Labour court dismissed union claim that employer violated collective agreement by not paying meal break allowance.

Osapäivärahan 10 tunnin kertymäjakso oli laskettava eteenpäin siitä lukien, kun työntekijä oli estynyt ruokailemasta asemapaikkakunnalla.

Kun este esillä olevassa tapauksessa oli kestänyt alle 10 tuntia, työnantaja ei ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä jättäessään maksamatta osapäivärahan, eikä työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kanne hylätty.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaajat Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Pekolan Liikenne Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä 4.12.1991 allekirjoitetussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISET KORVAUKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 § Päivärahat ja yöpymiskorvaus

Kotimaassa:

1. Mikäli työntekijä on estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta asemapaikkakunnalla, maksetaan osapäivärahana 52 markkaa siten, että esteen alkamisesta laskettua täyttä 24 tunnin jaksoa kohti maksetaan 117 markkaa.

Osapäivärahan kertymäjaksoa ei keskeytä kahden tunnin kuluessa kertymäjakson alusta tai lopusta laskettuna kokonaan annettu tauko.

Soveltamisohje:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jaksoon lasketaan kaikki se aika, jolloin este ruokailuun vallitsee eli ajoajan lisäksi myös se aika, jolloin työntekijä paikalliset olosuhteet huomioonottaen suorittaa lähdön valmisteluun ja selvittelyyn liittyviä tehtäviä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on Autoliikenteen Työnantajaliittoa ja Pekolan Liikenne Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Pekolan Liikenne Oy oli soveltanut linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 17 §:ää sekä sen sanamuodon että tarkoituksen vastaisesti tilanteessa, jossa työntekijällä oli asemapaikkakunnallaan tauko kello 9.25 - 10.10, kun työntekijän työ asemapaikkakunnalla oli alkanut kello 8.05 ja päättyi kello 20.05. Työntekijällä oli tauko vieraalla paikkakunnalla kello 13.00 - 15.20. Työnantajan tulkinnan mukaan kun työntekijällä oli mahdollisuus ruokailla kello 9.25 - 10.10 asemapaikkakunnalla ja kun hän ei ollut siten vieraalla paikkakunnalla kuin 9 tuntia 55 minuuttia, ei työntekijälle tarvinnut maksaa osapäivärahaa.

Osallisten välillä käydyissä neuvotteluissa työnantajaliitto oli katsonut, että työntekijällä oli oikeus osapäivärahaan, mikäli hän oli estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta asemapaikkakunnalla. Työnantajaliiton mukaan osapäivärahan kertymäjaksoa ei keskeyttänyt kahden tunnin kuluessa kertymäjakson alusta tai lopusta laskettuna kokonaan annettu tauko. Kun kiistan kohteena olevassa tapauksessa taukoa ei ollut annettu kokonaan kahden tunnin kuluessa kertymäjakson alusta lukien, osapäivärahan kertymäjakso katkesi eli este ruokailuun asemapaikkakunnalla ei ollut kestänyt 10 tuntia. Näin ollen oikeutta osapäivärahaan ei ollut syntynyt.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n kannan mukaan linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan perusteella työntekijällä oli oikeus osapäivärahaan, jos hän oli 10 tunnin ajan estynyt ruokailemasta asemapaikkakunnalla. Tarkasteltaessa mitä tahansa kertymäjakson alusta tai lopusta laskettua jaksoa, osapäivärahaan oikeuttava kertymäjakso ei katkennut, jos tauko oli annettu kahden ensimmäisen tai kahden viimeisen tunnin aikana asemapaikkakunnalla.

Riidanalaisessa tapauksessa asemapaikkakunnalla annettu tauko ei aivan kokonaan ollut edellä mainitun kertymäjakson alusta lasketun kahden tunnin sisällä, sillä viiden minuutin osa tauosta ajoittui tuon kahden tunnin ulkopuolelle. Sen sijaan laskettaessa ruokailun estettä kertymäjakson lopusta havaittiin, että työntekijä oli estynyt sopimuksen tarkoittamalla tavalla 10 tunnin ajan ruokailemasta asemapaikkakunnalla.

Työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan säännös oli otettu nykyisessä muodossaan työehtosopimukseen ensimmäisen kerran vuonna 1986 solmittuun sopimukseen. Määräys oli muovautunut lopulliseen muotoonsa valtakunnansovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa työntekijäliiton tekemän ehdotuksen pohjalta. Tuon työntekijäliiton ehdotuksen tarkoituksena oli ollut asiaa koskevan liittojen välisen välimieslautakunnan vuonna 1981 antaman tuomion selkiyttäminen. Ehdotuksessa oli pyritty siihen, että osapäivärahan maksuperuste poistuisi silloin, jos osapäivärahan ansainta-ajanjakso jaettiin kolmeen osaan ja ruokailutauko annettiin keskimmäisen osan aikana vähintäin puolen tunnin aikana asemapaikkakunnalla.

