Labor court orders employer to pay damages for unfair dismissal of union rep and union to pay fine for negligence.

Yhtiö oli myynyt ostamansa yhtiön huoltokorjaamo-osaston toiminnan kolmannelle yhtiölle. Kaikki osaston työntekijät heidän joukossaan pääluottamusmies oli myös liikkeen osan luovutuksen yhteydessä siirretty viimeksi mainitun yhtiön palvelukseen. Mainittu yhtiö oli irtisanonut kaikkien sen palvelukseen siirtyneiden työntekijöiden työsopimukset.

Yhtiö, jonka palveluksessa pääluottamusmies oli ollut ennen liikkeen osan luovutusta, oli menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti saattaessaan pääluottamusmiehen työsopimuksen päättymään, joten se oli velvoitettu suorittamaan pääluottamusmiehelle työsopimuslain 51 §:n mukaista korvausta.

Kun kysymys pääluottamusmiehen asemasta liikkeen osan luovutustilanteessa oli ollut tulkinnnanvarainen, yhtiön ei voitu katsoa pääluottamusmiehen siirron yhteydessä rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kysymys myös irtisanomisajan palkan määräytymisestä tilanteessa, jossa työntekijällä ei ollut työntekovelvollisuutta irtisanomisaikana.

Työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Hyvityssakolle ei voitu tuomita korkolain perusteella viivästyskorkoa.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Autoalan Työnantajaliitto ATL r.y. Auto Starckjohann Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välisessä 15.2.1990 allekirjoitetussa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimus allekirjoituspöytäkirjoineen 2.4.1969.

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Palkkaperusteet

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työkohtainen palkka

Työkohtainen palkka

Mom. 8. Työntekijälle määritetään hänelle säännönmukaisesti kuuluvien töiden tai hänen hoitamiensa tehtävien vaikeuden ja vaativuuden mukaan siinä palkkaryhmässä, johon hän kuuluu, työkohtaisuuslisä, jonka suuruus on 0 - 9 % (1.10.1990 alkaen 2 - 10 %) vähimmäistuntipalkasta laskettuna.

Työkohtaisuuslisän keskiarvon tulee olla korjaamokohtaisesti 4,5 % (1.10.1990 alkaen 6 %) vähimmäistuntipalkkaa korkeampi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje:

Työnantajan on määritettävä jokaiselle auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvalle työntekijälle työkohtaisuuslisä (tkl), jonka suuruus on 0 - 9 % (1.10.1990 alkaen 2 - 10 %) työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkasta (vtp). Kun vtp:aan lisätään työkohtaisuuslisä, saadaan työkohtainen tuntipalkka.

Työntekijän työkohtainen tuntipalkka saadaan siten, että

1. luetteloidaan kunkin korjaamotyöntekijän pääasiallisesti tekemät työt.

2. arvioimalla määritetään luettelossa olevista töistä vaativimmat ja vähiten vaativat työt. Näitä vertailukohteena pitäen määritellään luettelon muiden töiden vaativuus.

Arvioinnin tulee perustua liitteessä 1 oleviin vaativuustekijöihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Aikapalkka

Aikapalkka

Mom. 1. Aikatyöntekijälle maksetaan palkkaa, joka on vähintään 14 % työkohtaista palkkaa korkeampi. Tämä ei kuitenkaan koske 1 pr:n työntekijää, jonka työsuhde on kestänyt alle 4 kuukautta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Suorituspalkka

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Urakan hinnoittelusääntö

Mom. 3. Urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen työkohtaista palkkaa korkeammaksi. Urakkatyön hinnoitteluperuste tulee määrittää ennen työn aloittamista tai viimeistään työn aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Urakkatyöntekijän aikatyötuntipalkka

Mom. 5. Jos urakkatyöntekijällä teetetään sellaista veloitettavaa työtä, jonka hinnoitteluperustetta ei ole voitu määrittää mom. 3. mukaisesti, maksetaan hänelle tehdyiltä työtunneilta henkilökohtainen aikatyötuntipalkka. (Laskenta- ja soveltamisohje kohta 3)

Suorituspalkkatyön palkkatakuu

Mom. 6. Suorituspalkkatyötä tehtäessä on työntekijän työehtosopimuksen mukainen työkohtainen palkka taattu. Tämä todetaan tilikausittain.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa paitsi jäljempänä mainitussa tapauksessa.

Jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei teollisuuslaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmieheen on osaston puitteissa, mikäli mahdollista, sovellettava samoja sääntöjä.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä. Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 22.2.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetun irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen soveltamisohjeineen 24.4.1984 allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Todettiin, että luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdan 3 kappaleessa tarkoitettu työnantajan korvausvelvollisuus määräytyy luottamusmiehestä johtuvasta syystä tapahtuneissa työsuhteen päättämisissä nyt allekirjoitetun sopimuksen 16 - 19 §:ien mukaisesti. Muissa tapauksissa korvaus määräytyy TSL 51 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että pääluottamusmies Jouko Ahokas oli työskennellyt vuodesta 1971 alkaen asentajana eräässä yhtiössä, jonka AKP-Auto Oy -niminen yhtiö oli ostanut 2.1.1975, mistä lähtien Ahokkaan työnantajana oli ollut AKP-Auto Oy. Ahokkaan työsuhde oli ollut työsopimuslain 1 §:n mukainen ja toistaiseksi voimassa oleva.

