Labor court dismisses union appeal; employer lawfully terminated employee for continued work while intoxicated despite warnings.

Työntekijä oli kahtena aamuna työvuoronsa alkaessa ollut työpaikallaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Yhtiöllä oli ollut perusteltu syy estää työntekijän työskentely molemmilla kerroilla. Kun työntekijä saamastaan varoituksesta huolimatta oli jatkanut työvelvoitteidensa vastaista menettelyä, yhtiöllä oli ollut irtisanomissuojasopimuksen edellyttämät perusteet päättää työntekijän työsuhde. Yhtiö ei siten työntekijän työsopimuksen purkaessaan ollut menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Kantaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Vastaaja Kemianteollisuus KT ry Kuultava Neste Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 18.12.1991 allekirjoitetussa Neste Oy:tä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

2 § Yleisten sopimusten noudattaminen

1. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välisiä yleisiä sopimuksia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 14.6.1991 ja siihen 13.1.1992 tehtyine muutoksineen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske

1. merimieslaissa (423/78) eikä oppisopimuslaissa (422/67) tarkoitettuja työsuhteita,

2. työsopimuslain 40 ja 41 §:issä mainittuja tapauksia (liikkeen luovutus, työnantajan konkurssi ja kuolema).

Soveltamisohje

Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.

Sopimus ei siten 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään:

1. Työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n ja 44 §:n 2 momentin perusteella eikä työsopimuksen irtisanomista taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä tarkoitettuja sopimuksen ulkopuolelle jääviä tapauksia koskevat riidat käsitellään työsopimuslain mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa.

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkoista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

3 § Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 15 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Seuraamusjärjestelmä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 37 a §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, että liiton jäsen A oli ollut työsuhteessa Neste Oy:hyn 9.9.1975 lähtien. Viimeksi hän oli toiminut operaattorina yhtiön Porvoon öljynjalostamolla.

A:lla oli pariin otteeseen ollut työpaikalla alkoholinkäyttöön liittyviä vaikeuksia. Hän oli 1970-luvun lopussa saanut yhtiöltä varoituksen luvattomasta poissaolosta. A oli helmikuussa 1984 saanut kirjallisen varoituksen päihtyneenä työpaikalla esiintymisestä. Varoitus oli lopettanut hänen alkoholinkäyttönsä kokonaan joksikin aikaa. A oli vuoden verran käynyt Porvoon A-klinikalla työnantajan määräyksestä. Tämän jälkeen hän oli pystynyt käyttämään alkoholia niin kohtuullisesti, ettei siitä ollut ollut haittaa hänen työssäkäynnilleen. A oli yrittänyt hallita alkoholinkäyttöään aloittamalla vapaaehtoisesti säännölliset käynnit yhtiön terveystalolla psykiatrian erikoissairaanhoitajan luona marraskuussa 1990. Käynnit olivat toistuneet joka toinen viikko ja mukana oli ollut 1 - 2 kuukauden välein myös työnantajan edustaja.

Vuonna 1992 A:n alkoholivaikeudet olivat kuitenkin pahentuneet. Hän oli helmikuussa joutunut vapaapäivänä alkaneen juomakierteen jälkeen turvautumaan katkaisuhoitoon, minkä jälkeen hän oli ollut raittiina kuukauden päivät. Juominen oli kuitenkin alkanut uudestaan talvilomalla maaliskuussa 1992, jolloin hän omalla kustannuksellaan oli katkaissut kierteen ilokaasuhoidolla yksityissairaalassa. Se oli tullut maksamaan hänelle noin 8 000 markkaa. Hoidon jälkeen hän oli ollut täysin raittiina 23.3. - 25.6.1992. Kesäloman ollessa lopuillaan A oli päättänyt nauttia hiukan alkoholia, mikä kuitenkin oli johtanut taas tarpeeseen oma-aloitteisesti turvautua katkaisuhoitoon. Juomisen ja siihen liittyvän hoidon aiheuttamista poissaoloistaan A oli aina ilmoittanut työpaikalle.

A oli heinäkuusta 1992 lähtien ollut jälleen täysin juomatta, kunnes hän lomallaan syyskuussa viimeisenä vapaailtanaan oli juonut puoli pulloa viinaa ja pullon mietoa likööriä. A oli soittanut yhtiön vuoropäällikölle ja kertonut, että alkoholin nauttimisestaan huolimatta hän tulisi seuraavana päivänä töihin. Vuoropäällikkö oli siten ollut etukäteen tietoinen siitä, että A oli nauttinut alkoholia 15.9.1992.

