Labor court dismisses union appeal; employer terminated employee for neglect despite prior warning.

Työnantajalla oli ollut oikeus purkaa laitosmiehen työsopimus varoituksista huolimatta tapahtuneen työvelvoitteen laiminlyönnin perusteella.

Työnantajaliitto ei ollut asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kanne hylätty. (Ään.)

Kantaja Kiinteistötyöntekijäin Liitto ry Vastaaja Suomen Kiinteistöliitto ry Kuultava Talotek Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.3.1992 31.10.1993 voimassa olevassa kiinteistöalan päätoimisten työntekijöiden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

23 § Työsopimuksen irtisanominen

Työsopimusta irtisanottaessa on otettava huomioon työehtosopimuksen ja työsopimuslain määräykset.

a) Irtisanomisaika Työsopimuslaista poiketen noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhteen kesto keskeytyksettä Irtisanomisaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

yli 5 vuotta ja enintään 10 2 kuukautta vuotta

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

c) Irtisanomissuoja ja neuvottelumenettely

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yli seitsemän (7) työntekijän työpaikat Niillä työpaikoilla, joissa on pysyvässä työsuhteessa yli seitsemän (7) työntekijää, sovelletaan edellä selvitetyn ohella STK:n ja SAK:n välillä 14.6.1991 solmittua irtisanomissuojasopimusta, lukuunottamatta irtisanomisaikoja. Irtisanomisaikoina noudatetaan edellä mainittuja aikoja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

d) Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

24 § Työsopimuksen purkaminen

Sovitusta työkaudesta huolimatta sekä työnantajalla että työntekijällä on oikeus purkaa työsopimus työsopimuslain (320/70) 43 ja 44 §:ssä mainituissa tapauksissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ennen kuin työnantaja purkaa työsopimuksen työntekijästä johtuvasta syystä, työnantajan on varattava työntekijälle mahdollisuus tulla kuulluksi työsopimuksen purkamisperusteesta. Työntekijällä on oikeus käyttää avustajaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun työehtosopimuksen pöytäkirjamerkinnöissä on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Keskusjärjestösopimukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus 14.06.1991 työehtosopimuksen 23 §:stä ilmenevin rajoituksin

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aika päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on Suomen Kiinteistöliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Ari Olavi Mattila oli työskennellyt laitosmiehenä Talotek Oy:ssä 9.11.1987 alkaen. Mattila oli eronnut 19.10.1990 omasta pyynnöstään Talotek Oy:n palveluksesta, mutta palannut takaisin yhtiön palvelukseen 29.10.1990 ja jatkunut työsopimuksen mukaan niin sanottuna vanhana työntekijänä. Mattilalle oli kirjoitettu työtodistus 9.11.1987 19.10.1990 väliseltä ajalta. Työtodistuksen mukaan Mattila oli osoittanut kiitettävää työtaitoa ja ahkeruutta sekä käyttäytynyt moitteettomasti.

Talotek Oy:ssä työskentelynsä aikana Mattilalla oli ollut useita työnjohtajia, joiden kanssa yhteistyö oli sujunut hyvin. Vuoden 1992 alussa Talotek Oy:hyn oli palkattu uusi työnjohtaja ja toukokuun alusta 1992 Mattila oli tullut hänen alaisekseen. Mattila oli työskennellyt tällöin Kiinteistö Oy Kuriirinportin työkohteessa Tikkurilassa ja täällä oli syntynyt Mattilan ja työnjohtajan välille erimielisyyttä teknisten laitteiden säädöstä. Tilanne oli kärjistynyt niin, että työnjohtajan mukaan Mattilan ulkonäöstä saattoi jo päätellä, ettei hän osannut tehdä mitään. Työnjohtaja oli myös viitannut Mattilan ulkonäköön ja sanonut sen olevan syy siihen, että Mattila tultiin Talotek Oy:stä lomauttamaan ensimmäisten työntekijöiden joukossa.

Elokuussa 1992 Mattila oli saanut ilmoituksen lomauttamisesta. Koska Mattila oli tuolloin ollut sairaslomalla, ei yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukainen neuvottelukutsu ollut tullut ajoissa, minkä johdosta Mattila oli vaatinut uutta lain mukaista ilmoitusta lomautusasiassaan. Tämä lienee ollut syynä siihen, että työnjohtaja oli esittänyt Mattilalle varoitusta luvattomasta työpaikalta poistumisesta. Asiasta oli käyty neuvotteluja 4.8.1992 ja niissä oli todettu, että Mattilalla oli ollut ryhmänvanhimman lupa käydä hammaslääkärissä. Myöhemmin työnantajalle oli toimitettu todistukset kyseisistä lääkärissä käynneistä. Tuolloin oli annettu varoitus todettu täysin aiheettomaksi. Sittemmin Mattila oli lomautettu 31.8.1992 alkaen toistaiseksi.

Talotek Oy:n saatua uusia kohteita Helsingin Pikku-Huopalahdesta Mattila oli kutsuttu takaisin työhön 4.1.1993 lukien. Työkohteeksi Mattilalle oli valittu Pikku-Huopalahden alue, joka oli juuri valmistunut. Mattila oli odottanut saavansa työnjohdolta jonkinlaista työhönopastusta, mutta sitä ei ollut hänelle annettu.

