Labor court allows union's claim for annual leave and extra days when worker worked during layoff.

Kysymys siitä, miten määräytyi lomautettuna olevan työntekijän oikeus vuosilomaan ja työehtosopimuksen mukaisiin lisävapaapäiviin, kun työntekijä oli lomautuksensa kestäessä ollut työnantajan pyynnöstä töissä yksittäisinä työpäivinä.

Työnantaja, joka oli kieltäytynyt suorittamasta työntekijälle vuosilomakorvausta lomautuksen aikana ansaitulta vuosilomalta ja korvausta lomautuksen aikana ansaituilta lisävapaapäiviltä, tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työnantajaliitto tuomittu asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. (Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaajat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Oy Hotelli Marina Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 13.12.1991 allekirjoitetussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksessa ja sen soveltamisohjeissa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työnjohto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuslain mukaisia hyvityssakkoja koskeva pöytäkirja (LTK-SAK)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työaika

5 § Työaika

1. Säännöllinen työaika on 112,5 tuntia kolmessa viikossa. Työaika järjestetään siten, että kunakin täytenä työssäoloviikkona on enintään viisi työpäivää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ylimääräiset lisävapaapäivät (Z)

7. Ylimääräisiä lisävapaapäiviä (Z) ansaitaan, jos työaika on yli 90 tuntia 3 viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje:

Ansainta

Työntekijä ansaitsee ylimääräisiä lisävapaapäiviä (Z) heinäkuuta lukuun ottamatta yhden jokaiselta kalenterikuukaudelta, jona hänellä on ollut yhteensä vähintään 14 työpäivää tai työssäolopäivien veroista päivää työehtosopimuksen 15 §:n 2 kohdan mukaisesti, lukuun ottamatta työehtosopimuksen mukaisen äitiys-, isyys- tai vanhempainloman kestoaikaa. Työssäolopäivien veroisia päiviä ovat muuten samat päivät kuin vuosiloman ansainnassa.

Kalenterivuoden aikana ansaitaan enintään 11 ylimääräistä lisävapaapäivää (Z).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaamiminen

Ylimääräinen lisävapaapäivä ei vähennä kuukausipalkkaisen työntekijän palkkaa siltä palkanlaskentajaksolta, johon se sijoitetaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuhteen päättyessä pitämättä jääneet Z-päivät korvataan rahana. Osapuolet voivat kuitenkin sopia siitä, että ansaitut pitämättä olevat Z-päivät annetaan irtisanomisajan kuluessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuosiloma

15 § Vuosiloma

Vuosiloma ja siitä suoritettava palkka tai korvaus määräytyvät työntekijäin vuosilomaa koskevan lain ja soveltamisohjeiden mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohjeet

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ansainta

1. Ansainta

Vuosilomalain perusteella työntekijä ansaitsee vuosilomaa seuraavasti:

a) Työntekijä on työssä 14 työpäivää kuukaudessa,

b) työntekijä sopimuksensa mukaisesti on työssä alle 14 työpäivää, mutta kuitenkin vähintään 35 tuntia kuukaudessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työssäolopäivien veroiset päivät

2. Työssäolopäivien veroiset päivät

Vuosiloman ansainnassa on otettava huomioon myös työssäolopäivien veroiset päivät.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomanmääräytymisvuoden perusteella annettavan vuosiloman pituutta määrättäessä pidetään työssäolopäivien veroisina myös niitä työpäiviä, joina työntekijä työsuhteen kestäessä on ollut estynyt työtä suorittamasta seuraavista syistä:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

k) Lomauttamisen takia, kuitenkin enintään 30 päivää kerrallaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuosi-lomakor- vaus työ- suhteen päättyessä