Kun A oli 16.9.1992 ennen kello 7:ää tullut työhön, oli mainittu vuoropäällikkö ollut portilla odottamassa ja he olivat yhdessä menneet työpaikalle. A oli ottanut ohjaamosta radion mukaansa ja mennyt vuoromestarin puheille tiedustelemaan työtehtäviä. Vuoromestari oli kuitenkin alkanut epäillä A:n työkuntoa ja vienyt hänet yhtiön erään vuoropäällikön luo. Vuoropäällikkö oli puolestaan vienyt A:n jalostamon portille puhaltamaan puhalluslaitteeseen, joka oli osoittanut veren alkoholipitoisuudeksi 0,35 promillea. Tämän jälkeen A oli poistettu työpaikalta.

A oli tiedustellut, merkitsikö työpaikalta poistaminen työsopimuksen purkamista. Se oli luvattu ilmoittaa hänelle vasta seuraavana päivänä. A:ta oli harmittanut tapahtuma siinä määrin, että hän oli ostanut pullon viinaa ja juonut sen kotonaan kello 16:een mennessä.

Kun A seuraavana päivänä 17.9.1992 oli tullut työhön, oli yhtiön tuotantomestari lähtenyt häntä puhalluttamaan. Ensimmäinen puhalluskoe oli osoittanut 0,15 promillen lukeman. Kun häntä oli puhallutettu uudestaan, oli saatu tulokseksi 0,30 promillea. A:n työsopimus oli purettu 17.9.1992 työsopimuslain 43 §:n perusteella, jolloin syyksi oli ilmoitettu työpaikalla päihtyneenä esiintyminen 16.9.1992 ja kirjallinen varoitus 7.7.1992. Työsopimuksen purkamisen jälkeen A oli pysynyt täysin raittiina käyden tiistaisin A-klinikan terapiaryhmässä.

A:lla oli ollut ajoittain alkoholiongelmia, joista hän oli yrittänyt päästä eroon. Hänen alkoholinkäyttönsä oli ollut kausiluonteista ja ajoittunut usein pidempien vapaajaksojen päättymistilanteisiin. Kysymyksessä siten ei ollut ollut kevytmielisestä juopottelusta aiheutunut työvelvoitteen laiminlyönti, vaan poissaolot olivat johtuneet itsehallinnan puutteesta ja siten sairautena käsiteltävästä tilasta. Kysymyksessä ei myöskään ollut ollut työmaajuopottelu. Työn alkamiseen A:lla oli liittynyt ahdistusta, jota hän oli yrittänyt lievittää alkoholinkäytöllä. A oli hakenut vaikeuksiinsa hoitoapua sijoittaen näihin ponnistuksiin myös huomattavassa määrin omia varojaan. Kun otettiin huomioon A:n pääosin moitteeton 17 vuoden työhistoria, voitiin hänen ennustettaan pitää rohkaisevana, jos hänen työsuhteensa palautettaisiin.

Työsopimuksen päättämisen kannalta oli keskeistä, ettei A kumpanakaan aamuna 16. tai 17.9.1992 ollut esiintynyt työpaikalla päihtyneenä työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Puhalluslaitteet näyttivät tavanomaisesti veren alkoholipitoisuuden yläkanttiin. Mikäli mittapuuna käytettäisiin rikoslain 23 luvun 1 ja 2 §:n säännöksiä liikennejuopumuksesta, ei A:ta olisi pidettävä päihtyneenä. Liikenne oli huomattavasti nopeatempoisempaa kuin työskentely operaattorina prosessiteollisuudessa. A:n työtehtävät käsittivät muun muassa erilaisia venttiilien avaamisia ja sulkemisia sekä näytteiden ottamisia. Eräässä lainvoimaisessa alioikeuden päätöksessä oli katsottu jääneen näyttämättä, että 0,6 promillea puhaltanut, alkoholille tuoksahtava työntekijä olisi ollut työsopimuslain 43 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla päihtyneenä, vaikka olikin myöntänyt olleensa krapulassa.

Ennen pitkää työsuhdettaan Neste Oy:llä A:lla oli ollut toinen pitkä työsuhde SOK:n Vaajakosken tehtailla vuodesta 1964 vuoteen 1975. A:n pitkäjännitteinen suhtautuminen työsuhteisiinsa tulisi ottaa huomioon työsopimuksen päättämisen kohtuullisuutta arvioitaessa.