Ahokkaan työpaikka oli sijainnut Tampereella. Vuonna 1990 toimipisteessä oli työskennellyt yhteensä 75 - 80 työntekijää, joista 31 - 32 oli ollut korjaamossa. Asentajia heistä oli ollut 23 - 24.

Yhtiön työntekijät oli kutsuttu 13.8.1990 päivätyllä kutsulla 17.8.1990 pidettyyn tiedotustilaisuuteen, jossa oli käsitelty muun muassa asentajien palkkausta, uuden korjaamohallin rakentamista sekä tähän liittyvää noin 10 työntekijän lomauttamista ja kolmen uuden huoltopisteen perustamista. Myöhemmin työntekijöille oli ilmoitettu, että AKP-Auto Oy oli päättänyt solmia huoltosopimukset erään osakeyhtiön ja erään kommandiittiyhtiön sekä Ykköshuolto Oy -nimisen perustettavan yhtiön kanssa.

Ykköshuolto Oy oli aloittanut toimintansa heti sen jälkeen kun uusista huoltopisteistä oli ilmoitettu. Yhtiö oli muuttanut nimensä melko pian Ykkösteam Oy:ksi ja heti tämän jälkeen Huoltotiimi Oy:ksi, jona toimintaa oli jatkettu jonkin aikaa kunnes nimeä taas oli muutettu Tampereen Autohuoltoryhmä Oy:ksi ja lopulta SKJV-Huolto Oy:ksi.

SKJV-Huolto Oy toimi AKP-Auto Oy:n tiloissa samassa osoitteessa Tampereella. Yhtiön taustalla olivat AKP-Auto Oy:n entiset kaksi työnjohtajaa ja kaksi asentajaa. Myös AKP-Auto Oy omisti osan uuden yhtiön osakekannasta. SKJVHuolto Oy sai kaikki erikoistyökalut sekä varaosat AKPAuto Oy:n korjaamolta. Yhtiön tuntikirjanpito ja muut vastaavat toimistotyöt hoidettiin AKP-Auto Oy:n toimesta.

AKP-Auto Oy:n työntekijöille oli 16.11.1990 ilmoitettu, että yhtiö oli taas solminut uuden huoltosopimuksen SJMotors Oy -nimisen yhtiön kanssa. Myös tämä yhtiö tuli toimimaan AKP-Auto Oy:n tiloihin samaan osoitteeseen Tampereella. SJ-Motors Oy:n puhelinnumero oli sama kuin SKJV-Huolto Oy:n.

Pääluottamusmies Ahokas oli tehnyt AKP-Auto Oy:lle 10.12.1990 yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisen neuvottelupyynnön, jonka taustalla oli ollut huoli työpaikkojen säilymisestä. Ahokas oli pyytänyt, että yhteistoimintamenettelyssä käsiteltäisiin 17.8.1990 pidetyssä yt-neuvottelussa esillä olleen rakennussuunnitelma toteutumista, uusien sopimushuoltopisteiden perustamista sekä niiden molempien vaikutusta AKP-Auto Oy:n henkilöstöön. Lisäksi Ahokas oli toivonut työnantajan antavan selvityksen työllisyyden, kannattavuuden ja kustannusrakenteiden kehitysnäkymistä.

Neuvottelutilaisuudessa, joka oli pidetty 12.12.1990, AKP-Auto Oy:n kolme edustajaa olivat ilmoittaneet Ahokkaalle, että uuden korjaamohallin rakennushanke oli keskeytetty ja että tällä samoin kuin uusien sopimushuoltopisteiden perustamisella ei tulisi olemaan henkilöstövaikutuksia. Tilaisuuden lopuksi työntekijöille oli ilmoitettu, että koska tässä tilanteessa ei vielä ollut odotettavissa henkilöstövaikutuksia, yhteistoimintamenettelyn aloittamista ei pidetty tarpeellisena.

Työntekijöille oli 9.1.1991 jaettu tiedote, jonka mukaan AKP-Yhtiöihin kuuluva AKP-Auto Oy oli solminut esisopimuksen harjoittamansa autoliiketoiminnan myynnistä Auto Starckjohann Oy:lle. Edelleen tiedotteen mukaan myydyn liiketoiminnan liikevaihto vuonna 1990 oli noin 180 miljoonaa markkaa ja liiketoiminta siirtyi ostajille 1.2.1991 lukien. Lisäksi tiedotteen mukaan AKP-Auto Oy:n henkilökunta siirtyi ostajan palvelukseen vanhoina työntekijöinä ja ostaja kuului tytäryhtiönä Starckjohann-Yhtiöihin.

Yrityskauppaa koskevan ilmoituksen yhteydessä Auto Starckjohann Oy:n toimesta oli annettu yhteistoimintalain mukainen neuvottelukutsu, joka oli koskenut luovutuksen henkilöstövaikutuksia. Yhteistoimintatilaisuudessa, joka oli pidetty 14.1.1991, Auto Starckjohann Oy:n edustajat olivat ilmoittaneet, että henkilöstön määrää jouduttaisiin vähentämään sekä tehtävänkuvauksia ja palkkausjärjestelmiä muuttamaan. Mahdollisten tulevien irtisanomisten perusteeksi oli ilmoitettu jo tässä vaiheessa taloudelliset ja tuotannolliset syyt.

