Labor court rules that continuous fixed-term contracts do not automatically convert to open-ended under collective agreement.

Kysymys siitä, oliko tienrakennusalalla työnantajalla työehtosopimuksen mukaan oikeus tehdä useita perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia työntekijän kanssa ilman, että työsuhde sen johdosta muuttuisi toistaiseksi voimassa olevaksi.

Kuultavat Tielaitoksen keskushallinto Valtion ammattiliitto VAL r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Tie ja vesirakennushallituksen, nykyisin tielaitoksen keskushallinto, ja Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y:n, nykyisin Valtion ammattiliitto VAL, välillä 1.3.1988 28.2.1990 ja 1.3.1990 29.2.1992 voimassa olleissa työntekijöitä koskevissa työehtosopimuksissa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §. Työntekijän lomauttaminen ja työsuhteen päättyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsopimus voidaan tehdä määräajaksi tai olemaan voimassa toistaiseksi. Sopimusta on pidettävä määräajaksi tehtynä myös silloin, kun on sovittu määrätystä työstä tai työsuhteen kestoaika muutoin käy ilmi sopimuksen tarkoituksesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos määräaikaista työsopimusta ei tie- ja vesirakennuspiirin alueella uusita, on siitä työntekijälle ilmoitettava neljätoista vuorokautta, ja jos työsuhde on jatkunut yhtäjaksoisesti 5 vuotta, 30 vuorokautta ennen sopimuksen päättymistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainittujen työehtosopimukseen osallisten välillä 1.3.1988 - 28.2.1990 ja 1.3.1990 - 29.2.1992 voimassa olleissa toimihenkilöitä koskevissa työehtosopimuksissa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §. Työsuhteen alkaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toimihenkilön työsuhteen jatkuttua yhtäjaksoisesti 3 vuotta, hänen kanssaan tehdään toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, ellei toimihenkilöllä tällöin ole määräaikaista työsopimusta, jolloin toistaiseksi voimassa oleva sopimus tehdään määräaikaisen työsopimuksen voimassaolon lakattua. Tätä säännöstä ei sovelleta silloin, kun kyse on yksinomaan henkilökohtaisista sijaisuuksien hoidosta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Mittamies Bertil Johannes Äikäs on Tiehallitusta, nykyistä tielaitoksen keskushallintoa, valtion edustajana vastaan ajamassaan kanteessa lausunut olleensa työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa tielaitoksen palveluksessa Turun työpiirissä kartoituksen maastotukikohdassa Raisiossa. Äikäs oli ollut yhtäjaksoisesti tielaitoksen palveluksessa 16.10.1989 alkaen neljän toisiaan välittömästi seuranneen työsopimuksen perusteella 31.12.1990 saakka.

Työsuhde oli keskeytynyt 14.12.1990 Äikäksen asevelvollisuuden takia. Asevelvollisuuden päätyttyä oli tehty uusi määräaikainen työsopimus ajalle 4.3. - 30.4.1991. Koska määräaikaiseksi tehtyjä työsopimuksia oli solmittu peräkkäin noin puolentoista vuoden ajan sekä ennen Äikäksen asevelvollisuuden suorittamista että sen jälkeenkin, Äikäksen työsuhdetta oli pidettävä toistaiseksi voimassa olleena. Työsuhde oli kuitenkin irtisanottu kaksi viikkoa ennen määräaikaisen työsopimuksen päättymistä kirjatulla kirjeellä, jossa oli irtisanomisen perusteeksi mainittu, ettei työnantajalla ollut tarjota Äikäksen taitoja ja kykyjä vastaavaa työtä. Äikäksen työsuhde oli päättynyt 30.4.1991.

Työnantajalla ei ollut ollut laillisia edellytyksiä irtisanoa toistaiseksi voimaksi olevaksi katsottavaa työsuhdetta. Työnantaja ei ollut Äikäksen työsopimuksen irtisanomisen yhteydessä antanut hänelle tuolloin voimassaolleen irtisanomismenettelylain edellyttämiä toimintaohjeita, eikä työnantaja ollut maksanut Äikäkselle työsopimuslain edellyttämää kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaa. Irtisanomisajan palkasta voitiin kuitenkin katsoa maksetuksi kahden viikon palkkaa vastaava määrä. Työnantajalla oli maksamatta irtisanomisajan palkka puolentoista kuukauden ajalta eli 8 520 markkaa.

