Labour court orders union to pay damages for failing to enforce collective agreement against employer.

Yhtiö oli irtisanonut erään tuotantolaitoksensa toiminnan kokonaan lopettamisen johdosta kaikki työntekijät, heidän joukossaan kolme työosaston luottamusmiestä. Luottamusmiesten työsopimuksen mukainen työ ei ollut heidän työsuhteidensa päättyessä kokonaan päättynyt. Työnantaja olisi sanotun ajankohdan jälkeen voinut järjestää heille muutakin työtä, joka olisi vastannut heidän ammattitaitoaan. Luottamusmiesten irtisanomishetkellä olisi ollut ennakoitavissa, että heidän työsuhteidensa päättyessä tuotantolaitoksella tulisi olemaan jäljellä joko heidän työsopimustensa mukaista tai muuta heidän ammattitaitoaan vastaavaa työtä, joten heidän irtisanomiselleen ei ollut ollut edellytyksiä.

Työnantaja velvoitettu maksamaan luottamusmiehille korvausta sopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta.

Työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kantaja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Vastaaja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL r.y. Kuultava Itikka-Lihapolar Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.5.1991 allekirjoitetussa elintarvikealojen työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Liittojen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liittojen välisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa asianosaisliittojen välillä 15.5.1990 tehdyssä luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Työsuhdeturva

Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetetaan taloudellisista ja tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa luottamusmieheen, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin irtisanomismenettelylain (IML) 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:ää vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Itikka-Lihapolar Oy:n, joka oli työnantajaliiton jäsenyritys, palveluksessa olivat olleet pakkaaja Susanna Johansson, elintarviketyöntekijä Annika Lindström ja teurastaja Taisto Niemistö. He olivat työskennelleet yhtiön Vaasan toimipisteessä. Johansson oli toiminut pakkaamo-osaston luottamusmiehenä, Lindström eineskeittiöosaston luottamusmiehenä ja Niemistö teurastamo-osaston luottamusmiehenä.

Itikka-Lihapolar Oy oli ilmoittanut lopettavansa Vaasan tuotantolaitoksen toiminnan vuoden 1992 kesäkuun aikana. Yhtiö oli 16.12.1991 irtisanonut työntekijöiden työsopimukset päättymään kussakin työsuhteessa noudatettavan irtisanomisajan kuluttua. Työntekijöiden työsuhteiden päättyminen oli ajoittunut helmi-heinäkuun 1992 ajalle. Yhtiö oli irtisanonut Johanssonin työsopimuksen päättymään 16.2.1992, Lindströmin niin ikään 16.2.1992 ja Niemistön 16.4.1992. Osastoilla, joilla luottamusmiehet olivat työskennelleet, työt olivat jatkuneet heidän työsuhteidensa päättymisen jälkeen. Työt, joita osastoilla oli tehty koko tuotantolaitoksen toiminnan päättymiseen saakka, vastasivat luottamusmiesten ammattitaitoa.

Pakkaamo-osastolla viimeiset työsuhteet olivat päättyneet 23.7.1992, eineskeittiöosastolla 16.6.1992 ja teurastamoosastolla niin ikään 16.6.1992. Tuotannolliset työt osastoilla olivat päättyneet toukokuun 1992 aikana ja siivous- ja purkutöitä oli tehty vielä kesäkuun 1992 aikana.

Työsuhteen päättyessä Johanssonin kuukausipalkka oli ollut 6 614,66 markkaa, Lindströmin kuukausipalkka 6 917,17 markkaa ja Niemistön kuukausipalkka 9 769,20 markkaa.

Luottamusmiessopimuksen 5 §:n mukaan työosaston luottamusmiehen työsopimus voitiin irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä luottamusmiehelle voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan. Pakkaamossa, eineskeittiössä ja teurastamossa töitä oli jatkettu edelleen siinä vaiheessa, kun luottamusmiesten työsuhteet päätettiin. Osastoilla tehdyt työt vastasivat luottamusmiesten ammattitaitoa. Siten Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön työsopimukset olisi voitu irtisanoa vasta siinä vaiheessa, kun työt osastoilla olivat kokonaan päättyneet.

Kun yhtiö oli irtisanonut osaston luottamusmiehinä toimineiden Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön työsopimukset ennen kuin työt osastoilla kokonaan olivat päättyneet ja kun osastoilla siten oli ollut luottamusmiesten ammattitaitoa vastaavaa työtä, yhtiö oli toiminut tietoisesti vastoin luottamusmiessopimuksen 5 §:n määräystä.