Seuraavassa yhteistoimintatilaisuudessa, joka oli pidetty 11.2.1991, työntekijöille oli ilmoitettu, että Auto Starckjohann Oy oli luovuttanut huoltokorjaamo-osastonsa toiminnan 12.2.1991 alkaen SKJV-Huolto Oy:lle, jota tässä vaiheessa kutsuttiin vielä Huoltotiimi Oy:ksi.

Ahokas oli saanut heti aamulla 12.2.1991 Huoltotiimi Oy:ltä irtisanomisilmoituksen, jonka mukaan Auto Starckjohann Oy oli luovuttanut huoltokorjaamo-osastonsa toiminnan Huoltotiimi Oy:lle 12.2.1991 alkaen. Edelleen ilmoituksen mukaan Huoltotiimi Oy aikoi jatkaa liiketoimintaa ainoastaan osakkaidensa voimin, minkä johdosta Jouko Ahokkaan työsuhde irtisanotaan päättymään 12.8.1991.

Ahokkaan lisäksi oli irtisanottu kaikki ne työntekijät, jotka kuuluivat luovutettuun huoltokorjaamo-osastoon. AKP-Auto Oy:ltä ostetuista toiminnoista Auto Starckjohann Oy:lle olivat jääneet kuitenkin automyynti, varaosamyynti, työnjohto (työnjohtajat), käytettyjen autojen fiksaamo, autonpesulinja ja peltiosasto.

Yhteensä irtisanottuja työntekijöitä oli ollut 14, joista yksi oli toiminut osaston kassana ja loput asentajina. Kaksi asentajaa oli siirtynyt irtisanomisen jälkeen SJMotors Oy:n palvelukseen. Irtisanottujen joukossa olivat olleet kaikki ammattiyhdistysliikkeessä aktiivisesti aikaisemmin toimineet työntekijät. Pääluottamusmies Ahokkaalle, varapääluottamusmiehelle ja kahdelle entiselle pääluottamusmiehelle ja yhdelle työntekijälle oli ilmoitettu, että käytännön tilaratkaisujen ja työtilanteen vuoksi SKJV-Huolto Oy:llä ei ollut irtisanomisajaksi tarjota heille työtiloja ja työtä. Mainittuja työntekijöitä oli kehotettu luovuttamaan työtilansa ja työvälineensä välittömästi SKJV-Huolto Oy:lle ja poistumaan työpaikalta, kuten he myös olivat tehneet.

Välittömästi alkaneelta irtisanomisajalta Ahokkaalle ja muille irtisanotuille asentajille, jotka eivät olleet saaneet jäädä irtisanomisajaksi töihin, oli maksettu palkka työehtosopimuksen 7 §:n 8 kohdan työkohtaista palkkaa koskevin määräysten perusteella. Ahokkaan osalta tämä oli tarkoittanut sitä, että hänen tuntipalkakseen oli muodostunut 39,45 markkaa.

Ahokas oli ilmoittanut Auto Starckjohann Oy:n edustajalle 5.3.1991, että hänen siirtonsa SKJV-Huolto Oy:n palvelukseen oli luottamusmiessopimuksen vastainen. Auto Starckjohann Oy:lle oli jäänyt luovutuksen jälkeen sellaisia töitä, joihin hänet olisi ammattinsa ja koulutuksensa huomioon ottaen voitu vaivattomasti sijoittaa. Lisäksi Ahokas oli riitauttanut irtisanomisajan palkkauksen. Koska asentajat olivat työskennelleet työehtosopimuksen 9 §:n mukaisella suorituspalkalla, heidän irtisanomisajan palkkansa olisi pitänyt laskea työsopimuslain 38 a §:n säännökset huomioon ottaen työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdan tarkoittaman urakkatyöntekijän aikatyötuntipalkan mukaan. Ahokkaan osalta aikatyötuntipalkka olisi ollut 59,05 markkaa tunnissa eli 19,60 markkaa suurempi kuin maksettu tuntipalkka.

Asiaa oli käsitelty useaan otteeseen työpaikkatason neuvotteluissa ja lisäksi liittojen välisissä neuvotteluissa 8.5.1991. Neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen.

Auto Starckjohann Oy:n tiedossa oli jo ennen SKJV-Huolto Oy:lle tapahtunutta liikkeen luovutusta ollut, että Ahokkaan ja muiden edellä mainittujen henkilöiden työsuhteet tultaisiin irtisanomaan välittömästi luovutuksen tapahduttua. Koska Auto Starckjohann Oy:llä olisi ollut tarjota Ahokkaalle tämän ammattia ja koulutusta vastaavaa työtä ja koska se tästä huolimatta oli siirtänyt Ahokkaan liikkeen luovutuksen yhteydessä SKJV-Huolto Oy:lle, sen ainoana tarkoituksena oli ollut kiertää irtisanomissuojaa koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Auto Starckjohann Oy olikin menettelyllään tietoisesti rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Tätä näkemystä tuki se, että SKJV-Huolto Oy:tä oli käytännössä miltei mahdoton erottaa Auto Starckjohann Oy:stä. Ensiksi mainittu yhtiö toimi Auto Starckjohann Oy:n tiloissa eikä sillä ollut edes omaa nimi- tai mainoskylttiä. Kyseisellä tehdaskiinteistöllä oli vain Auto Starckjohann Oy:n tunnuksia eivätkä autoja huoltoon tuovat asiakkaat tienneet asioivansa SKJV-Huolto Oy:n kanssa. SKJV-Huolto Oy sai myös kaikki hallinnolliset palvelut tilausten vastaanotosta lähtien Auto Starckjohann Oy:ltä. Ahokkaan siirtymisestä SKJV-Huolto Oy:n palvelukseen ei ollut neuvoteltu etukäteen eikä Ahokkaan edustamien työntekijöiden kantaa ollut tiedusteltu millään tavoin.

