Labor court validates collective agreement rules on external labor use as valid collective agreements under the Act.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevien määräysten vahvistettu olleen työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia säännöstämiskompetenssin puitteissa sovittuja työehtosopimusmääräyksiä.

Kysymys myös oikeudenkäynnin edellytyksistä. (Ään.)

Kantaja Paperiliitto r.y. Vastaaja Metsäteollisuus ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, nykyisen Metsäteollisuus ry:n, ja Paperiliiton välillä 14.3.1990 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa, jonka voimassaoloa työehtosopimukseen osalliset ovat 9.12.1991 allekirjoittamallaan pöytäkirjalla jatkaneet 31.10.1993 saakka, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 §. SOVELTAMISALA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Ulkopuolisen työvoiman käytössä sovelletaan liittojen sopimia soveltamisohjeita.

SOV. ULKOPUOLISEN TYÖVOIMAN KÄYTTÖ

1. Ulkopuolisella työvoimalla tarkoitetaan kaikkea sitä työvoimaa, joka ei ole työsopimussuhteessa alan asianomaisen työnantajaan. Jos samalla tehdasalueella toimii useita tämän sopimuksen soveltamispiirissä olevia yrityksiä, joiden työntekijöitä edustaa yhteinen pääluottamusmies tai asiasta on paikallisesti sovittu, ulkopuolisena työvoimana ei pidetä työntekijää, joka on työsuhteessa toiseen samalla tehdasalueella olevaan yritykseen.

2. Työnantajan ei tule käyttää jatkuvasti tehtaan sisäisissä normaaleissa tuotanto- ja ylläpitotehtävissä ulkopuolista työvoimaa.

4. Ennen ulkopuolisen työvoiman hyväksikäyttöä edellä 3. kohdassa mainituissa tapauksissa on työnantajan varmistauduttava, ettei oma, tehtävän suorittamiseen soveltuva työvoima samaan aikaan toimi vajaatehoisesti. Ulkopuolisen työvoiman käyttö ei saa johtaa oman työvoiman irtisanomiseen.

5. Kunnossapito- ja korjaustöissä sekä tehdasalueella tapahtuvissa kuljetuksissa ja puunkäsittelyssä on ulkopuolisen työvoiman käyttö mahdollista seuraavan kaltaisissa tapauksissa: Kunnossapito- ja korjaustyöt, milloin kysymyksessä on:

a) työhuiput

b) suuret peruskorjaukset

c) yhtymän oman keskuskorjaamon tai konepajan käyttö

d) erikoiskalustoa, -työvälineitä tai -ammattimiehiä edellyttävät työt, ellei tehtaalla ole edellä mainittuja

e) koneiden ja laitteiden hankinta-, kauppa- tai vuokrasopimukseen liittyvät asennus-, huolto- ym. vastaavat työt

f) muut tehtävät, joista sovitaan paikallisesti

Puunkäsittelyssä sekä sisäiset kuljetukset, milloin kysymyksessä on:

a) satunnaiset, ajoittain toistuvat tai muutoin vain osaksi työllistävät tehtävät

b) tehtaalle ulkoapäin suuntautuvat tai tehtaalta tilaajille, rautateille ja ulospäin menevät kuljetukset (todettu yhdessä: satamakuljetuksissa säilytetään nykyinen tilanne, ellei paikallisesti toisin sovita)

c) luonteeltaan väliaikaiset tehtävät

d) erikoiskaluston käyttö ja muut tehtävät, joista sovitaan paikallisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on kanteessaan muun ohella lausunut, että kilpailuvirasto oli ensin kirjeessään 9.2.1993 ja sitten päätöksessään 26.5.1993 katsonut, että Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton väliseen työehtosopimukseen sisältyvien määräysten ja ehtojen perusteella tapahtuvaa ulkopuolisten yritysten käytön rajoittamista voidaan pitää järjestelynä, joka on 1.3.1993 voimaantulleen kilpailunrajoituksista annetun lain 6 §:n 2 momentin tarkoittama kielletty kilpailunrajoitus. Tämän vuoksi kilpailuvirasto oli katsonut, että ulkopuolisten yritysten käyttöä rajoittavien ehtojen ja määräysten sisällyttämisestä paperiteollisuuden työehtosopimukseen tulisi luopua.

