Employer's job assignment right upheld; employee transfer without contract breach found valid under collective agreement.

Työnantaja ei ollut menetellyt vastoin työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevia määräyksiä siirtäessään toimihenkilön tehtävästä toiseen, kun työnantaja siirron yhteydessä oli säilyttänyt toimihenkilön toimihenkilöaseman ja palkkauksen muuttumattomina.

Kantaja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO r.y.

Vastaaja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y., Oy Merikiito Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.2.1992 solmitussa huolintaliikkeiden ja kansainvälistä kuljetusta harjoittavien kuljetus- ja kuljetusvälitysliikkeiden palveluksessa olevien toimihenkilöiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneitä vaiko eivät.

2. Jos toimihenkilö on otettu määrätynlaiseen työhön, hän on velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin työtä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoa ja Oy Merikiito Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Oy Merikiito Ab oli 13.2.1992 ilmoittanut yhtiön palveluksessa olevalle toimihenkilölle Eeva Matilaiselle tämän siirtämisestä lentotoimiston asiakaspalvelutehtävistä pysyvästi toisiin tehtäviin. Siirron syyksi työnantaja oli ilmoittanut asiakkailta tulleet valitukset ja Matilaisen haluttomuuden syöttää tietoja uuteen atk-järjestelmään, mistä oli aiheutunut asioiden eteenpäin menolle viivytyksiä.

Matilainen oli siirretty uusiin tehtäviin 1.3.1992. Koska Matilainen ei ollut hyväksynyt siirtoa ja Oy Merikiito Ab oli pysynyt päätöksessään, asiasta oli laadittu erimielisyysmuistio. Erimielisyys oli saatettu sittemmin työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä neuvoteltavaksi, mutta neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina.

Matilaisen siirrosta syntyneen erimielisyyden johdosta käydyissä neuvotteluissatyönantajapuolelta ei ollut suostuttu yksilöimään puutteita Matilaisen työskentelyssä eikä myöskään nimeämään asiakkaita, jotka olisivat valittaneet Matilaisen käytöksestä. Työnantajapuolelta ei ollut myöskään selvitetty, milloin Matilainen olisi kieltäytynyt opettelemasta uuden atk-järjestelmän käyttämistä.

Ennen siirtoa Matilaisen työtehtävät olivat olleet sangen vaativia, monipuolisia ja vaihtelevia. Matilaisen työ oli edellyttänyt eri osatoimintojen tuntemusta ja oman tehtäväkentän perusteellista hallintaa, jonka hän oli saanut työkokemuksella. Matilaisen tehtäväkokonaisuuteen oli sisältynyt tietojen keräämistä useista eri lähteistä ja niiden muokkaamista selvästi uuteen muotoon. Harkintatilanne työssä oli vaihdellut ja valvonta oli perustunut pääasiassa työtulosten arviointiin.

Matilaiselle ei ollut hänen työsuhteensa aikana laadittu palkkasopimuksen mukaistatoimenkuvausluokitusta. Jos tällainen olisi laadittu, olisi Matilainen ennen siirtoa kuulunut vähintään vaativuusryhmään 4. Työnantajakin oli ilmeisesti katsonut Matilaisen kuuluvan tähän vaativuusryhmään, sillä Matilaiselle oli maksettu tämän mukaista kuukausipalkkaa. Matilaisen uudet työtehtävät olivat poikenneet olennaisesti hänen vanhoista työtehtävistään. Myös hänen työpaikkansa oli muuttunut Helsinki-Vantaan lentoaseman toimipisteestä yhtiön Helsingin pääkonttoriin.

Työnantaja oli siirron yhteydessä ylittänyt työnjohto-oikeutensa ja siten menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti siirtäessään Matilaisen ilman tämän suostumusta lentotoimiston asiakaspalvelutehtävistä työhön pääkonttoriin rutiininomaisiin mapitus- ynnä muihin tehtäviin. Työnantajan menettelyn tarkoituksena oli ollut painostaa Matilaista itse päättämään työsopimuksensa. Työnantaja oli uhannut Matilaista työsopimuksen irtisanomisella kahteen otteeseen Matilaisen sairausloman yhteydessä.