Työnjohtaja oli kävellyt Mattilan kanssa alueella ja antanut Mattilalle aluekartan, johon oli merkitty joitakin hoidettavia alueita. Mukana oli ollut talokohtaisia huoltosopimuksia ja työnjohtaja oli kehottanut Mattilaa merkitsemään hoitoalueeseen kuuluvien talojen lämmönjako- ja muiden huoneiden sijainnit aluekarttaan. Tältä pohjalta Mattila oli aloittanut työskentelynsä uudella hoitoalueella.

Mattilalle ei ollut osoitettu minkäänlaista sosiaalitilaa, missä hän olisi voinut pukeutua, peseytyä ja viettää ruoka- ja kahvitaukonsa. Mattilan oli käytävä wc:ssä alueella olevissa baareissa. Mattila oli tiedustellut asiaa ammattiliitostaan ja kysynyt, mihin toimenpiteisiin hänen olisi ryhdyttävä, jotta työnantaja saattaisi sosiaalitilat lain edellyttämälle tasolle. Ammattiliitosta Mattilaa oli neuvottu ottamaan yhteyttä Uudenmaan työsuojelupiiriin. Mattila olikin neuvon perusteella pyytänyt työsuojelupiiriltä tarkastusta työpaikallaan.

Uudenmaan työsuojelupiiristä oli otettu yhteyttä Talotek Oy:hyn ja tarkastus oli toimitettu 20.1.1993.

Viranomaisten toimesta pidetty tarkastus oli käynyt työnantajan arvovallalle. Mattilaan kohdistuneet painostustoimenpiteet olivat alkaneet tarkastuksen jälkeen. Mattila oli saanut ensimmäisen varoituksen 19.1.1993 heti työsuojelupiiriin tapahtuneen yhteydenoton jälkeen. Varoituksen oli antanut Talotek Oy:n hallituksen jäsen. Varoituksen syynä oli mainittu, että Mattila ei ollut saapunut annettujen ohjeiden mukaisesti yhtiön pääkonttorille. Kysymys oli ollut yhteisistä työasioista neuvottelemisesta, jotka keskustelut Mattilan mielestä tuli käydä hänen huoltamiensa kiinteistöjen alueella. Mattila oli pitänyt annettua varoitusta aiheettomana.

Mattila oli saanut 19.1.1993 vielä toisenkin varoituksen. Tässä varoituksessa työnjohtaja oli ilmoittanut määränneensä Mattilan tekemään alueella vain määrättyjä tehtäviä. Tästä tehtäväksiannosta huolimatta varoitukseen oli kirjattu Mattilan jättäneen tekemättä kadunpuoleisia siivouksia, joita Mattilan annettujen työohjeiden mukaan ei ollut tarvinnut tehdä. Lisäksi varoitukseen oli kirjattu, että Mattila ei ollut saapunut 19.1.1993 kello 8.30 Talotek Oy:n pääkonttorille hakemaan hänelle jo ennakkoon kirjoitettua varoitusta.

Työnjohtaja oli jatkanut painostustaan Mattilaa kohtaan ja hänen käyntinsä työpaikalla 20.1.1993 oli johtanut sanaharkkaan. Tästä käynnistä työnjohtaja oli laatinut pöytäkirjan 21.1.1993, jossa väitettiin Mattilan käyttäytyneen uhkaavasti ja haukkuneen työnjohtajaansa eri nimikkein. Paikalla olleet työnjohtaja ja alueen työntekijöiden ryhmänvanhin olivat allekirjoittaneet pöytäkirjan, mutta sitä vastoin läsnäolleiden Mattilan ja erään huoltomiehen nimikirjoitusta ei ollut pöytäkirjassa, koska heidän mielestään kirjattu ei ollut pitänyt paikkaansa.

Mattilan painostamista oli jatkettu edelleen. Mattila oli saanut 2.2.1993 kuusikohtaisen varoituksen, jossa häntä oli syytetty työstäkieltäytymisestä sekä poistumisesta työpaikalta liian aikaisin. Työnjohtaja oli aiemmin vaatinut Mattilan työajan muuttamista välittömästi alkamaan tuntia aikaisemmin, mutta perunut aiheettoman vaatimuksensa ammattiliiton puututtua asiaan. Työajan muuttamiseen sovittiin vähintään viikon siirtymäaika. Myös tämä varoitus oli ollut aiheeton.

Mattilan työsuhde oli purettu 3.2.1993. Syyksi työnantaja oli maininnut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaisen työvelvoitteen tahallisen laiminlyönnin varoituksista huolimatta. Mattila oli pyytänyt purkutilanteessa avustajakseen liiton edustajaa, mutta työnantaja oli estänyt tämän. Mattila oli pitänyt annettuja varoituksia tekaistuina ja tahallisena painostuksena häntä kohtaan. Työsuhteen purku ei ollut ollut ilmoitetuilla perusteilla mahdollista.