Metsäteollisuus ry oli kilpailuviraston alustavan käsityksen tiedoksi saatuaan esittänyt työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevien määräysten kumoamista. Erimielisyydestä, joka koski ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevien määräysten pätevyyttä, oli sittemmin liittojen välillä neuvoteltu.

Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena työntekijöiden työehtosopimuksia ynnä muita koskevat sekä työehtosopimuslakiin perustuvat riita-asiat, kun kysymys on muun muassa työehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta. Työtuomioistuin oli useissa tuomioissaan käsitellyt paperiteollisuuden työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia määräyksiä ilman, että olisi esitetty väitettä tai työtuomioistuin olisi viran puolesta katsonut, etteivät ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset olisi työehtosopimuslain mukaisia työehtoja, joita työsopimuksessa tai työsuhteessa muuten oli noudatettava.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen ulkopuolista työvoimaa koskevia määräyksiä oli sovellettu yli 20 vuotta. Näistä määräyksistä sovittaessa osapuolet ovat epäilemättä pitäneet niitä työehtosopimuslain 1 §:n mukaisina määräyksinä, eikä muuta ole edes väitetty ennen kilpailuviraston edellä todettua kannanottoa.

Työehtosopimusjärjestelmä sinänsä saattaa joko välittömästi tai välillisesti rajoittaa työehtosopimukseen sidotun työnantajan yrityksen liikkeenjohdon piiriin kuuluvaa toimivaltaa. Ensisijaisesti työehtosopimusmääräyksiä tulee kuitenkin tarkastella siitä lähtien, mikä näiden määräysten merkitys on työntekijöiden työsuhdeturvan kannalta. Työlainsäädännön kehittyminen esimerkiksi irtisanomis- ja lomautussuojan osalta on laajentanut vastaavasti työehtosopimusosapuolten mahdollisuuksia sopia entistä laajemmin näistä asioista myös työehtosopimuksella. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevilla määräyksillä oli pyritty turvaamaan työnantajan omien työntekijöiden työllisyys ja ehkäisemään epätoivottu palkkakilpailu ja siten korostaa vakituisten työntekijöiden työsuhdeturvaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on kanteessaan, sellaisena kuin se on oikeudenkäynnin kuluessa täsmennetty, vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia säännöstämiskompetenssin puitteissa sovittuja työehtosopimusmääräyksiä.

Paperiliitto on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

VASTINE

Metsäteollisuus ry on kanteeseen vastatessaan lausunut, ettei paperiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeessa olevia ulkopuolista työvoimaa koskevia määräyksiä soveltamisohjeen 4 kohtaa lukuun ottamatta voitu pitää työehtosopimuslain 1 §:n tarkoittamina määräyksinä. Määräyksiä voitiin pitää velvoitemääräyksinä, kun niillä rajoitettiin työnantajan oikeutta solmia muita kuin työsopimuksia. Työehtosopimukseen osalliset voivat rajoittaa pätevästi vain työnantajan oikeutta solmia työsopimuksia.

Määräyksiä voitaisiin ehkä pitää muodollisesti työehtosopimuslain sanamuodon tai oikeuskirjallisuudessa esitetyn perusteella työehtosopimuslain tarkoittaman säännöstämiskompetenssin mukaisina normeina, joilla vaikutettiin kanteessa tarkoitetulla tavoin työsuhteen ehtoihin. Juridismuodollinen arviointi ei ollut riittävää eikä ratkaisevaa, vaan huomiota oli kiinnitettävä määräysten tosiasialliseen vaikutukseen. Kun otettiin huomioon vielä mitä lainsäädännön pakottavilla normeilla, erityisesti työsopimuslain irtisanomis- ja lomautussuojaa sekä yleissitovuutta koskevilla säännöksillä jo muutoinkin nykyisin suojattiin, päädyttiin siihen, että työehtosopimuksen ulkopuolista työvoimaa koskevien määräysten suojaava vaikutus työntekijän työehtoihin "työsopimuksessa tai työsuhteessa muuten" jäi toissijaiseksi.

