Labor court dismisses strike claim where voluntary leave pay waiver was a negotiation option, not coercion.

Näyttämättä oli jäänyt, että kaupunginhallituksen päätökseen sisältynyt lomarahoista luopumista koskeva vaihtoehto olisi esitetty sillä tavoin, että kaupungin palveluksessa olevat työntekijät tai viranhaltijat tai heitä edustavien järjestöjen edustajat olisivat perustellusti voineet ymmärtää päätöksen tarkoituksena olleen painostaa työntekijöitä tai viranhaltijoita tai heitä edustavien järjestöjen edustajia luopumaan työehtosopimukseen ja virkaehtosopimukseen perustuvasta oikeudesta lomarahaan ja sopimaan lomarahoista työehtosopimuksessa ja virkaehtosopimuksessa sovitusta poikkeavalla tavalla. Esittäessään lomarahasta luopumisesta sopimista vaihtoehtona palkattomalle työnteon ja virantoimituksen keskeyttämiselle ei kaupunki siten ollut syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen.

Kantajat Kunta-alan unioni ry Kunta-alan ammattiliitto KTV ry Vastaajat Heinolan kaupunki Kunnallinen työmarkkinalaitos

TUOMIO

VIRKA JA TYÖEHTOSOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisia sitovassa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa 1992 1993 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I LUKU YLEINEN OSA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Työrauha

Viranhaltijat 1 mom. Tähän sopimukseen sidottu ei saa sopimuksen voimassa ollessa ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin sopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta tai oikeasta sisällöstä taikka sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta syntyneen riidan ratkaisemiseksi, voimassa olevan sopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen aikaansaamiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 mom. Työntekijät Työehtosopimukseen osallisten ja siihen muutoin sidottujen vastuu määräytyy lain mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV LUKU VUOSILOMA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

92 § Lomaraha

1 mom. Lomarahana maksetaan kultakin lomanmääräytymisvuodelta ansaitulta lomapäivältä 50 % lomanmääräytymisvuotta seuraavan heinäkuun varsinaisesta kuukausipalkasta jaettuna luvulla 25 tai jos heinäkuun ajalta ei ole suoritettu varsinaista kuukausipalkkaa, siitä varsinaisesta kuukausipalkasta, jonka viranhaltija/työntekijä olisi koko heinäkuun virantoimituksessa/työssä ollessaan ansainnut. Mikäli palvelussuhde on päättynyt ennen elokuun palkanmaksuajankohtaa, lomaraha lasketaan palvelussuhteen päättymistä edeltävän kalenterikuukauden varsinaisesta kuukausipalkasta tai, jos tältä kuukaudelta ei ole maksettu varsinaista kuukausipalkkaa, siitä kuukausipalkasta, jonka viranhaltija/työntekijä olisi mainitun kuukauden palvelussuhteessa ollessaan ansainnut.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 mom. Lomarahaa ei makseta lomalta tai sen osalta, jos viranhaltija/työntekijä on välittömästi ennen loman tai sen osan alkamista tai välittömästi loman tai sen osan päätyttyä ollut virantoimituksesta/ työstä poissa luvattomasti tai ilman pätevää syytä. Lomarahaa ei myöskään makseta lomakorvaukseen, jos viranhaltija/ työntekijä jättää irtisanomisajan noudattamatta tai jos viranhaltija on pantu viralta. Edelleen lomarahaa ei makseta lomakorvaukseen, jos työntekijä purkaa määräaikaisen työsopimuksen tärkeän syyn sitä vaatimatta tai työntekijälle, jonka työsopimuksen työnantaja on purkanut.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX LUKU TYÖNTEKIJÄN LOMAUTTAMINEN JA TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN

138 § Työntekijän lomauttaminen

Työntekijät

1 mom. Työntekijän lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti, kuitenkin ottaen huomioon, mitä jäljempänä 2 - 5 momenteissa ja 141 §:ssä on asiasta määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen osalliset ovat 13.1.1993 sopineet mainitun sopimuksen muuttamisesta muun muassa seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX LUKU LOMAUTTAMINEN JA TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

143 § Viranhaltijan lomauttaminen

Kunnallinen viranhaltija voidaan lomauttaa noudattaen soveltuvin osin työsopimuslain lomauttamista koskevia säännöksiä sekä 138 ja 141 §:n määräyksiä siten täydennettynä, että lomautus voi koskea myös määräaikaista virkasuhdetta, joka on jatkunut keskeytymättä vähintään kuusi kuukautta.

