Labour court dismisses union claims that trustee and safety representative rights survive business transfer under Finnish law.

Yhtiö oli yhtiöittänyt toimantaansa siten, että sen peruskorjausosasto, jolla yhtiön luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivat työskennelleet, oli siirtynyt perustetulle tytäryhtiölle.

Työtuomioistuimen aikaisemmassa tuomiossa n:o 8/1993 oli katsottu jääneen näyttämättä, että luottamusmiessopimuksen määräys luottamusmiehen työsuhdeturvasta olisi tarkoitettu koskemaan myös liikkeen luovutustilanteita. Kun yhtiön ja sen tytäryhtiön välillä oli tapahtunut työoikeudellisessa mielessä työsopimuslain 7 §:ssä tarkoitettu liikkeen osan luovutus, katsottu, ettei luottamusmiessopimuksen ja työsuojelusopimuksen määräykset tulleet asiassa sovellettaviksi. Luottamusmiehellä ja työsuojeluvaltuutetulla ei sen vuoksi ollut kyseisten sopimusten perusteella oikeutta vaatimiinsa korvauksiin tai työsuhteidensa palauttamiseen luovuttajayhtiölle.

Kantaja Rakennusliitto ry Vastaajat Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Putkiwuorio Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 18.12.1991 allekirjoitetussa putkijohto ja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

KESKUSJÄRJESTÖSOPIMUKSET JA NIIHIN PERUSTUVAT SOPIMUKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimus 4.4.1990.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimus työsuojeluyhteistoiminnasta putki- ja putkieristysalan työpaikoilla 4.3.1992.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa työsuojeluyhteistoiminnasta putki- ja putkieristysalan työpaikoilla on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturva

Pöytäkirjamerkintä:

Ilmoitus irtisanomisesta tai lomauttamisesta taloudellisista ja tuotannollisista syistä tai henkilöstä johtuvasta syystä voidaan antaa edellä mainitun kolmen kuukauden määräajan kuluessa niin, että ilmoituksen tarkoittama toimenpide astuu voimaan em. määräajan päättymisen jälkeen.

Jos työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena työsuojeluvaltuutetulle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin työsopimuslain 47 f §:n 2 momentissa on säädetty. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

Milloin työpaikassa säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä on 20 tai vähemmän, on edellisessä momentissa tarkoitetun korvauksen määrä vähintään 4 ja enintään 24 kuukauden palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusliitto on lausunut, että Putkiwuorio Oy oli 1.10.1992 yhtiöittänyt toimintansa siten, että yhtiön ilmastointi- ja uudisurakointia oli ryhtynyt jatkamaan perustettava LVI-Wuorio Oy, peruskorjausurakointia perustettava Helsingin Putkistouusinta Oy ja hallinto-, varasto- ja kuljetustoimintoja sekä tunti- ja korjaustöitä oli jäänyt jatkamaan vanha Putkiwuorio Oy.

Putkiwuorio Oy:n luottamusmies Risto Päivinen ja työsuojeluvaltuutettu Jorma Niemi oli siirretty ilman minkäänlaista ennakkoneuvottelua perustettavan Helsingin Putkistouusinta Oy:n palvelukseen. Syyksi oli ilmoitettu, että kyseessä oli ollut liikkeen luovutus, joka oli noudattanut vanhan yhtiön vakiintunutta osastojakoa, ja koska Päivinen ja Niemi olivat kuuluneet luovutettavaan osastoon, ei asiasta ollut tarvinnut neuvotella.

Putkiwuorio Oy:n yhtiöittämisessä ei ollut ollut kyse liikkeen luovutuksesta, sillä yhtiön omistus oli säilynyt edelleen vanhalla pohjalla eikä sitä ollut luovutettu mihinkään. Yhtiöittämisessä ei ollut ollut kyse myöskään mistään toiminnallisesta yhtiön jakamisesta. Helsingin Putkistouusinta Oy oli 18.1.1993 mennessä tehnyt loppuun vain Putkiwuorio Oy:n vanhoja töitä, mutta ei ollut tähän mennessä saanut yhtään omaa työmaata. Putkiwuorio Oy sen sijaan oli kyseisenä aikana tehnyt jatkuvasti saneeraus- ynnä muita urakoita, eli juuri samoja töitä, joita Päivinen ja Niemi olivat tehneet. Putkiwuorio Oy:hyn oli siirretty myös takaisin työntekijöitä uusista yhtiöistä, kuten eräs työntekijä 3.12.1992 ja eräs toinen työntekijä 7.12.1992 Helsingin Putkistouusinta Oy:stä sekä kaksi työntekijää loka-joulukuussa 1992 LVI-Wuorio Oy:stä. Päivistä ja Niemeä ei ollut siirretty vanhaan yhtiöön, vaikka he olivat alusta alkaen vastustaneet siirtoaan Putkiwuorio Oy:stä.

