Labor court dismissed union claim that employer violated collective agreement, finding no breach under labor law due to lack of evidence.

Yhtiö oli kahdella työmaallaan maksanut ylityö- ja sunnuntaityökorotuksia ottamatta huomioon tehdylle työajalle maksettuja palkkioita tai pohjarahoja. Vahvistettu, että yhtiö oli menettelyllään rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Näyttämättä oli jäänyt, että yhtiö olisi rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Työnantajaliiton ja sen piiriyhdistyksen ei ollut näytetty laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Rakennusliitto ry Vastaajat Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry Lemminkäinen Oy Kuultava Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan piiri ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.4.1990 solmitussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III. Työaika

5 §

Työaika määräykset

Työsuhteissa noudatetaan työaikalain määräysten ohella tässä sovittuja työaikaa koskevia ehtoja.

6 §

Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 §

Yli- ja hätätyö

Ylityöksi lasketaan se työ, mitä työnantajan esityksestä tehdään säännöllisen työajan lisäksi. Yli- ja hätätyöstä maksetaan korotus työaikalain 17 §:n mukaisesti. Viikottaisesta ylityöstä maksetaan 8 ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusliitto on lausunut, että rakennustyöläiset VeliMatti Sampo, Timo Mustonen, Kari Valtanen, Heikki Parviainen, Reijo Verho, Kari Kiviharju, Kari Kouhia, Tapio Aromaa, Juhani Kunttu, Esa Puhalainen, Jarmo Leiti, Tapio Sinisalo, Helena Ristseppä, Ella Karppinen, Harri Tiihonen, Heikki Hutri, Kalevi Rintala, Yrjö Viskari ja Jukka Räikkönen olivat työskennelleet Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan piirin jäsenyrityksen Lemminkäinen Oy:n palveluksessä kesästä 1990 alkaen. Työkohde oli ollut Koloss-perunanjalostustehdas Moskovassa. Työsuhteet olivat jatkuneet ainakin helmikuuhun 1991 asti.

Työntekijät olivat joutuneet tekemään myös ylitöitä. Yli- ja sunnuntaityöstä tulevaa korotettua palkkaa maksettaessa ylityön peruspalkkaan ei ollut lainkaan otettu mukaan urakkapalkkion, pohjarahan ja könttäurakan nimellä maksettuja palkkaeriä.

Niin ikään Moskovassa sijainneella Pushkinin taidegallerian työmaalla, joka oli ollut käynnissä samaan aikaan kuin Koloss-projekti, oli maksettu ylityöpalkat vastaavalla tavalla liian pieninä ainakin Arvi Auvinen, Matti Heikkilä, Esa Huttunen, Kimmo Lappalainen, Raimo Närhi ja Timo Taipale -nimisille työntekijöille.

Rakennusliiton jaostosihteerin käydessä Koloss-projektin työmaalla 30.1.1991 työmaan vastaava mestari oli myöntänyt virheelliset maksut ja luvannut ryhtyä tarvittaviin toimiin virheiden korjaamiseksi takautuvasti kaikille työmaalla ylitöitä tehneille työntekijöille. Vastaava mestari oli tuolloin ilmoittanut, ettei hänellä ollut ollut mitään ohjeita tällaisen tapauksen varalle ja että oikaisu edellyttäisi yhteydenottoa Helsingissä toimivaan yrityksen palkanlaskentaan. Työntekijäliiton jaostosihteeri oli 4.2.1991 lähettänyt asiasta kirjeen yritykselle, työnantajaliitolle ja työnantajaliiton Uudenmaan piirille. Vastaavan mestarin toimenpitein Koloss-projektin työntekijöille oli maksettu 15.2.1991, paitsi Heikki Parviaiselle 13.2.1991, oikaisuna yhteensä 11 640 markkaa. Työehtosopimuksen rikkomista oli jatkunut runsaat puoli vuotta.

Työntekijäliiton jaostosihteeri oli käynyt myös Pushkinin taidegallerian työkohteessa tammikuun lopussa 1991 vaatien ylityöpalkkojen oikaisua. Kuitenkin vasta 26.6.1991 työnantajaliiton piiriyhdistys oli ilmoittanut työntekijäliitolle yrityksen maksavan puuttuvat erät. Maksu, yhteismäärältään 2 473,57 markkaa, oli tapahtunut 19.7.1991. Maksetun määrän perusteita ei työntekijäliitolle ollut selvitetty.