Auto Starckjohann Oy:n ja SKJV-Huolto Oy:n välinen ja työntekijöille liikkeen luovutuksena esitetty järjestely ei todellisuudessa ollut työsopimuslain tarkoittama liikkeen luovutus. Auto Starckjohann Oy:n ja SKJV-Huolto Oy:n välillä oli tehty sopimushuoltajasopimus, joka oli itse asiassa ollut täysin työsopimukseen rinnastettava sopimus. Auto Starckjohann Oy:n ja SKJV-Huolto Oy:n välillä ei ollut tapahtunut sellaista liikkeen luovutusta, jonka perusteella kyseiset 14 työntekijää Ahokas mukaan lukien olisivat siirtyneet SKJV-Huolto Oy:lle, vaan Auto Starckjohann Oy oli jatkanut liiketoimintaansa oman organisaationsa puitteissa.

Auto Starckjohann Oy oli vähentänyt työntekijöidensä määrää huoltokorjaamotoimintojen uudelleenjärjestelyjen yhteydessä. Työvoiman vähentäminen kohdistui työntekijöiden valitsemaan pääluottamusmieheen Ahokkaaseen. Toimenpiteiden seurauksena Ahokkaan työsuhde päättyi, joten hän ei enää pystynyt toimimaan työntekijöiden edustajana. Koska lisäksi Ahokkaan tai hänen edustamiensa työntekijöiden ja työnantajan välillä ei ollut tapahtunut mitään luottamusmiessopimuksen edellyttämää yhteistä toteamista siitä, että Ahokkaalle ei olisi voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, Auto Starckjohann Oy:n menettely oli ollut sovellettavan luottamusmiessopimuksen vastaista.

Ahokkaan työsopimuksen päättäminen oli tapahtunut hänestä johtuvista syistä, minkä vuoksi hän oli oikeutettu saamaan luottamusmies- ja irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti korvauksena 20 kuukauden palkaa vastaavan määrän. Mikäli korvaus kuitenkin määräytyisi työsopimuslain 51 §:n mukaan, oli otettava huomioon, että Ahokas oli ollut työsuhteensa päättymisen jälkeen työttömänä noin 11 kuukautta ja ainoastaan työttömyyskorvauksen varassa.

Auto Starckjohann Oy:n menettely oli ollut täysin työnantajaliiton tiedossa. Se ei kuitenkaan ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi. Päin vastoin liittojen välisissä neuvotteluissa, joissa tosiasiatiedot olivat viimeistään tulleet työnantajaliiton tietoon, sen puolesta oli ilmoitettu työnantajan menetelleen lain ja sopimusten mukaisesti. Työnantajaliitto ei ollut tämänkään jälkeen tehnyt mitään asian hyväksi. Siten työnantajaliitto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain 8 §:n mukaan kuuluvan valvontavelvollisuutensa.

Koska Auto Starckjohann Oy oli omilla toimenpiteillään saattanut Ahokkaan työsopimuksen lakkaamaan ja koska se toisaalta oli myös työsopimuslain 40 §:n 5 momentin mukaan vastuussa irtisanomisajan palkasta, yhtiö oli velvollinen suorittamaan Ahokkaalle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana urakkatyöntekijän aikatyötuntipalkan 59,05 markkaa tunnissa ja työkohtaisen aikatuntipalkan 39,45 markkaa tunnissa erotuksen, joka oli 19,60 markkaa tunnissa ja kahdeksan tunnin työpäivän mukaan laskien 156,80 markkaa päivässä. Ahokkaan irtisanomisaikaan sisältyi 104 työpäivää. Näin ollen hänen tuli saada irtisanomisajaltaan palkkana 16 307,20 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Auto Starckjohann Oy oli menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti saattaessaan pääluottamusmies Jouko Ahokkaan työsopimuksen päättymään vähentäessään työntekijöidensä määrää huoltokorjaamotoimintojen uudelleenjärjestelyjen yhteydessä, ja velvoittamaan Auto Starckjohann Oy:n suorittamaan Ahokkaalle tämän työsopimuksen lakkaamisesta luottamusmies- ja irtisanomissuojasopimusten mukaisena korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavan määrän tai mikäli tulisi kysymykseen työsopimuslain 51 §:n mukainen vahingonkorvaus 11 kuukauden palkkaa vastaava määrä 98 018 markkaa, jossa on jo vähennyksenä otettu huomioon työttömyyskorvaus 58 512 markkaa, kumpikin määrä 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantamisesta lukien.

Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Ahokkaan irtisanomisajan palkka olisi tullut laskea työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdan urakkatyöntekijän aikatyötuntipalkkaa koskevien määräysten mukaan, ja velvoittamaan yhtiön suorittamaan Ahokkaalle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana 16 307,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.8.1991 lukien.