Myös Neste Oy:llä A oli tunnettu luotettavana ja pidettynä työtoverina. Hän oli yleensä ilmoittanut poissaoloistaan työnantajan edustajalle etukäteen tai viimeistään työvuoron alkaessa, mikä ilmensi huolenpitoa työnantajan eduista niissäkin tilanteissa, joissa oma itsehallinta oli pettänyt.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Neste Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti. Liitto on lisäksi vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n perusteella irtisanomisajan palkkana kuudelta kuukaudelta 70 422 markkaa ja siihen liittyvänä lomaetujen menetyksenä 7 042 markkaa, kummatkin erät 16 prosentin korkoineen 17.9.1992 lukien, sekä irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisena korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavat 281 688 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Edelleen Kemian Työntekijäin Liitto on pyytänyt työtuomioistuinta harkitsemaan, ovatko edellytykset A:n työsuhteen palauttamiselle olemassa. Mikäli työsuhteen palauttamisedellytysten katsotaan olevan olemassa, Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 15 §:ssä tarkoitettu vaihtoehtoinen korvaus 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kemianteollisuus KT on lausunut, että A oli koko työsuhteensa ajan käyttänyt alkoholia siinä määrin, että se oli aiheuttanut poissaoloja työpaikalta. Tyypillisimmillään luvattomat poissaolot olivat ajoittuneet työajan tasoitusvapaiden ja muiden työstä poissaolojaksojen jälkeen. Hänellä oli ollut tapana pitemmän vapaan jälkeen pyytää työnantajalta lupaa jäädä pois työstä. Joka kerran A:lle oli ilmoitettu, ettei yhtiö hyväksynyt poissaoloa, mutta varsinkin alkuaikoina A:lle oli pyritty järjestämään poissaolopäiville lisää työajan tasausvapaita.

Viimeisten 2 - 3 vuoden aikana A:n poissaolot olivat voimakkaasti lisääntyneet. Jossakin tapauksessa hän oli ilmoittanut etukäteen työnantajalle jäävänsä pois työstä ja jossakin tapauksessa ilmoitus oli tullut työstä poisjäännin jälkeen. Vuoden 1992 aikana A oli neljään eri otteeseen ollut alkoholin takia poissa työstä. Helmikuussa 1992 poissaolopäiviä oli ollut kolme, maaliskuussa yksi, kesä-heinäkuun vaihteessa neljä ja syyskuussa yksi, jonka jälkeen A:n työsopimus oli purettu.

Kun A oli alkuvuodesta 1992 jälleen kerran ollut yhtiön tuotantomestarin kanssa työterveyshenkilön luona, hänelle oli pidetty vakava puhuttelu. Tällöin hänelle oli ilmoitettu, että jos vastaavanlainen tilanne vielä syntyisi, niin siitä annettaisiin kirjallinen varoitus. Siitä huolimatta A oli alkoholivaikeuksiensa takia ollut poissa työstä neljä päivää kesä-heinäkuun vaihteessa 1992, jonka johdosta hänelle oli 7.7.1992 annettu kirjallinen varoitus. Syynä varoitukseen olivat olleet toistuvat luvattomat poissaolot. Varoituksen yhteydessä A:n kanssa oli tehty hoitosopimus.

A oli soittanut yhtiön vuoropäällikölle lomaltapaluutaan edeltävänä päivänä 15.9.1992. Puhelun yhteydessä vuoropäällikkö oli havainnut selvästi A:n olevan päihtynyt. Seuraavana aamuna töihin tullessaan vuoropäällikkö oli sattumalta kohdannut keskuskonttorin kohdalla A:n. Yhdessä A:n kanssa kävellessään ja keskustellessaan vuoropäällikkö oli havainnut A:n sopertelevasta ja sammaltavasta puhetyylistä ja horjahtelevasta käynnistä, että tämä oli päihtynyt.

Ohjaamoon saavuttuaan vuoropäällikkö oli päättänyt ottaa asiasta yhteyttä A:n esimiehenä olleeseen tuotantomestariin. Ennen kuin vuoropäällikkö oli ennättänyt tämän tehdä, tuotantomestari oli keskusteltuaan A:n kanssa ilmoittanut vuoropäällikölle, ettei A ollut työkunnossa. Tuotantomestari oli myös kiinnittänyt huomiota A:n puhetyyliin, raukeaan katseeseen sekä omituiseen kävelytyyliin. Lisäksi A tavallisuudesta poiketen oli kysynyt tuotantomestarilta, mihin yksikköön hänen pitäisi mennä työhön, vaikka tämän seikan piti olla hänelle täysin selvän. Yhtiön toinen tuotantomestari oli tehnyt A:sta myös samanlaiset havainnot kuin vuoropäällikkö ja tuotantomestari.