Soveltamisohje

Sekä viranhaltijan että työntekijän määräaikaisen tai toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen perusteena voi olla mm. kunnan tai kuntayhtymän taikka sen kyseisen toimintayksikön kustannusten pakottava vähentämistarve. Viranhaltijoiden lomauttaminen merkitsee virantoimituksen palkatonta keskeyttämistä.= =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisia sitovassa kunnallisessa tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa 1992 - 1993 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § TYÖNTEKIJÄN LOMAUTTAMINEN

Yleistä

Työntekijän lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti, kuitenkin ottaen huomioon, mitä jäljempänä 2. - 5. kohdissa ja 4 §:n 5. kohdassa on asiasta määrätty.

Soveltamisohje:

Lomauttamista koskevia työsopimuslain säännöksiä (TSL 30 - 30 b §:t) ei ole otettu tämän sopimuksen osaksi, mutta ne on tämän sopimuksen käyttämisen helpottamiseksi kopioitu sopimuksen loppuun.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

26 § VUOSILOMA

Soveltamisala

Työntekijän vuosilomaa annettaessa sekä lomapalkkaa tai lomakorvausta maksettaessa noudatetaan jäljempänä olevia määräyksiä ja siltä osin, kuin tässä pykälässä ei ole toisin määrätty, vuosilomalain säännöksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskeminen ja maksaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

36 § VASTUUN MÄÄRÄYTYMINEN

Työehtosopimukseen osallisten ja siihen muutoin sidottujen vastuu määräytyy lain mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kunta-alan unioni ja Kunta-alan ammattiliitto KTV ovat Heinolan kaupunkia ja kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan ajamassaan kanteessa lausuneet, että Heinolan kaupunginjohtaja oli tehnyt kaupunginhallituksen 11.1.1993 pidetyssä kokouksessa esityksen siitä, että kaupunginhallitus päättäisi velvoittaa kaupungin virastot, laitokset ja muut hallintoyksiköt lomauttamaan koko kaupungin palveluksessa olevan henkilökunnan, mikäli virastossa, laitoksessa ja muissa hallintokunnissa ei päästä sopimukseen virka- ja työehtosopimuksen mukaisten lomarahojen poistamisesta työntekijöiltä ja viranhaltijoilta.

Kaupunginhallitus oli 11.1.1993 tekemällään päätöksellä hyväksynyt kaupunginjohtajan edellä tarkoitetun esityksen. Tällä päätöksellä Heinolan kaupunki oli pyrkinyt painostamaan kaupungin palveluksessa olevaa henkilöstöä ja kunta-alan pääsopijajärjestöjen paikallisten yhdistysten toimihenkilöitä hyväksymään työ- ja virkaehtosopimusten mukaisen etuuden poistamisen kaupungin palveluksessa olevilta työntekijöiltä ja viranhaltijoilta. Menettelyllään Heinolan kaupunki oli syyllistynyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 ja 9 §:n, kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 6 §:n sekä työehtosopimuslain 8 §:n vastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli laiminlyönyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 10 §:n ja työehtosopimuslain 8 §:n edellyttämin tavoin valvoa, ettei Heinolan kaupunki ryhdy kiellettyyn työtaistelutoimenpiteeseen. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut myöskään ryhtynyt toimenpiteisiin kaupungin työrauhavelvollisuuden vastaisen toimenpiteen peruuttamiseksi.

Heinolan kaupunginvaltuusto oli kaupungin talousarvion hyväksymisen yhteydessä päättänyt, että kaupungin henkilöstömenoja supistetaan vuoden 1993 aikana. Ennen talousarvion hyväksymistä eikä myöskään sen jälkeen kaupungin edustajien ja henkilöstöjärjestöjen edustajien välillä ollut käyty sellaisia keskusteluja ja neuvotteluja, joissa olisi selvitetty kaupungin taloudellisen tilanteen kokonaisuus ja kustannusten supistamista arvioitu muustakin kuin henkilöstömenojen supistamisen näkökulmasta.