Siirrosta käytyjen neuvottelujen yhteydessä Matilainen oli kertonut terveydentilastaan työnantajan edustajalle. Matilainen sairasti nikkeliallergiaa, jonka oireilu saattoi pahentua muutettuja työtehtäviä suoritettaessa. Matilainen oli noin kaksi vuotta sitten ollut leikkauksessa, eikä hänen tämän jälkeen olisi enää tullut nostaa raskaita taakkoja. Nykyisessä tehtävässään Matilainen joutui päivittäin nostelemaan painavia laatikoita.

Oy Merikiito Ab oli siirtäessään Matilaisen pysyvästi ilman tämän suostumusta lentotoimiston asiakaspalvelutehtävistä rutiininomaisiin tehtäviin ylittänyt työnjohto-oikeutensa ja siten rikkonut työehtosopimuksen 2 §:n määräyksiä. Hyväksyessään Oy Merikiito Ab:n menettelyn LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Oy Merikiito Ab:n menetelleen vastoin yhtiötä velvoittavan työehtosopimuksen määräyksiä siirtäessään työnjohto-oikeutensa ylittäen Matilaisen pysyvästi sellaisiin työtehtäviin, joita Matilaisella ei työsopimuksensa eikä minkään muunkaan perusteella ollut velvollisuutta suorittaa. Lisäksi Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on vaatinut Oy Merikiito Ab:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Merikiito Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet Oy Merikiito Ab:n 13.2.1992 ilmoittaneen Matilaiselle, että tämä tultaisiin siirtämään lentopalvelun asiakaspalvelutehtävistä toisiin tehtäviin. Syynä siirtoon olivat olleet asiakkailta tulleet valitukset ja Matilaisen kieltäytyminen eräistä työtehtävistä. Matilainen ei ollut suostunut syöttämään uuteen atk-järjestelmään muun muassa rahti- ja kuormakirjojen tietoja. Yhtenä syynä Matilaisen siirtoon oli ollut hänen kielitaidottomuutensa, vaikka tätä seikkaa ei ollut neuvottelumuistioihin erikseen kirjattu. Asiakaspalvelutoiminnan luonne oli muuttunut niin, että nykyisin suuri osa toiminnoista ja asiakirjoista oli englanninkielisiä, joten kielitaito työssä oli välttämätön. Matilaisen siirron jälkeen kysymyksessä olevia tehtäviä oli hoitanut Matilaisen työtoveri yksin.

Matilainen oli saanut lukuisia suullisia huomautuksia asiakkailta tulleiden valitusten johdosta, mutta huomautuksilla ei ollut ollut vaikutusta hänen työskentelytapoihinsa. Koska Matilainen ei työnantajan näkemyksen mukaan ollut ollut sovelias asiakaspalvelutehtäviin, työnantaja oli harkinnut hänen työsuhteensa irtisanomista. Työnantaja oli kuitenkin katsonut, että vallinneessa tilanteessa sillä oli oikeus työnjohto-oikeutensa perusteella siirtää Matilainen toisiin tehtäviin. Kun lentotoimistossa ei ollut ollut sopivaa työtä tarjolla, työnantaja oli esittänyt Matilaiselle siirtymistä työhön pääkonttoriin, jossa hänen työtehtäviinsä tulisivat kuulumaan muun muassa arkistonhoito, kortistonhoito, laskutuksen jälkikäsittelytyö ja erilaiset lentoliikenteeseen liittyvät selvitystehtävät ja mahdollisesti myöhemmin myös atk-syöttötyötä jossakin muodossa. Työtehtävät olivat vastanneet suurelta osin Matilaisen aikaisemmin suorittamia työtehtäviä.

Matilaisen kieltäydyttyä hyväksymästä siirtoa oli asiasta aloitettu neuvottelut 2.3.1992. Työnantaja oli katsonut, ettei Matilainen voinut enää jatkaa asiakaspalvelutehtävissä ja että siirto oli ainoa mahdollisuus jatkaa Matilaisen työsuhdetta. Työnantajan mielestä siirtoon oli joka tapauksessa ollut irtisanomisperuste työtehtävistä kieltäytymisen ja asiakkaiden valitusten johdosta. Matilaisen siirto toisiin tehtäviin oli toteutettu. Hänen palkkansa oli siirron jälkeen pysytetty ennallaan ja lisäksi hänelle oli korvattu siirrosta johtuvat ylimääräiset matkakulut. Matilaiselle ei ollut aiheutunut siirrosta taloudellista vahinkoa.

