Employer allowed to deduct unpaid wages from severance pay after 150-day layoff termination.

Kysymys esinnäkin siitä, onko työnantajalla oikeus vähentää irtisanomisajan korvauksesta tahallaan ansaitsematta jätetty palkka työntekijän irtisanoessa työsopimuksensa yli 150 päivää kestäneen lomautuksen jälkeen. Kysymys myös siitä, kertyykö irtisanomisajan korvaukseen oikeutetulla ajalla oikeus lomapäiviin.

Kuultavat Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kuultavana olleiden liittojen välillä 1.3.1990 29.2.1992 voimassa olleessa metalliteollisuuden työehtospimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 sellaisena kuin se on ollut voimassa 3 §:ää ja 25 §:ää lukuunottamatta 25.1.1989.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VII SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

23 § Vuosiloma

Vuosiloma ja lomapalkka

Mom. 1. Työntekijä saa vuosiloman vuosilomalain mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kesäkuun 14 päivänä 1991 allekirjoitetussa Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välisessä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Lomautusilmoitus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa

Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa.

Lomautuksen tapahduttua toistaiseksi sen kestolle ei ole asetettu enimmäisaikaa. Työntekijällä on lomautusaikana oikeus purkaa työsopimus irtisanomisajasta riippumatta.

Milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä TSL 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta.

Sama oikeus on työntekijällä, joka TSL 42 §:n 1 momentin nojalla irtisanoo työsopimuksensa yli 150 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen.

Erorahan saamisen edellytysten katsotaan näissä tapauksissa alkavan sinä päivänä, jona työsuhde päättyy.

Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka, muualla mahdollisesti ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyyspäivärahat. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

Edellä selostetuissa tapauksissa työttömyyspäivärahojen sekä muualla ansaitun palkan vähentäminen lasketaan

- työnantajan irtisanoessa työsuhteen, työnantajan noudatettavana olevalta irtisanomisajalta irtisanomispäivästä lukien,

- työntekijän itsensä irtisanoutuessa ajalta, jota työnantajan olisi ollut noudatettava, siitä päivästä lukien, jona työntekijä on irtisanonut työsuhteensa.

Korvauksen suorittaminen edellyttää, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Koneasentaja X on Turun Prosessiasennus Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut olleensa yhtiön palveluksessa 5.3.1990 alkaen. X oli ollut lomautettuna 26.8.1991 alkaen toistaiseksi työn vähyyden vuoksi.

X:n lomautuksesta huolimatta Turun Prosessiasennus Oy oli palkannut X:n työtehtäviin uusia työntekijöitä pyytämättä X takaisin työhön. X on katsonut työnantajan menettelyllään tosiasiallisesti irtisanoneen tai muutoin päättäneen X:n työsopimuksen.

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen mukaan työntekijällä oli oikeus irtisanomisajan palkkaan, jos työnantaja oli irtisanonut työsopimuksen ennen lomauttamisen päättymistä. Kun Turun Prosessiasennus Oy oli menettelyllään tosiasiallisesti tarkoittanut irtisanoa tai muutoin lopettaa X:n työsuhteen, yhtiö oli velvollinen suorittamaan X:lle palkan irtisanomisajalta. Työehtosopimuksen mukaan työntekijällä oli oikeus irtisanomisajan palkkaan myös silloin, kun hän itse työsopimuslain 42 §:n 1 momentin perusteella irtisanoi työsopimuksensa yli 150 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen. X:n lomautus oli kestänyt yli 150 päivää.

Turun Prosessiasennus Oy oli jättänyt suorittamatta X:lle irtisanomisajan palkkaa ja lomakorvausta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

X on vaatinut, että hänen ja Turun Prosessiasennus Oy:n välinen työsopimus katsottaisiin ensisijaisesti Turun Prosessiasennus Oy:n työsopimuslain vastaisen menettelyn vuoksi ja toissijaisesti X:n taholta tehdyn irtisanomisen vuoksi päättyneeksi irtisanomisilmoituksen tiedoksiannosta 24.1.1992 lukien.

X on vaatinut edelleen Turun Prosessiasennus Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle kahden kuukauden pituisen irtisanomisajan palkkana 16 338,28 markkaa, lomakorvausta 15 lomapäivältä 5 032 markkaa sekä korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä.