Putkiwuorio Oy:n yhtiöittämisen ilmeisenä tarkoituksena oli ollut Päivisen ja Niemen työsuhteiden päättäminen Putkiwuorio Oy:ssä ja heidän luottamusmies- ja työsuojeluvaltuutettuasemansa kumoaminen. Yhtiöittämisen yhteydessä Päivinen ja Niemi oli siirretty tarkoituksellisesti ilmeisen elinkelvottomaan uuteen yhtiöön Helsingin Putkistouusinta Oy:hyn, josta heidät oli lomautettu töiden loppumisen takia jo 22.12.1992. Vaikka lisätyövoiman tarvetta vanhassa yhtiössä oli ilmennyt jo lähes välittömästi yhtiöittämisen jälkeen, Päivistä ja Niemeä ei ollut suostuttu siirtämään Putkiwuorio Oy:n palvelukseen, jossa he olisivat saavuttaneet entisenlaisen erityisen irtisanomissuojansa. Päiviseen ja Niemeen oli jo aikaisemmin Putkiwuorio Oy:ssä kohdistettu lainvastaista syrjintää, jonka perusteella heille oli sovittu maksettavaksi korvausta.

Putkiwuorio Oy:n yhtiöittämisessä oli ollut kyse lähinnä yhtiön jakautumisesta. Yrityksen jakautumisen vaikutuksista työsuhteisiin ei ollut lainsäädäntöä eikä selkeää oikeuskäytäntöä, mutta jakautuminen ei merkinnyt samaa kuin liikkeen luovutus.

Putkiwuorio Oy:n kolmeen yhtiöön jakautumisen työoikeudellisia vaikutuksia oli arvioitava tosiasiallisten tapahtumien valossa. Liiketaloudellisia perusteita pienyhtiön jakamiselle kolmeen itsenäiseen osaan ei ollut ollut. Toimintoja jouduttiin hoitamaan keskitetysti yhdessä kaikkien kolmen yhtiön osalta muun muassa niiden hallinnossa, kirjanpidossa ja rahoituksessa. Omistussuhteet osoittivat myös sen, että uudet yhtöt toimivat jonkinlaisina omistajansa Putkiwuorio Oy:n apuyhtiöinä. Liikkeen luovutuksen ajatusta vastaan puhui myös jo se, että Helsingin Putkistouusinta Oy:n Putkiwuorio Oy:lle maksamana kauppahintana oli ollut vastuunotto lomapalkoista, jotka lain mukaan olisivat ilman eri sopimustakin siirtyneet automaattisesti luovutuksen saajalle, mikäli kyseessä olisi ollut todellinen luovutus. Jostain syystä tämä vastuu oli haluttu vielä sopimusteitse varmistaa pois emoyhtiö Putkiwuorio Oy:ltä.

Jos Putkiwuorio Oy:n kaltaisen pienyhtiön jakautumisen katsottiin saavan aikaan liikkeen luovutuksen kaltaisia oikeusvaikutuksia, mikä tahansa yhtiö voisi halutessaan hankkiutua eroon hankaliksi kokemistaan luottamushenkilöistä perustamalla apuyhtiön ja sijoittamalla luottamushenkilöt tähän yhtiöön. Helsingin Putkisto Oy oli elinkelvoton yhtiö. Päivinen ja Niemi olivat joutuneet lähes heti uudessa yhtiössään lomautetuiksi. Niemi oli edelleenkin lomautettuna. Putkiwuorio Oy:n palveluksesta heitä ei olisi voitu lomauttaa, sillä yhtiöllä oli koko ajan ollut sellaisia töitä, joita Päivinen ja Niemi olisivat ammattitaitonsa perusteella voineet aivan hyvin tehdä. Esitetty luettelo Helsingin Putkistouusinta Oy:n tarjoamista kohteista ei ollut mikään osoitus siitä, millä voimaperäisyydellä yhtiölle oli töitä todella pyritty hankkimaan, etenkin kun Putkiwuorio Oy ja Helsingin Putkistouusinta Oy tekivät tarjouksia samoista kohteista.

Päivisen ja Niemen työsuhteet Putkiwuorio Oy:hyn olivat päättyneet eikä työsuhteita kyseiseen yhtiöön ollut suostuttu palauttamaan. Siitä riippumatta, oliko Päivisen ja Niemen työsuhteiden päättämismenettely nimenomainen irtisanominen tai siirtäminen toisen yhtiön palvelukseen, tilanteet olivat oikeusvaikutuksiltaan täysin samanlaisia. Oikeusvaikutusten samanlaisuus näkyi jo siinä, että Päivinen ja Niemi oli lomautettu Helsingin Putkistouusinta Oy:stä. Uuden yhtiön töiden vähennyttyä Päivistä ja Niemeä ei suinkaan ollut siirretty takaisin vanhaan yhtiöön, vaan tältä osin työsuhteet vanhaan yhtiöön olivat kokonaan olleet poikki. Niemi oli lähes koko ajan työnantajayhtiön vaihtumisen jälkeen ollut lomautettuna ja yhtiön töihin oli otettu Niemen ohi uusi työntekijä ilman, että Niemeä olisi kutsuttu töihin. Vaikka Päivinen oli kutsuttu takaisin työhön, uuden yhtiön palveluksessa hänellä ei ollut ollut luottamusmiesasemaa.