Jo ennen mainittuja tapahtumia ylityökorotusten maksua oli käsitelty liittojen välisessä neuvottelussa muun muassa 25.10.1989. Lisäksi työntekijäliiton toimesta oli työnantajaliitolle asiasta lähetetty kirje 11. ja 20.10.1989. Viimeksi mainitussa kirjeessä oli korostettu työnantajaliiton selonottovelvollisuutta valvontavelvollisuuden osana, koska samankaltaisia virheitä oli ilmennyt runsaasti muuallakin.

Ottaen huomioon mainituissa työkohteissa tapahtuneiden työehtosopimusrikkomusten laatu, korjausvaatimukset muistutuksineen valvontavelvollisuudesta sekä työnantajan viivyttely korjausten maksussa työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys olivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Kyseessä oli ollut rakenteellinen virhe yrityksen palkanmaksujärjestelmässä. Työntekijäliitolle ei ollut selvitetty, miten vastaavien virheiden syntyminen mainittujen tapahtumien jälkeen oli estetty.

Koloss-työmaan osalta asiaa oli käsitelty liittojen välisessä neuvottelussa 3.6.1991 ja Pushkinin taidegallerian työmaan osalta 9.12.1991. Neuvottelut olivat jääneet erimielisiksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Lemminkäinen Oy oli menettelyllään rikkonut työehtosopimuksen 5 ja 10 §:n määräyksiä. Lisäksi Rakennusliitto on vaatinut Lemminkäinen Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja sen Uudenmaan piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Lemminkäinen Oy ovat lausuneet, että työyhteenliittymä Oy Partek Ab ja Lemminkäinen Oy oli urakoinut Koloss-perunanjalostustehtaan Moskovaan. Kohteen varsinaisen rakentamisen oli toteuttanut Oy Partek Ab. Lemminkäinen Oy:lle oli kuulunut vain Suomessa tapahtuva palkanlaskenta.

Perunanjalostustehtaan työmaalla oli vuoden 1991 tammikuun viimeisinä päivinä käynyt työntekijäliiton jaostosihteeri, joka ei ollut pyytänyt, vaikka työehtosopimuksen 41 § sitä nimenomaan edellytti, lupaa tulla työmaalle. Pidettyään ruokatunnilla työntekijöiden työmaakokouksen oli jaostosihteeri tullut keskustelemaan työkohteen työnjohdon kanssa. Epävirallisessa keskustelussa jaostosihteeri oli tuonut esiin varovaisen epäilyksensä siitä, että työmaan työntekijöiden ylityökorotukset olisi laskettu ottamatta huomioon tehdylle työajalle maksettuja palkkioita tai pohjarahoja.

Seuranneen helmikuun alussa työmaan pääluottamusmies oli ilmoittanut työntekijöiden todenneen mainitun virheellisyyden ja vaatinut sen oikaisemista. Työnjohto oli todennut pääluottamusmiehen ilmoituksen todenperäisyyden ja luvannut korjata virheellisyyden. Lupaus ja korjauksen oikeellisuus oli merkitty työntekijöiden työmaakokouksen pöytäkirjaan. Työmaalla oli ryhdytty heti suorittamaan aikaa vievää ylityökorotusten laskennan oikaisua ja korjaukset oli maksettu työntekijöille jo 13. ja 15.2.1991.

Lemminkäinen Oy oli rakentanut Pushkinin taidegalleriaa Moskovassa. Työmaalle oli heinäkuussa 1991 tullut Helsingistä yrityksen johdon kehotus tarkastaa ylitöiden korotusten laskenta. Työmaalla olikin todettu, että ylityökorotukset oli laskettu ottamatta huomioon tehdylle työajalle maksettuja palkkioita tai pohjarahoja. Virhe oli korjattu välittömästi ja työntekijöiden hyväksyttyä oikaisulaskelmat korjaukset oli maksettu heille 19.7.1991.

