Labor court dismisses claim that employer violated collective agreement by refusing post-termination severance pay deduction.

Lomautettuna yhdenjaksoisesti yli 150 päivää ollut työntekijä oli irtisanoutunut yhtiön palveluksesta. Yhtiö oli tarjonnut työntekijälle määräaikaista työsopimusta hänen irtisanoutumisensa jälkeen. Katsottu, ettei irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeen määräystä tahallaan ansaitsematta jääneestä palkasta korvauksen vähentämisperusteena ollut sovellettava tilanteessa, jossa työsuhde oli jo päättynyt.

Yhtiö oli näin ollen toiminut irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta työntekijälle korvauksen irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi työnantajayhdistys ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

TUOMIO

Kantaja, Rakennusliitto ry

Vastaaja, Toimialaliittojen Ryhmä ry

Kuultava, Helsingin Sora- ja Kivijaloste avoimen yhtiön konkurssipesä

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen muun muassa Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y:n, nykyisen Toimialaliittojen Ryhmän ja toiselta puolen Rakennustyöläisten Liitto r.y:n, nykyisen Rakennusliiton välillä 4.4.1990 allekirjoitetussa betoniteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 tehtyine muutoksineen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos edellä mainittuihin sopimuksiin tehdään tämän työehtosopimuksen voimassa ollessa muutoksia, niitä noudatetaan siitä päivästä lukien, jolloin allekirjoittaneet liitot sopivat niiden liittämisestä tähän työehtosopimukseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työsuhteen lakkaaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan irtisanoessa työsopimuksen noudatetaan seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhde jatkunut keskeytyksettä

Irtisanomisaika

enintään 5 vuotta

2 kuukautta

5 - 9 "

3 "

9 - 12 "

4 "

12 - 15 "

5 "

yli 15 "

6 "

Työntekijän irtisanoessa työsopimuksen noudatetaan yhden kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Jos työsuhde on jatkunut yli 10 vuotta, irtisanomisaika on kaksi kuukautta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välisessä 14.6.1991 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUS

16 §

Lomauttaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos lomauttaminen on tapahtunut toistaiseksi, on työnantajan ilmoitettava työn alkamisesta vähintään viikkoa ennen, jollei toisin ole sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 §

Lomautusilmoitus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa

Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa.

Lomautuksen tapahduttua toistaiseksi sen kestolle ei ole asetettu enimmäisaikaa. Työntekijällä on lomautusaikana oikeus purkaa työsopimus irtisanomisajasta riippumatta.

Milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä TSL 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta.

Sama oikeus on työntekijällä, joka TSL 42 §:n 1 momentin nojalla irtisanoo työsopimuksensa yli 150 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen.

Erorahan saamisen edellytysten katsotaan näissä tapauksissa alkavan sinä päivänä, jona työsuhde päättyy.

Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka, muualla mahdollisesti ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyyspäivärahat. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

Edellä selostetuissa tapauksissa työttömyyspäivärahojen sekä muualla ansaitun palkan vähentäminen lasketaan

- työnantajan irtisanoessa työsuhteen, työnantajan noudatettavana olevalta irtisanomisajalta irtisanomispäivästä lukien,

- työntekijän itsensä irtisanoutuessa ajalta, jota työnantajan olisi ollut noudatettava, siitä päivästä lukien, jona työntekijä on irtisanonut työsuhteensa.

Korvauksen suorittaminen edellyttää, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusliitto on lausunut, että mosaiikkiasentaja Mauno Lehtinen oli työskennellyt Toimialaliittojen Ryhmän jäsenyrityksen Tampereen Puristelaatta avoimen yhtiön omistamalla tuotantolaitoksella Ylöjärvellä toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella 4.11.1970 lähtien. Lehtinen oli lomautettu 6.6.1991 annetulla lomautusilmoituksella 17.7.1991 lukien. Lomautusilmoitus oli annettu toistaiseksi voimassa olevaksi eikä siinä ollut arvioitu lomautuksen kestoa.

Lomautuksen kestettyä useita kuukausia Lehtinen oli tiedustellut puhelimitse työnantajalta, oliko sillä tarjota hänelle työtä. Kun työtä ei kyselystä huolimatta ollut tarjottu, Lehtinen oli 31.1.1992 jättänyt työnantajalle ilmoituksen työsopimuksen irtisanomisesta. Ilmoitusta luovutettaessa oli paikalla ollut myös tehtaan pääluottamusmies. Samalla Lehtinen oli vaatinut työnantajaa suorittamaan hänelle korvauksen saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta, koska lomautus oli kestänyt yli 150 päivää. Päivämääräraja oli tullut täyteen jo 13.12.1991.

Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt maksamasta korvausta saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta vedoten siihen, että se oli suullisesti heti irtisanoutumisen jälkeen ja kirjallisesti 2.2.1992 kehottanut Lehtistä saapumaan työhön.

Irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n soveltamisohjeissa oli kohta, joka koski työnantajan korvausvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa. Siinä määrättiin työnantajan velvollisuudesta korvata irtisanomisajan palkka tai sen osan menettämisestä aiheutunut vahinko myös silloin, kun työntekijä oli itse päättänyt työsuhteen toistaiseksi voimassa olevan lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti yli 150 päivää. Sopimustekstissä todettiin työntekijän oikeuden työsuhteen päättämiseen perustuvan työsopimuslain 42 §:n 1 momenttiin. Tämän lainkohdan mukaan lomautettu työntekijä voi irtisanoa työsopimuksensa päättymään milloin tahansa lomautuksen kestäessä työsuhteessa muuten noudatettavasta irtisanomisajasta riippumatta. Lehtinen oli käyttänyt tätä oikeuttaan ja irtisanonut työsopimuksen päättymään välittömästi.

Edellä mainitusta korvauksesta voidaan soveltamisohjeessa olevan määräyksen mukaan vähentää työnantajan noudattaman lomautusilmoitusajan palkka, muualla mahdollisesti ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyysavustukset ja -korvaukset. Samoin voitiin poikkeuksellisesti vähentää tahallaan ansaitsematta jääneenä palkkana se, minkä työntekijä olisi työssä ollessaan irtisanomisaikana ansainnut oman työnantajansa palveluksessa. Viimeksi mainittua kohtaa ei voitu kuitenkaan soveltaa työntekijän irtisanottua työsuhteensa päättymään heti ilman irtisanomisaikaa työsopimuslain 42 §:n 1 momentin nojalla. Työsuhde oli päättynyt eikä työntekijällä ollut enää työntekovelvollisuutta. Ei voida myöskään puhua irtisanomisaikana ansaitsematta jääneestä palkasta, kun irtisanomisaikaa ei laisinkaan ollut.

Työnantajan velvollisuus korvata työntekijälle saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka perustui siihen, että työn vähyys oli muodostunut niin pitkäaikaiseksi, ettei työntekijän voitu katsoa enää olevan velvollinen ylläpitämään työsuhdettaan. Erityisen selvä tämä oli niissä tapauksissa, kun työntekijä oli pyytänyt työnantajaa osoittamaan hänelle työtä lomautuksen kestäessä.

Tampereen Puristelaatta avoin yhtiö oli toiminut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen vastaisesti kieltäytyessään maksamasta Lehtiselle korvausta irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta.

Pääluottamusmiehen laatima yksipuolinen erimielisyysmuistio oli päivätty 6.2.1992 ja se oli tullut asianosaisliittojen tietoon pian sen jälkeen. Tästä huolimatta Toimialaliittojen Ryhmä ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin yhtiön saamiseksi korvaamaan Lehtiselle hänelle aiheutunut vahinko. Työnantajayhdistys oli sen sijaan loppuun asti puoltanut yhtiön näkemystä sen kieltäytyessä korvauksen maksamisesta. Se oli siten laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisella tasolla 6.2.1992. Neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen. Liittojen välillä oli käyty asiasta neuvotteluja, jotka olivat jääneet erimielisiksi.

Tampereen Puristelaatta avoin yhtiö oli muuttanut sittemmin nimensä Helsingin Sora- ja Kivijaloste avoimeksi yhtiöksi, jolla nimellä se oli asetettu konkurssiin Helsingin raastuvanoikeudessa 6.8.1992. Yhtiön toimitusjohtaja oli riitauttanut Lehtisen suorittaman korvaussaatavan valvonnan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Tampereen Puristelaatta avoimen yhtiön toimineen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta Lehtiselle korvauksen irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta ja tuomitsemaan Toimialaliittojen Ryhmän maksamaan hyvityssakkoa Rakennusliitolle työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.

