Labor court dismisses union claim against employer for lower pay due to inconsistent industry practice on new contract terms.

Hissimies oli tehnyt hiihtokeskustyöntekijöiden työehtosopimuksen vaativuusryhmittelyn mukaista tavanomaista työtä.

Työnantaja ei ollut kuitenkaan tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä maksaessaan hissimiehelle alempaa, avustavan työn mukaista palkkaa, koska käytäntö vaativuusryhmiin sijoittamisessa oli ollut epäyhtenäistä ja kysymys oli uudesta työehtosopimusalasta. Työnantajaliitto ei ollut asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaajat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Rukakeskus Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 27.10.1989 allekirjoitetussa, 1.11.1989 31.10.1990 voimassa olevaksi sovitussa hiihtokeskusten työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa, jonka voimassa oloa on jatkettu 7.11.1990 tekstien osalta samansisältöisenä ajaksi 1.1.1990 31.10.1991 ja 28.11.1991 olemaan voimassa 31.10.1993 saakka, on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tämän sopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Hyvityssakkoja koskeva pöytäkirja (LTK-SAK) 26.1.1988

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Palkkaus ja palkanmaksu Palkkaus ja palkanmaksu määräytyvät erillisen pöytäkirjan mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainituissa 27.10.1989 ja 7.11.1990 allekirjoitetuissa pöytäkirjoissa osallisliittojen välisen runkosopimuksen noudattamisesta on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Palkkaus 1. Työntekijän palkka määräytyy jäljempänä olevien määräysten ja tämän työehtosopimuksen liitteenä olevien vaativuusryhmittelyn ja palkkataulukkojen sekä sopimuksen allekirjoitushetkellä voimassa olevan paikkakuntakalleusluokituksen mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa työehtosopimuksen liitteenä 1 olevassa hiihtokeskustyöntekijöiden vaativuusryhmittelyssä on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

HIIHTOKESKUSTYÖNTEKIJÖIDEN VAATIVUUSRYHMITTELY

A

B

C

AVUSTAVA

TAVANOMAINEN

VAATIVA

Tehtävä muo-

Tehtävä on alan

Tehtävään sisäl-

dostuu avus-

tyypillinen am-

tyy vastuu osa-

tavista teh-

mattitehtävä.

alueesta tai

tävistä.

Tehtävä edellyt-

-toiminnasta.

Tarvittavat

tää ammatillis-

Tehtävä edellyt-

tiedot ja

ten tietojen ja

tää tietojen ja

taidot opit-

työmenetelmien

taitojen vankkaa

tavissa ly-

hallintaa, joka

hallintaa, joka

hytaikaisella

perustuu ammat-

perustuu ammat-

opastuksella.

tikoulutukseen

tikoulutukseen

Työ suorite-

tai ammattiko-

tai hyvään am-

taan selvien

kemukseen.

mattikokemuk-

työmääräysten

Työ on luonteel-

seen.

ja työrutii-

taan itsenäistä.

nien mukaises-

ti. Valvonta

perustuu suo-

rittamisen

seurantaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimukseen osallisten välillä noudatettavassa, toiselta puolelta Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja toiselta puolelta muun muassa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 21.12.1990 tehdyssä pöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat 1.1.1991 lukien työehtosopimuslaista poiketen 13 400 markkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoa ja Rukakeskus Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Rukakeskus Oy harjoitti hiihtohissi- ynnä muuta lasketteluun liittyvää liiketoimintaa Kuusamon kunnassa sijaitsevassa Rukan laskettelukeskuksessa. Rukatunturissa oli 25 laskettelurinnettä, joissa toimi kaikkiaan 18 Rukakeskus Oy:n hiihtohissiä, joilla laskettelijat kuljetettiin rinteen juurelta eli ala-asemalta rinteen huipulle yläasemalle.

Rukalla oli useita eri tyyppisiä hiihtohissejä. Tuolihissejä oli viisi, joissa laskettelijat istuallaan kuljetettiin yläasemalle. Tässä hissityypissä tuoli kulki paikoitellen jopa 10 - 15 metrin korkeudella maasta.

Muut hiihtohissit olivat niin sanottuja ankkuri- ja teleskooppihissejä, joissa laskettelijat kulkivat rinnettä ylöspäin sukset maassa, joko nojaten tai pitäen kiinni vetokahvoista. Näiden lisäksi Rukalla oli kaksi lasten hissiä.