Ennen edellä tarkoitettua kaupunginhallituksen kokousta kaupunki oli tosin kutsunut kunta-alan pääsopijajärjestöjen paikalliset yhdistykset kuultaviksi 11.1.1993 kello 13 alkaen pidettyyn tilaisuuteen, jossa järjestöjen edustajille oli esitetty samana iltana kaupunginhallituksessa esille tullut henkilöstömenojen supistamiseen liittyvä kaupunginjohtajan esitys.

Heinolan kaupunginjohtaja oli esittänyt kaupunginhallitukselle seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

"Kaupunginhallitus päättää antaa toimielinten tehtäväksi toteuttaa kaikilla tulosalueilla koko henkilökuntaa koskeva kunnan ja kuntainliiton viranhaltijoiden virantoimituksen ja työntekijöiden työnteon palkattomasta keskeyttämisestä määräajaksi annetun lain 1 §:n tarkoittama virantoimituksen tai työnteon palkaton keskeyttäminen (palkaton loma) kuluvan vuoden viimeiseen päivään mennessä. Pakkoloman tulee koskea koko henkilöstöä. Toimielimen tulee tehdä esityksensä alaisensa henkilöstön pakkolomasta kaupunginhallitukselle viimeistään 15.02.1993 mennessä. Kaupunginhallitus tekee pakkolomapäätöksen siten kuin em. lain 2 § edellyttää.

Toimielimellä on myös vaihtoehtoinen mahdollisuus neuvotella alaisensa henkilöstön kanssa lomarahan poistaminen, jolloin pakkoloma väistyy. Mikäli henkilökunta suostuu lomarahan poistoon, tulee asiasta tulosalueittain neuvotella viranhaltijoita ja työntekijöitä edustavien järjestöjen kanssa ja päästä neuvottelutulokseen. Kaupunginhallitus vahvistaa lomarahan poistoa koskevan neuvottelutuloksen pakkoloman vaihtoehtona viimeistään 15.2.1993 mennessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kaupunginjohtaja oli perustellut edellä olevaa esitystään sillä, että kaupunginvaltuusto oli edellyttänyt tietyn markkamääräisen säästön syntymistä vuoden 1993 talousarvioon joko toteuttamalla koko henkilökunnan kolmen viikon pakkoloma tai saamalla vastaava kustannussäästö aikaan sopimalla palkkauksen alentamisesta siten, ettei lomarahaa suoritettaisi siihen oikeutetuille työntekijöille ja viranhaltijoille.

Työtaistelutoimenpide edellytti toimenpiteeltä joukkoluonnetta. Työnantajan toteuttaman työtaistelutoimenpiteen kollektiivisen painostustarkoituksen oli katsottu ilmenevän siten, että työnantajan tarkoituksena oli tietyllä toimenpiteellä vaikuttaa työntekijöiden yhdistykseen tai useampaan yksityiseen työntekijään painostaakseen näitä joidenkin työnantajan tahtomien tarkoitusperien toteuttamiseksi.

Heinolan kaupunginjohtajan esityksestä ja kaupunginhallituksen päätöksestä ilmeni Heinolan kaupunginhallituksen toimenpiteen kollektiivinen luonne. Kaupunki oli uhannut lomauttaa koko henkilöstönsä. Kaupunginhallituksen toimenpide oli siten kohdistunut samanaikaisesti useisiin, itse asiassa kaikkiin kaupungin viranhaltijoihin ja työntekijöihin. Toisaalta kaupunki oli pyrkinyt toimenpiteellään vaikuttamaan kunta-alan pääsopijajärjestöjen paikallisten yhdistysten käyttäytymiseen siten, että järjestöt hyväksyisivät sopimuksen, jolla järjestöt luopuisivat jäsentensä osalta työ- ja virkaehtosopimuksen mukaisista eduista.

Työnantajan yksipuolisesti toteuttama lomautus voi olla kunnissa ja kuntainliitoissa täysin laillisesti työnantajan käytettävissä oleva toimenpide. Heinolan kaupunki oli kuitenkin turvautunut lomautustoimenpiteeseen tarkoituksenaan painostaa kysymyksessä olevalla toimenpiteellä uhkaamisella työntekijöitä ja viranhaltijoita voimassa olevasta työ- ja virkaehtosopimuksesta poikkeavaan sopimiseen.