Osaston luottamusmiehinä toimineiden Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön työsopimusten irtisanomisista oli käyty paikallisesti neuvotteluja huhtikuun 1992 puolivälissä yhtiön edustajan ja työntekijöiden pääluottamusmiehen välillä. Neuvotteluissa pääluottamusmies oli katsonut, että luottamusmiesten työsopimukset olisi voitu irtisanoa päättyviksi vasta niin, että työsuhteiden viimeinen päivä olisi ollut sama kuin niillä, joilla oli ollut pisin lainmukainen irtisanomisaika kyseessä olevalla osastolla. Pääluottamusmies oli vaatinut työnantajaa suorittamaan osaston luottamusmiehille menetettyä irtisanomisaikaa vastaavan korvauksen. Työpaikkaneuvotteluissa asia oli jäänyt erimieliseksi.

Liittojen välisiä neuvotteluja oli käyty 8.6., 24.6. ja 27.8.1992. Työntekijäliiton mukaan luottamusmiessopimus suojasi myös osastojen luottamusmiehiä ja siksi Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön työsuhteiden olisi pitänyt jatkua niin kauan kuin osastolla oli muitakin työntekijöitä työssä. Työntekijäliiton edustaja oli vaatinut yhtiötä maksamaan korvausta irtisanotuille luottamusmiehille. Neuvotteluissa asia oli jäänyt erimieliseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on myöntänyt kanteessa mainittujen tietojen Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön toimimisesta osastojen luottamusmiehinä, palkkojen suuruudesta ja työsuhteiden päättymispäivistä pitävän paikkansa. Viimeiset työsuhteet pakkaamo-, eineskeittiö- ja teurastamo-osastolla olivat päättyneet kanteessa mainittuina aikoina.

Itikka-Lihapolar Oy:n Vaasan toimipaikan toiminta oli lopetettu kokonaan. Syksyn 1991 mittaan käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen kaikki työntekijät ja toimihenkilöt oli irtisanottu samanaikaisesti 16.12.1991 tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Irtisanomisilmoitus oli lähetetty samana päivänä postitse niille henkilöille, joita ei henkilökohtaisesti ollut tavoitettu.

Irtisanomisaikojen pituudesta riippuen työsuhteet olivat päättyneet helmi-kesäkuun 1992 aikana. Poikkeuksina olivat olleet äitiys- ja hoitovapaalla olleet työntekijät. Pakkaamo-osastolla hoitovapaalla olleen pakkaajan työsuhde oli päättynyt 23.7.1992.

Eripituisista irtisanomisajoista johtuen toiminta tuotantolaitoksessa ei ollut voinut olla täysipainoista 16.2.1992 jälkeen, jolloin ensimmäiset irtisanotut työntekijät olivat lopettaneet työnsä. Tämän vuoksi teurastamo-osastolla, jonka luottamusmiehenä Niemistö oli toiminut, varsinainen teurastus oli lopetettu jo 13.3.1992. Tuon päivämäärän jälkeen oli tehty vain sairausteurastuksia. Eineskeittiöosastolla, jonka luottamusmies Lindström oli, työt olivat päättyneet 15.4.1992. Tämän jälkeen oli tehty vain henkilökunnan ruokaa. Pakkaamo-osastolla, jonka luottamusmiehenä Johansson oli ollut, työt olivat päättyneet 15.5.1992. Tuotannolliset työt eri osastoilla olivat päättyneet porrastetusti pitkin kevättä eivätkä samanaikaisesti toukokuun 1992 aikana.

Liittojen välillä keväällä 1990 käydyissä luottamusmiessopimusta koskevissa neuvotteluissa oli lähtökohtana ja perustana ollut Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n, nykyisen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto r.y:n, ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 15.1.1990 allekirjoitettu luottamusmiessopimus. Keskusteluissa oli todettu, että tämän vuoksi myös keskusliittoja koskevan sopimuksen tulkinnat tulivat elintarvikealoilla noudatettaviksi. Keskusliittojen välisessä ja siten myös asianosaisliittojen työehtosopimuksessa työosaston luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskeva osa oli kokonaan uusittu vuoden 1990 sopimuksessa.

