Labor court orders employer to pay severance damages for unjust dismissal despite union failure to offer work within commuting distance.

Yhtiö oli lomauttanut Porissa sijainneella voimalatyömaalla työssä olleen Raumalla asuvan kirvesmiehen, joka oli käynyt kotoaan työmaalla töissä päivittäin yli viiden kuukauden ajan.

Yhtiö oli menetellyt rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti ottaessaan kirvesmiehen lomautuksen aikana voimalatyömaalle uusia työntekijöitä kirvesmiehen työhön tarjoamatta työtä tuolta työmaalta lomautettuna olleelle Raumalla asuvalle kirvesmiehelle.

Yhtiö velvoitettu suorittamaan kirvesmiehelle korvausta sopimuksen vastaisen lomautuksen johdosta.

Työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys eivät asian tulkinnanvaraisuuden huomioon ottaen olleet syyllistyneet asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Kun vastaajat vasta pääkäsittelyssä olivat vedonneet työmaata koskevaan urakkasopimukseen sisältyneeseen työllistämisehtoon, jätetty tämä huomiotta.

Kantaja Rakennusliitto ry Vastaajat Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry Hartela Oy Kuultava Rakennusteollisuuden Keskusliiton Satakunnan Piiri ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.4.1990 allekirjoitetun rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevassa 14.2.1990 solmitussa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

30 §

Korvaus muusta kuin työntekijästä johtu vasta syystä tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta sekä työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työ sopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tai perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, rakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden (6) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut enintään kolme (3) vuotta eikä kahdentoista (12) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut yli kolme (3) vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

31 §

Takaisin ottaminen

1. Milloin työnantaja on lomauttanut työntekijän tai irtisanonut hänen työsopimuksensa muista kuin työntekijästä johtuvista syistä, ja työnantaja yhdeksän (9) kuukauden kuluessa työnteon lopettamisesta tarvitsee työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan työsuhteen päätyttyä tiedustella tarjolla olevan työmaan sijaintipaikkakunnan työvoimaviranomaiselta, onko tämän sopimuksen 32 §:ssä tarkoitetulla etäisyydellä edellä mainitusta työkohteesta entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensisijassa näille työnhakijoille.

32 §

Työn tarjoamisvelvollisuus eräissä tapauksissa

1. Arvioitaessa työnantajan velvollisuutta tarjota työtä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevalle työntekijälle, joka taloudellisten taikka tuotannollisten syiden vuoksi on joutumassa lomautetuksi taikka irtisanotuksi, kiinnitetään huomiota siihen, voiko työnantaja tarjota työntekijälle hänen ammattitaitonsa ja kykynsä edellyttämää työtä työmaalla, jossa työntekijä, paikkakunnalla tavanomaiset työmatka huomioon ottaen, voi päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

Työtarjoamisvelvollisuuden piiriin kuuluu myös työ, jonka suorittamiseen työntekijä voidaan, hänen ammattitaitonsa, työkokemuksensa ja -kykynsä huomioon ottaen, rakennusalan luonteeseen ja yrityksen kokoon nähden tavanomaisin järjestelyin kouluttaa ja jota työnantaja kykenee koulutuksen päätyttyä tarjoamaan.

Samoin perustein arvioidaan työnantajan velvollisuus tarjota lomautettuna sanotunlaisessa työsopimussuhteessa olevalle työntekijälle työtä.

Niinikään arvioidaan edellä mainituilla perusteilla työnantajan velvollisuus tarjota työtä muussa työkohteessa työntekijälle eli työntekijän siirtotapauksissa.

2. Mikäli julkinen viranomainen on urakkasopimuksessa tai muutoin asettanut työvoiman käyttöä koskevia ehtoja määräytyy työnantajan velvollisuus tarjota työntekijälle työtä työllistämisehtojen asettamien rajoitusten mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 25.3.1992 allekirjoitetun rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa 13.11.1991 solmitussa irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevassa sopimuksessa on samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty kuitenkin siten, että aikaisemmin sopimuksen 30 §:ään sisältyneet määräykset ovat uudessa sopimuksessa 24 §:ssä sekä aikaisemmin 31 ja 32 §:ssä olevat määräykset ovat uudessa sopimuksessa 26 ja 27 §:ssä.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusliitto on Rakennusteollisuuden Keskusliittoa ja Hartela Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Raumalta oleva kirvesmies Harri Partanen oli ollut Hartela Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 2.6.1986 lukien. Aluksi Partanen oli työskennellyt oppisopimussuhteessa. Yhtiö oli lomauttanut Partasen 24.6. ja 30.7.1991 väliseksi ajaksi. Lomautuksen jälkeen Partaselle oli tarjottu töitä Porista Tahkoluodon voimalatyömaalta. Partanen oli aikaisemin työskennellyt pääasiallisesti Raumalla, mutta sen lisäksi hän oli ollut työssä myös Säkylässä ja Laitilassa.

