Labor court dismissed union claim that employer violated collective agreement by hiring temporary workers over union members.

Ammattityöntekijäkuntaan kuuluvan työntekijän työehtosopimukseen perustuvaa etuoikeutta työn saantiin oli tarkasteltava suhteessa muihin saman työehtosopimuksen alaisissa tehtävissä työskenteleviin työntekijöihin. Määräaikaisessa työsuhteessa olleen työntekijän työ nosturinkuljettajana rakennustyömaalla ei, kuten ei myöskään työ autonkuljettajana linjaliikenteessä ollut tulkittavana olleen ahtaajien työehtosopimuksen alaista työtä. Näyttämättä oli jäänyt, että ahtausliike olisi menetellyt tulkittavan työehtosopimusmääräyksen vastaisesti sopiessaan tuon nosturinkuljettajan kanssa kuorma-autonkuljettajan työstä sen sijaan, että olisi tarjonnut työtä ammattityöntekijäkuntaan kuuluvalle ahtaajalle.

Kun ammattityöntekijäkuntaan kuuluvaa työntekijää ei ollut väitettykään lomautetun, vaan hänen määräaikainen työsuhteensa oli päättynyt, ei työnantaja ollut menetellyt myöskään työehtosopimuksen sen määräyksen vastaisesti, jonka mukaan ammattityöntekijäsuhteessa oleville työntekijöille pyritään lomautuksen välttämiseksi järjestämään muuta työtä.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaajat Suomen Lastauttajain Liitto SLL r.y. Oy Blomberg Stevedoring Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 18.4.1990 allekirjoitetussa ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § SOVELTAMISALA Tämän työehtosopimuksen ja siihen liittyvän palkkasopimuksen määräyksiä noudatetaan Suomen Lastauttajain Liiton jäsenten ja näiden ammattityöntekijäsuhteessa (= ammattityöntekijäkunta) ja tilapäisessä työsuhteessa olevien ahtaajien työsuhteisiin ja määräykset koskevat kaikkia näiden työnantajien heillä teettämiä töitä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN, LAKKAAMINEN JA TYÖN TEKNILLINEN JÄRJESTELY

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos vähentyneen liikenteen, työn puutteen, sataman sulkemisen tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi työtä ei voida säännölliseen tapaan työntekijöille järjestää, voidaan työntekijöitä lomauttaa sosiaalisen linjan periaatteita noudattaen ottaa huomioon erikoisesti perhesuhteet.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomautuksen välttämiseksi pyritään ammattityöntekijäsuhteessa oleville työntekijöille järjestämään muuta työtä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § TYÖVOIMAKESKUS JA TYÖHÖNOSOITUS SEKÄ AMMATTITYÖNTEKIJÄKUNTA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ammattityöntekijäkuntaan kuuluville varataan etuoikeus työn saantiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n Vaasasta olevassa jäsenyrityksessä Oy Blomberg Stevedoring Ab:ssä oli työnantajan ja työntekijöiden välillä syntynyt erimielisyyttä tilanteessa, jossa työnantaja oli käyttänyt aikana 1.9. - 3.9.1992 täysperävaunun kuljettajana tilapäistyöntekijöihin kuuluvaa Stig Greveä samaan aikaan, kun ammattityöntekijäkuntaan kuuluva ahtaaja Jari Hiltunen oli ollut lomautettuna.

Yhtiö oli perustellut menettelyään sillä, että se oli sopinut kyseisen tilapäistyöntekijän kanssa työstä 29.8. ja 3.9.1992 välisenä aikana. Työ oli kuitenkin saatu tehtyä 31.8.1992 mennessä, eikä Greville ollut ollut tarjota muuta työtä syyskuun kolmeksi ensimmäiseksi päiväksi.

Työntekijäpuoli taas oli katsonut, että ammattityöntekijäkuntaan kuuluva työntekijä oli jäänyt tilanteessa vaille työtä, jota hän olisi pystynyt tekemään. Yhtiön olisi tullut tarjota tätä työtä ammattityöntekijäkuntaan kuuluvalle työntekijälle työehtosopimuksen mukaisesti.