Hiihtosesonkeina eli niin sanottuina talvikausina eli 15.11. - 30.4. joutui Rukakeskus Oy palkkamaan ympärivuotisen vakituisen henkilökunnan lisäksi henkilökuntaa hoitamaan hiihtohissien käynnissäpito- ja valvontatyötä. Näitä hiihtokeskustyöntekijöitä kutsuttiin hissimiehiksi.

Hissimies Soini Karjalainen oli ollut töissä Rukakeskus Oy:n palveluksessa hiihtohisseillä talvikaudet vuosina 1988 - 1989, 1989 - 1990, 1990 - 1991 ja 1991 - 1992 eli hänellä oli ollut neljä määräaikaista työsopimusta. Karjalaisen tehtävänä oli ollut hiihtohissien käynnissä- ja kunnossapito sekä hissien toiminnan valvonta. Hän oli tehnyt työtä kaikilla edellä luetelluilla eri tyyppisillä hisseillä.

Hissimiehen työtehtävät olivat työvuorossa seuraavat. Työvuoron alussa suoritettiin päivittäin alkutarkastukset eli tarkastettiin, että hissi toimi tarkoitetulla tavalla. Aluksi hissi käynnistettiin ja suoritettiin koeajo. Tämän jälkeen oli hissimiehen tarkistettava, että veto- ja kiristysköydet kulkivat ja sijaitsivat pyörillä ja rullastolla oikein, köyden kiristyslaitteistot olivat kunnossa, rullasto, köyden kiristyslaitteet ja kiristysvaunun kulkurata olivat puhtaita lumesta ja jäästä. Samoin oli varmistettava, että hätäpysäyttimet ja muut turvalaitteet toimivat, tuolit ja korit olivat kunnossa, ja lähtö- ja poistumispaikat olivat hyvässä ja turvallisessa kunnossa.

Tämän jälkeen tarkastuksesta oli tehtävä merkinnät hissin tarkastus- ja huoltopöytäkirjaan. Alkutarkastuksen jälkeen hissimiehen työ oli etupäässä hissin toiminnan ja laskettelijoiden käyttäytymisen valvontaa.

Valvonta suoritettiin kolmessa tuolihississä ja kahdessa ankkurihississä tv-kameravalvontana, jolloin hissimies tarkasteli laskettelijoiden käyttäytymistä ala-asemalla sijaitsevasta rakennuksesta eli niin sanotusta valvontakopista käsin. Siellä tv-kamera näytti kuvaa, kuinka laskettelijat poistuivat hissistä ylä-asemalla. Ala-aseman valvonta suoritettiin valvontakopin ikkunasta. Mikäli hissimies havaitsi joko kamerasta tai valvontakopin ikkunasta jotain poikkeuksellista tai vaaraa aiheuttavaa laskettelijoiden käytöksessä tai hissin toiminnassa, oli hänen hidastettava hissin vauhtia tai tilanteen niin vaatiessa pysäytettävä hissi. Hiihtohissien tuolit ja vetolaitteet kulkivat normaalioloissa köysiradalla varsin kovaa vauhtia ja saattoivat aiheuttaa laskettelijoiden terveyttä vaarantavia tilanteita.

Laskettelijoiden valvonnan ohella hissimies seurasi hissin valvontataulun erilaisista mittareista, että hissi teknisesti toimi moitteettomasti. Hiihtohissin laitteistossa päivän mittaan esiintyvät tekniset viat oli hissin pysäyttämisen jälkeen hissimiehen paikallistettava ja yksinkertaisimmat viat korjattava itse. Vaikeammista tapauksista oli tehtävä ilmoitus korjausmiehille.

Niissä hisseissä, joissa ei ollut kameravalvontaa, suoritti hissimies laskettelijoiden ja hissin toiminnan valvontaa yleensä hissin ala-asemalla. Tällöin hissimies myös auttoi laskettelijan asettumista vetolaitteeseen. Ankkuri- ja teleskooppihisseillä oli vetolaitteiden siirtäminen köysiradalle lähes päivittäistä huoltotyötä ja sen tekeminen vaati ammattitaitoa ja kokemusta.

Kullakin hissillä työskenteli työvuorossa yksi hissimies ala-asemalla ja vilkkaimpina aikoina saattoi myös yläasemalla olla hissimies työssä.

Edellä kerrotusta työstä oli Rukakeskus Oy maksanut hissimies Karjalaiselle ja muillekin hissimiehille vaativuusryhmittely A:n mukaista palkkaa eli Rukakeskus Oy oli tulkinnut hissimiehen työn olevan avustavaa työtä.