Esillä olevan määräyksen tosiasialliset vaikutukset, kuten esimerkiksi yritysten toimintavapauksien rajoittaminen ja työntekijäliiton järjestöreviirin suojaaminen, olivat välittömiä ja todellisia seuraamuksia sopimuksen vaikutuksesta. Nyt esillä olevat soveltamisohjeen määräykset rajoittivat tosiasiallisesti työehtosopimukseen sidotun työnantajan ja muiden yritysten tai yrittäjien välisten sopimusten tekemistä. Määräyksillä puututtiin yritys- tai liikkeenjohdon piiriin kuuluviin kysymyksiin. Tällaiset määräykset eivät lähtökohtaisesti kuuluneet säännöstämiskompetenssin piiriin, koska niillä ei ollut riittävää yhteyttä työsopimukseen tai työsuhteeseen. Ne vaikuttivat muissa oikeudellisissa relaatioissa kuin työsopimus- tai työsuhteissa.

Ulkopuolista työvoimaa koskevista työehtosopimusmääräyksistä, jotka eivät koskeneet työsuhdetta tai työsuhteen ehtoja muutoin, keskeisimmät olivat soveltamisohjeen 2 kohta, jossa kiellettiin työnantajaa käyttämästä jatkuvasti tehtaan sisäisissä, normaaleissa tuotanto- ja ylläpitotehtävissä ulkopuolista työvoimaa ja 3 kohdan toinen kappale, joka esti tuotantoprosessiin kuuluvien vakanssien täyttämisen ulkopuolisella työvoimalla. Soveltamisohjeen 2 ja 3 kohta koskivat myös itsenäisenä yrittäjänä työskenteleviä. Paperiteollisuudessa oli näin estynyt sellaisten toimintojen alihankintana teko, mikä oli tavallista muussa prosessiteollisuudessa Suomessa, kuten esimerkiksi vartiointi- ja siivoustyö. Kunnossapitotehtävissä sopimusmääräys esti myös yritysten välisen yhteistyön. Vierekkäinkään sijaitsevat tehtaat eivät voineet yhteensovittaa kunnossapitotehtäviään, koska työntekijöistä tuli ulkopuolisia jompaan kumpaan yritykseen nähden.

Sopimusmääräys ei rajoittanut yrityksen sopimusvapautta pelkästään toimivissa yrityksissä. Se rajoitti myös perusteilla olevien tuotantolaitosten suunnittelua. Soveltamisohjeen 3 kappaleessa olivat määräykset ulkopuolista työvoimaa koskevasta informaatiovelvollisuudesta ja siihen liittyvistä menettelysäännöistä, joista voitiin paikallisesti sopia toisinkin. Informaatiovelvollisuutta koskeva työehtosopimusmääräys, kun se ei edellyttänyt työnantajan ja työntekijän välistä tietojen vaihtoa, ei ollut ehto työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten.

Soveltamisohjeen 6 kohdassa olevat määräykset ottaa alihankkijoiden tai työvoiman lainaajien kanssa tehtäviin sopimuksiin eräitä sopimusehtoja, olivat varsin etäällä ehdoista työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten. Määräys siitä, että alihankkijan tai työvoiman lainaajan olisi työntekijänsä vaatimuksesta tehtävä sopimus kirjallisesti, oli menettelytapamääräys, jolla ei ollut mitään tekemistä paperitehtaan työsuhteisten työntekijöiden työehtojen kanssa. Tällainen määräys oli myös järjestäytymisvapauden periaatetta koskeva lauseke kyseisessä kohdassa. Niinikään alihankkijan työntekijöiden etujen niveltyminen tehtaassa työskentelevien etuihin oli määräys, jota ei voitu pitää paperiteollisuuden työehtosopimukseen sidottujen kannalta työnormina taikka työolonormina.

Soveltamisohjeen 5 kohdassa hyväksyttiin kunnossapito- ja korjaustöissä sekä eräissä kuljetustöissä ulkopuolisen työvoiman käyttö eräissä tilanteissa. Tämän määräyksen ja työehtosopimuslain 1 §:n tarkoittaman säännöstämiskompetenssin suhteen osalta viitattiin edellä lausuttuihin perusteluihin.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen sopimusmääräykset erosivat sisällöltään ja soveltamiskäytännöltään olennaisesti keskusjärjestösopimuksesta. Sopimusten eroavaisuus ilmeni esimerkiksi ulkopuolista työvoimaa koskevasta määritelmästä. Paperiteollisuuden työehtosopimus totesi ulkopuoliseksi työntekijän aina, kun hän ei ollut työsuhteessa asianomaiseen työnantajaan. Keskusjärjestösopimus koski lähinnä laina- ja komennusmiesten käytön vaikutuksia. Toiseksi paperiteollisuuden työehtosopimus sisälsi tosiasiallisen aliurakointi- ja asiakassuhderajoituksen.