Jaostosihteeri ei ollut työmaan johdon ilmoituksen mukaan käynyt työmaalla tammikuussa 1991. Todennäköistä oli, että työntekijäliiton keskustoimisto oli heinäkuussa 1991 ottanut yhteyttä Lemminkäinen Oy:n johtoon ja pyytänyt yritystä tarkastamaan galleriatyömaan ylityökorotusten laskennan.

Koloss-perunanjalostustehtaan työmaan osalta työnantajaliitto ja sen Uudenmaan piiri olivat saaneet tiedon väitetystä työehtosopimusrikkomuksesta työntekijäliiton 4.2.1991 päivätyllä kirjeellä. Kirjeen johdosta työnantajaliitto oli välittömästi kehottanut sen Uudenmaan piiriä saattamaan asian kuntoon. Samaan aikaan Uudenmaan piiri oli lähettänyt 6.2.1991 päivätyn selvityspyynnön sisältäneen kirjeen Lemminkäinen Oy:hyn. Yhtiön ja työnantajaliiton Uudenmaan piirin kesken oli asiasta pidetty 11.2.1991 palaveri. Yhtiö oli tuolloin ilmoittanut, että työmaalla oli pidetty jo 8.2.1991 kokous, jossa työnantaja oli luvannut korjata ylityökorotusten laskennassa mahdollisesti tapahtuneet virheet.

Sittemmin yhtiö oli toimittanut työnantajaliitolle työntekijäkohtaisen listan suoritetuista korjauksista. Työntekijäliitto oli myöntänyt kanteessaan, että yhtiö oli maksanut korjaukset jo 13. ja 15.2.1991. Työnantajaliitto ja sen Uudenmaan piiri olivat viipymättä ryhtyneet toimenpiteisiin, jotka olivat nopeasti johtaneet virheiden oikaisemiseen.

Vaikka työntekijäliitto oli ollut tietoinen korjausten maksamisesta helmikuussa 1991, työntekijäliitto oli vielä kirjeellään 30.4.1991 vaatinut ylityökorotusten väärin maksamisen käsittelemistä liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa. Työntekijäliiton riitautukset oli merkitty 3.5.1991 pidetystä neuvottelusta laadittuun pöytäkirjaan.

Pushkinin taidegallerian työmaan osalta työnantajaliitto oli saanut tiedon väitetystä työehtosopimusrikkomuksesta vasta työntekijäliiton 10.10.1991 päivätyllä kirjeellä. Siinä asia oli esitetty otettavaksi esille jo 14.10.1991 pidettävässä liittojen välisessä muistioneuvottelussa. Tässä neuvottelutilaisuudessa ei työnantajaliitto ollut luonnollisestikaan voinut esittää asiasta selvitystä. Kun työntekijäliitto ei ollut ollut halukas jättämään asiaa pöydälle, ei asiasta ollut voinut syntyä kunnon neuvottelua.

Tästä huolimatta työnantajaliitto oli lähettänyt 6.11.1991 selvityspyynnön yhtiöön. Työnantajaliitto oli saanut selvitystä asiaan 13.11.1991 yhtiön ja työnantajaliiton Uudenmaan piirin kesken järjestetyssä palaverissa. Tässä yhteydessä oli käynyt ilmi, että ylityökorotukset oli jo tarkistettu mieskohtaisesti ja että niin työmaan luottamusmies kuin kaikki työntekijätkin olivat katsoneet asian tulleen selvitetyksi. Työnantajaliitto oli ilmoittanut asiasta työntekijäliittoon 22.11.1991 päivätyllä kirjeellä. Vaikka työntekijäliitto ei ollut kiistänyt yrityksen antamia tietoja, erimielisyys oli merkitty 9.12.1991 pidetyn neuvottelun pöytäkirjaan. Työntekijäliitto myönsi kanteessakin, että yritys oli jo 19.7.1991 maksanut puuttuvat ylityökorotukset.

Työntekijäliiton, sen Uudenmaan piirin ja yhtiön välisissä asiaa koskevissa palavereissa työnantajajärjestöt olivat useaan otteeseen korostaneet, että yhtiön oli ohjeistettava työnjohto- ja palkanlaskentahenkilöstöään, jotta vastaavia virheitä ei jatkossa pääsisi syntymään ja tarjonnut tässä tarkoituksessa myös omia koulutuspalvelujaan.

