Labor court dismisses union fines against unions where only members participated in illegal strikes without union authorization.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö oli päättänyt ns. toimintapäivän järjestämisestä maan hallituksen toimintapolitiikkaa vastaan siten, että suurimmilla paikkakunnilla voitiin järjestää työnseisauksia iltapäivällä 22.4.

Toimeenpannuilla työtaisteluilla oli pyritty vaikuttamaan maan hallituksen talouspolitiikan hoitoon, joten se oli koskenut sellaista valtion virkaehtosopimuslaissa tarkoitettua asiaa, josta ei saanut virkaehtosopimuksella sopia. Työtaistelu oli siten ollut valtion virkaehtosopimuslain mukaan kielletty.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnseisauksella olisi pyritty valtion virkaehtosopimuslaissa tarkoitetulla tavalla vaikuttamaan voimassa olevaan virkaehtosopimukseen.

Kun työtaistelun toimeenpano oli tapahtunut pelkästään sillä perusteella, että keskusjärjestö oli kehottanut jäsenkuntaansa osallistumaan mielenosoitukseen, josta keskusjärjestötasolla oli tehty päätös, ei jäsenyhdistysten toimintaa niiden toteuttaessa lakon kerrotussa tilanteessa voitu pitää pääsopimuksen sen määräyksen vastaisena, että alayhdistys ei saa ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin ilman eikä vastoin asianomaisen pääsopijajärjestön päätöstä.

Viisi virkamiesliittoa oli kehottaessaan jäsenkuntaansa osallistumaan kiellettyyn työtaisteluun rikkonut tietoisesti niille valtion virkaehtosopimuslain mukaan kuuluvan työrauhavelvollisuuden.

Suurin osa vastaajiksi haastetuista ammattiosastoista oli sellaisia, joiden jäsenkunta koostui virkasuhteessa olevista virkamiehistä. Osa ammattiosastoista taas oli niin sanottuja sekaosastoja, joiden jäseninä oli sekä virkamiehiä että työsuhteessa olevia työntekijöitä.

Ammattiosastot, jotka olivat päättäneet, että niiden jäsenistö osallistuu työtaisteluun ja joiden virkasuhteessa olevaa jäsenistöä oli ollut mukana työtaistelussa, vastasivat jäsentensä osallistumisesta työtaisteluun työrauhavelvollisuuden rikkomisena.

Jos virkasuhteessa oleva luottamusmies tai ammattiosaston toimikunnan jäsen oli osallistunut työtaisteluun, ammattiosasto vastasi edustajansa osallistumisesta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Näyttämättä sitä vastoin oli jäänyt, että ammattiosastojen varaluottamusmiehet tai hallituksen varajäsenet enempää kuin ammattiosaston sihteerit eri vastaajayhdistysten kohdalla olisivat olleet sellaisessa asemassa, että ammattiosastot olisivat vastanneet heidän toiminnastaan.

Ammattiosaston vastuuta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta arvioitaessa ei voitu ottaa huomioon ammattiosaston työsuhteisten luottamusmiesten eikä toimikunnan jäsenten osallistumista työtaisteluun.

Ammattiosastot, jotka olivat päättäneet työtaisteluun osallistumisesta, vaikka niiden oli täytynyt käsittää toimintapäivään osallistuminen kielletyksi työtaistelutoimenpiteeksi ja joiden virkasuhteessa olevia jäseniä oli osallistunut työtaisteluun, tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Samoin ammattiosastot, joiden virkasuhteessa olevia vastuuhenkilöitä eli luottamusmiehiä tai toimikunnan jäseniä, joiden oli täytynyt käsittää työnseisaukset kielletyiksi, oli osallistunut työtaisteluun, tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Näyttämättä oli jäänyt, että muut ammattiosastot olisivat rikkoneet työrauhavelvollisuuttaan tai laiminlyöneet niille valtion virkaehtosopimuslain nojalla kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Valtiovarainministeriö ei ollut näyttänyt perusteita sille, että virkamiesten yhteisjärjestö voitaisiin velvoittaa yhteisvastuullisesti vastaamaan alaistensa yhdistysten maksettaviksi tuomittavista hyvityssakoista.

Kantaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön sekä toiselta puolen muun muassa Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y:n, nyttemmin Valtion yhteisjärjestö VTY, kesken 13.12.1991 valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 §

Sopijapuolet ovat yksimielisiä valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta siten kuin tässä sopimuksessa sanotaan. Sopimus on palkansaaja- ja työnantajakeskusjärjestöjen 29.11.1991 vuosille 1992 ja 1993 tekemän tulopoliittisen sopimuksen (liite 1) mukainen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 §

Tähän sopimukseen sidottu ei saa sopimuksen voimassaoloaikana ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin sopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta tai oikeasta sisällöstä taikka sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta syntyneen riidan ratkaisemiseksi, voimassa olevan sopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen aikaansaamiseksi.