Äikäs on katsonut työsuhteensa irtisanomisen olleen työsopimuksen aikana voimassa olleen irtisanomismenettelylain sekä työsopimuslain vastainen. Työnantaja oli velvollinen suorittamaan Äikäkselle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kohtuulliseksi korvaukseksi katsottavan kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Äikäs on vaatinut valtion, jota tielaitoksen keskushallinto edusti, velvoittamista maksamaan Äikäkselle irtisanomisajan palkkana puolentoista kuukauden palkkaa vastaavat 8 520 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.4.1991 lukien sekä laittomasta irtisanomisesta kuuden kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 34 080 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.4.1991 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Tielaitoksen keskushallinto on vastineeksi Äikäksen kanteen johdosta lausunut, että tielaitoksessa tehtiin poikkeuksellisen paljon määräaikaisia työsopimuksia. Tämä johtui lähinnä tielaitoksen tehtävän luonteesta, kun se toimi teiden rakentamisen ammattilaisena vaikealla erikoisalalla. Lisäksi tielaitos valtion työvirastona oli sidottu työllisyyslakiin ja -asetukseen. Tämä merkitsi, että tielaitos joutui vuosittain työllistämään myös työttömiä. Näistä syistä johtui, että tielaitoksessa oli 600 velvoitetyöllistetyn lisäksi voimassa olevia määräaikaisia työsopimuksia lähes 1 500. Niistä noin 500 oli sellaisia, joissa työsuhde oli kestänyt yli viisi vuotta ja osassa jopa yli 10 vuotta.

Vaikka tielaitoksessa oli pitkiä määräaikaisia työsopimuksia, ei siitä ollut aiheutunut oikeudenkäyntejä, joissa olisi väitetty työsopimusten olevan toistaiseksi voimassa olevia. Tämä johtui siitä, että tienrakennusalalla olivat määräaikaiset monivuotiset työsopimukset työn erikoisluonteen vuoksi yleisesti hyväksyttyjä ja käytettyjä.

Sanottu periaate kävi ilmi myös tielaitoksen työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevista työehtosopimuksista, jotka olivat olleet voimassa Äikäksen määräaikaisten työsuhteiden aikana. Sopimusten 3 §:ssä nimenomaan todettiin toimihenkilöiden osalta, että vasta, kun toimihenkilön työsuhde oli jatkunut yhtäjaksoisesti kolme vuotta, tehtiin hänen kanssaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.

Toimihenkilöiden työehtosopimus oli tältä osin parempi kuin Äikäkseen sovellettava työntekijöitä koskeva työehtosopimus. Siihen ei ollut työntekijäjärjestön useista esityksistä huolimatta sisällytetty toimihenkilösopimuksessa olevaa kolmen vuoden sääntöä. Perusteena oli ollut työntekijöiden osalta tienrakennusalan erityisluonne. Tämän vuoksi yli kolmenkin vuoden työsopimukset olivat alalle tyypillisiä määräaikaisia sopimuksia.

Vaikka Äikäs ei ollut ollut toimihenkilö toimiessaan mittaus- ja kartoitustöissä mittamiehen apulaisena, voitiin häneen analogisesti soveltaa toimihenkilöitä koskevaa, edellä mainittua kolmen vuoden sääntöä.

Tähän tapaukseen sovellettavassa työtekijöiden työehtosopimuksen 4 §:n 5 momentista ilmeni alan määräaikaisten työsopimusten yleisyys ja erityisluonne: "Jos määräaikaista työsopimusta ei tie- ja vesirakennuspiirin alueella uusita, on siitä työntekijälle ilmoitettava 14 vuorokautta, ja jos työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti 5 vuotta, 30 vuorokautta ennen sopimuksen päättymistä". Säännös hyväksyi siis normaaleina yli viiden vuoden määräaikaiset työsopimukset.