TURUN PROSESSIASENNUS OY:N VASTINE

Vastineen perustelut

Turun Prosessiasennus Oy on X:n kanteeseen vastatessaan lausunut, että X oli työn vähyyden vuoksi lomautettu 9.4.1991 toistaiseksi ja että hänelle oli 19.6.1991 annettu ilmoitus työn alkamisesta uudelleen 1.7.1991. Tämän ilmoituksen saatuaan X oli palannut töihin ja lähtenyt noin kahden viikon kuluttua kesälomalle.

Koska työ, jota X oli kutsuttu tekemään, oli ollut tilapäisluontoista, hänelle oli jouduttu antamaan uusi lomautusilmoitus 5.8.1991 ja lomautus oli alkanut 19.8.1991.

X:lle oli 17.1.1992 lähetetty uusi ilmoitus töiden alkamisesta. Siinä oli ilmoitettu töiden alkavan 3.2.1992 yhtiön konepajalla Paraisilla. Tämän työn alkamisilmoituksen saatuaan X oli lähettänyt asiamiehensä välityksellä Turun Prosessiasennus Oy:lle työsopimuksen irtisanomisilmoituksen. Ilmoituksen tiedoksianto oli tapahtunut 24.1.1992.

Turun Prosessiasennus Oy ei ollut missään vaiheessa irtisanonut eikä muutoinkaan päättänyt X:n työsuhdetta, vaan työsuhde oli päättynyt X:n oman irtisanoutumisen perusteella.

Turun Prosessiasennus Oy ei ollut ottanut X:n 19.8.1991 alkaneen lomautuksen jälkeen työntekijöitä niihin tehtäviin, joita X oli suorittanut ja joihin hänellä oli ollut pätevyys.

X:n 24.1.1992 tiedoksi annetulla kirjeellä suorittama irtisanoutuminen oli kuitenkin ollut ehdollinen, joten työnantaja ei ollut katsonut olevansa velvollinen suorittamaan X:n lomakorvauksia.

X:n irtisanoessa työsopimuksensa lomautus oli kestänyt yhtäjaksoisesti ja toistaiseksi voimassa olleena yli 150 päivää. Työntekijällä oli tällaisessa tapauksessa oikeus korvaukseen, jonka määrä vastasi kahden kuukauden palkkaa. Tämä oikeus korvaukseen perustui kuitenkin työehtosopimukseen ja irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaan yleissopimukseen, joiden perusteella esitetty vaatimus kuului työtuomioistuimen toimivaltaan.

X:lla ei ollut oikeutta kahden kuukauden palkkaa vastaavaan irtisanomisajan palkkaan. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa oli todettu työntekijän korvauksen saamisen olevan riippuvainen siitä, oliko työntekijä saanut lomautusilmoitusajan palkan itselleen, oliko työntekijä muualla mahdollisesti ansainnut palkkaa sekä oliko työntekijä lomautusajalta mahdollisesti saanut työttömyyspäivärahaa. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tuli sopimuksen mukaan kysymykseen vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

X oli lomautuksen alkaessa saanut palkan lomautusilmoitusajalta. X oli saanut ilmoituksen siitä, että lomautus päättyisi ja työt alkaisivat 3.2.1992. X ei kuitenkaan ollut ollut työnantajan käytettävissä. Siten irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen tahallaan ansaitsematta jätetystä palkasta annettu esimerkki soveltui X:n tapaukseen. Koska X ei ollut ottanut vastaan työnantajan järjestämää työtä, hänellä ei ollut oikeutta korvaukseen.

Työnantajalle ei myöskään ollut annettu irtisanomisuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen mukaista selvitystä korvausvelvollisuuteen vaikuttavista seikoista.

X olisi ollut velvollinen korvauksen saadakseen olemaan työnantajan palveluksessa 24.3.1992 asti. X oli tuolloin ilmeisesti kuitenkin ollut jo toisen työnantajan palveluksessa.

X oli ilmeisesti myös saanut työttömyyskorvausta vielä helmikuun lopulla 1992. Nämä seikat vähensivät X:n oikeutta saada irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta.

X:lla oli lähtökohtaisesti oikeus kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen, josta oli kuitenkin vähennettävä hänen lomautusilmoitusaikansa palkka sekä ansaitsematta jäänyt palkka 3.2.1992 alkaen, koska X:n olisi tullut olla työnantajan käytössä ja X oli kieltäytynyt työstä.