7. Vuosilomakorvaus työsuhteen päättyessä

Työsuhteen päättyessä työntekijällä on oikeus saada vuosiloman sijasta lomapalkkaa vastaava lomakorvaus yhtä monelta päivältä kuin hän saisi lomaa niiltä työsuhteen päättymistä edeltäneiltä kalenterikuukausilta, joilta hän siihen mennessä ei ole saanut lomaa tai loman korvausta. Korvaus lasketaan siten kuin lomapalkan laskemisesta on edellä esitetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat 1.1.1991 lukien työehtosopimuslaista poiketen 13 400 markkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on Oy Hotelli Marina Ab:tä ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että kylmäkkö Laura Niina Haahtela oli ollut Oy Hotelli Marina Ab:n palveluksessa 11.10.1984 - 18.5.1992. Haahtela oli ollut kokoaikatyössä ja hänen kuukausipalkkansa oli työsuhteen päättymisen ajankohtana ollut 6 426 markkaa.

Oy Hotelli Marina Ab oli lomauttanut Haahtelan 24.10.1991 alkaen toistaiseksi. Lomautuksen aikana Haahtela oli kuitenkin kutsuttu työhön siten, että hän oli ollut työssä 23.11., 7.12., 9.12., 20.12. ja 21.12.1991 sekä 25.1. ja 26.1.1992. Lopputilin yhteydessä Haahtelalle oli maksettu vuosilomakorvausta ajalta 1.4.1991 - 18.5.1992 yhteensä 20 päivältä 5 140,80 markkaa. Haahtelalla olisi kuitenkin ollut oikeus saada lomakorvausta 28 päivältä yhteensä 7 197,12 markkaa. Haahtelalta oli myös jäänyt saamatta korvaus kolmelta lisävapaapäivältä yhteensä 771,12 markkaa.

Työehtosopimuksen 15 §:n mukaan vuosiloma ja siitä suoritettava palkka ja korvaus määräytyivät työntekijäin vuosilomalain ja soveltamisohjeiden mukaan. Vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohdan ja työehtosopimuksen 15 §:n soveltamisohjeiden 2. k-kohdan mukaan työssäolopäivien veroisina päivinä pidettiin myös niitä työpäiviä, joina työntekijä työsuhteen kestäessä oli ollut estynyt työtä suorittamasta lomauttamisen takia, kuitenkin enintään 30 päivää kerrallaan.

Haahtela oli lomautuksensa kestäessä kutsuttu edellä kerrotuin tavoin töihin marras- ja joulukuussa 1991 sekä tammikuussa 1992. Koska työehtosopimuksen soveltamisohjeiden mukaan työssäolopäiviksi lomautuksen aikana laskettiin 30 päivää kerrallaan, kertyi Haahtelalle vuosilomaa lomautuksen aikana siten, että edellä tarkoitetussa soveltamisohjeiden määräyksessä mainittu 30 päivän jakso katkesi työssäolopäiviin ja työssäolopäiviksi luettava 30 päivän jakso alkoi uudestaan sen päivän jälkeen, jolloin Haahtela oli ollut työssä lomautuksen aikana. Koska Haahtela oli ollut työssä 23.11.1991, oli soveltamisohjeissa tarkoitettu 30 päivän jakso katkennut ja 24.11.1991 lukien hänelle oli kertynyt vuosilomaa seuraavilta 30 päivältä. Vastaavasti soveltamisohjeissa tarkoitettu 30 päivän jakson laskeminen oli keskeytynyt joulukuun 1991 ja tammikuun 1992 työssäolopäivien vuoksi. Näin ollen Haahtelalle oli kertynyt vuosilomaa myös joulukuulta 1991 sekä tammi- ja helmikuulta 1992.