Työpaikan luottamusmies oli pitänyt hissimies Karjalaisen työtä alan tavanomaisena ammattityönä ja vaatinut Karjalaiselle vaativuusryhmittely B:n mukaista palkkaa.

Rukakeskus Oy oli pitänyt neuvotteluissa Karjalaista selvästi A-ryhmään kuuluvana. Karjalaisen kanssa oli sovittu henkilökohtainen palkka, joka oli melkein B-ryhmän mukainen palkka ja vain kolme penniä tunnilta alle B-ryhmän palkan. Taulukkopalkkaa korkeampi sopimuspalkka johtui Rukakeskus Oy:n mielestä siitä, että Karjalainen työskenteli kaikilla erityyppisillä hisseillä. Rukakeskus Oy:n mielestä Karjalainen ei voinut kuitenkaan kuulua B-ryhmään, koska hän ei tehnyt esimerkiksi lumetustyötä.

Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti ja liittojen välillä. Ennen asian siirtymistä liittojen välillä neuvoteltavaksi, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli lähettänyt työnantajaliitolle 4.2.1992 valvontakirjeen, jossa oli edellytetty, että työnantajaliitto valvoi työehtosopimuksen noudattamista. Liittojen välillä sittemmin käydyt neuvottelut eivät olleet johtaneet riidan ratkaisuun.

Hiihtokeskusten työntekijöitä koskeva työehtosopimus oli solmittu ensimmäisen kerran syksyllä 1989. Palkkauksen perustana olevaa vaativuusryhmittelyä sovittaessa oli katsottu olevan tarpeellista samalla laatia soveltamisohjeet siitä, mitkä työt tyypillisesti kuuluivat kuhunkin vaativuusryhmään.

Hissityön osalta oli soveltamisohjeissa todettu, että vaativuusryhmä A:han kuului asiakaspalvelu hissillä eli kapulan antaminen. Tämän työn todettiin olevan sitä, että hissimiehen apulaiset, lähinnä ruuhka-aikoina, auttoivat laskettelijan hissin vetolaitteeseen. Yhteisesti lisäksi todettiin, että tällaista kapulan antamistyötä tekivät yleensä koululaiset kiireisimpinä hiihtoloma-aikoina. Tällaisen kapulanantajan työhön ei kuulunut mitään muuta vastuuta kuin se, että hän katsoi, että laskettelija asettui oikein vetolaitteeseen. Hissin toiminnan valvonta, korjaus- tai huoltotyö eivät myöskään kuuluneet vaativuusryhmä A:n töihin.

Hissityön seuraava, enemmän ammattitaitoa ja vastuuta vaativa työ oli vaativuusryhmä B:n tarkoittama eli hissien valvonta. Tässä työssä työntekijä seurasi ja valvoi hissin toimintaa sekä laskettelijoiden turvallisuutta. Hänellä oli vastuu hissin toiminnasta ja laskettelijoiden turvallisuudesta kokonaisuutena. Myös pienemmät ja yksinkertaiset korjaus- ja huoltotyöt, joita Karjalainen oli myös tehnyt, kuuluivat vaativuusryhmä B:hen. Työ oli itsenäistä ammattityötä, joka opittiin käytännössä. Työntekijäliiton käsityksen mukaan hissimies Karjalaisen edellä kerrottu toimenkuva vastasi juuri tätä vaativuusryhmää.

Karjalaisen tekemässä työssä oli lisäksi piirteitä vaativuusryhmä C:ssä mainitusta hissivastuusta. Karjalaisen jokapäiväisiin työtehtäviin oli kuulunut hissin alkutarkastus ja sen kirjaaminen. Tämä osa Karjalaisen työstä oli selvästi ollut vaativuusryhmä C:n tarkoittamaa hissistä vastaamista. Kun otettiin huomioon, että Karjalainen säännönmukaisesti teki tarkkuutta ja huolellisuutta vaativaa työtä yksin hissillä, oli hänellä katsottava olleen varsin paljon vaativuusryhmä C:n edellyttämää hissivastuuta.

Rukakeskus Oy:n väite, ettei Karjalaiselle kuulunut maksaa vaativuusryhmä B:n mukaista palkkaa, koska hän ei ollu tehnyt lumetustyötä, oli kestämätön. Karjalaisen työt olivat tapahtuneet kokonaisuudessaan hisseillä ja olleet hissien valvontaa ja korjaus- ja huoltotehtäviä eli Bryhmän töitä.