Erimielisyydestä ei ollut päästy paikallisesti eikä osallisliittojen kesken käydyissä neuvotteluissa yksimielisyyteen. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli katsonut, että ammattityöntekijäkuntaan kuuluva työntekijä oli kyseisessä tapauksessa sopimuksen vastaisesti sivuutettu työnjaossa ja vaatinut yhtiötä korvaamaan menetetyistä töistä aiheutuneen ansionmenetyksen. Suomen Lastauttajain Liitto SLL puolestaan oli katsonut työehtosopimuksessa ammattityöntekijäkuntaan kuuluville varatun etuoikeuden koskevan satamatyötä. Tapauksessa oli ollut kysymys sataman ulkopuolella tehdystä kuljetustyöstä, joten yhtiö ei ollut menetellyt sopimuksen vastaisesti.

Osalliset olivat sinänsä olleet yksimielisiä siitä, että työehtosopimus varasi ammattityöntekijäkuntaan kuuluville etuoikeuden työn saantiin. Työnantajaliitto kuitenkin oli katsonut tuon etuoikeuden koskevan vain satamatyötä, kun taas kantajaliiton kannan mukaan etuoikeus koski kaikkia työnantajaliiton jäsenyrityksen sopimuksen piiriin kuuluvilla työntekijöillä teettämää työtä eli siis myös nyt kyseessä olevaa tapausta, jossa oli kysymys työskentelystä kuorma-autonkuljettajana luvanvaraisessa liikenteessä.

Työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen mukaan sopimusta ja siihen liittyvää palkkasopimusta sovellettiin ammattityöntekijäsuhteessa ja määräykset koskivat kaikkia työnantajan heillä teettämiä töitä. Sopimuksen 6 §:n 2 momentissa varattiin ammattityöntekijäkuntaan kuuluvalle etuoikeus työn saantiin. Näin ollen kun sopimus koski kaikkia työnantajan ammattityöntekijäkuntaan kuuluvalla työntekijällä teettämiä töitä ja kun ammattityöntekijäkuntaan kuuluvalla oli etuoikeus työn saantiin, tämä etuoikeus koski muutakin kuin satamatyötä eli myös nyt riidanalaisen tapauksen tarkoittamaa työtä.

Työehtosopimusta oli näin käytännössä myös tulkittu eli työtä tarjottiin tilapäisille työntekijöille vasta sitten, kun ammattityöntekijäkuntaan kuuluvat oli työllistetty edellyttäen, että kysymys oli sellaisesta työstä, jota ammattityöntekijäkuntaan kuuluva työntekijä pystyi tekemään. Tässä tapauksessa oli kysymys juuri tällaisesta tilanteesta. Ammattityöntekijäkuntaan kuuluvalle Hiltuselle oli aiheutunut työnantajan työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä 1 124,88 markan suuruinen ansionmenetys.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Blomberg Stevedoring Ab olisi ollut edellä kuvatussa tilanteessa työehtosopimuksen 1 §:n, 5 §:n 7 momentin ja 6 §:n 2 momentin nojalla velvollinen tarjoamaan kuorma-auton kuljetustyön ammattityöntekijäkuntaan kuuluvan Jari Hiltusen suoritettavaksi. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan Hiltuselle aiheutunut vahinko 1 124,88 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.9.1992 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Jos työtä ei ollut tarjolla, ei työhönosoitusta suoritettu. Erilliseen lomautustoimenpiteeseen kahden viikon ilmoitusaikoineen tällaisessa tilanteessa ei kuitenkaan työehtosopimuksen mukaan tarvinnut ryhtyä. Työehtosopimuksen 5 §:ssä tarkoitettu lomautusmenettely tuli kysymykseen vain niissä tilanteissa, joissa töiden järjestäminen säännölliseen tapaan oli pysyväisluonteisemmin estynyt. Näin meneteltiin esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa satama talvikautena jouduttiin sulkemaan. Lomautuksen tosiasiallinen merkitys oli silloin se, ettei ammattityöntekijäkuntaan kuuluvalla ahtaajalla ollut velvollisuutta tuona aikana saapua päivittäisiin työhönosoitustilaisuuksiin.