Kiinteistötyöntekijäin Liiton mielestä Mattila oli joutunut työnjohtajansa painostuksen kohteeksi. Mattilalle annetut varoitukset olivat vailla perustetta. Mattilan työsuhteen purkamiseen tai edes irtisanomiseen ei ollut työsopimuslain, työehtosopimuksen eikä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen mukaista perustetta.

Talotek Oy oli törkeästi rikkonut työsopimuslain 17 §:n määräyksiä työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta. Mattilan painostamista oli lisännyt hänen jäsenyytensä ammattiyhdistysliikkeessä. Mattila oli tehnyt työnsä huolella ja saamiensa varoitusten osalta vaatinut aina niiden tarkistusta. Tähän Talotek Oy:n edustajat eivät kuitenkaan olleet suostuneet. Tämäkin työnantajan menettely osoitti, että varoitukset olivat olleet aiheettomia.

Asiasta oli käyty useita liittojen välisiä neuvotteluja, mutta työntekijäliiton huomautuksista huolimatta työnantajaliitto ei ollut valvonut, että Talotek olisi noudattanut voimassa olevaa työehtosopimusta. Täten työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Koska neuvotteluissa ei ollut päästy sopimukseen, asiasta oli allekirjoitettu erimielisyysmuistio 15.3.1993.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Talotek Oy oli päättänyt Mattilan työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n vastaisesti, ja velvoittamaan Talotek Oy:n suorittamaan Mattilalle työehtosopimuksen mukaisesti irtisanomisajan palkkana kahden kuukauden palkkaa vastaavat 14 060 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 1 406 markkaa molemmat erät 16 prosentin korkoineen 3.2.1993 lukien.

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on edelleen vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Talotek Oy:n suorittamaan Mattilalle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 168 720 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien ja tuomitsemaan Suomen Kiinteistöliiton työehtosopimuslain nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Kiinteistöliitto on Kiinteistötyöntekijäin Liiton kanteeseen vastatessaan lausunut, että alan työehtosopimuksessa kiinteistönhoito oli jaettu kolmeen palkkaluokkaan eli huoltotyöhön, laitos- ja lämmitystyöhön sekä erikoistyöhön. Laitosmiehen tehtävät olivat teknisempiä ja vaativampia kuin huoltomiehen tehtävät. Mattilan olisi tullut työkokemuksensa perusteella hallita kiinteistönhoitotehtävät hyvinkin laajasti.

Kiinteistö Oy Kuriirinportin työkohteessa Tikkurilassa Talotek Oy oli saanut asiakkailtaan valituksia töiden laiminlyönneistä. Mattilla oli saanut kohteeseen työhönopastusta työskennellessään siellä yhtä aikaa laitosmiehen ja ryhmänvanhimman kanssa. Mitään erityistä riitaa teknisten laitteiden säädöistä ei kohteessa ollut ollut työnantajan edustajan ja Mattilan kesken. Mattilaa oli jouduttu huomauttamaan töiden laiminlyönneistä.

Työnantaja oli antanut Mattilalle kirjallisen varoituksen 4.8.1992, koska Mattila oli ilman työnjohdon lupaa poistunut työpaikaltaan hammaslääkäriin. Talotek Oy:ssä ryhmänvanhimmalla ei ollut oikeutta myöntää lupaa hammaslääkärissä käyntiin työaikana eikä kyseinen ryhmänvanhin tällaista lupaa ollut myöskään antanut.

Kiinteistöalan päätoimisten työntekijöiden työehtosopimuksen 17 §:ssä oli määräys perusteista, joilla työnantaja korvasi työntekijälle ansionmenetyksen lääkärintarkastuksen ajalta. Tältä osin kiinteistöala oli yhtynyt keskusjärjestöjen väliseen sopimukseen.

Keskusjärjestösopimuksen mukaan oli työnantajan korvattava ansionmenetys hammassairauden hoidon ajalta, jos äkillinen hammassairaus ennen hoitotoimenpiteitä aiheutti työntekijän työkyvyttömyyden, joka vaati samana päivänä tai saman työnvuoron aikana annettavaa hoitoa, hoitotoimenpiteen ajalta, mikäli työntekijän ei onnistunut saada hoitoa työajan ulkopuolella. Työkyvyttömyys ja hoidon kiireellisyys osoitettiin hammaslääkärin antamalla todistuksella.

Mattilan tapauksessa kysymys ei ollut tällä tavoin määritellystä äkillisestä hammassairaudesta. Sääntönä oli, että tällöin hammaslääkärissä käytiin työajan ulkopuolella. Lisäksi mainitussa keskusjärjestösopimuksessa todettiin, että työntekijän oli ilmoitettava lääkäriin menosta etukäteen työnantajalle. Mattilalle annettua varoitusta ei ollut työnantajan puolelta todettu aiheettomaksi.

Mattilalle oli annettu yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukainen kokouskutsu 4.8.1992. Yhteistoimintaneuvottelut oli pidetty 7.8.1992. Työkohteiden vähentymisen vuoksi Talotek Oy oli joutunut neuvottelujen jälkeen lomauttamaan yhteensä viisi työntekijäänsä. Kukaan lomautetuista ei ollut riitauttanut lomauttamistaan.