Partanen oli aloittanut työt Tahkoluodon voimalatyömaalla 31.7.1991 työskennellen siellä kirvesmiehenä. Työnantaja oli 20.12.1991 ilmoittanut lomauttavansa Partasen työn vähyyden vuoksi toistaiseksi. Lomautus oli alkanut 7.1.1992 ja se jatkui edelleen. Partanen oli mainitusta päivästä lähtien ollut työttömänä.

Hartela Oy oli kuitenkin 27.1.1992 palkannut voimalatyömaalle kolme työntekijää kirvesmiehen tehtäviin. Nämä työntekijät eivät olleet aikaisemmin olleet työsuhteessa Hartela Oy:hyn. Työntekijöistä yksi oli kotoisin Ulvilasta ja hänen päivittäinen työmatkansa Tahkoluotoon oli yhteen suuntaan 40 kilometriä. Yksi työntekijöistä oli kotoisin Porista. Yhtiö oli samaan aikaan tarjonnut Tahkoluodon voimalatyömaalta työtä myös Raumalta olevalle rakennusmestarille ja kahdelle kirvesmiehelle, joista toinen oli ollut lomautettuna yhtiön palveluksesta samaan aikaan kuin Partanen.

Hartela Oy:n työntekijät olivat vakiintuneesti käyneet töissä ympäristökunnissa. Alueella oli ollut tapana käydä töissä muun muassa Porista Raumalla ja Raumalta Porissa.

Huomioon ottaen irtisanomissuojasopimuksen 27 §:n määräykset olisi Hartela Oy:n pitänyt tarjota lomautettuna olleelle Partaselle hänen aikaisemmassa työskentelykohteessaan 27.1.1992 ilmaantunutta kirvesmiehen työtä.

Vaikka Rauma, jossa Partanen asui, ja Pori, jossa voimalatyömaa sijaitsi, kuuluivat eri työvoimapiireihin, oli Porissa ilmaantunut kirvesmiehen työ kuulunut irtisanomissuojasopimuksen 27 §:n mukaisen työntarjoamisvelvollisuuden piiriin. Työntarjoamisvelvollisuuden laajuutta arvioitaessa oli otettava huomioon, että Partanen oli ennen lomautustaan työskennellyt Porissa sijaitsevalla työmaalla ja oli pystynyt käymään siellä päivittäin omasta asunnostaan käsin. Työmaa oli sijainnut sellaisella etäisyydellä Partasen asunnosta, että Rauman alueella työmatkaa voitiin rakennusalan työntekijöiden kohdalla pitää tavanomaisena.

Hartela Oy oli rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 27 §:ää jättäessään tarjoamatta Partaselle kirvesmiehen työtä Tahkoluodon voimalatyömaalta 27.1.1992. Näin ollen yhtiö oli irtisanomissuojasopimuksen 24 §:n mukaan velvollinen korvaamaan Partaselle aiheutuneen vahingon. Asian johdosta käydyissä erimielisyysneuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi Hartelan Oy:n menetelleen irtisanomissuojasopimuksen 27 §:n vastaisesti, kun se ei ollut tarjonnut lomautettuna olleelle Partaselle Tahkoluodon voimalatyömaalla 27.1.1992 ilmaantunutta kirvesmiehen työtä, ja velvoittaisi Hartela Oy:n korvaamaan Partaselle perusteettomasta lomautuksesta aiheutuneena vahinkona 12 kuukauden palkkaa vastaavat 81 408 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien. Rakennusliitto on edelleen vaatinut Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja sen Satakunnan Piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Hartela Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että siltä osin kuin kanne mahdollisesti perustui Partasen ja yhtiön välisen työsopimuksen sisällön tulkintaan, tuli asia jättää tutkimatta.