Kun A:n oli havaittu olleen päihtyneenä, hänelle oli tehty puhalluskoe tehdasportilla puhalluslaitteen osoittaessa 0,35 promillea. A:ta vietäessä puhalluskokeeseen hän oli itsekin valitellut vuoropäällikölle, että puhalluslaite tulisi kuitenkin näyttämään promilleja. Puhalluskokeen jälkeen A:ta oli pyydetty poistumaan työpaikalta ja tulemaan keskustelemaan asiasta seuraavana aamuna, kun hän olisi selvinnyt.

Seuraavana aamuna 17.9.1992 yhtiön tuotantomestari oli taas havainnut, ettei A ollut työkunnossa. Hänet oli jälleen viety puhalluskokeeseen ja nyt puhalluslaite oli näyttänyt 0,30 promillea. Tämän jälkeen vuoropäällikkö oli pyytänyt tuotantopäällikön ja vuoron luottamusmiehen ohjaamoon, jonka jälkeen A:n työsuhde oli purettu 16.2.1992 alkaen. Asiasta käydyssä keskustelussa vuoron luottamusmiehellä ei ollut ollut mitään huomautettavaa työsopimuksen purkamisen suhteen.

Kaikilla työntekijöillä yhtiön Porvoon tuotantolaitoksilla oli tiedossa, että alkoholia nauttinut työntekijä poistettiin aina työpaikalta. Työntekijä rikkoi toisaalta työsopimustaan olemalla päihtyneenä työpaikalla ja toisaalta kysymyksessä oli myös työvelvoitteen laiminlyönti, koska henkilö ei voinut tuolloin tehdä työsopimuksensa tarkoittamaa työtä. Alkoholin nauttimisesta seurasi työvelvoitteen laiminlyönti luvattomana poissaolona.

A:n tekemä työ vaati aktiivista tarkkailua sekä hyvää havainnointikykyä ja tarkkaavaisuutta. Toisaalta työ vaati oma-aloitteisuutta ja toisaalta määräysten tarkkaa noudattamista. Töiden laiminlyönnistä ja ohjeiden vastaisesta menettelystä olivat seurauksena suuret turvallisuusriskit sekä mahdollisesti satojen tuhansien markkojen aineelliset vahingot. Työnjohto ei voinut antaa päihtyneenä olevan työntekijän olla työssä joutumatta siitä itse vastuuseen.

A:lla oli lähes parinkymmenen vuoden ajan ollut alkoholivaikeuksia, josta oli aiheutunut vuosittain lukuisa määrä luvattomia poissaoloja. Poissaolojen määrä oli kasvanut viimeisten vuosien aikana. Vuonna 1992 A:lla oli ollut kahdeksan luvatonta poissaolopäivää alkoholin takia ennen työsuhteen päättämistä. Hänen kanssaan oli pyritty ratkaisemaan ongelma muun muassa hoitoonohjauksella, mutta tuloksetta. A:ta oli useaan otteeseen varoitettu luvattomista poissaoloista ja viimeinen varoitus oli annettu 7.7.1992. Varoituksesta huolimatta hän oli 16. ja 17.9.1992 esiintynyt työpaikalla päihtyneenä, minkä johdosta hän ei ollut voinut täyttää työvelvoitettaan. Yhtiöltä ei ollut kohtuuden mukaan voitu vaatia enää A:n työsuhteen jatkamista ja yhtiöllä oli ollut työsopimuslain 43 §:n tarkoittama tärkeä syy purkaa A:n työsuhde. Hänen työsuhteensa palauttamiselle ei ollut edellytyksiä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuus KT on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Neste Oy on yhtynyt Kemianteollisuus KT:n vastineessa esittämään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A on ollut Neste Oy:n Porvoon öljynjalostamon palveluksessa 9.9.1975 lähtien. Hän on viimeksi työskennellyt öljynjalostamolla kenttäoperaattorina tehtävänään muun muassa linjauksien ja tuotevirtojen tarkkailu ja ohjaus, laitteistojen toiminnan valvonta ja näytteiden ottaminen.

Yhtiö on 17.9.1992 purkanut A:n työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n perusteella. Purkamisen syyksi yhtiö on ilmoittanut, että A on 16. ja 17.9.1992 esiintynyt työpaikalla päihtyneenä, ja viitannut yhtiön A:lle 7.7.1992 alkoholinkäytöstä johtuneista luvattomista poissaoloista antamaan kirjalliseen varoitukseen.