Talotek Oy:n saatua uusia työkohteita Huopalahdesta oli Mattila kutsuttu työhön 4.1.1993 alkaen. Työnantaja oli saanut kohteet hoitoonsa tuosta päivämäärästä lukien ja saanut tiedon hoitosopimuksen tekemisestä vasta 27.12.1992.

Työnopastusta Huopalahden kohteesta olivat antaneet Mattilalle työnjohtaja, ryhmänvanhin ja eräs laitosmies. Laitosmies oli ollut vastaanottamassa Huopalahden kohteita asiakkaalta. Kohteet olivat olleet uusia asuinkiinteistöjä ja kaksi pysäköintitaloa. Mattilan työtehtävät eivät olleet vaatineet erityistä ammattitaitoa.

Kohteet oli saatu hyvin lyhyellä varoitusajalla, joten työnantaja oli järjestänyt sosiaalitiloiksi erään kellarissa sijaitsevan sprinklerikeskuksen. Lisäksi Mattilalle oli kerrottu, että hän saattoi käyttää Pitäjänmäessä noin kilometrin päässä sijaitsevia sosiaalitiloja.

Työsuojelutarkastuksen yhteydessä työnantaja oli esittänyt uudet sosiaalitilat eräästä kerhohuoneesta. Asia oli hoidettu näin työnantajan puolelta kuntoon. Tämä kävi ilmi myös työsuojelutarkastuspöytäkirjasta. Työsuojelutarkastuksella ei ollut mitään yhteyttä Mattilalle annettujen varoitusten kanssa.

Mattilalle 19.1.1990 annetun varoituksen peruste oli, että hän oli selkeästi laiminlyönyt työnantajan työnjohtooikeutensa perusteella antaman määräyksen.

Toisen 19.1.1993 annetun varoituksen tausta oli, että työnantaja oli antanut määrätyt tehtävät Mattilan hoidettavaksi. Mattila ei ollut hoitanut niitä.

Työnantajan työnjohto-oikeuden käyttäminen ei ollut kiusantekoa. Talotek Oy, niin kuin muutkin työnantajat, joutuivat antamaan varoituksia työntekijöille, jotka laiminlöivät työsopimuksensa mukaiset velvoitteet.

Pöytäkirjasta, joka oli päivätty 21.1.1993, kävi ilmi, että Mattila oli esiintynyt loukkaavasti työnantajaansa kohtaan varoituksessa kerrotun mukaisesti.

Muistiosta, joka oli laadittu 2.2.1993, ilmeni Mattilan nimenomaisesti kieltäytyneen työnantajansa osoittamista työtehtävistä varoituksen mukaisesti.

Kanteessa oli mainittu työajan alkamiskohdan muuttamisesta tuntia aiemmaksi. Kiinteistöalan päätoimisten työntekijöiden työehtosopimuksen mukaan työnantaja saattoi järjestää työajan töiden järkiperäisen hoidon vuoksi kello 6 - 18. Työajan määrääminen kuului työehtosopimuksen perusteella työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin. Työehtosopimuksessa ei ollut erityistä ilmoitusaikaa työajan alkamisajankohdan muuttamiseksi. Työnantaja ja Mattila olivat sopineet, että työajan aikaisempaan alkamiseen siirryttiin viikon siirtymäajalla.

Työnantaja ei ollut Mattilan henkilön vuoksi asettanut häntä muihin työntekijöihin nähden eriarvoiseen asemaan. Työnantaja ei ollut painostanut Mattilaa.

Kirjallisten varoitusten lisäksi työnantaja oli suullisesti joutunut huomauttamaan Mattilaa töiden laiminlyönnistä ja epäasiallisesta käyttäytymisestä. Kirjalliset varoitukset osoittivat, että Mattila oli laiminlyönyt tehtäviään varoituksesta huolimatta ja jopa kieltäytynyt töiden tekemisestä. Työnantajalla oli ollut oikeus työsuhteen purkuun.

Mattilalle oli työnantajan toimesta purkutilanteessa kerrottu hänen työsopimuslain mukaisista oikeuksistaan eikä ollut estetty avustajan käyttämistä.

Mattilan työsuhteen päättäminen oli ollut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen ja työsopimuslain mukainen, joten Suomen Kiinteistöliitto ei ollut syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Kiinteistöliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on Suomen Kiinteistöliiton vastineen johdosta vielä lausunut muun muassa, että Mattila oli suorittanut ammattikoulussa kaksivuotisen putkiasentajan opintolinjan, minkä jälkeen hän oli käynyt kojeistoasentajan kurssin. Mattilalla oli jo ennen Talotek Oy:lle tuloaan ollut kokemusta kiinteistöalalta. Aiemmista työtodistuksista ja suosituksista ilmeni, että hän oli hoitanut tehtäviään itsenäisesti, kiitettävästi ja ammattitaitoisesti.

Mattila ei ollut missään työsuhteensa vaiheessa saanut työnantajan kautta tai suoraan asiakkailta tietää asiakkaiden valituksista. Myöskään kukaan Mattilan aiemmista työnjohtajista ei ollut antanut Mattilalle varoituksia.

