Employer must reimburse relocation costs for employee transfers initiated by employer regardless of directive authority basis.

Työnantaja oli velvollinen korvaamaan toimihenkilön muutosta aiheutuneet kuljetuskustannukset myös silloin, kun toimihenkilö muutoin kuin työnantajan työnjohto-oikeutensa nojalla antaman määräyksen perusteella siirrettiin työnantajan aloitteesta vakinaisesti toiselle paikkakunnalle.

Työnantajaliitto oli asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja tuomittiin maksamaan hyvityssakkoa toimihenkilöliitolle.

Kantaja Pankkitoimihenkilöliitto ry Vastaaja Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Kuultava SKOP-Rahoitus Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa rahoitusyhtiöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. MATKAT JA SIIRROT

38 § Matkat ja siirrot

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Jos toimihenkilö työnantajan aloitteesta siirretään vakinaisesti toiselle paikkakunnalle, korvataan hänelle muutosta aiheutuneet todelliset kuljetuskustannukset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto on Pankkialan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että rahoitusyhtiöiden työehtosopimuksia oli solmittu vuodesta 1987 lukien. Rahoitusyhtiöiden työehtosopimus pohjautui pitkälti pankkialan työehtosopimukseen. Rahoitusyhtiöiden työehtosopimuksen 38 § oli saman sisältöinen kuin pankkialan työehtosopimuksen 38 §. Pankkialan työehtosopimuksessa määräys oli ollut muuttumattomana 1970-luvulta lähtien.

Rahoitusyhtiöiden työehtosopimuksen lähtökohtana oli, että toimihenkilöllä oli kiinteä työpaikka. Siirtyminen tilapäisesti toiseen toimipaikkaan tai liikkuminen työpäivän aikana edellytti paikallisesti sovittavaa korvausta. Työehtosopimuksen 38 §:n 4 kohdassa oli nimenomainen säännös, jonka mukaan muuttokustannukset oli korvattava, jos toimihenkilö siirrettiin työnantajan aloitteesta toiselle paikkakunnalle. Työehtosopimuksen 38 §:n 4 kohdan sanamuoto oli täysin selvä.

Toimihenkilö Jaana Ollikainen oli ollut SKOP-Rahoitus Oy:n palveluksessa rahoitussihteerinä Mikkelin toimipisteessä vuodesta 1985 lukien. Alkusyksystä 1990 oli kerrottu SKOP-Rahoitus Oy:n aluetoimipisteiden uudelleenorganisoinnista ja mahdollisesta lopettamisesta. Myöhemmin syksyllä Ollikaiselle oli kerrottu, että rahoitussihteerin työt järjesteltäisiin uudelleen siten, että osa töistä siirtyisi Kuopioon ja osa jäisi Mikkeliin, jolloin työt siirtyisivät Ollikaisen esimiehelle. Samalla oli ilmoitettu, että yhtiön Espoossa sijaitsevassa pääkonttorissa oli työvoiman tarvetta. Työnantaja oli esittänyt Ollikaisen siirtymistä Espooseen. Henkilöstöpäällikkö oli soitellut viikottain ja tiedustellut muuttoajankohtaa ja tarjoutunut avustamaan asunnon saamisessa.

Muutto oli tapahtunut tammikuussa 1991. Ollikainen oli vaatinut työnantajalta 850 markan suuruisten muuttokulujensa korvaamista. Työnantaja ei ollut tähän suostunut.

Paikallisissa neuvotteluissa oli asia jäänyt erimieliseksi. Asian siirryttyä liittojen neuvoteltavaksi oli Pankkitoimihenkilöliitto edellyttänyt, että Ollikaisen muuttokulut maksettaisiin työehtosopimuksen 38 §:n 4 kohdan mukaisesti. Pankkialan Työnantajaliitto oli neuvotteluissa vedonnut siihen, että toimen lakkauttamisen yhteydessä tapahtunut siirto ei edellyttänyt muuttokulujen korvaamista.

Työehtosopimusmääräyksestä neuvoteltaessa ei ollut voitu ottaa lähtökohdaksi yksipuolista siirto-oikeutta direktion puitteissa. Sopimusmääräys koski työnantajan aloitetta, joka oli aivan eri asia kuin yksipuolinen siirto. Siirto edellytti toteutuakseen sopimista tai hyväksymistä. Tämä oli ollut lähtökohtana määräykselle. Jos muuttokulujen korvausmääräystä ei olisi tarkoitettu sovellettavan irtisanomis- tai muutostilanteissa, työnantajaliiton olisi tullut ottaa asia esille työehtosopimusneuvotteluissa.