Edellä mainituista tapauksista, joissa työntekijöitä kävi työssä työssäkäyntialueen ulkopuolella, ei voitu tehdä sellaista päätelmää, että jossakin yrityksessä, jossa näin oli menetelty, olisi muodostunut oma, tavanomaisesta poikkeava työssäkäyntialuetta koskeva käytäntönsä. Työnantajien kannalta oli taloudellisesti edullisempaa ottaa työhön sellaisia työntekijöitä, joiden päivittäiset työmatkat olivat kohtuullisia. Tämä johtui rakennusalan työehtosopimuksen mukaan maksettavista päivittäisistä työmatkakorvauksista, joiden määrä kasvoi työntekijän työmatkan kasvaessa.

Irtisanomissuojasopimuksen 27 §:n mukaista työntarjoamisvelvollisuutta arvioitaessa ei työnjohtajia voitu rinnastaa työntekijöihin. Työnjohdon kohdalla ei ollut olemassa samalla tavoin määriteltyä työssäkäyntialuetta kuin työntekijöiden kohdalla. Työnantajan velvollisuus tarjota työtä esimerkiksi lomautettuna olevalle työnjohtajalle oli alueellisesti laajempi kuin velvollisuus tarjota työtä työntekijälle.

Asian johdosta käydyissä erimielisyysneuvotteluissa oli liittojen välillä vallinnut yksimielisyys siitä, että Rauma ei kuulunut Porin työssäkäyntialueeseen. Rakennusliiton Satakunnan aluejärjestön aluesihteeri oli neuvotteluissa todennut tämän seikan.

Porin ja Rauman alueilla oli useiden vuosien ajan ollut tavanomaista käydä ympäristökunnissa töissä. Menettely oli yleistynyt sen jälkeen, kun rakennustoiminnasta oli tullut teollista, eikä se ollut enää paikallista toimintaa. Aivan normaalia oli, että työssäkäyntialueen sisällä työntekijät kävivät työssä eri paikkakunnilla. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että työnantajan velvollisuus tarjota työtä työssäkäyntialueen ulkopuolelta olisi muuttunut siitä, miksi se aikanaan oli irtisanomissuojasopimusta solmittaessa sovittu. Sillä seikalla, että työntekijöitä oli käynyt Raumalta työssä Porissa, ei ollut merkitystä ratkaistaessa nyt esillä olevaa asiaa.

Nyt esillä olevaan asiaan liittyi olennaisesti rakennusalalle tyypillinen työvoiman tarjonnan heilahtelu paikkakunnittain ja eri aikoina sekä tämän kanssa usein eri rytmissä kulkeva jonkin yrityksen työvoiman tarve. Työvoiman tarpeen ja paikkakunnalla tarjolla olleen työvoiman välillä oli esillä olevassa tapauksessa ollut epätasapainoa, joka oli johtanut siihen, että työnantaja oli saadakseen urakan valmiiksi sovittuna aikana joutunut ottamaan työhön työntekijöitä myös työssäkäyntialueen ulkopuolelta.

Partasen ollessa kesällä 1991 lomautettuna edelliseltä työmaalta oli hänelle tarjottu työtä Hartela Oy:n Tahkoluodossa olleelta työmaalta aikana, jolloin Porin työssäkäyntialueelta ei ollut ollut saatavissa kirvesmiehiä. Kun työ oli vähentynyt, Partanen oli lomautettu uudelleen. Yhtiön saatua lyhyen ajan sisällä hiilikentän tukimuurin rakennustyön työvoiman tarjontatilanne Porin työssäkäyntialueella oli ollut toinen kuin kesällä. Yhtiö oli näin ollen palkannut työmaalle työssäkäyntialueella vapaana olleita työntekijöitä. Näitä olivat olleet kanteessa mainitut kaksi Porista olevaa kirvesmiestä sekä yksi Ulvilasta ollut kirvesmies. Kanteessa mainituista kirvesmiehistä yksi asui Eurajoella eikä Raumalla. Partasella ei myöskään ollut ollut mittakirvesmiehen ammattitaitoa. Työmaalle oli tammikuussa palkattu tämän vuoksi mittakirvesmieheksi Raumalla asuva kirvesmies, joka oli ollut lomautettuna yhtiön palveluksesta samaan aikaan kuin Partanen.