Mattila ei ollut saanut tarpeellista työhönopastusta siinä kohteessa, jossa hän oli keväällä 1992 työskennellyt. Kiinteistö oli ollut uusi talo ja siinä oli ollut automaattisella tietojenkäsittelyllä toimiva kiinteistönvalvontasysteemi, millaista ei aikaisemmin ollut ollut Mattilan työkohteissa. Koska kone oli ollut uusi, Mattila oli pyytänyt sen käyttöön opastusta sen lisäksi, että ryhmänvanhin oli opastanut häntä 15 minuuttia. Työnjohtaja ei ollut suostunut antamaan Mattilalle työhönopastusta. Vastaavanlaisten uusien koneiden käyttöön opastuksessa oli toisille työntekijöille annettu jopa pari päivää kestävää koulutusta. Uudet laitteet työpaikalla vaativat myös koulutetulta henkilöltä perehtymistä uuteen tekniikkaan ja koneen käyttöön. Tämäkin osoitti työnantajan käyttäytymisellään halunneen painostaa Mattilaa.

Kärhämä teknisten laitteiden säädössä oli tullut esille Mattilan ja työnjohtajan keskustellessa kiinteistön jäähdytyskoneesta, joka oli ollut poissa päältä ja jonka toiminta oli vaikuttanut toimistotilojen ilmastointiin. Mattilan ollessa toista mieltä jonkin asian toimivuudesta työnjohtaja oli ilmeisesti vetänyt siitä sen johtopäätöksen, että Mattila olisi laiminlyönyt tehtäviään.

Mattila kuului siihen ikäluokkaan, joka sai käydä hammaslääkärissä terveyskeskusmaksulla. Tällaisissa joukkohoidoissa annettiin terveyskeskuksesta aika tulla hammaslääkäriin. Mattila oli esittänyt toivomuksen ensisijaisesti saada työajan ulkopuolisia aikoja, mutta kun se ei ollut ollut mahdollista, oli aikoja annettu myös työajalta. Mattilan ryhmänvanhimmalla oli ollut lupa myöntää mahdollisuus käydä hammaslääkärissä myös tällaisessa tapauksessa, ja hän olikin ilmoittanut puhelimitse Kiinteistötyöntekijäin Liiton liittosihteerille, että hän oli antanut luvan Mattilalle varoituksessa mainittuna päivänä 29.7. käydä hammaslääkärissä ja 3.8. luvan käydä ammattiliitossa koskien hänen lomautusasiaansa.

Neuvottelussa, joka oli koskenut lomautusta ja mainittuja varoituksia, työnantajan edustaja oli todennut, että jos Mattila toimittaa todistuksen hammaslääkärikäynneistä, niin varoitukset poistetaan. Näin sitten oli käynytkin, kun Mattila oli toimittanut kyseiset todistukset.

Myös Mattilan työnjohtaja oli aiemmin antanut luvan käydä hammaslääkärissä. Aluksi oli pidätetty palkka käynneiltä, mutta kun Mattila oli toimittanut todistukset työnantajalle, palkka oli maksettu takaisin.

Työnantajan osoittama sosiaalitila oli kellarissa sijaitseva sprinklerikeskus, missä sijaitsivat automaattiset palohälyttimet ja puhelin. Kyseisessä kopissa ei ollut käymälää eikä vesipistettä. Pitäjänmäessä käytössä olleet sosiaalitilat olivat vajaan viiden kilometrin edestakaisen matkan päässä.

Työnantaja oli hoitanut sosiaalitilat kuntoon vasta sitten, kun työsuojelupiiristä oli ilmoitettu, että työkohteessa tultaisiin suorittamaan tarkastus. Tarkastuspöytäkirjassa olikin todettu se seikka, että sprinklerikeskus ei ollut sovelias sosiaalitilaksi.

Varoituksen 19.1.1993 taustalla oli se, että Mattilaa oli työnantajan toimesta pyritty juoksuttamaan puhelinsoittojen perusteella kaksi kertaa saman päivän aikana työpaikaltaan Talotek Oy:n pääkonttorille.

Toisen 19.1.1993 päivätyn varoituksen taustalla olivat edellisen päivän tapahtumat ja oli huomattava, että Mattilan työaika oli päättynyt kello 15, joten varoituksessa mainittu tarkastusaika oli ollut keskellä työpäivää.

Mattila ei ollut käyttäytynyt uhkaavasti työnantajaansa kohtaan 20.1.1993. Tilanteessa oli ollut sananvaihtoa, jolloin Mattila oli todennut työnjohtajansa muistuttavan ulkonäöltään rottaa.

Mattila ei ollut kieltäytynyt siivoustyöstä 2.2.1993, vaan oli esittänyt, että paikalle tulisi saada siirtolava, jotta kaikki rakennusjätteet olisi saatu kerätyksi pois. Mattila ei ollut tuolloin poistunut työpaikaltaan ilman lupaa, sillä hänen työaikansa oli päättynyt kello 15.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Talotek Oy on osaltaan yhtynyt Suomen Kiinteistöliiton puolesta lausuttuun.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Talotek Oy on 3.2.1993 purkanut palveluksessaan vuodesta 1987 laitos- ja huoltomiehenä olleen Ari Olavi Mattilan työsopimuksen. Työsopimuksen purkamista koskevassa kirjallisessa ilmoituksessa on purkamisen syyksi ilmoitettu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettu työvelvoitteen tahallinen laiminlyönti varoituksista huolimatta.