Keskusjärjestösopimuksesta ja sen soveltamisohjeesta kävi ilmi, että sopimuksen määräyksellä ei ollut pyritty yleisesti estämään ulkopuolisen työvoiman käyttöä. Sopimuksen tarkoituksena oli ollut turvata työntekijän asema ulkopuolisten palveluista mahdollisesti aiheutuvien epäkohtien johdosta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi sopimuksessa työntekijän aseman turvaamiseksi esitettiin muun muassa työvoiman vuokrauksen rajoittamista sekä alihankkijan palveluksessa olevien työntekijöiden kohtuullisten työehtojen turvaamiseksi tarpeellisia toimia. Paperiteollisuuden ulkopuolista työvoimaa koskevat määräykset olivat etäällä edellä todetuista keskusjärjestösopimuksen tavoitteesta.

KÄSITTELYRATKAISU

Metsäteollisuus ry on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta sillä perusteella, ettei Paperiliitolla ole vahvistusintressiä asiassa ja ettei asia kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Työtuomioistuin on erikseen tutkinut asian oikeudenkäyntiedellytysten osalta ja 11.8.1993 tekemällään päätöksellä hylännyt Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntiväitteet.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Paperiliitto on kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia säännöstämiskompetenssin puitteissa sovittuja työehtosopimusmääräyksiä.

Kanteeseen vastatessaan Metsäteollisuus ry on katsonut, että puheena olevassa soveltamisohjeessa olevia ulkopuolista työvoimaa koskevia määräyksiä soveltamisohjeen 4 kohtaa lukuun ottamatta ei voida pitää työehtosopimuslain 1 §:n tarkoittamina määräyksinä. Metsäteollisuus ry:n mukaan määräyksillä puututaan yritys- ja liikkeenjohdon piiriin kuuluviin kysymyksiin. Tällaiset määräykset eivät lähtökohtaisesti kuulu säännöstämiskompetenssin piiriin, koska niillä ei ole riittävää yhteyttä työsopimukseen tai työsuhteeseen. Huomiota on kiinnitettävä määräysten tosiasialliseen vaikutukseen. Sopimusmääräykset eivät rajoita yrityksen sopimusvapautta vain toimivissa yrityksissä, vaan ne vaikuttavat myös perusteilla olevien tuotantolaitosten suunnitteluun.

Paperiteollisuuden työehtosopimukseen on riidanalaiset ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset otettu ensimmäisen kerran vuonna 1970. Ne perustuvat Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö r.y:n ja Suomen Ammattijärjestö r.y:n 11.9.1969 allekirjoittamaan sopimukseen ulkopuolisen työvoiman käytöstä. Viimeksi mainitun sopimuksen mukaan ulkopuolisten palvelusten lisääntymisestä työntekijöille mahdollisesti aiheutuvien epäkohtien välttämiseksi ja poistamiseksi on yrityksen omien työntekijöiden asema turvattava muun muassa rajoittamalla työvoiman vuokrausta ja takaamalla alihankkijoiden palveluksessa oleville työntekijöille kohtuulliset työehdot ja sosiaalilainsäädännön määräysten noudattaminen. Lisäksi on sopimuksen mukaan kiinnitettävä huomiota ulkopuolisen työvoiman käytön johdosta mahdollisesti vapautuneen työvoiman ongelmiin.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen ulkopuolista työvoimaa koskevat määräykset poikkeavat jossain määrin keskusjärjestöjen välisestä sopimuksesta. Työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeiden 1 kohdassa on määritelty ulkopuolinen työvoima. Kohdassa 2 on kielletty käyttämästä jatkuvasti ulkopuolista työvoimaa tehtaan normaaleissa tuotanto- ja ylläpitotehtävissä. Kohta 3 sisältää rajoituksia käyttää ulkopuolista työvoimaa ja myös määräykset työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta. Kohdan 4 mukaan työnantajan on varmistauduttava, että oma työvoima ei ole vajaatehoisessa käytössä ja huolehdittava siitä, että ulkopuolisen työvoiman käyttö ei johda oman työvoiman irtisanomisiin. Kohdassa 5 on lueteltu tilanteita, joissa ulkopuolisen työvoiman käyttö on mahdollista. Kohdassa 6 on määräyksiä työnantajan ja alihankkijan väliseen sopimukseen otettavista ehdoista.

Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry:n välillä ei ennen nyt käsiteltävänä olevaa asiaa ole ollut erimielisyyttä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevien määräysten luonteesta työehtosopimuslain 1 §:n mukaisina normimääräyksinä.

Työehtosopimusosapuolten valtuus sopia kolmatta osapuolta sitovin oikeusvaikutuksin työsuhteen ehdoista perustuu työehtosopimuslakiin. Sen 1 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimuksella voidaan sopia ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Laki on tältä osalta voimassa alkuperäisessä, vuodelta 1946 olevassa muodossaan. Säännöstämiskompetenssin asiallinen laajuus oli määritelty samalla tavalla jo edeltäneessä, vuodelta 1924 olleessa työehtosopimuslaissa.

Lainvalmisteluasiakirjoista on saatavissa suhteellisen vähän johtoa harkittaessa, miten lain sanontaa "työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten" on suhteessa ulkopuolista työvoimaa koskeviin määräyksiin tulkittava. Lainvalmistelukunnan ehdotuksessa laiksi työehtosopimuksesta vuodelta 1921 on esimerkkinä rikkomuksista, jotka saattavat johtaa lain 7 §:ssä säädettyyn seuraamukseen mainittu oppilaiden pitäminen yli säädetyn määrän, mistä voidaan päätellä, että osallisten on tarkoitettu voivan sopia työnantajaa sitovalla tavalla kollektiivisista työhönottorajoituksista ja siten rajoittaa työnantajan oikeutta solmia sopimuksia kolmannen osapuolen kanssa. Voimassa olevan lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä ei ole tulkittavaa säännöstä koskevia perusteluja.

Oikeuskirjallisuudessa on työehtosopimuslain 1 §:n mukaisilla työsopimuksen ehdoilla tässä yhteydessä katsottu yleisesti tarkoitetun kaikkia työnteon ehtoja, joista työsopimuksen puitteissa voidaan sopia. Niille on tunnusomaista, että ne liittyvät ainakin välillisesti työsuhteen edellyttämään työn tekemiseen ja siitä maksettavaan vastikkeeseen sekä muihin vastaaviin työsuhteeseen välittömästi kytkeytyviin kysymyksiin. Työsuhteissa muutoin sovellettavat ehdot liittyvät työsuhteisiin, mutta vaikuttavat työnantajan ja työntekijöiden yhdistyksen välisessä suhteessa. Arvioitaessa sopimusmääräyksen normiluonnetta työehtosopimuslain 1 §:n tarkoittamassa mielessä lähtökohtana on pidetty kokonaisarvostelua, jossa on pantava painoa osapuolten erilaisille intresseille.

Oikeuskirjallisuudessa on käsitelty myös nyt puheena olevia paperiteollisuuden ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia määräyksiä. Pirkko K. Koskinen on väitöskirjassaan Työntekijöiden osallistumisesta päätöksentekoon yrityksessä (Porvoo 1973, s. 217-221) todennut, että kyseisen soveltamisohjeen määräykset ovat osaksi vaikutukseltaan työhönottokieltoihin rinnastettavia sopimuksentekokieltoja, osaksi määräyksiä siitä, minkälaisia ehtoja on otettava yrityksen ja alihankkijan tai työvoiman lainaajan välisiin sopimuksiin. Koskinen on päätynyt siihen, että säännöstämiskompetenssin ulkopuolelle jää kielto, jolla työntekijän taloudellisen aseman turvaamiseksi rajoitetaan oikeutta solmia muita kuin työsopimuksia. Koskinen on asettanut kysymyksenalaiseksi myös sen, voidaanko työehtosopimukseen normivaikutuksin ottaa ehto, joka velvoittaa työnantajan ottamaan muuhun sopimukseen kuin työsopimukseen ehtoja, jotka on määrätty työehtosopimuksessa.

Koskisen esittämä säännöstämiskompetenssin rajaus, johon Metsäteollisuus ry on kantansa tueksi viitannut, ei ole oikeuskirjallisuudessa saanut laajempaa kannatusta, eikä se ole saanut tukea myöskään myöhemmästä työehtosopimuskäytännöstä tai työtuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. Vastaväittäjänä toiminut Antti Suviranta on lausunnossaan (Lakimies 1973, s. 477) - ottamatta lopullista kantaa todennut voitavan katsoa, että yrityksen omien työntekijöiden intressi saada suojaa ulkopuolista ehkäpä alipalkattua kilpailua vastaan on niin suuri, että työnantajan sopimusvapauden rajoittaminen mainitun sopimuksen mukaisella tavalla voi kuulua omien työntekijöiden työsuhteiden ehtoihin.