Työehtosopimuksen 38 §:n 4 kohdan korvausvelvollisuuden ulkopuolelle jäivät sellaiset tilanteet, joissa esimerkiksi toimihenkilö oli hakeutunut toiselle paikkakunnalle avoimeen tehtävään. Työnantaja teki aloitteen ja ryhtyi neuvotteluihin myös niissä tapauksissa, joissa tehtiin organisaation muutoksia tai järjesteltiin tehtäviä uudelleen. Työnantajapuoli ei ollut missään neuvottelujen vaiheessa asettanut rajoitteita työehtosopimuksen 38 §:n 4 kohdan soveltamiselle tällaisten muutosten tai saneerausten yhteydessä.

Pääluottamusmiehiltä saadun selvityksen mukaan muissa rahoitusyhtiöissä, esimerkiksi OP Rahoituskeskus Oy:ssä vastaavissa tapauksissa muuttokustannukset oli korvattu.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan rahoitusyhtiöiden työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi, että esillä olevassa tapauksessa työnantaja oli velvollinen korvaamaan muuttokulut sopimuksen 38 §:n 4 kohdan mukaisesti, ja velvoittamaan SKOP-Rahoitus Oy:n maksamaan Ollikaisen muuttokulut 850 markkaa.

Pankkitoimihenkilöliitto on lisäksi vaatinut Pankkialan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että SKOP-Rahoitus Oy:n Mikkelin toimipisteessä oli työskennellyt kaksi toimihenkilöä. SKOP-Rahoitus Oy:ssä oli toteutettu syksyllä 1990 aluetoimipisteiden uudelleenorganisointi. Joensuun ja Mikkelin aluetoimipisteiden taustatoiminnot eli sihteeripalvelut ja rahoitusvalmistelu oli siirretty Kuopioon.

Mikkelin aluetoimipisteessä oli asiasta keskusteltu 21.9.1990, jolloin Ollikaiselle oli todettu, että hänen työnsä loppuvat. Koska Ollikaisen työt loppuivat eikä työnantajalla ollut tarjota hänelle entistä työtä, oli työnantajalle syntynyt irtisanomisperuste. SKOP-Rahoitus Oy oli kuitenkin pystynyt tarjoamaan työsopimuslain 37 a §:n mukaisesti irtisanomisen sijaan uutta tehtävää Ollikaiselle Leppävaarassa Espoossa. Ollikainen oli ottanut tämän tehtävän vastaan.

Työnantaja ei ollut yksipuolisesti siirtänyt Ollikaista uuteen tehtävää Espoon Leppävaaraan, vaan uutta työtehtävää oli tarjottu irtisanomisen sijaan. Ollikainen oli hyväksynyt tarjotun tehtävän ja suostunut aloittamaan työt uudessa toimipaikassa. Ollikainen oli itsekin myöntänyt, että työtä oli tarjottu irtisanomisen sijaan. Työnantajalla ei ollut velvollisuutta maksaa Ollikaisen muutosta aiheutuneita kustannuksia.

Työehtosopimuksen 38 §:n 4 kohdalla oli tarkoitettu nimenomaan tilanteita, joissa työnantaja direktio-oikeutensa puitteissa yksipuolisesti siirtää toimihenkilön tehtävästä toiseen. Tekstin sanamuoto ilmensi tätä tarkoitusta. Määräyksellä oli haluttu turvata se, että toimihenkilölle ei aiheutuisi ylimääräisiä muuttokustannuksia työnantajan yksipuolisen direktion puitteissa tapahtuvien siirtojen johdosta.

Liittojen välisissä neuvotteluissa ei ollut ollut esillä, että muuttokulujen korvaaminen koskisi myös irtisanomisen sijaan tapahtuvaa uuden työn tarjoamista. Vastaavanlaisia muuttoja oli tapahtunut SKOP-Rahoitus Oy:ssä muitakin, eikä niistäkään ollut vaadittu muuttokuluja maksettavaksi. Pankkialan Työnantajaliitolla ei ollut tarkempaa tietoa käytännöstä toisissa rahoitusyhtiöissä, mutta tiettävästi käytäntö oli vaihteleva.

Liittojen välillä ei ongelma ollut aiemmin ollut esillä. Pankkialan Työnantajaliitto ei kiistänyt korvausvaatimuksen määrää, mutta työehtosopimuksessa ei ollut perustetta tässä tilanteessa korvauksen maksamiseen. Alalla oli alunpitäen pidetty selvänä, että muuttokustannusten korvaus oli mahdollista vain tilanteissa, joissa toimihenkilön siirto perustui työnantajan tarpeisiin ja lähti työnantajan aloitteesta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut kannetta hylättäväksi.