Mattilalle on annettu kirjalliset varoitukset 4.8.1992 ja kahdesti 19.1.1993.

Mattila on 4.8.1992 annetun varoituksen mukaan luvattomasti 29.7.1992 poistunut työpaikalta kello 12 ja 3.8.1992 ollut poissa työpaikalta kello 12:sta alkaen. Mainittuina päivinä Mattilan työaika on päättynyt kello 15. Varoituksessa on mainittu, että seuraava luvaton poissaolo johtaa työsuhteen purkuun.

Kantajapuolen käsityksen mukaan varoitus on johtunut siitä, että Mattilan lomauttamista koskenut kutsu yhteistoimintaneuvotteluun oli hänen sairaslomansa vuoksi myöhästynyt ja Mattila oli vaatinut uutta, lainmukaista lomauttamisilmoitusta. Koska lomauttamista koskeva ilmoitus on päivätty vasta 4.8.1992 eli samana päivänä, jona Mattila on saanut mainitun varoituksen, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että lomauttamiskysymys olisi vaikuttanut varoituksen antamiseen.

Mattilan työstä poissaolot 29.7. ja 3.8.1992 ovat johtuneet, edellinen hammaslääkärissä käynnistä ja jälkimmäinen asioinnista työntekijäliiton toimistossa. Mattila on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut saaneensa niihin ryhmänvanhimman luvan. Ryhmänvanhimmaksi kutsutaan Talotek Oy:ssä tietyn työntekijäryhmän etumieheksi nimettyä työntekijää.

Työnjohtaja, jonka alaisuudessa Mattila on tuolloin työskennellyt, on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna kertonut, ettei ryhmänvanhimmalla ollut oikeutta antaa ryhmänsä jäsenelle lupaa olla työaikana poissa työstä. Työnjohtajan mukaan Mattilalta oli pidätetty palkka mainituilta poissaoloajoilta, mutta työntekijäliiton puututtua asiaan palkka oli kuitenkin hänelle maksettu. Mattilalle annettu varoitus oli kuitenkin työnjohtajan mukaan jäänyt voimaan.

Edellä selostetun selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo Mattilalla olleen Talotek Oy:ssä vallinneen käytännön johdosta perusteltu syy uskoa, että hänellä oli ollut oikeus ryhmänvanhimman luvalla olla poissa työstä 4.8.1992 annetussa varoituksessa tarkoitettuina aikoina. Sen vuoksi varoituksessa ilmoitettuja seikkoja ei ole otettava huomioon arvioitaessa Talotek Oy:n oikeutta päättää Mattilan työsopimus.

Mattilan saamissa kahdessa 19.1.1993 päivätyssä kirjallisessa varoituksessa on maininta, että seuraavasta töiden laiminlyönnistä ja työnjohdon antamien ohjeiden noudattamatta jättämisestä seuraa välittömästi työsuhteen purkaminen.

Ensimmäisen 19.1.1993 päivätyn varoituksen syyksi on ilmoitettu, että eräs Talotek Oy:n hallituksen jäsen oli samana päivänä kello 10.30 määrännyt Mattilan saapumaan yhtiön pääkonttorille kello 12 neuvottelemaan yleisluontoisista työasioista, mutta Mattila oli ilmoittanut neuvottelevansa työasioista vain huoltamiensa kiinteistöjen sijaintialueella eikä ollut noudattanut määräystä.

Toisen 19.1.1993 päivätyn varoituksen syyksi on mainittu samana ja sitä edeltäneenä päivänä sattuneet tapahtumat. Varoituksen mukaan Mattilan työnjohtaja oli 18.1.1993 kello 8.30 antanut Mattilalle puhelimitse ohjeet, joiden mukaan Mattilan tuli tuona päivänä ainoastaan tyhjentää roskakorit, siivota roskakatokset, puhdistaa rappurallit ja kerätä roskat autohallista. Työnjohtajan ja ryhmänvanhimman samana päivänä kello 14 tekemässä tarkastuksessa oli todettu työkohteissa olleen rappurallit puhdistamatta, roskakorit tyhjentämättä ja kadun puoli siivoamatta. Lisäksi oli todettu roskakatosten olleen siivoamatta ja erään pysäköintihallin lattialla olleen pahvia, paperia ja laudankappaleita. Varoituksessa on myös maininta, että Mattila oli 19.1.1993 kieltäytynyt noudattamasta työnjohtajan määräystä hakea varoitus Talotek Oy:n pääkonttorilta.

Työtuomioistuimelle on esitetty 21.1.1993 päivätty pöytäkirja, jonka Mattilan työnjohtaja on allekirjoittanut ja jossa on kerrottu Mattilan 20.1.1993 käyttäytyneen työnjohtajaansa kohtaan uhkaavasti. Pöytäkirjan mukaan Mattila oli kerrotussa tilanteessa käyttänyt sopimatonta kieltä ja ehdottanut työnjohtajalle nyrkkeilyottelua.

