Employer fined for dismissing union rep and union federation fined for failing to supervise during labor dispute.

Työnantaja oli tietensä rikkonut työsuojelusopimuksen määräyksiä lomauttaessa tehtaan työsuojeluvaltuutetun, vaikka tuotantolaitoksen toimintaa ei kokonaisuudessaan ollut keskeytetty eikä mahdollisuudesta lomauttaa työsuojeluvaltuutettu ollut muuten sovittu.

Työnantaja oli työsuojeluvaltuutetun lomauttamisasian lisäksi painostanut työntekijöitä palkanlisää koskevaan sopimukseen. Tämän työnantajan menettely oli muodostanut työehtosopimuksen työpalkkaa koskeviin määräyksiin kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen oli osa painostustoimenpidettä. Työnantaja tuomittu maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Työnantajaliitto on hyväksyessään työnantajan menettelyn laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Kantaja Kemian Työntekijäin Liitto ry Vastaajat Kemianteollisuus KT ry Betora Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kemianteollisuus KT:n ja Kemian Työntekijäin Liiton välillä 1.3.1992 31.10.1993 voimassa olevassa kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Yleisten sopimusten noudattaminen

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimus työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla 10.9.1990

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Sopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työrauha ja valvontavelvollisuus

2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 § Suorituspalkkatyö

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkiopalkka

4. Palkkiopalkkajärjestelmää voidaan käyttää niissä töissä, joissa työtulos (tuotannon määrä, tuotteen laatu, raaka-aineen käytön todellisuus yms.) riippuu esim. työntekijän tarkkaavaisuudesta, työtaidosta, tms. tekijästä. Palkkiopalkkatyö on hinnoiteltava siten, että normaalilla suoritustasolla ansio ylittää työnvaativuuteen perustuvan palkan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa sopimuksessa työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 §

Työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturva

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa työsuojeluvaltuutettuun, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei työsuojeluvaltuutetulle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Lisän poistamisesta oli käyty sekä paikallinen että liittojen välinen neuvottelu. Työntekijäpuoli oli katsonut, että lisän maksaminen oli muodostunut työnantajaa sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi, kun taas työnantajapuoli oli liittojen välisessä neuvottelussa irtisanonut mielestään vuonna 1986 tekemänsä paikallisen sopimuksen päättymään kolmen kuukauden kuluttua eli 13.11.1992. Työntekijöiden palkanlisiä koskeva kanne oli nostettu paikallisessa alioikeudessa.

Yhtiössä oli lisäksi ollut erimielisyyksiä sen johdosta, että työnantaja oli lomauttanut pääluottamusmiehen luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti lokakuussa 1991, vaikka tuotantolaitoksen toimintaa ei ollut keskeytetty kokonaan. Erimielisyyttä oli jo sovittu käsiteltävän liittojen välisessä neuvottelussa 21.10.1991, mutta työntekijäpuoli oli tällä kertaa luopunut enemmistä vaatimuksista työnantajan korvattua pääluottamusmiehelle ansionmenetyksen lomautuksen ajalta. Työsuojeluvaltuutettu A:n lomautuksen yhteydessä marraskuun alussa 1992 oli kuitenkin jouduttu selvittämään työnantajalle, että pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu lomautettiin työehtosopimuksen mukaan viimeisinä.

Palkanlisää koskevan liittojen välisen neuvottelun päätyttyä tuloksettomana 13.8.1992 oli työnantaja käynnistänyt työpaikalla pääluottamusmieheen, A:han ja koneenhoitajaan kohdistetun painostuksen saadakseen heidät suostumaan esitykseen, jonka mukaan lisää maksettaisiin ainoastaan laminaattorin tuotantoajalta.

Työnantaja oli jo käytännössä toteuttanut esityksensä poistamalla lisän muulta kuin tuotantoajalta koneenhoitajalta vuonna 1991 ja pääluottamusmieheltä sekä A:lta 13.2.1992 alkaen. Käydyissä neuvotteluissa työnantaja oli uhannut poistaa lisän myös tuotantoajalta, jolleivät työntekijät suostuisi allekirjoittamaan sopimusta. Painostuksen johdosta koneenhoitaja oli taipunut sopimuksen allekirjoittamiseen, mutta pääluottamusmiehen ja A:n osalta työnantaja oli toteuttanut uhkauksena 16.11.1992 lähtien. Heille oli tästä lähtien maksettu samasta työstä oleellisesti pienempää palkkaa kuin koneenhoitajalle.