Vuosilomaa koskevat määräykset olivat sisältyneet työehtosopimukseen samansisältöisinä jo vuodesta 1973 lähtien. Vuosiloman kertymistä koskevan määräyksen tulkinta sellaisen lomautuksen aikana, jolloin työntekijä oli ollut työssä lomautuksen aikana, oli ollut työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä selvä ja riidaton vuodesta 1987 lähtien, jolloin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. oli pyytänyt vastaavanlaisesta tapauksesta työneuvoston lausuntoa. Työneuvoston 3.9.1987 antamassa lausunnossa n:o 1212 oli todettu, että vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohdan sanamuoto 30 päivää kerrallaan sekä työneuvoston lausunnossa n:o 1022 työviikon lyhentämisjaksoon sijoittuvan täyden työviikon vaikutuksesta esitetty tulkinta puolsivat sitä, että työntekijän työssäolo kesken niin sanottua kausilomautusta katkaisi 30 työssäolopäivän veroisen päivän jakson ja 30 päivän jakso alkoi uudestaan työssäolon päätyttyä, vaikka kausilomautus muuten jatkui edelleen.

Oy Hotelli Marina Ab oli kieltäytynyt noudattamasta työneuvoston lausunnossa omaksuttua tulkintaa, josta yhtiön edustajat olivat olleet tietoisia ja josta heitä oli käydyissä neuvotteluissa vielä muistutettu. Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt maksamasta Haahtelalle vuosilomakorvausta joulukuulta 1991 sekä tammi- ja helmikuulta 1992. Näin menetellessään työnantaja oli toiminut tietoisesti vastoin työehtosopimuksen vuosilomaa koskevia määräyksiä.

Yhtiö oli myös kieltäytynyt maksamasta Haahtelalle korvausta lisävapaapäiviltä. Työehtosopimuksen 5 §:n 7 kohdan mukaan työntekijä ansaitsi lisävapaapäiviä, jos työaika oli yli 90 tuntia kolme viikossa. Työehtosopimuksen soveltamisohjeissa oli todettu, että työssäolopäivien veroisia päiviä olivat samat päivät kuin vuosilomalain ansainnassa. Työsuhteen päättyessä pitämättä jääneet lisävapaapäivät korvattiin soveltamisohjeiden mukaan rahana. Yhtiön olisi tullut siten maksaa Haahtelalle korvausta lisävapaapäiviltä joulukuulta 1991 sekä tammi- ja helmikuulta 1992. Tästä yhtiö oli kuitenkin kieltäytynyt ja näin ollen se oli toiminut selvästi ja tietoisesti vastoin työehtosopimuksen määräyksiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Oy Hotelli Marina Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että taloudellisen tilanteen ja töiden vähentymisen johdosta Haahtela oli lomautettu 24.10.1991 alkaen toistaiseksi. Haahtela ei ollut ollut ainoa lomautettu työntekijä, sillä työnantaja oli samaan aikaan joutunut lomauttamaan useita muita työntekijöitä. Lomautuksen aikana Haahtelan kanssa oli sovittu tilapäisestä työskentelystä kanteessa mainittuina päivinä. Tilapäinen työskentely oli johtunut äkillisestä työvoiman tarpeesta sairaustapauksen tai muun ennalta arvaamattoman syyn johdosta. Haahtelan esimies oli aina työtarjouksen yhteydessä ilmoittanut lomautuksen jatkuvan entisellään työvuoron jälkeen.

Työehtosopimuksen 15 §:n soveltamisohjeiden 2. k-kohdan sanamuoto poikkesi jonkin verran vuosilomalain säännöksessä käytetystä sanamuodosta. Työssäolopäivien veroisten päivien osalta työehtosopimuksen määräykset vastasivat pääsääntöisesti vuosilomalain säännöksiä. Koska kanne perustui työehtosopimukseen, tulisi nyt kysymyksessä olevia työehtosopimuksen määräyksiä tulkita työehtosopimuksen määräysten sanamuodon ja tarkoituksen perusteella eikä pelkästään vuosilomalain tulkinnassa omaksuttujen periaatteiden mukaisesti. Tällöin tulisi ottaa huomioon koko työehtosopimuksen systematiikka ja erityisesti työehtosopimuksen lomautusta koskevat määräykset.