Työmarkkinoilla oli ainakin syksystä 1991 lähtien käyty työnantajien aloitteesta keskustelua työntekijöille työ- ja virkaehtosopimusten nojalla maksettavista lomarahoista. Työnantajajärjestöt ja yksittäiset työnantajat olivat jatkuvasti esittäneet vaatimuksia lomarahojen maksamista koskevien määräysten poistamisesta työ- ja virkaehtosopimuksista. Toisin kuin edellisenä vuonna ei 1.4.1992 - 31.3.1993 lomanmääräytymisvuodelta ansaittavan loman osalta ollut sovittu sellaisesta mahdollisuudesta, että työ- ja virkaehtosopimuksen mukaista lomarahaa ei maksettaisi työntekijöille ja viranhaltijoille. Työ- ja virkaehtosopimuksissa oli erikseen määritelty ne tilanteet, joissa työntekijälle tai viranhaltijalle ei suoritettu sopimuksen mukaista lomarahaa.

Heinolan kaupunginhallituksen 11.1.1993 tekemän lomauttamista koskevan päätöksen yhteydessä ei ollut esitetty lomauttamisen perusteisiin liittyviä selvityksiä niistä taloudellisista tai tuotannollisista tekijöistä, joiden vuoksi kaupungilla olisi pakottavat syyt henkilöstön lomauttamiseen. Kunta-alan unionin ja Kunta-alan ammattiliitto KTV:n mielestä kaupunki ei myöskään ollut käynyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 3 momentin ja tuntipalkkaisten työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan mukaisia selvittelymenettelyneuvotteluja lomauttamisen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista niiden työntekijöiden tai heidän luottamusmiestensä kanssa, joita lomauttaminen tulisi koskemaan. Myöskään lomauttamisen ennakkoilmoitusta koskevia työehtosopimuksen määräyksiä ei ollut noudatettu.

Lomauttamispäätöksen luonne sekä sitä edeltävien neuvottelu- ynnä muiden menettelytapamääräysten noudattamatta jättäminen osoittivat, että Heinolan kaupunki oli esittänyt henkilöstön lomauttamista painostustarkoituksessa saadakseen henkilöstöjärjestöjen edustajat myötämielisiksi sille, että Heinolan kaupungin viranhaltijat ja työntekijät luopuisivat lomarahojen maksamisesta.

Heinolan kaupungin toimenpiteet olivat kohdistuneet virkaehtosopimuksessa, kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa ja työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla lomarahaa koskeviin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiin, tuntipalkkaisten työntekijöiden työehtosopimuksen vuosilomapalkkaa ja lomakorvausta koskeviin määräyksiin sekä virka- ja työehtosopimuksiin kokonaisuudessaan. Heinolan kaupunki oli kysymyksessä olevalla toimenpiteellään pyrkinyt muuttamaan voimassa olevien kunnallisten virka- ja työehtosopimusten määräyksiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunta-alan unioni ja Kunta-alan ammattiliitto KTV ovat vaatineet Heinolan kaupungin tuomitsemista kunnallisen virkaehtosopimuslain 8, 9 ja 20 §:n, kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 6 §:n sekä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuomitsemista kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n ja työehtosopimuslain 9 §:n perusteella hyvityssakkoon sen vuoksi, että kunnallinen työmarkkinalaitos oli laiminlyönyt sille kunnallisen virkaehtosopimuslain 9 §:n ja työehtosopimuslain 8 §:n mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden noudattamisen.

KUNNALLISEN TYÖMARKKINALAITOKSEN VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Heinolan kaupunginhallituksen päätös koski kunnan ja kuntainliiton viranhaltijoiden virantoimituksen ja työntekijöiden työnteon palkattomasta keskeyttämisestä määräajaksi annetun lain soveltamista. Tämän erityislain mukainen virantoimituksen ja työnteon keskeytys ei ollut sama asia kuin viranhaltijoiden ja työntekijöiden lomautus. Tämä ilmeni selkeästi lain sanamuodosta ja lainvalmisteluasiakirjoista. Laki ei sulkenut pois mahdollisuutta työntekijöiden lomauttamiseen työsopimuslain perusteella.