Vuonna 1971 Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välillä solmitun työehtosopimuksen soveltamisala oli seuraavan sisältöinen: Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto ry:n jäsenten ja näiden työssä olevien työntekijäin välisiin työsuhteisiin, jotka koskevat alusten lastaus- ja purkaustöitä (ahtaustöitä) sekä niiden suoranaisessa yhteydessä maissa tapahtuvaa lastin käsittelyä (maatöitä).

Sanottua soveltamisalamääräystä voitiin luonnehtia siten, että työehtosopimusta sovellettiin työnantajaliiton jäsenyritysten ja näiden töissä olevien työntekijöiden työsuhteisiin sopimuskohdassa luetelluissa töissä. Eräät satamassa suoritettavat työt eivät tuolloin kuuluneet sopimuksen piiriin; tällaisia töitä olivat esimerkiksi työkoneiden hoitotyö ja niiden ajaminen.

Vuonna 1972 oli siirrytty kahden työehtosopimuksen järjestelmään. Ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisalamääräys oli seuraavan sisältöinen:

Tämän työehtosopimuksen ja siihen liittyvän palkkasopimuksen määräyksiä noudatetaan Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton jäsenten ja näiden ammattityöntekijäsuhteessa (= ammattityöntekijäkunta) ja tilapäisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden työsuhteisiin ja koskee kaikkia näiden työnantajien teettämiä töitä.

Tätä soveltamisalamääräystä voitiin luonnehtia siten, että sopimusta tuli sanamuotonsa mukaisesti soveltaa työnantajaliiton jäsenten ammattityöntekijäsuhteessa ja tilapäisessä työsuhteessa oleviin työsuhteisiin ilman työsuhteen laatua tai työn sisältöä koskevia rajoituksia.

Voimassa olevan työehtosopimuksen soveltamisalamääräys oli peräisin vuoden 1973 sopimuksesta. Tuolloin soveltamisalamääräys oli kirjattu seuraavaan muotoon:

Tämän työehtosopimuksen ja siihen liittyvän palkkasopimuksen määräyksiä noudatetaan Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton jäsenten ja näiden ammattityöntekijäsuhteessa (= ammattityöntekijäkunta) ja tilapäisessä työsuhteessa olevien ahtaajien työsuhteisiin ja määräykset koskevat kaikkia näiden työnantajien heillä teettämiä töitä.

Vertailtaessa vuoden 1972 ja 1973 soveltamisalamääräyksiä voitiin todeta, että vuoden 1972 sopimuksessa käytetty ilmaisu "työntekijöiden" oli korvattu 1973 sanalla "ahtaajien" ja että määräyksen viimeistä lausetta oli täydennetty sanalla "heillä". Sopimusmääräyksen sanamuotoon perustuvaa soveltamisalaa oli tässä yhteydessä selkeästi supistettu. Soveltamisalamääräyksen lähtökohtana oli ahtaajien - joko ammattityöntekijäkuntaan kuuluvan tai tilapäisen - työsuhde. Jos tällainen työsuhde oli olemassa, työehtosopimus tuli sovellettavaksi riippumatta siitä, mitä töitä ahtaajalla teetettiin. Jos ahtaajan ja työnantajan välillä ei ollut työsuhdetta, työehtosopimusta ei sovellettu eikä työn laadulla tässä tilanteessa ollut itsenäistä merkitystä.