Vaativuusryhmittelyn soveltamisohjeissa eikä missään muuallakaan edellytetty, että kuuluakseen johonkin vaativuusryhmään pitäisi tehdä useampia tai kaikkia mainitun vaativuusryhmän töitä. Karjalainen ei ollut tehnyt lumetustöitä eikä myöskään esimerkiksi suksien vuokrausta tai itsenäistä toimistotyötä.

Sinällään rinteiden kunnossapitotyöt olivat hyvä esimerkki siitä, mitä vaativuusryhmittelyllä tarkoitettiin. Vaativuusryhmä A:ssa oli mainittu tältä osin käsin tehtävät lumityöt, esimerkiksi lumen luonti lapiolla ja jään hakkaaminen hakulla, ja vastaavasti vaativuusryhmä B:ssä lumetustyö lumitykillä tai muu koneilla tapahtuva rinteen lumettaminen. Vertaus hissityöhön oli selvä. Vähemmän ammattitaitoa ja vastuuta sisältävät aputyöt kuuluivat vaativuusryhmä A:han ja vaativammat ja vastuulliset työ B:hen. Tilanne oli sama kuin hissityössäkin.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on pitänyt Karjalaisen tekemää työtä vähintään vaativuusryhmä B:hen kuuluvana. Kun Karjalainen oli tehnyt töitä edellä kerrotuin tavoin neljänä talvikautena, olisi Rukakeskus Oy:n pitänyt ymmärtää, ettei Karjalaisen työ voinut olla avustavaa työtä. Tämän vuoksi Rukakeskus Oy oli syyllistynyt työehtosopimuksen tietensä rikkomiseen.

Työntekijäliiton puolelta oli esitetty työnantajaliiton asiamiehelle muun muassa Sähkötarkastuslaitoksen tarkastajan näkemyksiä hissimiesten työn vaativuudesta sekä esitetty tutustumista asiaan paikan päällä. Työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt asiassa mihinkään toimenpiteisiin. Työnantajaliitto oli täten syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että hissimies Soini Karjalainen oli kuulunut vuosina 1989 - 1992 työehtosopimuksen vaativuusryhmä B:hen, ja Rukakeskus Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n perusteella.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on edelleen vaatinut LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 10 §:n perusteella valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että hiihtokeskusten työntekijöitä koskeva työehtosopimus oli solmittu ensimmäisen kerran syksyllä 1989. Palkkauksen perustana oleva vaativuusluokittelu jakaantui kolmeen ryhmään. A-ryhmän työt olivat avustavia tehtäviä, tarvitsivat lyhytaikaisen opastuksen, työmääräykset ja rutiinit olivat selvät ja valvonta perustui seurantaan. B-vaativuusryhmän työ oli tavanomainen ammattitehtävä, tietojen ja työmenetelmien hallinta kuului työhön ja työ oli itsenäistä. C-vaativuusryhmän työ sisälsi vaativia tehtäviä, vastuun osa-alueesta tai -toiminnoista sekä tietojen ja taitojen vankan hallinnan.

Vaativuusluokittelu oli sovittu hyvin väljäksi johtuen siitä, että työt oli järjestetty eri tavoin eri hiihtokeskuksissa. Tarkoituksena oli, että hiihtokeskukset määrittelisivät itse oikean palkkaryhmittelyn tehtäväkokonaisuuden perusteella.

Liittojen edustajat olivat neuvotelleet 27.10.1989 työehtosopimuksen vaativuusryhmittelyn soveltamisesta ja asiasta oli laadittu muistio. Neuvotteluissa oli todettu erityisesti se, että muistio ei ollut työehtosopimus tai sen osa, vaan liittojen käyttöön tarkoitettu esimerkkiluettelo, jota ei anneta yritysten käyttöön.

Muistion avulla oli pyritty koordinoimaan hiihtokeskusten neuvontaa ja neuvotteluissa oli sovittu siitä, että vaativuusryhmittelyyn ja esimerkkeihin palattaisiin myöhemmin, kun palkkaryhmittelystä ja töiden organisoinnista oli saatu enemmän käytännön kokemusta. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut eikä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ollut ottanut asiaa neuvotteluissa esille ennen tätä erimielisyystapausta.

Vaativuusluokittelun tulkinnat eivät määräytyneet soveltamismuistion nimikkeiden mukaan, vaan työehtosopimuksen yleiskuvausten perusteella, ja soveltamismuistio oli ollut vain apuna liittojen ohjeistuksessa.

