Labor court orders employer to pay union damages for dismissing a trade union representative without cause.

Työnantaja oli ilmoittanut taloudellisista ja tuotannollisista syistä siirtävänsä luottamusmiehenä toimineen työntekijän työnantajan samalla paikkakunnalla sijaitsevaan toiseen toimipisteeseen. Luottamusmiehen kieltäydyttyä siirrosta työnantaja oli irtisanonut hänet. Työnantajan olisi pitänyt järjestää luottamusmiehelle työtä tämän entisessä toimipisteessä, koska työt siellä olivat edelleen jatkuneet. Luottamusmiehellä oli ollut luottamusmiessopimukseen perustuva syy kieltäytyä siirrosta. Työnantaja oli luottamusmiehen irtisanoessaan menetellyt luottamusmiessopimuksen määräysten vastaisesti.

Työsuojeluvaltuutetun esteestä ei ollut ilmoitettu työnantajalle, eikä työnantajan ollut näytetty muutoinkaan tulleen tietämään varatyösuojeluvaltuutetun hoitaneen työsuojeluvaltuutetun tehtäviä. Näyttämättä oli jäänyt, että varatyösuojeluvaltuutettua olisivat koskeneet työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojaa koskevat sopimusmääräykset.

Työnantajaliitto oli irtisanomisajan kuluessa saanut tiedon työntekijän luottamusmiesasemasta ja irtisanomisen perusteista. Liitolla oli ollut aihetta tarkemmin selvittää, olisiko työnantaja edelleen voinut työllistää luottamusmiehen. Liitto oli laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

TUOMIO

Kantaja

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y.

Vastaaja

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y.

Kuultava

Arctia Oy

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 5.4.1991 - 29.2.1992 voimassa olleessa majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimus (LTK-SAK) 6.3.1970

Soveltamispöytäkirja (MaRa-HRHL) 6.5.1977

Sopimus työsopimuksen irtisanomisesta (MaRa-HRHL) 23.3.1990

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yhteistoimintasopimus (LTK-SAK) 15.1.1990 soveltamisohjeineen (MaRa-HRHL) 23.3.1990

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa keskusjärjestöjen välisessä luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman supistaminen, on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi.

Muutoin älköön luottamusmiehen työsopimusta katkaistako muilla kuin työsopimuslain 31 §:ssä mainituilla perusteilla. Kuitenkin voidaan hänen työsopimuksensa poikkeuksellisesti irtisanoa, mikäli irtisanominen työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtävänjaon huomioon ottaen on perusteltua.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 7.4.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

3. Luottamusmiehenä toimivalle työntekijälle annetaan ennakkoilmoitus työsuhteen päättymisestä kolme viikkoa ennen, jos työsuhde on jatkunut yhden vuoden ja neljä viikkoa ennen, jos työsuhde on jatkunut vähintään viisi vuotta. Luottamusmiehelle annettavaan ennakkoilmoitukseen työsuhteen päättymisestä merkitään irtisanomisen syy. Luottamusmiehelle annetusta ennakkoilmoituksesta toimitetaan tieto myös luottamusmiehen valinneelle ammattiosastolle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeissa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiehen siirtäminen toiseen työhön

Luottamusmiestä ei sopimuksen 4 §:n 2 kohdan 1 kappaleen mukaan saa luottamusmieskauden aikana siirtää huonompipalkkaiseen työhön, kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan. Luottamusmiehen palkka ei näin ollen saa siirron takia alentua valituksi tulemisen ajankohtana vallinnutta palkkaa pienemmäksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimuskohta ei myöskään estä siirtämästä luottamusmiestä toiseen työhön, mutta hänen palkkansa ei siirron johdosta saa laskea. Tämä merkitsee, että aikatyössä säilyy luottamusmiehen henkilökohtainen aikapalkka ilman mahdollisia olosuhde- ja vuorotyölisiä. Urakkatyössä luottamusmiestä ei saa siirtää alemman palkkaryhmän töihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiehen työsuhteen päättyminen

a) Irtisanominen

Luottamusmiehen irtisanomista koskevat määräykset sisältävät sopimuksen 4 §:n 2 kohdan ja 3 ja 4 kappaleisiin. Kollektiivisista (=taloudellisista tai tuotannollisista) syistä tapahtuvan työvoiman supistamisen yhteydessä on, mikäli mahdollista, noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Jos esimerkiksi rationoinnin takia jokin vain tiettyä, lakkaavaa työtä suorittanut työntekijäryhmä sanotaan irti kokonaisuudessaan, voi toimenpide kohdistua myös heidän luottamusmieheensä. Jos asianomaisen alan toimintaa vain supistetaan ja joitakin työntekijöitä jää työhön, on luottamusmiehen yleensä oltava heidän joukossaan.

Muilla kuin taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla ei luottamusmiehen työsuhdetta yleensä voida sanoa irti. Hänen irtisanomisensa on kuitenkin - myös rationointitapauksissa - sallittua, mikäli toimenpide työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtävänjaon kannalta on perusteltu. Luottamusmiehen työsuhde voidaan irtisanoa myös niissä tapauksissa, joissa työnantajalla olisi oikeus purkaa hänen työsuhteensa työsopimuslain 31 §:n mainituilla perusteilla. (Kts. seuraava jakso.)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan vahingonkorvausvelvollisuus

Jos luottamusmiehen työsuhde katkaistaan luottamusmiessopimuksen vastaisesti, on työnantajan maksettava luottamusmiehelle vahingonkorvaus, jonka suuruus määräytyy irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä mainittujen perusteiden mukaan. Korvauksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkeamiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruus ei kuitenkaan saa ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Se, että rikkomus on kohdistunut luottamusmieheen, vaikuttaa tietysti jo sinänsä korvauksen suuruuteen.

Ennakkoilmoitukset

Luottamusmiehen työsuhteen päättymisestä tulee asianomaiselle työntekijälle antaa sopimuksen 4 §:n 3 kohdan mukaan ennakkoilmoitus kolme viikkoa ennen, jos työsuhde on jatkunut yhden vuoden ja neljä viikkoa ennen, jos hänen työsuhteensa on jatkunut vähintään viisi vuotta. Ennakkoilmoitukseen, joka on tehtävä kirjallisesti, on aina merkittävä myös irtisanomisen syy. Ennakkoilmoituksesta on toimitettava tieto myös luottamusmiehen valinneelle ammattiosastolle.

Ennakkoilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos työnantaja lain ja luottamusmiessopimuksen mukaan on oikeutettu purkamaan työsopimuksen tai työt ylivoimaisen tapahtuman takia on kokonaan tai osaksi keskeytettävä. Kaikissa muissa tapauksissa edellytetään aina ennakkoilmoituksen tekemistä. On kuitenkin huomattava, että jos luottamusmies on sanottu irti, vaikka työnantaja olisi ollut oikeutettu purkamaan työsopimuksen, ennakkoilmoitusta ei tarvitse antaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I Luottamusmiesorganisaatio

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Yrityksen jakamisesta luottamusmiestoiminnan kannalta tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi sovitaan paikallisesti. Milloin tarkoituksenmukaisesta kokonaisuudesta ei päästä paikallisesti yksimielisyyteen, ratkaisevat liitot erimielisyyden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 30.9.1980 allekirjoitetussa varapääluottamusmiespöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Varaluottamusmiehellä on luottamusmiesasema eli luottamusmiessopimuksen tarkoittamat oikeudet ja velvollisuudet sinä aikana, jona hän toimii varsinaisen luottamusmiehen sijaisena.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa sopimuksessa työsopimuksen irtisanomisesta on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Korvaus

1. Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä

Korvaus lainvastaisesta irtisanomisesta, työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen, korvaus työsuhteen jatkuessa ja työsuhteen jatkuessa maksettavaa korvausta koskevan erimielisyyden ratkaiseminen määräytyy työsopimuslain 47 §-47 i §:ien mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Menettelymääräysten rikkominen

Tämän sopimuksen menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättämisestä ei työnantajaa tuomita työehtosopimuslain mukaiseen hyvityssakkoon.

Menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättäminen otetaan kuitenkin huomioon työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa yhteistoimintasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V TYÖSUOJELU

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Työsuojeluvaltuutettu

Työsuojeluvaltuutetun ja hänelle kaksi varavaltuutettua valitsee henkilöstö sellaiselle työpaikalle, jonka henkilöstön määrä on säännöllisesti vähintään 10. Pienemmällekin työpaikalle henkilöstöllä on oikeus valita em. valtuutetut. Toimihenkilöillä on oikeus valita erillinen valtuutettu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojasta on voimassa mitä työsuojelun valvontalain 11 §:n 4 momentissa ja työsopimuslain 53 §:ssä on säädetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuojeluvaltuutetun ollessa estynyt hoitamasta työsuojeluvaltuutetun tehtäviä toimii hänen sijallaan I varavaltuutettu ja tämänkin ollessa estyneenä II varavaltuutettu. Varavaltuutetun sijaantulo ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, jos työsuojeluvaltuutetun este kestää vain lyhyehkön ajan. Työsuojeluvaltuutetun esteestä ja sen kestosta tulee ilmoittaa työsuojelupäällikölle. Jos tämä ei ole tavattavissa, ilmoitus tehdään ilmoittajan esimiehelle. Ilmoituksen tekee työsuojeluvaltuutettu, ellei hän ole tähänkin estynyt. Varavaltuutetun hoitaessa työsuojeluvaltuutetun tehtäviä hänellä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin työsuojeluvaltuutetulla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Arctia Oy harjoitti Ähtärissä liiketoimintaa Hotelli-ravintola Mesikämmenessä ja Ähtärin Kantakrouvissa.

Kantakrouvin keittiössä oli ollut työssä kolme keittäjää ja yksi siivooja sekä ravintolasalin puolella tarjoiluhenkilökuntaa 7 - 9 työntekijää. Mesikämmenessä oli oma henkilökuntansa. Mesikämmenen ja Kantakrouvin välinen matka oli noin 8 kilometriä.

A oli työskennellyt 4.7.1967 lukien Kantakrouvissa keittäjänä. A oli valittu 1.9.1991 työpaikkansa varapääluottamusmieheksi toimimaan alkukesästä 1991 äitiyslomalle jääneen luottamusmiehen sijaisena. Mesikämmenessä oli oma luottamusmies.

B oli työskennellyt 14.5.1970 alkaen Kantakrouvissa keittäjänä. B oli valittu Kantakrouvin varatyösuojeluvaltuutetuksi ja hän oli toiminut työsuojeluvaltuutettuna, koska varsinainen työsuojeluvaltuutettu oli ollut pitkäaikaisella sairaslomalla.

Työnantaja oli 9.9.1991 kutsunut A:n yhteistoimintalain mukaiseen neuvotteluun, joka oli pidetty 12.9.1991 ja jonka aiheena oli ollut Kantakrouvin keittäjien lomauttaminen toistaiseksi tai työsuhteiden muuttaminen osa-aikaisiksi. Neuvotteluja oli jatkettu 23. ja 26.9. työnantajan ja työntekijöiden edustajien kesken. Neuvottelujen aikana työnantaja oli ilmoittanut yhdistävänsä Mesikämmenen ja Kantakrouvin keittiötoiminnot. Kantakrouvin keittiössä ei työnantajan ilmoituksen mukaan ollut työtä kuin yhdelle silloisten kolmen työntekijän sijasta. Suunnitelman mukaan keittäjän olisi lisäksi tullut tehdä siivoojan työtä. Tämän vuoksi työnantaja oli ilmoittanut, että Kantakrouvin keittiön kolme keittäjää siirrettäisiin yhden työnjohdon alaisuuteen tekemään töitä sekä Mesikämmenessä että Kantakrouvissa.

Neuvotteluja käytäessä oli työntekijöiden tiedossa ollut uusi työvuorolista ajalle 6. - 26.10.1991. Työvuorolistan mukaan Kantakrouvin kolmelle keittäjälle olisi ollut tarjolla vain osa-aikatyötä. Kantakrouvin keittäjien työaika oli työvuorolistalle merkitty noin 37 tunniksi kolmessa viikossa. Tämä työ oli merkitty tehtäväksi pääasiassa Mesikämmenessä. Vain A:lle oli merkitty yksi kuuden tunnin työvuoro Kantakrouviin. Kaikkien kolmen osa-aikaistettavan Kantakrouvin keittäjän olisi pitänyt siirtyä työskentelemään Mesikämmeneen. Vain yhdellä heistä oli ollut henkilöauto käytettävänään ja muilla polkupyörä. Matkaa ei ollut mahdollista tehdä työvuoroihin sopivasti linjaautolla. Samalla kun keittäjät Kantakrouvista olisivat siirtyneet työvuorolistan mukaan Mesikämmeneen, olisi sieltä siirtynyt vastaavasti työntekijöitä tekemään työvuoroja Kantakrouviin.