Vuosilomalain säännösten ja työehtosopimuksen määräysten mukaan vuosiloman pituutta määrättäessä pidettiin työssäolopäivien veroisina päivinä myös niitä työpäiviä, joina työntekijä työsuhteen kestäessä oli ollut estynyt työtä suorittamasta lomauttamisen takia, kuitenkin enintään 30 päivää kerrallaan. Lomautuksen lukemista työssäolopäivien veroisiksi päiviksi koskeva säännös oli otettu vuonna 1960 voimaan tulleeseen lakiin työntekijäin vuosilomasta (199/60). Tuolloin lain 3 §:n 2 momentin 8 kohdan mukaan työssäolopäivien veroisina oli pidetty niitä päiviä, jolloin työntekijä oli ollut estynyt työtä suorittamasta työntekijästä riippumattomasta syystä tapahtuneen työntekijän lomauttamisen takia, joka kerrallaan kesti kauintaan kuukauden. Jos lomautus oli kestänyt pidempään, lomautuspäivät eivät olleet olleet lainkaan työssäolopäivien veroisia päiviä.

Nykyisessä vuosilomalaissa varsinaista lomautusta koskevaa säännöstä oli muutettu siten, että työssäolopäivien veroiset päivät eivät enää riippuneet lomautuksen pituudesta, mutta tarkoituksena oli kuitenkin ollut säilyttää vanhassa laissa ollut loman ansainnan enimmäissääntö. Tämä oli nimenomaisesti todettu hallituksen esityksessä (HE 14/1973), jonka mukaan pitkienkin lomauttamisten osalta olisi aina luettava työssäolopäivien veroisiksi poissaolopäiviksi enintään 30 päivää kerrallaan. Hallituksen esityksessä oli todettu, että ratkaisevaa oli se, oliko työnteon estyminen johtunut työsopimuslain 30 §:ssä tarkoitetusta työntekijän lomauttamisesta.

Vuosilomalaki ja työsopimuslaki eivät tunteneet lomautuksen keskeytysoppia siinä merkityksessä kuin työneuvosto oli asiaa käsitellyt. Työsopimuslain mukaan lomautuksesta voitiin sopia samoin kuin tilapäisestä työskentelystä lomautuksen aikana. Sopimus työskentelystä lomautuksen aikana ei kuitenkaan merkinnyt, että lomautus automaattisesti keskeytyisi tai päättyisi pelkästään sillä perustella, että työntekijä työskenteli lomautuksen kestäessä esimerkiksi yhden työvuoron.

Työehtosopimuksen määräyksen sanamuoto "kerrallaan" viittasi vuosilomalain esitöidenkin valossa juuri lomautukseen eikä uusi lomautus voinut alkaa ilman uutta lomautusilmoitusta, ellei siitä ollut erikseen sovittu. Tämä kävi erityisen selvästi ilmi nyt esillä olevan työehtosopimuksen määräyksistä. Työehtosopimuksen 4 §:n 5 kohdassa oli nimittäin lomautusta koskeva määräys, jonka mukaan toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevan työntekijän varsinainen lomautusilmoitus oli annettava vähintään 14 vuorokautta ennen lomautuksen alkua. Näin ollen työehtosopimuksen mukaisten työssäolopäivien veroisten päivien tulkinnassa tuli sanamuodon mukaisesti lähteä siitä, että kysymys oli samasta lomautuksesta ellei uutta lomautusilmoitusta ollut annettu tai uuden lomautuksen alkamisesta ollut muutoin sovittu. Nyt esillä olevassa tapauksessa oli päinvastoin sovittu siitä, että lomautus jatkui tilapäisen työvuoron jälkeen entisellään. Työehtosopimuksessakaan ei ollut mitään määräyksiä lomautuksen keskeytymisestä.