Työnantaja oli tehostanut painostustaan ilmoittamalla tarvittaessa valittavansa alioikeuden lisiä koskevasta päätöksestä ylempiin oikeusasteisiin, joten oikeuden vastainen tila tulisi pääluottamusmiehen ja A:n osalta jatkumaan vuosikausia. Palkanalennuksen tueksi työnantaja oli kehittänyt myös muita painostustoimenpiteitä, jotka kohdistettiin erityisesti pääluottamusmieheen ja työsuojeluvaltuutettuun. Osana painostustoimenpiteitä työnantaja oli yksipuolisesti muuttanut järjestelyä, jonka mukaan A oli saanut ottaa työajan lyhennysvapaat 15 minuutin pituisina päivittäisinä työajan lyhennyksinä. Tämä oli ollut tarpeen A:n teknisessä oppilaitoksessa suorittamien iltaopintojen vuoksi.

Ennen pääluottamusmiesvaaleja työnantaja oli käynnistänyt huhukampanjan, jonka mukaan tuotantopalkkiot poistettaisiin kaikilta, mikäli pääluottamusmies edelleen valittaisiin tehtävään.

Työsuojeluvaltuutettu A:n lomauttaminen 20. ja 30.11.1992 oli muodostanut työnantajan painostustoimenpiteen ja työsuojelusopimuksen tietensä rikkomisen, sillä tuotantolaitoksen toimintaa ei kyseisenä päivänä ollut keskeytetty kokonaan. A oli ollut lomautettuna marraskuun alkupuolella, minkä johdosta työnjohtajalle oli tehty selväksi, ettei pääluottamusmiestä ja työsuojeluvaltuutettua voinut lomauttaa, ellei tehtaan toimintaa keskeytetty kokonaan. Työnjohtaja oli kuitenkin väittänyt, että työsuojeluvaltuutettua koski eri sääntö.

Työnantaja oli tammikuussa 1993 korvannut A:lle ansionmenetyksen lomautuspäiviltä hyväksymättä silti muistion perustetta.

Lisän poistamisen jälkeen sekä pääluottamusmieheen että A:han oli kohdistettu muutakin painostusta. Joulukuun ensimmäisessä tilissä oli maksettu A:lle kahdeksalta tunnilta jopa hänen perustuntipalkkaansa pienempää palkkaa. Elementtilinjalla maksettiin työntekijöille henkilökohtaisen palkan lisäksi tulospalkkaa 7 markkaa tunnilta, ei kuitenkaan pääluottamusmiehelle hänen työskennellessään linjalla.

Jatkuva painostus työpaikalla oli aiheuttanut A:lle unihäiriöitä ja ahdistusta, minkä johdosta hän oli ollut sairaslomalla 4. - 13.12.1992. A oli purkanut työsopimuksensa 15.12.1992 painostuksen ja sopimuksen vastaisesti maksetun palkan johdosta. Työsopimuksen purkamista koskeva kanne oli nostettu paikallisessa alioikeudessa.

Työnantajan esitykseen lisiä koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta oli sisältynyt tarjous riidanalaisten lisien maksamisesta taannehtivasti. Koneenhoitaja oli allekirjoittanut sopimuksen tällä edellytyksellä. Sittemmin työnantaja oli kuitenkin ilmoittanut, ettei taannehtivia lisiä makseta koneenhoitajallekaan ennen kuin pääluottamusmieskin oli allekirjoittanut sopimuksen.

A:n lomauttamista 20. ja 30.11.1992 koskevat paikalliset neuvottelut oli käyty 17.12.1992. Kun paikallisessa neuvottelussa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä, oli asiasta käyty tulokseton liittojen välinen neuvottelu 18.2.1993.

Työnantaja oli esittänyt 12.11.1992 uhkauksen poistaa 30 prosentin suuruinen henkilökohtainen lisä myös tuotantoajalta. Samana päivänä kantajaliitto oli lähettänyt työnantajaliittoon telefax-sanoman, jossa oli vaadittu työnantajaliitolta työehtosopimuslain 8 §:n edellyttämiä toimenpiteitä, jotta Betora Oy luopuisi työtaistelutoimenpiteestä. Kantajaliitto oli kirjeitse kääntynyt 16.12.1992 työnantajaliiton puoleen samassa asiassa, kun työnantaja oli toteuttanut uhkauksensa. Tässä kirjeessä oli viitattu myös työsuojeluvaltuutettu A:n perusteettomaan lomautukseen. Seuraavan kerran työnantajaliittoa oli muistutettu valvontavelvollisuudesta 23.12.1992 päivätyllä kirjeellä sen jälkeen, kun A oli joutunut purkamaan työsopimuksensa. Lukuun ottamatta 16.11.1992 päivättyä vastausta ei työnantajaliitto ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin asiassa.