Mattilalle 19.1.1993 annetussa varoituksessa tarkoitetussa tilaisuudessa Mattila on kieltäytynyt noudattamasta työnantajan edustajan työnjohto-oikeuden nojalla antamaa määräystä tulla pääkonttorille neuvottelemaan työasioista. Sitä vastoin Mattilan ei työtuomioistuimen mielestä voi katsoa laiminlyöneen työvelvoitettaan kieltäytyessään sanottuna päivänä noutamasta pääkonttorilta hänelle annettua varoitusta.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu, Mattilan ryhmänvanhimpana tammi- ja helmikuussa 1993 työskennellyt huoltomies on kertonut, että Mattila oli usein jättänyt tekemättä hänelle tehtäväksi annetut pihatyöt ja roskien keräämisen kohteissa. Ryhmänvanhin oli ollut 18.1.1993 ennen kello 14:ää työnjohtajan kanssa tarkistamassa työkohteita, joiden siivoaminen oli aiemmin samana päivänä määrätty Mattilan tehtäväksi. Mattilalla olisi todistajan mukaan ollut tuolloin riittävästi aikaa työmääräyksen mukaisen tehtävän tekemiseen. Mattilalle tuolloin määrättyä työtä hänen työsuhteensa päättymisen jälkeen suorittaneelle Talotek Oy:n työntekijälle sama aika oli riittänyt tehtävästä suoriutumiseen. Todistaja oli ollut paikalla 20.1.1993, kun Mattila oli puhutellut työnjohtajaansa sopimattomilla sanonnoilla ja haastanut tämän nyrkkeilyotteluun. Todistajan mukaan tilanne oli ollut uhkaavan tuntuinen.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana kiinteistöalan ammatinopettajaa, joka on kesäaikaan Mattilan opastuksella tutustunut alueeseen, jonka siivoamisen Mattila on saanut tehtäväkseen 18.1.1993. Todistaja on arvioinut, ettei tehtävää olisi pystynyt suorittamaan talviaikana Mattilalle määrätyssä ajassa.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo Mattilan 19.1.1993 laiminlyöneen työvelvoitteensa jättäessään hänen suoritettavakseen tuona päivänä nimenomaisesti määrätyt työt tekemättä, vaikka työt ovat kuuluneet hänen tehtäväpiiriinsä ja vaikka hänellä olisi ollut käytettävissä olleen ajan puitteissa mahdollisuus tehdä niistä ainakin huomattava osa.

Mattilan työnjohtaja ja Talotek Oy:n huoltopäällikkö ovat 2.2.1993 kello 14.30 määränneet Mattilan välittömästi ryhtymään normaaliin työtehtäviinsä kuuluviin kahden pysäköintitalon roskien keruuseen ja roskakorien tyhjennykseen, mitkä työt Mattila oli aiemmin laiminlyönyt suorittaa. Työnjohtaja ja huoltopäällikkö ovat vapauttaneet Mattilan muista tehtävistä ja ilmoittaneet, että tehtäväksi määrätyt työt tarkastettaisiin 20 minuutin kuluttua. Kun tarkastus oli suoritettu kello 15, oli todettu, että Mattila oli poistunut työpaikalta ja jättänyt hänelle määrätyt tehtävät kokonaan tekemättä. Mattilan työaika on tuona päivänä päättynyt kello 15.

Mattilan työtoverina samassa kohteessa työskennellyt huoltomies on todistajana kertonut olleensa paikalla, kun Talotek Oy:n huoltopäällikkö, työnjohtaja ja piiripäällikkö ovat antaneet Mattilalle tehtäväksi siivota pysäköintihallit roskista ja tyhjentää roskakorit 20 minuutissa. Huoltomiehen mielestä siivoustyötä ei ollut ollut mahdollista tehdä määrätyssä ajassa ja käytössä olleilla työvälineillä.

Mattilan työnjohtaja on todistajana kertonut, että Mattila on jättänyt toistuvasti pihatyöt tekemättä tammikuussa 1993. Työnjohtaja on siirtänyt kertomansa mukaan Mattilan tekemään vain ulkotöitä, jotta ulkotyöt olisivat tulleet tehdyiksi ja jotta Mattila olisi suoriutunut töistään. Työnjohtajan mielestä Mattilalla olisi ollut 2.2.1993 aikaa ja mahdollisuudet suorittaa hänelle määrätyt tehtävät. Työnjohtajan mukaan Mattila ei ollut edes aloittanut hänelle määrättyjä töitä, jotka eräs toinen työntekijä oli samana päivänä tehnyt ylityönä.

Esitetyn selvityksen mukaan Mattila ei olisi viimeksi mainitussa tilaisuudessa jäljellä olleen työaikansa puitteissa ehtinyt kokonaan suorittaa hänelle määrättyjä tehtäviä. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että ainakin toisen pysäköintihallin käyttö on sen roskaisuuden vuoksi osittain estynyt ja että Mattilaa oli aikaisemminkin vaadittu suorittamaan sanottu normaaliin tehtäviinsä kuulunut työ, työtuomioistuin katsoo Mattilan laiminlyöneen työvelvoitteensa myös jättäessään 2.2.1993 jäljellä olleena työaikanaan edes aloittamatta hänelle määrättyjä edellä mainittuja työtehtäviä.