Edelleen Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Auto Starckjohann Oy:n työehtosopimuksen määräysten tietensä rikkomisesta työehtosopimuslain 7 §:n nojalla ja Autoalan Työnantajaliitto ATL:n valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä työehtosopimuslain 9 §:n nojalla hyvityssakkoon 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ja Auto Starckjohann Oy ovat lausuneet, että luottamusmies Ahokas oli työskennellyt ennen Auto Starckjohann Oy:n aikaa AKP-Auto Oy:n palveluksessa autosähköasentajana. AKP-Auto Oy oli eriyttänyt organisaatiomuutoksella kesällä 1990 autokorjaamotoimintansa kahdeksi itsenäiseksi tulosyksiköksi, joista toinen oli ollut peltiosasto ja toinen autojen huoltokorjaamoosasto. Näillä molemmilla osastoilla oli ollut oma tulosseurantansa ja oma esimiehensä. Ahokas oli työskennellyt huoltokorjaamo-osastolla autosähköasentajana.

AKP-Auto Oy oli neuvotellut syyskuussa 1990 autojen pikahuoltotoiminnan käynnistämisestä. Tähän kuitenkin työntekijäpuolen edustajat olivat suhtautuneet vastustavasti. USA-autojen korjaustoimintaan liittyvän samanlaisen työntekijöiden suhtautumisen johdosta AKP-Auto Oy oli luovuttanut liikkeen osan luovutuksena autojen pikahuoltotoiminnan Ykköshuolto Oy -nimiselle yhtiölle ja USA-autojen korjaustoiminnot SJ-Motors Oy -nimiselle yhtiölle. Samaan aikaan yhtiö oli solminut myös kaksi huoltosopimusta Tampereen ympäristössä sijaitsevien yritysten kanssa parantaakseen maakunnan asiakaspalvelua.

Kanteessa oli annettu ymmärtää, että jo syyskuusta 1990 lähtien työnantaja olisi tietoisesti pyrkinyt päättämään ammattiyhdistysliikkeessä aikaisemmin toimineiden työntekijöiden työsuhteet. Tämä ei pitänyt paikkaansa. AKP-Auto Oy, jolla yrityksenä ei yrityskauppaa lukuun ottamatta ollut mitään tekemistä Auto Starckjohann Oy:n kanssa, oli tehnyt sen toiminta-aikana omat liiketoiminnalliset ratkaisunsa eikä Auto Starckjohann Oy ollut niistä millään tavalla vastuussa.

AKP-Auto Oy:n omistajien myytyä yhtiön liiketoiminnat Auto Starckjohann Oy:lle vastaajayhtiö oli käynnistänyt 14.1.1991 yt-lain mukaiset neuvottelut liikkeen luovutuksesta. Yt-neuvottelujen aikana Auto Starckjohann Oy oli kuitenkin luovuttanut taloudellisiin syihin perustuen koko Tampereen toimipisteen huoltokorjaamotoiminnan edelleen jo AKP-Auto Oy:n aikana toimineelle Huoltotiimi Oy:lle, entiselle Ykköshuolto Oy:lle, joka myöhemmin muutti nimensä SKJV-Huolto Oy:ksi. Sittemmin Huoltotiimi Oy irtisanoi kaikki liikkeen osan luovutuksen yhteydessä sille siirtyneet työntekijät, koska yhtiö oli päättänyt jatkaa toimintaansa ainoastaan osakkaidensa turvin. Auto Starckjohann Oy:n tarkoituksena ei ollut ollut kiertää irtisanomissuojaa koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

Auto Starckjohann Oy:lle ei ollut jäänyt liikkeen osan luovutuksen jälkeen sellaisia töitä, että luottamusmies Ahokas olisi niihin ammattinsa ja koulutuksena huomioon ottaen voitu sijoittaa. Ahokas oli työskennellyt autosähköasentajana pelkästään huoltokorjaamo-osastolla. Kun Auto Starckjohann Oy oli myynyt huoltokorjaamo-osaston liiketoiminnat Huoltotiimi Oy:lle, sen kaikki työntekijät olivat siirtyneet työsopimuslain 7 §:n 2 momentin perusteella Huoltotiimi Oy:lle. Kun vastaajayhtiö ei enää ollut harjoittanut autojen korjaustoimintaa, niin yhtiöllä ei ollut ollut tarjota Ahokkaalle hänen ammattiaan vastaavaa sähköasentajan työtä.

Vastaajayhtiöllä ei myöskään ollut mahdollisuutta tarjota Ahokkaalle hänelle muutoin sopivaa työtä, koska sitä ei Auto Starckjohann Oy:llä ollut. Luottamusmies Ahokas oli saanut autosähköasentajan koulutuksen ja hän oli myös koko työsuhteensa ajan työskennellyt ainoastaan autosähköasentajan tehtävissä.

Auto Starckjohann Oy:n peltikorjaamossa työskenteli kuusi ammattitaitoista autopeltiseppää, joiden työtehtävät liittyivät pelkästään autojen peltikorjaustöihin. Tätä täysin toisenlaista ammattitaitoa ja kokemusta omaavaa työtä ei voitu rinnastaa autosähköasentajan työhön. Peltiseppäkään ei vastaavasti pystynyt tekemään erikoisammattitaitoa vaativaa auton sähköasennustyötä. Näin ollen oli selvää, ettei vastaajayhtiöllä ollut tarjota Ahokkaalle muutakaan työtä.