Työnantaja ei ollut menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 27 §:n vastaisesti jättäessään tarjoamatta Partaselle työtä tammikuussa 1992. Partaselle ei myöskään ollut aiheutunut asiassa sellaista vahinkoa, että 12 kuukauden palkkaa vastaava korvausmäärä olisi perusteltavissa. Työmaalle palkatuista kanteessa mainituista työntekijöistä yksi kirvesmies oli lomautettu 4.6.1992. Muut kanteessa mainitut Porista tai sen lähikunnista olevat työntekijät olivat olleet pääosin toisilla Tahkoluodon alueilla olleilla työmailla vuoden 1992 loppuun saakka.

Kanteessa esitetyt hyvityssakkovaatimukset olivat perusteettomia, sillä Hartela Oy ei ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Myöskään Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja sen Satakunnan Piiri eivät olleet syyllistyneet asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Hartela Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Rakennusteollisuuden Keskusliiton Satakunnan Piiri on osaltaan yhtynyt vastineessa esitettyyn.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Hartela Oy on työn vähyyden vuoksi lomauttanut yhtiön palveluksessa 2.6.1986 alkaen olleen Raumalla asuvan kirvesmies Harri Partasen 7.1.1992 alkaen toistaiseksi. Partanen on ennen lomautuksensa alkamista ollut työssä Hartela Oy:n Porin Tahkoluodossa sijainneella voimalatyömaalla 1.8.1991 lukien. Tätä ennen Partanen on ollut työn vähyyden vuoksi lomautettuna 24.6. - 30.7.1991. Viimeksi mainitun lomautuksen kestäessä työnantaja on tarjonnut Partaselle työtä mainitulla voimalatyömaalla.

Partasen 7.1.1992 alkaneen lomautuksen aikana Hartela Oy on tarvinnut samalla voimalatyömaalla sijainneeseen työkohteeseen työntekijöitä, minkä vuoksi yhtiö on 27.1.1992 ottanut työmaalle työhön viisi kirvesmiestä. Kirvesmiehistä yksi on ollut kotoisin Raumalta ja hän on ollut lomautettuna samalta työmaalta yhtä aikaa kuin Partanen. Yksi voimalatyömaalle työhön otetuista työntekijöistä on ollut kotoisin Eurajoelta, yksi Ulvilasta ja kaksi Porista.

Rakennusliitto on katsonut Hartela Oy:n menetelleen rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 27 §:n vastaisesti sen jättäessä tammikuussa 1992 tarjoamatta työtä lomautettuna olleelle Partaselle ja ottaessa Partasen asemesta työhön edellä mainitut muut kirvesmiehet. Työnantajapuoli on katsonut, että irtisanomissuojasopimuksen edellä mainitun määräyksen perusteella yhtiöllä ei ole ollut velvollisuutta tarjota Partaselle Porissa sijaitsevalla työmaalla ilmaantunutta työtä, koska Partasen asuinpaikkakunta Rauma ei kuulu Porin työssäkäyntialueeseen. Työnantajapuolelta on edelleen esitetty, että kesällä 1991, jolloin lomautettuna olleelle Partaselle oli tarjottu työtä Porin voimalatyömaalla, ei Porin alueelta ja samaan työssäkäyntialueeseen kuuluvista naapurikunnista ole ollut saatavissa työntekijöitä työhön. Sen sijaan tammikuussa 1992 mainitulta työssäkäyntialueelta on työnantajapuolen mukaan ollut saatavissa työntekijöitä.

Työnantajapuolelta on pääkäsittelyssä esitetty, että Hartela Oy:n tekemään kysymyksessä ollutta työtä koskeneeseen urakkasopimukseen on sisältynyt toisena sopijapuolena olleen Imatran Voima Oy:n taholta asetettu ehto, jonka mukaan Hartela Oy:n tulee työllistää kysymyksessä olevan paikkakunnan omia työntekijöitä. Kun tähän seikkaan on vedottu vasta pääkäsittelyssä, työtuomioistuin jättää sen huomiotta.