Oy Blomberg Stevedoring Ab toimi paitsi ahtausalalla myös nosturi-, kuljetus- ja elementtiasennuspalveluja tuottavana yrityksenä. Yhtiö oli palkannut Grevin määräaikaiseen työsuhteeseen ajaksi 29.8. - 3.9.1992 nosturinkuljettajaksi rakennustyömaalle. Grev oli työskennellyt työmaalla 29.8. - 31.8. ja toiminut rakennustyön päätyttyä 1.9. - 3.9. välisen ajan täysperävaunullisen kuorma-autonkuljettajana ajaen autoa Vaasan ja Seinäjoen välillä. Greviä ei siis ollut palkattu kuultavayhtiöön tilapäiseksi ahtaajaksi vaan rakennustyömaalle nosturinkuljettajaksi. Näin ollen hänen työhönsä työmaanosturin ja kuormaautonkuljettajana ei ollut sovellettava ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Sanottu työ ei näin ollen ollut sellaista työehtosopimuksen 6 §:n 2 momentin tarkoittamaa työtä, johon ammattityöntekijäkuntaan kuuluvalle olisi tullut varata etuoikeus.

Kanteessa tarkoitettu Hiltunen ei ollut 1.9. - 3.9.1992 työehtosopimuksen 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla erikseen lomautettuna. Satamatyötä ei vain tuona ajankohtana ollut ollut hänelle osoittaa.

Edellä olevan perusteella Oy Blomberg Stevedoring Ab ei ollut ollut työehtosopimuksen perusteella velvollinen tarjoamaan Hiltuselle kuorma-auton kuljetustyötä. Työehtosopimuksessa ei myöskään ollut sovittu käsiteltävänä olevan tai muun sen kaltaisen sopimuksenvastaisen menettelyn seuraamukseksi erillistä vahingonkorvausta joten siinäkin tapauksessa, että kuultavayhtiöllä katsottaisiin olleen velvollisuus varata Hiltuselle etuoikeus työn saantiin, esitetty vahingonkorvausvaatimus oli perusteeton. Toisaalta työehtosopimuksen 6 §:n 2 momentin määräystä ei voitu pitää työnormina, joten vahingonkorvausvaatimus oli tältäkin osin perusteeton.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaaja on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunut, että kannetta oli perusteltu paitsi työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevalla 1 §:n määräyksellä myös 5 §:n 7 momentin ja 6 §:n 2 momentin määräyksellä. Ensin mainittuun määräykseen oli vedottu sen osoittamiseksi, että myös muut kuin 6 §:n 2 momentin määräykset ilmensivät periaatetta, että ensin työllistetään ammattityöntekijäkuntaan kuuluvat ja vasta sitten tilapäiset ahtaajat.

Sillä, että sana "työntekijät" korvattiin vuonna 1973 sanalla "ahtaajat" ei ollut tarkoitettu tehdä mitään muutosta itse sopimuksen soveltamisalaan. Osalliset olivat olleet yhtä mieltä siitä, että kaikki työnantajan teettämät työt olivat sopimuksen piirissä.

Asian ratkaisun kannalta olennainen kysymys oli se, millainen oli luonteeltaan työehtosopimuksen 6 §:n 2 momentin määräys. Työehtosopimuksen määräyksethän oli jaettu perinteisesti normimääräyksiin ja velvoitemääräyksiin. Oli katsottu, että vain edelliset omasivat osallisten ulkopuolisiin eli muutoin kuin osallisena sidottuihin ulottuvan sitovan eli normivaikutuksen. Velvoitemääräykset sitoivat vain osallisia.

Jos työtuomioistuin oli pitänyt tuomion n:o 173/1987 tarkoittamaa määräystä työolonormina, varsin lähellä oli ajatus, että näin olisi arvioitava myös ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 6 §:n 2 momentin määräystä. Tämän määräyksen tarkoitushan oli rajoittaa työnantajan muutoin vapaata oikeutta ottaa työhönsä haluamansa työntekijä eli sen tarkoitus oli estää tilapäisen työntekijän työllistäminen ennen ammattityöntekijäkuntaan kuuluvaa työntekijää. Jos siis määräystä ei voitu pitää työnormina, oli sitä pidettävä joka tapauksessa työolonormina.

Edellä sanottu osoitti, että kehitys niin lainsäädännössä kuin oikeuskäytännössäkin oli kulkenut siihen suuntaan, että normimääräyksen ja velvoitemääräyksen välistä rajaa ei voitu vetää sen perusteella, sovellettiinko jotain työehtosopimuksen määräystä sinällään ennen perinteisesti määritellyn työsuhteen alkamista, sen aikana vai sen jälkeen.

Ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa oli myös muita määräyksiä, jotka koskivat työsuhteen ulkopuolista aikaa. Sairausajan palkkaa koskevan 14 §:n mukaan ammattityöntekijäkuntaan kuuluvalla ja 14 §:n 2 momentin ehdot täyttävällä tilapäisellä työntekijällä oli oikeus saada sairausajan palkkaa paitsi silloin, kun työntekijä on joutunut työssä tapaturman uhriksi tai saanut äkillisen sairauskohtauksen, myös silloin kun työkyvyttömyys on alkanut perinteisen työsuhteen ulkopuolella. Tämä määräys oli osallisten kesken katsottu itsestään selvästi normimääräykseksi, joka sitoi myös pelkästään sidottuja työnantajia.

Edellä sanottujen seikkojen valossa näytti siltä, että työehtosopimuksen 6 §:n 2 momentin määräys oli luonteeltaan normimääräys. Määräys oli tarkoitettu työnormiksi samoin kuin sairausajan palkkaa koskeva pykäläkin. Sanotun vuoksi työnantaja oli myös velvollinen suorittamaan korvauksen Hiltuselle kanteessa tarkoitetuin tavoin. Joka tapauksessa työehtosopimuksen 6 §:n 2 momentin normi oli työolonormi, joten perusteet ainakin vahvistustuomion antamiselle olivat olemassa.

SUOMEN LASTAUTTAJAIN LIITTO SLL:N LISÄVASTINE

Vastaajaliitto on tähdentänyt sitä, että Greviä ei ollut palkattu riidanalaisena aikana yhtiöön tilapäisessä työsuhteessa olevaksi ahtaajaksi. Grev ei sanottuna aikana myöskään ollut eikä edes voinut olla ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 1 §:n tarkoittama tilapäistyöntekijä. Grev oli kyllä määräaikaisessa työsuhteessa yhtiöön, mutta ei tilapäisahtaajana. Näin ollen hänen työhönsä ei ollut tullut soveltaa kysymyksessä olevan työehtosopimuksen määräyksiä.

Työehtosopimuksen soveltamisalaa ei voitu määrätä pelkästään työnantajan teettämiin töihin tukeutuen. Työehtosopimuksen 1 §:n sanamuoto osoitti, että työt olivat sopimuksen piirissä vain silloin, kun niitä teki ammattityöntekijäsuhteessa tai tilapäisessä työsuhteessa oleva ahtaaja. Kanne tuli ensisijaisesti hylätä sopimuksen soveltamisalamääräykseen liittyvän argumentaation perusteella.

Oikeuskirjallisuudessa oli sellaiset määräykset, jotka koskivat aikaa ennen työsuhteen syntymistä tai sen päättymisen jälkeen, katsottu velvoitemääräyksiksi. Säännöstämiskompetenssin rajat määrittelevä työehtosopimuslain 1 § oli pysynyt muuttumattomana koko voimassaolonsa ajan. Kantajan viittaamilla työsopimuslain muutoksilla ei ollut muutettu työehtosopimuslain 1 §:n sisältöä. Keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojasopimuksen tiimoilta käyty keskustelu ei vaikuttanut esillä olevaan asiaan.

Kantaja oli vastaselityksessään viitannut myös oikeuskäytäntöön. Tuomiossa n:o 173/1987 oli kysymys sopimusmääräyksestä, jonka mukaan määräajaksi tai määrättyä työtä varten tehty työsopimus voitiin solmia vain kerran ellei työnantajan ja ammattiosaston välillä toisin sovittu. Tämän normin oikeusvaikutukset toteutuivat työnantajan ja työehtosopimukseen sidotun työntekijöiden yhdistyksen välisessä suhteessa. Normi oli näin ollen todennäköisesti katsottu työolonormiksi.