Liittojen välillä käydyissä erimielisyysneuvotteluissa työnantajapuolen edustaja oli todennut, että kun siirtoon oli ollut irtisanomisperuste eikä siirrosta ollut aiheutunut Matilaiselle vahinkoa, kysymys ei ollut työehtosopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevasta erimielisyydestä vaan työsopimusasiasta.

Matilainen oli ennen siirtoa hoitanut lentotoimiston asiakaspalvelutehtäviä ja muita toimistotehtäviä. Työsopimus oli tehty suullisesti ja myös Matilaisen työtehtävistä oli sovittu suullisesti. Matilaisen tehtäviin oli sisältynyt lähinnä tavaran luovuttamista ja puhelimeen vastaamista. Kanteessa mainitut Matilaisen työtehtävät olivat liioiteltuja ja osaa väitetyistä työtehtävistä Matilainen ei ollut tehnyt lainkaan. Kanteessa tarkoitettu luovutuspapereiden ja korvausvaatimusten laatiminen oli ollut puhtaaksikirjoitustyötä. Matilainen ei ollut tehnyt varsinaista luotonvalvontatyötä eikä hän myöskään ollut laatinut korvausvaatimuksia vakuutusyhtiöille. Matilainen oli ottanut vastaan asiakaspalveluun liittyvät pienet käteissuoritukset. Varsinainen rahaliikenne, luoton valvonta ja laskutus oli hoidettu pääkonttorissa.

Asiassa ei ollut kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta tai rikkomisesta, sillä työnantaja oli koko ajan vedonnut myös erityisen painaviin yksilösyihin, mistä Matilainen oli ollut tietoinen. Käydyissä erimielisyysneuvotteluissa LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton edustaja oli nimenomaisesti todennut, että siirtoon oli joka tapauksessa ollut erityisen painavat syyt eli irtisanomisperuste ja siirto oli toteutettu siten, ettei Matilaiselle ollut syntynyt vahinkoa. Asiassa oli viime kädessä kysymys työsopimuksen ja työsopimuslain tulkinnasta. Työnantajaliitto ei ollut asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Merikiito Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Erityisalojen Toimihenkilöliito ERTO on vielä lausunut, että Oy Merikiito Ab oli muuttaessaan Matilaisen työsuhteen ehtoja rikkonut työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohtaan sisältyvää yleistä työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaa määräystä sekä työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohtaa, joka velvoitti työntekijän tarpeen vaatiessa tekemään muutakin työtä. Jos työnantaja viimeksi mainittuun määräykseen nojautuen ulotti työntekijän työntekovelvollisuuden määräyksessä sallittua pidemmälle, syyllistyi työnantaja työehtosopimuksen tietensä rikkomiseen. Työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohdan määräys asetti työntekijälle velvollisuuden tehdä lyhytaikaisesti tilapäisen tarpeen vaatiessa muuta kuin työsopimuksen mukaista työtä. Määräys ei oikeuttanut työnantajaa siirtämään työntekijää pysyvästi toiseen työhön.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Merikiito Ab olivat katsoneet, että työnantajalla oli työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohdan mukaan oikeus pysyvästi sijoittaa toimihenkilö työsopimuksesta poikkeaviin tehtäviin. Mikäli tämä tulkinta hyväksyttäisiin, merkitsisi se ammattisuojan poistamista kysymyksessä olevalta työehtosopimusalalta. Jos työnantaja voisi vain työnjohto-oikeuteensa vedoten sijoittaa toimihenkilön pysyvästi uusiin tehtäviin, ei työtehtäviä koskevalla sopimuksella olisi lainkaan merkitystä.

Matilaisen työsuhteen ehtoja oli muutettu muutoinkin kuin työtehtävien osalta. Hänen työskentelypaikkakuntansa oli muuttunut Vantaalta Helsinkiin ja päivittäinen työhönsidottuisuusaikansa oli pidentynyt puolella tunnilla. Pidennys oli johtunut siitä, että lentoasemalla työskennellessään Matilainen oli voinut ruokailla työn lomassa, kun taas yhtiön pääkonttorissa toimihenkilöillä oli kiinteä ruokatauko, jota ei luettu työaikaan. Vaikka Matilaiselle oli maksettu siirron jälkeen entisen suuruista palkkaa, oli hänen palkkaryhmänsä alentunut työtehtävien muutoksen seurauksena. Pidemmällä tähtäimellä, kun työehtosopimusratkaisujen taulukkokorotukset ylittäisivät yleiskorotukset, tulisi seurauksena olemaan Matilaisen palkan alentuminen aikaisemmasta tehtävästä maksettuun palkkaan verrattuna. Palkan alentaminen voi toteutua paitsi markkamääräisen palkan pudottamisena myös palkkaryhmän alentamisen muodossa. Tämä kanta ilmeni muun muassa työtuomioistuimen eräästä tuomiosta.