Lisäksi virkaehtosopimukseen sidottu yhdistys on velvollinen valvomaan, että sen alaiset yhdistykset ja virkamiehet, joita sopimus koskee, eivät riko edellisessä momentissa tarkoitettua työrauhavelvoitetta eivätkä sopimuksen määräyksiä. Tämä virkamiesyhdistyksille kuuluva velvollisuus sisältää myös sen, ettei yhdistys saa tukea tai avustaa kiellettyä työtaistelutoimenpidettä eikä muullakaan tavalla myötävaikuttaa sellaisiin toimenpiteisiin, vaan on velvollinen pyrkimään niiden lopettamiseen.

9 §

Tämä sopimus on voimassa lokakuun 31 päivään 1993 sikäli kuin sitä ei 6 §:n mukaisesti palkkamääräysten osalta irtisanota. Sopimuksen voimassaolo jatkuu lokakuun 31 päivän 1993 jälkeen vuoden kerrallaan, jollei sitä jommalta kummalta puolelta irtisanota vähintään kuusi viikkoa ennen sopimuskauden tai jatkovuoden päättymistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä 22.8.1988 tehdyssä pääsopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Luku

Työrauhakysymykset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Alayhdistyksen työtaistelu

15 §. Alayhdistys ei saa ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin ilman eikä vastoin asianomaisen pääsopijajärjestön päätöstä. Pääsopijajärjestön on tehtävä asiassa myönteinen tai kielteinen päätös. Menettelyn tulee perustua pääsopijajärjestön sääntöihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n hallitus oli 13.4.1992 päättänyt, että maan hallituksen toimintapolitiikkaa vastaan järjestetään toimintapäivä siten, että suurimmilla paikkakunnilla voidaan järjestää työnseisauksia iltapäivällä 22.4.1992. SAK:n hallituksen työvaliokunta oli antanut asiasta tarkemmat ohjeet 14.4.1992. Työtaistelutoimenpide oli suunnattu valtioneuvoston 5.4.1992 pitämässä ylimääräisessä istunnossa tekemää talouspoliittista periaatepäätöstä vastaan. Tämä periaatepäätös hallituksen talouspoliittisista toimenpiteistä eli niin sanottu kriisipaketti sisälsi erilaisia valtion menoja vähentäviä toimenpiteitä, jotka koskivat julkisten menojen hillitsemistä, veropolitiikkaa, eläkepoliittisia toimenpiteitä ja eräitä muita toimenpiteitä.

Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY sekä siihen kuuluvat Valtion ammattiliitto VAL, Rautatieläisten Liitto, Veturimiesten Liitto, Postiliitto sekä näiden liittojen vastaajiksi haastetut edellä alussa kunkin liiton nimen jälkeen luetellut alayhdistykset olivat toimeenpanneet pääsääntöisesti iltapäivällä 22.4.1992 työnseisauksen. Työnseisaus oli pantu toimeen muun muassa lääninhallinnossa, rajavartiolaitoksessa, puolustusvoimissa, tilastokeskuksessa, rakennushallinnossa, opetusja korkeakoululaitoksessa, arkisto- ja museohallinnossa, tiehallinnossa, Valtionrautateillä, Posti- ja telelaitoksessa sekä työvoimahallinnossa ja työsuojeluhallinnossa vastalauseena valtioneuvoston sanotulle kriisipaketille. Työnseisaus oli koskenut noin 4 300 virkamiestä. Lisäksi siihen oli ottanut osaa noin 3 800 työsuhteessa olevaa työntekijää.

Valtiovarainministeriö oli 15.4.1992 päivätyllä kirjeellään kehottanut muun muassa Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY:tä ryhtymään toimenpiteisiin valtion virkaehtosopimuslain ja voimassa olevien virkaehtosopimusten vastaisten työtaistelutoimenpiteiden ehkäisemiseksi ja työrauhan turvaamiseksi valtion työpaikoilla. Sanottu järjestö ei ollut noudattanut valtiovarainministeriön kehotusta, vaan se oli vastannut valtiovarainministeriölle kirjeellään 24.4.1992, että sen hallitus oli katsonut oikeaksi kehottaa jäseniään osallistumaan alueellisiin tapahtumiin SAK:n ohjeiden mukaisesti.

Vastaajayhdistykset olivat valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n nojalla lain 9 §:n mukaisen pysyvän työrauhavelvoitteen lisäksi sidottuja valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 13.12.1991 tehdyn virkaehtosopimuksen mukaiseen työrauhavelvoitteeseen. Tämän virkaehtosopimuksen ja valtion virkaehtosopimuslain nojalla sidotut yhdistykset ja virkamiehet eivät saaneet sopimuksen voimassaoloaikana ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin sopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta tai oikeasta sisällöstä taikka sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta syntyneen riidan ratkaisemiseksi, voimassa olevan sopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen aikaansaamiseksi. Tästä huolimatta yhdistykset olivat virkaehtosopimuksen voimassa ollessa panneet toimeen 22.4.1992 työnseisauksia.

Valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaan työtaistelutoimenpiteet olivat kiellettyjä, jos niillä pyrittiin vaikuttamaan muihin lain 2 §:n mukaisiin sopimuksenvaraisiin asioihin. Toimeenpannuilla työnseisauksilla oli pyritty vaikuttamaan myös muihin kuin sopimuksenvaraisiin asioihin.