VASTINE

Vastineen perustelut

Toimialaliittojen Ryhmä on lausunut, että Lehtisellä oli vuodesta 1973 lähtien ollut ihottuma, jonka johdosta hän oli vuosittain ollut 2-3 kuukautta sairaslomalla, muun muassa 10.12.1990 ja 28.2.1991 välisen ajan. Ihottuman johdosta vakuutusyhtiö oli maksanut hänelle elinkorkoa vuodesta 1973 lähtien. Vuosien varrella Lehtinen oli puhunut työkyvyttömyyseläkkeen hakemisesta ihottuman johdosta.

Vuoden 1991 kesäkuun alussa Lehtinen oli ilmoittanut työnantajalleen, että hän tulisi hakemaan ihottumansa perusteella työkyvyttömyyseläkettä. Samalla Lehtinen oli pyytänyt, että hänet lomautettaisiin ihottuman takia. Yhtiön toimitusjohtaja oli suostunut Lehtisen esittämään järjestelyyn. Lehtinen ja yhtiön toimitusjohtaja olivat sopineet, että Lehtinen pitäisi aluksi talvi- ja kesälomansa ja lomien jälkeen hän ei palaisi töihin, vaan olisi lomautettuna. Järjestely oli vahvistettu toimitusjohtajan 6.6.1991 antamalla kirjallisella ilmoituksella.

Työkyvyttömyyseläkeasia oli tämän jälkeen edennyt siten, että Lehtiselle oli varattu aika yhtiön työterveyslääkäriltä 30.7.1991. Lehtinen ei kuitenkaan ollut mennyt työterveyslääkärin vastaanotolle hänelle varattuna ajankohtana. Hän ei myöskään ollut lainkaan ottanut yhteyttä työnantajaan. Näin Lehtisen kanssa sovittu lomautus oli jatkunut aina 31.1.1992 asti, jolloin hän itse oli irtisanonut työsopimuksensa päättymään välittömästi.

Keskusjärjestöjen väliset irtisanomissuojasopimukset olivat lomautusten osalta koskeneet pelkästään tuotannollisista tai taloudellisista syistä johtuvia lomautuksia, eivät työntekijästä itsestään johtuvista syistä toteutettuja lomautuksia.

Lehtistä ei ollut lomautettu työn vähyyden johdosta, vaan hänet oli lomautettu omasta pyynnöstään hänestä itsestään johtuvista syistä. Lehtisellä ei ollut oikeutta irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n mukaiseen korvaukseen, koska kyseistä sopimuskohtaa ei tullut soveltaa Lehtiseen. Ihottuma ei ollut irtisanomissuojasopimuksen tarkoittama taloudellinen eikä tuotannollinen lomautusperuste, vaan se oli sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävä työntekijästä itsestään johtuva syy.

Koska Lehtisellä ei ollut ollut oikeutta saada irtisanomisajan palkkaa irtisanomissuojasopimusten määräysten perusteella, niin ainoa peruste irtisanomisajan palkan maksamiselle olisi ollut se, että hän olisi työskennellyt irtisanomisaikana. Lehtinen ei ollut suostunut työskentelemään irtisanomisaikana työnantajan pyynnöistä huolimatta.

Yhtiöllä oli ollut perusteet olla maksamatta Lehtiselle irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n mukaista korvausta hänen itse irtisanottua työsopimuksensa 31.1.1992. Yhtiö ei siten ollut menettelyllään laiminlyönyt irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n mukaisia velvollisuuksiaan eikä ollut syyllistynyt työehtosopimuksen rikkomiseen.

Näissä olosuhteissa ei Toimialaliittojen Ryhmä ollut voinut laiminlyödä työehtosopimuksen mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Toimialaliittojen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennusliitto on lausunut, että Lehtinen oli lomautettu yhtiön toimitusjohtajan tuotua hänelle ilman mitään ennakkotietoa lomautusilmoituksen työmaalle. Lomautuksesta ei ollut käyty mitään neuvotteluja saati että Lehtinen olisi itse ehdottanut lomauttamista. Lomauttamisen yhteydessä työnantaja oli myös määrännyt Lehtisen pitämään vuosilomansa ennen lomautuksen alkua. Lomauttamisperustetta ei ollut mainittu kirjallisessa ilmoituksessa. Sen sijaan Lehtisen työtodistuksessa oli todettu hänen olleen tuotannollisista ja taloudellisista syistä lomautettuna yli 150 päivää. Työtodistus oli päivätty 18.2.1992 eli siinä vaiheessa Lehtisen vaatimus irtisanomisajan palkan maksamisesta oli jo ollut työnantajan tiedossa.