Keskusliittojen välisen luottamusmiessopimuksen työsuhdeturvaa koskevassa 5 §:ssä käsiteltiin ainoastaan perusteita, joilla pääluottamusmies voitiin irtisanoa. Määräyksellä oli sovittu, milloin luottamusmiehen irtisanominen oli mahdollinen. Sopimuskohdan sisältönä ei ollut eikä sanamuodostakaan ollut luettavissa, että määräyksellä olisi puututtu irtisanomisaikaan, -järjestykseen tai irtisanomisajan sijoittamisen ajankohtaan.

Irtisanominen luottamusmiessopimuksenkin puitteissa tapahtui normaalissa järjestyksessä yleisten irtisanomista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti. Työosaston luottamusmiehen irtisanomista ei määräyksen mukaan tullut toimittaa muiden työntekijöiden irtisanomisesta poiketen siten, että luottamusmiehen työsuhde ja irtisanomisaika päättyisivät vasta, kun työt kokonaan osastolla päättyivät. Työosaston luottamusmiestä koskevassa kohdassa oli edellytyksenä työsuhteen päättämiselle, ettei voida järjestää muuta työtä, joka vastaa luottamusmiehen ammattitaitoa. Määräys ei kuitenkaan edellyttänyt, että työtä olisi järjestettävä siten, että yleisistä irtisanomista koskevista säännöksistä ja määräyksistä jouduttaisiin poikkeamaan.

Asianosaisliittojen välillä käydyissä luottamusmiessopimusta koskeneissa neuvotteluissa oli lähdetty siitä, että liittojen välillä noudatettaisiin STK-SAK luottamusmiessopimuksen määräysten tulkintaa. Sopimusta sovellettaisiin samoin kuin keskusliittojen välillä.

Liittotason neuvotteluissa luottamusmiesten työsuhdeturvaa koskevaa määräystä käsiteltäessä eivät irtisanomiseen liittyvät asiat olleet olleet lainkaan esillä. Asianosaisliittojen välisen luottamusmiessopimuksen 5 §:n mukaan työosaston luottamusmiehen työsopimus voidaan irtisanoa, kun työ kokonaan päättyy. Kysymys oli luottamusmiehen oman työn päättymisestä.

Itikka-Lihapolar Oy:n koko Vaasan tuotantolaitos oli lopetettu. Lopettamisen myötä kaikkien työntekijöiden työ ja siten myös työosastojen luottamusmiesten työ oli kokonaan päättynyt. Työnantajalla oli ollut oikeus irtisanoa luottamusmiesten Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön työsopimukset samanaikaisesti muiden työntekijöiden työsopimusten kanssa.

Määräys ei edellyttänyt, että yhtiön tuotantolaitoksessa olisi tullut ryhtyä sellaisiin järjestelyihin, että Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön työsopimukset olisi sanottu irti päättymään irtisanomisajan kuluttua umpeen, vasta kun tuotannolliset työt heidän osastoillaan olisivat siten päättyneet, ettei heille olisi ollut enää tarjolla heidän ammattitaitoaan vastaavaa työtä.

Luottamusmiessopimuksen 5 § ei edellyttänyt, että luottamusmiesten irtisanomisissa noudatettaisiin erilaista aikataulua kuin kaikkiin muihin tuotantolaitoksen työntekijöihin ja toimihenkilöihin. Yhtiö oli menetellyt luottamusmiessopimuksen määräysten mukaisesti.

Osastojen luottamusmiesten työsuhteiden päättymisestä oli yhtiön Vaasan toimipisteen konttoripäällikkö käynyt keskusteluja pääluottamusmiehen kanssa. Työehtosopimuksen mukaisia paikallisia neuvotteluja työnantajan edustajan kanssa pääluottamusmies ei ollut käynyt.

Yhtiö ei ollut rikkonut asianosaisliittojen välisen luottamusmiessopimuksen 5 §:n määräystä irtisanoessaan osaston luottamusmiehinä toimineiden Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön työsopimukset päättymään ennen kuin osaston työt olivat kokonaan päättyneet. Luottamusmiessopimuksen 5 §:n mukaiset korvausvaatimukset oli hylättävä kokonaan. Mikäli korvausta kuitenkin määrättäisiin maksettavaksi, oli kiinnitettävä huomiota luottamusmiessopimuksen määräykseen, jossa oli todettu, että korvaus oli määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin irtisanomismenettelylain 20 §:n 2 momentissa oli säädetty.