Heinolan kaupunginjohtajan kaupunginhallitukselle tekemässä esityksessä ja kaupunginhallituksen päätöksessä ei ollut asetettu erityislain mukaisen virantoimituksen ja työnteon keskeytyksen toteutuksen edellytykseksi tai vaatimukseksi lomarahoja koskevan sopimuksen syntymistä. Kaupungilla ei ollut ollut edes minkäänlaista tarvetta kytkeä paikallisen lomarahoja koskevan sopimuksen syntymistä lain mukaan toteutettavaan palkattoman loman toimeen panemiseen. Erityislain mukaisten toimenpiteiden toteuttaminen oli täysin itsenäinen toimenpide ja riippumaton lomarahaa tai muutakaan virka- ja työehtosopimuksissa mainittua etuutta koskevasta ratkaisusta. Kaupungilla ei siten ollut ollut mitään syytä käyttää erityislakia painostuskeinona henkilöstöä tai henkilöstöjärjestöjä kohtaan.

Heinolan kaupungin päätös koski edellä esitetyin tavoin erityislain soveltamista eikä virka- ja työehtosopimusten lomauttamista kokevien määräysten soveltamista. Päätös erityislain soveltamisesta oli tehty ennen viranhaltijoiden lomauttamista koskevien virkaehtosopimuksen määräysten voimaantuloa. Näin ollen kannetta ei voitu perustella virkaehtosopimuksen lomauttamista koskevilla määräyksillä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja pääsopijajärjestöt eivät olleet rajoittaneet erityislain käyttöä, koska lain 7 §:n 2 momentissa oli nimenomainen säännös lain sekä virka- ja työehtosopimuksen keskinäisestä suhteesta. Osapuolten tarkoituksena oli ollut, että sopimusmääräyksiä sovellettiin silloin, kun se oli mahdollista, mutta erityislaki oli edelleenkin kuntien käytettävissä. Heinolan kaupungin päätös erityislain soveltamisesta oli tehty ennen virkaehtosopimuksen viranhaltijoiden lomauttamista koskevien sopimusmääräysten voimaantuloa.

Kanteessa oli kysymys työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, joten asian kannalta ei merkitystä ollut sillä, minkä säännösten tai määräysten kautta "lomautus" toteutettiin. Kysymys erityislain ja sopimusmääräysten yhteensovittamisesta oli ratkaistava tarpeen vaatiessa eri oikeudenkäynnissä.

Lomautusperusteiden eli tässä tapauksessa varsinaisesti erityislain soveltamisen edellytysten olemassaolo tai niiden puuttuminen ei voinut olla nyt esillä olevan oikeudenkäynnin kohteena. Erityislain soveltamisesta syntyvät erimielisyydet käsiteltiin hallinto-oikeudellisessa järjestyksessä. Palkattoman loman perusteiden olemassaolo oli kuitenkin todettu paikallisesti käydyissä neuvotteluissa. Erityislain mukaisten edellytysten olemassaolon arviointi voi tapahtua työnantajan yksipuolisella päätöksellä. Heinolan kaupunki oli kuitenkin halunnut keskustella ja neuvotella henkilöstöjärjestöjen edustajien kanssa myös näistä kysymyksistä.

Kaupungilla ei ollut velvollisuutta neuvotella järjestöjen edustajien kanssa talousarvion hyväksymisestä tai talousarviosta muutoinkaan, vaan talousarviokysymykset kuuluivat kunnan yksipuoliseen päätösvaltaan. Selvää oli, että tällaisia keskusteluja voitiin järjestää ja monessa tapauksessa oli syytäkin järjestää. Neuvottelun tai keskustelun käymättä jättämisellä ei voitu kuitenkaan perustella työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevaa kannetta.

Heinolan kaupungin edustajat olivat käyneet järjestöjen edustajien kanssa neuvotteluja erityislain toteuttamisen edellytyksistä ja toteuttamismenettelystä. Neuvotteluissa oli saavutettu yksimielisyys sekä erityislain mukaisten edellytysten olemassaolosta että menettelytavoista. Neuvotteluja oli käyty ennen kaupunginhallituksen päätöksen tekemistä. Heinolan kaupungissa oli vallinnut täysi yksimielisyys erityislain mukaisten toimenpiteiden toteuttamisesta eikä näin ollen voitu katsoa, että kaupunginhallituksen päätös erityislain soveltamisesta olisi muodostanut työtaistelutoimenpiteen. Näin ollen ei myöskään kunnallinen työmarkkinalaitos ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetty vaatimus