VASTAAJIEN LISÄVASTINE

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 77/1989 oli ollut kysymys kaupan alan työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevien määräysten tulkinnasta. Tuomiossa oli katsottu työnantajan työnjohto-oikeutensa ylittäen määränneen työntekijän tekemään muuta kuin työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä ja työnantajan oli siten katsottu tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä. Tuomiossa oli todettu, että työnantajaliitto ei ollut kiistänyt sitä, että työntekijän uudet tehtävät eivät olleet olleet hänen aikaisempaan ammattiinsa kuuluvaa tai siihen rinnastettavaa työtä. Tuon asian käsittelyn yhteydessä työnantajaliitto oli katsonut, että kysymys ei ollut työnjohto-oikeuden käyttämisestä vaan työsopimuksen muuttamisesta.

Kaupan alan työehtosopimuksen määräys poikkesi sanamuodoltaan ratkaisevasti nyt sovellettavana olevan työehtosopimuksen määräyksestä, joten työtuomioistuimen edellä mainittu tuomio ei soveltunut nyt esillä olevaan asiaan.

Perusteena Matilaisen siirtämiselle pois asiakaspalvelutehtävistä oli ollut se, että hän ei työnantajan käsityksen mukaan ollut ollut enää sovelias asiakaspalvelutehtäviin. Työnantaja ei ollut halunnut irtisanoa Matilaista, koska hänelle oli voitu järjestää sellaisia työtehtäviä, joihin ei sisältynyt asiakaspalvelua. Työnantaja oli katsonut, että vallinneessa tilanteessa Matilainen oli voitu siirtää työnantajan työnjohto-oikeuden nojalla toisiin tehtäviin pääkonttoriin, koska lentotoimistossa ei ollut ollut tarjolla Matilaiselle sopivaa työtä. Työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohdan mukaan toimihenkilö oli velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin työtä. Tälle muun työn sisällölle työehtosopimuksessa ei ollut asetettu mitään rajoituksia ja siirtotarve voi olla myös pysyvä.

Matilaisen siirto oli tapahtunut työehtosopimuksen mukaisesti. Asiakaspalvelua lukuun ottamatta Matilaisen uudet työtehtävät vastasivat suurelta osin hänen aikaisempia toimistotyötehtäviään. Lisäksi Matilaisen siirto oli toteutettu palkkaa alentamatta. Koska työnantajalla olisi ollut peruste irtisanoa Matilaisen työsopimus, oli siirto toisiin tehtäviin ollut Matilaisen kannalta parempi vaihtoehto.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Merikiito Ab on 13.2.1992 ilmoittanut yhtiön lentotoimistossaasiakaspalvelu- ja muissa toimistotehtävissä työskennelleen toimihenkilön Eeva Matilaisen siirtämisestä työhön yhtiön pääkonttoriin. Matilainen on siirtynyt uuteen tehtävään 1.3.1992 hyväksymättä kuitenkaan siirtoa. Yhtiön taholta on siirrosta Matilaiselle ilmoitettaessa todettu siirron syyksi Matilaisen soveltumattomuus asiakaspalvelutehtäviin, mistä oli tullut asiakkailta valituksia. Lisäksi syyksi on tuolloin ilmoitettu Matilaisen haluttomuus tietojen syöttämiseen uuteen atk-järjestelmään, mikä oli hidastanut asioiden eteenpäin saattamista. Sittemmin yhtiön taholta on siirron syyksi vielä ilmoitettu Matilaisen kielitaidottomuus, minkä vuoksi Matilainen ei ole pystynyt hoitamaan muuttuneita työtehtäviä niiden vaatimalla tavalla. Edelleen siirron syyksi on todistajana kuultu yhtiön apulaisjohtaja ilmoittanut, että Matilaisen huolimattomuus ja vähäinen kielitaito olivat aiheuttaneet työnantajalle taloudellisten menetysten vaaraa.