Kun Äikäksen määräaikaiset työsuhteet olivat kestäneet yhteensä vain noin 14 kuukautta ja kun tienrakennusalalla olivat edellä sanotun mukaisesti monivuotiset määräaikaiset sopimukset yleensäkin hyväksyttyjä, tielaitoksen keskushallinto ei voinut hyväksyä oikeaksi väitettä, että kyseessä olisi ollut toistaiseksi voimassa ollut työsopimus.

Äikäksen tekemä mittaustyö oli ollut tien rakentamiseen liittyvää erikoistyötä ja sille oli tyypillistä lyhytaikaisuus ja kertaluonteisuus. Työsopimuksia tehtäessä ei seuraava kohde ollut tiedossa, vaan se selvisi vasta työn kuluessa. Näin ollen ei kutakin sopimusta tehtäessä voitu edes ajatella toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta, vaan kestoltaan lyhyt määräaikainen työsopimus oli ainoa mahdollinen. Tämän oli kertonut Äikäkselle myös työmaan päällikkö työsopimuksia tehtäessä.

Viimeistä eli viidettä työsopimusta tehtäessä 4.3.1991 työmaan päällikkö oli ilmoittanut Äikäkselle, että kun sopimus päättyisi 30.4.1991, ei tämän jälkeen enää tehtäisi uutta määräaikaista työsopimusta. Tämä johtui työn puutteesta ja jossain määrin myös mittausmenetelmien muuttumisesta vaaituksesta nykyaikaiseen takymetrimittaukseen, mitä työtä Äikäs ei ollut hallinnut.

Määräaikaisia, kestoltaan verraten lyhyitä työsopimuksia voitiin yleensä käyttää esimerkiksi rakennusten raudoitustöissä sekä maa- ja metsätalouden kausiluonteisissa töissä. Kun vaaitustyö oli luonteeltaan varsin hyvin näihin verrattavissa, Äikäksen kanssa tehtyjen työsopimusten määräaikaisuudelle oli tästäkin syystä ollut työsopimuslain 2 §:n 2 momentin mukainen perusteltu syy.

Kun työsopimuslain 2 §:n 2 momentin nykymuodossaan tuli lakiin, silloinen tie- ja vesirakennushallitus oli neuvotellut asiasta työntekijäjärjestön kanssa. Tämän neuvottelun jälkeen ja sen tuloksena tie- ja vesirakennushallitus oli 20.8.1984 antanut tie- ja vesirakennuspiireille ja Saimaan kanavakonttorille ohjeet, joissa todettiin perusteina määräaikaisten sopimusten käyttämiselle työmailla olevan työn luonne ja työllisyyslainsäädännön mukaiset työllisyysnäkökohdat.

Kun valtioneuvosto oli 20.1.1989 tehnyt periaatepäätöksen toimenpiteistä julkisten menojen kasvun hidastamiseksi ja kansantalouden tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi, oli tähän sisältynyt myös vaatimus valtion henkilöstön vähentämisestä vuosina 1989 - 1991. Tielaitoksen osalta tämä merkitsi 440 henkilön vähentämistavoitetta. Lisäksi päätökseen sisältyi vaatimus pidättyvyyteen virkojen ja tehtävien täyttämisessä. Tästä seurasi, että tielaitoksella oli velvollisuus pidättäytyä toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten tekemisestä. Kun valtioneuvoston periaatepäätöstä voitiin pitää työsopimuslain 2 §:n 2 momentin tarkoittamana muuna yrityksen tai laitoksen toimintaan liittyvänä perusteltuna syynä määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen, Äikäksen väitteet työsuhteen laittomasta irtisanomisesta olivat myös tästä syystä perusteettomia.

Äikäkselle oli lähetetty kaksi viikkoa ennen viimeisen työsopimuksen päättymistä 30.4.1991 kirjattu kirje, jossa hänelle oli ilmoitettu työsuhteen todella päättyvän. Äikäksen tehtävää vastaavaan työhön ei ollut otettu hänen jälkeensä ketään. Tämäkin osoitti, että toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen tekemiseen ei ollut ollut juridista eikä muutakaan järkevää syytä.