Lehtisen lomauttamisella ei siis ollut mitään tekemistä hänen ammattitauti-ihottumansa kanssa. Lehtinen oli saanut elinkorkoa jatkuvasti vain 15 prosentin haitta-asteen perusteella joitakin satoja markkoja kuukaudessa. Lisäksi hän oli silloin tällöin ollut sairaslomalla ihottuman pahentuessa. Lehtinen ei ollut hakenut työkyvyttömyyseläkettä.

Lehtisen lomauttaminen oli tapahtunut työnantajan yksipuolisella toimenpiteellä. Koska lomauttamiselle ei ollut ollut lomauttamisilmoituksessa tai myöhemminkään ilmoitettu työsopimuslain 37, 37 a tai 43 §:n mukaista perustetta, oli lomautuksen katsottava tapahtuneen saman lain 30 §:n tarkoittaman työn tilapäisen vähentymisen vuoksi. Lomautuksen perustamista työn vähyyteen kuvasti myös se, että lomautuksen kestäessä Lehtinen oli pyytänyt työnantajaa osoittamaan hänelle työtä.

Lehtisen päätettyä työsuhteensa ilman takarajaa suoritetun, työn vähyyden vuoksi tapahtuneen lomautuksen kestettyä yli 150 päivää oli työnantaja velvollinen maksamaan hänelle irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneen korvauksen.

VASTAAJAN SELITYS

Toimialaliittojen Ryhmä on vielä lausunut, että lomautusasia oli tullut esille kesällä 1991 Lehtisen omasta aloitteesta ja käydyn neuvottelun perusteella hänen lomauttamisestaan oli sovittu. Tämän mukaisesti lomauttamisilmoitukseen oli kirjattu lomautuksen perustuneen sopimukseen.

Mikäli Lehtisen lomautus olisi perustunut tuotannollisiin tai taloudellisiin syihin, olisi se luonnollisesti kirjattu lomautusilmoitukseen. Näin oli menetelty, kun yhtiön eräs työntekijä oli jouduttu lomauttamaan maaliskuussa 1991 työn vähyyden vuoksi. Hänen lomautusilmoitukseensa oli kirjattu lomautusperusteiksi työn vähyys. Lomautusilmoitukset oli kirjoittanut yhtiön kirjanpitäjä. Lomautusilmoitusten erilaisuus oli osoitus siitä, että mainittujen työntekijöiden lomautukset olivat johtuneet eri syistä.

Työtodistukseen ei ollut kirjattu lomautusperustetta. Ennen työtodistuksen kirjoittamista Lehtinen oli irtisanoutunut ja esittänyt vaatimuksen irtisanomisajan palkan maksamisesta. Lisäksi pääluottamusmies oli toistanut ja perustellut irtisanomisajan palkan maksamista koskeneen vaatimuksen. Työtodistukseen oli pelkästään kirjattu työsuhteen päättymisen syy eli Lehtisen oma irtisanoutuminen sekä irtisanoutumisen yhteydessä irtisanomisajan palkan maksamista koskeneelle vaatimukselle esitetyt perustelut.

Irtisanomissuojasopimuksen 18 §:ssä ei ollut korvauksen vähentämisoikeutta rajoitettu millään tavalla niissä tilanteissa, joissa työntekijä itse irtisanoutui. Vähentämisoikeuden sisältö oli siten saman sisältöinen riippumatta siitä irtisanoiko työnantaja lomautetun työntekijän vai irtisanoutuiko lomautettu työntekijä itse yli 150 päivää kestäneen lomautuksen jälkeen.