Siirron jälkeen Matilaisen palkka on säilynyt entisen suuruisena ja hänelle on lisäksi ilmoitettu työnantajan korvaavan siirrosta mahdollisesti johtuvat korkeammat matkakulut. Siirto on merkinnyt Matilaisen työpaikan siirtymistä Vantaalta Helsinkiin. Lisäksi Matilainen on siirron jälkeen ollut työhön sidottu päivittäin puoli tuntia pitempään kuin ennen siirtoa johtuen siitä, että aikaisemmassa tehtävässä hänellä on ollut mahdollisuus ruokailla työn ohella, kun taas uudessa tehtävässä hänellä on määrätty ruokailutauko, jota ei lueta työaikaan. Siirron yhteydessä Matilaisen uusiksi työtehtäviksi on ilmoitettu muun muassa arkistonhoito, kortistonhoito, laskutuksen jälkikäsittelytyö ja erilaiset lentoliikenteeseen kuuluvat selvitystehtävät sekä myös mahdollisesti atk-syöttötyö jossakin muodossa. Kantajaliiton taholta on todettu Matilaisen työtehtävien ennen siirtoa olleen sangen vaativia ja monipuolisia, kun ne siirron johdosta ovat muuttuneet rutiininomaisiksi.

Matilaisen työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohdassa on sovittu, että jos toimihenkilö on otettu määrätynlaiseen työhön, hän on velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin työtä. Tässä tarkoitetulle muulle työlle ei ole asetettu sellaisia rajoituksia kuin tuomiossa n:o 77/1989 sovellettavana olleen työehtosopimuksen vastaavassa määräyksessä.

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on kantanaan todennut, että työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohta koskee vain toimihenkilön velvollisuutta tilapäisesti tehdä muutakin työtä kuin sitä, mihin hänet on otettu. LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on sen sijaan katsonut, että tämän työehtosopimusmääräyksen perusteella toimihenkilö voidaan tarpeen vaatiessa pysyvästikin siirtää muuhun työhön kuin mihin hänet on otettu.

Edellä tarkoitettu määräys on otettu asianosaisten välillä 1970-luvun alussa solmittuun ensimmäiseen työehtosopimukseen. Työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä ei ole selvitetty käydyn aikaisemmin neuvotteluja siitä, mahdollistaako edellä tarkoitettu työehtosopimuksen määräys työntekijän siirron vain tilapäisesti vai myös pysyvästi toiseen työhön. Määräyksen sanamuodosta ei työtuomioistuimen mielestä saa tukea sille kannalle, että työntekijällä olisi velvollisuus vain tilapäisesti tehdä muutakin kuin sitä työtä, johon hänet on otettu.

Työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaan työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä. Työtuomioistuin on todennut tuomiossaan n:o 60/1976, jossa on ollut kysymys samansisältöisen määräyksen tulkinnasta, että määräyksen ei ole osoitettu ulottavan työnjohto-oikeutta laajemmalle kuin työsopimuslain 13 §:ssä säädetään eikä siis esimerkiksi oikeuttavan siirtämään työntekijää toiseen työhön vastoin hänen työsopimuksensa määräyksiä. Edelleen tuomiossa on todettu, että työsopimuksen vaietessa asiasta tämä työehtosopimusmääräys kuitenkin antaa työnantajalle suuren vapauden työn jakamiseen eri työntekijäin kesken, eikä tämä enempää kuin mikään muukaan tuolloin tuomiossa sovellettavana olleen työehtosopimuksen määräys liioin muodostanut estettä toisiin tehtäviin siirtämiselle.

Kun edellä todetuin tavoin eityöehtosopimuksen 2 §:n 2 kohta tai muukaan työehtosopimuksen määräys aseta esteitä toimihenkilön siirtämiselle toisiin tehtäviin, ei työtuomioistuimella tämän jutun yhteydessä ole perusteita poiketa tuomiossa n:o 60/1976 omaksutusta edellä esitetystä tulkinnasta. Näin ollen ei Oy Merikiito Ab siirtäessään Matilaisen työhön pääkonttoriin säilyttäen tämän toimihenkilöaseman ja palkkauksen muuttumattomina ole siirron yhteydessä rikkonut työehtosopimuksen 2 §:n määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Siten ei myöskään LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Oy Merikiito Ab pitääkuitenkin oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Rautiainen, Niskanen, Leivo ja Hölttä jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.