X:n lomakorvausta koskeva vaatimus oli liiallinen, koska hänelle oli 24.1.1992 mennessä kertynyt vain 10 lomapäivää.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Turun Prosessiasennus Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTEEN KEHITTELYÄ

X on lausunut katsovansa, että hänellä oli oikeus kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaan vähentämättömänä. X on kuitenkin ilmoittanut saaneensa irtisanomisaikana palkkaa toiselta työnantajalta 2 000 markkaa, työttömyyskorvausta 4 640 markkaa ja vakuutusasiamiehen palkkion 375 markkaa. X on ilmoittanut tulleensa lomautetuksi ensimmäisen kerran 8.4.1991 ja toisen kerran 26.8.1991. X:n kuukausipalkka oli 8.4.1991 ollut 8 169,14 markkaa.

X on todennut vaatineensa lomakorvausta 15 lomapäivältä 5 032 markkaa. Yhtiö oli myöntänyt oikeaksi 10 lomapäivää vastaavan korvauksen. Ero lomapäivien määrässä johtui S:n käsityksen mukaan siitä, ettei yhtiö ollut ottanut huomioon irtisanomisajan lomakorvausta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lomakorvaus tuli maksaa myös irtisanomisajalta.

TURUN PROSESSIASENNUS OY:n VASTASELITYS

Turun Prosessiasennus Oy on myöntänyt oikeaksi vuosilomakorvausta koskevan vaatimuksen kymmeneltä lomapäivältä. Samoin on myönnetty oikeaksi tuntipalkaksi 46,25 markkaa.

Työnantaja ei ollut irtisanonut X:n työsuhdetta eikä ollut sellaiseen edes pyrkinyt. X:lle oli 17.1.1992 lähetetty ilmoitus työn alkamisesta, jonka ilmoituksen saatuaan X oli lähettänyt vastaajayhtiölle 23.1.1992 päivätyn ja 24.1.1992 tiedoksiannetun irtisanomisilmoituksen. Ilmoituksen tehdessään X:lla oli ollut tieto lomautuksen päättymisestä ja lisäksi ilmoitus oli annettu vastaajayhtiölle tiedoksi viimeisen viikon aikana ennen lomautuksen päättymistä. Lomautuksen oli ilmoitettu päättyvän 31.1.1992.

Mikäli X katsottaisiin oikeutetuksi irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen, tuli tästä määrästä vähentää X:n saama lomautusilmoitusajan palkka, muualla mahdollisesti ansaittu palkka sekä mahdolliset työttömyyskorvaukset. Lisäksi korvauksesta tuli vähentää tahallaan ansaitsematta jätetty palkka, jolloin irtisanomissuojasopimuksen nimenomaisen määräyksen mukaan sovellettiin tapausta, jossa työntekijä kieltäytyi työnantajan tarjoamasta irtisanomisajan työstä. Näin X oli tehnyt. X oli myöntänyt olevansa oikeutettu korkeintaan korvaukseen, josta esimerkiksi työttömyyspäivärahat oli vähennetty.

X oli saanut irtisanomisaikana oman ilmoituksensa mukaan palkkaa 2 000 markkaa ja asiamiespalkkioita 370 markkaa sekä työttömyyskorvausta 4 640 markkaa eli korvauksia yhteensä 7 015 markkaa. Lisäksi X olisi saanut palkan lomautuksen päättymisen johdosta yli 1,5 kuukaudelta eli ajalta 1.2. - 24.3.1992. Tämä määrä oli 14 459,40 markkaa, joka lisättynä mainittuihin korvauksiin eli 7 015 markkaan muodosti enemmän, kuin X oli kanteessaan vaatinut. Siten työnantajalla ei missään tapauksessa ollut velvollisuutta suorittaa X:lle irtisanomisajalta mitään korvauksia.

X:n vaatimus vuosilomakorvaukseen 15 lomapäivältä perustui siihen, että työnantaja oli X:n mielestä irtisanonut hänen työsopimuksensa. Koska näin ei ollut tapahtunut, oli X:lla korkeintaan oikeus irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen, joka taas perustui työehtosopimukseen. Työehtosopimusta ei tullut tulkita siten, että tältä korvausajalta maksettaisiin lomakorvausta. X:lla ei ollut oikeutta lomakorvaukseen 15 päivältä.

ASIANOSAISTEN JÄRJESTÄYTYMINEN

Asianosaiset ovat oikeudenkäynnin aikana ilmoittaneet olevansa yhtä mieltä siitä, että Turun Prosessiasennus Oy oli Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET r.y:n jäsen.