Säännöksen mukaan korvauksen määrää vähentävänä seikkana oli otettava huomioon muun muassa työnantajan olosuhteet ja erityisesti työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja mahdollisuudet saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä.

Yhtiössä oli 7.3.1991 allekirjoitettu henkilöstöohjelma, jonka mukaisesti tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanotuille maksettiin erorahana työsuhteen kestosta riippuen 8 000 - 24 000 markkaa. Yhtiön Vaasan yksikön osalta oli sovittu noudatettavaksi mainittua ohjelmaa. Myös Johansson, Lindström ja Niemistö olivat kuuluneet henkilöihin, joille eroraha oli maksettu.

Johanssonille ja Lindströmille erorahaa oli maksettu kummallekin 8 000 markkaa ja Niemistölle 16 000 markkaa. Työsuhteen kesto Johanssonilla ja Lindströmillä oli ollut alle viisi vuotta ja Niemistön työsuhteen kesto oli ollut yli viisi vuotta. Työnantajan menettely ja maksetut korvaukset ja muut edellä esitetyt näkökohdat tuli ottaa huomioon korvausta alentavina seikkoina.

Niemistö oli ollut sairaslomalla 17.1.1992 lähtien. Hänen työkyvyttömyystodistuksensa perusteella työkyvyttömyys oli päättynyt vasta 15.9.1992. Niemistölle sairausajan palkka oli maksettu työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Työkyvyttömänä hän ei olisi ollut työnantajan käytettävissä.

Työnantajaliitto oli tulkinnut luottamusmiessopimusta vakiintuneen käytännön mukaisesti. Perustetta hyvityssakkovaatimukselle ei ollut.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on vielä lausunut, että asianosaisliittojen välinen luottamusmiessopimus perustui Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n väliseen 15.1.1990 allekirjoitettuun luottamusmiessopimukseen. Sen vuoksi ja asianosaisliittojen välillä todetun mukaisesti luottamusmiessopimuksen tulkinnassa noudatettiin keskusjärjestöjen välisiä tulkintoja.

Vastineessa mainitut pakkaamo- ja eineskeittiöosaston tuotannollisten töiden päättymisajat osoittivat, että työt olivat osastoilla olleet täysitehoisesti käynnissä siinä vaiheessa, kun osastojen luottamusmiesten Johanssonin ja Lindströmin työsuhteet olivat päättyneet. Eineskeittiössä oli tuotannollisten töiden päättymisen jälkeenkin tehty sellaista työtä, jota luottamusmies Lindström oli työsuhteensa aikana tehnyt.

Teurastamossa tuotannollisia töitä oli tehty ainakin jonkin verran aina toukokuun 1992 puoliväliin saakka. Varsinainen teurastus oli loppunut huhtikuun puolivälin paikkeilla, mutta siivous- ja muita töitä oli tehty aina kesäkuun puoliväliin saakka. Teurastamo-osaston luottamusmies Niemistön työsuhde oli päättynyt 16.4.1992. Tämän jälkeen osastolla oli työskennellyt vielä seitsemän työntekijää, joista kolmen työntekijän työsuhde oli päättynyt 15.5. ja neljän 15.6.1992.

Vastineen selvitys tuotannollisten ja muiden töiden päättymisestä osoitti, että työt eivät olleet kokonaan päättyneet osastoilla, kun osaston luottamusmiesten työsuhteet olivat päättyneet. Enimmillään työt olivat jatkuneet neljän kuukauden ajan sen jälkeen, kun luottamusmiesten työsuhteet oli päätetty. Oli otettava huomioon siivousja purkutyöt, joita luottamusmiehille olisi tullut tarjota.

Väite siitä, että luottamusmiessopimuksen työsuhdeturvaa koskeva määräys ei kattaisi nyt esillä olevia työosastojen luottamusmiesten työsopimusten irtisanomisia, oli perusteeton. Luottamusmiessopimuksen 5 §:n otsikon mukaan määräyksessä oli lausuttu perusteet, joilla osaston luottamusmies voitiin irtisanoa. Luottamusmiesten työsopimuksen irtisanomisperusteesta ei ollut erimielisyyttä. Peruste oli ollut olemassa, kun tuotantolaitoksen toiminta kokonaan lopetettiin. Tämän lisäksi määräyksen 1 momentin viimeinen virke määritti myös sen ajankohdan, jolloin työosaston luottamusmiehen työsuhde voitiin päättää. Sopimusmääräyksen mukaan työosaston luottamusmiehen työsopimus voitiin irtisanoa, kun työ kokonaan päättyi. Tämä merkitsi, että työsopimus voi päättyä vasta, kun työ oli kokonaan päättynyt eikä voitu järjestää muuta luottamusmiehen ammattitaitoa vastaavaa työtä. Näin ollen luottamusmiehen työsopimus voitiin irtisanoa viimeiseksi.