Vastaajapuolelta on esitetty selvitystä asiakkaiden taholta tulleista valituksista Mattilan työtehtävien laiminlyönnistä keväällä 1992. Kun Mattilaa ei kuitenkaan ole tuolloin varoitettu, selvityksellä ei ole merkitystä Mattilan työsopimuksen päättämisperusteita arvioitaessa. Kantajapuolelta on väitetty Mattilan saamien varoitusten johtuneen hänen jäsenyydestään ammattiyhdistysliikkeessä ja hänen työsuojeluviranomaiselle tekemästään kantelusta, jonka johdosta Talotek Oy:n järjestämät työntekijöiden sosiaalitilat oli todettu tarkoitukseen soveltumattomiksi. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä kuitenkin jäänyt, että varoitukset olisivat johtuneet näistä seikoista.

Vaikka varoitukset on annettu lyhyen ajan sisällä, olisi Mattilalla ollut mahdollisuus korjata käytöksensä ennen 3.2.1993 tapahtunutta työsopimuksen purkamista. Mattilalle 19.1.1993 annettujen varoitusten jälkeen Mattila on edelleen 2.2.1993 laiminlyönyt työtehtävänsä. Kun asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, Talotek Oy:llä on ollut oikeus kiinteistöalan päätoimisten työntekijöiden työehtosopimuksen 24 §:ssä tarkoitetun työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla purkaa Mattilan työsopimus varoituksista huolimatta tapahtuneen työvelvoitteen laiminlyönnin perusteella. Mattilalla ei niin ollen ole oikeutta vaadittuihin korvauksiin, eikä Suomen Kiinteistöliitto ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Suomen Kiinteistöliitto ja Talotek Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Äimälä, Nouro, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Korpelan lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi:

Ari Olavi Mattila on työtuomioistuimen päätöksessä kerrotuin tavoin 18.1.1993 laiminlyönyt ainakin osan hänelle määrätyistä ulkotöistä. Samana päivänä työpaikalla pidetyssä tarkastuksessa oli todettu tekemättömänä työnä erään pysäköintihallin lattian siivoaminen siellä olevista levyistä sekä laudan, paperin ja pahvin kappaleista. Tästä Mattilalle oli seuraavana päivänä annettu varoitus. Samaan varoitukseen oli merkitty perusteeksi myös Mattilan kieltäytyminen hakemasta hänelle samana päivänä annettua varoitusta. Tätä seikkaa ei kuitenkaan työtuomioistuimen päätökseksi tulleessa mielipiteessä mainituilla perusteilla tule ottaa huomioon Mattilan työsopimuksen irtisanomis- tai purkamisperustetta harkittaessa.

Mattilan työkohteessa 2.2.1993 toimitetussa tarkastuksessa oli todettu edellä mainitun autokatoksen alustan olevan edelleen siivoamatta, eikä Mattila ole työtuomioistuimessa voinut esittää perusteltua syytä tämän työn tekemättä jättämiseksi. Mattila on myös noin puoli tuntia ennen hänen työaikansa päättymistä annetusta määräyksestä huolimatta kieltäytynyt aloittamasta tätä työtä, ja seuraavan päivänä Talotek Oy on purkanut hänen työsopimuksensa.

Asiassa on kuitenkin luotettavasti selvitetty, että Mattila on vuoden 1992 puolivälistä alkaen joutunut uuden työnjohtajansa erityisen silmälläpidon kohteeksi. Tällaisena selvityksenä pidän Mattilan aikaisempaa moitteetonta palvelusta Talotek Oy:ssä, Mattilan itsensä sekä hänen työtoverinsa kertomuksia sekä työtuomioistuimen päätöksessä selostettuja tapahtumia.

Nämä seikat huomioon ottaen Mattilalla on ollut perusteltu syy pitää hänelle 2.2.1993 annettua työmääräystä häneen kohdistettuna painostustoimenpiteenä, joka hyvän työmarkkinatavan vastaisena jää työnantajan työnjohto-oikeuden ulkopuolelle. Mattila ei siten tällöin ole laiminlyönyt työtehtäviään. Talotek Oy:n olisi jo aikaisemminkin tullut kiinnittää huomiota Mattilan epäasialliseen kohteluun muutoin sinänsä työnjohtotoimivallan käyttöön liittyvissä kysymyksissä.

Edellä mainituin perustein katson, että Talotek Oy ei ole ollut oikeutettu Ari Olavi Mattilan työsopimuksen purkamiseen, mutta Mattilan edellä selostetut työtehtävien laiminlyönnit ovat kuitenkin oikeuttaneet yhtiön irtisanomaan Mattilan työsopimuksen.

Katson, että Suomen Kiinteistöliitto ei ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tämän vuoksi velvoitan Talotek Oy:n suorittamaan Mattilalle työehtosopimuksen mukaisesti irtisanomisajan palkkana kahden kuukauden palkkaa vastaavat 14 060 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 1 406 markkaa molemmat erät 16 prosentin korkoineen 3.2.1993 lukien. Lisäksi velvoitan Suomen Kiinteistöliiton ja Talotek Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Kiinteistötyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 3 600 markalla.