Kemian Työntekijäin Liitto on kanteessaan kiistänyt A:n esiintyneen edellä mainittuina päivinä työpaikallaan päihtyneenä.

Yhtiön vuoropäällikkö on todistajana kertonut kiinnittäneensä aamulla 16.9.1992 A:n kanssa töihin tullessaan huomiota hänen horjahtelevaan kävelyynsä ja sammaltavaan puhetyyliinsä ja päätellyt hänen olevan alkoholin vaikutuksen alainen. A:n välittömänä esimiehenä toiminut tuotantomestari on todistajana kertonut havainneensa 16.9.1992 A:n käytöksestä hänen olevan alkoholin vaikutuksen alainen. Edelleen yhtiön toinen tuotantomestari on todistajana kertonut, että hän on 16.9.1992 kello 7 aikaan havainnut A:n puhetyylin ja käyttäytymisen perusteella A:n olevan humalassa.

Yhtiön vuoropäällikkö on heti edellä kerrottujen havaintojen jälkeen aamulla 16.9.1992 vienyt A:n puhalluskokeeseen, jolloin puhalluslaite on osoittanut veren alkoholipitoisuudeksi 0,35 promillea. Puhalluskokeen jälkeen A on työnantajan määräyksestä poistunut työpaikalta, jonne hänet on kehotettu palaamaan seuraavana päivänä 17.9.1992.

Yhtiön tuotantomestari on kertomansa mukaan havainnut A:n olleen myös aamulla 17.9.1992 jälleen alkoholin vaikutuksen alainen ja vieneensä hänet vuoropäällikön pyynnöstä puhalluskokeeseen, jonka tulos on ollut 0,30 promillea.

Todistajana kuultu yhtiön pääluottamusmies on kertonut tavanneensa A:n työmaalla sekä 16. että 17.9. aamulla havaitsematta hänessä alkoholin nauttimiseen viittaavaa. Myöskään todistajana kuultu A:n työtoveri ei ollut aamulla 16.9.1992 havainnut A:n olleen alkoholin vaikutuksen alainen.

Jutussa esitetyn ristiriitaisen selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi esiintynyt työpaikalla työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetulla tavalla päihtyneenä. Asiassa on kuitenkin selvitetty, että A on molempina aamuina 16. ja 17.9.1992 työvuoronsa alkaessa ollut työpaikallaan alkoholia nauttineena.

Todistajien kertoman mukaan öljynjalostamolla on ehdoton kielto esiintyä työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena. Tällainen työntekijä poistetaan välittömästi työpaikalta. Yhtiön vuoropäällikön kertoman mukaan näissä tapauksissa käytössä on kolmiportainen menettely. Ensi vaiheessa työntekijä otetaan työnjohdolliseen puhutteluun. Toisessa vaiheessa annetaan kirjallinen varoitus ja tähän on liittynyt viime vuosina myös hoitoonohjaus. Kolmas vaihe on työsopimuksen purkaminen.

A:lla on vuosien mittaan ollut lukisia alkoholinkäytöstä johtuneita poissaoloja. Poissaolot ovat Kemianteollisuus KT ry:n ilmoituksen mukaan viime vuosina lisääntyneet. Vuonna 1992 A oli ollut mainitusta syystä poissa neljästi; helmikuussa kolme päivää, maaliskuussa yhden päivän, kesä-heinäkuun vaihteessa neljä päivää ja syyskuussa yhden päivän, jonka jälkeen A:n työsopimus on purettu. A:lle on pidetty alkuvuodesta 1992 vakava puhuttelu ja heinäkuussa kirjallisen varoituksen antamisen yhteydessä A:n kanssa on tehty hoitosopimus.

Neste Oy:llä on työpaikan luonne ja A:n tehtävistä esitetty selvitys huomioon ottaen ollut perusteltu syy estää A:n työskentely 16. ja 17.9.1992 siitä huolimatta, että hänen alkoholin vaikutuksen alaisuutensa aste on ollut suhteellisen lievä. Kun A on saamastaan varoituksesta huolimatta jatkanut työvelvoitteidensa vastaista menettelyä, työtuomioistuin katsoo, että Neste Oy:llä on ollut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen edellyttämät perusteet päättää A:n työsuhde. Neste Oy ei siten A:n työsopimuksen purkaessaan ole menetellyt mainitun irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kemian Työntekijäin Liitto velvoitetaan korvaamaan Kemianteollisuus KT ry:n ja Neste Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Rihto, Äimälä, Tuulensuu, Hölttä ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.