Court dismissed appeal; return trip time not work time when escort duty ended before arrival.

Värvätty oli määrätty viemään sairastunut valvontakoira eläinlääkintäkouluun. Hänen menomatkalla suorittamansa koiran valvonta- ja kuljetustehtävä oli koiran eläinlääkintäkouluun luovuttamisen yhteydessä päättynyt. Paluumatka oli luonteeltaan ollut matkustamiseen käytettävää aikaa. Tätä aikaa ei tullut puolustusvoimien työaikasopimuksen ja sen soveltamisohjeiden mukaan lukea värvätyn työajaksi, joten paluumatkan työajaksi lukemista koskenut kanne hylätty.

Kantaja Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta 13.12.1991 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I TYÖAIKA

7 §. Työajaksi laskettava aika

Työajaksi lasketaan, mikäli työajan laskemisesta ei ole erikseen toisin säädetty, määrätty, tai sovittu, a) viikko- tai päiväpalvelusohjelman taikka muun vastaavan määräyksen mukainen työaika vähennettynä lepoajalla (ruokailutauko) edellyttäen, että virkamiehellä on tauon aikana oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus poistua palvelustehtävästään, sekä b) kaikki se aika, minkä virkamies on esimiehen käskystä ollut työssä, vaikka se poikkeaisikin a)-kohdan määräyksistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Puolustusministeriön antamissa puolustusvoimien virkamiesten työaikaa koskevissa soveltamisohjeissa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 §. Työajaksi laskettava aika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11. Virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytettyä aikaa ei lasketa työajaksi, ellei tässä pykälässä ole toisin määrätty.

Virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytetty aika lasketaan työajaksi siltä osin kuin virkamies on matkustamisen aikana suorittanut virkatehtäviä kuten vartiointia tai laitteiden tarkkailua.

Jos virkamies on virka- tai komennusmatkaan käytettynä vuorokautena ollut työssä, mutta vähemmän kuin 8 tuntia, otetaan matkustamiseen kulunut aika huomioon työajan lisäyksenä siihen saakka, että se yhdessä työssäoloajan kanssa on 8 tuntia vuorokaudessa. Matkustamiseen käytettyä aikaa ei oteta huomioon työajan lisäyksenä sellaisen komennusmatkan vuorokaudelta, joka suoritetaan siirryttäessä virantoimituspaikalta toiselle.

Matkustamiseen käytetyn ajan määräykset eivät koske auton kuljettajana toimivaa virkamiestä sinä aikana, jolloin hän auton kuljettajana suorittaa tehtäväänsä. Auton kuljettajalla tarkoitetaan autonkuljettajan tehtävässä toimivan lisäksi sitä virkamiestä, joka on määrätty auton kuljettajaksi sellaiselle virkamatkalle, jolloin samalla ajoneuvolla on määrätty kuljetettavaksi työn suorittamiseksi tarpeellista työvoimaa tai kalustoa siinä määrin, että tehtävä työ voidaan katsoa luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on lausunut, että Savonlinnan sotilaspiirin esikunnassa oli syntynyt erimielisyys värvätty Reijo Hiltusen työajan laskennasta virkamatkan ajalta. Hiltunen oli määrätty viemään sairastunut valvontakoira Savonlinnasta eläinlääkintäkouluun Niinisaloon. Virkamatka oli alkanut Savonlinnasta 12.2.1992 kello 6. Hiltunen oli luovuttanut koiran eläinlääkintäkoululle kello 13, jonka jälkeen hän oli lähtenyt paluumatkalle. Virkamatka oli päättynyt Savonlinnassa samana päivänä kello 18.30. Hiltunen oli tehnyt matkan puolustusvoimien autolla, jota hän oli itse kuljettanut.

Hiltunen oli vaatinut, että hänen työajakseen sanottuna päivänä oli laskettava kello 6.00 ja 18.30 välinen aika yhteensä 12 tuntia 30 minuuttia. Savonlinnan sotilaspiirin päällikkö ei ollut hyväksynyt vaatimusta, vaan katsonut, että työajaksi oli laskettava vain 8 tuntia. Päällikön mukaan matka Savonlinnasta Niinisaloon kello 6.00 - 13.00 oli ollut Hiltusen varsinaista työaikaa ja paluumatka kello 13.00 - 18.30 matkustamiseen käytettyä aikaa, josta yksi tunti oli voitu ottaa huomioon työajan lisäyksenä.