A:n ollessa lomautettuna 20.11.1992 oli tehtaalla työskennellyt ainakin koneenhoitaja ja jälkityöstön työntekijöitä sekä 30.11.1992 ainakin kymmenen elementtityöntekijää. Kumpanakaan päivänä ei yhteisesti ollut todettu, ettei työsuojeluvaltuutetulle olisi voitu tarjota työtä. Huomioon ottaen samanlaisen pääluottamusmiestä koskeva erimielisyyden syksyllä 1991 ja sen, että työntekijöiden puolelta oli lomautusjärjestys selostettu työnjohtajalle, oli selvää, että Betora Oy oli tietensä rikkonut tai yhtiön olisi perustellusti ainakin pitänyt tietää rikkovansa työsuojelusopimuksen 9 §:n määräyksiä.

Palkanlisän poistamisessa ei ollut kysymys ainoastaan paikallisen sopimuksen irtisanomisesta. Lisää ei ollut vuoden 1987 alusta lähtien suoritettu paikallisen sopimuksen perusteella. Vuonna 1986 tehty paikallinen sopimus edellytti nimittäin lisän maksamista ainoastaan laminaattorilinjan varsinaiselta tuotantoajalta. Vuodesta 1987 alkaen lisää oli vakiintuneesti maksettu kaikista eri työtehtävistä kuten pääluottamusmiehen tekemästä laitosmiestyöstä ja A:n laboratorio-, lähettämö-, myynti- ja laitosmiestöistä sekä myös seisokkiajoilta.

Juuri vuoden 1986 paikallisen sopimuksen mukaiseen käytäntöön työnantaja oli tahtonut palata. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt työntekijöiden suostumusta työsuhteittensa ehtojen heikennyksiin. Näitä suostumuksia oli yritetty hankkia uhkaamalla poistaa lisät myös laminaattorityöskentelyn ajalta ja sittemmin myös toteuttamalla uhkaukset. Työtaistelutoimenpide oli ollut tehokas, sillä koneenhoitaja oli taipunut painostuksen edessä.

Päämäärä, johon työnantaja oli pyrkinyt, oli ollut siirtyminen vuoden 1986 paikallisen sopimuksen mukaiseen laminaattorilisän maksukäytäntöön, jonka mukaan lisää olisi suoritettu ainoastaan laminaattorin tuotantoajalta. Oikeuskirjallisuudessa omaksuttua terminologiaa käyttäen oli työnantajan päämäärä muodostanut työtaistelutoimenpiteen tarkoitus- tai kohdistumisobjektin. Jotta tämä tarkoitus olisi saavutettu, oli tilapäisesti uhattu poistaa ja poistettukin laminaattorilisän maksaminen myös laminaattorityön ajalta, mikä oikeuskirjallisuuden terminologian mukaan muodosti työtaistelutoimenpiteen kieltäytymisobjektin. Koneenhoitajalle oli alettu suorittaa lisää välittömästi sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Tästä kävi ilmi, ettei työnantajan tarkoitus ollut ollut lopullisesti poistaa lisä myös tuotantoajalta.

Oikeuskirjallisuuden mukaan ei työnantajapuolen työtaistelutoimenpiteelle ollut oleellista työntekijöiden työn tekemisen estäminen, vaan estää työntekijöitä saamasta palkkaansa. Työtaistelutoimenpide voitiin toteuttaa periaatteessa minkä tahansa työsuhteen ehdon tai edellytyksen noudattamatta jättämisellä. Ehto tai edellytys jäi tosiasiallisesti noudattamatta. Tämä ei edellyttänyt, että myös työnantajan ja työntekijän välisessä oikeussuhteessa olisi rikottu oikeudellisia velvollisuuksia.

Tässä tapauksessa lisien poistaminen oli ollut keskeinen painostustoimenpide. Kaikki muut työnantajan suorittamat painostustoimenpiteet muodostivat myös sellaisenaan yksittäisen työtaistelutoimenpiteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Betora Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla solmitun sopimuksen 9 §:n tietensä rikkomisesta ja yhtiön tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Kemian Työntekijäin Liitto on edelleen vaatinut Kemianteollisuus KT:n tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon lain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kemianteollisuus KT ja Betora Oy ovat Kemian Työntekijäin Liiton kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Betora Oy:ssä oli vuonna 1986 tehty paikallinen sopimus 30 prosentin suuruisen konelisän maksamisesta laminaattorilla työskentelystä. Sopimus oli perustunut kemiallis-teknistä teollisuutta koskevan työehtosopimuksen palkkiopalkkaa koskevaan määräykseen. Seuraavana vuonna lisän maksamista oli laajennettu koskemaan muitakin kuin tuotantotunteja, koska katkokset koneella olivat johtuneet linjan lyhyistä korjausseisokeista. A:lle lisää oli maksettu myös laboratoriotyöstä, koska A:n suorittama laadunvalvojan työ oli liittynyt kiinteästi laminaattorityöhön. Mistään henkilökohtaisesta palkanlisästä ei ollut ollut kysymys, vaan lisää oli maksettu alkuperäisen sopimuksen ja siihen tehtyjen muutosten mukaisesti.