Työnantajakeskusjärjestön kiertokirjeessä 18.2.1981 oli selostettu keskusjärjestöjen 15.1.1981 yhteisesti laatimien irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden tulkintaa. Kiertokirjeessä oli muun muassa todettu, että työntekijän irtisanoutuessa irtisanomisajan palkasta vähennettiin muun muassa työntekijän tahallaan ansaitsematta jättämä palkka, mikäli työnantaja olisi järjestänyt työntekijälle kyseiseksi ajaksi työtä. Kiertokirje ja työtuomioistuimen tuomio n:o 42 vuodelta 1993 osoittivat, että oikeus tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentämiseen ei edellyttänyt työsuhteen jatkumista eikä irtisanomisajan olemassa oloa. Lehtisellä ei siten ollut oikeutta vaatimalleen irtisanomisajan palkalle, vaikka irtisanomissuojasopimusta sovellettaisiin hänen lomautustapaukseensa, koska hän ei ollut suostunut työskentelemään yhtiön pyynnöstä huolimatta irtisanoutumisensa jälkeen.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Helsingin Sora- ja Kivijaloste avoimen yhtiön konkurssipesä on yhtynyt Toimialaliittojen Ryhmän esittämään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Mosaiikkiasentaja Mauno Lehtinen on työskennellyt Tampereen Puristelaatta avoimen yhtiön palveluksessa 4.11.1970 alkaen. Yhtiö on Lehtiselle 6.6.1991 tiedoksi antamansa lomautusilmoituksen mukaisesti lomauttanut hänet 17.7.1991 lukien toistaiseksi. Lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti yli 150 päivää Lehtinen on työsopimuslain 42 §:n 1 momentin perusteella irtisanonut 31.1.1992 työsopimuksensa päättymään mainittuna päivänä.

Lehtinen on vaatinut työnantajalta saamatta jäänyttä irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta. Työnantajayhtiö, joka on Lehtisen irtisanoutumisen jälkeen samassa tilaisuudessa ja sittemmin vielä kirjallisesti tarjonnut Lehtiselle määräaikaista työsopimusta Lehtisen irtisanomisajan määräiseksi ajaksi, on kieltäytynyt korvausta maksamasta katsoen Lehtisen työnteosta kieltäytyessään tahallaan jättäneen ansaitsematta korvausta vastaavan palkan. Yhtiö on viitannut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n soveltamisohjeen kohtaan "Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa", jonka mukaan tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen työnantajan maksettavasta korvauksesta tulee poikkeuksellisesti kysymykseen esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

Toimialaliittojen Ryhmä on vastustanut kannetta ensiksikin sillä perusteella, että mainittu yleissopimuksen kohta koskee vain taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuneita lomautuksia. Lehtinen oli kuitenkin vastaajaliiton saaman selvityksen mukaan lomautettu hänen omasta pyynnöstään sairautensa vuoksi ja siten hänestä itsestään johtuneesta syystä.

Lehtinen on työtuomioistuimessa kuultuna kiistänyt sopineensa lomauttamisestaan. Yhtiön toimitusjohtaja oli asiasta etukäteen sopimatta tullut työmaalle ja ilmoittanut Lehtiselle tämän jäävän työmaan seuraavana päivänä valmistuttua lomalle, minkä jälkeen Lehtinen lomautetaan toistaiseksi. Yhtiön toimitusjohtaja on puolestaan kertonut, että Lehtisen kanssa oli jo keväällä keskusteltu mahdollisuudesta siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tuolloin mahdollinen lomautus ei ollut ollut nimenomaisesti esillä, mutta joskus lomautuksen aikana Lehtinen oli ilmoittanut mieluummin jäävänsä eläkkeelle pitkän lomautuksen jälkeen kuin työkyvyttömyyden perusteella.

Lehtisen 18.2.1992 päivätyn työtodistuksen mukaan työsuhde on päättynyt 31.7.1992 ja päättymisen syynä on ollut oma pyyntö ja työsopimuslain 42 §:n 1 momentti (tuotan- nollisista ja taloudellisista syistä ollut lomautettuna yli 150 päivää).

Esitetyn ristiriitaisen selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Lehtisen lomautuksesta olisi sovittu Lehtisen ja työnantajan välillä tai että lomautuksen perusteena olisivat olleet muut kuin työtodistuksessa ilmoitetut taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Lehtisen lomautukseen on siten sovellettava kyseisen yleissopimuksen määräyksiä.

Jutussa on selvitetty, että työnantajayhtiö on edellä todetuin tavoin tarjonnut Lehtiselle työtä irtisanomisajan määräiseksi ajaksi. Lehtinen on kieltäytynyt työstä kertomansa mukaan sen vuoksi, ettei ollut voinut mennä työhön tehtaalle, jossa oli lomautusuhan alaisia työntekijöitä ja toisaalta sen vuoksi, että kysymys oli vain määräaikaisesta työsuhteesta.

Rakennusliiton näkemyksen mukaan soveltamisohjeen korvauksen vähentämistä koskevat määräykset eivät sovellu tilanteeseen, jolloin työntekijä on irtisanonut työsopimuksensa päättymään välittömästi, koska työntekijällä työsuhteen päätyttyä ei ollut enää työntekovelvollisuutta.