Asiasta oli yksimielisyyteen pääsemättä käyty pääsopimuksen edellyttämät paikallisneuvottelut 16.4.1992 ja keskusneuvottelut 28.8.1992.

Työaikasopimuksen 7 §:n mukaan työajaksi laskettiin eräin poikkeuksin viikko- tai päiväpalvelusohjelman tai muun vastaavan määräyksen mukainen työaika sekä kaikki se aika, minkä virkamies esimiehen käskystä oli työssä, vaikka se poikkeaisikin normaalista viikko- tai päiväpalvelusohjelmasta.

Työaikasopimuksen 7 §:n määräystä täydensi soveltamisohjeiden 7 §:n 11. kohta. Sen mukaan virkamatkalla matkustamiseen käytettyä aikaa ei yleensä lasketa työajaksi. Kielto lukea matkustamiseen käytetty aika työaikaan kuuluvaksi ei kuitenkaan koskenut autonkuljettajana toimivaa virkamiestä sinä aikana, jolloin hän autonkuljettajana suorittaa tehtäväänsä. Oikeus lukea matkustamiseen käytetty aika työajaksi voi koskea autonkuljettajan tehtävässä toimivan lisäksi muitakin virkamiehiä. Työaikasopimuksen 7 §:n mukaiseksi työajaksi luetaan myös aika, jonka virkamies esimiehensä käskystä kuljettaa autoa, jolla on määrätty kuljetettavaksi työn suorittamiseksi tarpeellista työvoimaa tai kalustoa siinä määrin, että työ voidaan katsoa luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi.

Hiltusen suorittama kuljetustehtävä oli soveltamisohjeiden tarkoittamalla tavalla ollut luonteeltaan varsinainen autonkuljettajan tehtävä. Hänen oli katsottava toimineen koko virkamatkansa ajan autonkuljettajaksi määrättynä. Virkamatkaan käytetty aika oli näin ollen luettava työaikasopimuksen 7 §:n nojalla kokonaan hänen työajakseen.

Hiltusen suorittama kuljetustehtävä oli muodostanut kokonaisuuden, joka oli sisältänyt myös velvollisuuden kuljettaa auto takaisin Niinisalosta Savonlinnaan. Näin ollen hänen oli katsottava toimineen koko virkamatkansa ajan autonkuljettajaksi määrättynä. Kuljetustehtävän paluumatka, vaikka se oli tapahtunut ilman kuljetettavaa, oli luettava Hiltusen työajaksi, koska hän paluumatkankin aikana oli autonkuljettajana suorittanut tehtäväänsä.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 27/1989 oli riidanalaista sopimuskohtaa tulkittu tapauksessa, jossa oli ollut kysymys siitä, millä edellytyksillä auton kuljettaminen voi muuttua luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi matkustajien matkalla olon perusteella. Tuomion perustelujen mukaan soveltamisohjeet näyttivät antavan aiheen sellaiseen päätelmään, että varsinaisen autonkuljettajan tehtävän suorittaminen edellytti auton kuljettamista erityisenä tehtävänä, jollainen saattaisi olla myös matkustajien kuljettaminen sinänsä. Koska Hiltuselle kuljetustehtävää varten annettu määräys oli edellyttänyt auton kuljettamista myös paluumatkalla, niin mainitun tuomion perustelut tukivat kannetta.

Hiltusen tehtävään sisältynyttä auton kuljettamista voitiin pitää hänelle määrättynä erityisenä tehtävänä. Kuljetustehtävään voitiin katsoa sisältyneen sekä sairastuneen valvontakoiran vieminen eläinlääkintäkouluun että erillinen tehtävä kuljettaa autoa virkamatkan aikana.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan virkaehtosopimuksen 7 §:n oikeaksi sisällöksi sen, että värvätty Reijo Hiltusen työajaksi on 12.2.1992 laskettava kello 6.00 ja 18.30 välinen aika.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että pääsääntönä puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen piirissä olevien virkamiesten osalta oli soveltamisohjeesta selviävin tavoin se, ettei matkustamiseen käytettyä aikaa lasketa työajaksi. Näin meneteltiin myös virastotyöaikaa noudattavan tai työaikalain alaisen henkilöstön osalta valtion palveluksessa. Se seikka, että työntekijä toimi itse ajoneuvon kuljettajana, ei myöskään tehnyt matkaan käytetystä ajasta työaikaa eikä työsuoritusta. Näin asiasta oli lausuttu muun muassa työneuvoston lausunnossa n:o 887.