Valtion virkaehtosopimuslain 10 §:n mukaan virkamiesyhdistys oli velvollinen valvomaan, että sen alaiset yhdistykset ja virkamiehet pidättäytyivät lain 8 §:ssä kielletyistä työtaistelutoimenpiteistä ja että lain 9 §:n mukaista työrauhavelvoitetta ei rikottu. Lisäksi vastaajayhdistykset olivat voimassa olevissa virkaehtosopimuksissa sitoutuneet valvomaan, etteivät niiden alaiset yhdistykset ja virkamiehet rikkoneet työrauhavelvoitetta. Tämä virkamiesyhdistyksille kuuluva velvollisuus sisälsi myös sen, ettei yhdistys saanut tukea eikä avustaa kiellettyä työtaistelutoimenpidettä eikä muullakaan tavalla myötävaikuttaa sellaiseen toimenpiteeseen, vaan se oli velvollinen pyrkimään niiden lopettamiseen.

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 15 §:n mukaan alayhdistys ei saanut ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin ilman eikä vastoin asianomaisen pääsopijajärjestön päätöstä. Pääsopijajärjestöjen oli tehtävä asiassa myönteinen tai kielteinen päätös. Valtiovarainministeriön tietoon ei ollut saatettu, että VTY olisi tehnyt sanotut päätökset.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n, 5 §:n 1 momentin, 8 ja 9, 10, 19 ja 20 §:n sekä valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 15 §:n ja valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 13.12.1991 tehdyn virkaehtosopimuksen 8 §:n nojalla, että työtuomioistuin vahvistaisi kanteessa tarkoitettujen työnseisausten olleen valtion virkaehtosopimuslain, virkaehtosopimusten ja pääsopimuksen vastaisia. Lisäksi valtiovarainministeriö on vaatinut vahvistettavaksi, että vastaajina olevat yhdistykset ovat työtaistelutoimenpiteiden toimeenpanijoita ja siten rikkoneet virkaehtosopimuslain ja sanottujen sopimusten mukaisia velvoitteitaan tai ainakin rikkoneet valvontavelvollisuutensa valtion virkaehtosopimuslain ja virkaehtosopimusten vastaisten työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi.

Edelleen valtiovarainministeriö on vaatinut vastaajien tuomitsemista edellä olevan perusteella hyvityssakkoon valtion virkaehtosopimuslain mukaisesti ja Valtion Yhteisjärjestö VTY:n velvoittamista yhteisvastuullisesti vastaamaan myös muiden vastaajien maksettaviksi tuomittavista hyvityssakoista.

Hyvityssakkojen suuruutta määrättäessä on valtionvarainministeriön mielestä otettava huomioon, että työtaistelutoimenpide oli monella eri perusteella kielletty ja monen säädöksen ja määräyksen vastainen. Lisäksi työtaistelutoimenpiteellä oli aiheutettu huomattavaa taloudellista vahinkoa ja haittaa valtiolle ja kansalaisille.

VASTINEET

Valtion Yhteisjärjestö VTY:n vastine

Valtion Yhteisjärjestö VTY on lausunut, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n hallitus oli kanteessa kerrotuin tavoin 13.4.1992 päättänyt, että maan hallituksen toimintapolitiikkaa vastaan järjestetään 22.4.1992 mielenosoituksia. Tilaisuuksien käytännön järjestely oli jäänyt SAK:n piiri- ja alueorganisaation tehtäväksi. VTY jäsenliittoineen ei ollut ollut toimeenpanemassa työtaistelutoimenpiteitä, vaan se oli ollut jäsenliittoineen ainoastaan mukana SAK:n yhteisessä mielenilmaisussa.

SAK:n päätöksen mukaan ammattiliitot vastasivat siitä, että tieto toimintapäivään osallistumisesta saatiin työpaikoille. Pääsiäispyhistä johtuen tilanne oli ollut erittäin epäselvä ja sekava. Työpaikoilla ja jäsenistön keskuudessa ei ollut ollut tarkkaa tietoa siitä, miten toimintapäivänä olisi tullut käyttäytyä. Lähtökohtana oli ollut toimintapäivään osallistumisen vapaaehtoisuus.

Yhtyessään SAK:n päätöksiin VTY:n hallitus oli ottanut toimenpiteestä kokonaisvastuun. Hallitus oli tehnyt asiassa myönteisen päätöksen, koska muussa tapauksessa mielenosoitukseen osallistuneet virkamiehet olisivat voineet joutua kurinpitoseuraamusten alaisiksi ja koska jäsenistö ei ollut voinut olla tietoinen toimenpiteeseen mahdollisesti liittyvistä oikeudellisista seuraamuksista.

Kanteesta kävi selville, ettei jäsenistön osanotto ollut ollut kovinkaan runsasta. Tämäkin osoitti, että kukin jäsen oli saanut vapaasti päättää osallistumisestaan mielenilmaisuun.

Ammattiosastot eivät olleet olleet toimenpanemassa mielenilmaisutilaisuuksia. Tästä syystä vastaajaksi haastettuja ammattiosastoja ei pitäisi tuomita vastuuseen siitä, että jotkut niiden jäsenistä olivat osallistuneet toimintapäivään. Ammattiosastot eivät voineet edes tehdä niiden yläjärjestöjen päätösten vastaisia päätöksiä. Järjestöjen säännötkin edellyttivät, että ne noudattivat ylemmän järjestön tekemiä päätöksiä. Mielenilmaisut eivät olleet millään tavalla kohdistuneet voimassa oleviin virkaehtosopimuksiin eivätkä ne siten olleet niiden vastaisia. Millään tavalla esillä olevassa tilanteessa ei ollut rikottu virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehtyä pääsopimusta.