Kun tuotantotunnit, joista lisää pääasiassa oli maksettu, olivat romahdusmaisesti pudonneet vuosien 1991 ja 1992 aikana kolmannekseen siitä, mitä ne suurimmillaan olivat olleet, oli alettu käydä keskusteluja lisän maksamisesta. Helmikuussa 1992 oli tarkennettu A:n ja pääluottamusmiehen osalta lisän maksamisen perusteet alkuperäisen sopimuksen mukaisesti eli lisää oli maksettu tuotantoajalta ja alle päivän kestäneiltä seisokeilta.

Asiasta oli käyty työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti paikalliset ja liittotason neuvottelut, mutta niissä ei ollut saavutettu yhteisymmärrystä. Liittotason neuvotteluissa oli irtisanottu työnantajapuolelta paikallinen sopimus päättymään 16.11.1992 lukien. Liittotason neuvotteluissakin oli puhuttu aluksi molemmin puolin paikallisesta sopimuksesta ja sen sisällöstä. Vasta kun neuvottelujen kestäessä työnantajapuoli oli irtisanonut paikallisen sopimuksen, oli työntekijäpuoli neuvottelutauon jälkeen tuonut keskusteluihin lisäperustelun, jonka mukaan palkanlisän maksaminen oli muodostunut työntekijöille työsuhteen ehdoksi. Työnantajapuolen mielestä kysymys oli ollut paikallisesta sopimuksesta, joka oli ollut irtisanottavissa kolmen kuukauden irtisanomisajalla.

Työnantaja ei ollut missään vaiheessa painostanut pääluottamusmiestä eikä A:ta allekirjoittamaan palkanlisää tarkoittavaa sopimusta. Betora Oy olisi kyllä halunnut tehdä heidän kanssaan sopimuksen, joka olisi ollut samansisältöinen kuin vanha paikallinen sopimus, mutta he eivät olleet siihen suostuneet.

A:n työajan päivittäinen lyhentäminen oli toteutettu siten, että 15 minuutin pituisia lyhennysvapaita ei ollut lopetettu, vaan ainoastaan kirjaamistapa oli muuttunut, koska palkanlaskentaohjelma ei ollut tuntenut A:n yksilöllistä ratkaisua. Työnjohtaja oli hyväksynyt edelleenkin työajan lyhentämisen päivittäistä työaikaa lyhentämällä. Betora Oy ei ollut käynnistänyt huhukampanjaa, jonka mukaan tuotantopalkkiot olisi poistettu kaikilta työntekijöiltä, mikäli pääluottamusmies olisi edelleen valittu tehtävään.

A:ta ei ollut lomautettu työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen vastaisesti. A:n ja muiden työntekijöiden kanssa oli sovittu järjestelmästä, jolla oli toteutettu kolmipäiväinen työviikko. Järjestelmä oli aiemmin sopinut A:lle, mutta yllättäen 30.11.1992 olleen lomautuspäivän jälkeen A oli vastoin aiemmin tehtyä sopimusta ilmoittanut, että hänen lomautuksensa 20. ja 30.11.1992 olivat olleet työsuojelusopimuksen vastaisia.

A:lle oli maksettu kahdeksalta tunnilta perustuntipalkkaa alempaa palkkaa, mutta kysymys oli ollut palkanmaksussa tapahtuneesta tietokonevirheestä, jonka perusteella A oli saanut 29 penniä tunnilta pienempää palkkaa kuin hänen peruspalkkansa olisi ollut.

Elementtilinjalla ei tulospalkkaa maksettu työntekijöille, jotka satunnaisesti tulivat linjalle töihin, mistä tilanteesta pääluottamusmiehen tapauksessakin oli ollut kysymys.