Toisaalta työneuvosto oli katsonut, että jos työnantaja määräsi työntekijän samalla kuljettamaan mukana tarvikkeita tai työntekijöitä siinä määrin, että niiden kuljettaminen muodostuu pääasialliseksi tehtäväksi, matkustamiseen käytetty aika laskettiin työajaksi (työneuvoston lausunnot n:ot 158, 848, 887, 1050 ja 1177).

Myös puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa on otettu huomioon sanotut työneuvoston lausunnot. Virkaehtosopimuksen piirissä olevien virkamiesten osalta noudatettiin seuraavia periaatteita:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- pääsääntöisesti matkustamisaika ei ole työajaksi laskettavaa, ellei henkilö suorita laitteiden tarkkailua tai vastaavaa, vaan se otetaan työajan lisäyksenä huomioon siihen saakka, että se yhdessä työssäoloajan kanssa on 8 tuntia, - vaikka virkamies itse kuljettaa ajoneuvoa ei matkustamisaika ole työaikaa, - varsinaisen autonkuljettajan suorittaessa tehtäväänsä ei sanottuja määräyksiä sovelleta, - mikäli henkilö on määrätty auton kuljettajaksi sellaiselle virkamatkalle, jolloin samalla ajoneuvolla on määrätty kuljetettavaksi työn suorittamiseksi tarpeellista työvoimaa tai kalustoa siinä määrin, että tehtävä työ voidaan katsoa luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi voidaan matkustamisen katsoa muuttuneen työsuoritukseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Matkustustavalla sinällään ei ole merkitystä sille, luetaanko matkaan käytetty aika työajaksi vai ei (esim. TN:n lausunnot n:ot 848 ja 887). Matkustaminen voi siten tapahtua yleisillä kulkuneuvoilla, työntekijän omalla tai työnantajan tähän tarkoitukseen varaamalla ajoneuvolla. Todettakoon kuitenkin, että myös Hiltusen suorittama virkamatka olisi voitu suorittaa useilla eri tavoilla. Sairastunut koira olisi voitu saattaa eläinlääkintäkouluun yhtä tarkoituksenmukaisella tavalla esim. junaa apunakäyttäen.

Asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että Hiltusen suorittaman virkamatkan menomatka oli laskettava työajaksi. Tämä johtui siitä, että menomatkan aikana Hiltunen oli joutunut valvomaan sairasta koiraa ja huolehtimaan parhaan kykynsä mukaan sen hyvinvoinnista. Erimielisyys koskee virkamatkan paluumatka-ajan työajaksi laskettavuutta. Kannetta oli perusteltu lähinnä sillä, että Hiltuselle annettu saattotehtävä oli edellyttänyt auton kuljettamista myös paluumatkalla.

Matkustamiseen liittyi aina sidottuisuutta itse matkustamistapahtumaan. Siirtyminen työn suorituspaikalle oli välttämätöntä, jotta työ aikanaan voitiin suorittaa työntekopaikalla. Yhtä välttämätöntä oli työn suorituspaikalta palaaminen. Jotta sidottuisuus aiheuttaisi työajaksi lukemisen, sen tulisi olla suurempaa kuin sellainen normaali sidottuisuus, jota matkustamiseen sinänsä liittyi.

Hiltunen oli saattotehtävän päätyttyä kello 13 jälkeen voinut oman harkintansa mukaisesti suorittaa paluumatkan. Paluumatka oli toisin sanoen tehty sellaisissa oloissa, että työajan sääntely ei ollut ollut virkamiehen eikä työnantajan kannalta tarkoituksenmukaista. Paluumatkaan käytetty aika ei myöskään ollut ollut työnantajan valvottavissa eikä mitattavissa. Hiltusen ilmoittamaa virkamatkan kokonaisaikaa ei ollut syytä epäillä virheelliseksi. Mikäli työtuomioistuin katsoisi sanotun ajan kokonaisuudessaan työajaksi, tuli virkaehtosopimuksen 7 §:n b)-kohdan mukaisesti vähentää kokonaisajasta kuitenkin lepoaika (ruokatauko) puoli tuntia, jonka pitämiseen Hiltusella oli ollut oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus virkamatkan aikana.