A ja B olivat ilmoittaneet 26.9.1991 pidetyissä neuvotteluissa, etteivät he suostuisi työskentelemään Mesikämmenessä, koska he olivat tehneet työsopimuksen Kantakrouvin kanssa. Työnantaja oli antanut kaikille kolmelle keittäjälle irtisanomisilmoituksen 3.10.1991. Työsuhteiden olisi irtisanomisilmoituksen mukaan pitänyt päättyä 3.2.1992.

Työnantaja oli peruuttanut irtisanomiset 15.10.1991. Työnantajan edustajan ja A:n kesken oli sovittu erimielisyysmuistion laatimisesta. Erimielisyysmuistiossa työnantaja oli todennut, että ainoa tapa taata keittiötyöntekijöiden työpaikat oli heidän siirtämisensä työskentelemään Mesikämmenessä. Työntekijät olivat ilmoittaneet, että he eivät suostuisi siirtymään Mesikämmenen keittiöön, koska heidät oli palkattu Kantakrouviin.

Asiasta oli käynnistetty neuvottelut liittojen välillä 18.10.1991. Neuvotteluissa oli tuotu esiin muun muassa, että irtisanomiset kohdistuivat työntekijöiden luottamusmieheen ja työsuojeluvaltuutettuun. Neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina 7.11.1991. Neuvottelujen jälkeen työnantaja oli 15.11.1991 irtisanonut A:n ja kahden muun keittäjän työsuhteet päättymään 14.3.1992. Irtisanomisten perusteeksi työnantaja oli ilmoittanut taloudelliset ja tuotannolliset syyt.

Irtisanomisajan keittäjät olivat tehneet työnsä Kantakrouvissa. Kantakrouvin keittäjien työsuhteiden päätyttyä 14.3.1992 Mesikämmenen työntekijät olivat työskennelleet myös Kantakrouvin keittiössä. Kantakrouvin keittiössä tehtävä työ oli jaettu usean Mesikämmenen keittiöhenkilökuntaan kuuluvan työntekijän tehtäväksi. Työtä Kantakrouvin keittiössä oli ollut kolmen keittäjän sijasta yhdelle keittäjälle. Kantakrouvin keittiötehtäviin oli palkattu myös uusi työntekijä. Työtä ei ollut tarjottu irtisanotuille keittäjille. Kantakrouvin ravintolasalissa oli toiminta jatkunut kuten ennenkin ja siellä oli työskennellyt noin kahdeksan työntekijää tarjoilijoina ja vahtimestareina.

Työnantaja oli halunnut alkuperäisen suunnitelmansa mukaan siirtää luottamusmiehen ja kaksi muuta työntekijää, joista toinen oli työsuojeluvaltuutettu, toiseen työhön Kantakrouvista Mesikämmeneen, jossa heidät olisi heti lomautettu. Kun työntekijät olivat riitauttaneet siirron, oli asiasta käyty neuvottelut ja työnantaja oli päätynyt irtisanomaan työsuhteet.

Kantakrouvin kolmen keittäjän irtisanomisajan ja työsuhteiden päätyttyä työnantaja oli tuonut Mesikämmenestä työntekijöitä tekemään Kantakrouvin keittiössä olevan työn. Lisäksi Kantakrouvin ravintolasalin tarjoilutehtäviin oli siirretty työntekijöitä Mesikämmenestä. Työ Kantakrouvissa ei näin ollen ollut päättynyt. Ravintolasali oli jatkanut toimintaansa kuten ennenkin.

Noudatettava luottamusmiessopimus edellytti, että taloudellisesta tai tuotannollisesta syystä tapahtuvassa työvoiman supistamisessa oli, mikäli mahdollista, noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutui viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi.

Soveltamisohjeissa oli selvennetty luottamusmiessopimuksen 4 §:ssä mainittuja edellytyksiä luottamusmiehen irtisanomiselle taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Soveltamisohjeissa todettiin, että jos esimerkiksi rationoinnin takia jokin vain tiettyä, lakkaavaa työtä suorittanut työntekijäryhmä sanottiin irti kokonaisuudessaan, saattoi toimenpide kohdistua myös heidän luottamusmieheensä. Jos asianomaisen alan toimintaa vain supistettiin ja joitakin työntekijöitä jäi töihin, oli soveltamisohjeiden mukaan luottamusmiehen yleensä oltava heidän joukossaan.

Luottamusmiessopimus edellytti lisäksi, että luottamusmiehelle annettiin ennakkoilmoitus työsuhteen päättymisestä. Tästä ennakkoilmoituksesta oli annettava tieto myös luottamusmiehen valinneelle ammattiosastolle. Työnantaja ei ollut antanut tällaista tietoa A:n valinneelle ammattiosastolle.

Työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojasta oli sovittu yhteistoimintasopimuksessa viittaamalla muun muassa työsopimuslain 53 §:n 2 momenttiin, jonka mukaisesti työsuojeluvaltuutettu voitiin irtisanoa työntekijöiden enemmistön suostumuksella tai kun työ kokonaan päättyi eikä voitu järjestää muuta työtä, joka vastasi työsuojeluvaltuutetun ammattitaitoa.

Työnantaja oli menetellyt A:n ja B:n irtisanoessaan luottamusmiessopimuksen ja yhteistoimintasopimuksen vastaisesti.

Arctia Oy:n menettely oli ollut Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tiedossa, mutta työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteeseen valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Arctia Oy oli menetellyt majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen 4 §:n vastaisesti irtisanoessaan toimessa olevan varaluottamusmies A:n.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lisäksi vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Arctia Oy oli menetellyt majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen osana noudatettavan yhteistoimintasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan toimessa olevan varatyösuojeluvaltuutettu B:n.

Kantajaliitto on edelleen vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Arctia Oy:n maksamaan A:lle työsopimuksen irtisanomista koskevan sopimuksen 6 §:n nojalla korvausta työsuhteen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 156 168 markkaa laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Lisäksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Arctia Oy:n Ähtärin molempien toimipaikkojen, Mesikämmenen ja Kantakrouvin myynti ja kannattavuus olivat voimakkaasti heikentyneet. Kantakrouvin ravitsemismyynti oli yhteistoimintaneuvottelujen alkaessa tammi-elokuun 1991 tuloslaskelman mukaisesti jäänyt budjetoidusta 23,2 prosenttia ja edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta 22,8 prosenttia. Markkamääräisesti myynti oli ollut 662 040 markkaa pienempi kuin edellisvuonna. Ruokamyynnin lasku oli ollut budjetoituun 23,3 prosenttia ja edellisvuoteen verrattuna 22,6 prosenttia pienempi. Yksikön ravitsemismyynti painottui voimakkaasti juomapuolelle, jonka markkamääräinen osuus oli ollut 1 814 249 markkaa. Ruokamyynnin määrä oli ollut niin alhainen, että se olisi kattanut vain yhden työntekijän osa-aikaisen työskentelyn ravintolan keittiössä.