Huoltotiimi Oy ja SJ-Motors Oy olivat itsenäisiä oikeussubjekteja, jotka kantoivat ja vastasivat oikeudellisesti omista toimistaan ja velvoitteistaan. Niillä ei ollut yhtiöoikeudellisesti mitään tekemistä Auto Starckjohann Oy:n kanssa. Auto Starckjohann Oy ei ollut niissä osakkaana eikä se niitä muullakaan tavalla hallinnut. Normaalin liiketoiminnan mukaisesti yhtiöt maksoivat vuokraamistaan korjaamotiloista vuokraa ja ostamistaan hallinnollisista palveluista korvausta vastaajayhtiölle.

Auto Starckjohann Oy ei ollut lainkaan irtisanonut Ahokkaan työsopimusta eikä liikkeen osan luovutus ollut tapahtunut Ahokkaasta johtuvasta syystä. Myöskään liikkeen osan luovutuksen saaja eli Ykköshuolto Oy ei ollut irtisanonut ketään sille luovutuksen perusteella siirtynyttä työntekijää muusta kuin luovutuksesta johtuvasta perustellusta syystä. Se kävi selville Ahokkaan työsopimuksen irtisanomisilmoituksesta.

Kun ei työehtosopimus eikä myöskään sen osana oleva luottamusmiessopimus rajoittanut yrityksen omistajien oikeutta myydä yrityksen liiketoimintoja toiselle yritykselle, niin tosiasiallisesti arvostellen tilanne oli ollut se, ettei vastaajayhtiöllä ollut huoltokorjaamotoiminnan luovutuksen jälkeen ollut mahdollisuutta tarjota Ahokkaalle hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.

Kun työehtosopimuksessa ei ollut koulutusvelvollisuutta koskevaa määräystä ja kun kannetta ei ollut perustettu siihen, että työnantaja olisi laiminlyönyt koulutusvelvollisuuden vaihtoehtona irtisanomiselle, niin työnantajalla ei ollut ollut velvollisuutta kouluttaa Ahokasta toiseen ammattiin.

Työnantajalla ei ollut sen enempää työehtosopimuslain kuin työehtosopimuksenkaan mukaan velvollisuutta tiedustella työntekijöiden mielipidettä siitä, hyväksyvätkö he luottamusmiehen siirron pois vastaajayhtiöstä.

Työehtosopimuksessa ei ollut määräystä irtisanomisajalta maksettavan palkan suuruudesta. Työehtosopimuksen 9 §:ssä olivat suorituspalkkaa koskevat määräykset. Suorituspalkkaustapoja olivat suora urakka, osaurakka ja palkkiopalkkaus. Työehtosopimuksen 9 §:n 6 kohdan mukaan urakkapalkkatyöntekijän palkkatakuu oli työkohtainen palkka.

Ahokkaan työehtosopimuksen mukainen työkohtainen palkka oli ollut 39,45 markkaa ja hänen urakkatyöntekijän henkilökohtainen aikatyötuntipalkkansa (hkap) oli ollut 59,05 markkaa. Luottamusmies Ahokkaalle ei irtisanomisajan palkkaa tullut laskea työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdassa mainitun urakkatyöntekijän henkilökohtaisen aikatyötuntipalkan mukaan.

Irtisanomiset toimittaneen Huoltotiimi Oy:n, nykyisen SKJV-Huolto Oy:n, puolesta oli kaikille irtisanotuille työntekijöille ilmoitettu, että he saisivat halutessaan jäädä työpaikalle, mutta työnantajalla ei ollut tarjota heille työtä eikä työtiloja. Sen sijaan työnantaja ei ollut millään tavalla estänyt työntekijöitä työskentelemästä, jos vain työtä olisi ollut tarjolla.

Työehtosopimuksessa ei missään ollut viittausta työsopimuslain 38 a §:ää. Näin ollen sitä ei voinut tulkita työehtosopimuksen osana. Lainkohdassa oli säädetty ainoastaan tilanteesta, jossa työnantaja ei noudattanut irtisanomisaikaa. Kun Huoltotiimi Oy oli noudattanut irtisanomisaikaa, ei mainitun lainsäännöksellä siten voinut perustella irtisanomisajan palkan suuruutta.

Ahokas oli ollut urakkatyöntekijä. Työehtosopimuksen 9 §:n 3 kohdan mukaan urakkatyön hinnoittelun oli oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousi normaalilla urakkatyövauhdilla 20 prosenttia työehtosopimuksen työkohtaista palkkaa korkeammaksi. Työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdan mukaan jos urakkatyöntekijällä taas teetettiin sellaista veloitettavaa työtä, jonka hinnoitteluperustetta ei ollut voitu määritellä 3 momentin mukaisesti, maksettiin hänelle tehdyiltä työtunneilta henkilökohtainen aikatyötuntipalkka. Määräyksen 6 kohdan mukaan suorituspalkkatyötä tehtäessä oli työntekijän työehtosopimuksen mukainen työkohtainen palkka taattu.

Työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdassa mainitun urakkatyöntekijän aikatyötuntipalkan (hkap) maksamisen edellytyksenä sanamuodon mukaisesti oli, että urakkatyöntekijän työ voitiin veloittaa asiakkaalta ja työn hinnoitteluperustetta ei ollut voitu määrittää. Missään muussa tilanteessa urakkatyöntekijän aikatyötuntipalkkaa ei työehtosopimuksen mukaan maksettu. Koska Huoltotiimi Oy:llä ei ollut tarjota asentajille asiakkailta veloitettavaa työtä, niin kyseessä olevaa työehtosopimuksen kohtaa ei tällaisessa tilanteessa sovellettu.