Hissimies, kapulanantaja, kapulanvetäjä ja hissinvalvoja olivat saman tehtävän eri nimikkeitä, joita käytettiin eri hiihtokeskuksissa. Asiakaspalvelu hissillä oli todettu neuvotteluissa yksimielisesti esimerkiksi A-vaativuusluokan tasoisista tehtävistä. Neuvotteluissa työntekijäliitto oli esittänyt hissinvalvojaa juuri vaativuusryhmään A. Hissien valvonta vaativuusryhmässä B oli esimerkki muusta kuin A-vaativuusluokan työstä. Sanamuodon ja pöytäkirjan tarkoituksen mukaisesti vaativuusryhmä B:n soveltaminen edellytti yleensä keskitetysti useampien hissien tai tuolihissien valvontaa. Valvonnalla ei silloin tarkoitettu rutiininluontoista laskettelijoiden ja hissin valvontaa. Neuvotteluissa vaativuusryhmittelyä ei myöskään mitenkään kytketty Sähkötarkastuslaitoksen edellyttämään valvontaan eikä selvitetty yksityiskohtaisesti, miten hissien valvontatyö oli hiihtokeskuksissa järjestetty.

Soveltamiskäytäntö ja hissimiesten työtehtävät vaihtelivat eri hiihtokeskuksissa. Joissakin hiihtokeskuksissa yksi hissien valvoja kiersi ja tarkasti kaikki hissit, jolloin hänen palkkauksensa määräytyi vaativuusryhmä B:n mukaisesti. Yleisesti ottaen hiihtohissillä työskenteli yksi hissimies, joka opasti ja auttoi asiakkaita sekä valvoi hissin normaalia toimintaa. Hissimies teki myös niin sanotun aamutarkastuksen ja merkinnät pöytäkirjaan eli huomiot säästä, lämpötilasta ja häiriöistä. Tällaisen hissimiehen palkkaus määräytyi yleensä vaativuusryhmä A:n mukaisesti, ellei hän tehnyt varsinaisia korjaus- ja huoltotöitä. Tämän lisäksi hisseille oli yleensä nimetty niin sanottu hissivastaava, jonka palkkaus määräytyi vaativuusryhmä C:n mukaisesti.

Hissimiehiä oli sekä A- että B-vaativuusryhmässä riippuen tehtäväkokonaisuudesta ja erityisesti korjaus- ja huoltotöiden suorittamisesta. Rutiininomainen yhden hissin valvonta ei ollut ratkaisevaa palkkaryhmittelyssä.

Sähkötarkastuslaitoksen ohjeet eivät olleet perusteena työehtosopimuksen palkkaryhmittelylle. Ohjeet eivät myöskään edellyttäneet, että sama hissimies tekisi kaikki tehtävät. Työt voitiin organisoida eri tavoin. Näin ollen hissimiesten työtehtävissä ja palkkaryhmittelyssä oli eroja eri hiihtokeskuksissa.

Rukalla osa hissimiehistä oli A- ja osa B-vaativuusryhmässä riippuen hissimiesten muista työtehtävistä kuten korjaus- ja huoltotöistä, lumetuksesta, kesäkelkkamäestä ja muista vaativammista tehtävistä. Jokainen hissimies teki niin sanotun aamutarkistuksen ja merkinnän pöytäkirjaan. Jos korjausta tai huoltoa tarvittiin, tuli hissimiehen kutsua ohjeiden mukaan huoltomies paikalle. Huoltomies ja vuoropäällikkö valvoivat myös tarkastuspöytäkirjojen pitämistä ja merkintöjä. Yleisenä periaatteena Rukalla oli ollut, että työtehtävistä riippuen tilapäiset, ruuhka-aikana työskennelleet hissimiehet olivat aina olleet A-vaativuusryhmässä.

Karjalainen oli tyypillinen hissimies, jonka työtehtävät olivat koostuneet pääasiassa asiakaspalvelusta. Karjalaisen työtehtäviin ei ollut kuulunut korjaus- ja huoltotöitä. Näin ollen Karjalaisen palkkaus oli määräytynyt vaativuusryhmä A:n mukaisesti, kuten muidenkin vastaavien hissimiesten. Tämän lisäksi Karjalaisella oli ollut henkilökohtainen palkan lisä. Varsinainen hissien valvontatyö oli organisoitu erikseen nimetyille henkilöille.