Neuvottelujen kuluessa kaikki muut työntekijät olivat hyväksyneet toimintojen yhdistämisen paitsi Kantakrouvin keittiössä työskennelleet keittäjät. Erimielisyysmuistiossa osapuolet olivat olleet yksimielisiä siitä, että Kantakrouvin taloudellinen tila oli ollut huolestuttava ja toiminta jatkossa uhattuna. Osapuolet olivat myös yksimielisesti todenneet työnantajan kannan, jonka mukaan ainoa tapa taata keittiötyöntekijöiden työpaikat ja välttyä irtisanomisilta oli siirtyä työskentelemään Mesikämmeneen. Kuitenkin A ja B olivat kieltäytyneet työskentelemästä Mesikämmenen keittiössä.

Käytännössä keittiötoimintojen yhdistäminen oli toteutettu niin, että ruoan valmistus oli siirretty Mesikämmenen keittiöön. Kantakrouvin keittiössä ei ollut ruoan valmistusta enää lainkaan. Keittäjät kuljettivat Mesikämmenessä valmistetun ruoan Kantakrouviin, jossa ruoat lämmitettiin ja annosteltiin. Tätä työtä oli Kantakrouvissa noin viideksi tunniksi päivässä.

A:n ja B:n irtisanominen oli tapahtunut Kantakrouvin ja Mesikämmenen keittiötoimintojen yhdistämisen vuoksi, jolloin ruoan valmistus Kantakrouvissa oli kokonaan päättynyt. A:n ja B:n työsuhteiden päättyminen olisi ollut vältettävissä sillä, että he olisivat muiden työntekijöiden tavoin hyväksyneet toimintojen yhdistämisen ja suostuneet työskentelemään Mesikämmenessä.

Kantakrouvin keittiötehtäviin ei ollut palkattu A:n ja B:n irtisanomisaikana uutta työntekijää. Kyseinen työntekijä oli ollut Kantakrouvin palveluksessa oleva työntekijä, joka oli suorittanut asepalvelustaan 10.6.1991 - 4.2.1992, minkä jälkeen hän oli palannut takaisin työhön.

Kanteessa mainittu Mesikämmenen työvuorolista ajalle 6. - 26.10.1991 oli peruutettu, kun oli käynyt ilmi, etteivät keittäjät suostuneet työskentelemään Mesikämmenessä.

Työnantaja ei ollut menetellyt luottamusmies- eikä yhteistoimintasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan A:n ja B:n työsopimukset. Työnantajalla ei ollut ollut mahdollisuuksia tarjota A:lle tai B:lle entistä kokoaikaista työtä Kantakrouvissa. Työntekijät olivat kieltäytyneet järjestelystä, jolla heidän työpaikkansa olisi voitu turvata.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n ja sen soveltamisohjeen mukaan luottamusmies voitiin siirtää sopimuksen estämättä jopa toiseen työhön edellyttäen, ettei hänen palkkansa laskenut siirron johdosta. A:n kannalta ei ollut ollut kyse edes toisesta työstä, vaan samanlaisesta työstä työnantajan toisen toimipaikan keittiössä.

Työnantajalle ei ollut toimitettu B:n varatyösuojeluvaltuutetun asemasta tietoa, joten häntä ei voitu katsoa yhteistoimintasopimuksen tarkoittamaksi työsuojeluvaltuutetuksi.

Työnantaja ei ollut rikkonut sopimusmääräyksiä. Jos työtuomioistuin kuitenkin katsoisi, että luottamusmiessopimuksen määräystä oli rikottu, oli korvausta vähentävänä tekijänä otettava huomioon A:n käyttäytyminen työsuhteen päättymisen yhteydessä ja työnantajan tarjotessa hänelle työvoimatoimiston kautta keittäjän työtä Mesikämmenestä kesäkuun alussa 1992 toisen työntekijän irtisanouduttua. Työvoimatoimikunnan kokouspöytäkirjasta kävi ilmi, että A oli kieltäytynyt tästä työstä. Näin ollen, mikäli työnantaja velvoitettaisiin suorittamaan A:lle korvausta, tulisi korvaus rajata koskemaan ainoastaan aikaa ennen kieltäytymistä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vastineen johdosta vielä lausunut muun muassa, että Mesikämmenen keittiötä varten ajalle elo-lokakuu 1991 laaditut työvuorolistat osoittivat, että Kantakrouvin keittiöön oli jäänyt työtä yhdelle kokoaikaiselle työntekijälle. Yhteistoimintaneuvottelujen kohteena ollut, alkuperäisen yhdistämissuunnitelman toteuttamista tarkoittanut työvuorolista olisi merkinnyt A:lle ja B:lle lomautusta. Edellä mainittujen työvuorolistojen mukaan työvuorot Kantakrouvin keittiössä olisivat olleet kello 8 - 15 eli kestäneet seitsemän tuntia.

Aiemmin osa-aikaisessa työsuhteessa Kantakrouviin olleelle työntekijälle oli ryhdytty antamaan A:n ja B:n työsuhteiden päätyttyä enemmän työtunteja Kantakrouvissa kuin mihin hänen työtuntinsa olivat keskimäärin vakiintuneet ennen varusmiespalveluaikaa ja 4.2. - 15.3.1992. Tämä osoitti, ettei työnantajalla ollut ollut väitetyn laajuisia taloudellisia ja tuotannollisia perusteita irtisanoa A ja B. Vaikka ruoan valmistaminen Kantakrouvin keittiössä oli ilmeisesti keittiötoimintojen yhdistämisen johdosta loppunutkin, eivät keittiötoiminnot muilta osin olleet päättyneet. Tämän osoitti jo se, että yhdelle työntekijälle oli jäänyt työtä keittiöön.

Työnantajan laatimat työvuorolistat osoittivat, että työnantaja olisi ensimmäisenä lomauttanut luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun. Kun työnantajan suunnitelmaan ei ollut suostuttu, oli työnantaja irtisanonut luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun.

Mesikämmenessä ja Kantakrouvissa oli ollut omat luottamusmiesorganisaationsa. Luottamusmiessopimuksessa tarkoitettu siirtosuoja tarkoitti siirtämistä samassa työpaikassa eli saman luottamusmiesorganisaation rajoissa huonommin palkattuun työhön. Työnantaja ei voinut yksipuolisella päätöksellään muuttaa luottamusmiesorganisaation sovittuja rajoja. Työnantaja ei voinut kiertää luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun erityistä irtisanomissuojaa siirtämällä heidät töihin toiseen toimipisteeseensä, jossa oli oma luottamusmiesorganisaatio. Lisäksi Kantakrouvin ravintolasali oli toiminut Kantakrouvin ja Mesikämmenen keittiötoimintojen yhdistämisen jälkeen kuten ennenkin. A oli ollut myös ravintolasalin työntekijöiden luottamusmies ja B heidän työsuojeluvaltuutettunsa.