Mielenilmaisutilaisuuksiin osallistumisesta ei ollut aiheutunut kovinkaan paljon haittaa sen paremmin valtiolle kuin kansalaisillekaan. Monin paikoin tilaisuuksiin osallistuneet olivat myöhemmin tehneet samat työt takaisin. Toimintapäivän tilaisuuksiin oli osallistunut niin vähän jäseniä, ettei se erityisemmin ollut haitannut virastojen ja laitosten toimintaa.

Vaatimus VTY:n velvoittamisesta yhteisvastuullisesti vastaamaan myös muiden vastaajien maksettavaksi mahdollisesti tuomittavista hyvityssakoista oli perusteeton.

Mahdollisia hyvityssakkoseuraamuksia määriteltäessä olisi kaiken muun ohella otettava huomioon kanteen poikkeuksellisuus ja VTY:n järjestörakenteen moniportaisuus. Oli varsin poikkeuksellista, että tämän tyyppisessä tilanteessa myös ammattiosastot oli haastettu vastaamaan. Päävastuussa toimintapäivän järjestämisestä oli Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK. VTY:n ja sen jäsenliittojen vastuu oli toissijaista. Ammattiosastoilla ei ollut ollut toimintapäivän järjestämisessä mitään itsenäistä roolia eikä edes mahdollisuutta estää jäseniään osallistumasta mielenilmaisutilaisuuksiin.

VALTION AMMATTILIITTO VAL:N JA SEN JÄSENYHDISTYSTEN VASTINE

Mielenilmaisut eivät olleet kohdistuneet voimassa oleviin virkaehtosopimuksiin eivätkä ne siten olleet virkaehtosopimusten vastaisia. Millään tavalla ei tilanteessa ollut rikottu pääsopimusta.

Mielenilmaisutilaisuuksiin osallistumisesta ei ollut aiheutunut VAL:n tietojen mukaan kovinkaan paljoa haittaa sen enempää valtiolle kuin kansalaisillekaan. Monin paikoin tilaisuuksiin osallistuneet olivat myöhemmin tehneet tekemättä jääneet työt. Toimintapäivän tilaisuuksiin oli osallistunut niin vähän jäseniä, ettei osallistuminen ollut erityisemmin haitannut virastojen eikä laitosten toimintaa. Ammattiosastoilla ei ollut tilanteessa ollut itsenäistä roolia eikä edes mahdollisuutta estää mielenilmaisutilaisuuksiin osallistumista. Mahdollisina vastuun kantajina asiassa oli pidettävä SAK:ta ja VTY:tä.

RAUTATIELÄISTEN LIITON JA SEN JÄSENYHDISTYSTEN VASTINE

Mielenilmaisut eivät siis olleet kohdistuneet voimassa oleviin virkaehtosopimuksiin. Niissä ei ollut myöskään rikottu pääsopimusta. Rautatieläisten Liiton liittotoimikunnan rajaamispäätösten ansiosta toimintapäivästä ei ollut ollut haittaa yhteiskunnalle eikä kansalaisille. Rautatieläisten Liiton käsityksen mukaan toimintapäivä ei ollut aiheuttanut Valtionrautateille merkittävää taloudellista haittaa.

Rautatieläisten Liitto on vaatinut sitä ja sen jäsenyhdistyksiä vastaan esitettyjen vaatimusten hylkäämistä.

VETURIMIESTEN LIITON JA SEN JÄSENYHDISTYSTEN VASTINE

SAK:n järjestörakenteen vuoksi olisivat Veturimiesten Liiton yksittäiset jäsenet saattaneet osallistua mielenosoitustilaisuuksiin jo pelkästään SAK:n päätöksen perusteella. Tästä johtuen myös Veturimiesten Liiton hallitus oli kehottanut jäsenistöään osallistumaan tilaisuuksiin yläjärjestöjensä antamien ohjeiden mukaisesti.

Veturimiesten Liiton hallitus oli ollut pakotettu tekemään asiassa myönteisen päätöksen, koska muussa tapauksessa mielenosoitukseen osallistuneet virkamiehet olisivat voineet joutua kurinpitoseuraamusten alaisiksi. VTY:n hallitus oli ottanut myös omalla päätöksellään toimenpiteestä kokonaisvastuun. Veturimiesten Liiton ammattiosastot eivät olleet omilla päätöksillään olleet järjestämässä mielenilmaisua. Tästä syystä ammattiosastoja ei voitu tuomita vastuuseen siitä, että jotkut niiden jäsenistä olivat ottaneet osaa toimintapäivään. Ammattiosastot eivät olleet voineet edes tehdä niiden yläjärjestöjen päätösten vastaisia päätöksiä. Järjestöjen säännöt nimittäin edellyttivät alajärjestön noudattavan ylemmän järjestön tekemiä päätöksiä.