Kanteessa esitetty työehtosopimuksen määräysten tulkinta johtaisi kohtuuttomuuteen ja siihen, että työntekijät joutuisivat vuosiloman ansainnassa eriarvoiseen asemaan. Kanteen hyväksyminen merkitsisi muun muassa sitä, että lomautettu työntekijä ansaitsisi yhden vuoron työskentelyllä 2 - 5 päivää palkallista vuosilomaa ja 1 - 2 palkallista lisävapaapäivää, kun samanaikaisesti työssä oleva työntekijä joutui työskentelemään vähintään 14 työpäivää kuukaudessa. Jos lomautettu työntekijä työskentelisi tilapäisesti yhden työvuoron joka kuukausi, merkitsisi kanteen hyväksyminen sitä, että hän ansaitsisi täyden palkallisen vuosiloman. Tämä oli paitsi työsopimuslain tasapuolisen kohtelun periaatteen vastaista myös ristiriidassa vuosilomalain ansaintaperiaatteen ja hallitusmuodon 5 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa.

Vuosilomalain esitöiden mukaan ehdotukseen otettu 3 §:n 5 momentin 11 kohdan mukainen kuuden kuukauden enimmäismääräaika vastasi ehdotuksen 3 §:n 5 momentin 10 kohdan sisältämää 30 päivän enimmäismääräaikaa "varsinaisen" lomauttamisen kohdalla. Tämäkään periaate ei toteutunut, jos kanne hyväksyttiin, sillä lomautukseen verrattavan työajan lyhentämisen osalta ansainta päättyi kuuden kuukauden kuluttua, vaikka työntekijä jatkuvasti työskentelisi esimerkiksi kolmena päivänä viikossa.

Kanteessa vaaditun mukainen tulkinta johtaisi siihen, että käytännössä syntyisi tilanteita, joissa työnantajan ei kannattanut ottaa vastaan asiakkaan tilausta, koska lomautettujen työntekijöiden tilapäinen työskentely lomautuksen aikana olisi kustannusvaikutuksiltaan kohtuuttoman kallista.

Käytännössä oli saatettu menetellä työneuvoston lausunnossa esitetyn tulkinnan mukaisesti. Lomautuksia alalla ei kuitenkaan aikaisemmin ollut paljon esiintynyt. Vasta nyttemmin lomautustilanteet olivat tulleet yleisiksi ja asiasta oli tullut tiedusteluja myös työnantajaliitolle. Työnantajaliitto oli aikoinaan antanut jäsenyrityksilleen tiedoksi työneuvoston lausunnot. Näissä lausunnoissa ei kuitenkaan ollut kiinnitetty huomiota siihen seikkaan, mitä lomautuksesta ja lomautuksen keskeytyksestä oli mahdollisesti sovittu.

Haahtelan vuosilomakorvauksesta käydyt neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen, sillä työnantajapuoli oli katsonut työehtosopimuksen määräysten sanamuodon ja tarkoituksen perusteella, ettei 30 päivän työssäolopäivien veroisiksi päiviksi laskettava ajanjakso alkanut uudelleen työssäolojen jälkeen. Tälle kannalle saatiin tukea myös vuosilomalain esitöistä. Asia oli joka tapauksessa ollut ainakin työehtosopimuksen määräysten osalta tulkinnanvarainen, joten Oy Hotelli Marina Ab ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eikä myöskään Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Hotelli Marina Ab:n palveluksessa 11.10.1984 18.5.1992 ollut Laura Haahtela on ennen työsuhteensa päättymistä ollut 24.10.1991 alkaen lomautettuna toistaiseksi. Haahtela on lomautuksen aikana ollut työnantajan kutsusta työssä 23.11., 7.12., 9.12., 20.12. ja 21.12.1991 sekä 25.1. ja 26.1.1992.

Kanteessa on kysymys Haahtelan oikeudesta vuosilomaan ja työehtosopimuksen mukaisiin lisävapaapäiviin joulukuulta 1991 sekä tammi- ja helmikuulta 1992.