X on ilmoittanut, ettei hän yhtiön palveluksessa ollessaan ollut Metallityöväen Liitto r.y:n jäsen.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kihlakunnanoikeus on 31.8.1992 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausunnon siitä, 1) tuleeko tahallaan ansaitsematta jätetty palkka vähentää työntekijän irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n mukaisesta irtisanomisajan korvauksesta, kun lomautettu työntekijä, jonka lomautus on kestänyt yli 150 päivää, itse irtisanoo työsopimuksensa ja 2) kertyykö edellä mainitulla irtisanomisajan korvaukseen oikeutetulla ajalla oikeus lomapäiviin.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET r.y:lle ja Metallityöväen Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Mainitut liitot ovat antaneet näin kuuluvan lausunnon:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lausuntopyynnössä on ensinnäkin kysymys siitä, tuleeko ansaitsematta jätetty palkka vähentää ennen 1.3.1992 voimassa olleen työntekijän irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n mukaisesta irtisanomisajan korvauksesta, kun lomautettu työntekijä, jonka lomautus on kestänyt yli 150 päivää, itse irtisanoo työsopimuksensa. Tähän liitot toteavat kantanaan, että irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n mukaisesti työnantajalla on oikeus vähentää irtisanomisajan korvauksesta tahallaan ansaitsematta jätetty palkka myös niissä tapauksissa, joissa työntekijä irtisanoo työsopimuksensa yli 150 päivää kestäneen lomautuksen jälkeen, jos sopimuskohdan mukaiset vähentämisen edellytykset muutoin täyttyvät.

Kysymykseen siitä, kertyykö edellä mainitulla irtisanomisajan korvaukseen oikeutetulla ajalla oikeus lomapäiviin, liitot eivät ota tässä yhteydessä kantaa, koska kysymys on vuosilomalain tulkinnasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työtuomioistuin on varannut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET r.y:lle ja Metallityöväen Liitolle mahdollisuuden vielä antaa lausuntonsa kihlakunnanoikeuden lausuntopyynnön 2) kohdassa mainitusta tulkintakysymyksestä ottaen huomioon työtuomioistuimen 2.4.1993 antaman tuomion n:o 37/1993. Liitot ovat antaneet seuraavan yhteisen lausunnon:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liitot ovat tutustuneet työtuomioistuimen tuomioon n:o 37 vuodelta 1993. Kyseinen tuomio on annettu tekstiiliteollisuuden alalta, jolla on omat vuosilomaa koskevat määräyksensä.

Liitot toteavat, että metalliteollisuuden työehtosopimuksen 23 §:n mukainen viittaus vuosilomaan on informatiivinen eikä vuosilomalaki ole metalliteollisuuden työehtosopimuksen osa. Näin ollen liitot toistavat 19. päivänä helmikuuta 1993 työtuomioistuimelle antamansa lausunnon sisällön.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin viittaa tulkittavana olevan työehtosopimuksen osallisliittojen antamaan yhteiseen lausuntoon, jossa esitetystä yksimielisestä kannasta työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa.

Työtuomioistuin katsoo näin ollen lausuntonaan, että ennen 1.3.1992 voimassa olleen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n mukaan työnantajalla on oikeus vähentää irtisanomisajan korvauksesta tahallaan ansaitsematta jätetty palkka myös niissä tapauksissa, joissa työntekijä irtisanoo työsopimuksensa yli 150 päivää kestäneen lomautuksen jälkeen, jos sopimuskohdan mukaiset vähentämisen edellytykset muutoin täyttyvät. Kysymys siitä, täyttyvätkö vähentämisen edellytykset tässä yksittäistapauksessa, riippuu jutussa esitetystä näytöstä, jonka arvioiminen ei ole työtuomioistuimen asia.

Kuultavana olleet liitot ovat ilmoittaneet, että vuosilomalaki ei ole metalliteollisuuden työehtosopimuksen osa ja että työehtosopimuksen 23 §:n viittaus vuosilomalakiin on pelkästään informatiivinen. Kysymys vuosilomalain tulkinnasta ei kuulu niihin työehtosopimusolojen erityistä tuntemusta edellyttäviin kysymyksiin, joista työtuomioistuin voi työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan antaa lausuntoja.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Rihto, Virtanen, Kontio, Leivo ja Vertanen jäseninä.

Lausunto on yksimielinen.