B oli ollut työpaikan työsuojeluvaltuutettu. Työturvallisuuskeskukselle oli toimikaudelta 1990 - 1991 lähetetty Kantakrouvin työsuojeluhenkilöilmoitus. Sen mukaan työpaikan ensimmäisenä varavaltuutettuna toimi B. Työnantajalla oli ollut tieto varsinaisen työsuojeluvaltuutetun pitkästä sairaslomasta ja B oli toiminut tuon ajan työsuojeluvaltuutettuna.

Vaikka Kantakrouvin ja Mesikämmenen toimintojen yhdistämisen taloudellisista perusteista oli oltu hyvin pitkälti samaa mieltä, ei toteuttamisen keinoista ollut vallinnut yksimielisyyttä. Luottamusmies työntekijöiden edustajana ei ollut hyväksynyt työnantajan menettelyä yhdistämisen käytännöllisessä toteuttamisessa.

A ei ollut kieltäytynyt hänelle tarjotusta työstä. Ähtärin työvoimatoimikunnan 29.6.1992 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta selvisi, ettei A:lle ja B:lle maksettavan työttömyyspäivärahan maksamiselle ollut aiheutunut estettä väitetystä työstä kieltäytymisestä. Tarjottu työ Mesikämmenen keittiössä olisi ollut kahden kuukauden mittainen ja se olisi alkanut 13.6.1992. A oli saanut tiedon työstä 4.6.1992 ja soittanut samana päivänä työnantajan edustajalle. A oli kysellyt työsuhteen ehtoja ja jäänyt miettimään asiaa. Noin kahden tunnin kuluttua puhelinkeskustelusta B ja Kantakrouvista irtisanottu kolmas keittäjä olivat ottaneet yhteyttä A:han ja kertoneet työnantajan ilmoittaneen työvoimatoimistoon heidän kaikkien kieltäytyneen tarjotusta työstä. Tämän jälkeen A oli keskustellut puhelimessa vielä kerran työnantajan edustajan kanssa. Työnantajan edustaja oli tuolloin kertonut, että kyseinen työpaikka oli jo täytetty.

Vaikka katsottaisiin, että A ja B olivat kieltäytyneet heille tarjotusta työstä, ei se voinut rajoittaa maksettavaa korvausta. A:lle tarjottu työ olisi kestänyt noin kaksi kuukautta ja A oli ollut työttömänä ennen tätä ajankohtaa ja sen jälkeenkin. Työttömyys puolestaan oli ollut seurausta työnantajan lain- ja työehtosopimuksen osana noudatettavien sopimusten vastaisesta luottamusmiehen työsuhteen päättämisestä.

Arctia Oy oli 1.2.1993 alkaen jälleen erottanut Mesikämmenen ja Kantakrouvin omiksi tulosvastuullisiksi yksiköikseen. Näin ollen työnantajan kokeilu oli kestänyt vajaan vuoden. Työnantajan toiminnan eräänä keskeisimmistä tavoitteista oli ollut päättää työntekijöiden aktiivisten luottamushenkilöiden työsuhteet.

Luottamusmiessopimuksen mukaan työnantajalla oli velvollisuus kouluttaa luottamusmiestä niin kauan kuin työpaikalla oli henkilöstön edustajalle tämän ammattia vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä ja sitä työtä oli heille tarjottava. Luottamusmiessopimuksen 4 §:ssä tarkoitettu luottamusmiehen siirtäminen toiseen työhön tarkoitti siirtämistä siten, että luottamusmiesasema säilyi. A:n ja B:n siirtäminen Mesikämmenen keittiöön olisi merkinnyt, paitsi heidän lomauttamistaan osa-aikaiseksi 6.10.1991 alkaen, myös sitä, että heidän olisi ollut mahdotonta käytännössä hoitaa Kantakrouvin henkilöstön edustajina luottamustehtäviään.

Työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annettu laki ja työsuojelun valvonnasta annettu asetus edellyttivät työnantajan huolehtivan työsuojelutoiminnan ylläpitämisestä ja siitä, että työpaikalla oli toimessa oleva työsuojeluvaltuutettu.

Yhteistoimintasopimuksen V luvun 3 §:n määräys ilmoituksen tekemisestä työnantajalle työsuojeluvaltuutetun esteestä oli muodollisuus, joka lähinnä selvensi työntekijöiden puolella työsuojeluun liittyvää työnjakoa. Ilmoituksen tarkoituksena oli selvittää työnantajalle, kuka työntekijöiden puolella kulloinkin vastasi työsuojelusta. Tiedoksianto ei ollut varatyösuojeluvaltuutetun erityisen irtisanomissuojan edellytys varsinkaan silloin, kun työnantajan tiedossa tosiasiallisesti oli ollut työsuojeluvaltuutetun este.

A ja B eivät olleet kieltäytyneet tarjotusta työstä kesäkuun 1992 alussa. Jos kuitenkin katsottaisiin, että kyseessä oli työstä kieltäytyminen, ei sillä voinut olla merkitystä asiassa vaadittavaa korvausta määrättäessä. A:n osalta perusteluna oli muun muassa astma, joka vaikeutti hänen matkustamistaan polkupyörällä ja kävellen.

Työttömyysturvalain 7 §:n ja 7 a §:n mukaan työntekijä saattoi pätevästä syystä kieltäytyä vastaanottamasta työtä. Tällainen kieltäytyminen ei vaikuttanut työttömyyspäivärahan maksamiseen. A:n menettelylle oli ollut Ähtärin työvoimatoimikunnan mielestä pätevä syy.

Arctia Oy ei ollut tehnyt ennakkoilmoitusta luottamusmies A:n irtisanomisesta hänet valinneelle ammattiosastolle. Arctia Oy oli koko ajan menetellyt siten kuin A:lla ja B:llä ei olisi ollut erityisasemaa muihin työntekijöihin verrattuna. Tämä yhtiön menettely osoitti yleistä piittaamattomuutta työsuojelua koskevista ja luottamusmiessopimuksen määräyksistä. Arctia Oy:n yleinen asenne tuli ottaa huomioon määrättävää korvausta korottavana seikkana.