Rukakeskus Oy ei ollut syyllistynyt työehtosopimuksen tietensä rikkomiseen. Liittojen välinen muistio ei ollut työehtosopimus ja toisaalta työehtosopimuksen mukainen vaativuusluokittelu oli tarkoituksellisesti tehty väljäksi, jotta hiihtokeskusten erilaiset olosuhteet ja käytännöt voitaisiin ottaa huomioon.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ei ollut rikkonut valvontavelvollisuuttaan, koska liittojen välinen soveltamispöytäkirja ei ollut työehtosopimus tai sen osa. Joka tapauksessa vaativuusryhmittely oli väljä ja tulkinnanvarainen ja työntekijäliitto oli neuvotteluissa esittänyt hissinvalvojaa työehtosopimuksen alimpaan palkkaryhmään.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Rukakeskus Oy ovat jutun suullisessa esivalmistelussa lausuneet, että kahden tai useamman hissin käyttö ja valvonta oli kameravalvonnan avulla mahdollista. Rukalla oli erikseen nimetty hissinvalvoja, joka moottorikelkalla kiersi hissejä. Hän oli B-palkkaryhmässä. Rukalla oli ohjeet, että jos hissiin tuli jokin vika, kutsuttiin moottorikelkalla liikkuva huoltomies paikalle.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Rukakeskus Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vastaajien vastineen johdosta lausunut, että 27.10.1989 laadittu muistio oli vaativuusryhmittelyn soveltamisohje ja rinnastettavissa työehtosopimuksen määräyksiin.

Koska syksyn 1989 neuvotteluissa oli ollut kyse uuden työehtosopimuksen tekemisestä uudelle liiketoiminnalle, oli osapuolten tiedossa työpaikkojen kirjava käytäntö erityisesti palkkauksen suhteen. Tätä kirjavuutta oli haluttu nimenomaisesti yhdenmukaistaa laatimalla vaativuusryhmittely. Koska väljä jaottelu olisi kuitenkin jättänyt paikallisiin sovellutuksiin liikaa tulkinnanvaraa, haluttiin muistiolla täsmentää, mitkä työtehtävät kuuluivat tyypillisesti tiettyyn vaativuusryhmään.

Kapulanantaja ja -vetäjä olivat nimikkeitä, joilla alan kielenkäytössä tarkoitettiin koululaisia ja ruuhka-apulaisia, jotka ilman laajempaa vastuuta, ammattitaitoa tai koulutusta auttoivat hiihtäjän teleskooppi- tai ankkurihissin vetolaitteeseen. Näitä kapulanantajia oli pidetty työehtosopimusneuvotteluissa esimerkkinä siitä, mitkä työntekijät kuuluivat vaativuusryhmä A:han eli aputyöntekijöihin. Kapulanantajien ja -vetäjien toiminnan todettiin nimenomaisesti muistiossa olevan asiakaspalvelua hisseillä.

Aputyöntekijöitä ei ollut enää nykyisin paljon hiihtokeskuksissa, mikä johtui alan kiristyneestä kilpailutilanteesta ja yritysten tarpeesta vähentää kustannuksia.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnanliitto HRHL ei ollut esittänyt hissinvalvojaa vaativuusryhmä A:han, mitä osoittaa sekin, että hissinvalvojien osalta oli päädytty lopuksi vaativuusryhmä B:hen. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli esittänyt työehtosopimusneuvottelujen alussa, että eri ammattityöntekijöiden palkkaus sidottaisiin majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen palkkaryhmittelyyn. Tässä työntekijäliiton esityksessä ei ollut lainkaan otettu huomioon aputyöntekijöitä. Neuvottelujen edetessä oli siirrytty kuitenkin A-, B- ja C-vaativuusryhmittelyyn ja aputyö-käsite oli muuttunut avustaviksi tehtäviksi. Hissin valvonta oli koko ajan ollut B-vaativuusryhmässä eli ammattityössä.

Lopullisessa neuvottelutuloksessa kapulanantajan työ oli kirjoitettu toiseen muotoon eli asiakaspalvelu hissillä. Sen varmistamiseksi, että tarkoitettiin nimenomaan kapulanantamista, kirjoitettiin se muistioon sulkumerkeissä. Vaativuusryhmä B:n työ ei edellyttänyt useampien hissien valvontaa. Pöytäkirjan sanamuodosta tai tarkoituksesta ei löytynyt mitään johtoa tälle ajatukselle. Käytännössä kahden tai useamman hissin käyttö ja valvonta yhtäaikaa ei voinut edes onnistua. Sen sijaan vaativuusryhmä C:ssä oli mainittu hissivastuu, joka tarkoitti kokonaisvastuuta useammista hisseistä.