Määräyksen 6 kohdassa mainittua suorituspalkkatyöntekijän (urakkapalkkatyöntekijän) palkkatakuuta sovellettiin myös sellaisessa tilanteessa, jossa työntekijä oli ollut työnantajan käytössä voimatta kuitenkaan tehdä työnpuutteen vuoksi työtä. Urakkatyöntekijälle maksettiin tällaisessa tapauksessa työkohtainen palkka. Juuri tähän oli myös perustunut Huoltotiimi Oy:n maksama irtisanomisajan palkan määrä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Auto Starckjohann Oy on 1.2.1991 ostanut Tampereella ja Hämeenlinnassa sijainneen AKP-Auto Oy:n liiketoiminnan. Auto Starckjohann Oy on puolestaan 12.2.1991 myynyt ostamansa yhtiön huoltokorjaamo-osaston toiminnan Huoltotiimi Oy:lle, nykyiselle SKJV-Huolto Oy:lle, kaupan sisältäessä myös vaihto- ja käyttöomaisuutta, sekä samalla vuokrannut osaston tilat mainitulle yhtiölle. Auto Starckjohann Oy ja SKJV-Huolto Oy ovat lisäksi solmineet huoltosopimuksen, jonka tarkempi sisältö on jäänyt tämän oikeudenkäynnin yhteydessä selvittämättä. Osaston kaikki työntekijät, heidän joukossaan auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen piirissä olleiden työntekijöiden pääluottamusmies Jouko Ahokas, on siirretty työsopimuslain 7 §:n 2 momentin perusteella liikkeen osan luovutuksen yhteydessä SKJV-Huolto Oy:n palvelukseen.

SKJV-Huolto Oy on 12.2.1991 ilmoittanut jatkavansa liiketoimintaa ainoastaan omien osakkaidensa voimin ja irtisanonut pääluottamusmies Ahokkaan työsopimuksen päättymään 12.8.1991. Samasta syystä yhtiö on 12.2.1991 irtisanonut kaikkien Auto Starckjohann Oy:n palveluksesta siirtyneiden työntekijöiden työsopimukset.

Metallityöväen Liitto on katsonut kanteessaan Auto Starckjohann Oy:n menetelleen vuoden 1969 luottamusmiessopimuksen vastaisesti vähentäessään työvoimaansa taloudellisista tai tuotannollisista syistä ja kohdistaessaan tällaisen toimenpiteen pääluottamusmieheen, vaikka teollisuuslaitoksen toimintaa ei ollut keskeytetty kokonaan. Myöskään yhteisesti ei ollut todettu, ettei pääluottamusmiehelle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.

Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 72/1989 ottanut kantaa pääluottamusmiehen asemaan liikkeen osan luovutustilanteessa vuoden 1969 luottamusmiessopimusta sovellettaessa. Työtuomioistuin on sopimuksen 4 §:n 4 kohdan sanamuodon perusteella katsonut osapuolten tarkoittaneen, että sopimus tältä osin koskee kaikkia työvoiman vähentämistilanteita - myös liikkeen osan luovutusta -,jotka ovat johtuneet tuotannollisista tai taloudellisista syistä. Työtuomioistuimella ei ole syytä poiketa tuomiossa omaksutusta tulkinnasta.

Asianosaisliitoilla on eri näkemykset siitä, onko Auto Starckjohann Oy:n ja SKJV-Huolto Oy:n välisiä järjestelyjä pidettävä työoikeudellisessa mielessä liikkeen luovutuksena. Kun pääluottamusmiehen siirtäminen liikkeen osan mukana vastaanottavan yhtiön palvelukseen on työtuomioistuimen edellä todetun kannan mukaisesti luottamusmiessopimuksessa tarkoitettua työvoiman vähentämistä, joka on esitetyn selvityksen mukaan tapahtunut taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei todetulla erimielisyydellä ole tässä tapauksessa merkitystä; sopimus joka tapauksessa edellyttää sen seikan yhdessä toteamista, ettei pääluottamusmiehelle ole voitu osoittaa sopimuksen edellyttämää työtä.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Auto Starckjohann Oy:n piirijohtaja on kertonut, että samana päivänä, kun sopimus liikkeen osan luovuttamisesta oli tehty, oli pidetty yhteistoimintaneuvottelu. Tuolloin oli todettu, että luovutus koskee kaikkia asentajia ja että myös muilta osastoilta tullaan työntekijöitä irtisanomaan, joten siirrettäville työntekijöille ei ollut tarjota ammattitaitoa vastaavaa työtä. Pääluottamusmiehen asemaa ei tässä neuvottelussa erikseen käsitelty. Sen sijaan erimielisyysneuvottelussa 5.3.1991 pääluottamusmiehen osalta asiasta neuvoteltiin, mutta siitä jäätiin erimielisiksi.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Auto Starckjohann Oy:ssä olisi luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdassa edellytetyllä tavalla yhteisesti todettu, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. Kun tästä huolimatta huoltokorjaamojärjestelyjen yhteydessä pääluottamusmies Ahokas on siirretty Auto Starckjohann Oy:ltä SKJV-Huolto Oy:n palvelukseen ja kun ei ole edes väitetty, että teollisuuslaitoksen toiminta olisi kokonaan keskeytetty, Auto Starckjohann Oy on menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti.