A oli nostanut Betora Oy:tä vastaan alioikeudessa palkkasaatavia sekä työsuhteen päättämistä koskevat kanteet. Työsuhteen päättämistä koskevassa kanteessa oli kysymys siitä, että A oli katsonut hänellä olleen oikeus purkaa oma työsopimuksensa sillä perusteella, ettei yhtiö ollut maksanut hänelle sopimuksensa mukaisesti palkkaa, sekä sillä perusteella, että Betora Oy oli hänen kohdallaan ryhtynyt työehtosopimuslain vastaiseen painostustoimenpiteeseen. A oli alioikeudessa pyytänyt jutun lykkäämistä muun muassa sillä perusteella, että työtuomioistuimessa oleva kanne väitetyistä painostustoimenpiteistä voitaisiin ensin tutkia. A oli perustellut kantaansa sillä, että jos työtuomioistuin katsoisi yhtiön syyllistyneen laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen, olisi se antanut A:lle oikeuden työsopimuksensa purkamiseen ja vahingonkorvaukseen.

A:n kanssa oli työnantaja etukäteen sopinut siitä, että hänet lomautettaisiin 20. ja 30.11.1992. Nämä lomauttamiset A oli vastoin aiempaa yhtiön kanssa tehtyä sopimusta riitauttanut myöhemmin. Yhtiön ei siten voitu katsoa tietensä rikkoneen työsuojelusopimuksen 9 §:n määräyksiä. Yhtiön ei voitu katsoa myöskään pitäneen perustellusti tietää rikkovansa mainitun sopimuksen määräyksiä.

Konelisän maksamisessa oli ollut kysymys paikallisesta sopimuksesta, joka oli irtisanottu päättymään kolmen kuukauden irtisanomisajalla 13.11.1992. A:lle ja pääluottamusmiehelle oli maksettu sopimuksen perusteella lisää toisaalta tuotantotuntien ajalta sekä lyhyiden korjausseisokeiden ajalta. Edelleen A:n kanssa erikseen tehdyn sopimuksen mukaan hänelle oli maksettu lisää myös laadunvalvontatunneilta. A:lle oli saatettu hyvin harvoin maksaa tuotantolisää myös muilta kuin edellä mainituilta tunneilta, mutta tällöin oli ollut kysymys A:n ja joko käyttöpäällikön tai työnjohtajan kanssa kutakin eri kertaa varten tekemästä sopimuksesta lisän maksamisesta. A:n kohdalla oli tuolloin ollut kysymys kesätyönjohtajan tehtävistä sekä laatujärjestelmän kehittämisestä. Mistään henkilökohtaisesta lisästä ei ollut ollut kysymys.

Lisän poistaminen oli perustunut paikallisen sopimuksen irtisanomiseen. Missään tapauksessa ei kysymys ollut ollut painostuksesta, koska vastaavanlaista sopimusta oli tarjottu muun muassa pääluottamusmiehelle ja A:lle, heidän kuitenkin kieltäydyttyä siitä. Lisän poistaminen ei ollut täyttänyt työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkistöä. Myöskään muut kantajaliiton oheispainostuksena pitämät toimenpiteet eivät yksinään eivätkä yhdessä muodostaneet työtaistelutoimenpidettä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuus KT ja Betora Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kemian Työntekijäin Liitto on Kemianteollisuus KT:n ja Betora Oy:n vastineen johdosta vielä lausunut muun muassa, että pääluottamusmiehelle ja A:lle maksettujen henkilökohtaisten lisien taustalla vaikutti vuonna 1986 tehty suullinen paikallinen sopimus. Kuitenkaan edes tuolloin ei ollut ollut kysymys työehtosopimuksen 15 §:n 4 kohdassa tarkoitetusta palkkiopalkasta. Palkkiopalkalle oli ominaista, että se koostui toistaalta kiinteästä ja toisaalta muuttuvasta osasta. Tämä ilmeni paitsi työehtosopimusmääräyksistä myös liittojen välisistä palkanlaskentaohjeista vuodelta 1993 tai rationalisointineuvottelukunnan julkaisusta. Pääluottamusmiehelle ja A:lle maksettu 30 prosentin lisä oli kiinteä eikä mitenkään riippuvainen tuotannon määrä-, laatu- tai muiden sellaisten tavoitteiden saavuttamisesta.

Työsuojeluvaltuutetun ja pääluottamusmiehen lomautus oli hyväksytty kolmipäiväisellä viikolla silloin, kun koko tehtaan tuotanto oli maanantaisin ja perjantaisin ollut pysähdyksissä. Lisäksi oli yhteisesti todettu, ettei erään erikoispuusepän työ ollut pääluottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun ammattia vastaavaa eikä heille muutoin sopivaa työtä, joten erikoispuuseppä oli saattanut olla työssä, vaikka pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivat olleet lomautettuina.