Neuvotteluissa vaativuusryhmittelyä ei ollut kytketty Sähkötarkastuskeskuksen edellyttämään valvontaan. Toisaalta kumpikin neuvotteluosapuoli tiesi virallismääräyksistä, eikä niitä ollut nimenomaisesti suljettu pois tulkintojen tullessa kysymykseen. Hissimiehen kuuluminen Bryhmään ei edellyttänyt hissin korjaus- ja huoltotöitä, vaikka esillä olevassa tapauksessa Karjalainen oli niitäkin tehnyt.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ovat 27.10.1989 solmineet ensimmäisen hiihtokeskusten työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen tulemaan voimaan 1.11.1989.

Työehtosopimuksen liitteenä 1 on hiihtokeskustyöntekijöiden vaativuusryhmittely, jossa työntekijöiden työt on jaettu A-, B- ja C-ryhmiin. Otsikkojensa mukaisesti Aryhmän työ on avustavaa työtä, B-ryhmän työ tavanomaista työtä ja C-ryhmän työ vaativaa työtä. Vaativuusryhmittelyn mukaan A-ryhmän työ muodostuu avustavista tehtävistä, tarvittavat tiedot ja taidot ovat opittavissa lyhytaikaisella opastuksella, työ suoritetaan selvien työmääräysten ja työrutiinien mukaisesti sekä valvonta perustuu suorittamisen seurantaan. B-ryhmän työ on alan tyypillinen ammattitehtävä, joka edellyttää ammatillisten tietojen ja työmenetelmien hallintaa ja joka perustuu ammattikoulutukseen tai ammattikokemukseen. B-ryhmän työ on luonteeltaan itsenäistä.

Soini Karjalainen on työskennellyt Rukakeskus Oy:n palveluksessa hissimiehenä, paitsi talvikauden 1988 1989, myös vuosien 1989 - 1990, 1990 - 1991 ja 1991 - 1992 talvikaudet. Hänelle on maksettu vaativuusryhmittelyn A-ryhmän mukaista palkkaa. Karjalainen on työskennellyt kaiken tyyppisillä hisseillä, minkä vuoksi hänelle on maksettu myös henkilökohtaista lisää.

Kantajaliiton mukaan Karjalaisen hissimiehen tehtäviin on kuulunut hiihtohissien käynnissä- ja kunnossapito sekä hissien toiminnan valvonta. Vastaajaliiton mukaan taas Karjalaisen työtehtävät ovat koostuneet pääasiassa asiakaspalvelusta eikä niihin ole kuulunut korjaus- tai huoltotöitä.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Rukakeskus Oy:n hiihtohissityöntekijöiden pääluottamusmies on kertonut hissimiehen tehtäviin kuuluvan tarkastaa hissin kunto sekä hissin ollessa käynnissä valvoa sen toimintaa sekä asiakkaiden pääsyä turvallisesti hissiin ja siitä pois. Lisäksi hissimiehen on etsittävä ja korjattava pienemmät viat. Myös Karjalainen oli työsuhteensa aikana suorittanut tämän kaltaiset korjaus- ja ylläpitotyöt. Sitä vastoin huomattavimpien vikojen kuten hissivaijerin päältä putoamisten ja sähkövikojen korjaaminen kuuluu erityisille huoltomiehille.

Todistajana kuultu Rukakeskus Oy:n hiihtohissitoiminnasta vastaava paikallisjohtaja on kertonut Karjalaiselle maksetun vaativuusryhmittelyn A-ryhmän mukaista palkkaa siksi, ettei Karjalainen ollut pystynyt monipuoliseen hiihtokeskustyöhön. Todistajan mielestä hissimiehen työ käsittää asiakaspalvelun hissillä eikä Karjalainen ollut tehnyt varsinaisia korjaus- ja huoltotöitä.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä työehtosopimuksen liitteen 1 vaativuusryhmittelyn yleismääritelmillä on tarkoitettu.