Työnantajaliitto ja sen Uudenmaan piiri olivat asiassa täyttäneet työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Työntekijäliitto ei ollut ylityökorotusten väärinmaksamista koskevien erimielisyyksien yhteydessä pyrkinyt selvittämään yrityksissä syntyneitä erimielisyyksiä, vaan enemmänkin jatkamaan asioiden käsittelyä vielä senkin jälkeen, kun paikallisesti oli todettu asian olevan kunnossa.

Toisaalta työntekijäliitto oli edellyttänyt, että työnantajaliiton olisi tullut ryhtyä tarkastamaan kaikkien jäsenyritystensä palkkakirjanpitoa. Työnantajaliitto oli työntekijäliiton yksilöimättömien riitautusten johdosta lähettänyt jäsenyrityksilleen kaksi kiertokirjettä, joissa oli annettu ohjeita ylityökorotusten laskemisesta ja kehotettu korjaamaan havaitut virheet. Nimenomaan Lemminkäinen Oy:lle oli toimitettu, muiden erimielisyyksien selvittämisen yhteydessä vuodenvaihteessa 1989 - 1990, työnantajaliitossa laadittu muistio rakennusalan työntekijöiden ylityökorvauksista. Samoihin aikoihin työnantajaliiton Uudenmaan piirin asiamies oli käynyt yhtiössä kertomassa ylityökorvausten maksamisessa noudatettavista periaatteista.

Työnantajaliitto huolehti tiedon ja ohjeiden välittämisestä jäsenyrityksilleen muun muassa koulutuksen, yrityskohtaisen neuvonnan ja kiertokirjeiden avulla. Yritysten palkanlaskentahenkilöstö puolestaan nojasi tehtäviään suorittaessaan asiantuntemukseensa, mukaan luettuna työnantajaliiton työehtoasioissa jakama ohjeistus. Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden piiriin ei voinut kuulua yritysten toiminnan yleinen selvittäminen eikä myöskään yksilöimättömien vaatimusten tutkiminen esimerkiksi jäsenyritysten palkkakirjanpitoa tarkastamalla mahdollisten virheiden löytämiseksi.

Työnantajaliiton vastuuntuntoa palkanlaskennassa ilmenneiden virheiden korjaamiseksi kuvasi sekin, että se oli käynnistänyt helmikuussa 1991 selvitysprojektin, johon oli työnantajaliiton lisäksi osallistunut jäsenyritysten ja työntekijäliiton edustajia. Projektin tavoitteena oli ollut selvittää palkanlaskentavirheiden laatu ja niiden syyt sekä tehdä ehdotukset niin tapahtuneiden virheiden oikaisemiseksi kuin virheiden ehkäisemiseksikin syntyketjun kaikissa kohdissa.

Työnantajaliitto ja sen Uudenmaan piiri olivat täyttäneet työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa myös siltä osalta, joka koski laajemmin ylityökorvausten laskentajärjestelmissä olleita puutteellisuuksia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Lemminkäinen Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan piiri on yhtynyt Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja Lemminkäinen Oy:n vastineessa esittämään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Rakennusteollisuuden Keskusliitto, sen Uudenmaan piiri ja Lemminkäinen Oy 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lemminkäinen Oy on erään toisen yhtiön kanssa urakoinut työyhteenliittymänä perunanjalostustehtaan Moskovassa. Tuo toinen yhtiö on esitetyn selvityksen mukaan suorittanut varsinaisen urakoinnin Lemminkäinen Oy:n suorittaessa Suomessa tapahtuneen palkanlaskennan. Lemminkäinen Oy on niinikään rakentanut Moskovassa taidegalleriaa. Kummallakin mainituista työmaista on maksettu ylityö- ja sunnuntaityökorotuksia ottamatta huomioon tehdylle työajalla maksettuja palkkioita tai pohjarahoja.

Perunanjalostustehtaan työmaalla virheellinen palkanmaksu on tullut esille 30.1.1991 Rakennusliiton jaostosihteerin vieraillessa työmaalla. Lemminkäinen Oy on työmaalla 8.2.1991 pidetyssä kokouksessa sovitun mukaisesti oikaissut virheet maksamalla puuttuvat ylityökorvaukset 13. ja 15.2.1991.