Missään vaiheessa ei yhteisesti ollut todettu, että A voitaisiin lomauttaa tuotantolaitoksen toiminnan muutoin jatkuessa. A oli laminaattoripäiväkirjasta havainnut, että tuotannollista toimintaa oli jatkettu 20. ja 30.11.1992.

Myös työajan lyhennysvapaan osalta sekä työnjohtaja että tuotantopäällikkö olivat ilmoittaneet, ettei työajan lyhentämisvapaita annettu lyhyempinä kuin puolenpäivän vapaina. Opiskelujen kannalta välttämättömän päivittäisen työajan lyhentämisvapaan A oli pitänyt viimeksi 25.9.1992. Opiskeluja haittaavan muutoksen hän oli luonnollisesti käsittänyt painostustoimenpiteeksi erimielisyystilanteessa.

A:n tutkinut lääkäri oli lääkärinlausunnossaan kuvannut, että A:lle oli määrätty sairaslomaa sen vuoksi, että hän oli kokenut henkisen tilanteen työpaikalla niin vaikeaksi, ettei hän ollut pystynyt menemään töihin. Varsinaiseen painostukseen oli liittynyt myös pienempiä painostustoimenpiteitä, muun muun muassa luottamusmiesvaaliin puuttuminen ja A:n työajan lyhennysvapaan muuttaminen.

Aikaisemmin A ei ollut ollut halukas siirtymään elementtitöihin, mutta pääluottamusmiehen aloitteesta oli yhteisesti todettu, että niissä tilanteissa, joissa laminaattorilinja oli toiminut, A suostuisi tekemään muitakin töitä. Tämä oli todettu ennen lomautustapahtumia ja viimeistään ennen 30.11.1992, jolloin laminaattorilinja oli ollut pysähdyksissä. Työnantaja oli tiennyt, että A suostuisi tekemään kaikkia työtä, mitä tehtaalla oli.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Tuotannollista toimintaa oli SPU-linjalla ollut 20.11.1992, mutta ei 30.11.1992. Lomautuksista neuvoteltaessa pääluottamusmiehen kanssa oli yhtiön puolelta todettu, että töiden lajilla oli myös merkitystä siihen, keitä voitiin pitää työssä. Yhdessä oli todettu muun muassa, että erikoispuuseppä saattoi tehdä mallitöitä, vaikka pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivatkin lomautettuina. Oli myös todettu, että luottamusmies kuitenkin työllistettäisiin ensisijaisesti. A:ta ei ollut asetettu erikoisasemaan muihin työntekijöihin nähden eikä kenelläkään ollut ollut huomauttamista A:n lomauttamisen suhteen ennen kuin hänen asiaansa oli alettu käsitellä alioikeudessa.

Suurimmalta osalta työtunteja oli maksettu 30 prosentin lisää.

A oli aiemmin kieltäytynyt tekemästä muita töitä kuin laminaattorilinjan töitä eli hän oli kieltäytynyt muun muassa tekemästä elementtitöitä. Tämän vuoksi A:lle ei 30.11.1992 ollut tarjottu elementtitöitä, koska hän oli aiemmin kieltäytynyt niistä työtehtävistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Betora Oy:n Kankaanpään tehtaan työsuojeluvaltuutettuna toiminut A on ollut lomautettuna muun muassa 20. ja 30.11.1992. Kanteessa on katsottu Betora Oy:n lomauttamalla A:n mainittuina päivinä tietensä rikkoneen työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehdyn sopimuksen (työsuojelusopimus) 9 §:ää, jonka mukaan yrityksen työvoimaa irtisanottaessa tai lomautettaessa taloudellisista tai tuotannollisista syistä toimenpidettä ei saa kohdistaa työsuojeluvaltuutettuun, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Säännöstä voidaan sopimuksen mukaan kuitenkin poiketa, mikäli yhteisesti todetaan, ettei työsuojeluvaltuutetulle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.

Tehtaalla tuotetaan lämmöneristyselementtejä ja siellä toimii kaksi erillistä tuotantolinjaa eli elementtilinja ja laminaattorilinja. Tehtaalla on syksyllä 1992 tehty lyhennettyä työviikkoa siten, että lomautuspäiviä ovat olleet maanantai ja perjantai sekä työpäiviä tiistai, keskiviikko ja torstai. Perjantaina 20.11.1992 ovat tehtaan molemmat tuotantolinjat olleet kuitenkin käynnissä. Maanantaina 30.11.1992 on ollut käynnissä elementtilinja. A on ollut lomautettuna molempina päivinä, vaikkei tuotantolaitoksen toimintaa ole kokonaan keskeytetty. Esitetyn selvityksen mukaan työ sekä elementti- että laminaattorilinjalla on ollut A:n ammattia vastaavaa.