VASTAAJAN LISÄVASTINE

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vielä lausunut, että A:n ja B:n työsuhteiden päättymisen jälkeen oli ruokatarjoilua supistettu olennaisesti Kantakrouvissa. Kokopäiväisestä ruokailutarjoilusta oli luovuttu ja siirrytty pelkästään lounastarjoiluun kello 10.30 - 14. Vaikka tähän 3,5 tuntiin lisättiin ruoan lämmitykseen ja asetteluun ennen tarjoilun alkamista kuluva aika sekä lopettamistyöt, ei keittiötyötä ollut ollut tarjolla kuin korkeintaan 4,5 - 5 tuntia. Lisäksi kenellekään työntekijöistä ei enää toimipisteiden yhdistämistä koskevan tuotannollisen päätöksen jälkeen ollut tarjota työtä pelkästään Kantakrouvissa. Henkilöt, jotka olivat tehneet työvuoroja Kantakrouvissa A:n ja B:n työsuhteiden päättymisen jälkeen, eivät suinkaan olleet tehneet seitsentuntisia vuoroja Kantakrouvin keittiössä vaan olivat siirtyneet työskentelemään saman vuoron aikana Mesikämmeneen. He olivat osallistuneet myös täydelliseen suursiivoukseen Kantakrouvin varastotiloissa.

Työnantajan arvio yhteistoimintaneuvottelujen aikana siitä, että Kantakrouvin keittiössä olisi ollut työtä vain muutaman tunnin ajaksi, oli osoittautunut oikeaksi.

Kantakrouviin A:n ja B:n työsuhteiden päättymisen jälkeen töihin tullut työntekijä oli työskennellyt Kantakrouvissa ennen asepalvelustaan noin kolmena vuorona viikossa. Asepalveluksen päättymisen jälkeen hänen työvuorojaan oli jouduttu vähentämään entisestään työn määrän vähyyden vuoksi. Keväällä 1992 A:n ja B:n työsuhteiden päättymisen jälkeen kyseinen työntekijä oli tehnyt ainoastaan satunnaisia vuoroja. Kesällä hänelle oli voitu tarjota työtä sesongin ja vuosilomien aikana. A ja B olivat vastaavasti kieltäytyneet ottamasta vastaan työtä kesäkuun alussa.

Poistetusta ja mitätöidystä työvuorolistasta ajalle 6. - 26.10.1991 ei voitu vetää johtopäätöksiä siitä, miten A ja B olisivat tulleet työskentelemään Mesikämmenessä.

Työnantaja oli ilmoittanut kesäaikana 1992 avoinna olleista työpaikoista työvoimatoimiston välityksellä aiemmin irtisanotuille työntekijöille. B ja kolmas Kantakrouvin keittäjä olivat 3.6.1992 kieltäytyneet tarjotusta työstä. Työnantaja oli ilmoittanut kieltäytymisestä työvoimatoimistoon. A oli ottanut yhteyttä työnantajaan puhelimitse ja ilmoittanut keittiöpäällikölle, ettei hän ottanut tarjottua työtä vastaan. Vasta tämän jälkeen työnantaja oli ilmoittanut työvoimatoimistoon A:n kieltäytymisestä. A oli ottanut myöhemmin uudelleen yhteyttä työpaikalle ja tiedustellut avoimena olevaa työpaikkaa. Tässä vaiheessa työpaikka oli jo täytetty. Työvoimatoimikunnan pöytäkirjanotteessa todettiin, että toimikunta oli käsitellyt asiaa nimenomaan työstä kieltäytymisenä.

Arctia Oy oli erottanut Mesikämmenen ja Kantakrouvin 1.2.1993 erillisiksi tulosyksiköiksi Arctia Oy:n keskusjohdon päätöksestä. Tuolla päätöksellä ravintola- ja hotellilinjat koko Arctia Oy:ssä oli erotettu toisistaan.

A:n ja B:n asemasta henkilöstön edustajina ei ollut keskusteltu yhteistoimintaneuvottelujen aikana. Myöskään työntekijöiden edustajat eivät olleet katsoneet, että syynä A:n ja B:n irtisanomiseen olisi ollut heidän asemansa henkilöstön edustajina.

Yhteistoimintasopimuksen V luvun 3 §:n mukaan työsuojeluvaltuutetun oli tehtävä työsuojelupäällikölle tai tämän esimiehelle ilmoitus esteestä toimia työsuojeluvaltuutettuna ja sen kestosta. Kantakrouvin varsinainen työsuojeluvaltuutettu ei ollut sairaslomansa aikana tehnyt mainittua ilmoitusta työnantajalle eikä ollut näin ollen luopunut asemastaan työsuojeluvaltuutettuna. B:llä ei siten varavaltuutettuna ollut ollut työsuojeluvaltuutetun oikeuksia ja velvollisuuksia eikä näin ollen myöskään yhteistoimintasopimuksen tarkoittamaa työsuhdeturvaa.

Yhteistoimintasopimuksen V luvun 3 §:ssä viitattiin työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojan osalta työsuojelun valvontalain 11 §:n 4 momenttiin ja työsopimuslain 53 §:ään, joiden mukaan irtisanominen oli mahdollista, jos työ kokonaan päättyi eikä voitu järjestää muuta työtä, joka vastasi työsuojeluvaltuutetun ammattitaitoa.

Luottamusmiessopimuksen määräykset soveltamisohjeineen eivät estäneet työnantajaa irtisanomasta mainitun kaltaisessa tilanteessa työntekijöiden työsopimuksia. Työnantajalla ei ollut ollut käytännön mahdollisuuksia säilyttää heidän työsuhteitaan. Keittäjinä toimineiden luottamushenkilöiden työllistäminen tarjoilijoina ei ollut peruste irtisanoa tarjoilijoiden työsopimuksia eikä myöskään luottamusmiessopimusta voitu niin tulkita.

A:n kuukausipalkaksi ilmoitettu 6 507 markkaa on myönnetty oikeaksi.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Arctia Oy on osaltaan yhtynyt Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton puolesta esitettyyn.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Arctia Oy ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi laillisine korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Arctia Oy harjoittaa Ähtärissä ravintolatoimintaa Hotelli-ravintola Mesikämmenessä ja Ähtärin Kantakrouvissa.

Kantakrouvin keittiössä on vielä alkusyksyllä 1991 työskennellyt kolme keittäjää ja siivooja. Ravintolasalin puolella on tuolloin ollut 7 - 9 tarjoiluhenkilökuntaan kuuluvaa työntekijää. Mesikämmenessä on ollut oma keittiöhenkilökuntansa. Mesikämmenen ja Kantakrouvin välimatka on noin kahdeksan kilometriä.