Lemminkäinen Oy on taidegallerian työmaalla tarkastanut työntekijäkohtaisesti maksetut ylityökorvaukset ja maksanut korjatut palkat 19.7.1991.

Lemminkäinen Oy:n palkanmaksussa on vastaavan kaltainen virhe havaittu eräällä Suomessa sijainneella työmaalla vuonna 1990. Viimeiset korjauserät tuon työmaan osalta on maksettu marraskuussa 1990. Palkanmaksuvirheet nyt kysymyksessä olevilla työmailla ovat ajoittuneet osaksi samoihin aikoihin. Liittojen välisestä erimielisyysmuistiosta käy ilmi, että kysymys ei ole ollut sellaisesta palkanmaksujärjestelmän virheestä, joka olisi toistunut kaikilla työmailla. Yhtiöllä, joka sinänsä on velvollinen huolehtimaan palkanmaksun sopimuksenmukaisuudesta, ei ole ollut erityistä aihetta epäillä ylityö- ja sunnuntaityökorotusten maksumenettelyn oikeellisuutta kanteessa mainituilla työmailla. Virheiden oikaisemiseen on ryhdytty viipymättä. Ottaen huomioon myös virheiden luonteesta esitetyn selvityksen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantajayhtiö olisi rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Työnantajaliiton eri jäsenyrityksissä ilmitulleet virheet ylityökorvausten maksamisessa ovat olleet esillä asianosaisliittojen välisissä neuvotteluissa vuodesta 1989 alkaen. Lemminkäinen Oy:lle on vuodenvaihteessa 1989 - 1990 toimitettu työnantajaliitossa laadittu asiaa koskeva muistio sekä 10.10.1989 ja 30.10.1989 päivätyt kiertokirjeet. Edelleen työnantajaliitto on helmikuussa 1991 käynnistänyt palkanlaskentavirheitä koskevan selvitysprojektin, johon on työnantajaliiton jäsenyritysten edustajien lisäksi osallistunut myös työntekijäliiton edustajia.

Työnantajaliitto ja sen Uudenmaan piiri ovat perunanjalostustehtaan työmaan osalta saaneet tiedon ylityökorotusten virheistä työntekijäliiton 4.2.1991 päivätyllä kirjeellä, jonka johdosta työnantajaliitto on kehottanut sen Uudenmaan piiriä ryhtymään toimenpiteisiin saattaakseen virheet korjatuiksi. Yhtiön ja työnantajaliiton Uudenmaan piirin kesken asiasta on 11.2.1991 pidetty kokous, jossa yhtiö on ilmoittanut työmaalla pidetyn 8.2.1991 edellä mainitun kokouksen, jossa työnantaja on luvannut korjata virheet. Taidegallerian työmaan osalta on jäänyt näyttämättä, että työnantajaliitto olisi saanut tiedon ylityökorotusten virheistä ennen kuin yhtiö on kesäkuussa 1991 ryhtynyt toimiin maksaakseen oikaisusuoritukset työntekijöille.

Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo, että Rakennusteollisuuden Keskusliitto on ryhtynyt valvontavelvollisuutensa edellyttämiin toimiin ylityökorvausten maksamisessa yleisesti havaittujen virheiden korjaamiseksi. Niinikään työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys ovat ryhtyneet nyt kanteessa tarkoitettujen virheiden paljastuttua - sikäli kun niitä ei ollut jo tuolloin korjattu toimenpiteisiin, jotka ovat varsin nopeasti johtaneet virheiden oikaisemiseen. Edellä olevan perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että mainitut yhdistykset olisivat laiminlyöneet asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Lemminkäinen Oy on menettelyllään rikkonut työehtosopimuksen 5 ja 10 §:n määräyksiä.

Muilta osin kanne hylätään.

Jutun laatu ja lopputulos huomioon ottaen asiaan osalliset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Äimälä, Rautiainen, Vertanen ja Hölttä jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto:

Näillä perusteilla tuomitsen Lemminkäinen Oy:n maksamaan Rakennusliitolle työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoa 10 000 markkaa, minkä lisäksi yhtiön on korvattava Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla. Muutoin olen samaa mieltä kuin enemmistö.