Työnantajapuolen mukaan A:n kanssa oli sovittu hänen olevan lomautettuna 20. ja 30.11.1992, minkä lisäksi pääluottamusmiehen kanssa neuvoteltaessa oli todettu, että pääluottamusmies oli ensisijaisesti työllistettävä, kun taas työsuojeluvaltuutettua ei ollut lomauttamisen suhteen asetettu erikoisasemaan. Vastaajapuolen mukaan A oli aikaisemmin kieltäytynyt tekemästä hänelle tuolloin tarjottua elementtilinjan työtä, joten hänen työllistämisensä 30.11.1992 ei siitäkään syystä olisi ollut mahdollista.

A on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna kiistänyt sopineensa työnantajan kanssa siitä, että hänet voitaisiin lomauttaa, vaikka tuotantolaitoksen toimintaa ei kokonaan keskeytetä. A ei kertomansa mukaan ollut kieltäytynyt siirtymästä toisiin tehtäviin vakituiseksi työtehtäväkseen muodostuneesta laminaattorityöstä muulloin kuin eräässä tilanteessa vuonna 1991, jolloin hän oli työnjohtajalle ilmoittanut kieltäytyvänsä siirrosta, koska hänen tavanomaisiin töihinsä kuuluneet laadunvalvontatyöt olivat olleet kesken.

Betora Oy:n tuotantopäällikkö on todistajana kertonut käyneensä pääluottamusmiehen kanssa keskusteluja siitä, missä järjestyksessä työntekijöitä voitiin lomauttaa. Tuotantopäällikön kertoman mukaan luottamusmiehen kanssa oli sovittu, että työsuojeluvaltuutettu A voitiin lomauttaa muiden työntekijöiden ohella, koska hän tarvitsi vapaapäiviä opintojaan varten. Tuotantopäällikön mukaan oli ennen 20.11.1992 ollut useita sellaisia päiviä, jolloin tuotanto oli ollut käynnissä, mutta A oli ollut lomautettuna. Tuotantopäällikkö ei ollut keskustellut lomautuskysymyksestä A:n kanssa.

Tehtaan laminaattorilinjalta on vuonna 1986 vähennetty yksi työntekijä ja samalla on suullisesti sovittu 30 prosentin suuruisen palkanlisän maksamisesta varsinaisilta tuotantotunneilta linjalle jääneille työntekijöille. Vuonna 1987 on palkanlisää ryhdytty maksamaan myös muilta kuin tuotantotunneilta. A:lle lisää on maksettu myös laadunvalvontatehtävistä. Vuoden 1991 alkupuolella, jolloin A, pääluottamusmies ja laminaattorilinjan koneenhoitaja ovat saaneet palkanlisän kaikilta työtunneiltaan, lisän maksaminen koneenhoitajalle on lopetettu muulta kuin tuotantoajolta. Vastaava muutos lisän maksamisessa A:lle ja pääluottamusmiehelle on tapahtunut 13.2.1992. Työnantaja on perustellut muutosta laminaattorilinjan tilausten vähenemisestä aiheutuneella tuotannon huomattavalla supistumisella.

Työntekijöiden riitautettua lisän maksamisperusteiden muuttamisen liitojen väliset neuvottelut erimielisyydestä ovat päättyneet tuloksettomina 13.8.1992. Neuvotteluissa lisää on pidetty työntekijäpuolella työsuhteen ehdoksi muodostuneena henkilökohtaisena palkanlisänä ja työnantajapuolella työehtosopimuksen 15 §:ssä tarkoitettuun paikalliseen sopimukseen perustuvana lisänä.

Työnantaja on 13.8.1992 irtisanonut paikallisena sopimuksena pitämänsä suullisen sopimuksen 30 prosentin palkanlisän maksamisesta päättymään kolmen kuukauden irtisanomisajan jälkeen 13.11.1992. Suullisen sopimuksen irtisanomisen jälkeen työnantaja on pyrkinyt saamaan aikaan laminaattorilinjalla työskentelevien työntekijöiden kanssa kirjallisen sopimuksen, jonka mukaan 30 prosentin palkanlisää maksettaisiin vain laminaattorin tuotantopäiviltä.