Työntekijäliiton toimesta oli välittömästi otettu yhteys työnantajaliittoon, kun Putkiwuorio Oy:n yhtiöittämisestä ja Päivisen sekä Niemen työsuhteiden kohtalosta oli tullut tieto. Työnantajaliitto oli kuitenkin koko ajan puolustanut Putkiwuorio Oy:n työehtosopimusrikkomusta. Työnantajaliitto ei ollut myöskään ryhtynyt työntekijäliiton esityksestä mihinkään toimenpiteisiin, jotta Päivisen ja Niemen työsuhteet olisi palautettu Putkiwuorio Oy:hyn. Asiasta oli käyty liittojen välinen neuvottelu 4.2.1993, jossa asia oli jäänyt erimieliseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaa Putkiwuorio Oy:n menettelyllään rikkoneen luottamusmiessopimuksen 4 §:n ja työsuojelusopimuksen 18 §:n määräyksiä, sekä että työtuomioistuin velvoittaa Putkiwuorio Oy:n suorittamaan Päivisen ja Niemen työsopimusten työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä Päiviselle luottamusmiessopimuksen perusteella 30 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 338 352 markkaa ja Niemelle työsuojelusopimuksen perusteella 30 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 319 824 markkaa. Siltä varalta, että Putkiwuorio Oy palauttaa Päivisen ja Niemen työsuhteet, Rakennusliitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan työtuomioistuimen harkitseman pienemmän korvauksen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto ja Putkiwuorio Oy ovat lausuneet, että yhtiön urakkatoiminta oli yhtiöittämisen kautta siirtynyt 1.10.1992 perustetuille tytäryhtiöille. Yhtiöittämisen rajat olivat noudattaneet yli 10 vuotta yhtiössä voimassa olleeseen toimintaan perustuvaa osastojakoa. Ilmastointi- ja uudisrakennusurakointiosastot toimintoineen olivat siirtyneet LVI-Wuorio Oy:hyn ja peruskorjausosasto toimintoineen Helsingin Putkistouusinta Oy:hyn. Toimintojen yhteydessä uusille yrityksille olivat siirtyneet keskeneräiset työmaat, työnjohtajat ja asentajat vanhoina työntekijöinä sekä muun muassa toimintaan tarvittavat työkalut. Putkiwuorio Oy:ssä aiemmin toimineet luottamusmies Päivinen ja työsuojeluvaltuutettu Niemi olivat siirtyneet osastojaon mukaisesti Helsingin Putkistouusinta Oy:hyn.

Putkiwuorio Oy:n ja Helsingin Putkistouusinta Oy:n 1.10.1992 päivätystä kauppakirjasta, 29.9.1992 päivätystä perustamiskirjasta ja Putkiwuorio Oy:n 22.9.1992 pidetyn ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirjasta sekä Helsingin Putkistouusinta Oy:n kaupparekisterinotteesta ilmeni, että kysymyksessä oli ollut liikkeen luovutus.

Koska kysymyksessä oli ollut liikkeen luovutus, ei luottamusmiessopimuksen 4 §:n tai työsuojelusopimuksen 18 §:n määräykset tulleet sovellettaviksi.

Kanteessa vaadittiin korvauksia luottamusmiessopimuksen 4 §:n ja työsuojelusopimuksen 18 §:n perusteella. Kumpikin sopimusmääräys koski tapauksia, joissa luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu oli sopimuksen vastaisesti irtisanottu tai lomautettu. Päivistä tai Niemeä ei kuitenkaan ollut irtisanottu, vaan he olivat jatkaneet edelleen Helsingin Putkistouusinta Oy:n palveluksessa.

Kanteessa siirretyiksi mainittujen kahden Helsingin Putkistouusinta Oy:n työntekijän kanssa Putkiwuorio Oy oli tehnyt määräaikaisen työsopimuksen, joka oli koskenut Aikatalo Oy:n Mikonkatu 8 vesi- ja viemärilinjan n:o 3 uusimista. Sopimuksen ehtona oli ollut sitoutuminen nopeaan aikatauluun ja vaatimus osaaviksi todettujen työntekijöiden osallistumisesta selvitysluonteiseen yhteistyöhön. Tilaaja oli entuudestaan tuntenut työntekijät, joten heidät oli valittu kyseessä olevaan työhön. Varsinaisen vesi- ja viemärisaneerauksen putkiurakan oli tarjonnut Helsingin Putkistouusinta Oy sijoittuen kuitenkin urakkakilpailussa vasta toiseksi.