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

HEINOLAN KAUPUNGIN VASTINE

Vastineen perustelut

Heinolan kaupunki on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kaupunginhallitus oli 11.1.1993 päättänyt antaa toimielinten tehtäväksi toteuttaa kaikilla tulosalueilla koko henkilökuntaa koskeva kunnan ja kuntainliiton viranhaltijoiden virantoimituksen ja työntekijöiden työnteon palkattomasta keskeyttämisestä määräajaksi annetun lain 1 §:n tarkoittama virantoimituksen tai työnteon palkaton keskeyttäminen kuluvan vuoden viimeiseen päivään mennessä. Palkattoman loman tuli koskea koko henkilöstöä ja toimielimen tuli tehdä esityksensä alaisensa henkilöstön palkattomasta lomasta kaupunginhallitukselle viimeistään 15.2.1993 mennessä. Tämä kaupunginhallituksen päätös ei sisältänyt mitään uhkausta ja se oli voimassa olevan lainsäädännön mukainen.

Vastineessa esitetty vaatimus

Heinolan kaupunki on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

KANTAJIEN VASTASELITYS

Kunta-alan unioni ja Kunta-alan ammattiliitto KTV ovat vielä lausuneet, että Heinolan kaupunginhallituksen kysymyksessä oleva päätös oli tosin tehty ajankohtana, jolloin kunnallisen henkilöstön työnteon palkatonta keskeyttämistä koskeva laki oli hyväksytty ja astunut voimaan, mutta kunnan viranhaltijoiden ja työntekijöiden lomauttamista koskevaa uutta virka- ja työehtosopimusta ei ollut lopullisesti hyväksytty. Kunnan palveluksessa olevien työsopimussuhteisten työntekijöiden lomauttamisesta oli sisältynyt työehtosopimukseen määräyksiä jo kysymyksessä olevana ajankohtana, mutta viranhaltijoiden lomauttamista koskevat virkaehtosopimuksen määräykset olivat tulleet voimaan 18.1.1993.

Muodollisjuridisesti työnteon palkaton keskeyttäminen erityislain perusteella oli eri asia kuin työnteon keskeyttäminen virka- ja työehtosopimusten lomautussäännösten perusteella. Henkilöstön kannalta tosiasiallisesti oli kuitenkin kysymys samanlaisesta tilanteesta lukuun ottamatta sitä, että erityislain perusteella tapahtuvaan lomautukseen ei liittynyt erityisiä menettelytapasäännöksiä.

Kunnan ja kuntainliiton viranhaltijoiden virantoimituksen ja työntekijöiden työnteon palkatonta keskeyttämistä koskevan lain valmisteluasiakirjoista ei käynyt ilmi, miksi työnteon ja virantoimituksen keskeyttämisestä ei ollut käytetty nimitystä lomautus, vaikka tosiasiallisesti palkattomassa työnteon ja virantoimituksen keskeyttämisessä oli kysymys samasta toimenpiteestä ja tilanteesta kuin lomautuksessa. Hallituksen esityksestä oli kuitenkin pääteltävissä, että lainsäätäjäkin oli tosiasiassa rinnastanut palkattoman työnteon keskeytyksen lomautukseen. Myös lain 5 §:n säännös keskeytyksen vaikutuksesta vuosiloman kertymiseen ja työttömyysturvaan osoitti, että kysymys oli itse asiassa lomautuksesta.

Heinolan kaupungin menettely oli kohdistunut paitsi lomautusta ja lomarahaa koskeviin sopimusmääräyksiin myös työehtosopimusjärjestelmään kokonaisuudessaan. Viimeksi mainittua perusteltiin sillä, että työnantaja oli käyttänyt sinänsä laillista työnteon palkattoman keskeyttämisen mahdollisuutta painostaakseen sillä henkilöstöä lomarahojen poistamista koskevassa eli selvästi työehtosopimusasiassa. Samanaikaisesti nyt kysymyksessä olevan erityislain voimaantulon kanssa kunta-alan työmarkkinaosapuolet olivat käyneet neuvotteluja työ- ja virkaehtosopimusten muuttamisesta siten, että sopimuksiin oli otettu määräykset myös viranhaltijoiden lomauttamisesta. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli ollut osallinen näissä neuvotteluissa samanaikaisesti, kun sen tietoon oli saatettu Heinolan kaupungin menettely.