Esitetyn selvityksen valossa ja määräyksen sanamuoto huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo osapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavan tulkinnan, että määräykset työnantajan suoritettavasta korvauksesta ja siitä tehtävistä vähennyksistä koskevat lähtökohtaisesti irtisanomistilanteita riippumatta siitä, onko työsopimuksen irtisanonut työnantaja vai lomautettu työntekijä. Niinikään työtuomioistuin pitää oikeana sitä jo työnantajakeskusjärjestön 18.12.1981 päivätyssä kiertokirjeessä esitettyä tulkintaa, että työntekijän irtisanoutuessa ilman irtisanomisaikaa työsuhde samalla päättyy, jolloin myös peruste korvauksen maksamiselle syntyy, mutta korvauksen määrä määräytyy laskelmallisena irtisanomisaikana vallitsevien olosuhteiden perusteella.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei yleissopimuksen 18 §:n soveltamisohjeen puheena olevaa määräystä tahallaan ansaitsematta jääneestä palkasta korvauksen vähentämisperusteena ole sovellettava tilanteessa, jossa työsopimussuhde on jo päättynyt. Silloisella Tampereen Puristelaatta avoimella yhtiöllä ei näin ollen ole ollut ilmoittamiaan perusteita kieltäytyä maksamasta Lehtiselle irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta.

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Toimialaliittojen Ryhmän ole työnantajan menettelyn hyväksyessään katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa silloisen Tampereen Puristelaatta avoimen yhtiön toimineen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta Lehtiselle korvauksen irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Virtanen, Pohjanoksa, Sulkunen ja Hölttä jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Pohjanoksa, jonka lausuntoon jäsen Virtanen yhtyi, lausui:

Työnantajan korvausvelvollisuus perustuu ainoastaan osapuolia työehtosopimuksena sitovaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaan yleissopimukseen. Näin ollen työehtosopimuksen osallisilla on ollut oikeus sopia vapaasti muun muassa korvauksen syntyperusteista ja sen määrästä.

Oikeus korvaukseen sinänsä syntyy irtisanomishetkellä. Korvauksen lopullinen suuruus määräytyy irtisanomisen jälkeisistä tapahtumista, muun muassa työntekijän omasta menettelystä. Korvaus erääntyy yleissopimuksen mukaan maksettavaksi työsuhteessa noudatettuina palkanmaksupäivinä. Tämä menettely mahdollistaa sen, että korvauksesta voidaan suorittaa sopimuksen mukaiset vähennykset.

Vaikka oikeus korvaukseen sinänsä syntyy irtisanomishetkellä, sen lopullinen määrä jää yleissopimuksen mukaan vielä avoimeksi ja on riippuvainen oikeuden syntymishetken jälkeisistä tapahtumista. Sopimusmääräys ei merkitse sitä, että työntekijä aina saisi täyttä irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen. Oikeus korvaukseen syntyy sopimuksessa sovitun sisältöisenä. Korvauksen saamisoikeuden sisältönä on myös se, että korvauksen lopullinen suuruus on riippuvainen muun muassa työntekijän omasta menettelystä.

Tässä tapauksessa Lehtisen työsopimus on päättynyt välittömästi. Olen enemmistön kanssa yhtä mieltä siitä, ettei työehtosopimuksella voida velvoittaa työntekijää solmimaan työsopimusta. Nyt esillä olevassa työehtosopimuksessa ei kuitenkaan ole asetettu työntekijälle velvollisuutta solmia uusi työsopimus. Yleissopimuksessa on sovittu siitä, että palkka, jonka työntekijä on tahallaan jättänyt ansaitsematta, voidaan vähentää yleissopimuksen mukaisesta korvauksesta. Työntekijälle on jätetty vapaus itse ratkaista, ottaako hän tarjotun työn vastaan vai ei. Vastaanottamatta jättämisen seurauksena on, että tällaisesta työstä maksettava palkka voidaan vähentää korvauksesta.

Lehtiselle on esitetyn selvityksen mukaan tarjottu irtisanomisajan pituiseksi ajaksi työtä entisellä palkalla. Lehtinen on kieltäytynyt ottamasta työtä vastaan. Näin ollen hänellä ei ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen ja harkitsen oikeaksi hylätä kanteen.

Jutun laatuun katsoen saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.