Pääluottamusmies Ahokkaalle, joka ei ole saanut jäädä irtisanomisajaksi työhön SKJV-Huolto Oy:hyn, on maksettu irtisanomisajan palkka työehtosopimuksen 7 §:n 8 kohdan työkohtaista palkkaa koskevien määräysten perusteella. Kun pääluottamusmies on työskennellyt työehtosopimuksen 9 §:n mukaisella suorituspalkalla, niin hänen irtisanomisajan palkkansa olisi työntekijäpuolen mielestä tullut laskea työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdan tarkoittaman urakkatyöntekijän urakkatyötuntipalkan mukaan.

Työntekijäliiton toimitsija on todistajana kertonut, että sellaisessa tapauksessa, ettei irtisanotulle työntekijälle olisi työpaikalla tarjolla työtä, hänelle tulisi maksaa työkohtaista palkkaa irtisanomisajalta. Sen sijaan jos työntekijälle voitaisiin tarjota työtä, niin silloin hänelle tulisi maksaa henkilökohtainen aikatyötuntipalkka irtisanomisajalta.

Työnantajaliiton asiamies on todistajana kertonut, että työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdassa tarkoitettua urakkatyöntekijän henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa maksetaan vain silloin, kun tehdään asiakkaan autoon veloitettavaa työtä, mutta siihen työhön ei löydy hinnoitteluperustetta. Työehtosopimuksen 9 §:n 6 kohdassa on mainittu suorituspalkkatyön palkkatakuu, joka on työkohtainen palkka. Mikäli työnantajalla ei ole osoitettavissa mitään työtä, mutta työntekijä on kuitenkin työnantajan käytettävissä, urakkatyöntekijälle tuli todistajan mukaan maksaa takuupalkkaa eli työkohtaista palkkaa. Sitä tuli maksaa palkkatakuuna esimerkiksi tapauksissa, että urakkatyö on epäonnistunut. Lisäksi työkohtaista palkkaa tuli maksaa ilman työntekovelvollisuutta olevalle irtisanotulle urakkatyöntekijälle irtisanomisaikana.

SKJV-Huolto Oy on osoittanut osalle Auto Starckjohann Oy:stä siirtyneistä työntekijöistä työtä irtisanomisajaksi, mutta viidelle työntekijälle, heidän joukossaan Ahokas, palkka irtisanomisajalta on maksettu ilman työntekovelvollisuutta. Tämä on esitetyn selvityksen mukaan johtunut siitä, ettei kaikille asentajille ole ollut uudessa tilanteessa tarjota riittäviä työtiloja eikä myöskään työtä. Todistajien yhdensuuntaisten kertomusten perusteella irtisanomisajan palkka tällöin määräytyy työkohtaista palkkaa koskevien määräysten mukaan. Näin ollen Ahokkaalle irtisanomisajalta maksettu työkohtainen palkka on ollut työehtosopimuksen määräysten mukainen.

Kun Ahokkaan työsuhteen päättäminen ei ollut tapahtunut hänestä johtuvasta henkilökohtaisesta syystä, korvaus sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä määräytyy irtisanomissuojasopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4 §:n nojalla työsopimuslain 51 §:n mukaisesti. Ahokas on ollut työttömänä työsuhteensa päättymisestä lähtien 7.7.1992 saakka eli noin 11 kuukautta. Kanteen mukaan Ahokkaalle on aiheutunut vahinkoa tuolta ajalta hänelle maksettavan palkan ja hänelle maksetun työttömyyskorvauksen 58 512 markan erotusta vastaava määrä. Edellä todetun palkanlaskuperusteen mukaan korvattava vahinko on 18 136 markkaa.

Kun kysymys pääluottamusmiehen asemasta liikkeen osan luovutustilanteessa on ollut tulkinnanvarainen, Auto Starckjohann Oy:n ei voida katsoa Ahokkaan siirron yhteydessä rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Sensijaan työnantajaliiton olisi tullut tarkemmin perehtyä siirron perusteiden oikeellisuuteen ja ryhtyä toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen tilan korjaamiseksi. Tämän laiminlyödessään työnantajaliitto on rikkonut työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Hyvityssakkoa ei voida pitää työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n säännökset huomioon ottaen korkolaissa tarkoitettuna vahingonkorvauksena tai muuna vastaavanlaisena velkana. Hyvityssakolle ei siten voida korkolain perusteella tuomita viivästyskorkoa. Työehtosopimusosapuolet eivät myöskään ole sopineet koron maksamisesta tuomittaville hyvityssakoille.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Auto Starckjohann Oy:n menetelleen luottamusmiessopimuksen vastaisesti saattaessaan pääluottamusmies Jouko Ahokkaan työsopimuksen päättymään vähentäessään työntekijöidensä määrää huoltokorjaamotoimintojen uudelleenjärjestelyjen yhteydessä.

Auto Starckjohann Oy velvoitetaan suorittamaan Ahokkaalle työsopimuslain 51 §:n mukaisena korvauksena 18 136 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.6.1992 lukien.

Autoalan Työnantajaliitto ATL velvoitetaan maksamaan Metallityöväen Liitolle työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 15 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Auto Starckjohann Oy ja Autoalan Työnantajaliitto ATL velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 3 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Kontio, Nouro, Vertanen ja Hynönen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.