole osoitettu muutoin yksilöityjä puutteita kuin päiväkodin piha-alueen siivoamisessa ja nurmikon leikkaamisessa ennen päiväkodin toiminnan alkamista elokuussa 1992. Nämä puutteet Virta on rakennustarkastajan yhteydenoton jälkeen korjannut.

Puutteita Virran työnsuorituksessa ei esitetyn selvityksen valossa voida pitää erityisen vakavina. Esitetty selvitys ei liioin osoita, että niiden johdosta Virtaa olisi selvästi huomautettu tai varoitettu siinä tarkoituksessa, että ne toistuessaan voisivat tästä syystä johtaa työsuhteen päättymiseen.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Muurlan kunnalla olisi Virran työskentelyssä havaituista puutteista huolimatta ollut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 2 momentin tarkoittama erityisen painava peruste irtisanoa Virran työsopimus. Muurlan kunta on siten velvollinen suorittamaan Virralle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Virran oma käyttäytyminen vaikuttaa toisaalta alentavasti hänelle tuomittavan korvauksen määrään.

Virran työsuhteen päättämisen sopimuksenmukaisuuteen liittyvät, työtuomioistuimen ratkaisuun vaikuttaneet seikat on pääosin voitu selvittää vasta oikeudenkäynnin aikana. Tähän nähden Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ei voida katsoa Muurlan kunnan menettelyn hyväksyessään laiminlyöneen sille kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Muurlan kunta on menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n vastaisesti irtisanoessaan 29.10.1992 ammattimies Jukka Virran työsopimuksen ilman erityisen painavaa syytä.

Työtuomioistuin velvoittaa Muurlan kunnan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 140 §:n 7 momentin nojalla suorittamaan Virralle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 35 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 9.7.1993 lukien. Lisäksi Muurlan kunta velvoitetaan korvaamaan Kunta-alan unionin oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan esitetyt vaatimukset hylätään.

Asian laatuun nähden Kunnallinen työmarkkinalaitos saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Uski, Niskanen, Leivo ja Pohja jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.