Sopimusmääräyksen tulkinta siten, että peruste määräytyisi luottamusmiessopimuksen mukaan ja irtisanomisajan sijoittaminen ja irtisanomisjärjestys taas yleisten irtisanomismääräysten mukaan, merkitsisi ensinnäkin poikkeamista luottamusmiessopimuksen 5 §:n sanamuodosta. Tulkitsemalla sopimusmääräystä vastineessa esitetyllä tavalla luottamusmiehen työsuhde voitaisiin päättää ennen kuin työ olisi kokonaan päättynyt, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa oli käynytkin. Toiseksi vastaajien tulkinta olisi vastoin sopimusmääräyksen tarkoitusta. Sopimusmääräyksellähän oli luottamusmiehille sovittu erityinen, yleisiä työsuhdeturvamääräyksiä tiukempi työsuhdeturva. Sopimusmääräyksellä ja siinä viitatulla työsopimuslain säännöksellä ei ollut suljettu pois niiden piiristä mitään tilanteita. Siten vastineen tulkinta luottamusmiesten työsuhdeturvan päättymisestä sanottuina ajankohtina oli vastoin sopimusmääräyksen tarkoitusta.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Itikka-Lihapolar Oy on yhtynyt Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n asiassa antamassa vastineessa esitettyyn.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Itikka-Lihapolar Oy on syksyllä 1991 ilmoittanut lopettavansa yhtiön Vaasan tuotantolaitoksensa toiminnan kokonaan. Yhtiö on sen johdosta 16.12.1991 irtisanonut taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla tuotantolaitoksen kaikkien työntekijöiden työsopimukset päättymään kussakin työsuhteessa noudatetun irtisanomisajan kuluttua. Yhtiö on tuolloin irtisanonut muun muassa pakkausosaston luottamusmiehenä toimineen Susanna Johanssonin, eineskeittiöosaston luottamusmiehenä toimineen Annika Lindströmin ja teurastamo-osaston luottamusmiehenä toimineen Taisto Niemistön työsopimukset päättymään, Johanssonin ja Lindströmin 16.2.1992 sekä Niemistön 16.4.1992. Viimeiset työsuhteet mainituilla osastoilla ovat päättyneet 16.6.1992 lukuunottamatta hoitovapaalla ollutta pakkaamon työntekijää, jonka työsuhde oli päättynyt vasta 23.7.1992.

Asianosaisliittojen välisen luottamusmiessopimuksen työsuhdeturvaa koskevat määräykset vastaavat Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä 15.1.1990 allekirjoitetun luottamusmiessopimuksen määräyksiä. Asianosaisliittojen välisen luottamusmiessopimuksen luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskevan 5 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen mukaan työosaston luottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Kanteen mukaan yhtiön Vaasan tuotantolaitoksen pakkaamossa, eineskeittiössä ja teurastamossa oli töitä jatkettu siinä vaiheessa, kun kunkin osaston luottamusmiehen työsuhde oli päättynyt. Osastoilla sen jälkeen tehdyt työt olivat vastanneet luottamusmiesten ammattitaitoa. Siten luottamusmiesten työsopimukset olisi voitu irtisanoa päättymään vasta siinä vaiheessa, kun työ asianomaisella osastolla oli kokonaan päättynyt.

Työnantajapuoli on muun ohella katsonut, että koko tuotantolaitoksen lopettamisen myötä kaikkien työntekijöiden työ ja siten myös luottamusmiesten työ oli kokonaan päättynyt. Työnantajalla on siten ollut oikeus irtisanoa luottamusmiesten työsopimukset samanaikaisesti muiden työntekijöiden työsopimusten irtisanomisen kanssa. Luottamusmiessopimuksen 5 §:n riidanalainen määräys koskee työnantajapuolen mukaan vain irtisanomisperustetta, mutta ei sitä vastoin irtisanomisaikaa, irtisanomisjärjestystä eikä irtisanomisajan sijoittamisen ajankohtaa.