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 15 §:n mukaan vuosiloma ja siitä suoritettava palkka tai korvaus määräytyvät työntekijäin vuosilomaa koskevan lain ja soveltamisohjeiden mukaan. Työehtosopimuksen 15 §:n soveltamisohjeissa on todettu, että vuosiloman ansainnassa on otettava huomioon myös työssäolopäivien veroiset päivät, ja lueteltu ne eri syistä johtuvat työstä poissaolopäivät, jotka luetaan vuosiloman pituutta määrättäessä työssäolopäivien veroisiksi päiviksi. Soveltamisohjeiden 2. k-kohdan mukaan työssäolopäivien veroisiksi päiviksi katsotaan muun muassa ne työpäivät, jotka työntekijä on ollut estynyt suorittamasta työtä lomauttamisen takia, kuitenkin enintään 30 päivää kerrallaan. Mainittu soveltamisohjeiden kohta vastaa sisällöltään vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohtaa.

Työneuvoston lausunnossa n:o 1212 on ollut kysymys muun muassa siitä, katkeaako vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohdan tarkoittama työssäolopäivien veroisten päivien laskenta työntekijän työssäoloon myös niin sanotun kausilomautuksen kestäessä alkaakseen jälleen alusta tosiasiallisen työssäolon päätyttyä. Lausunnossaan työneuvosto on viitannut aikaisempaan lausuntoonsa n:o 1022, jossa on ollut kysymys vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 11 kohdan tulkinnasta. Viimeksi mainitussa lausunnossa työneuvosto on käsitellyt lainkohdassa esiintyvää sanontaa "kerrallaan" eräissä tapauksissa. Tapauksesta, jolloin työviikkojen lyhentämisen välissä on teetetty yksi työviikko, työneuvosto on lausunnossaan todennut: "Täysi työviikko merkitsee sitä, että työviikkojen lyhentäminen on sillä kertaa loppunut. Lyhennettyjen työviikkojen jatkuessa jälleen seuraavan viikon alusta on siis kysymys uudesta kerrasta, ja kuuden kuukauden ajan laskeminen alkaa uudestaan."

Lausunnossaan n:o 1212 työneuvosto on katsonut, että "vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohdan sanamuoto 30 päivää kerrallaan sekä työneuvoston lausunnossa n:o 1022 työviikon lyhentämisjaksoon sijoittuvan täyden työviikon vaikutuksesta esitetty tulkinta puoltavat sitä, että työntekijän työssäolo kesken niin sanottua kausilomautusta katkaisee 30 työssäolopäivän veroisen päivän jakson ja 30 päivän jakso alkaa uudelleen työssäolon päätyttyä, vaikka kausilomautus muuten jatkuu edelleen."

Vastaajat ovat esittäneet, että työehtosopimuksen soveltamisohjeiden maininnalla 30 päivää kerrallaan on tarkoitettu, että kutakin lomautusta kohden työssäolopäivän veroisiksi päiviksi luetaan 30 lomautuspäivää. Koska Haahtelan kohdalla on koko ajan ollut kysymys samasta lomautuksesta, joka on jatkunut työssäolopäivien jälkeen entisellään, ei 30 päivän laskemista tule aloittaa uudestaan työssäolojen jälkeen.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että työehtosopimukseen osallisten välillä olisi sovittu sellaisesta työehtosopimuksen soveltamisohjeiden tulkinnasta, joka vastaajien puolelta on edellä esitetty. Kun työehtosopimuksen mukaan vuosiloma määräytyy vuosilomalain mukaan ja kun kysymyksessä oleva soveltamisohjeiden määräys vastaa sisällöltään vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohtaa, ei työtuomioistuimella ole perustetta poiketa työneuvoston lausunnossa omaksutusta tulkinnasta.