Tehtaan tuotantopäällikkö on työtuomioistuimessa kertonut, ettei työntekijöitä ollut painostettu tekemään kirjallista sopimusta 30 prosentin palkanlisän maksuperusteista. Työntekijöistä sekä A, pääluottamusmies että koneenhoitaja ovat todistajina kertoneet kokeneensa työnantajan painostaneen heitä sopimuksen solmimiseksi. Koneenhoitajan kertoman mukaan työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että vaikka hän oli lopulta sopimuksen tehnyt, hänelle ei maksettaisi 30 prosentin palkanlisää sopimuksen edellyttämällä tavalla takautuvasti ennen kuin pääluottamusmies olisi kohdaltaan allekirjoittanut sopimuksen. Takautuvat lisät oli maksettu vasta pääluottamusmiehen irtisanottua työsopimuksensa.

A:n ja pääluottamusmiehen kieltäydyttyä tekemästä sopimusta työnantaja oli lopettanut 30 prosentin palkanlisän maksamisen heille myös laminaattorin tuotantoajalta.

Työtuomioistuin katsoo työntekijöiden todistajankertomuksilla näytetyn, että Betora Oy on pyrkinyt painostamaan työntekijöitä suostumaan tekemään laminaattorilla työskentelystä maksettavaa palkanlisää koskevan sopimuksen työnantajan haluamalla tavalla, mihin koneenhoitaja oli suostunutkin. Työntekijöillä on myös ollut perusteltu aihe pitää työnantajan menettelyä työsuojeluvaltuutettu A:n lomauttamisasiassa laminaattorilisästä sopimiseen liittyvänä painostustoimenpiteenä. Betora Oy on menettelyllään ryhtynyt työtaistelutoimenpiteeseen, joka on kohdistunut työehtosopimuksen työpalkkaa koskeviin määräyksiin.

A:lle on näytetty maksetun 8 tunnilta noin 29 penniä liian pientä palkkaa. Työnantajapuolen mukaan tämä oli johtunut palkanlaskennassa käytetyn tietokoneen virheestä. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että virhe olisi ollut työnantajan tietoisesti aiheuttama. Vastaajapuolen mukaan elementtilinjan tulospalkkaa ei makseta työntekijälle, joka satunnaisesti tulee linjalle työhön. Kantajapuolelta ei ole näytetty, että pääluottamusmies olisi ollut tulospalkkaan oikeutettu.

Kanteessa on kerrottu työnantajan syksyllä 1992 päättäneen, ettei A saanut enää pitää työajan lyhennysvapaita aiempaan tapaan siten, että hän oli saattanut tarvitessaan lyhentää päivittäistä työaikaansa 15 minuutilla ehtiäkseen matkustaa opiskelupaikkakunnalleen Tampereelle. Betora Oy:n tuotantopäällikkö ja työnjohtaja ovat kertoneet, että työnantaja ei ollut kieltänyt A:ta syksyllä 1992 pitämästä työajan lyhennysvapaita entiseen tapaan, vaan kysymys oli ollut siitä, että vapaita ei saanut enää ilmoittaa alle puolen päivän pituisina jaksoina palkanlaskentaan. Työtuomioistuimen mielestä Betora Oy:n ei ole näytetty A:n työajan lyhennysvapaiden järjestelyssä syyllistyneen painostustoimenpiteeseen. Näyttämättä on myös jäänyt, että työnantaja olisi pyrkinyt vaikuttamaan pääluottamusmiehen vaalin tulokseen.

Työtuomioistuimen eräissä aikaisemmissa tuomioissaan omaksuman käytännön mukaisesti edellä selostettua osana työtaistelutoimenpidettä toteutettua työsuojeluvaltuutetun sopimuksenvastaista lomauttamista ei ole pidettävä työrauhavelvollisuuden rikkomisen lisäksi työehtosopimuksen tieten rikkomisena.

Kemian Työntekijäin Liitosta on 12.11.1992 lähetetty telefax-sanoma Kemianteollisuus KT:hen ja vaadittu työnantajaliittoa ryhtymään toimenpiteisiin, jotta Betora Oy luopuisi työtaistelutoimenpiteestä. Työntekijäliitto on myöhemmin myös muistuttanut työnantajaliittoa kahdesti kirjeellä liiton valvontavelvollisuudesta. Hyväksyessään Betora Oy:n menettelyn sen rikkoessa työrauhavelvollisuutta on Kemianteollisuus KT laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Betora Oy:n maksamaan Kemian Työntekijäin Liitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 18 000 markkaa ja Kemianteollisuus KT:n maksamaan Kemian Työntekijäin Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 15 000 markkaa.

Betora Oy ja Kemianteollisuus KT velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Kauppinen, Rautiainen, Tiitola, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.