Mahdollisia hyvityssakkoseuraamuksia määriteltäessä tuli Veturimiesten Liiton osalta ottaa huomioon kanteen poikkeuksellisuus. Asiaan vaikutti myös liiton yläjärjestöjensä kanssa muodostaman järjestörakenteen moniportaisuus. Veturimiesten Liittoa ei voitu pitää ensisijaisena vastuunkantajana. Veturimiesten Liiton ammattiosastoilla ei tilanteessa ollut mitään itsenäistä roolia eikä edes mahdollisuutta estää mielenilmaisutilaisuuksiin osallistumista. Ammattiosastoja ei missään tapauksessa olisi tuomittava asiassa seuraamuksiin. Mahdollisissa hyvityssakkoseuraamuksissa oli joka tapauksessa otettava huomioon myös kunkin järjestön jäsenmäärä ja tältä pohjalta määräytyvä jäsenmaksutulo.

POSTILIITON JA SEN JÄSENYHDISTYSTEN VASTINE

Postiliitto on lausunut, että liiton hallitus oli kehottanut jäsenistöään osallistumaan toimintapäivään siinä laajuudessa kuin siitä paikkakuntakohtaisesti SAK:n ammatillisissa paikallisjärjestöissä sovitaan.

Mitään yksityiskohtaisia lakko-ohjeita ei liiton taholta ollut annettu ammattiosastoille. Kun paikallisella tasolla oli neuvoteltu toimintapäivään liittyvistä työjärjestelyistä, oli työt pyritty järjestämään siten, että postin asiakkaille ei toimintapäivään osallistumisesta olisi haittaa. Useissa tapauksissa työt oli tehty vielä saman työpäivän kuluessa eikä postin perille toimittaminen näin ollen ollut olennaisesti viivästynyt. Asiakkaiden taholta ei tiettävästi ollut tullut valituksia. Näin ollen ei mielenosoituksista ollut aiheutunut huomattavaa taloudellista haittaa.

Vaikka mielenosoituksen aikaan tekemättä jääneet työt oli tehty välittömästi vielä saman työvuoron aikana, oli mielenosoitukseen osallistuneilta mielenosoituksen ajalta pidätetty palkka. Läheskään kaikki ammattiosastojen jäsenistä eivät olleet osallistuneet mielenosoitukseen. Ammattiosastojen koko vaihteli suuresti samoin kuin niiden kyky arvioida jonkin ylempää tulleen järjestöpäätöksen laillisuutta. Ne olivat tässä tapauksessa noudattaneet Postiliiton sääntöjä.

Ammattiosastot eivät olleet tahallaan rikkoneet työrauhavelvoitetta eikä niitä tulisi tuomita hyvityssakkoon.

VALTIOVARAINMINISTERIÖN VASTASELITYS

Valtiovarainministeriö on lausunut, että Valtion Yhteisjärjestö VTY:n osalta vastuu toimintapäivään osallistumisesta oli kiistaton, koska sen hallitus oli 15.4.1992 pitämässään kokouksessa päättänyt hyväksyä SAK:n hallituksen 13.4.1992 tekemän päätöksen paikallisten mielenosoitusten järjestämisestä 22.4.1992 ja kehottanut jäsenliittojen jäseniä osallistumaan mielenosoitustilaisuuksiin SAK:n ohjeiden mukaisesti.

Rautatieläisten Liiton liittotoimikunta oli tehnyt nimenomaisen päätöksen yhtyä SAK:n hallituksen tekemään päätökseen paikallisten mielenosoitusten järjestämisestä kehottaen jäsenistöään osallistumaan toimintapäivän työtaisteluihin. Tästä Rautatieläisten Liitto oli lähettänyt tiedotuskirjeen, joka oli osoitettu piiriluottamusmiehille, toimialueiden pääluottamusmiehille, ammattiosastoille ja liittotoimikunnalle. Kirje oli sisältänyt ammattiosastoille yksityiskohtaiset ohjeet toteuttaa työtaistelutoimenpiteet. Rautatieläisten Liiton ammattiosastot olivat saatuaan toimintapäivää koskevan aineiston päättäneet joko hallitustensa nimenomaisella päätöksellä tai hallituksen edustajien, toimihenkilöiden, luottamusmiesten tai viranhaltijajäsenten nimenomaisesta kehotuksesta ja esimerkistä osallistua toimintapäivän työtaisteluun.

Veturimiesten Liiton hallitus oli päättänyt 14.4.1992 pitämässään kokouksessa kehottaa jäsenistöään osallistumaan toimenpiteisiin. Veturimiesten Liiton hallitus oli yhtynyt näin toimenpanijana toimintapäivän työtaistelutoimenpiteisiin ja lähettänyt ammattiosastoilleen ja osastojen luottamushenkilöille 15.4.1992 päivätyn kirjeen ohjeeksi työtaistelutoimenpiteitä varten. Siitä ilmeni, että Veturimiesten Liiton hallitus oli nimenomaan tehnyt päätöksen työtaistelutoimenpiteeseen ryhtymisestä. Veturimiesten Liiton ammattiosastot olivat päättäneet työtaistelusta tai sen edustajat olivat toimineet sen toimeenpanemiseksi.