Matkustamistavalla ei ollut merkitystä sille luettiinko matkaan käytetty aika työajaksi vai ei. Riidatonta tapauksessa oli, että jos virkamatka olisi suoritettu julkisia kulkuneuvoja käyttäen, ei paluumatka-aika olisi työajaksi laskettavaa. Virkamatkan työajan laskettavuus ei voinut muuttua, mikäli se suoritettiin omalla tai työnantajan tähän tarkoitukseen varaamalla ajoneuvolla.

Kantansa tueksi valtiovarainministeriö on viitannut myös työneuvoston lausuntoihin n:ot 148 ja 182. Matka-ajan työajaksi laskettavuutta koskevat merkittävimmät työneuvoston lausunnot oli otettu huomioon puolustusvoimien virkamiesten työaikasopimuksen soveltamisohjeissa. Työaikalain alaisten ja puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen piirissä olevan henkilöstön työajan laskenta määräytyi tältä osin yhtäläisin perustein. Matka-ajan työajaksi laskettavuutta koskevat työneuvoston lausunnot soveltuivat puolustusvoimissa sekä työaikalain että puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen piirissä oleviin virkamiehiin. Työneuvoston lausunnot n:ot 148 ja 182 soveltuivat näin ollen myös Hiltusen saattotehtävään.

Virkamatkan ajalta Hiltuselle oli suoritettu virkaehtosopimuksen mukaiset etuudet päivärahoineen. Sillä seikalla, että matkakustannusten korvaussopimuksen mukaisesti oman auton käyttäjälle suoritettiin erillinen kilometrikorvaus, mikäli viranhoitoon kuuluvien tehtävien takia jouduttiin autossa kuljettamaan koiraa, ei ollut mitään merkitystä matka-ajan työajaksi laskettavuutta harkittaessa.

Kun Hiltunen oli virkamatkaan käytettynä vuorokautena ollut työssä, mutta vähemmän kuin 8 tuntia, otettiin matkustamiseen kulunut aika huomioon työajan lisäyksenä siihen saakka, että se yhdessä työssäoloajan kanssa oli 8 tuntia vuorokaudessa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on vielä lausunut, että Hiltusen suorittama tehtävä oli kuljetustehtävä, joka sekä meno- että paluumatkan käsittävänä kokonaisuutena oli katsottava luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi. Tällä perusteella virkamatkaan käytetty aika oli kokonaisuudessaan laskettava Hiltusen työajaksi.

Valtiovarainministeriön viittaamiin työneuvoston lausuntoihin, jotka koskivat työaikalain soveltamista, ei voitu antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä, koska työajaksi laskettavuus perustui työaikasopimuksen 7 §:n ja sitä täydentävien soveltamisohjeiden nimenomaisiin määräyksiin. Kysymys siitä, millä edellytyksillä auton kuljettaminen voi muuttua varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi, oli ratkaistava näiden määräysten sanamuodon ja soveltamiskäytännön perusteella.

Kanteessa ei ollut ollut kysymys saattomatkasta, jossa Hiltusen pääasiallisena tehtävänä olisi ollut osallistuminen kuljetettavan valvontaan ja huoltamiseen, vaan kysymys oli ollut kuljetustehtävästä, jossa pääasiallisena tehtävänä oli ollut auton kuljettaminen. Hiltuselle määrätyn kuljetustehtävän päättymisajaksi oli määrätty 13.2.1992 kello 24.00. Sekin osaltaan osoitti, että kysymyksessä oli ollut nimenomainen kuljetustehtävä, jonka Hiltunen oli joutunut suorittamaan etukäteen määrätyn suunnitelman mukaisesti.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, valtiovarainministeriö 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Savonlinnan sotilaspiirissä palveleva värvätty Reijo Hiltunen on määrätty viemään sairastunut valvontakoira eläinlääkintäkouluun Niinisaloon. Hän on aloittanut matkan 12.2.1992 kello 6 Savonlinnasta ja luovuttanut koiran eläinlääkintäkoululle kello 13. Hän on palannut Savonlinnaan samana päivänä kello 18.30. Hiltunen on tehnyt matkan kuljettamallaan puolustusvoimien ajoneuvolla.

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen työajaksi laskettavaa aikaa koskevan 7 §:n mukaan työajaksi lasketaan eräin poikkeuksin viikko- tai päiväpalvelusohjelman taikka muun vastaavan määräyksen mukainen työaika sekä kaikki se aika, minkä virkamies on esimiehen käskystä ollut työssä, vaikka se poikkeaisikin edellä sanotusta.