Turun tiepiiri oli menetellyt asianmukaisesti, eikä kyseessä ollut työsuhteen laiton irtisanominen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Tielaitoksen keskushallinto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

ASIANOSAISTEN LAUSUMAT KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Äikäs on lausunut, että määräaikaisten työsopimusten ketjuttamisella hänen työsuhteestaan oli muodostunut toistaiseksi voimassa oleva. Työehtosopimuksen määräykset olivat sisällöltään tulkinnanvaraisia määräaikaisten työsuhteiden osalta. Missään tapauksessa työnantajalla ei ollut oikeutta automaattisesti uusia työsopimusta määräaikaisena. Työehtosopimus oikeutti käyttämään määräaikaista työsopimusta, mutta näin ei kuitenkaan saanut kiertää työsopimuslain määräyksiä. Mikäli useampia perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tehtiin, tuli tähän olla perusteltu syy. Työsopimuslaki oli tässä tapauksessa ensisijaisesti sovellettava ja määräaikaisten työsopimusten poikkeuksellisuuden vuoksi työehtosopimus oli vasta toissijainen.

Tielaitoksen keskushallinto on lausunut, että tässä tapauksessa työsopimuslain ja työehtosopimuksen määräykset eivät olleet ristiriidassa keskenään. Ensisijaisesti tuli noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä ja sen jälkeen työsopimuslain säännöksiä.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kihlakunnanoikeus on 12.1.1993 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausunnon siitä, onko työehtosopimuksen mukaan työnantajalla ollut oikeus tehdä useita perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia työntekijän kanssa ilman, että työsuhde olisi sen johdosta muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN OSALLISTEN LAUSUNNOT

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Tielaitoksen keskushallinnolle ja Valtion ammattiliitto VAL:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Tielaitoksen keskushallinto ja Valtion ammattiliitto VAL ovat yhteisessä lausunnossaan todenneet seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimusosapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että rakennusalalla työntekijöiden alle kolme vuotta kestävien peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten ei katsota muodostuvan toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi. Perusteena on rakennustyön luonne, jolle on tyypillistä lyhytaikaisuus ja työn rajoitettu kestoaika.

Työntekijöiden työehtosopimuksen 4 §:n 5 momentti kuuluu seuraavasti:

"Jos määräaikaista työsopimusta ei tiepiirin alueella uusita, on siitä työntekijälle ilmoitettava neljätoista vuorokautta, ja jos työsuhde on jatkunut yhtäjaksoisesti 5 vuotta, 30 vuorokautta ennen sopimuksen päättymistä."

Osapuolet katsovat lisäksi, että työntekijöiden työehtosopimuksen 4 §:n 5 momentti kuvastaa tienrakennusalan erikoispiirteitä ja alalla noudatettavaa käytäntöä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Tielaitoksen keskushallinto ja Valtion ammattiliitto VAL ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossa todenneet, että rakennusalalla työntekijöiden alle kolme vuotta kestävien peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten ei katsota muodostuvan toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi. Perusteena ovat kuultavat ilmoittaneet rakennustyön luonteen, jolle on tyypillistä lyhytaikaisuus ja työn rajoitettu kestoaika.

Työehtosopimuksen osalliset ovat kuitenkin työtuomioistuimessa pidetyssä suullisessa esivalmistelussa ilmoittaneet, ettei osallisten välisissä työntekijöitä koskevissa työehtosopimuksissa ole määräystä siitä, onko työnantajalla oikeus tehdä useita perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia ilman, että työsuhde muuttuisi toistaiseksi voimassa olevaksi.

Työtuomioistuin toteaa lausuntonaan työehtosopimusten sisällöstä, ettei Äikäksen työsuhteessa noudatettavissa työntekijöitä koskevissa työehtosopimuksissa ole määräystä siitä, onko työnantajalla oikeus tehdä useita perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia ilman, että työsuhde sen johdosta muuttuisi toistaiseksi voimassa olevaksi.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Pohjanoksa, Virtanen, Leivo ja Vertanen jäseninä.

Lausunto on yksimielinen.