Postiliiton hallitus oli kehottanut jäsenistöään osallistumaan toimintapäivään siinä laajuudessa kuin siitä paikkakuntakohtaisesti SAK:n ammatillisissa paikallisjärjestöissä sovittiin. Näin Postiliitto myönsi olleensa lakon toimeenpanija. Postiliitto oli 15.4.1992 ammattiosastoille lähettämässään kirjeessä todennut, että liittohallitus oli kokouksessaan 13.4.1992 päättänyt yhtyä keskusjärjestö SAK:n johdolla toteutettaviin toimenpiteisiin ja kehottaa ammattiosastoja toimimaan sen mukaisesti. Kirjeessä oli annettu yksityiskohdista tarkempia tietoja oheistamalla SAK:n tuottama aineisto toimintapäivän työtaistelutoimenpiteistä.

Postiliiton ammattiosastot olivat joko päättäneet lakosta tai niiden edustajat olivat toimineet sen toteuttamiseksi. Esimerkkinä siitä, kuinka paikallinen ammattiosasto oli osallistunut lakon toimeenpanoon, oli Postiliiton Pasilan osaston toimikunnan tiedote lakon toimeenpanosta. Välitöntä taloudellista vahinkoa posti- ja telelaitokselle oli työtaistelusta aiheutunut lähinnä sen vuoksi, että pikalähetysten kuljetusmaksuja oli jouduttu palauttamaan lähettäjille. Lisäksi työtaistelun jälkeen oli henkilöstöllä jouduttu teettämään lisä- ja ylityötä. Ammattiosastot olivat vastuussa jäsentensä ja hallitustensa toimeenpanemasta työtaistelusta, koska ne eivät olleet tehneet mitään päätöksiä siitä, ettei lakkoon osallistuttaisi. Väitteellä, jonka mukaan ammattiosastot eivät olisi tahallaan rikkoneet työrauhavelvoitettaan, ei ollut tältä osin merkitystä.

Hallituksen niin sanottu kriisipaketti sisälsi erilaisia valtion menoja vähentäviä edellä alussa mainittuja toimenpiteitä. Hallituksen pyrkimyksenä oli saada työvoimakustannukset alemmiksi sopimusteitse. Näin ollen voitiin katsoa, että toimeenpantu työtaistelu oli myös virkaehtosopimuslain 9 §:n vastainen, koska järjestöt halusivat säilyttää nykyisten sopimusten sisältämät edut muuttumattomina ja uudistaa ne näiltä osin. Kriisipaketin eräs osa rakentui sille ajatukselle, että työehto- ja virkaehtosopimuksia muutetaan siten, että työvoimakustannukset alentuvat. Näin ollen voitiin katsoa, että vastaajat olivat rikkoneet myös virkaehtosopimuslain 10 §:n 2 momentin säännöksiä, koska virkaehtosopimukseen sidottu yhdistys oli velvollinen huolehtimaan, että sen alaiset yhdistykset ja virkamiehet, joita sopimus koskee, eivät riko 9 §:n mukaista työrauhavelvoitetta eivätkä sopimuksen määräyksiä.

Mitä ammattiosastojen vastuuseen tuli, niin ammattiosastoista oli työtaisteluun osallistunut vähintään viisi virkasuhteista ammattiosaston jäsentä siten, että jokaisen ammattiosaston osalta näiden viiden joukossa oli vastaajayhdistysten toimihenkilöitä, yhdistysten luottamusmiehiä, varaluottamusmiehiä ja yhdistysten hallituksen edustajia. Valtiovarainministeriön suorittaman kirjallisen tiedustelun vastauksista ilmeni, että osa paikallisista ammattiosastoista oli tehnyt nimenomaan päätöksen lakkoon osallistumisesta, joten väitteet siitä, että ammattiosastoilla ei tilanteessa ollut ollut itsenäistä roolia tai edes mahdollisuutta estää lakkoon osallistumista, olivat näin ollen perusteettomia. Edellä olevan nojalla oli vastaajien katsottava tietoisesti rikkoneen kanteessa mainittuja lakeja ja virkaehtosopimuksia vastaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Valtiovarainministeriö ja Valtion ammattiliitto VAL sekä viimeksi sanottuun liittoon jäseninä kuuluvat vastaajayhdistykset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n (SAK) hallitus on 13.4.1992 päättänyt toimintapäivän järjestämisestä maan hallituksen toimintapolitiikkaa vastaan siten, että suurimmilla paikkakunnilla voidaan järjestää työnseisauksia iltapäivällä 22.4.1992. Työnseisauksien tarkoitus oli vastustaa valtioneuvoston 5.4.1992 tekemää periaatepäätöstä hallituksen talouspoliittisista toimenpiteistä. SAK:n hallituksen päätöksessä on mainittu toimintapäivällä pyrittävän avaamaan neuvottelut ainakin valtioneuvoston niin sanotun kriisipaketin sisältämistä eläkeratkaisuista, työttömyysturvan leikkaamisesta, valtion kassamenojen vähentämisestä, työllisyyslain muuttamisesta, aravalainaosuuden supistamisesta ja julkisten investointien leikkaamisesta.