Kunta-alan ammattiliitto KTV ja Kunta-alan unioni pitivät erityisen moitittavana sitä, että Heinolan kaupunki oli pyrkinyt murtamaan voimassa olevan työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän mukaista neuvottelu- ja sopimusmenettelyä. Heinolan kaupunki oli 11.1.1993 esittänyt kaupungin henkilöstöä edustaville viranhaltija- ja työntekijäjärjestöille, että nämä suostuisivat jäsentensä puolesta lomavuoden 1.4.1992 - 31.3.1993 osalta lomarahojen leikkaamiseen. Henkilöstöjärjestöjen edustajat olivat ilmoittaneet kaupungin edustajille, etteivät järjestöt suostuneet tällaiseen menettelyyn. Heinolan kaupunki oli tästä huolimatta myöhemmin samana päivänä päättänyt, että virastot ja laitokset voivat neuvotella henkilöstön kanssa lomarahan poistamisesta. Tämä kaupunginhallituksen päätös osoitti selvästi, että kaupungilla oli ollut tarkoitus painostaa järjestöjä ja niiden jäseniä sopimaan lomarahasta luopumisesta.

Heinolan kaupungilla ei päätöksen tekemisajankohtana ollut ollut työ- tai virkaehtosopimusjärjestelmän mukaista oikeutta neuvotella tai sopia yksittäisten työntekijöiden ja viranhaltijoiden kanssa lomarahan poistamismahdollisuudesta. Lomarahaa koskevat määräykset sisältyivät voimassa oleviin virka- ja työehtosopimuksiin, eikä työnantaja voinut sopia yksittäisen työntekijän tai viranhaltijan kanssa lomarahan maksamatta jättämisestä.

Työehtosopimuslain 6 §:n perusteella lomarahan maksamatta jättämistä koskeva työnantajan ja työntekijän välinen sopimus oli mitätön. Vastaavasti viranhaltijan kanssa tehty sopimus lomarahan poistamisesta oli mitätön kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin ja 5 §:n 5 momentin perusteella.

Heinolan kaupungin on täytynyt olla tietoinen siitä, ettei työ- ja virkaehtosopimuksessa sovitun etuuden suorittamatta jättämisestä ollut mahdollisuutta sopia muiden kuin työ- ja virkaehtosopimusosapuolten kesken. Vastaavasti kunnallinen työmarkkinalaitos oli tiennyt, ettei Heinolan kaupungin menettely ollut voimassa olevan virka- ja työehtosopimusjärjestelmän neuvottelu- ja sopimusmenettelyn mukaista.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oli täytynyt ymmärtää Heinolan kaupungin menettelyn olevan virka- ja työehtosopimusneuvottelujärjestelmän vastainen. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli kuitenkin suhtautunut välinpitämättömästi tähän tosiasiaan, vaikka kysymys oli ollut voimassa olevaan työmarkkinajärjestelmään keskeisesti liittyvän periaatteen rikkomisesta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kaupunginhallituksen päätöksen taustalla on ollut kaupunginvaltuuston vuodelle 1993 hyväksymä talousarvio, jonka yhteydessä on edellytetty säästöjen aikaansaamista joko toteuttamalla kolmen viikon palkaton loma koko henkilökunnan osalta tai saamalla vastaava kustannussäästö aikaan sopimalla palkkauksen alentamisesta siten, ettei lomarahoja makseta.

Kantajat ovat katsoneet, että Heinolan kaupunki on kaupunginhallituksen päätöksessä tarkoitetulla menettelyllään syyllistynyt kunnallisen virkaehtosopimuslain, työehtosopimuslain ja kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen ja työehtosopimuksen vastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen, koska kaupunki on menettelyllään pyrkinyt painostamaan kaupungin palveluksessa olevaa henkilöstöä ja kunta-alan pääsopijajärjestöjen paikallisten yhdistysten toimihenkilöitä hyväksymään työ- ja virkaehtosopimusten mukaisen etuuden eli lomarahan poistaminen kaupungin palveluksessa olevilta työntekijöiltä ja viranhaltijoilta.