Kari-Pekka Tiitinen on puolestaan teoksessaan Työ- ja virkaehtosopimusten neuvottelulausekkeista (Helsinki 1979, s. 290 ss.) katsonut, että työntekijän intressien kannalta ei ole merkitystä, millä tavalla työnantaja hankkii sen työvoiman, joka saattaa muodostua uhkaksi työntekijöiden asemalle yrityksessä. Työtuomioistuimen ratkaisukäytännön Tiitinen katsoo osoittavan, että työehtosopimuksen määräyksellä "työsopimuksissa" noudatettavasta asiasta voidaan välillisesti tai epäsuorasti rajoittaa työnantajan liikkeenjohdollista toimivaltaa työehtosopimuslaissa säädetyin oikeusvaikutuksin, jopa puuttua tämän ja muiden yritysten välisten, yritystoimintaa koskevien sopimusten sisältöön.

Työehtosopimuslain 1 §:ssä on säädetty työehtosopimusosapuolia sitovasti, mistä seikoista voidaan sopia työehtosopimuksen normivaikutuksin. Säännöstämiskompetenssin rajaaminen laissa on tärkeätä erityisesti työehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidotun suojaksi. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että työehtosopimuksella ei voida välittömästi rajoittaa työnantajan mahdollisuuksia tehdä yritys- ja liikkeenjohdollisia ratkaisuja, ellei siihen ole asianomaisen työnantajan työntekijöiden työn tekemisen ehtoihin liittyviä painavia syitä. Toisaalta työehtosopimusmääräysten luonteesta normimääräyksinä seuraa, että työtuomioistuin on velvollinen viran puolesta ottamaan huomioon säännöstämiskompetenssin rajat esimerkiksi työehtosopimuslain 7 §:ää soveltaessaan.

Metsäteollisuus ry:n taholta on tuotu esiin, että ulkopuolista työvoimaa koskevien määräysten työehtosopimusluonnetta arvioitaessa huomioon otettavat seikat ovat muuttuneet. Määräyksen suojaava vaikutus on jäänyt toissijaiseksi, kun pakottavilla lainsäädännön normeilla, erityisesti työsopimuslain irtisanomis- ja lomautussuojaa sekä yleissitovuutta koskevilla säännöksillä jo muutenkin nämä ehdot on nykyisin suojattu. Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuslain 1 §:n tulkinnallinen sisältö on saattanut sitten vuoden 1924 muuttua sekä lainsäädännöllisten että työelämässä muutoinkin tapahtuneiden muutosten johdosta. Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuimella ei ole kuitenkaan perusteita katsoa, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen ulkopuolista työvoimaa koskevien määräysten voimassa ollessa olisi tapahtunut sellaisia olosuhteiden muutoksia, ettei enää olisi edellytyksiä tästä syystä pitää näitä määräyksiä työehtosopimuslain 1 §:n mukaisina normimääräyksinä.

Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissaan käsitellyt lukuisia kertoja kanteita, joissa on ollut kysymys joko ulkopuolista työvoimaa koskevien määräysten tulkinnasta tai rikkomisesta tai näihin määräyksiin kohdistuneesta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Paperiteollisuuden työehtosopimusmääräyksistä on ollut kysymys muun muassa tuomioissa 32/1983 (soveltamisohjeen kohdat 2 - 5), 155/1988 (soveltamisohjeen kohdat 2 ja 3) ja 120/1987, 76/1988 sekä 176/1989 (työnantajan tiedonantovelvollisuus ulkopuolisesta työvoimasta). Osapuolet eivät ole nostaneet esille kysymystä määräysten työehtosopimusluonteesta. Myöskään työtuomioistuin ei näissä tapauksissa ole viran puolesta katsonut määräysten jäävän työehtosopimuslain 1 §:n mukaisen säännöstämiskompetenssin ulkopuolelle. Soveltamisohjeiden kohta 6 tai vastaava määräys muiltakaan sopimusaloilta ei ole ollut aiemmin työtuomioistuimen käsiteltävänä.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että työehtosopimusvaikutuksin on sinänsä voitu sopia ulkopuolisen työvoiman käyttämisestä. Niinikään on edellä todetuin tavoin katsottu, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeiden kohdat 1 - 5 ovat työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettuja normimääräyksiä. Työtuomioistuimella ei ole perusteita päätyä muunlaiseen ratkaisuun myöskään tämän asian yhteydessä.