Työehtosopimuksen 5 §:n 7. kohdan mukaan ylimääräisiä lisävapaapäiviä ansaitaan, jos työaika on yli 90 tuntia kolmessa viikossa. Työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohjeissa on todettu, että työntekijä ansaitsee ylimääräisiä lisävapaapäiviä heinäkuuta lukuun ottamatta yhden jokaiselta kalenterikuukaudelta, jona hänellä on ollut yhteensä vähintään 14 työpäivää tai työssäolopäivien veroista päivää työehtosopimuksen 15 §:n 2 kohdan mukaisesti, lukuun ottamatta työehtosopimuksen mukaisen äitiys-, isyys- tai vanhempainloman kestoaikaa. Soveltamisohjeiden mukaan työssäolopäivien veroisia päiviä ovat muuten samat päivät kuin vuosiloman ansainnassa. Kun soveltamisohjeiden mukaan lisävapaapäivien ansainnassa on sovittu työssäolopäivien veroisina päivinä otettaviksi huomioon samat päivät kuin vuosiloman ansainnassa, tulee myös lisävapaapäivien ansainnassa huomioon otettavat päivät määritellä lomautustilanteessa samoin kuin työehtosopimuksen vuosilomaa koskevia määräyksiä tulkittaessa.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on esittänyt selvitystä, jonka mukaan työehtosopimuksen soveltamisalalla on käytännössä menetelty vuosiloman ja lisävapaapäivien ansainnan kohdalla työneuvoston lausunnossa n:o 1212 omaksutun tulkinnan mukaisesti tilanteissa, joissa työntekijä on lomautuksen aikana ollut työssä. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ei ole kiistänyt tätä käytäntöä. Työnantajaliiton mukaan käytäntö on johtunut siitä, että aikaisemmin lomautukset alalla ovat olleet harvinaisia. Työnantajaliitto on myös ilmoittanut lähettäneensä jäsenyrityksilleen tiedoksi edellä tarkoitetun työneuvoston 3.9.1987 antaman lausunnon n:o 1212. Tässä yhteydessä ei työnantajaliiton ole selvitetty tuoneen esille sitä, että työnantajaliiton tulkinta mahdollisesti poikkeaa tässä lausunnossa omaksutusta tulkinnasta.

Oy Hotelli Marina Ab on viimeistään kesäkuusta 1992 alkaen käytyjen erimielisyysneuvottelujen yhteydessä saanut tiedon työneuvoston edellä tarkoitetussa lausunnossa omaksutusta vuosilomalain tulkinnasta. Yhtiö on kuitenkin ilmoittanut, ettei se hyväksy tätä tulkintaa. Kieltäytyessään maksamasta Haahtelalle kanteessa vaadittuja vuosilomakorvauksia ja korvauksia lisävapaapäiviltä on yhtiön näin ollen pitänyt perustellusti tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto, joka ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin saattaakseen yhtiön menettelemään asiassa työehtosopimuksen määräysten mukaisesti, on syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Oy Hotelli Marina Ab ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Rautiainen, Porttila ja Vertanen jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Rautiaisen lausunto, johon jäsen Äimälä yhtyi:

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 15 §:n ja 5 §:n 7 kohdan määräyksissä ja työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on vuosilomaetuuksien sekä ylimääräisten lisävapaapäivien ansainnan osalta viitattu vuosilomalakiin. Vuosilomalain 3 § 5 momentin 10 kohdan mukaan työssäolopäivien veroisina päivinä pidetään niitä työpäiviä, joina työntekijä työsuhteen kestäessä on ollut estynyt työtä suorittamasta lomauttamisen takia, enintään kuitenkin 30 päivää kerrallaan. Esillä olevassa tapauksessa toimeenpantua lomautusta on pidettävä yhtenä lomautuskertana. Näin ollen katson, ettei työntekijän tilapäinen työssäolo lomautuksen kestäessä katkaise vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohdassa tarkoitettua 30 työssäolopäivän veroista jaksoa. Haahtelalla ei siten ole oikeutta kanteessa vaadittuihin vuosilomakorvaukseen ja korvaukseen lisävapaapäiviltä.

Esittämilläni perusteilla hylkään kanteen.

Asian laatuun nähden saavat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Oy Hotelli Marina Ab kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.