Irtisanomissuojasopimuksen 27 §:n mukaan arvioitaessa työnantajan velvollisuutta tarjota työtä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevalle työntekijälle, joka taloudellisten tai tuotannollisten syiden vuoksi on joutumassa lomautetuksi tai irtisanotuksi tai on lomautettuna, kiinnitetään huomiota siihen, voiko työnantaja tarjota työntekijälle hänen ammattitaitonsa ja kykynsä edellyttämää työtä työmaalla, jossa työntekijä paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen voi päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

Edellä tarkoitettu määräys on otettu vuonna 1979 tehtyyn ensimmäiseen rakennusalan irtisanomissuojasopimukseen. Mainittua sopimusta koskeneissa neuvotteluissa Rakennusliittoa edustanut liiton nykyinen puheenjohtaja on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että neuvotteluissa on ollut esillä erilaisia vaihtoehtoja siitä, kuinka laajalle alueelle tulisi ulottaa työnantajan velvollisuus tarjota työtä työntekijöille. Neuvotteluissa on työnantajapuolelta todettu, että työntarjoamisvelvollisuus ei voi ulottua niin etäällä sijaitsevalle työmaalle, että työnantajalle aiheutuisi velvollisuus suorittaa työntekijälle päivärahaa.

Neuvotteluissa mukana ollut työtuomioistuimessa todistajana kuultu työnantajaliiton lakimies on kertonut, että työntarjoamisvelvollisuuden ulottuvuutta käsiteltäessä on keskusteluissa tullut esimerkinomaisesti esille se, että työntarjoamisvelvollisuuden piiriin kuuluu työmaa, joka voi sijaita toisella paikkakunnalla kuin missä työntekijän asuinpaikka on, jos tältä paikkakunnalta on tavallista käydä töissä kysymykseen tulevalla työmaan sijaintipaikkakunnalla. Todistajan mukaan työnantajapuolelta on työntarjoamisvelvollisuuden ulottuvuutta koskeneiden neuvottelujen yhteydessä todettu, että tämä ei voi ulottua niin etäällä sijaitseviin työkohteisiin, että työnantajalle aiheutuisi velvollisuus päivärahan maksamiseen.

Työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys osoittaa, että työnantajan työntarjoamisvelvollisuutta ei ole tarkoitettu rajoittaa ainoastaan yhden kunnan alueelle, vaan työnantajalla on velvollisuus tarjota työntekijälle työtä myös muualla sijaitsevissa työkohteissa elleivät ne sijaitse niin etäällä, että työnantajalle aiheutuisi velvollisuus päivärahan maksamiseen. Kysymyksessä olevassa työehtosopimuksen määräyksessä työntarjoamisvelvollisuuden laajuutta on nimenomaisesti rajoitettu siten, että se ulottuu työkohteeseen, jossa työntekijä paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen voi päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

Irtisanomissuojasopimuksen 27 §:ssä työnantajan velvollisuus tarjota työtä työntekijälle on sovittu koskemaan työmaata, jossa työntekijä, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen voi päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan. Työntarjoamisvelvollisuuden alueellinen ulottuvuus saattaa siten paikkakunnittain vaihdella. Huomioon ottaen kanteessa tarkoitetun työmaan sijainnin ja Partasen vakinaisen asunnon välisen matkan, työtuomioistuimen mielestä on ollut jossakin määrin tulkinnanvaraista, voidaanko tätä työmatkaa pitää määräyksessä tarkoitettuna paikkakunnalla tavanomaisena työmatkana ja onko Hartela Oy:llä siten ollut irtisanomissuojasopimuksen 27 §:n nojalla velvollisuus tarjota Partaselle työtä kysymyksessä olevalta voimalatyömaalta. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, etteivät Rakennusteollisuuden Keskusliiton Satakunnan Piiri ja Rakennusteollisuuden Keskusliitto Hartela Oy:n menettelyn hyväksyessään ole syyllistyneet asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Hartela Oy:n menetelleen rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 27 §:n vastaisesti sen jättäessä tarjoamatta Tahkoluodon voimalatyömaalla 27.1.1992 kirvesmiehen työtä lomautettuna olleelle Partaselle ja velvoittaa Hartela Oy:n korvaamaan Partaselle perusteettomasta lomautuksesta aiheutuneena vahinkona irtisanomissuojasopimuksen 24 §:n nojalla 40 000 markkaa 16 prosentin korkoineen maaliskuun 12 päivästä 1993 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Hartela Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja sen Satakunnan Piiri pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Uski, Vertanen ja Kiuru jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.