Toimintapäivän tilaisuuksien käytännön järjestelyn SAK:n hallitus on antanut piiri- ja alueorganisaationsa tehtäväksi.

Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö VTY r.y:n, nykyisen Valtion Yhteisjärjestö VTY:n (VTY) hallitus on kehottanut siihen kuuluvien liittojen jäseniä osallistumaan mielenosoitustilaisuuksiin SAK:n antamien ohjeiden mukaisesti.

Valtion ammattiliitto VAL (VAL) on lähettänyt ammattiosastoille toimintapäivää koskevan tiedotteen, jossa se on todennut VAL:n osana SAK:laista ammattiyhdistysliikettä olevan mukana toimintapäivässä ja ammattiliittojen ja paikallisten järjestöjen vastaavan siitä, että tieto toimintapäivään osallistumisesta saatiin työpaikoille.

Rautatieläisten Liiton liittotoimikunta samoin kuin Veturimiesten Liiton hallitus ovat päättäneet yhtyä SAK:n ja VTY:n päätökseen ja kehottaneet jäsenistöään osallistumaan toimintapäivään. Liitot ovat lähettäneet ammattiosastoille ja luottamushenkilöille toimintapäivää koskevat toimintaohjeet.

Postiliiton liittohallitus on kehottanut jäsenistöään osallistumaan toimintapäivään siinä laajuudessa kuin siitä paikkakuntakohtaisesti SAK:n ammatillisessa paikallisjärjestössä sovitaan. Postiliitto on tiedottanut toimintapäivästä ammattiosastoille kirjeellä.

Työnseisaus on VTY:n piirissä pantu toimeen siten, että siihen jäsenenä kuuluvien VAL:n, Rautatieläisten Liiton, Veturimiesten Liiton ja Postiliiton jäsenyhdistysten noin 4 300 jäsentä, jotka kuuluvat valtion virkaehtosopimuksen soveltamispiiriin, on ollut lakossa pääasiassa iltapäivällä 22.4.1992.

Työtaisteluilla on pyritty vaikuttamaan maan hallituksen talouspolitiikan hoitoon, joten se on koskenut sellaista valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua asiaa, josta ei saa virkaehtosopimuksella sopia. Työtaistelu on siten ollut valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin mukaan kielletty.

Valtiovarainministeriö on kanteessaan katsonut toimeenpantujen työnseisausten olleen vastoin sekä lakisääteistä että sopimusmääräistä työrauhavelvollisuutta, koska valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 13.12.1991 tehdyn virkaehtosopimuksen 8 §:ään sisältyi työrauhavelvoitemääräys. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin jääneen näyttämättä, että työnseisauksella olisi pyritty valtion virkaehtosopimuslain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla vaikuttamaan voimassa olevaan virkaehtosopimukseen.

Valtiovarainministeriö on kanteessaan vielä todennut, että valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 15 §:n mukaan alayhdistys ei saa ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin ilman eikä vastoin asianomaisen pääsopijajärjestön päätöstä. Kun VTY ei ole tehnyt asiassa kielteistä eikä myönteistä päätöstä, valtiovarainministeriö on pitänyt työtaistelua myös pääsopimuksen vastaisena. Kun työtaistelun toimeenpano on tapahtunut pelkästään sillä perusteella, että VTY on kehottanut jäsenkuntaansa osallistumaan mielenosoitukseen, josta keskusjärjestötasolla oli tehty päätös, ei VTY:n jäsenyhdistysten toimintaa niiden toteuttaessa lakon kerrotussa tilanteessa voida pitää pääsopimuksen 15 §:n määräyksen vastaisena.

VTY, VAL, Rautatieläisten Liitto, Veturimiesten Liitto ja Postiliitto ovat kehottaessaan jäsenkuntaansa osallistumaan valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n nojalla kiellettyyn työtaisteluun rikkoneet tietoisesti niille valtion virkaehtosopimuslain mukaan kuuluvan työrauhavelvollisuuden.

Suurin osa vastaajiksi haastetuista ammattiosastoista on sellaisia, joiden jäsenkunta koostuu virkasuhteessa olevista virkamiehistä. Osa ammattiosastoista taas on niin sanottuja sekaosastoja, joiden jäseninä on sekä virkamiehiä että työsuhteessa olevia työntekijöitä.

Osa vastaajaksi haastetuista ammattiosastoista on päättänyt, että niiden jäsenistö osallistuu työtaisteluun. Tällaisen päätöksen tehneet kanteessa tarkoitetut ammattiosastot, joiden virkasuhteessa olevaa jäsenistöä on ollut mukana työtaistelussa, vastaavat jäsentensä osallistumisesta työtaisteluun työrauhavelvollisuuden rikkomisena.

Jutun käsittelyn aikana valtiovarainministeriö ja osa vastaajista ovat olleet yksimielisiä siitä, että lakkoon on osallistunut muiden virkasuhteessa olevien yhdistysten jäsenten joukossa virkasuhteessa olevia vastuuhenkilöitä, nimittäin luottamusmiehiä ja ammattiosaston toimikunnan tai muun yhdistyksen hallitusta vastaavan elimen jäseniä. Jos virkasuhteessa oleva luottamusmies tai ammattiosaston toimikunnan jäsen on osallistunut työtaisteluun, ammattiosasto vastaa edustajansa osallistumisesta työrauhavelvollisuuden rikkomisena. Näyttämättä sitä vastoin on jäänyt, että ammattiosastojen varaluottamusmiehet tai hallituksen varajäsenet enempää kuin ammattiosaston sihteerit eri vastaajayhdistysten kohdalla olisivat olleet sellaisessa asemassa, että ammattiosastot vastaisivat heidän toiminnastaan.