Asianosaisliitot ovat yhtä mieltä siitä, että neuvoteltaessa niiden välisestä luottamusmiessopimuksesta liitot ovat todenneet keskusjärjestöjen välisen luottamusmiessopimuksen tulkintojen tulevan alalla noudatettaviksi. Näin ollen riidanalaista luottamusmiessopimuksen 5 §:n määräystä tulkittaessa on otettava huomioon määräyksen sanamuodon lisäksi se selvitys, mitä asianosaisten tarkoituksesta keskusjärjestöjen välisissä luottamusmiessopimusta koskeneissa neuvotteluissa on työtuomioistuimelle esitetty.

Esitetty selvitys osoittaa, että työosaston luottamusmiehen irtisanomisen edellytykset määräytyvät luottamusmiessopimuksen osaksi otetun työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti. Luottamusmiehen työsopimus voidaan lainkohdan mukaan taloudellisin ja tuotannollisin perustein irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Osaston luottamusmiehen irtisanomisen edellytysten määräytyminen työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaan merkitsee, ettei osaston luottamusmiehen työsopimusta saa tuotantolaitoksen toiminnan kokonaan lakatessakaan irtisanoa ennen kuin on ennakoitavissa, ettei hänen työsuhteensa päättyessä tuotantolaitoksella tulisi enää olemaan jäljellä luottamusmiehen työsopimuksen mukaista eikä hänen ammattitaitoaan vastaavaa muuta työtä. Sitä vastoin työtuomioistuimen mielestä ei ole perusteita pitää irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n 1 momentin viimeistä virkettä vain osaston luottamusmiehen työsopimuksen päättämisen perusteita mutta ei esimerkiksi päättymisen ajankohtaa koskevana määräyksenä, kuten työnantajapuolelta on asiassa katsottu.

Yhtiön Vaasan tuotantolaitoksen tuotantopäällikkönä toiminut henkilö on todistajana kertonut, että tuotantolaitoksen pakkausosastolla on vuoden 1992 alusta lukien suoritettu pakkausta vain kolmella pakkauskoneella, koska tuotantolaitoksen tuotteiden lukumäärä on tuolloin laskenut aikaisemmasta 35 - 40 tuotteesta yhteen. Osastolla oli työntekijöiden irtisanomisaikana ollut työssä aluksi 17 - 18 henkeä ja loppuaikana 10 - 12 henkeä. Johansson on työssäoloaikanaan työskennellyt juuri jäljelle jääneen tuotteen pakkauskoneella ja todistajan käsityksen mukaan hänelle olisi voitu tarjota työtä hänen irtisanomisaikansa päätyttyäkin.

Sama todistaja on kertonut, että tuotantolaitoksen eineskeittiössä on vuoden 1992 alusta aina maaliskuun alkuun asti tehty kaalikääryleitä ja sen ohessa myös lämmintä ruokaa työntekijöille. Eineskeittiössä on ollut työssä kaksi työntekijää, joilla on ollut kuuden kuukauden irtisanomisaika. Työntekijöistä viiden työsuhde on päättynyt huhtikuussa 1992. Lindströmille, joka on tehnyt samoja työtehtäviä kuin muutkin eineskeittiön työntekijät, olisi eineskeittiössä todistajan näkemyksen mukaan voitu järjestää työtä myös hänen irtisanomisaikansa päätyttyä.

Todistaja on edelleen kertonut, että niin sanotun tuotannollisen teurastuksen loputtua, mikä on vastaajapuolen ilmoituksen mukaan tapahtunut 13.3.1992, teurastamoon on jäänyt joitakin työntekijöitä työhön ja että noin 50 - 60 työntekijää on irtisanomisaikana ollut ilman työntekovelvollisuutta. Yhtiön toiselta tuotantolaitokselta on teurastamoon tuotannollisen teurastuksen loputtua tullut 10 hengen ryhmä, joka on suorittanut sairasteurastuksia. Lisäksi teurastamossa on suoritettu tuottajapalautuksiin liittyvää lihanleikkausta ja tehty tuottajille palautettavia paketteja. Niemistö olisi ollut ammattitaitoinen viimeksimainittuun työhön.

Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, ettei Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön työsopimuksen mukainen työ ole heidän työsuhteidensa päättyessä kokonaan päättynyt ja että työnantaja olisi sanotun ajankohdan jälkeen voinut järjestää heille muutakin työtä, joka olisi vastannut heidän ammattitaitoaan. Kun Itikka-Lihapolar Oy on irtisanonut Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön, työt ovat heidän kunkin työosastolla jatkuneet. Työtuomioistuin katsoo, että luottamusmiesten irtisanomishetkellä olisi ollut luotettavasti ennakoitavissa, että heidän työsuhteidensa päättyessä tuotantolaitoksella tulisi olemaan jäljellä joko heidän työsopimustensa mukaista tai heidän ammattitaitoaan vastaavaa työtä. Näin ollen heidän irtisanomiselleen ei luottamusmiessopimuksen 5 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen määräys huomioon ottaen ole ollut edellytyksiä.

Sidotun työnantajan on työehtosopimuslain mukaan omaaloitteisesti noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä. Sen vuoksi asiassa ei ole merkitystä sillä työnantajapuolelta esitetyllä seikalla, ettei pääluottamusmies eivätkä Johansson, Lindström ja Niemistö osaston luottamusmiehinä ole irtisanomisia edeltäneessä yhteistoimintamenettelyssä vedonneet osaston luottamusmiehen luottamusmiessopimuksen mukaiseen työsuhdeturvaan.

Koska Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön työsopimus on irtisanottu luottamusmiessopimuksen vastaisesti, yhtiö on velvollinen suorittamaan heille kullekin sopimuksen 5 §:n 7 momentin mukaan määräytyvän korvauksen.

Korvauksen määrää harkitessaan työtuomioistuin on ottanut huomioon, että Johanssonin, Lindströmin ja Niemistön työsuhde olisi päättynyt varsin pian siinäkin tapauksessa, että työnantaja olisi menetellyt luottamusmiessopimuksen mukaisesti. Lisäksi Niemistölle sopimuksenvastaisesta irtisanomisesta aiheutunutta taloudellista menetystä on vähentänyt se, että hän on saanut tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta työsuhteensa päättymisen jälkeenkin koko sen ajan, jonka hänen työsuhteensa olisi luottamusmiessopimuksen mukaan pitänyt jatkua. Viimeksi mainitulla seikalla ei kuitenkaan ole korvauksen poistavaa merkitystä, kuten työnantajapuolelta on väitetty, koska luottamusmiessopimuksessa ei ole tällaista määräystä. Työnantajan henkilöstön edustajien kanssa 7.3.1991 tekemänsä sopimuksen perusteella maksamaa erorahaa, josta kaikki erorahan maksamisen edellytykset täyttäneet tuotantolaitoksen työntekijät ovat päässeet osallisiksi, ei työtuomioistuimen mielestä ole otettava korvauksen määrää harkittaessa huomioon.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että menetettyä irtisanomisajan palkkaa tai luottamusmiessopimuksen mukaista korvausta koskeva vaatimus olisi esitetty työnantajalle korkolain 7 §:ssä edellytetyllä tavalla. Sen vuoksi tuomittaville korvauksille on määrättävä suoritettavaksi korkoa korkolain 9 §:n nojalla haasteen tiedoksiantopäivästä.

Pääluottamusmiehen vaadittua työnantajaa noudattamaan luottamusmiessopimusta ja korvaamaan Johanssonille, Lindströmille ja Niemistölle menetettyä irtisanomisaikaa vastaavan palkan Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on selvityksen mukaan saanut tiedon heidän irtisanomisensa perusteista ennen Niemistön irtisanomisajan päättymistä. Liiton olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin asian selvittämiseksi ja saadakseen työnantajan noudattamaan sopimusta ja poistamaan sopimuksenvastaisen menettelyn seuraukset. Tämän laiminlyödessään Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Itikka-Lihapolar Oy on rikkonut luottamusmiessopimuksen 5 §:n määräystä irtisanoessaan osaston luottamusmiehinä toimineiden Susanna Johanssonin, Annika Lindströmin ja Taisto Niemistön työsopimukset.

Itikka-Lihapolar Oy velvoitetaan suorittamaan luottamusmiessopimuksen 5 §:n mukaisena korvauksena sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä Johanssonille 67 000 markkaa, Lindströmille 70 000 markkaa ja Niemistölle 98 000 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 21.1.1993 lukien.

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL tuomitaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 20 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ja ItikkaLihapolar Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Niskanen, Tuulensuu, Hölttä ja Kiuru jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.