KUULTAVAN LAUSUNTO

SKOP-Rahoitus Oy on osaltaan yhtynyt Pankkialan Työnantajaliiton puolesta lausuttuun.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Myös Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Jaana Ollikainen on ollut SKOP-Rahoitus Oy:n palveluksessa rahoitussihteerinä Mikkelin toimipisteessä vuodesta 1985 lukien. Syksyllä 1990 työnantaja on ilmoittanut Ollikaiselle, että tämän tekemät työt tulisivat loppumaan SKOP-Rahoitus Oy:n aluetoimipisteiden uudelleenjärjestelyn seurauksena. Työnantaja on tarjonnut uutta tehtävää yhtiön pääkonttorissa Espoossa. Ollikainen on ottanut tarjotun toimen vastaan ja muuttanut Mikkelistä Helsinkiin tammikuussa 1991. Ollikainen on vaatinut työnantajaa korvaamaan muutosta aiheutuneet kustannukset, mistä työnantaja on kuitenkin kieltäytynyt.

Rahoitusyhtiöiden työehtosopimuksen 38 §:n 4 kohdan mukaan toimihenkilölle korvataan muutosta aiheutuneet todelliset kuljetuskustannukset, jos toimihenkilö työnantajan aloitteesta siirretään vakinaisesti toiselle paikkakunnalle.

Pankkialan Työnantajaliitto on katsonut muuttokustannusten korvausvelvollisuuden koskevan vain tapauksia, joissa työnantaja direktio-oikeutensa puitteissa yksipuolisesti siirtää toimihenkilön tehtävästä toiseen. Tässä tapauksessa uutta tehtävää on tarjottu Ollikaiselle irtisanomisen sijaan, joten muuttokulujen korvaamista koskevaa määräystä ei työnantajaliiton mukaan ollut sovellettava.

Sanamuotonsa mukaan tulkittavana olevan työehtosopimuksen 38 §:n 4 kohta koskee kaikkia työnantajan aloitteesta toteutettuja siirtoja tekemättä eroa sen suhteen, millä perusteella aloite siirtoon on tapahtunut. Työehtosopimusosapuolten kesken ei ole sovittu, että määräystä sovellettaisiin vain työnantajan direktio-oikeutensa nojalla toteuttamiin siirtoihin. Jos tarkoitus olisi ollut rajata sopimusmääräyksen soveltamisala sen sanamuotoa suppeammaksi työnantajaliiton tarkoittamalla tavalla, siitä olisi tullut selvästi sopia. Kyseisenlaista soveltamisalan rajoitusta ei voida esitettyjen lausumien valossa johtaa myöskään rahoitusalan soveltamiskäytännöstä.

Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että rahoitusyhtiöiden työehtosopimuksen 38 §:n 4 kohdan määräystä on tulkittava sen sanamuodon mukaisella tavalla niin, että se koskee kaikkia työnantajan aloitteesta toteutettuja siirtoja. Kun Ollikaisen siirron on edellä todetun mukaisesti katsottava tapahtuneen työnantajan aloitteesta, Ollikaisella on oikeus vaatimaansa muuttokustannusten korvaukseen. Vaatimus on määrän osalta myönnetty oikeaksi.

Pankkialan Työnantajaliiton olisi tullut havaita työnantajayhtiön menettelyn työehtosopimuksenvastaisuus ja pyrkiä se viipymättä oikaisemaan. Tämän laiminlyödessään Pankkialan Työnantajaliitto on samalla laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että työnantaja on velvollinen rahoitusyhtiöiden työehtosopimuksen 38 §:n 4 kohdan nojalla korvaamaan muutosta aiheutuneet kuljetuskustannukset myös silloin, kun toimihenkilö muutoin kuin työnantajan työnjohto-oikeutensa nojalla antaman määräyksen perusteella siirretään työnantajan aloitteesta vakinaisesti toiselle paikkakunnalle.

Työtuomioistuin velvoittaa SKOP-Rahoitus Oy:n maksamaan Ollikaiselle muuttokustannusten korvauksena 850 markkaa.

Pankkialan Työnantajaliitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Pankkitoimihenkilöliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 18 000 markkaa. SKOP-Rahoitus Oy ja Pankkialan Työnantajaliitto velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan Pankkitoimihenkilöliiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.