Toisessa kantajan viittaamassa työtuomioistuimen tuomiossa n:o 15/1973 oli kantajan tarkoittamalta osalta nimenomaan kysymys velvoitemääräyksestä. Itse juttu oli poikkeuksellinen siinä suhteessa, että se koski työehtosopimukseen osallisena sidottua työnantajaa.

Velvoitemääräyksen ja normimääräyksen välistä problematiikkaa oli käsitelty myös tuomiossa n:o 3/1965. Tuomio koski satama-alaa. Tuomiossa oli käsitelty työntekijäsuhteen ja työsuhteen välistä eroa. Tuomiossa oli muun ohella päädytty siihen, että eräät työntekijäsuhteessa sovellettaviksi tulevat määräykset olivat luonteeltaan velvoitemääräyksiä. Nyt käsiteltävänä olevassa jutussa ei ollut kysymys samasta työehtosopimuksesta kuin em. tuomiossa, mutta liittymäkohdat olivat varsin lähellä.

Esitetyillä perusteilla vastaajaliitto on katsonut, ettei työehtosopimuksen 6 §:n 2 momentti ollut työnormi eikä työolonormi. Vaikka työtuomioistuin katsoisikin ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen tulevan sovellettavaksi tässä asiassa, kanne tulisi hylätä kaikilta osin. Mitä tuli kantajan viittauksiin kysymyksessä olevan työehtosopimuksen eräiden muiden määräysten oikeudellisesta luonteesta, niin sopimukset oli aikanaan solmittu ilman, että yksittäisten määräysten oikeudellista luonnetta olisi sen enempää käsitelty.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ja kuultavayhtiö ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan laillisine korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Blomberg Stevedoring Ab:ssä on syntynyt erimielisyys ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamispiiriin ammattityöntekijänä kuuluvan ahtaajan Jari Hiltusen oikeudesta työn saantiin 1.9. ja 3.9.1992 välisenä aikana.

Oy Blomberg Stevedoring Ab on palkannut erään työntekijän nosturinkuljettajaksi rakennustyömaalle ajaksi 29.8. 3.9.1992. Kun nosturinkuljetustehtävä oli päättynyt arvioitua aikaisemmin, kyseinen henkilö on toiminut 1.9. - 3.9.1992 kuorma-autonkuljettajana kuljettaen raaka-aineita Vaasasta Seinäjoelle.

Ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 6 §:n 2 momentin mukaan ammattityöntekijöille varataan etuoikeus työn saantiin. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on todennut, että työnantaja ei ollut järjestänyt Hiltuselle työtä edellä mainituksi ajaksi. Kun samanaikaisesti työnantaja on työllistänyt tilapäistyöntekijänä työskennelleen ahtaajan, Hiltunen on työehtosopimuksen vastaisesti sivuutettu työnjaossa. AKT:n kannan mukaan ammattityöntekijäkuntaan kuuluvan etuoikeus työn saantiin ennen tilapäisiä ahtaajia koskee kaikkea työnantajaliiton jäsenyrityksen sopimuksen piiriin kuuluvilla työntekijöillä teettämää työtä.

Suomen Lastauttajain Liitto SLL on vastustanut kannetta ensisijaisesti sillä perusteella, ettei kyseinen nosturinkuljettaja ole ollut ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen tarkoittama tilapäinen ahtaaja. Kyseisen työehtosopimuksen määräykset eivät olleet sovellettavissa tilanteessa, jossa työnantaja on palkannut työntekijän muun työehtosopimuksen alaiselle toimialalle kuuluvaan työhön.

Työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen mukaan sopimusta sovelletaan ammattityöntekijäsuhteessa ja tilapäisessä työsuhteessa olevien ahtaajien työsuhteisiin ja määräykset koskevat kaikkia näiden työnantajien heillä teettämiä töitä. Ahtaajalla sopimuksessa tarkoitetaan työtuomioistuimessa todistajana kuullun kantajaliiton palkkasihteerin mukaan ahtaustyöntekijää tai satamatyöntekijää. Vuoden 1972 työehtosopimuksessa, jolloin siirryttiin ahtausalalla kahden sopimuksen järjestelmään, sanan "ahtaaja" asemesta soveltamisalamääräyksessä puhuttiin työntekijästä. Vuoden 1971 työehtosopimusta sovellettiin työsuhteisiin, jotka koskevat alusten lastaus- ja purkaustöitä (ahtaustöitä) sekä niiden suoranaisessa yhteydessä maissa tapahtuvaa lastin käsittelyä (maatöitä).

Esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimusta on sovellettu ensisijaisesti varsinaisiin ahtaustöihin, mutta myös satama-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä tehtyihin muihinkin töihin. Lisäksi on selvitetty, että ainakin vakituisessa työsuhteessa olleita ahtaajia on ahtaustöiden puuttuessa voitu työllistää muissakin töissä ja myös satama-alueen ulkopuolella.

Oy Blomberg Stevedoring Ab on monialayritys, joka toimii ahtaus- nosturi-, kuljetus- ja elementtiasennusaloilla. Asiassa ei ole riitaista yhtiön toimialojen kuuluminen eri työehtosopimusten alaisuuteen.

Sopiessaan ammattityöntekijäkuntaan kuuluvien ja tilapäisten ahtaajien työehdoista sopimusosapuolten on, kun muusta tarkoituksesta ei ole esitetty selvitystä, katsottava määräyksen sanamuodon mukaisesti tarkoittaneen rajata kyseisen sopimuksen kaikilta osin koskemaan vain edellä tarkoitettujen ahtaajien suorittamaa työtä. Työehtosopimuksen määräyksestä, jonka mukaan ammattityöntekijäkuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen määräyksiä on sovellettava kaikkiin työnantajan heillä teettämiin töihin, ei työtuomioistuimen mielestä voida johtaa rajoitusta palkata työntekijöitä sellaisiin töihin, joiden osalta työnantaja on velvollinen noudattamaan eri työehtosopimuksen määräyksiä. Ammattityöntekijäkuntaan kuuluvan työntekijän etuoikeutta työn saantiin on tarkasteltava suhteessa muihin saman työehtosopimuksen alaisissa tehtävissä työskenteleviin työntekijöihin.

Määräaikaisessa työsuhteessa olleen työntekijän työ nosturinkuljettajana rakennustyömaalla ei, kuten ei myöskään autonkuljettajana linja-liikenteessä ole ollut nyt tulkittavana olevan työehtosopimuksen alaista työtä. Näyttämättä on siten jäänyt, että työnantajayhtiö olisi menetellyt työehtosopimuksen 6 §:n 2 kohdan vastaisesti sopiessaan edellä tarkoitetun nosturinkuljettajan kanssa työstä kuorma-autonkuljettajana. Työtuomioistuimen ei ole tarpeen tämän asian yhteydessä ottaa kantaa siihen käsittelyn yhteydessä esille nostettuun kysymykseen, ovatko työehtosopimusosapuolet voineet työehtosopimuslain 1 §:n tarkoittamin oikeusvaikutuksin sopia työnantajan velvollisuudesta tarjota työtä ensisijaisesti ammattityöntekijäkuntaan kuuluvalle työntekijälle.

Kanne on osin perustettu myös työehtosopimuksen 5 §:n 7 momentin määräykseen siitä, että ammattityöntekijäsuhteessa oleville työntekijöille pyritään lomautuksen välttämiseksi järjestämään muuta työtä. Saman 5 §:n 5 momentin mukaan työntekijä voidaan lomauttaa, jos vähentyneen liikenteen, työn puutteen, sataman sulkemisen tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi työtä ei voida säännölliseen tapaan työntekijöille järjestää. Sanamuotonsa mukaan työehtosopimuksen 5 §:n 7 momentti koskee vain lomautustilannetta. Kun Hiltusta ei ollut väitettykään lomautetun, vaan hänen määräaikainen työsuhteensa oli päättynyt, työnantaja ei ole menetellyt myöskään työehtosopimuksen 5 §:n 7 momentin vastaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT velvoitetaan korvaamaan Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Uski, Virtanen, Sulkunen ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.