Ennen kaupunginhallituksen kokousta, jossa edellä tarkoitettu päätös on tehty, on kaupungin ja sen palveluksessa olevia viranhaltijoita ja työntekijöitä edustavien järjestöjen edustajien välillä pidetty 11.1.1993 neuvottelu, jonka aiheena on ollut lomautuksen perusteiden toteaminen tilanteessa, jossa työnteko keskeytetään edellä mainitun lain perusteella. Neuvottelussa kaupunginjohtaja on selvittänyt lomautusperusteita ja kokouksessa läsnäolleet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että kaupungilla on selkeät taloudelliset perusteet henkilökunnan työnteon palkattomaan keskeyttämiseen kolmen viikon ajaksi vuonna 1993.

Työtuomioistuimessa kuullun kaupunginjohtajan kertoman mukaan vaihtoehdoista kaupungin menojen karsimiseksi on järjestöjen edustajien ja kaupungin välillä käyty neuvotteluja jo ennen 1.11.1993. Järjestöjen edustajille on ennen vuoden 1993 talousarvion hyväksymistä annettu mahdollisuus esittää näkemyksensä eri säästötoimenpiteistä. Jo tätä ennen on kaupunki pitänyt asiaa koskevan tilaisuuden. Myös lokakuussa 1992 pidetyn budjettiseminaarin yhteydessä järjestöjen edustajilla on ollut mahdollisuus esittää kaupungin asioista päättäville omat näkemyksensä. Syksyn 1992 aikana kaupungin palveluksessa olevalle henkilöstölle on myös eri tilaisuuksissa selvitetty kaupungin taloudellista tilannetta.

Epäselväksi on jäänyt, onko kaupungin ja järjestöjen edustajien välillä 11.1.1993 pidetyssä neuvottelussa ollut nimenomaisesti esillä lomarahoista luopuminen vaihtoehtona virantoimituksen ja työnteon palkattomalle keskeyttämiselle. Kaupungin edustajien tiedossa on kuitenkin jo aikaisemmin käytyjen neuvottelujen perusteella ollut, että viranhaltijoita ja työntekijöitä edustavien järjestöjen edustajilla on kielteinen kanta lomarahasta luopumisvaihtoehtoon.

Kaupungin ilmoituksen mukaan lomarahoista luopuminen vaihtoehtona työnteon ja virantoimituksen palkattomalle keskeyttämiselle on kuitenkin otettu kaupunginhallituksessa esille sen johdosta, että eri työpaikoilla työntekijät ja viranhaltijat ovat esittäneet tätä vaihtoehtona palkattomalle työnteon ja virantoimituksen keskeyttämiselle.

Ennen kaupunginhallituksen päätöksen tekemistä on kaupungin palveluksessa olevan henkilöstön ja heitä edustavien järjestöjen tiedossa ollut kaupungin taloudellisesta tilanteesta johtunut tarve saada aikaan säästöä palkkausmenoissa. Kaupunginhallituksen päätöksessä keinona säästön aikaansaamiseksi on esitetty kaikkien työntekijöiden ja viranhaltijoiden palkaton työnteon ja virantoimituksen keskeytys. Vaihtoehdoksi tälle on esitetty lomarahasta luopuminen. Kaupunginhallituksen päätöksestä ilmenevin tavoin lomarahoista luopuminen on ollut tarkoitus toteuttaa vain siinä tapauksessa, että henkilöstö suostuu tähän ja että asiasta päästään neuvottelutulokseen viranhaltijoita ja työntekijöitä edustavien järjestöjen välillä.

Työtuomioistuimen mielestä kaupunginhallituksen päätöksen sanamuoto osoittaa, että ensisijaiseksi keinoksi henkilöstömenojen säästämiseksi on asetettu koko henkilöstöä koskeva kolmen viikon pituinen palkaton työnteon tai virantoimituksen keskeytys, johon myös järjestöjen edustajat ovat katsoneet kaupungilla olleen perusteet vallinneessa taloudellisessa tilanteessa. Päätöksen sanamuoto osoittaa työtuomioistuimen mielestä myös, että vaihtoehtona tälle on annettu mahdollisuus sopia lomarahoista luopumisesta työ- ja virkaehtosopimuksen edellyttämässä järjestyksessä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun katsoen saavat kunnallinen työmarkkinalaitos ja Heinolan kaupunki kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Määttänen, Kontio, Pohja ja Wetterstrand jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.