Edelleen kanteessa LVI-Wuorio Oy:stä siirtyneiksi mainituista kahdesta työntekijästä toinen oli ollut LVI-Wuorio Oy:n palveluksessa ollen tällä hetkellä lomautettuna. Hän ei missään vaiheessa ollut siirtynyt Putkiwuorio Oy:hyn. Hänen tehtävänään LVI-Wuorio Oy:ssä olivat olleet säätötyöt, joita hän oli tehnyt myös muille yhtiöille laskutusta vastaan. Toinen kanteessa LVI-Wuorio Oy:stä siirtyneeksi väitetty työntekijä oli ollut lomautettuna jo ennen yhtiöittämistä 1.10.1992. Hän ei missään vaiheessa ollut siirtynyt Helsingin Putkistouusinta Oy:hyn. Hän oli sittemmin jäänyt hoitamaan sairaslomalle jääneen huoltoasentajan sijaisuutta.

Helsingin Putkistouusinta Oy:n tarjoamien työkohteiden määrä osoitti, ettei kysymys ollut tarkoituksellisesti elinkelvottomasta yhtiöstä. Väitteet Päivisen ja Niemen tarkoituksellisesta siirtämisestä elinkelvottomaan yhtiöön olivat perusteettomia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto ja Putkiwuorio Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Putkijohtotyönantajainliitto ja Putkiwuorio Oy laillisine korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Putkiwuorio Oy on 1.10.1992 yhtiöittänyt toimintaansa siten, että sen peruskorjausosasto on siirtynyt perustetulle tytäryhtiölle Helsingin Putkistouusinta Oy:lle ja ilmastointi- ja uudisrakennusurakointiosastot LVI-Wuorio Oy:lle. Putkiwuorio Oy on jäänyt jatkamaan hallinto-, varasto- ja kuljetustoimintoja sekä tunti- ja korjaustöitä. Putkiwuorio Oy on merkinnyt kaikki Helsingin Putkistouusinta Oy:n osakkeet.

Putkiwuorio Oy:n peruskorjausosastolla työskennelleet luottamusmies Risto Päivinen ja työsuojeluvaltuutettu Jorma Niemi ovat yhtiöittämisen yhteydessä siirtyneet Helsingin Putkistouusinta Oy:n palvelukseen.

Putkiwuorio Oy:n olisi kanteen mukaan tullut luottamusmiessopimuksen nojalla jatkaa työosaston luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun työsuhdetta luovuttajayhtiön palveluksessa huolimatta mainitun työosaston yhtiöittämisestä Helsingin Putkistouusinta Oy:ksi. Kysymys ei Rakennusliiton käsityksen mukaan tosiasiallisesti ole ollut liikkeen luovutuksesta, vaan luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdan 2 momentissa ja työsuojelusopimuksen 18 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yrityksen työvoiman vähentämisestä taloudellisista tai tuotannollisista syistä, jota toimenpidettä ei olisi saanut kohdistaa luottamusmieheen tai työsuojeluvaltuutettuun.

Työnantajapuolen kannan mukaan yhtiöittämisessä on ollut kysymys liikkeen luovutuksesta, jolloin luottamusmiessopimuksen 4 §:n tai työsuojelusopimuksen 18 §:n määräykset eivät tule sovellettaviksi. Luottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua ei ollut irtisanottu, vaan he ovat edelleen Helsingin Putkistouusinta Oy:n palveluksessa.

Työtuomioistuimen aikaisemmassa tuomiossa n:o 8/1993 on katsottu jääneen näyttämättä, että luottamusmiessopimuksen määräys luottamusmiehen työsuhdeturvasta olisi tarkoitettu koskemaan myös liikkeen luovutustilanteita. Kun Putkiwuorio Oy:n ja Helsingin Putkistouusinta Oy:n välillä on tapahtunut työsopimuslain 7 §:ssä tarkoitettu liikkeen osan luovutus, työtuomioistuin, jolla ei ole perustetta poiketa edellä mainitussa tuomiossa omaksutusta tulkinnasta, katsoo, ettei luottamusmiessopimuksen 4 §:n kuten ei myöskään sen kanssa samansisältöisen työsuojelusopimuksen 18 §:n määräykset tule asiassa sovellettaviksi. Päivisellä ja Niemellä ei sen vuoksi ole kyseisten sopimusten perusteella oikeutta vaatimiinsa korvauksiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden Putkijohtotyönantajainliitto ja Putkiwuorio Oy saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Hölttä jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.