Koska ammattiosaston työsuhteessa oleva jäsen ei työnseisaukseen osallistuessaan ole rikkonut valtion virkaehtosopimuslakiin perustuvaa työrauhavelvollisuutta, ammattiosaston sanottuun lakiin perustuvaa vastuuta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta arvioitaessa ei valtiovarainministeriön esittämin tavoin voida ottaa huomioon ammattiosaston työsuhteisten luottamusmiesten eikä toimikunnan jäsenten osallistumista työtaisteluun.

Saadun selvityksen mukaan seuraavat ammattiosastot, joiden virkasuhteessa olevia jäseniä on osallistunut työtaisteluun, ovat päättäneet työtaisteluun osallistumisesta, vaikka niiden on täytynyt käsittää toimintapäivään osallistuminen kielletyksi työtaistelutoimenpiteeksi, ja vastaavat työtaistelusta työrauhavelvollisuuden rikkomisena:

Jyväskylän yliopiston ammattiosasto JYTT, Teknillisen korkeakoulun ammattiosasto VAL ja Postiliiton Pasilan osasto.

Näyttämättä on jäänyt, että muut kanteessa tarkoitetut ammattiosastot olisivat päättäneet toimintapäivään osallistumisesta.

Seuraavat ammattiosastot vastaavat työtaistelusta työrauhavelvollisuuden rikkomisena sillä perusteella, että niiden virkasuhteessa olevia vastuuhenkilöitä eli luottamusmiehiä tai toimikunnan jäseniä, joiden on täytynyt käsittää työnseisaukset kielletyiksi, on osallistunut työtaisteluun (osallistuneet luottamushenkilöt suluissa):

Näyttämättä on jäänyt, että muiden ammattiosastojen virkasuhteessa olevia vastuuhenkilöitä olisi osallistunut työtaisteluun.

Jäljelle jäävistä ammattiosastoista osa on sellaisia, joiden jäsenkunta koostuu kokonaan virkasuhteessa olevasta henkilöstöstä, jotka eivät ole päättäneet toimintapäivään osallistumisesta ja joiden vastuuhenkilöiden ei ole väitettykään olleen mukana työtaistelussa. Vain osa niiden jäsenkunnasta on ollut mukana työtaistelussa. Näiden ammattiosastojen ei ole näytetty rikkoneen työrauhavelvollisuuttaan. Näyttämättä on myös jäänyt, että ammattiosastot vallinneessa tilanteessa olisivat laiminlyöneet niille valtion virkaehtosopimuslain nojalla kuuluvan valvontavelvollisuuden. Kanne on näillä perusteilla hylättävä seuraavia osastoja vastaan ajettuna:

Vielä vastaajaksi haastetuissa ammattiosastoissa on sellaisia sekaosastoja, joiden jäsenkunnasta vain osa on koostunut virkasuhteisista henkilöistä enemmistö ollessa työsuhteessa olevia työntekijöitä. Nämä osastot eivät ole tehneet päätöstä työtaisteluun ryhtymisestä eikä niiden virkasuhteisten vastuuhenkilöiden ole väitettykään osallistuneen työtaisteluun. Näyttämättä on myös jäänyt, että nämä ammattiosastot olisivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Kanne on näillä perusteilla hylättävä seuraavia ammattiosastoja vastaan ajettuna:

Hallin osasto VAL, Tampereen varikkotyöläiset, Tilastokeskuksen ammattiosasto TKA, Rakennushallinnon toimihenkilöt, Rautatieläisten Liiton osasto n:o 11, Rautatieläisten Liiton osasto n:o 143, Posti- ja teletoimen esimiehet, Postiliiton Helsingin osasto, Postiliiton Helsingin Automiehet, Postiliiton Tampereen Automiehet.

Valtiovarainministeriö ei ole esittänyt perusteita sille, että Valtion Yhteisjärjestö VTY voitaisiin velvoittaa yhteisvastuullisesti vastaamaan alaistensa yhdistysten maksettaviksi tuomittavista hyvityssakoista.

Tuomilauselma

Työtuomioistuin tuomitsee valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin sekä 19 ja 20 §:n nojalla seuraavat vastaajayhdistykset maksamaan valtiovarainministeriölle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta

Hyvityssakkoseuraamukseen tuomitut yhdistykset velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäntikuluista 3 000 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä.

Enemmälti kanne hylätään.

Asian laadun vuoksi VAL:n Lapin työhallinnon ammattiosasto nro 701:lle, Hallin osasto VAL:lle, Tampereen varikkotyöläisille, Tilastokeskuksen ammattiosasto TKA:lle ja Rakennushallinnon toimihenkilöille ei ole tuleva korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Kitunen, Äimälä, Ekuri, Korpela ja Hukkamäki jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.