Sovintoneuvotteluissa oli päädytty nykyiseen sanamuotoon, jossa niin sanotuksi suoja-ajaksi, jonka aikana annettu tauko ei vapauttanut työnantajaa osapäivärahan maksuvelvollisuudesta, sovittiin kiinteä aikamäärä eli kaksi tuntia. Tarkoituksena oli ollut, että kertymäjaksoa laskettaessa tarkastelu ulotettiin koko työvuoroon.

Työnantajaliitto ja myös Pekolan Liikenne Oy olivat olleet täysin selvillä sopimuksen tulkinnasta, sillä työnantajaliitto oli esittänyt vuoden 1988 työehtosopimusneuvotteluissa sopimuskohdan toiseen kappaleeseen lisättäväksi lauseen, jonka mukaan kertymäjaksolla tarkoitettaisiin esteen alustaa laskettavaa 10 tunnin tai 24 tunnin jaksoa. Näin ollen ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö sopimuskohtaa olisi tulkittava siten kuin työntekijäliiton taholta osallisten välisissä neuvotteluissa oli esitetty. Koska tässä tapauksessa tauko asemapaikkakunnalla oli annettu kokonaan kertymäjakson lopusta eli kello 20.05 laskettavan 10 tunnin jakson kahden viimeisen tunnin aikana, tauko ei katkaissut kertymäjaksoa ja työntekijällä oli siten oikeus osapäivärahaan.

Tapaus, jonka johdosta vuonna 1981 oli annettu välimieslautakunnan tuomio, oli melkein identtinen nyt esillä olevan tapauksen kanssa. Tuossa Valkeakosken Liikenne Oy:tä koskeneessa tapauksessa työntekijän työvuoro oli alkanut kello 7.55 ja päättynyt kello 18.25. Työntekijän ruokatauoksi merkitty tauko asemapaikkakunnalla oli alkanut kello 8.10 ja päättynyt kello 8.30. Välimieslautakunnan tuomion mukaan ruokaraha oli ollut maksettava. Kummassakin tapauksessa tauko oli sijoittunut kertymäjakson lopusta laskettavan 10 tunnin kertymäjakson kahdelle viimeiselle tunnille ja tauon päättymisen jälkeinen työpäivä, jonka aikana työntekijällä ei ollut ollut mahdollisuutta ruokailla asemapaikkakunnalla, oli kestänyt vielä 9 tuntia 55 minuuttia.

Pekolan Liikenne Oy oli syyllistynyt työehtosopimuksen päivärahaa koskevan 17 §:n rikkomiseen ja työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se oli hyväksynyt työnantajan selvän sopimusrikkomuksen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työntuomioistuinta vahvistamaan, että kanteessa kuvatussa tilanteessa työnantaja oli velvollinen linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan nojalla maksamaan työntekijälle säännöksessä tarkoitetun osapäivärahan.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on edelleen vaatinut Pekolan Liikenne Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen rikkomisesta, kun se ei ollut suostunut edellä mainitussa tilanteessa osapäivärahaa maksamaan.

Kantajaliitto on vielä vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Pekolan Liikenne Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että vuoden 1980 linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 16 §:n mukaan mikäli työntekijä oli estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta kotipaikkakunnalla, maksettiin työntekijälle ruokarahaa siten, että esteen alkamisesta laskettua täyttä 24 tunnin jaksoa kohti maksettiin kaksi ruokarahaa. Myöhemmissä työehtosopimuksissa sanat kotipaikkakunta ja ruokaraha oli korvattu sanoilla asemapaikka ja osapäiväraha. Muilta osin määräys markkamääriä lukuun ottamatta oli pysynyt ennallaan vuoteen 1986 asti.

Vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli tehnyt kanteessa kerrotun muutosesityksen. Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut voinut hyväksyä työntekijäliiton ehdotusta muun muassa siitä syystä, että ehdotuksen toteutuminen olisi kaventanut huomattavasti työnantajan mahdollisuutta määrätä ruokailutauon sijainnista. Lopullisen muotonsa työehtosopimuksen määräys oli saanut valtakunnansovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa. Sovintoehdotuksessa kiistanalainen määräys päivärahasta sai toisen kappaleen, jonka mukaan osapäivärahan kertymäjaksoa ei keskeyttänyt kahden tunnin kuluessa kertymäjakson alusta tai lopusta laskettuna kokonaan annettu tauko. Määräys oli samansisältöisenä edelleen voimassa.