Soveltamisohjeiden 6 kohdassa on edellä todetuin tavoin sovittu työnantajan ja ulkopuolisen työnantajan väliseen sopimukseen otettavista ehdoista. Nämä soveltamisohjeiden määräykset kohdistuvat siten työnantajan ja kolmannen osapuolen välisen sopimuksen ehtoihin ja vaikuttavat sitä kautta välillisesti ulkopuolisen työnantajan ja tämän työntekijöiden välisten työsuhteiden ehtoihin. Tarkoitus on kuitenkin ollut ensisijaisesti työnantajan omien työntekijöiden aseman suojaaminen. Kun työehtosopimuslain 1 §:n 1 momenttia on vakiintuneesti tulkittu niin, että työehtosopimuksella voidaan sopia kollektiivisista työhönottorajoituksista, työtuomioistuimen mielestä ei ole estettä sopia myöskään muista vastaavista rajoituksista, jos sopimusvapauden rajoittamisen voidaan katsoa kuuluvan omien työntekijöiden työsuhteiden ehtoihin.

Soveltamisohjeiden 6 kohdan määräykset eivät sinänsä estä työnantajaa tekemästä alihankinta- tai muita sopimuksia. Tähän nähden ja ottaen huomioon toisaalta määräyksen tarkoittamien rajoitusten luonteen ja toisaalta sen lähtökohtaiset tavoitteet työtuomioistuin katsoo, että myös soveltamisohjeen 6 kohdan määräystä on pidettävä työehtosopimuslain 1 §:n mukaisena normimääräyksenä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia säännöstämiskompetenssin puitteissa sovittuja työehtosopimusmääräyksiä.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi Paperiliitto saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Virtanen, Pohjanoksa, Sulkunen ja Hölttä jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Pohjanoksa, jonka lausuntoon jäsen Virtanen yhtyi, lausui:

Yhdyn muilta osin tuomioon, mutta soveltamisohjeiden 6 kohdan osalta lausun eriävänä mielipiteenäni seuraavaa.

Soveltamisohjeiden 6 kohdassa lausutaan muun ohella seuraavasti: "Jos alihankkija tai työvoiman lainaaja ei ole sidottu mihinkään työehtosopimukseen, tulee hänen työntekijäinsä työ- ja palkkaehtojen niveltyä ko. teollisuuslaitoksessa sen omille työntekijöille annettuihin etuihin. Alihankkijan tai työvoiman lainaajan on työntekijäin niin vaatiessa tehtävä sopimus kirjallisesti."

Tämän sopimusmääräyksen ensimmäisessä virkkeessä asetetaan työehtosopimukseen sidotulle työnantajalle velvollisuus ottaa alihankkijan tai työvoiman lainaajan kanssa tehtävään sopimukseen ehto, jonka mukaan alihankkijan tai työvoiman lainaajan tulee tosiasiassa noudattaa paperiteollisuuden työehtosopimusta omien työntekijöidensä työsuhteissa. Alihankintaa tai työvoiman lainausta koskevaa sopimusta ei paperiteollisuuden työehtosopimukseen sidottu työnantaja voi sen mukaan tehdä ilman tällaista ehtoa. Tämän määräyksen vaikutukset ulottuvat paperiteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolisiin työsuhteisiin.

Lainatun työehtosopimusmääräyksen jälkimmäinen virke puolestaan asettaa alihankkijalle tai työvoiman lainaajalle velvollisuuden tehdä omien työntekijöidensä työsopimukset kirjallisesti työntekijöiden niin vaatiessa. Tämäkin sopimusmääräys kohdistuu paperiteollisuuden työehtosopimuksen sitovuuspiirin ulkopuolisiin työsuhteisiin.

Edellä esitetyillä perusteilla olen sitä mieltä, että edellä lainatut soveltamisohjeiden 6 kohdan määräykset eivät kuulu osallisten säännöstämiskompetenssiin, eivätkä ne siten ole työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia työehtosopimusmääräyksiä.