Työehtosopimukseen osalliset ovat neuvotelleet vaativuusryhmittelyn soveltamisesta samana päivänä, jona alan ensimmäinen työehtosopimus on allekirjoitettu. Neuvottelusta tehdyn muistion mukaan vaativuusryhmittelyn A- ja Bryhmissä hissimiehen työt on määritelty siten, että vaativuusryhmässä A on mainittu asiakaspalvelu hissillä (kapulan antaminen) ja vaativuusryhmässä B hissien valvonta sekä yksinkertaiset korjaus- ja huoltotehtävät.

Työtuomioistuimessa kuultu LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton liittoasiamies, joka on ollut mukana 27.10.1989 vaativuusryhmittelyn soveltamisesta käydyssä neuvottelussa, on kertonut, ettei muistiota ollut tarkoitettu työehtosopimuksen osaksi vaan liittojen omaan käyttöön eikä sitä ollut lähetetty jäsenyrityksille tiedoksi. Vaativuusryhmät oli määriteltävä työehtosopimuksen liitteen 1 vaativuusryhmittelyn mukaisesti. Liittoasiamies on edelleen kertonut, että käytäntö ja nimikkeistö olivat alalla olleet kirjavia ennen työehtosopimuksen tekemistä. Liittoasiamiehen tekemän selvityksen mukaan hiihtokeskuksissa oli ollut hissimiehiä sekä A- että B-ryhmissä. Bryhmässä työskentelevien tehtävät olivat liittoasiamiehen mielestä monipuolisempia ja A-ryhmään kuuluvien tehtävät painottuivat asiakaspalveluun.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana myös Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n palkkasihteeriä, joka on kertonut, että 27.10.1989 tehty neuvottelumuistio oli työehtosopimuksen soveltamisohje, jonka työntekijäliitto oli lähettänyt tiedoksi luottamusmiehille.

Työtuomioistuimen mielestä 27.10.1989 tehtyä, työehtosopimukseen osallisten allekirjoittamaa neuvottelumuistiota, jonka sisältöä ei ole saatettu ainakaan kaikkien työehtosopimukseen sidottujen tietoon, voidaan joka tapauksessa pitää osallisten yhteisenä kannanottona vaativuusryhmittelyn tulkinnasta. Neuvotteluista esitetyn selvityksen mukaan osalliset ovat tarkoittaneet vaativuusryhmä A:n mukaisella asiakaspalvelulla hissillä eli kapulan antamisella vähemmän vaativaa työtä kuin vaativuusryhmä B:n mukaisella hissien valvonnalla, jota Karjalaisen on näytetty tehneen. Lisäksi Karjalainen on tehnyt vaativuusryhmä B:ssä tarkoitettuja yksinkertaisia korjaus- ja huoltotehtäviä. Karjalaisen työ on täyttänyt myös ne edellytykset, joita sanamuodon mukaan tarkoitetaan työehtosopimuksen liitteen 1 vaativuusryhmittelyn Bryhmässä.

Edellä mainituin perustein Karjalainen on vuosien 1989 - 1992 aikana tehnyt hiihtokeskustyöntekijöiden vaativuusryhmittelyn B-ryhmän mukaista työtä. Ottaen kuitenkin huomioon, että alalla käytäntö vaativuusryhmiin sijoittamisessa on ollut epäyhtenäistä ja että kysymys on uudesta työehtosopimusalasta, ei Rukakeskus Oy maksaessaan Karjalaiselle vaativuusryhmittelyn A-ryhmän mukaista palkkaa ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamalla tavalla eikä LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa hissimies Soini Karjalaisen kuuluneen vuosina 1989 - 1992 työehtosopimuksen vaativuusryhmä B:hen.

Muilta osin kanne hylätään.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto velvoitetaan korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut 4 350 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Uski, Pohja ja Hölttä jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto:

Osalliset ovat jo 27.10.1989 nimenomaisesti sopineet työehtosopimuksen vaativuusryhmittelyn soveltamisesta. Vaikka tällainen soveltamisohje ei tulekaan työehtosopimuksen osaksi, se on kuitenkin täysin vallitsevan käytännön sekä kirjallisuudessa omaksutun kannan mukaisesti varsinaiseen työehtosopimukseen verrattava sopimus. Myös yleisen sopimusten pitävyyden kannalta ei ole hyväksyttävää, että soveltamisohjeista sopinut työehtosopimusosapuoli voisi useana vuonna sallia työehtosopimukseen sidotun työnantajan toimia vastoin sopimusmääräyksiä.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa, joten tuomitsen sen maksamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle hyvityssakkoa 15 000 markkaa. Muusta olen samaa mieltä kuin enemmistö.