Ruokaraha tai osapäiväraha oli vakiintuneesti kertynyt joko 10 tunnin tai 24 tunnin jaksoissa. Olennaista osapäivärahaoikeuden syntymiselle oli ajallinen este ruokailuun asemapaikkakunnalla. Ennen vuotta 1986 osapäivärahan ansaintajakso keskeytyi aina kun työntekijällä oli mahdollisuus ruokailla asemapaikkakunnalla. Keskeytyksen jälkeen alkoi uusi 10 tunnin kertymäjakso.

Vuonna 1980 oli syntynyt Valkeakosken Liikenne Oy:ssä kanteessa kuvattu ruokarahan maksamista koskeva erimielisyys.

Riita oli koskenut ruokatauon ajankohtaa ja sen keston pituutta, jolla Pekolan Liikenne Oy:tä koskevassa asiassa ei ollut merkitystä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n vaatimuksesta vuoden 1981 työehtosopimusneuvotteluissa oli sovittu perustettavaksi välimieslautakunta, jonka ratkaistavaksi muun muassa edellä mainittu erimielisyysmuistio alistettiin. Koska välimieslautakunnan 30.9.1981 antama tuomio oli tulkinnanvarainen, oli sopimusmääräyksen tulkinta tämän jälkeen ollut liittojen välillä esillä useissa eri yhteyksissä.

Vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa kiistanalainen sopimusmääräys oli saanut nykyisin voimassa olevan muotonsa. Autoliikenteen Työnantajaliiton kannan mukaan kertymäjaksolla tarkoitettiin joko 10 tuntia tai 24 tuntia. Kyseinen kahden tunnin suoja-aika tarkoitti sitä, että jos tauko asemapaikkakunnalla oli annettu kokonaan kahden tunnin suoja-ajan sisällä, kertymäjakso ei katkennut ja osapäivärahan ansaintamielessä meneteltiin ikään kuin koko taukoa ei olisi annettu lainkaan. Mikäli tauko sen sijaan osittainkin sijoittui tuon kahden tunnin suoja-ajan ulkopuolelle, osapäivärahan kertymäjakso katkesi ja esteen lopusta aloitettiin uuden kertymäjakson laskenta.

Sopimusmääräys tekstiltään ja tulkinnaltaan oli säilynyt suoja-aikoja lukuun ottamatta ennallaan. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli pyrkinyt kuitenkin heti työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen muuttamaan tulkintaa tarkoituksenaan lisätä tilanteita, joissa osapäivärahaa maksettaisiin. Esimerkkinä tästä oli Lauttakylän Auto Oy:ssä 9.12.1986 laadittu osapäivärahan maksamista koskeva erimielisyysmuistio, joka liittojen välillä oli ratkaistu 20.10.1987. Lauttakylän Auto Oy:tä koskevassa tapauksessa työntekijän työ oli alkanut kello 6.35 ja tauko asemapaikkakunnalla oli ollut kello 16.30 - 18.00. Pöytäkirjan 2. kohdassa liitot totesivat yhteisesti, että koska työehtosopimuksen 17 §:n 1. kohdan 2 kappaleessa kertymäjakso-sanalla tarkoitettiin 10 tunnin jaksoa ja koska työssä ei ollut annettu kertymisjakson alusta tai lopusta laskettavan kahden tunnin ulkopuolelle osittainkaan sijoittuvan kertymisjakson keskeyttävää taukoa, oli kuljettajalle syntynyt oikeus osapäivärahaan.

Tyytymättömänä sovintoesityksen pohjalta syntyneeseen työehtosopimusmääräykseen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli keksinyt sijoittaa 10 tunnin kertymäjakson alkamaan työn päättymisestä taaksepäin, jollaista laskutapaa pöytäkirjan 3. kohdan kirjauksella Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n kannan mukaan myös tarkoitettiin.

Vuoden 1988 työehtosopimusneuvotteluissa Autoliikenteen Työnantajaliitto oli tehnyt selventävän ehdotuksen, jonka mukaan kertymäjaksolla tarkoitetaan esteen alusta laskettavaa 10 tai 24 tunnin jaksoa. Tuon esityksen tarkoituksena oli ollut pelkästään Lauttakylän Auto Oy:tä koskevassa pöytäkirjassa yhteisesti todetun asian kirjaaminen. Tätä työntekijäliitto ei ollut kuitenkaan hyväksynyt.

Työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan tarkoitus oli, että kun työntekijällä oli tauko asemapaikkakunnalla, niin este ruokailuun keskeytyi ja keskeytymisen jälkeen alkoi taas uusi 10 tunnin aika, jolloin katsottiin, tuliko ruokaraha maksettavaksi. Jos 10 tuntia tuli täyteen siten, että työntekijä ei pystynyt ruokailemaan asemapaikkakunnalla, tuli ruokaraha maksaa.

Pekolan Liikenne Oy oli menetellyt täysin työehtosopimuksen tarkoituksen ja sanamuodon mukaisesti. Tauko asemapaikkakunnalla oli annettu osittain kahden tunnin suojaajan ulkopuolella, joten este ruokailuun asemapaikalla ei kestänyt 10 tuntia eikä työntekijälle siten ollut syntynyt oikeutta osapäivärahaan. Paikallisessa erimielisyysmuistiossa oleva työntekijäpuolen kanta, jonka mukaan osapäivärahaa pitäisi maksaa, koska tauko oli pääosin kahden tunnin sisällä päivän alkamisesta, ei perustunut työehtosopimukseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Pekolan Liikenne Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välisen linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan, mikäli työntekijä on estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta asemapaikkakunnalla, maksetaan osapäivärahana 52 markkaa siten, että esteen alkamisesta laskettua täyttä 24 tunnin jaksoa kohti maksetaan 117 markkaa. Työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan toisessa kappaleessa on sovittu, että osapäivärahan kertymäjaksoa ei keskeytä kahden tunnin kuluessa kertymäjakson alusta tai lopusta laskettuna kokonaan annettu tauko. Erimielisyys koskee sitä, voidaanko osapäivärahan kertymäjakso 10 tuntia laskea myös taaksepäin jakson lopusta.

Pekolan Liikenne Oy:n riidanalaisessa tapauksessa työntekijän työpäivä on järjestetty siten, että työ on alkanut asemapaikkakunnalla kello 8.05. Hänellä on ollut tauko asemapaikkakunnalla kello 9.25 - 10.10 ja tauko vieraalla paikkakunnalla kello 13.00 - 15.20. Työpäivä on päättynyt kello 20.05. Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta osapäivärahaa, koska työnantajan kannan mukaan työntekijä on ollut estynyt ruokailemasta asemapaikkakunnallaan vain 9 tuntia 55 minuuttia.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n tulkinnan mukaan tarkasteltaessa mitä tahansa alusta tai lopusta laskettua 10 tunnin jaksoa oikeus osapäivärahaan ei katkea, jos tauko on annettu kahden ensimmäisen tai kahden viimeisen tunnin aikana asemapaikkakunnalla. Kun tauko asemapaikkakunnalla on annettu kertymäjakson lopusta eli kello 20.05:stä taaksepäin laskettavan 10 tunnin jakson kahden viimeisen tunnin aikana, tuo tauko ei katkaise kertymäjaksoa, joten työntekijällä tällaisessa tapauksessa on oikeus osapäivärahaan.

Vuonna 1980 tehdyn linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen mukaan tuolloin osapäivärahaa vastannut ruokaraha tuli maksaa työntekijälle, jos työntekijä oli estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta kotipaikkakunnallaan eli asemapaikkakunnalla. Esteen alkamisesta laskettua täyttä 24 tunnin jaksoa kohti maksettiin kaksi ruokarahaa. Esitetyn selvityksen mukaan määräys on ollut vastaavan sisältöisenä työehtosopimuksessa jo 1960-luvulta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ovat vuonna 1981 saattaneet välimieslautakunnan ratkaistavaksi tapauksen, jossa työntekijän työvuoro oli alkanut kello 7.55 ja työntekijän tauko asemapaikkakunnalla oli ollut kello 8.10 - 8.30. Työpäivä oli päättynyt kello 18.25, joten este ruokailla asemapaikkakunnalla oli kestänyt 9 tuntia 55 minuuttia. Työntekijäpuolen näkemyksen mukaan työnantajan tarkoituksena on ollut todetuilla työaikajärjestelyillä kiertää ruokarahamääräyksiä. Välimieslautakunta on tuomiossaan katsonut, että työnantajaliiton olisi tullut tuossa esimerkkitapauksessa velvoittaa jäsenyrityksensä joko järjestämään työntekijänsä tauon niin, että sitä 10-tuntisen työpäivän aikana voidaan käyttää työehtosopimuksen tarkoittamaan ruokailuun tai, jos tämä ei ole mahdollista, maksamaan työehtosopimuksen mukainen ruokaraha.