Määräystä täydentävien soveltamisohjeiden pääsäännön mukaan virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytettyä aikaa ei lasketa työajaksi. Matkustamiseen käytetyn ajan määräykset eivät soveltamisohjeiden mukaan koske autonkuljettajana toimivaa virkamiestä sinä aikana, jolloin hän autonkuljettajana suorittaa tehtäväänsä. Autonkuljettajalla tarkoitetaan autonkuljettajan tehtävässä toimivan lisäksi sitä virkamiestä, joka on määrätty autonkuljettajaksi sellaiselle virkamatkalle, jolloin samalla ajoneuvolla on määrätty kuljetettavaksi työn suorittamiseksi tarpeellista työvoimaa tai kalustoa siinä määrin, että tehtävä työ voidaan katsoa luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi.

Hiltusen suorittama kuljetustehtävä on kanteen mukaan ollut virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiden tarkoittamalla tavalla luonteeltaan varsinainen autonkuljettajan tehtävä ja hänen on katsottava toimineen koko virkamatkansa ajan autonkuljettajaksi määrättynä. Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan se seikka, että työntekijä toimii itse ajoneuvon kuljettajana, ei tehnyt matkaan käytetystä ajasta työaikaa eikä työsuoritusta. Hiltusen menomatka on laskettava työajaksi sen vuoksi, että menomatkan aikana hän on joutunut valvomaan ja huolehtimaan sairaasta koirasta. Sensijaan Hiltusen sidottuisuus matkustamiseen paluumatkalla ei valtiovarainministeriön mukaan ole ollut suurempaa kuin sellainen normaali sidottuisuus, joka sinänsä liittyy matkustamiseen.

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on kanteensa tueksi viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 27 vuodelta 1989. Tuomiossa on ollut kysymys puolustusvoimien virkamiehen matkan työajaksi laskettavasta ajasta hänen kuljetettuaan puolustusvoimien autoa, jossa on ollut matkustajina viisi muuta samaan tilaisuuteen osallistunutta virkamiestä. Työtuomioistuimen mielestä tuomiosta, jossa käsitellyssä tilanteessa koko työajaksi lasketun ajan autossa on ollut matkustajia, ei voida saada välitöntä johtoa sellaisen tilanteen varalle, jolloin varsinainen saatto- tai kuljetustehtävä päättyy matkan aikana.

Työneuvosto on lausunnoissaan ottanut kantaa matka-ajan työajaksi laskettavuuteen. Vaikka lausunnot eivät sinällään välittömästi koske puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen piirissä olevia virkamiehiä, ne on valtiovarainministeriön mukaan huomioitu työaikasopimuksen soveltamisohjeissa ja sekä työaikalain että työaikasopimuksen piirissä olevan henkilöstön työajan laskenta määräytyy tältä osalta yhtäläisin perustein.

Työneuvosto on muun muassa lausunnoissaan n:ot 148 ja 182 katsonut, että saattotehtävissä toimineiden henkilöiden työajaksi oli laskettava menomatka, jolloin saattajat joutuivat suorittamaan valvontatehtäviä matkustaessaan yhdessä saatettavan kanssa, samoin perillä käytetty aika siihen saakka kunnes saatettava oli luovutettu vastaanottajalle. Saattajan paluumatkaan käytettyä aikaa ei sensijaan ollut luettava työaikaan kuuluvaksi, vaikka siitä on suoritettu matkustussäännön mukainen korvaus. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että lausunnoissa omaksutut periaatteet soveltuvat myös nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen.

Hiltusen menomatkalla suorittama koiran valvonta- ja kuljetustehtävä on koiran eläinlääkintäkouluun luovuttamisen yhteydessä päättynyt. Kun Hiltusella ei paluumatkalla ole ollut kuljetus- tai muita tehtäviä, paluumatka on luonteeltaan ollut matkustamiseen käytettävää aikaa siitä huolimatta, että Hiltunen myös tällöin on kuljettanut käytössään ollutta autoa. Tätä aikaa ei näin ollen tule puolustusvoimien työaikasopimuksen ja sen soveltamisohjeiden mukaan lukea Hiltusen työajaksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saa valtiovarainministeriö itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Rihto, Äimälä, Ekuri, Kiuru ja Hukkamäki jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.