A on työskennellyt Kantakrouvissa keittäjänä vuodesta 1967 alkaen. A on 1.9.1991 valittu Kantakrouvin varaluottamusmieheksi toimimaan alkukesästä 1991 äitiyslomalle jääneen luottamusmiehen sijaisena. B on vuodesta 1970 alkaen ollut Kantakrouvissa keittäjänä. B on valittu Kantakrouvin ensimmäiseksi varatyösuojeluvaltuutetuksi vuosiksi 1990 - 1991 ja 1992 - 1993.

Kantakrouvissa on syksyllä 1991 käyty yhteistoimintaneuvotteluja keittiön toiminnan supistamiseksi. Neuvottelujen kuluessa työnantaja on ilmoittanut yhdistävänsä Mesikämmenen ja Kantakrouvin keittiötoiminnot. Suunnitelman mukaan Kantakrouvin keittäjät olisivat siirtyneet työskentelemään saman työnjohdon alaisuudessa Mesikämmen keittiössä, mutta työskentelisivät tarvittaessa myös Kantakrouvin keittiössä.

Asianosaiset ovat työtuomioistuimessa olleet yksimielisiä siitä, että työnantajalla on ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt Kantakrouvin keittiötoimintojen supistamiselle.

A ja B ovat ilmoittaneet, etteivät he suostuneet työskentelemään Mesikämmenessä, koska he olivat tehneet työsopimuksen työstä Kantakrouvissa.

Työnantaja on 15.11.1991 irtisanonut Kantakrouvin kaikkien kolmen keittäjän työsopimukset taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä päättymään 14.3.1992. Keittäjät ovat työskennelleet irtisanomisaikansa Kantakrouvin keittiössä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on kanteessaan katsonut, että Arctia Oy on menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti irtisanoessaan varaluottamusmies A:n sekä yhteistoimintasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan varatyösuojeluvaltuutettu B:n työsopimukset.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että A on toimiessaan 1.9.1991 alkaen äitiyslomalla olleen varsinaisen luottamusmiehen sijaisena nauttinut luottamusmiessopimuksen mukaista irtisanomissuojaa.

Vastaajapuolen mukaan B:hen ei voida soveltaa yhteistoimintasopimuksen mukaista työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojaa, koska työnantajalle ei ollut ilmoitettu, että varavaltuutetuksi valittu B olisi tullut varsinaisen työsuojeluvaltuutetun sijaan.

Yhteistoimintasopimuksen V luvun 3 §:n mukaan työsuojeluvaltuutetun ollessa estynyt hoitamasta työsuojeluvaltuutetun tehtäviä toimii hänen sijallaan ensimmäinen varavaltuutettu ja tämänkin ollessa estyneenä toinen varavaltuutettu. Esteestä ja sen kestosta tulee ilmoittaa työsuojelupäällikölle. Ilmoituksen tekee työsuojeluvaltuutettu, ellei hän ole tähänkin estynyt. Sopimuskohdan mukaan varavaltuutetun hoitaessa työsuojeluvaltuutetun tehtäviä hänellä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin työsuojeluvaltuutetulla.

Kantakrouvin työsuojeluvaltuutetuksi valittu työntekijä on ollut syksyllä 1991 ja keväällä 1992 pitkällä sairaslomalla, mikä on ollut työnantajan tiedossa. Työsuojeluvaltuutettu on kuitenkin sairaslomansa aikana osallistunut Kantakrouvissa käytyihin työnantajan ja työntekijöiden välisiin neuvotteluihin. Kantajapuoli on myöntänyt, ettei ilmoituksen tekemistä työsuojeluvaltuutetun esteestä voida näyttää toteen.

Kantakrouvin ja Mesikämmenen hotellinjohtaja on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna kertonut, ettei hän neuvoteltaessa Kantakrouvin keittäjien siirtymisestä työskentelemään Mesikämmenen keittiössä ja heidän irtisanomisestaan ollut tiennyt B:n hoitaneen työsuojeluvaltuutetun tehtäviä. Varsinaisen työsuojeluvaltuutetun sairasloman aikana ei työsuojeluvaltuutetulle kuuluvia tehtäviä ollut hotellinjohtajan mukaan Kantakrouvissa edes esiintynyt.

Luottamusmiessopimuksen mukaan työvoimaa taloudellisista tai tuotannollisista syistä supistettaessa on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Sopimuksen soveltamisohjeissa puolestaan määrätään, että jos esimerkiksi rationoinnin takia jokin vain tiettyä, lakkaavaa työtä suorittanut työntekijäryhmä sanotaan irti kokonaisuudessaan, voi toimenpide kohdistua myös heidän luottamusmieheensä ja että jos asianomaisen alan toimintaa vain supistetaan ja joitakin työntekijöitä jää työhön, on luottamusmiehen yleensä oltava heidän joukossaan.

Työnantajan toteuttama Mesikämmenen ja Kantakrouvin keittiötoimintojen yhdistäminen on tapahtunut siten, että myös Kantakrouvissa tarjottu ruoka on valmistettu Mesikämmenen keittiössä sekä kuljetettu sieltä Kantakrouvin keittiössä lämmitettäväksi ja annosteltavaksi. Kantakrouvin keittiön työntekijäin työsuhteitten päätyttyä työn Kantakrouvin keittiössä ovat suorittaneet Mesikämmenen keittiössä aikaisemmin työskennelleet työntekijät.

Kantakrouvin keittiötoimintojen supistamista koskevissa yhteistoimintaneuvotteluissa työnantaja on ilmoittanut, ettei Kantakrouvin keittiössä voitu taata työtä kuin enintään yhden työntekijän työtunteja vastaava määrä ja tällöinkin oli siivoustyötä sisällytettävä työtunteihin. Työnantajapuoli on työtuomioistuimessa ilmoittanut keittiötyötä jääneen Kantakrouviin 4,5 - 5 tuntia päivässä. A ja B ovat työtuomioistuimessa arvioineet työtä jääneen 6 - 6,5 tuntia päivässä. Vaikka siis esitetty selvitys osoittaa, ettei Kantakrouvin keittiöön ole ainakaan ilman siivoustyötä jäänyt työtä yhdenkään työntekijän koko päivän työtä vastaavaa määrää, niin selvää on, ettei työ Kantakrouvin keittiössä ole kokonaan loppunut. Tämä on edellä lausutun mukaisesti ollut tiedossa jo yhteistoimintaneuvotteluja käytäessä.

Luottamusmiessopimuksen mukaan luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän on ollut valituksi tullessaan. Sopimuksen soveltamisohjeissa mainitaan, ettei sopimuskohta estä siirtämästä luottamusmiestä toiseen työhön, mutta hänen palkkansa ei siirron johdosta saa laskea.