Osapäivärahan maksuperusteet ovat nousseet seuraavan kerran esille vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa. Tuolloin Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on aluksi tavoitellut kertymäjakson lyhentämistä kahdeksaan tuntiin. Sittemmin se on tehnyt muutosehdotuksen, jonka tarkoituksena on ilmoitettu olleen välimieslautakunnan edellä selostetun tuomion selkeyttäminen. Ehdotuksen mukaan osapäivärahan maksuperustetta ei olisi ollut siinä tapauksessa, että ansaintajakso olisi jaettu kolmeen osaan ja ruokailutauko olisi annettu keskimmäisen osan aikana vähintään puolen tunnin pituisena asemapaikkakunnalla. Työntekijäpuolen ehdotusta ei ollut kuitenkaan hyväksytty, vaan valtakunnansovittelijan esityksen mukaisesti 17 §:n 1 kohdan sopimusmääräys tuli työehtosopimukseen markkamääriä lukuun ottamatta edelleen voimassa olevassa muodossaan.

Osallisliitot ovat 20.10.1987 sopiessaan Lauttakylän Auto Oy:ssä syntyneen osapäivärahan maksamista koskevan erimielisyyden samalla kirjanneet pöytäkirjaan erimieliset, tässä asiassa esitettyjä vastaavat periaatekantansa osapäivärahan kertymäjaksoa koskevan määräyksen tulkinnasta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vuoden 1988 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt 17 §:n 1 kohdan toiseen kappaleeseen lisättäväksi määritelmää, jonka mukaan kertymäjaksolla tarkoitetaan esteen alusta laskettavaa 10 tai 24 tunnin jaksoa. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ei kuitenkaan ole esitystä hyväksynyt.

Tulkittavana olevan työehtosopimusmääräyksen syntyhistoriasta esitetty selvitys osoittaa, että osapuolet ovat sopiessaan vuonna 1986 kahden tunnin suoja-ajoista edellä todetulla tavalla tarkoittaneet täsmentää ja kehittää välimieslautakunnan tuomiossa todettuja periaatteita. Tuossa yhteydessä ei ole näytetty olleen esillä tarkoitus muuttaa aiemmin noudatettua kertymäjakson laskentatapaa.

Sopimuksen mukaiset päivärahan kertymäjaksot ovat joko 10 tai 24 tuntia. Jälkimmäisen kertymäjakson osalta on sopimuksessa nimenomaan määrätty päivärahan maksamisen edellytykseksi, että esteen alkamisesta on kulunut täydet 24 tuntia. Kun työnantajaliiton edellä todettu vuonna 1988 tekemä sopimusesitys on tähdännyt ainakin osaksi saman asian selventämiseen, ei voida olettaa, että se esityksestään luopuessaan olisi samalla tarkoittanut hyväksyä työntekijäliiton edustaman, jo aiemmin riitautetun tulkinnan kertymäjakson määräytymisestä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan osapäivärahan sekä 10 että 24 tunnin kertymäjaksoja on 1960-luvulta aina edellä todettuihin vuoden 1987 erimielisyysneuvotteluihin saakka tulkittu niin, että jakso lasketaan esteen alkamisesta. Suoja-ajoista sopiminen vuonna 1986 ei ole aiheuttanut muutosta kyseiseen työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan ensimmäisen kappaleen määräykseen. Jos tuossa yhteydessä olisi ollut tarkoituksena sopia muutoksesta jomman kumman kertymäjakson laskutavan osalta, tämä olisi tullut työehtosopimusneuvotteluissa ottaa esille. Näin ei ole näytetty tapahtuneen. Tällaista tarkoitusta ei voida johtaa myöskään sopimukseen otetusta edellä mainitun kohdan toisen kappaleen määräyksestä, joka on koskenut kertymäjakson alussa ja lopussa sovellettavia suoja-aikoja.

Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo kyseessä olevan sopimusmääräyksen sanamuotoa ja tarkoitusta parhaiten vastaavan tulkinnan, jonka mukaan osapäivärahan 10 tunnin kertymäjakso on laskettava eteenpäin siitä lukien, kun työntekijä on estynyt ruokailemasta asemapaikkakunnalla. Kun käsiteltävänä olevassa tapauksessa este on kestänyt alle 10 tuntia, Pekolan Liikenne Oy ei ole jättäessään maksamatta osapäivärahan rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eikä Autoliikenteen Työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Pekolan Liikenne Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Äimälä, Rautiainen, Korpela ja Vertanen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.