Työtuomioistuimen tuomiollaan n:o 91/1986 ratkaisemassa asiassa on ollut kysymys luottamusmiehenä toimineen ravintolan vahtimestarin irtisanomisesta tämän kieltäydyttyä siirtymästä vahtimestariksi työnantajan samalla paikkakunnalla omistamaan toiseen ravintolaan. Työtuomioistuin on katsonut, ettei työnantaja, joka oli varannut luottamusmiehelle irtisanomisajan kuluessa mahdollisuuden siirtyä ammattiaan vastaavaan työhön samalle paikkakunnalle, ollut menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti irtisanoessaan luottamusmiehen. Koska vahtimestarin aikaisempi tehtävä oli uudelleenjärjestelyjen seurauksena kokonaan lakannut, tuomiosta ei ole saatavissa ainakaan suoranaista johtoa nyt käsiteltävän asian ratkaisulle.

Tuomionsa n:o 34/1985 perusteluissa työtuomioistuin on eräisiin aikaisempiin tuomioihinsa viitaten todennut luottamusmiessopimuksen viimeksi mainittua määräystä pidetyn sanonnaltaan parhaiten sellaiseksi suojamääräykseksi ymmärrettävänä, joka kieltää siirtämästä luottamusmiestä työhön pienemmällä palkalla kuin mihin hänellä työehtosopimuksen mukaan olisi oikeus, jos hän pysyisi siinä työssä, jota hän on tehnyt valituksi tullessaan. Mainitussa tuomiossaan työtuomioistuin on katsonut, ettei luottamusmiehen siirtäminen hänen entinen palkkauksensa säilyttäen työhön, joka palkkaryhmittelyssä oli sijoitettu alempaan vaativuusryhmään, ollut tapahtunut luottamusmiessopimuksen vastaisesti, kun töiden uudelleen järjestelyt olivat tapahtuneet tuotannollisista ja taloudellisista syistä eikä luottamusmies ollut voinut osoittaa hyväksyttävää perustetta kieltäytymiselleen siirtyä hänelle esitettyyn työhön.

Kantajapuolen mukaan A:ta ei olisi saanut siirtää työskentelemään Mesikämmeneen siitäkään syystä, että Kantakrouvissa ja Mesikämmenessä oli kummassakin oma luottamusmiesorganisaationsa. Kantajapuoli on viitannut asianosaisliittojen välisen luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjan määräykseen, jonka mukaan yrityksen jakamisesta luottamusmiestoiminnan kannalta tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi sovitaan paikallisesti ja mikäli siitä ei päästä paikallisesti yksimielisyyteen liitot ratkaisevat erimielisyyden. Tämän määräyksen tarkoituksesta ei työtuomioistuimelle ole esitetty selvitystä eikä se sanamuotonsa mukaan ole estänyt A:n siirtämistä.

Kannetta on ajettu myös sillä perusteella, että työnantajan olisi tarvittaessa pitänyt tarjota A:lle myös Kantakrouvin tarjoilijan työtä. Työtuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan n:o 91/1986 todennut, ettei vahtimestarin ja toisaalta tarjoilijan, viinurin tai kassanhoitajan tehtäviä voida pitää sillä tavoin samankaltaisina, että työnantaja olisi ollut velvollinen kouluttamaan tai perehdyttämään vahtimestarina yksinomaan toimineen työntekijän tuollaisiin uusiin tehtäviin ainakaan, jos hänelle on osoitettavissa muuta hänen ammattiaan vastaavaa työtä. Työtuomioistuimen ei kuitenkaan ole tässä asiassa tarpeen ottaa kantaa tähän kanneperusteeseen.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaan työnantaja, joka ei noudata sopimuskohdan määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 7.4.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen. Työtuomioistuimen tuomiolla n:o 43/1992 ratkaistussa asiassa asianosaisliitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että viittaus irtisanomissuojasopimukseen koskee liittojen välillä 23.3.1990 solmittua irtisanomissopimusta, jonka mukaan korvaus lainvastaisesta irtisanomisesta määräytyy työsopimuslain 47 f §:n mukaan.

Luottamusmiessopimuksen mukaan luottamusmiehelle annettavasta ennakkoilmoituksesta työsuhteen päättymisestä on annettava tieto myös luottamusmiehen valinneelle ammattiosastolle. Arctia Oy on laiminlyönyt antaa sopimuskohdan mukaisesti ammattiosastolle tiedon A:n työsuhteen päättymisestä. Kantajapuolen mukaan tämä työnantajan menettely A:n työsopimusta päätettäessä on korvauksen suuruutta määrättäessä otettava sitä lisäävänä seikkana huomioon. Koska laiminlyönti kuitenkin kohdistuu ammattiosastoon eikä A:han, sitä ei työtuomioistuimen mielestä ole pidettävä korvauksen määrään vaikuttavana seikkana.

Vastaajapuoli on pitänyt korvausta vähentävänä seikkana sitä, että A on kieltäytynyt vastaanottamasta hänelle kahdeksi kuukaudeksi kesällä 1992 tarjottua työtä Mesikämmenen keittiössä. Työtuomioistuimelle esitetystä työvoimatoimikunnan pöytäkirjasta ilmenee kieltäytymisen syynä olleen työmatka. Kuten edellä on todettu, A ei sopivien kulkuyhteyksien puuttumisen ja terveydentilansa vuoksi olisi tosiasiassa voinut vastaanottaa työtä Mesikämmenestä. Koska lisäksi työvoimatoimikunta ei ole pitänyt kieltäytymistä esteenä työttömyyspäivärahan maksamiselle, myöskään tätä seikkaa ei työtuomioistuimen mielestä ole pidettävä korvauksen määrään vaikuttavana.

Majoitus- ja Ravitsellisalan Työnantajaliitto on A:n irtisanomisaikana saanut tiedon hänen luottamusmiesasemastaan ja irtisanomisensa perusteista. Liitolla olisi tuolloin ollut aihetta selvittää tarkemmin, olisiko työnantaja edelleen voinut työllistää A:n Kantakrouvissa. Hyväksyessään työnantajan menettelyn liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Arctia Oy on menetellyt luottamusmiessopimuksen 4 §:n määräysten vastaisesti irtisanoessaan luottamusmiehen tehtäviä hoitaneen A:n.

Arctia Oy velvoitetaan maksamaan A:lle korvauksena luottamusmiessopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 80 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.2.1993 lukien.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle 20 000 markkaa.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Langinkoski, Hynönen ja Kiuru jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.